A Trench coat and a petticoat

Olen odotellut syksysäitä lähinnä tämän ihanan takin takia: Collectifin Dietrich-trenssin. Pari kertaa olen erehtynyt käyttämään tätä työmatkoilla; kerran sateella, jolloin tuli todettua, että tämä ei ole vettä hylkivää materiaalia (kastuin sateenvarjonkin kanssa eikä takkinut meinannut kuivaa ilveelläkään) ja kerran kun luulin, että oli kylmä, mutta ei ollutkaan. Eilen sitten totesin poikaystävälle, että nyt ei kiinnosta, vaikka olisi lämin, nyt haluan kuvata tämän ihanuuden!

Takki istuu kuin unelma, siinä on vaaleansininen satiininen kukkavuori, ja se on melko ohutta, mutta tuulenpitävää kangasta. Minulle tästä tuli ensimmäisenä mieleen Gestapo (älkää kysykö miksi), mutta onneksi olen mielleyhtymieni kanssa yksin, sillä poikaystävän mielestä näytin siltä kuin olisin menossa tanssiaisiin. Töissäkin miehet kiiruhtavat avaamaan ovia kun kuljen tässä tylleineni kaikkineni.
Makes me feel like a true lady.

Ulkona oli viitisentoista astetta lämmintä, mutta melko kylmä tuuli. En oikein ilahtunut siitä, että koko päivän paistanut aurinko meni pilveen, kun menimme ulos, mutta kuvauksien loppupuolella aurinko armas päätyi suomaan ihanaa lämpöään ja valoaan. Poikaystäväkin oli sen verran kärsivällinen, että ensinnäkin herrasmiesmäisesti kantoi minut junaradan yli rannan puolelle (koska siinä oli hemmetinmoinen monttu) ja vielä itse ehdotti missä saisi hyviä kuvia.
Kuulkaa, kyllä ne hovikuvaajatkin oppii tavoille, kun opastaa!

Vintage Perfume de Paris -korvakorut hopeisena.

Halusin ottaa kuvia myös uusista boleroistani, joista yllä näkyy Hearts & Rosesin bolero, jonka ostin Lucky Lolalta. Tarvitsin kesäkuukausiksi töihin jotain peittämään olkapäät, mutta ei kuitenkaan kokonaan käsivarsia, koska neuleissa tukehdun helteillä. Minusta on tullut samalla tavalla jossain määrin kuumaverinen niin kuin äidistäkin, joten minulla on hirvittävän tukala olla neulevaatteissa lämpimällä säällä, vaikka hihat olisi kääritty kyynärpäähän saakka. Toki nyt on tullut syksy, joten neuletakit ja -bolerot on kovassa käytössä, mutta ensi kesää varten on asiallinen lyhythihainen bolero sitten kaapissa.

Tämä bolero maksoi 24,90€ ja on puuvillaa. Pidän tuosta kauluksesta, mutta materiaali rypistyy helposti ja vitivalkoinen on tosiaan vähän arka väri. Saatan hankkia myös Pinup Couturen boleron aikanaan, mutta onpahan edes yksi vaaleasävyinen bolero.

Ette muuten usko miten vaikeaa oli löytää valkoinen, tai edes pastellisävyinen bolero. Metsästin lyhythihaista boleroa koko helvetin kesän ja sen aikaa jouduin käyttämään töissä lähes pelkästään hihallisia mekkoja tai tummia vaatteita, joiden kanssa musta lyhythihainen bolero kelpasi. Sen verran vielä katson värisävyjä, että en laita sievän kukkamekon kanssa mustaa boleroa, tai asun ihana hempeys on tiessään.

Koska nyt sitten kerran oltiin pihalla, otin vähän eri asusteita mukaan, joilla asustin suosikkimekkoani. Tällä kertaa se jäi lähinnä taustakankaaksi, jonka kanssa vaihtelin boleroita ja vöitä. Ylempänä olevassa kuvassa mekon kanssa on ihana Collectifin Jean Bolero, joka onkin näkynyt täällä aiemmin punaisena, mutta tässä on myös norsunluunvärinen versio. Kangas on pehmeää akryylia, joka tuntuu mukavalta päällä, mutta kuten akryylilla on tapana, eiköhän tämäkin nukkaannu ennen pitkään.

Tarkoituksena oli myös ulkoiluttaa uusia Lindexiltä ostettuja valkopilkullisia sukkahousuja (kerrankin siellä oli valkoisia sukkahousuja!) ja uutta Hell Bunnyn lyhyttä petticoatia, jonka tilasin Miss Windy Shopista yhdessä Hell Bunnyn ihanan vaaleanpunaisen talvitakin kanssa. Takki on ihana, mutta tyllihame osoittautui murheenkryyniksi.

Ensinnäkin one size oli tässä tapauksessa koko L-XXL, joka on kyllä vyötäröstä sopiva, mutta useita senttejä pitempi kuin se oikeasti lyhyt versio (XS-M), jota minä tavoittelin. No, tämä vilkkuisi muuten kivasti niiden mekkojen alta, joita varten tämän ostin, mutta kun helma on epätasainen ja repsottaa sieltä täältä eripituisena, lopputulos on halvan näköinen ja tökerö. Yhdestä kohdasta hame oli 10cm(!) lyhyempi kuin muualta, koska päällikangas oli ommeltu juosten kusten kurttuun. Muualtakin helma repsottaa epätasaisena rumasti, eikä täten kelpaa vilkkumaan tyylikkäästi helman alta, ja on edelleen liian pitkä siihen, että ei vilkkuisi alta.

Huomasin kyllä, että tässäkin on kuminauhakujat, joilla hametta voi lyhentää, mutta epätasaisuuteen ei auta mikään. Muistin myös pari muuta syytä siihen miksi en osta Hell Bunnyn tyllihameita. Hame kutitti aivan järkyttävästi karhean materiaalinsa takia, pakkaantui eteen kävellessä ja repsotti takin välistä hirveänä pullotuksena kuin minulla olisi ollut kahdenkymmenen kilon polvissa roikkuvat kivekset. Ihanaa.

Oli hameessa lopulta sitten jotain hyvääkin: tämä on (vielä toistaiseksi) supertuuhea ja jaksaa kohottaa Vivien of Hollowayn mekonkin raskaan kankaan kunnolla koholle. Tietysti tämä on vähän liian lyhyt tämän helmanpituuden kanssa ja helma laskeutuu kummallisesti tyllihameen päältä alas, mutta on kyllä juuri niin pörheä kuin toivoinkin. Värikin on ihana, mutta se ei sen helman repsotuksen takia pääse oikeuksiinsa.

Mainitsin tuossa aiemmin siitä, että miehellä oli eilen poikkeuksellisen taiteellista näkemystä kuvaamiseen. Aioimme jo lopettaa kuvaamisen noiden ylläolevien kuvien jälkeen ja painella syömään leipomiani mango-kookos-vadelmamuffinsseja, mutta koska aurinko sitten lopulta kuitenkin paistoi, piipahdimme junaradan toisellakin puolella ja hyvä niin - miehen näkemys kuvista osoittautui omaani paljon paremmaksi. Pidän kyllä asukuvien kotikutoisuudesta, mutta näissä auringonvalo kävi niin ihanasti, että pidän näistä vielä enemmän.

Huom! näitä ei ole muokattu mitenkään muuten kuin säätämällä värisävyjä, joka on aika lailla pakollista raakakuvien kanssa.

Tästä mekosta on ollut varmaan eniten kuvia tässä blogissa, onhan se suosikkimekkoni, joka istuu poikkeuksellisen hyvin myös ilman vyötä. Jos kaikki VoH:in mekot istuisivat tismalleen tällä tavalla, ne pääsisivät paremmin oikeuksiinsa, mutta toiset ovat väljempiä vyötäröltä, toiset rinnasta, ja joskus helmankin pituus on vähän erilainen. 

Tämä on kuitenkin niin täydellisen ihana ja rakas, että kuvia tosiaan löytyi vähän turhan monta, joten kävin jo pari turhaa huonoilla kuvilla varustettua postausta siivoamassa (myös monet muut turhat postaukset katosivt bittimeren syövereihin), että voin laittaa tänne uusia, höhö. 

Muutin myös blogin nimeä ja banneria, koska vanha nimi ei enää oikein vastannut sisältöä, ja puolestaan siivosin vanhempaa sisältöä vastaamaan nykyistä nimeä. Joten tervetuloa uudistuneeseen blogiini: sama vanha blogi, mutta uusi nimi.