torstai 31. joulukuuta 2015

Chocolate for a Dumb Blonde

Koska olin kiltti tyttö, joulupukki kävi tänäkin vuonna kylässä. Lahjaosasto painottui tuttuun tapaan vakiovarusteisiin, eli yöpukuun, sukkahousuihin, pörrösukkiin ja suklaaseen, mutta pari yllättäjääkin oli.

Ensimmäisenä varmaan voi varmaan sanoa, että sain imurin jo pari päivää ennen joulua. Olin menossa ostamaan imuria joulusiivousta varten, koska kuusi vuotta vanhan Ergorapidoni johto sanoi itsensä irti, mutta mamma tokaisi, että et muuten osta. Olivat iskän kanssa hankkineet uuden hiljaisen Electroluxin imurin, joka oli niin tehokas, että meinasi keittiön muovimattokin mennä kuprulle. Tuli siivottua vähän vähemmällä raivoamisella, kun imuroin jo tiistaina.
Vakiolahjat, mutta itseasiassa toivon näitä joka vuosi, koska kuljen kaikki sukat ja sukkahousut puhki.
Poikaystävältä saatu lahja tulikin esiteltyä jo edellisessä postauksessa, mutta sanotaan nyt vielä kerran, että vähän kyllä yllätyin ja kerrankin positiivisesti. En nyt puhu lahjoista, koska tykkään kaikista lahjoista, mutta yleisesti ottaen ei tuo mies hirveän monesti kyllä positiivisesti yllätä. Totesin jo yhdelle työkaverillekin parisuhdeongelmista, että elä huoli - meillä on ollut parisuhdekriisi viimeiset kolme vuotta!
Eiköhän näillä pärjätä ensi jouluun.
Yllätyslahjat ovat mieleeni. Olen joutunut parina vuonna osoittamaan sormella siipalle, että mitä haluan tai olla mukana ostamassa, mutta paljon mukavampaa on, kun ei tiedä mitä saa. Tuttavani tuntevat minut sen verran hyvin, etten ole koskaan saanut epämieluisia lahjoja, vaan aina jotain, jota en välttämättä osaa itse ostaa, tai josta he tietävät minun pitävän.

En ymmärrä lahjojen palauttajia, ellei kyseessä ole tosiaan vääränkokoinen vaate. Tietysti on niitä ihmisiä, jotka ostavat lahjoja vain koska on pakko, ajattelematta yhtään vastaanottajaa, mutta minusta on kivempi ajatella niin, että toista haluaa ilahduttaa jollain mieluisalla asialla sen sijaan, että tuputtaisi joka vuosi jotain, joka jää käyttämättä. Tässä lahjan saajakin voi huomauttaa, että ehkä ne yöpuvut alkaa jo riittää kolmantena vuonna peräkkäin.
Maidonvaahdotin ja patalaput ovat poikaystävän siskolta. Nyt voin tehdä gourmet-kahveja kotona vähän pienemmällä vaivalla!
Minä saan teetä joltakulta suurin piirtein joka synttäreillä ja jouluna, joskus useammankin pussin. Pakko myöntää, etten ehdi juoda kaikkea loppuun, mutta talvisaikaan tulee onneksi juotua enemmän teetä, varsinkin kun ryhdyin juomaan irtoteetä töissä. Pitäisi vielä ostaa manaattiteepallo niin saisi kaiken ilon irti irtoteestä.

Pikkuveli jatkoi tänä vuonna samalla linjalla kuin viime vuonna ja osti Tom of Finland-tyynyliinan. Ei tullut sitä kaivattua pussilakanaa, mutta ehkä voisin itse ostaa sen tai vaikka kaksi, kun nyt on tyynyliinaakin kahta eri printtiä.

Minäkin jatkoin samalla linjalla pikkuveljen lahjan suhteen kuin viime vuonna. Viime vuonna hommatusta kahvimyllystä on nyt hyötyä, kun ostin sitä kauan kaivattua ja himoittua kissankakkakahvia, eli Lopi Luwak sivettikissakahvia veljelleni. Tästä on puhuttu jo pitkän aikaa, mutta nyt sitten työssäkäyvänä ihmisenä suolsin rahani toivon mukaan luonnonmukaiseen elukankakkaan ja sitä sitten jos pääsisi maanantaina maistelemaan Mikkelin reissulla. Voi sanoa juoneensa maailman (toiseksi) kalleinta kahvia. Näemmä norsunpaskakahvi on vielä kalliimpaa.
Tyhmä blondi tarvitsee tietysti asiaan kuuluvat shampoot ja hoitoaineet, jotka sain Janinalta joululahjaksi. Kyllähän tuo tukka aika mukavalta tuntuu näillä pesun jälkeen ja tarvettakin on niin kauan kuin pysyttelen blondina. Välillä meinaa käsi käväistä violetin Color Mask Plumin putelissa, mutta toppuuttelen itseäni, että jos joskus shokkivärjään, niin tavoitteena on sitten pastellipinkkiponitukka. Toistaiseksi viihdyn kuitenkin blondina.

Janinalle hommasin ihanan merinovilla-kashmirneuleen, jollaisen hommasin itsellenikin ihan vain siksi, että materiaali on maailman pehmeintä ja voidaan sitten olla molemmat tyhmiä blondeja samanlaisissa neuleissa. Poikaystävä sai perhanan kalliit Peak Performancen collegehousut, koska muissa malleissa ei ollut sopivia kokoja jäljellä tai ne näyttivät liian mauttomilta. En muun muassa pidä meleeratusta harmaasta tai sellaisesta likaisen tummanharmaasta. Yäk.

Poikaystävän sisko sai minulta Kalevalan Kielo-korvakorut. Kävin kiertelemässä koruliikkeessä ajankulukseni ja katselin kaikkia kivoja hopeakoruja, mutta kaikissa oli vähän turhan tyyris hintalappu. Katselin halvempia korvakoruja, mutta ne taas olivat rumia ja persoonattomia, joten tein saman tempun kuin myöhemmin poikaystävän pöksyjen kanssa, että itsekseni jupisten vein kalliin lahjan kassalle ja toivoin vastaanottajan pitävän lahjastaan niin paljon, että tyhjä tili on sen arvoista.

Äiti toivoi lompakkoa ja sai sellaisen. Oli jopa ottanut tänään käyttöön, kun olin veljelle jäkättänyt siitä, että kaikki uusi jää ainakin vuodeksi käyttämättä, koska niitä täytyy säilöä ja rakastaa, etteivät mene pilalle... Joten kiroan varmasti moneen kertaan sitä, että ostin myös kalliit Cliniquen saippuat ja kasvovoiteet äidille, että voi hoitaa sitä rasvoittuvaa ihoaan oikeaoppisesti - jos uskaltaa käyttää niin kalliita tuotteita. Eikä juuri tämän merkin valitsemisella ollut tietenkään mitään tekemistä sen kanssa, että kahden Cliniquen tuotteen ostaja sai 85 euron edestä pikkuisia tuotteita kylkiäisenä...

Cliniquen kylkiäispurnukassa oli yö- ja päivävoide, joista kumpikaan ei oikein sovi iholleni. Päivävoide on aivan liian ohut ja yövoiteella pärjää ehkä päivällä ilman, että naama rapisee, vaikka molemmat on kuivalle iholle ja minulla on aika pitkälti vain pintakuiva normaali-iho näin talvisaikaan. En taida Cliniquen hinnoilla kokeilla normaalille iholle suunnattuja tuotteita.

Purnukassa oli myös ripsiväri, joka tuuheuttaa luonnollisella tavalla, mutta ei pidennä, eli sopii aika hyvin arkiripsiväriksi töihin, koska näyttäviä räpsyttimiä sillä ei saa. Huulivoide(ko?) värjää huulet kevyesti ilmeisesti jokaiselle persoonalliseksi sävyksi ja kosteuttaa aavistuksen, mutta paremman lopputuloksen saa huulirasvalla ja huulikiillolla erikseen. Kasvosaippualla puolestaan ei lähde silmämeikki, mutta kuivan ihon sillä saa. Ei jatkoon.

Mietin, että lahjoisin itseäni palkasta ja ostaisin vähän lisää Besamén meikkejä, mutta ne tuntuvat olevan joka paikasta loppu. Haluaisin sen Violet powderin ja pari huulipunaa, ehkä kakkumaskarankin. Toisekseen olen miettinyt, että voisin kokeilla What Katie Didin alusvaatteita. Ei ehkä ihan bullet-liivejä, mutta sellaiset puolivälin mallit kelpaisivat ja jotain, jolla joulukilot saa edes tilapäisesti katoamaan vyötäröltä. Littanoittavat pikkupöksytkin olisi jees, vaikka ehkä tyllin kanssa vessassa käydessä voi olla vähän hankalaa avata hakasia puhumattakaan niiden kiinni laittamisesta. I can already see myself struggling with this.

Ensisijaisesti ostoslistalla on oikeasti toimiva kasvosaippua ja se Kenzon hajuvesi, joka ehti juuri ennen joulua loppua. Sen minä halusin ensisijaisesti joululahjaksi, mutta pitänee ostaa se itse. Harmi vain että ennen joulua sen olisi saanut -20% alennuksessa, nyt pitää löytää se jostain täyteen hintaan.

Saitteko mieluisia lahjoja? Entä pitivätkö muut teidän antamistanne lahjoista?


In English:
Above are almost all Christmas presents I got this year excluding a vacuum cleaner I got two days before Christmas, so I could clean my apartment, and pajamas I forgot to photograph. Other than that I got socks and hosiery (I get them every year) and of course chocolate, lots of chocolate. I also got tea this year again, but  I drink a lot of tea especially in winter.

Last year I got Tom of Finland-pillowcase from my brother and I was hoping to get a duvet cover this year, but instead got another pillowcase in a different print. I like his sense of humor, but now I'll need to buy the duvet cover myself, which is ok I guess, since I'm working and he is not.

The milkfrother is from my friend and I really like it, since it's something I would have never thought to buy for myself. I love to drink cafe latte and now I can basically make it at home as long as my boyfriend buys strong enough coffee/espresso.

I was actually laughing when I found out Janina had bought me Dumb Blonde shampoo & reconstructor gift set. I think Tigi Bead Head products are quite expensive so I haven't bought them previously, but as it is quality stuff, I could buy it next time I run out of shampoo. I already use other expensive brands like Goldwell, Cutrin and No Nothing.

In addition to my Christmas gifts I've been thinking about indulging myself with new Besamé cosmetics and What Katie Did underwear. I'm not quite ready for bullet bra and probably never will be, but I could pull of a conical bra and a waist cincher to evade the extra weight I gained during Christmas. I could also try some girdle panties, but I assume they'd be a pain in the ass (not literally!) to wear with a petticoat. I mean, try using a toilet like that - I can already see myself struggling with this.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Once upon a December

Joulu oli ja meni, kiltit lapset ja tuhmat aikuisetkin sai lahjoja. Kauheasta stressaamisesta huolimatta sain kuin sainkin lahjan poikaystävältä ja ai että olikin osannut valita lahjan hyvin. Kuulemma oli kahden tunnin harhailun jälkeen epätoivoissaan piipahtanut wannabelle ja sieltä mukaan tarttui Hell Bunnyn Cilla-paita ja Paula-hame, sekä kaksi paidan kanssa yhteen sopivaa pientä söpöä rusettia. Sunnuntaina sopivasti joulun jälkeen oli kerrankin niin upea auringonpaiste, että piti uhmata pakkasta ja kuvauttaa pikkuveljellä asu, joka minulla oli päälläni joulunakin, vaikkakin jokseenkin riisutumpana versiona (lue: tyllihameita oli päällä vain yksi). Asustin asun M.A.K:in neuletakilla, joita onkin näkynyt viime postauksissa jo parissa eri värissä. Jos joku miettii että kuinka monta samanlaista neuletakkia ihmisellä voi olla, niin vastaus on neljä: vielä löytyy sävy Fiesta Orange.

Itseasiassa minulla oli myös jo entuudestaan tismalleen samanlainen Cilla-paita, mutta pienemmässä koossa. Tämä S-koko on vyötäröltä melko väljä, mutta istuu paremmin käsien kohdalta, joten pidin sen pienen pähkäilyn jälkeen ilomielin vaatekaapissani. (Lue: punaisia paitoja ei ollut enää jäljellä koossani, että olisin voinut vaihtaa toiseen väriin.) Minulla on myös mintunvihreä Cilla top, joka näkyi syksyllä blogissa, mutta joka on ollut hyvin vähällä käytöllä, koska se ei suoranaisesti ole tissit tyrkylle tuovan kaula-aukkonsa kanssa sovelias töihin. Hyvä asia siinä on kuitenkin se, että tämä sopii kaiken kokoisille ja rusetin voi solmia itselle mieluisalla tavalla, joten vapaa-ajan paidaksi aivan loistava.
Paula-hame minulla on entuudestaan punaisena, joten tiesin, että tykkään siitä mustanakin. Minulla on toki musta kellohame (Collectifin Liesel), mutta se on sen verran raskasta puuvillamateriaalia, että on mukava olla tällainen kevyempikin, vaikka pakko myöntää, ettei Paula-hameet ole tehty Suomen talveen, niin lämmin kuin täällä onkin ollut. Materiaali on ohutta, läpikuultavaa ja joustamatonta puuvillaa, mutta ainakin se hulmuaa kauniisti tyllin kanssa. Yhtä high maintenance kuin Lieselkin, koska ryppyyntyy ja kerää karvaa itseensä.

Huomasin myös, etten ole ehkä paisunut jouluna ihan niin paljon kuin luulin (vaikka kasvot on pyöristyneet), koska tämä hame on vyötäröltä vähän väljä, mutta se korjautui hyvin Pinup Couturen vyöllä. Näin heti mielessäni tämän asukokonaisuuden, kun avasin lahjapaketin ja kiljahtelin innosta ukon turjaketta rutistellen. Jos saan näin hyviä joululahjaylläripylläreitä, niin ehkä ensi vuonna (jos yhdessä ollaan) en kiukuttele siipalle siitä, että jättää lahjaostokset viime tinkaan. En yhtään osannut odottaa, että leveitä helmoja mollaava poikaystävä ostaisi minulle vapaaehtoisesti kellohelmaisen hameen, koska hänen mielestään minun pitäisi pukeutua minimittaisiin makkarankuorimekkoihin, joissa näytin ihan hyvältä 6kg sitten, mutta joissa en viihdy nykyään. Ei tee mieli näyttää persettä kellekään muulle kuin sille poikaystävän kaverille, joka teki taas oharit tapaninpäivänä, eikä vastannut edes viesteihin koko yönä, vaikka oltiin sovitusti kaupungin yöelämässä. Ei se minua haittaa, ettei se kusisukka ilmesty paikalle, mutta poikaystävän puolesta suututtaa, koska kyllä ihminen ohareista pettyy. Joskus sitä toivoo, ettei pääse sanomaan "just proved my point", niin kiva kuin on ollakin oikeassa.

Asiasta toiseen, katsoin eilen (uskokaa tai älkää) ensimmäistä kertaa Anastasia-elokuvan, josta kähvelsin blogin otsikonkin. Pidin elokuvasta ja koska laulu jäi mieleen, totesin, että miksi ei: kerran joulukuussa sitä aurinkokin paistaa! Pakkastakin oli, mutta se oli pientä siihen öiseen 14m/s tuuleen, jossa käveltiin kaupunkiin baariin ja takaisin. Ihme, ettei kellään ole (vielä) lenssua. Anoin myös pari päivää lisää lomaa ensi viikon alkuun, jolloin voisi piipahtaa Mikkelissä. Tahdon maistella sitä sivettikissakahvia, jota ostin pikkuveljelle joululahjaksi. ;P

Muista joululahjoista puhun enemmän seuraavassa postauksessa. Piti vähän arpoa kumman postauksen julkaisen ensin, mutta ehkä nämä ilahduttavan aurinkoiset kuvat meni nyt etusijalle, koska olen hyvällä tuulella. Katsokaas kun se aurinko paistaa risukasaankin!

In English:
After all my complaining I did get a Christmas gift - Hell Bunny Paula skirt and Cilla top - from my boyfriend so I had to wear it immediately. I wore it on Christmas with a smaller petticoat and on Sunday as a little fancier outfit with two petticoats and M.A.K cardigan, which I have in 3 other colours of which two have been in my blog already.

I'm really happy I got such a nice gift although I actually had this top already, but in a smaller size. This size fits my arms and bust better, but isn't as fitted on my waist as the XS. I also have it in mint. I haven't worn them often, because they're not work appropriate due to the gap between breasts and all that, but it's a nice and beautiful top that fits both busty gals and relatively small breasted girls like me.

I also love my skirt which I had in red already. It's a bit wide on my waist (which is a small miracle, because I totally ate too much on Christmas), but looks perfect with a belt. The fabric is pretty much see through non-strectchy cotton that gathers dust and hair and is high maintenance, but I love how it is flowier than my Collectif Liesel skirt. I do hope though that the button doesn't come off like with my red Paula skirt.

I also got lots of other Christmas presents, but I'll get to them in the next blog post. :)

lauantai 19. joulukuuta 2015

Loska lotisee, mutta onneksi kohta on joulu

Ostin tänään viimeiset joululahjat ja nyt voi sanoa, että joululahjabudjetti on karannut tänä vuonna ihan täysin käsistä. Tuhlasin enemmän toisiin ihmisiin kuin itseeni!
T. Materialisti

Yleensä pidän hyvänä joululahjabudjettina n. 20 € ystäville, vanhemmille ehkä enemmän (ja puolisolle), mutta nyt ollaan vedelty aivan toisissa sfääreissä niin ystävien ja sisarusten kuin poikaystävänkin osalta. Töissä olosta on ollut hyötyä tälläkin alalla, koska mikä parasta, laitoin säästöönkin rahaa eikä ole tarvinnut ottaa kaikkea vielä takaisin käyttöön :D Vähän vähemmälle jää tililtä toiselle rahan siirtely tältä kuulta.
Monissa blogeissa on viime hetken joululahjavinkkejä ja niitä on jaeltu ympäri kuukautta. Sanonpa sen, että miehille on vaikea ostaa mitään ja varsinkin sellaisille, joilla on jo kaikkea (lue: iskälle). Naisille on niin paljon helpompaa ostaa lahjoja, koska valinnanvaraa on valtavasti. Katsokaa nyt vaikka kauppojen joulumyyntejä: 90% tuotteista on suunnattu naisille ja lapsille. Kuka nyt ei tykkää pörrösukista ja tohveleista ja yöpaidoista ja olopuvuista?
Paitsi jos niitä saa joka joulu. Minä tosin kelpuutan jokavuotiset sukkahousut, pörrösukat ja yöpuvut, koska vaikka ostan niitä itsekin, ne on yleensä ostoslistalla viimeisenä. Tätä ajatellen minulla itselläni on tapana ostaa ihmisille sellaisia lahjoja, joista tiedän, että he tykkäävät, mutta eivät suurella todennäköisellä viitsi/muista/kehtaa ostaa itse.

Väittelin kuluneella viikolla työkaverin kanssa lahjojen antamisen ideologiasta ja siitä miten monien mielestä joulu on joko ihana tai sitten kamala kulutusjuhla. Materialistina minä tietenkin pidän joulusta, mutta en osta joululahjoja siksi että on pakko, vaan siksi että haluan antaa (ja saada) lahjoja. Minua itseäni lahjat ilahduttavat hirveästi, joten haluan ilahduttaa muita samalla tavalla. Tunnustan, että tämä toimii myös negatiivisessa mielessä ja harmistun kun poikaystävä ei jaa ideologiaani vaan suhtautuu puolivillaisesti lahjojen ostamiseen ja jättää viime tinkaan lahjan hankkimisen. Ketään ei pitäisi pakottaa lahjojen ostamiseen, mutta jos tietää puolison odottavan lahjaa (ja odottaa sellaista itsekin), niin silloin voisi ihan rakkaudesta ilahduttaa, eikä niin että viime tingassa jouluaaton aattona sutaisee kunhan jotakin, tai sitten ei ollenkaan ja pahoittaa toisen mielen. Lahjomattomuus tietysti toimii hyvin, jos molemmat on samalla viivalla, mutta minä kyllä suivaannun, jos se ihminen, jolle alan suunnitella lahjaa hyvissä ajoin ennen syntymäpäivää/joulua, ei itse uhraa ajatustakaan minun ilahduttamiseeni kuin melkeinpä pakon edessä, vaikka odottaa kuitenkin itse saavansa lahjan - ja saakin. Vastineeksi minä odotan, että syntymäpäivillä ja jouluna avokki muistaa minua muutenkin kuin viemällä roskat vapaaehtoisesti.
Asiasta toiseen, meillä oli tällä viikolla jopa lunta, mutta tällä menolla sitä ei ole enää huomenna, koska näissäkin kuvissa tuli käveltyä kymmenen sentin loskassa varpaat märkinä. Miksi minusta tuntuu siltä, että aina viikolla on hyvä sää, mutta kun tulee lauantai, on pimeää ja kurja sää? Näin on ollut jo monta viikkoa, että viikolla on kirpakka pikkupakkanen ja jopa aurinkoista, mutta kun lauantaiaamuna avaan verhot, on ulkona sen verran pimeää, että pitäisi melkein laittaa valot päälle heti aamusta. Mietin jo että pitäisikö alkaa raahata kamera töihin ja lahjoa kotitekoisella karpalotoffeella joku työkavereista ottamaan pari räpsyä lounastauolla, mutta kun seura on sellaista, että jo kymmeneltä alkaa natkutus, että joko saa mennä syömään, ei lounastauosta liikene sekuntiakaan turhuuksille. Ja lounaastahan liu'utaan puolen tunnin päästä jo päiväkahveille, niin se siitä sitten.
Dress: Collectif Regina in navy
Cardigan: M.A.K from Pinup Girl Clothing
Boots: Gabor
Necklace & Earrings: Gifts from mah mom
Lip paint: Peachy Keen by Le Keux Cosmetics
Lumet tuli tällä viikolla keskiviikkona ja oli ihana kiljua työpisteeltä, että lunta, lunta! Ihanaa oli myös kävellä kotiin pehmeässä lumessa ja vielä takaisin kaupunkiin katsomaan Star Wars: The Force Awakens. Lykkäydyin työkavereiden ja heidän poikiensa seuraan, koska kukaan kavereista ei lupautunut katsomaan elokuvaa kanssani ja vaikka olisin voinut odottaa parikin viikkoa sen katsomista, vaadin sen lupauksen, että myös mennään eikä niin että odotan, odotan ja odotan ja sitten leffa ei enää olekaan esityksessä. Been there, done that.

Uusi Star Wars oli hyvä, mutta myös paha. Ei siis missään nimessä huono vaan eeeeeevul. Harmittaa, että en voi vaahdota asiasta kenenkään muun kuin työkavereideni kanssa. Pidin siitä, että se oli tehty vanhojen elokuvien tyyliin, mutta istuimme liian lähellä ruutua, joten katsoin 3D-tekstejä pahasti kieroon. Ensi kerralla menen takariviin niin ei rasita niin pahasti silmiä, tai sitten suosin suosiolla 2D-elokuvia.
Tänään puolestaan käytiin poikaystävän siskon kanssa kaupungilla kuvaamassa ja tosiaan viimeisillä lahjaostoksilla. Silittelin torilla ollutta poroa tänäkin vuonna, mutta nyt se ei tykännyt rapsuttelusta ja melkein tökkäsi minua sarvellaan. Ei saatu kuviakaan, koska ei viitsinyt jäädä viivyttelemään ulos litimärissä kengissä. Ilmaiset riisipuurot tuli kyllä hotkittua, oli namia.

Jouluun on enää muutama päivä aikaa ja yksi lahjoista on vasta matkalla, vaikka tilasin sen jo kaksi viikkoa sitten. Odotan sitä kuin tuli hännän alla ja kävin jo ärhentelemässä lähettäjällekin, että missä paketti kuppaa, mutta vastaukseksi tuli suurin piirtein vain: "Please bare with us."
Osa lahjoista vaatii paketointia, joka onkin tavaramerkkini - se lahja, jossa on kaikista eniten ylimääräistä paperia ja epämääräisiä ruttuja, on minulta :D


Rakkaudella,
Maawo

P.S. Dem birds.

In English:
I bought last Christmas presents today and I have to say my budget went over the board by a lot, but hopefully it's worth it. I try to buy presents I know people like, but wouldn't probably buy by themselves. I also hope to get similar presents myself, but sadly my boyfriend doesn't share my thoughts and never buys my present in time if he buys one at all. That makes me sad and mad, since I think that if you have someone you care about and know they enjoy getting presents, you should make them happy at least twice a year on birthday and on Christmas. I mean I know my boyfriend wants a birthday and a Christmas present himself so I start planning them well beforehand, but he doesn't do the same for me voluntarily. I basically have to point out what I want and tell him to get it, but I'd much prefer to get a surprise present - something that I like, but wouldn't probably buy by myself.

It snowed this week, but it's probably gonna melt away by tomorrow morning since the weather is bad already. It was quite uncomfortable to walk around in wet shoes, but since I can't take pictures for my blog during the week, I have to do it on weekends. During work days the weather is nice and sometimes even sunny, but when comes Saturday, it's raining and so cloudy you practically need to have lights on all day long. It's never good weather on weekend.

On Wednesday I went to watch the premier of Star Wars: The Force awakens with my co-workers and enjoyed it up to the point I'm sad I can't talk to anyone about it, because none of my friends have seen it. The movie was so good, but so evil! I like how it was very much like the original movies although I also like the newer movies everyone hates.

So yeah, I'm quite ready for Christmas. Obviously we need to clean our apartment, and one of the Christmas presents is still on it's way although I ordered it two weeks ago. When I inquired about its whereabouts, I got an answer that basically said "please bare with us", because it's almost Christmas. Well, I hope it arrives in time.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Katse sinne missä aurinko paistaa

Kyllästyin sitten lopultakin Suomen surkeaan säähän ja lähdin reissuun lämpimään.
So I finally had enough with Finland's shitty weather and left on a vacation.
Ensimmäiseksi suuntasin tietenkin etelän rannoille, koska pitäähän sitä aurinkoa saada.
First I headed south, where the sun actually shines.
Seuraavaksi piipahdin kaupunkilomalla Keski-Euroopassa.
Next I took a tour in Central Europe.
Välissä kävin kiipeilemässä vuorilla ja ihailemassa maisemia.
Afterwards I took a detour in the mountains and admired the beautiful scenery.
Koska paikalliset puistot on enemmissä määrin pyllystä ainakin näin talvisaikaan, kävin myös rentouttavalla retkellä puistossa. Ja koska olin nyt sopivasti reissussa, hommasin uuden kämpänkin, jonne paitsi mekkoni, myös valtava egoni mahtuu.
I also had to take a stroll in a park and take pics, because that's what I do. While I was at it, I also bought myself a new apartment large enough to contain both my dresses and my ego.
James, bring me some tea!
Ja sitten todellisuudessa passini umpeutui pari vuotta sitten ja ainoa asia, joka on matkustanut, ovat kuvissa ylläolevat vaatteet, jotka matkasivat oikein Ameriikasta asti Suomeen. Kaikkien näiden vuosien ja epäröinnin jälkeen minä sitten lopulta ratkesin kuitenkin tilaamaan Yhdysvalloista Pinup Couturen sivuilta. Black Friday ehti hurahtaa ohi ilman suurempia ostoksia, mutta auta armias kun tuli Cyber Monday ja -35% ale Pinup Girl Clothingin sivuilla, niin sinne meni rahat niin, että upposi. Tullikin rokotti reilulla satasella jo entuudestaan joululahjabudjetin repsahdettua kärsinyttä tiliäni.
Tili tuli, tili meni, joku välistä sen veti, ja sitä rataa...

In reality my passport expired few years ago and the only thing that has been traveling in my life was a parcel of clothes I bought from Pinup Girl Clothing. After avoiding buying from the US for several years I finally decided to try my luck on Cyber Monday when everything was on -35% sale. In the end I didn't save much since the customs hit me with huge fees, and after using so much money on Christmas presents my account is running very low on funds.
Reality is so not fabulous.
Paketti saapui Suomeen alle kahdessa viikossa. Tilasin maanantaina ja seuraavan viikon tiistaina paketti oli jo Suomessa FedExin tullauskonttorissa. Huomasin tämän tosin vasta keskiviikkona, joka oli annettu saapumispäivämääräksi, että ylittivät odotukseni tässäkin. Tullattuani paketin ja kiukuteltuani FedExin erittäin joustamattomista toimitusajoista paketti toimitettiin eilen töihin ja kotona pääsin sitten sovittelemaan ihania uutuuksiani. Ei tarvitse enää tahtomattaan murhemursukseni joutuneen työkaverin kuunnella valitustani ennen kuin löydän jonkun toisen aiheen. (Anteeksi, yritän kyllä hillitä itseäni!)

My parcel arrived in two weeks. I placed my order on Monday and my parcel was in Finland on next Tuesday. After paying custom fees and sending angry mail to FedEx about their inflexible delivery times, my order was delivered on Friday ending my endless complaining about FedEx. Finally my co-worker(s) can work in peace until I find another subject to complain about. (I'm sorry already!)
Kyllä nyt kunnon nörttitytöllä pitää olla muistikammoista tehdyt korvikset! Pekka Saleniuksen käsityötä.
Ylläni on musta Jayne-mekko, jonka hommasin myös vaaleansinisenä, vaikka kesästä ei ole tietoakan. Mekko on hieman joustavaa puuvillasatiinia ja se on kokonaan vuorattu silkkisen pehmeällä satiinilla, joten helma ei kiipeä kävellessä. Ei sillä, että se mahtuisikaan kiipeämään, koska se ottaa tehokkaasti kiinni takalistoni kohdalta ja takana oleva halkio on niin pieni, ettei se oikein anna liikkumavaraa sekään. Yläosa on samanlainen kuin Jenny-mekossa, eli pehmeät luut rintamuksessa ja säädettävät olkaimet, mutta bonuksena mukana tulee myös vyö. Nyt minulla on näitä vöitä neljä, kaksi tismalleen samaista mustaa (toinen tuli Amanda-mekon kanssa), yksi vaaleansininen toisen Jayne-mekon kylkiäisenä ja tummanpunainen, josta tilasin erikseen, että on sitten millä asustaa. Olen vähän kyllästynyt asustamaan mekkojani aina paksuilla vöillä, joten hyvä saada vaihtelua. Voi jättää mekkojen ostamisen vähemmälle, kun on enemmän asusteita, joilla luoda enemmän erilaisia asuja samoista mekoista.

Neuletakki on merkiltään M.A.K ja tehty Kiinassa, mutta se on hyvälaatuista ja pehmeää sekoitekangasta, joka tuntuu erittäin mukavalta päällä. Otin riskin ja ostin saman neuleen neljässä eri värissä (baby yellow, sinappi, magenta ja fiesta orange), että on vaihtelua tälläkin osa-alueella. Olisin ostanut vielä punaisena ja mustanakin, mutta ne olivat loppuneet jo Black Fridayn aikana.

PUG:in vaatteissa olen yleensä kokoa M, mutta neuletakit (ja boleron) otin koossa S, koska minulla ei ole mitenkään poikkeuksellisen leveät hartiat ja neuletakit ovat erittäin joustavia. Jos joku on kuolannut näiden oikeasti lyhyiden neuletakkien perään, niin voin lämpimästi suositella. Toki minun pituudellani (172cm) nämä yltävät kiinni ollessa vain juuri ja juuri rinnan alle, eivätkä 50-luvun tyylisesti vyötärölle, mutta lyhyemmille ihmisille ja isommassa koossa näillä saa varmasti juuri sen oikeaoppisen pituuden aikaan. Toisaalta tämä Jayne ja Jenny-mekko ovat enemmän 60-luvun alun tyyliä, mutta ei se haittaa, koska minä en ole niin kovin rajoittunut tyylini kanssa vaan pukeudun siihen mikä on mielestäni kaunista/hauskaa/hölmöä/siistiä.
Simple as that.

I'm wearing Jayne Dress which I also bought in baby blue. It's slightly stretchy cotton sateen and fully lined in divine satin. Because of the lining it doesn't climb up my legs, but on the other hands it's a bit tight on my butt and hips, so it probably even can't climb... :D
The top of the dress is exactly the same as in my Jenny Dress, with gentle boning and adjustable straps. I love the fit, it's so comfortable and fits short and tall people all the same.

The cardigan is labeled M.A.K and it's Made in China, but it's just as good quality as the dress and fits wonderfully. I'm usually a size M with PUG, but with this cardigan I opted for S since it's stretchy and I don't have particularly broad shoulders. I actually bought it in four colours: baby yellow, mustard, magenta and fiesta orange. I would have bought it in red and black as well, but they were out of stock along with baby pink.

I usually prefer 50's style clothing, but both Jenny and Jayne dress are more 60's style and I love them all the same. I'm not actually all that restricted on what I wear and in addition to fifties/rockabilly style I wear smart casual. I'm pretty sure my co-workers get a bit confused when I first wear a pink polkadot dress with a fluffy petticoat and the next day I'm wearing a pencil skirt and a smart looking black blazer. At home I look like I ran away from an asylum, but regardless of whether it fits to a certain style, it fits to my style. Simple as that.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

It's not yellow anymore!

Ai mikäkö ei ole enää keltainen? No, tukkani tietenkin!
Kävin siis eilen kampaajalla pitkän vitkuttelun jälkeen. Kun alunperin vetäisin kertaheitolla pinkistä vaaleaksi vaalennusaineella, olin aikeissa mennä kampaajalle kellertävän tukkani kanssa jo heti seuraavalla viikolla, mutta maltoin mieleni ja ajattelin, että jospa sitten pikkujouluihin. No, pikkujoulut oli ja meni ja totuin tukkaani, eikä se niin pahalta näyttänyt jos muisti käyttää keltaisuutta taittavaa shampoota ja Color Mask Pearlia, joka antoi tukkaan kiiltoa ja tasoitti sen sävyjä - olihan hiuksissani yhä punaista vivahdetta aiemman värin osalta.

Viime viikolla sitten sain aikaiseksi varata ajan kampaajalle, koska totesin, että jouluun mennessä haluan kuivista latvoista eroon. Olisin hyvin voinut varata ajan vain hiustenleikkuuteen, koska minulla on karmaisevia kokemuksia hiusten vaalentamisesta "ammattilaisella", mutta samalla juurikasvu kaipasi vaalennusta ja minä kaipasin vaaleampia (ja tasavärisempiä) hiuksia. Tai että ainakin niistä vihreistä taktisesti kuvissa piiloon jääneistä niskahaituvista pääsisi eroon.
Sisävalo saa minut näyttämään sairaalta :D Näytän maksatautiselta.
Varasin ajan Sokoksen Hyvä Olo -kampaamoon sillä perusteella, että yhtä kallista on kaikkialla muuallakin ja että sinne minulla oli S-ryhmään liittymisen jäljiltä 15% alennuskuponki. Se alennus tuli vaalennuspalveluista, mutta vaalennuksen kylkeen otin myös Olaplex-hoidon. Hintaa tuli yhteensä n. 120€, jonka maksoin mielelläni onnistuneesta lopputuloksesta. Sain oikeasti vaaleat hiukset, joissa ei ole juuri keltaisuuden häivää. Hienoinen vivahdus on tummempaa/punertavampaa siellä missä ennenkin, mutta koska ehdin jo tottua siihen, ei se minua haittaa. Kuivat latvat lähtivät ja Olaplexin ansiosta ei ole muukaan pää ihan täyttä hamppua.

Mikä hiton Olaplex?
No, jos joku muukin lukee iltapäivälehtien julkkis"uutisia", olette varmasti nähneet Kim Kardashianin platinanvaalean vaiheen ja sittemmin SAARAn platinaisen kuontalon, jonka hän hehkutti saaneensa kertariipaisulla Olaplexin ansiosta. Googlasin uteliaana ja löysin, että se on rakennekorjaava hoito, joka tukan kuluttamisen sijaan jopa hoitaa sitä.

No onko siitä mihinkään?
Vaikea sanoa. Hiukset tuntuu samalta (eli hieman kuivalta) kuin ennen Olaplexiä, mutta ehdottomasti ei kuitenkaan huonommalta ja aika lailla tukkaa kuitenkin vaalennettiin. Aine haisi vähän liimalle, tai ainakin oletan, että se oli Olaplexiä ja hiukset tuntuivat vielä kotipesun jälkeenkin pehmeiltä ja helposti kampautuvilta. Yleensä juuri ensimmäisen pesun jälkeen, kun kampaajan hienot tökötit lähtee tukasta, huomaa onko hiuksista tullut kuivaa heinää ja voin sanoa, että ei. Oli sen 25 euron arvoista, mutta ei nämä tosiaan kyllä korjaantuneet ole ja kuten kampaaja sanoikin, oli Olaplexiä tai ei, vaalennusaine kuluttaa joka tapauksessa hiuksia. Ehkä ilman vaalennusta lopputulos olisi merkittävämpi, jos ottaa pelkkänä hiuksia korjaavana hoitona tämän.

Vaiheista en osaa kertoa oikein mitään, koska kävi niin, että kampaajani oli hiljaisempaa sorttia ja kolme tuntia sujahti siinä, että olimme molemmat tehokkaasti hiljaa ehkä 10 minuutin keskustelun jälkeen.
Taidan olla vaaleampi kuin Janina!
Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, minulla on paljon puolipitkiä ja katkenneita hiuksia, mutta en menisi syyttämään pelkästään vaalennusta siitä. Suurin osa hiuksista nimittäin katkesi shokkivärjätessä, joka ei itsessään kuluta hiuksia, mutta kun väriä kampaa/harjaa päässä, katkeilevat märät hiukset tehokkaasti. En ikinä harjaa tukkaa märkänä tästä syystä.

Kampaajan jälkeen käytiin Tallikahvila Kinskissä taas kerran. Omistaja oli tehnyt suklaakonvehteja!
Nämä on 60% ja 80% tummasta suklaasta ja ai että oli herkkua. Kermahatun päällä keikkuvassa suklaaukkelissa ei ole mitään muuta kuin sitä itseään, mutta tuossa simpukkamallisessa oli täytteenä juoksevaa mustikkatäytettä ja toisessa appelsiinitryffeliä. Tumma suklaa oli sen verran dominoiva maku, että mustikkaa ei juuri maistanut (mutta kerman maistoi) ja appelsiinitryffeli taas oli sellaista herkkua, että näistä tulisi hyviä joululahjoja jollekin kotimaista käsityötä (ja suklaata) arvostavalle.

Joululahjoista puheen ollen, olen hommannut jo puolet lahjoista tai ainakin suunnitellut mitä ostan ja tänä vuonna on joululahjabudjetti sen verran korkealla, että ymmärrän hyvin, kun netissä sanotaan, että menee satoja euroja joululahjoihin. Voin sanoa, että täällä menee ennen pitkään, mutta kun en ole löytänyt mitään halpaa, joka sopisi saajalle, joten ostan sitten vähän tyyriimpää, mutta sellaista, joka on varmasti mieluista. Poikaystävälle minulla oli lahja suunniteltuna, mutta sitten huomasin, ettei uuden Guitar Heron kitara toimi vanhojen pelien kanssa ja että siinä on vaan kolme nappulaa, joten se siitä sitten. Not interested, laululistakin oli huono.

Pitää varmaan sitten se uusi Rock Band 4 ostaa, mutta mistään ei saa selvää toimivatko soittimet takautuvasti ps3:n pelien kanssa. Kyllä joka paikassa puhutaan, että vanhat soittimet saa toimimaan ps4:lla, mutta ei sitten toisinpäin. Ihan varmasti on ihmisiä, jotka haluavat vain toimivat soittimet.

Onko teillä jo joululahjat hankittu, tai tiedossa, vai oletteko mattimyöhäisiä?


In English:
I finally went to the hairdresser after waiting for almost two months. Originally I had planned to go pretty much right after I bleached my hair at home, but somehow I got used to my slightly yellow hair and didn't even go to the hairdresser before my pre-Christmas Party. Well, now I decided I want to get rid of my dry ends and get a proper blonde color.

I opted for Olaplex treatment, which is supposed to heal damaged hair even while bleaching, but I think it's a bit overrated and it will not make a damaged hair miraculously healthy. Even the hairdresser said that even though it's a gentle treatment, bleaching always damages hair. I guess it would be different thing if I had perfectly healthy hair to begin with, since after yesterdays bleaching my hair feels the same as before (slightly dry), as opposed to being dry hay. So with this logic, if you have a healthy silky hair before using Olaplex bleaching, you could come out with your hair undamaged.

I also guess that if you don't bleach your hair and just take the repairing treatment, it could work just as well as all the celebrities (Kim Kardashian had hair platinum hair bleached with Olaplex) are saying it does. I wouldn't know, but for 25 euros I'm quite happy with the result. I don't have miraculously repaired silky hair, but my hair didn't take much damage either considering it's already been bleached 2-3 times within a year.

Afterwards we went to a local cafe where the owner had made chocolates. <3 They were made from 60% and 80% dark cocoa and tasted real good. I think they'd make a perfect Christmas present for someone who can appreciate all the hard work put into them and obviously likes dark chocolate. I'm more for milk chocolate, but generally anything with chocolate is good for me. :D

lauantai 28. marraskuuta 2015

Tuulee niin että tukka lähtee

Olen marmattanut tällä viikolla paljon. Valitin siitä kun mies ei ole vieläkään tiskannut, siitä että oli liukasta kun oli lunta ja pakkasta ja nyt marmatan siitä, että kun ei ole sitä lunta ja pakkasta. Tuulee ja myrskyää niin, että puut katkeavat ja on niin kosteaa, että kiharat suoristuu ekstranopeasti - sen kuin astut ovesta ulos ja kävelet bussipysäkille, niin se on siinä.

Oli minulla kivaakin tällä viikolla. Työkaveri trollasi minua ja otti minusta hienon videon, jonka julkaisemista täällä harkitsin, mutta se jäi sisäpiirin huviksi ainakin toistaiseksi. Oli mukava päivä toimistolla eikä viikossa kokonaisuudessaankaan ollut muuta vikaa kuin se, että jäin torstaina sillan taakse ja olin töissä vasta puoli yhdeksältä. Korjasin sen menemällä eilen töihin puoli kahdeksan. En ole koskaan ollut niin aikaisin töissä!
Perjantaina oli myös puhe siitä, että sovin hyvin joukkoon, kun olen samanlainen kuin muutkin: kun ystäviä ei ole, niin on mukava tulla töihin, että on edes jotain seuraa. :D Forever alone together?

Poikaystävän sisko ja lapsuuden paras kaverini on muuttamassa tammikuussa Helsinkiin, joten ei tänne jää kovinkaan montaa ihmistä. Vähän tuntuu siltä, että lopulta muutkin muuttavat pois ja ainoaksi paikkakuntalaiseksi kaverikseni jää Pöysti. Mutta kyllähän koirat pelastavat masentavankin päivän - katsokaa nyt, miten sateinen ja tuulinen ruma saa muuttuu heti pirteämmäksi, kun kädessä on koirakuvioitu sateenvarjo! (Kissaihmiset, tätä saa myös kissaprintissä!)
Umbrella: It's Raining Dogs
On minulla aika pirteä mekkokin ja vaikka Paawo inhoaa tätä Pinup Couturen Jenny Snow White-printtiä, minusta se on niin vastustamattoman pirteä, että ostin tämän LuckyLolalta jonkin aikaa sitten samassa paketissa Rockin' Rollersien kanssa. Molemmat on olleet käytössä ja vaikka kauniit kiharani eivät säilyneetkään näihin kuviin asti, ainakin mekko näissä näkyy jotenkuten. On niin hämärää, että on vaikea saada tarkkoja kuvia ja sitten kun minä haluan, että kuvat ovat vaaleita ja väreiltään kirkkaita, vievät valoisuussäädöt viimeisenkin tarkkuuden mukanaan.

Ja sitten ihan tosissaan mokasin itse, kun unohdin kuvauttaa mekon yläosan. Ja yksityiskohdat. Se saattaisi olla hyvä idea, kun mekossa on printti pääosassa. Hupsis.
Taito Shopissa oli jo joulukoristeet ja joululauluja :)
Dress: Pinup Couture Jenny Snow White
Belt: Pinup Couture
Cardigan: Hell Bunny Paloma
Jenny-mekoissa on aika jännä rakenne. Niissä on yläosassa pehmeähköt, mutta hyvin muotonsa pitävät luut ja ohuet, säädettävät olkaimet. Luin monen monituista kertaa arvosteluja Pinup Girl Clothingin omilta sivuilta Jenny-mekoista ennen kuin uskalsin ostaa tämän. Säädettävien olkaimien ansiosta saan rintamuksen osumaan omien rintojeni kohdalle ja samalla vyötärölinjakin laskeutuu alemmas luonnolliselle vyötärölleni eikä sen yläpuolelle niin kuin monissa muissa halvemmissa fiftarimekoissa, ja tämä mekko on myös poikkeus siinä mielessä, että tämä istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei tämän kanssa tarvitse vyötä ollenkaan (mutta käytin sellaista silti, koska tämän asukokonaisuuden olin nähnyt mielessäni jo ennen kuin tilasin tämän mekon). Hell Bunnyjen ja monien Vivien of Hollowayn mekkojen kanssa on pakko käyttää vyötä, koska vyötärölle jää tyhjää tilaa, mutta ei tässä. Helmakin laskeutuu niin nätisti, ettei se vaadi edes tylliä alleen, mutta näyttää kyllä kivemmalta tyllin kanssa.

Kesällä tätä voisi käyttää ilman tylliä, mutta vastaan tulee se ongelma, että Pinup Couturen mekot ovat Dry Clean-pesumerkinnällä varustettuja. Vaikka Birdie-mekon pystyi pesemään ihan hyvin pesukoneessa 30 asteessa, oli siinä se ero, ettei siinä ollut luita. Luut tekevät aina mekkojen pesemisestä ongelmallista ja siksi en ole käyttänyt navynsinistä Vivieniäni sitten syyskuisen postauksen, koska se olisi pesun tarpeessa, mutta ei huvita maksaa 30 euroa kemiallisesta pesusta ja vähän aristelen käsinpesua, jos tummaan kankaaseen jää valumajälkiä. Samaa ongelmaa ei ole vaaleissa kankaissa, joten otaksuisin, ettei tämä pilalle mene käsinpesussakaan, mutta ei silti passaa mennä pudottamaan ruokaa helmoille eikä hikoilemaan niin, ettei tuuletus riitä.

Earrings & Necklace: Collectif
Lipstick: Besame Red by Besame Cosmetics
Minun piti jo viime viikolla käydä ostoksilla, mutta odottelin sitten Black Fridayta, joka osoittautui vähän pettymykseksi nettikauppojen osalta. Collectifilla on vain -25% ale, eikä oikein mitään mitä haluaisin ja Lindy Bopin neuleet eivät tulleet alennukseen ollenkaan, koska siellä on oma yli 500 tuotteen superaleosasto jo valmiina. Harkitsin kantavani rahani Amerikkaan Pinup Couturelle ja tilaavani neuleita ja muuta kivaa -30% alesta, mutta sekin suunnitelma valui kankkulan kaivoon, kun kaikki muut haluamani vaatteet olivat loppu koostani paitsi ne neuleet, enkä ihan sen takia viitsi Amerikasta saakka tilata.

Ostin sitten 90 eurolla The Sims 4:n lisäosia kokonaista kuusi kappaletta, joista kolme on varsinaisia lisäosia ja kolme kamapakettia. Yhdestä sain jopa Black Fridayn kunniaksi alennustakin.
En ole vielä ehtinyt testaamaan muuta kuin luomalla uuden perheen ja rykäisemällä sen vahingossa vanhalle tallennukselle (onneksi on Galleria, jonne perhe toivon mukaan tallentui, että voin laittaa sen omalle tallennukselleen) ja niilläkin on kaikilla ladatut hiukset. Oli muuten vaikea löytää Sims 4:n omaan tyyliin tehtyjä esineitä, kun kaikki ovat sellaista fancympaa ja realistisempaa settiä, jollaista Sims 2:ni latauskansio on täynnä, mutta jollainen ei sovi Sims 4:en yleiseen tyyliin. Jos niitä jokaisen haituvan erikseen kuvaavia hiuksia alkaisia käyttää, pitäisi ladata korvaavat realistiset ihot, korvaavat silmät, realistisia vaatteita ja sitten Sims 4:n latauskansio olisi sekin 10gt. No thanks on my 250gb hard drive.
Taas oli tarvetta trenssille, vaikka harkitsin jo laittavani sen talviteloille.
Ihan ilman vaateostoksia en Black Fridaysta selvinnyt. Käytiin poikaystävän siskon kanssa ostoksilla ollessa Inga Shopissa, joka oli sen verran piilossa, etten edes tiennyt sen olemassaolosta. Vanhasta puutalosta löytyi herttainen ranskalaisia vaatteita myyvä putiikki, jossa laatua sai edullisella hinnalla - varsinkin, kun siellä oli Black Fridayn kunniaksi vielä lauantainakin -40% kaikesta. Aletuotteistakin sai lisäalennusta -25%.

Minullahan on aina ollut jo kauan ennen nykytyyliä sellainen vimma, että ranskalaiset vaatteet tuppaa kotiutumaan, jos budjetti antaa periksi. Sama homma italialaisilla; molemmat ovat sen verran tyylikkäitä, että vaikka ne eivät pinup-/fiftarityyliin sovikaan, niin ostan niitä silti, koska ne sopivat omaan henkilökohtaiseen tyyliini. Nyt repsahdin ja ostin kolme poolokauluksista neuletta - enkä minä edes tykkää poolokauluksesta :'D
Tulee mieleen pistaasijäätelöepisodi heinäkuulta, jolloin oli muuten myös päällä ranskalaista (vai oliko italialaista?) vaatetta.

Poolokaulukset tosiaan aiheuttaa minussa sellaisen kuristumisreaktion ja samasta syystä en käytä mitään tiukka- ja korkeakauluksisia vaatteita, mutta Ingasta ostamissani neuleissa ei sitä ongelmaa tullut, koska poolokaulus oli sopivan väljä. Mutta miksi hitossa sitten ostin kolme mustaa, lähes samanlaista paitaa, joiden ainoat erot ovat se, että yksi on lyhyt ja kaksi pitkää erottaa toisistaan siitä, että toinen on paksumpaa materiaalia, jossa on edessä palmikkokuvio?
Varmaan siksi, että se 60% merinovillaa ja 30% kashmiria (loput elastaania) kuulostaa niin houkuttelevalta kolmenkympin hintaan, että ehkä sen takia voi uhrautua ja käyttää housujakin, tai ehkä vielä ostaa sellaiset. Ostin nimittäin Vero Modalta bengaliinipöksyt ihan näitä neuleita varten, koska ohuemmasta neuleesta näkyy läpi esim. farkun vyötärönauha ja taskut ja sehän ei näytä kivalta. I want a sleek silhouette! 

Jos minulla ei olisi niin pitkä selkä, voisin kahta pitempää neuletta käyttää mekkoina paksujen sukkahousujen kanssa, johon ne varmaan on tarkoitettukin, mutta tosiaan siinä vaiheessa, kun takalisto vilkkuu helman alta, voi olla parempi käyttää vaikka paksuja legginssejä. Ehkä minäkin voin joskus tehdä lady Gagat ja järkyttää työyhteisöä näyttämällä normaalilta.

Kävin myös varaamassa ajan Sokoksen kampaamoon, koska minulla on sinne -15% alekuponki S-ryhmään liittymisen jäljiltä. Leikkautan lobin (eikö ole ärsyttävä muotisana?) eli kuivat latvat pois ja vaalennutan kuontaloa lisää, jos pääsisi tästä keltaisuudesta (ja niskavillojen vihreydestä) eroon. Ajatus siitä, että kun tukan saa kerran sievän väriseksi, niin sitä ei tarvitse enää latvoista värjätä, kuulostaa huojentavalta.

Tutustutin myös poikaystävän siskon Kinskiin, jossa herkuttelin lohiwrapilla ja vohvelilla, joka voitti kakun tahtojen taistossa nipin napin. Kotiin toin kahden ostamani tuulihatun sijaan neljä. <3 Tämä pikkuylläri ilahdutti kovasti myös poikaystävää, joka nälissään tappeli sotkemansa BIOS:in kanssa, kun kone ei enää käynnistynyt, bootannut eikä korjannutkaan itseään. Eikä näppäimistökään toiminut cd-asemasta puhumattakaan. Kumma kun sekin ratkasi vaihtamalla yhden ainoan osa-alueen toiseen. Miksi kaverille kilauttaminen käy mielessä vasta sitten kun on ensin raivottu puolitoista tuntia ja resetoitu BIOS kolmesti?

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kuinka amatöörikin oppii kihartamaan kuontalonsa

Hyvää sunnuntaita, tänään opimme kuinka amatöörikin saa aikaan kestävät kiharat. Tämä ei ole mainos, vaan omakohtainen kokemus siitä, että kun hylkää kihartimen käytön ja vaihtaa laiskempaan vaihtoehtoon, saattaa se kihartaminen ehkä joskus onnistuakin.

Netissä on ohjeita vaikka minkälaisiin kiharoihin, joita voi tehdä lämpörullilla, paksuilla vaahtorullilla ja tietenkin kihartimella pinnikiharoita unohtamatta. Minulle ei ole oikein irronnut miten pinnikiharat toimivat sukkakiharoista puhumattakaan, ja olenkin monesti valitellut sitä kuinka turhauttavaa on, että jos mielii saada kestävät kiharat, joutuu hiuksia käsi tutisten kihartamaan kaksi tuntia. Paksut hiukset joutuu polttamaan suurin piirtein karrelle kihartimen maksimitasolla ja vaalennuksen jäljiltä kuivat latvathan suorastaan rakastavat tätä rääkkiä.

Minulla on sekä ilmakiharrin, jonka huutoa on kiva kuunnella kaksi tuntia putkeen ja jonka kanssa joutuu kihartamaan tukan alusvaatteissa, koska muuten tulee hiki, että tavallinen saksikiharrin, jonka väliin tungetaan hiustenlatvat ja jonka jälkeen tukka kieputetaan sauvan ympäri. Tämä on siis tasapaksu versio, ei sellainen hieno kärjestä ohuempi yksilö, jonka kanssa tukan voisi kieputtaa tyvestä latvaan päin, joten kun latvat ovat muuta tukkaa ohuemmat (ja kuivat) ja ne kiertää muiden karvojen alle alimmaiseksi täydellä teholla paahtavalla kihartimella, ne suorastaan huutavat halleluujaa, että miten mukavaa on tulla kärvennetyksi taas kerran yhden tunnin ilon takia. Arvatenkin olen mietiskellyt olisiko jotain vähän vähemmän turhauttavaa tapaa saada aikaan kiharoita.

Kappas kuppas, sellainen on. Ja vielä sellainen, jota minäkin osaan käyttää. (Koska ohjeet tulivat mukana.)
Behold!
Rockin' Rollerseja myydään muutamallakin eri fiftarivaatteita myyvällä sivulla, kuten TopVintagella ja LuckyLolalla, josta ostin nämä -20% alennuksessa muutamien muiden juttujen kanssa pari viikkoa sitten. Olin katsellut näitä jo aika kauan, mutta isohko hinta (24.90-29.90€) oli pitänyt minut poissa näiden ostamisesta, koska työttömänä arvotin tukanlaiton suurin piirtein viimeiseksi tyyliin liittyvällä listalla. En sitä arvota edelleenkään älyttömän korkealle, mutta nyt oli varaa maksaa keinosta, jolla ehkä tumpelokin oppii tukkansa laittamaan ja kun alennuksen lätkäisi vielä siihen päälle, niin nämä tuli kotoutettua.

Kokeilin näitä pehmeitä vaahtopötkylöitä aiemmin tällä viikolla pestyyn ja suurin piirtein kuivaksi hiustenkuivaajalla kuivattuihin hiuksiin, jotka olin huljutellut tehokkaan tukevasti muotovaahdolla. En ehkä ihan noudattanut ohjeita, koska näytin aamulla etuhaituvistani lampaalta, vaikka olin poistanut rullat yöllä todettuani, että vaikka nämä ovat ihanan pehmeät päässä, painavat ne liikaa herkkähipiäistä pääkoppaani jos yritän nukkua kyljellään.

No, virheistä oppii. Kai?
Vasemmalla ensimmäisen yrityksen tekeytymisvaihe ja oikealla valmis vaihe ennen nukkumaanmenoa.
Seuraava yritys oli perjantaina, jolloin tein samalla tavalla kuin viimeksi, paitsi että nyt noudatin ohjeita.
Naapurit varmaan heräsivät, kun kiljuin naurusta puoli yhden aikaan ennen nukkumaanmenoa avattuani rullat (tein kiharat siis sillä tarkoituksella edellisiltana, että ne kestävät yönkin yli lukuun ottamatta takahaituvia) ja todettuani, että tulipa sitten tosiaan tehtyä rullat. Kirjaimellisesti.

No, aamulla totesin, että takahaituvissani on jotain vikaa ja että ne eivät tuppaa kestämään kiharalla, vaikka muut hiukset olisivat millaisella käkkärällä nukkumaan mennessä. Ensi kerralla teen kiharat aamusta (jos teen kiharat kuviin) ja katsotaan sitten miltä näyttää, mutta ei tämä lopputuloskaan paha ole mielestäni. Ainakaan en näytä lampaalta.
Kiharat kestivät ihan hyvin siihen saakka, kunnes menin ulos vesiräntäsateeseen ja sinne ne sitten suurin piirtein katosivatkin. Ne aiemmat kestivät tosiaan kaksi päivää siihen saakka, että kastelin tukkani, mutta nyt se kastui sitten vähän aiempaa aikaisemmin. Eli se siitä kuvaamisesta ulkona, vaikka ei sillä, että olisin lauantaina ketään saanut kuvaamaankaan.
En tiedä miten näitä vertailisi muihin kiharrukseen tarkoitettuihin rulliin, mutta näissä on siis tarkoituksena napsauttaa noilla neppareilla hiusosiot toisiinsa kiinni, jolloin ne pysyvät paikallaan. Hiusosiot voi ketjuttaa koko pään osuudelta tai sitten jos noudattaa toista ohjetta, niin ylä- ja alaosiot toisiinsa kiinni. Paketissa tulee 12 tuollaista rullaa mukana, joista neljä on noita isompia (käytin niitä etuhiuksiin) ja loput pienempiä. Siihen olin vähän pettynyt, koska paketti antoi ymmärtää, että kaikki rullat olisivat tuollaisia isoja, ellei minua ole sitten huijattu ja sain jonkun pesussa kutistuneet rullat itselleni.
Ennen näiden pehmopötköjen laittamista päähän valelin tosiaan koko pääni Cutrinin muotovaahdolla. Käytän myös Dermosilin Super Strong -muotovaahtoa, joka ajaa saman asian, mutta koska minulla on kaksi näitä Cutrinin tuotteita hyllyssä, ajattelin käyttää ensin yhden loppuun.

Kaikki tietää muotovaahdon periaatteet, mutta monet varmaan laittavat sitä vain juureen tyveä kohottamaan. Minä tosiaan valelin sitä myös latvoihin (märkänä ennen hiustenkuivaajaa), koska totesin, että sillä saa kiharat muotoutumaan helpommin käytti sitten rullia tai kiharrinta. Lisäapuna käytin Cutrinin Multisprayta (kuiviin hiuksiin), jota käytän yleensä aina ennen kihartamista, mutta jota en välttämättä käytä ennen rullia, koska näillä kuontalo muotoutuu hyvin ilmankin. Hiuslakalla tukan saisi pysymään paremmin paikallaan, mutta koska minulla ei ollut tarkoituskaan saada tuota eeppistä rullatötteröä pysymään päässä sellaisenaan vaan saada luonnolliset laineet, jotka saavat suoristua ajallaan, jätin hiuslakan käytön pois. Cutrinin hiuslakka on kuitenkin sen verran tujua tavaraa, että sillä saa varsin kestävän kampauksen aikaan.

Käytän myös monia muita hiustenmuotoiluun tarkoitettuja tuotteita, jotka eivät aina välttämättä välity kuvista ruudun toiselle puolelle saakka.
Ostin tässä taannoin Dermosilin arganöljymuotoilusuihketta, joka on ilmeisesti verrattavissa multisprayhin toiminnallisuudessaan, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän, vähemmän kuin Dermosilin muotovaahtoa, jota on niin iso purkki, että sitä voisi käyttää vaikka päivittäin. Se myös toimii ja on paljon halvempaa kuin Cutrinin, joten vähän harmittaa, että ehdin ostaa toisenkin purkin Cutrinin muotovaahtoa ennen kuin hommasin tämän edellisen Dermosil-tilauksen aikoihin.

Näiden pohjustavien tuotteiden lisäksi tulee käytettyä myös kuivashampoota, tuota paskaisen aamun pelastajaa. Olen kokeillut montaa eri kuivashampoota, mutta yllättäen paras kuivashampoo ei oikeastaan ole kuivashampoo vaan hiuspuuteri. Four Reasonsin hiuspuuteri on loistava tilanteisiin, joissa tukka ei olekaan ennen töitä ihan niin puhdas kuin sen soisi olevan. Tällä ei tule sitä inhottavaa tahmaista tukkaa, jonka monet kuivashampoot aiheuttavat, vaan oikeasti puhtaamman tuntuinen tukka, josta likaisuus ja tahmaisuus katoavat. Tilalle tulee vähän puuterimainen, ilmava tunne.

Jos haluaa panostaa oikeaan kuivashampooseen, voin suositella Cutrinia. Ostin tätä ensimmäistä kertaa Sokoksen alennusta, koska ei tätä viitsi normaaliin 18 euron hintaankaan ostaa. Vähän turhan tyyristä tavaraa, mutta tekee saman kuin Four Reasons, mutta jättämättä tukkaan puuterimaista tyveä, eli vielä vähän parempi. Jos tukkaa on paljon niin kuin minulla, jää tämä kuitenkin vähän parempiin (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa pahempiin?) tilanteisiin, ettei ihan viitsi arkikäytössä käyttää tai hujahtaa se 18 euroa aika nopeasti viemäriin.
Käytin myös pitkästä aikaan Le Keux Cosmeticsin Peach Keen -huulimaalia. Sopii huomattavasti paremmin vaalean tukan kanssa kuin punaisen.
Kuvista ei ehkä aina välity se, että minä kyllä panostan tukanhoitoon ja tungen päähäni jos jonkinlaista tököttiä, mutta kun skilli ei aina riitä kärsivällisyydestä puhumattakaan, ei lopputulos välttämättä oikein vakuuta itseänikään. Näillä rullilla kuitenkin sain sen verran tyydyttävän lopputuloksen aikaan, että jopa kaltaiseni hiustenlaiton amatööri saa edes joskus kokea onnistumisen tunteita. Kerrankin voi sanoa ylpeänä:
"Ihan ite tein."

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Got to love tartan! - Hell Bunny Aberdeen Dress

Aina kun kesä vaihtuu syksyyn ja pimeämpään vuodenaikaan, alkaa tartankuvio kummitella mielessäni. Viime vuonna löysin muutaman ihanan tartan-hameen, mutta järkeilin, etten osta niitä, koska niitä ei tule käytettyä kesällä. Suomessa kun asutaan, on kesä niin lyhyt, että tartanvaatteille jää loistavasti käyttöaikaa, joten tänä vuonna sitten ratkesin ja ostin Hell Bunnyn AW15-kokoelmasta Aberdeen-mekon.
Samanlaisessa blackwatch-printissä myytiin aikoinaan Collectifilla Rizzo-mekkoa, jonka olisin niin palavasti halunnut, mutta joka ei koskaan palannut valikoimaan, joten kun tämä HB:n mekko ilmestyi TopVintagelle, niin lätkäisin sen ostoskoriin muiden jo aiemmissa postauksissa esiintyneiden vaatteiden ohella. Olin sen jo aiemmin muualta bongannut ja todennut, että tuo kotoutuu minulle, joten se oli vain ajankysymys, että kaikki haluamani vaatekappaleet ilmestyivät samaan paikkaan myytäväksi.

Aberdeen-mekko on mukavaa, pehmeää ja lämmintä hiukan villamaista kangasta, joka laskeutuu melko raskaana alas, joten käytin kahta alushametta sen alla nostaakseni helman kunnolla koholle. Siinä on myös melko korkea vyötärö, joten vyö on ehdoton pitkälle selälleni, jottei se roiku vähän liian empire-tyylisesti yllä. Muutoin istuu täydellisesti ja sweetheart-kaula-aukkokin on sen verran korkealla, että tämä on loistava vaate niin töihin kuin muuallekin. Vastaa kokoaan ja tilaa löytyy kaikenkokoisille rinnoille, vaikka kangas ei juuri jousta.

Ja taas olisi tullut käyttöä sille sateenvarjolle, kun ulkona satoikin vähän enemmän lunta ja räntää kuin odotin. Tulisi jo lunta, niin ei olisi aina märkää ja pimeää ja ehkä saisi otettua kuviakin joskus ilman, että täytyy uhmata sääolosuhteita ja kameran tarkkuutta hämärähkössä kuvaamiseen. Meinasi akkukin loppua, mutta ehkä näistä saa sen verran selvää, että pärjätään taas ensi viikonloppuun saakka. Postaustahti rajoittuu väkisinkin viikonloppuihin, koska on pimeää kun lähden töihin ja kun tulen töistä, on vielä pimeämpää. Katselen työpaikan ikkunasta kaihoisasti ulos, että siellä se aurinko taas pilkistää sen kaksi minuuttia ennen kuin tulee pilvistä taas.
Miksi aurinko ei voi paistaa koskaan viikonloppuna?
Perjantaina meillä oli työpaikan pikkujoulut. Käytiin syömässä Perlina di Castellossa, jota olen kovasti kaikille kehunut, mutta jossa kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Minä sain kyllä ruoan ajallani, mutta yhdelle toiselle henkilölle tuli siikaa lohen sijaan ja toisen tilaus katosi kankkulan kaivoon ja ruoka tuli vasta siinä vaiheessa, kun minä aloittelin jo jälkiruokaa. Jälkiruokana ollut tiramisukakku oli keskeltä osittain jäässä, joten siitäkin nuhteita. Kahvit sentään saatiin ilmaiseksi näiden sekaannuksien takia.

Pikkujoulut jatkuivat Hedbergin 365-esityksellä Savonlinnasalissa. Alkupuolisko oli hiukan tylsähkö, eikä Hedberg oikein tuntunut pääsevän vauhtiin, mutta loppupuoliskosta naurettiinkin vedet silmissä sille kuinka simpeleläiset karkottavat hyökkäävät venäläiset, jos sota sattuu koskaan puhkeamaan.
"Minun nauriit, saatana!"
Työkaverikin hukkui katiskaan ja tukehtui nauruun. :D

Piipahdettiin myös Sillansuussa oluella ja siiderillä. Piipahdukseksi se jäikin, kun yhden täytyi lähteä kotiin lämmittämään saunaa ja muut lähtivät samalla kyydillä kotiin. Muuten olisin viihtynyt kyllä pitempäänkin, mutta en halunnut kävellä pimeässä yksin kotiin, joten arvatenkin olin kyrpiintynyt, kun lopulta päädyin kuitenkin kahden aikaan yöllä kävelemään yksin kotiin. FML.

Puolikymmeneltä kotiin mentyäni poikaystävä ilmoitti, että ollaan menossa Rocksiin ja parin tunnin baarissa olon jälkeen minut lempattiin kahden aikaan yöllä yksin, kun muut jatkoivat matkaa Taminoon. En halunnut maksaa enää kolmanteen paikkaan saman yön aikana narikkamaksua ja oltuani kirjaimellisesti koko päivän liikenteessä halusin nukkumaan, mutta eikös se ryhmäpaine aina voita ja kaltaiseni selväpäiset ja -järkiset ilonpilaajat lempataan oman onnensa nojaan ilman, että kukaan edes vilkaisee taakseen. Way to make a person feel worthless and lonely.
Hip hei, hurraa.
Pääsi poikaystävän kaveri nyt virallisesti inhokkilistalle. Juuri viikolla puhuin siitä miten inhoan tätä poikaystäväni kaveria (koska aina myöhässä eikä osaa hävetä sitä, aikataulut ei pidä muutenkaan, annetaan turhia lupauksia eikä koskaan ilmoiteta jos joku juttu peruuntuu, ja tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti) ja tämän tempauksen jälkeen voin sanoa, että ihan sama kuinka monta "sovintoa" tehdään, tulee se jätkä olemaan inhokkilistani ykkösenä. Ei tuo poikaystäväkään suuressa suosiossa ole, kun on noin idioottien pompoteltavissa. Yritin kostaa tunkemalla työkaverilta saatua Poppamiehen Ahjo-kastiketta (jossa on 330 000 Scovillea) ruokaan, mutta laitoin liian vähän, joten ei polttanut edes omaa suuta. Perkele, eikö mikään onnistu?

Kenenkään ei pitäisi joutua siihen tilanteeseen, että puolisoa pitäisi vaatia valitsemaan jompi kumpi, kaveri tai kumppani, mutta meillä ollaan vahvasti menossa siihen suuntaan. Sadly nothing ever changes, ei myöskään parisuhdestatus, vaikka joskus siihen olisi syytäkin.


In English:
I've always loved tartan and last year I drooled over some tartan skirts, but never convinced myself to buy them as I generally think tartan is for winter and I prefer to buy clothing that works mostly for every season. However when Hell Bunny Aberdeen Dress came out, I knew I had to get it. When it appeared on TopVintage along with some other pieces I wanted, I purchased it immediately and I'm so happy I did! The fabric is so soft and falls nicely although it's so heavy it requires two petticoats to get the hem poofy enough for my taste. It's also work appropriate, so I'll be wearing it a lot this winter.

On Friday I attended a pre-Christmas party with my co-workers. We ate in an italian style restaurant and went to a stand-up performance. The show was great and everything else went fine except for the fact that as I didn't want to walk home alone in the dark, I left early in my co-workers ride, but ended up walking home alone anyway in the middle of the night.
You see when I went home my boyfriend said he wanted to go to a bar, and after we had been in the bar for a couple of hours everyone wanted to go to another bar. Having paid three cloakroom fees already and being tired after a very long day I wanted to go home, but nobody understood and so they just ditched me alone. Even my boyfriend just passed me by like I wasn't there and left with the others. Way to make someone feel worthless and lonely.

So basically now my boyfriend's friend, the mastermind (=asshole) behind this incident is on my hate-list, where he should have been all along. He's the most inconsiderate and annoying person I've ever met and now matter how many times I try to put up with his shit (always late, never apologizes and what's worse, doesn't even think he's doing anything wrong), I can't stand him.
My boyfriend doesn't get any thanks either for choosing him over me. Nobody should ever have to make their spouse choose between two people, but we're going that way inevitably. 
Sadly nothing ever changes.