Katse sinne missä aurinko paistaa

Kyllästyin sitten lopultakin Suomen surkeaan säähän ja lähdin reissuun lämpimään.
So I finally had enough with Finland's shitty weather and left on a vacation.

Ensimmäiseksi suuntasin tietenkin etelän rannoille, koska pitäähän sitä aurinkoa saada.
First I headed south, where the sun actually shines.

Seuraavaksi piipahdin kaupunkilomalla Keski-Euroopassa.
Next I took a tour in Central Europe.

Välissä kävin kiipeilemässä vuorilla ja ihailemassa maisemia.
Afterwards I took a detour in the mountains and admired the beautiful scenery.

Koska paikalliset puistot on enemmissä määrin pyllystä ainakin näin talvisaikaan, kävin myös rentouttavalla retkellä puistossa. Ja koska olin nyt sopivasti reissussa, hommasin uuden kämpänkin, jonne paitsi mekkoni, myös valtava egoni mahtuu.
I also had to take a stroll in a park and take pics, because that's what I do. While I was at it, I also bought myself a new apartment large enough to contain both my dresses and my ego.

James, bring me some tea!

Ja sitten todellisuudessa passini umpeutui pari vuotta sitten ja ainoa asia, joka on matkustanut, ovat kuvissa ylläolevat vaatteet, jotka matkasivat oikein Ameriikasta asti Suomeen. Kaikkien näiden vuosien ja epäröinnin jälkeen minä sitten lopulta ratkesin kuitenkin tilaamaan Yhdysvalloista Pinup Couturen sivuilta. Black Friday ehti hurahtaa ohi ilman suurempia ostoksia, mutta auta armias kun tuli Cyber Monday ja -35% ale Pinup Girl Clothingin sivuilla, niin sinne meni rahat niin, että upposi. Tullikin rokotti reilulla satasella jo entuudestaan joululahjabudjetin repsahdettua kärsinyttä tiliäni.
Tili tuli, tili meni, joku välistä sen veti, ja sitä rataa...

In reality my passport expired few years ago and the only thing that has been traveling in my life was a parcel of clothes I bought from Pinup Girl Clothing. After avoiding buying from the US for several years I finally decided to try my luck on Cyber Monday when everything was on -35% sale. In the end I didn't save much since the customs hit me with huge fees, and after using so much money on Christmas presents my account is running very low on funds.

Reality is so not fabulous.

Paketti saapui Suomeen alle kahdessa viikossa. Tilasin maanantaina ja seuraavan viikon tiistaina paketti oli jo Suomessa FedExin tullauskonttorissa. Huomasin tämän tosin vasta keskiviikkona, joka oli annettu saapumispäivämääräksi, että ylittivät odotukseni tässäkin. Tullattuani paketin ja kiukuteltuani FedExin erittäin joustamattomista toimitusajoista paketti toimitettiin eilen töihin ja kotona pääsin sitten sovittelemaan ihania uutuuksiani. Ei tarvitse enää tahtomattaan murhemursukseni joutuneen työkaverin kuunnella valitustani ennen kuin löydän jonkun toisen aiheen. (Anteeksi, yritän kyllä hillitä itseäni!)

My parcel arrived in two weeks. I placed my order on Monday and my parcel was in Finland on next Tuesday. After paying custom fees and sending angry mail to FedEx about their inflexible delivery times, my order was delivered on Friday ending my endless complaining about FedEx. Finally my co-worker(s) can work in peace until I find another subject to complain about. (I'm sorry already!)

Kyllä nyt kunnon nörttitytöllä pitää olla muistikammoista tehdyt korvikset! Pekka Saleniuksen käsityötä.

Ylläni on musta Jayne-mekko, jonka hommasin myös vaaleansinisenä, vaikka kesästä ei ole tietoakan. Mekko on hieman joustavaa puuvillasatiinia ja se on kokonaan vuorattu silkkisen pehmeällä satiinilla, joten helma ei kiipeä kävellessä. Ei sillä, että se mahtuisikaan kiipeämään, koska se ottaa tehokkaasti kiinni takalistoni kohdalta ja takana oleva halkio on niin pieni, ettei se oikein anna liikkumavaraa sekään. Yläosa on samanlainen kuin Jenny-mekossa, eli pehmeät luut rintamuksessa ja säädettävät olkaimet, mutta bonuksena mukana tulee myös vyö. Nyt minulla on näitä vöitä neljä, kaksi tismalleen samaista mustaa (toinen tuli Amanda-mekon kanssa), yksi vaaleansininen toisen Jayne-mekon kylkiäisenä ja tummanpunainen, josta tilasin erikseen, että on sitten millä asustaa. Olen vähän kyllästynyt asustamaan mekkojani aina paksuilla vöillä, joten hyvä saada vaihtelua. Voi jättää mekkojen ostamisen vähemmälle, kun on enemmän asusteita, joilla luoda enemmän erilaisia asuja samoista mekoista.

Neuletakki on merkiltään M.A.K ja tehty Kiinassa, mutta se on hyvälaatuista ja pehmeää sekoitekangasta, joka tuntuu erittäin mukavalta päällä. Otin riskin ja ostin saman neuleen neljässä eri värissä (baby yellow, sinappi, magenta ja fiesta orange), että on vaihtelua tälläkin osa-alueella. Olisin ostanut vielä punaisena ja mustanakin, mutta ne olivat loppuneet jo Black Fridayn aikana.

PUG:in vaatteissa olen yleensä kokoa M, mutta neuletakit (ja boleron) otin koossa S, koska minulla ei ole mitenkään poikkeuksellisen leveät hartiat ja neuletakit ovat erittäin joustavia. Jos joku on kuolannut näiden oikeasti lyhyiden neuletakkien perään, niin voin lämpimästi suositella. Toki minun pituudellani (172cm) nämä yltävät kiinni ollessa vain juuri ja juuri rinnan alle, eivätkä 50-luvun tyylisesti vyötärölle, mutta lyhyemmille ihmisille ja isommassa koossa näillä saa varmasti juuri sen oikeaoppisen pituuden aikaan. Toisaalta tämä Jayne ja Jenny-mekko ovat enemmän 60-luvun alun tyyliä, mutta ei se haittaa, koska minä en ole niin kovin rajoittunut tyylini kanssa vaan pukeudun siihen mikä on mielestäni kaunista/hauskaa/hölmöä/siistiä.
Simple as that.

I'm wearing Jayne Dress which I also bought in baby blue. It's slightly stretchy cotton sateen and fully lined in divine satin. Because of the lining it doesn't climb up my legs, but on the other hands it's a bit tight on my butt and hips, so it probably even can't climb... :D
The top of the dress is exactly the same as in my Jenny Dress, with gentle boning and adjustable straps. I love the fit, it's so comfortable and fits short and tall people all the same.

The cardigan is labeled M.A.K and it's Made in China, but it's just as good quality as the dress and fits wonderfully. I'm usually a size M with PUG, but with this cardigan I opted for S since it's stretchy and I don't have particularly broad shoulders. I actually bought it in four colours: baby yellow, mustard, magenta and fiesta orange. I would have bought it in red and black as well, but they were out of stock along with baby pink.

I usually prefer 50's style clothing, but both Jenny and Jayne dress are more 60's style and I love them all the same. I'm not actually all that restricted on what I wear and in addition to fifties/rockabilly style I wear smart casual. I'm pretty sure my co-workers get a bit confused when I first wear a pink polkadot dress with a fluffy petticoat and the next day I'm wearing a pencil skirt and a smart looking black blazer. At home I look like I ran away from an asylum, but regardless of whether it fits to a certain style, it fits to my style. Simple as that.

Jättikoppaötökkä, jolla on kärsä

Nyt on vuoro jokakesäisen Mökki-Maawo postauksen. Viime vuonna köllittiin riippumatossa ja uitiin, ja sitä edellisenä vuonna sienestettiin ja oltiin mökkijuntti. Tänä vuonna lähdettiin mökille puolen tunnin varoitusajalla ja perillä katsottiin, kun koira pelkäsi ukkosta, savustettiin lihaa, kerättiin marjoja ja uitiin, tietenkin. Saatoin uida vauhdilla takaisin rantaan, kun näkyi salamia taivaalla.

Kun menimme mökille toissa viikonloppuna lauantai-iltapäivästä, oli sää lämmin ja kaunis. Kaikki viihtyivät ulkona, iskä paistoi lettuja (laiskasti kaasun kanssa sen sijaan, että olisi tehnyt tulet nuotiolle niin kuin yleensä) ja grillasi ruokaa grillissä. Pikkuveli tuikkasi kasslerin savustuspönttöön.

Jättikoppaötökkä, jolla on kärsä, säikäytti minut. Isä sai parempia kuvia isolla putkellaan. Taitaa olla tukkimiehen täi, mutta luonnossa tämä oli pari senttiä pitkä, joten hyvä etten saanut slaagia. Sisilisko vilisti samassa paikassa, mutta siitä en saanut kuvia.

Koira sai slaagin salakavalasti alkaneesta jyrinästä. Päästettiin Pöysti sisälle nuupottamaan, jossa pelkäsi niin paljon, ettei letutkaan kelvanneet. Jossain päin iltaa, kun muut oli saunassa, koiralle kelpasi tarjoamani herkut.

Scared dog.

Content dog.

Sunnuntaina herättiin aikaisin siihen, että Pöysti nuolee naaman ja sitten mentiinkin marjastamaan, minä vähän muita myöhemmin, koska väsytti. Sain silti hyvin kirittyä kiinni ja keräsin litran marjoja, jotka vaihdoin äitin keräämiin isompiin marjoihin, joista pudotin pakastimesta puolet lattialle myöhemmin kotona. Sniff.

Pikkuveli grillasi myös kuvassa näkyvän liiterissä kasvaneen tatin.

Mustikkasormet pestiin järvessä. Sain viimein kuvan Lappeenrannan reissulla ostamastani uimapuvusta, jolle ei kyllä ole ollut kuin kaksi kertaa tänä vuonna käyttöä. Ei ole ollut tarpeeksi lämmintä ja silloin kun on, olen töissä... Eikä enää kuuden aikaan viitsi lähteä hyisiin vesiin uimaan. Miksi ei ole viikonloppuna puljauskelejä koskaan?

Oli ihan kiva käydä mökillä ja koirakin sai mukavan riemuhepulin meidät nähdessään. Ehdin tehdä juuri sopivasti kaikkea, vaikka luppoaikaa irstaan Kuume-kirjan lukemiseen ei jäänytkään. Mieluummin olenkin pihalla. Vibram Fivefingersit piti tosin marjastuksen jälkeen pestä; muut vetelivät kumppareissa ja pitkissä housuissa, minä ensimmäisessä kuvassa näkyvässä asussa. Kyllä kengät vähän kastui, mutta itikat pysyy poissa kun valelee itsensä itikkamyrkyllä niin, että lemupilvi seuraa parin metrin säteellä perässä.

Pesin paljasjalkakenkäni, mutta koska niitä ei saa lingota, oli minulla ongelmia, kun pesukone ei:
1. huuhdellut
2. poistanut huuhteluvettä, kun laitoin manuaalisesti huuhtelun.
Ota nyt selvää miten tuo toimii, linkosin sitten tyhjän koneen, että sain vedet pois. Kengätkin haisee yhä saippualle, vaikka laitoin hyvin vähän pesuainetta. Uskaltaako noita laittaa jalkaan vai pitäisikö pestä/huuhdella käsin uudestaan?

Mutta joo, meinasin että voisi vielä kerran käydä mökillä, jos säät sallii ja jaksaa. Sieniä voisi kerätä, ehkä puolukoitakin taas vaihteeksi. Pakastin on toisaalta niin täynnä tavaraa, että meinasi viime viikon torstaina kerätyt kirsikatkin mennä pilalle, kun ei mahtuneet pakastimeen. Osa oli jo huonoja, mutta poimin ne pois ja tein lopuista herkullisia kirsikka-suklaamuffinseja, joihin laitan ohjeen tänne myöhemmin (jos muistan ottaa kahdesta viimeisestä yksilöstä kuvan ennen niiden syömistä).

Keräättekö te syksyisin marjoja tai sieniä? Pidättekö mökkeilystä?

Melkein-Erakon hammasvaivat ja huvitukset

Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun pääsin pitkästä aikaa hammaslääkäriin. Monet ihmiset vihaavat hammaslääkäriä huonojen kokemusten takia, eikä minullakaan ole hyviä kokemuksia.

Kun haljennut hampaani kärsi kamalasta kivusta, juurihoitoa tekevä hammaslääkäri naputteli sitä ihan urakalla ja hyvä etten nähnyt tähtiä. Kun paikkani irtosi päivää ennen penkkareita, teki ulkomaalaistaustainen hammaslääkäri toisesta etuhampaastani majavahampaan, jollainen se on vielä näin seitsemän vuotta myöhemminkin. Jäi viimeiseksi julkisen puolen hammashoidoksi minun osaltani ja vaihdoin yksityiselle.
Viime kerran kävin hammaslääkärissä 2012 ihan perustarkastuksessa ja hammaskiven poistossa, joka oli niin kamala operaatio, että se sattui ihan helvetisti kroonisesta ientulehduksesta kärsivän suussa, suu vuoti verta kolme tuntia enkä oikein kyennyt puhumaankaan ja etuhampaitakin kiristi viikon jälkikäteen. Ei ollut mukava operaatio ja siksi vitkuttelinkin tämän vuoden helmikuuhun asti ennen kuin tilasin uuden ajan. Oli pakko, koska oltuani kolme viikkoa kipeänä litkin 5-10 kuppia teetä päivässä ja se näkyi hampaissa. Hammaskivet oli värjäytyneet ruskeiksi, eikä se lähtenyt Oral B:n tahnalla toisin kuin hampaiden kellertävyys.

No, tänään voin sanoa saaneeni parasta palvelua koskaan hammaslääkärissä. Menin tarkastukseen ja ajattelin, että tietääpähän varata ajan kun on ensin kurkannut suuhuni, mutta kun kerroin mistä on kyse, hampulilääkäri totesi että tehdään sen verran kuin keretään. Eli kaikki.
Lähti hammaskivet, ienpussit tyhjennettiin, värjäymät hiottiin ja hampaat kiillotettiin. Meni nohevat 35minuuttia, hintaakin vähemmän kuin odotin ja lähdin melkeinpä Pepsodent-hymyllä pois. Omat hampaani ovat riittävän valkoiset, että uskaltaa hymyillä (=irvistää) niin, että hampaat näkyy.
Ei tarvitse edes photoshopata!

Tällaisella asulla olin liikenteessä. Mekko keräsi kehuja hammashoitajilta ja ihan aiheesta. Taitaa olla uusi suosikkini :)

Ensi kerralla en odota kahta ja puolta vuotta ennen uutta hammaslääkärikäyntiä. Ehkä tämä krooninen ientulehduskin joskus lähtee, mutta se on yhtä todennäköistä kuin kroonisen nuhani äkillinen katoaminen. Not gonna happen.

Hammaslääkärin jälkeen kävin kaupungilla veljen kanssa ja lupasin viedä kahville, jos räpsäisee päivän asukuvat. Tässä on tämän päivän asua, joka keräsi kehuja hammashoitajilta, jotka kyselivät kovasti mistä näitä saa. Yleensä olen vastannut kyselijöille, että netistä, mutta onko se vähän töykeää/ylimielisen kuuloista? Pitäisikö vain vastata, että Iso-Britanniasta?

Harmittaa, ettei tylli näy alta kuin tarkoituksella näyttämällä, koska se antaa asuun kaivattua pehmeyttä. Joku päivä lyhennytän helmaa sen verran, että tyllin saa halutessaan vilahtelemaan helman alta.

Dress & Belt Vivien of Holloway
Bolero & bracelet Collectif
Petticoat Hell Bunny
Necklace From Paris with Love

Harmittaa myös, ettei käsikoru näy kuvissa kunnolla ja silloin, kun näkyy, on väärä puoli esillä :D Perhanan koru, kun ei ole kuvia molemmilla puolilla. Ostin tuon tosiaan jo kauan sitten ihan ekalla tilauksella Collectifilta, kuvia on tässä postauksessa. Unohdin sen laatikkoon ja löysin tänään ja eikös äiti kysellyt, että onko uusi. No ei, kun se unohtui laatikkoon ihan niinkuin Cubukselta ostettu helminivaska, joka ei sovikaan niin hyvin yhteen mekkojani kanssa kuin luulin. Korurasiakin ammottaa tyhjillään, koska olen liian laiska siirtämään rihkamaani sinne, vaikka paremmassa kunnossa säilyisivät siellä kuin työpöydän laatikon pohjalla pyörimässä. Vasta tänään huomasin että korutelineessä roikkuneista äidiltä saaduissa turkooseista korviksista toinen oli pudottanut kivensä. Ja eihän sitä mistään löydy.

Ostin myös tänään vaakaan patterit ja kauhukseni katsoin lihoneeni 2-3 kg. Sitten mittasin itseni ja pohdin, että minnehän nekin kilot on menneet, kun eivät olleet ainakaan sinä hetkenä vyötäröllä. Kaipa sitten persuksiin, jossa niistä ei onneksi haittaa ole, mutta kaipa se pitää kesäksi talvivarastot karistaa tänäkin vuonna. Tosin se ei onnistu kahden munkin päivävauhdilla (nämä hammaslääkärin jälkeen), mutta huomenna on päivä uusi!

Alkava kevät saa minut pirteämmäksi, eikä enää riivo juosta porukoilla maanantaista keskiviikkoon. Saanpahan liikuntaa koiran kanssa ulkoillessa ja röhönauruja, kun bussipysäkillä viereen istuu töistä krapulansa takia lähtenyt keski-ikäinen mies, jolla on hirveä puheripuli. Luulee minua artistiksi niin kuin Ikaalisen aikainen stalkkerini (jep, sellainenkin oli olemassa, körötteli aina autolla lähistöllä ja sniikkailin vieraiden talojen pihasta livohkaan, ettei näkisi missä asun), sen jälkeen taikkarilaiseksi ja lopulta alkaa puhua siitä, että on lapsenmielinen, mutta ei hullu, että on saanut vaimosta pidettyä huolta, lapset aikuiseksi ja lapsenlapsiakin. Hyvä niin, itsehän olen työtön lurjus, joka ei ole saanut elämässä mitään aikaan ja lapsenmielinen itsekin. Hyvä tietää, että oman elämänsä Peter Panitkin pärjää tosielämässä.
Bussissa seuralainen ehdottelee päiväkaljoille menemistä ja sitä, että voisin koiran sijaan ulkoiluttaa häntä. Ei siinä mitään, mutta äiti olisi voinut suuttua jos olisin jättänyt menemättä. Kutsun Kerimäillekin sain sen flirttailun ohella, että pitää punapäistä ja vapailla markkinoillakin on. Oh, dat catch.

Ja ei, en pitänyt miestä hulluna, koska pidin seurasta, siitä että edes joku puhuu ja suomenpystykorvia koskeva keskustelukin oli jees; sympatiat sillä, että puhuu oman räksyttäjänsä lopettamisesta, kun ei jaksa enää sohvalle nousta viereen. Joten ehkäpä olen itse vain se tärähtänyt tässä asiassa, kun tuollainen seura on niin mukavaa, että siitä pitää kirjoittaa nettiin. :)

Rakkaudella,
Melkein-Erakko

Savo on kehitysmaa

Nyt kun Paawon lähdöstä alkaa olla viikko, voisi olla ihan hyvä aika käydä viime viikon touhut läpi. Heti alkuun mainittakoon, että Paawo siis raahasi luistimensa Tampereelta toiselle puolelle Suomea. Yhden ainoan luistelukerran takia. Jäällä oli (ylläolevassa kuvassa) kymmenen senttiä vettä, oli plussaa, märkää ja luistimetkin tuppasivat uppoamaan sulamassa olevaan jäähän. Mutta tulipahan luisteltua, niin ei vituta puoliksikaan niin paljoa kuin että ei olisi luistellut kertaakaan tänä talvena.

Keskiviikkona kävimme elokuvissa katsomassa Fifty Shades of Greyn. Leffa oli parempi kuin kirja ja kaikki kirjan tökeröt kiusalliset kohtaukset oli juuri sopivan humoristisella tavalla kiusallisia elokuvissa.
Alussa laskettiin monta kertaa hörähdetään elokuvan aikana, mutta kun viisitoista ylittyi ensimmäisen puolituntisen aikana, niin jäi lopulta laskematta. Saatiin sitä mistä maksettiin: alaston miesperse näkyi ja vilahti vähän ylimääräistäkin karvan juuresta. Ehkä sitä nyt jaksaisi lukea sen kolmannen kirjan loppuun saakka.

Ennen elokuvaa hortoilimme kaupungilla, kävimme kahvilla ja totesimme, että asustin punaiset Collectifin pöksyni näyttämään ratsastushousuilta. Totesin jälkikäteen, että se johtuu saappaista. Olen jotenkin mieltynyt punaiseen, joten ei haitannut, vaikka näytin kävelevältä... mansikalta?

Käytiin myös suosikkikahvilassani Cafe Alegriassa herkuttelemassa. Paawo otti epic fail tiramisukakkua, joka ei maistunut yhtään tiramisulle, oli kärpäsenpaskan kokoinen ja tehty ilmeisesti tiramisunmakuisesta rahkasta, vaikka yhtä helppoa olisi ollut tehdä se oikeaoppisesti suosiolla vain mascarponesta, munista ja mantelilikööristä tai -uutteesta ja vaikka cappuccinojauheesta. Anteeksi, olen tässä kamala pilkunviilaajanatsi, mutta kun tiramisu on niiiiiin helppo tehdä edes sinnepäinkin.

Itse otin porkkanakkua, joka oli niin iso palanen, että siitä liikeni Paawollekin. Olisi ollut melkoinen ällömakea pakkaus, kun otin vaahtokarkkikaakaotakin. Alegriasta saa niin hyviä kahveja ja kaakaoita (Reilun Kaupan/luomu), ettei haittaa, vaikka leivokset onkin vain sinnepäin. Maistuuvatpahan kotitekoisille ja tunnelma on sopivan herttainen.

Torstaina tosiaan luisteltiin ja oli kyllä niin sad, että jää ne kaikista surkeimmat kuvat julkaisematta. Märkää oli, vettä riitti ja suurinta hupia oli katsoa, kun iso mies huvitti tytärtään luistelemalla heti ensitöikseen sen kymmenen senttiä syvän järven läpi "WIHIII!"-meiningillä. Hyvä tietää, etten ole ainoa lapsenmielinen.

Perjantaina paistettiin kotonakin herkkuja, eli sitruunamangokuppikakkuja, joista ohje tulee tänne kunhan jaksan. Paawo sitä jo kaipaili ja itsekin tekisi mieli paistaa lisää, olivat niin hyviä. Olen niitä jo pari kertaa tehnyt ja menevät kuin kuumille kiville. Saavat ihmiset myös hilpeäksi, kuten kuvista näkyy. Hyvä ruoka parempi mieli!

Joo, meillä on vielä joulukoristeet ikkunassa.

Päätettiin myös käydä keilaamassa porukalla, kun kukaan ei ollut pitkään aikaan käynyt. Paawon mielestä Savo on kehitysmaa, koska keilahalleissa joutuu maksamaan kenkävuokran erikseen ja rata-aikaa varataan yleensä tunti kerrallaan (eikä esim. 20min, mutta eipä tullut kysyttyä onnistuisiko). Toisekseen täällä on vain kaksi keilahallia ja toinen oli saanut vähän poikittaisia arvosteluja, joten pysyttiin vanhassa tutussa Pietari Kylliäisissä.

Kun kysyttiin nimiä, niin Paawo päätti trollata. En tiedä luuliko vastaanottovirkailija meidän olevan humalassa vai pitikö nainen meitä ihan kaheleina, mutta näillä pelattiin. Paawolla ei mennyt eka kierros ihan nappiin, minä taas kusin kakkoskierroksella ensimmäistä kertaa, jätin aina yhden keilan pystyyn keskelle rataa ja pikkuveljeä laskuvehje huijasi, koska hän heitti edellisen kierroksen viimeisenä kaksi paikkoa ja ylimääräiset heitot, mutta ei saanut pisteitä kummastakaan :D Voitti silti.

Keilaamisen jälkeen pelattiin Alfapetiä, jonka voitin riuhtomalla sanasta TYÖ 64 pistettä. Osuin nelinkertoimelle ja tyhjensin pelilautani kolmella kirjaimella, kahdella mustalla ja nuolella. Että olenkin epeli.

Pelattiin myös viime lauantaina sukulaisten kanssa Alfapetia ja voitin senkin. Eivät muut naiset oikein ymmärtäneet, että sanoja voi tehdä alaskin päin ja setä puolestaan yritti inttää, että MIG on hyväksyttävä sana, koska se tarkoittaa hitsaustyyliä ja venäläistä asetta. Toisaalta viimeksi hyväksyttiin HIV ja FBI, että kaipa se pitää katsoa joka kerta erikseen ja päättää mitkä hyväksytään ja mitkä ei. Cd herätti jonkin verran mielipiteitä, koska on niin vakiintunut käyttöön, eikä sille ole oikein sopivaa vastinetta. Jos joku keksii järkevältä kuulostavan suomenkielisen nimikkeen sille, niin saa kertoa vastaisuuden varalle.

Sunnuntain tullen kotimatkalle lähtenyt Paawo totesi jälleen, että Savo on kehitysmaa. Jos se ei riitä, että elokuvateattereihin ostetaan liput vasta puoli tuntia ennen esityksen alkua, etukäteen ei voi varata, bussissa ei ole vessaa, eikä kuljettaja muista avata pitkänmatkalaisille matkatavarasäiliötä puhumattakaan siitä, ettei niitä keilakenkiä saa samaan hintaan kuin rataa, niin sepäs vasta mukavaa onkin kun sunnuntaina kulkee tasan yksi vuoro Savonlinnasta Tampereelle niin bussilla kuin junallakin. Vessaan ei vaihtoyhteyden välillä pääse, koska naistenvessa on suljettujen kaltereiden takana ja invavessan lukko on rikki.
Savo on kehitysmaa.

P.S. Jos jotain unohtui listasta, niin kommentteihin saa lätkäistä omia kokemuksia.
P.P.S. Minua kutsuttiin savolaiseksi taskulaskimeksi, kun Lippakioskilla 19-vuotiaana ollessani kirjoitin pahvilautaselle kaikkien tuotteiden hinnat. Se auttoi muistamaan paremmin mitä on tilattu ja mikä maksaa mitäkin, mutta aiheutti hilpeyttä etelän miehissä.

Enjoying autumn in red

En ole pitkään aikaan ottanut asukuvia tai pitänyt kuvauksia. Olen istunut sisällä, kirjoittanut tarinaa serkkuni kanssa, pelannut Simsiä, käynyt lenkillä ja nauranut syntymäpäiväkortilleni, jossa luki viime vuodelta tuttuun tapaan:

Maawo 25.0 released!
New important improvements:
- Faaaabulous style
- OMG! It runs!

Koska minä jaksan nykyään jopa juosta hurjat 8 minuuttia (älkää naurako kymmenen kilometrin juoksijat, tämä on kaltaiselleni rapakuntoiselle rutjakkeelle hurja puristus) putkeen, piti sitten torstaina yrittää olla vaihteeksi fabulous. Päivän väriksi valikoitui punainen, kun on ulkona alkaa olla niin kauniin syksyinen sää. On muuten ilmoja pidellyt, 18-19 astetta jo viikon ajan ja aurinko paistaa. Kyllä kelpaa olla syntynyt syksyllä.

Heti kuvauksen alussa oli onni onnettomuudessa, että kamerastani loppui akku, koska pikkuveljen järkkäri sattui olemaan mukana ja sain sitten parempilaatuisia kuvia itselleni. Huehuehue.

Pitäisiköhän jättää se seuraava mekko ostamatta ja ostaa järjestelmäkamera?

Dress: Hell Bunny Momo
belt: Spiritstore
petticoat: Sams
heels: Pinup Couture

Ulkona on oikeasti edelleen yhtä lämmin kuin elokuussa ja jos ei tulisi pimeää jo seitsemän aikaan, voisi luulla, että on yhä kesä. Otimme kuvia auringonlaskun aikaan, joten oli aika mielenkiintoinen valotus valtaosassa kuvia, ja onpas muuten kiva erottua maastosta pienenä punaisena väriläikkänä. Minä kun ajattelin, että nyt syksyn värit päälle, mutta ulkona onkin vielä valtaosin vihreää. Ei sitten...

Pikkuveljeni toimi kuvaajana ja teki hyvin selväksi, että voisin joskus lätkäistä blogiin niitä "aitoja" kuvia, jotka räpsäistään vahingossa ja joissa satun aina näyttämään tavalla tai toisella häiriintyneeltä. Mutta tässä tulee: Behind the scenes part 1. Aloitellaan kesysti.

All hail autumn!

Minulla on epäonnistuneita kuvia kasapäin koneella, joten olisikin mielenkiintoista tehdä joskus postaus pelkästään niistä. Siinä näkee hyvin kuvattavan ajatuksen (olemattoman) juoksun ja kuvaajan taidot(-tomuuden). Olisiko liian ilkeää vai saako sitä nauraa itselleen ja hyväntahtoisille kavereille, jotka suostuvat räpsimään minusta kuvia?

Hyvää syksyä kaikille, toivotaan, että syksysateet ja kurasää pysyttelevät poissa vastedeskin. Ainakin itäpuolella Suomea, nauttikaa te Tampereella Silent Hillin säästä.