Ihon kosteuttaminen - Biotherm ja luonnonkosmetiikan kokeiluja

Puhutaanpas ihonhoidosta ja siitä kuinka kaltaiseni kosmetiikan kanssa töhöävä ihminen, joka alkoi käyttää ihonhoitotuotteita vasta 21-vuotiaana, tutustui luonnonkosmetiikkaan. Edellisen joten kuten ihonhoitoa sivuavan paasauksen voi lukea täältä ja niille, jotka eivät jaksa käydä etsimässä asiaa kaiken sen jaarittelun välistä, kerrottakoon pähkinän kuoressa, että selvisin parikymppiseksi ilman kasvovoiteita hyvillä geeneillä, mutta sitten kävi niin, että otsani puhkesi talvipakkasilla kukkimaan ja aikani sitä raavittuani tajusin, ettei ongelma ollut rasvaisuus vaan kuivuus. Ostin sitten marketin hurjista valikoimista L'Orealin Triple Active-voiteet, jotka pelastivat ihoni ja ystäviäni hermot.

Näin jälkikäteen ajateltuna mikä tahansa tarpeeksi kosteuttava rasva olisi tehnyt saman ja joskus viime talvena sitten totesin, että ei se Triple Active olekaan maailman paras kasvovoide, vaikka parhaimmillaan maksaakin vain 6 euroa. Olen aina laittanut yövoidetta vain illalla, mutta viime talvena jouduin meikkaamaan töihin, pesemään meikit pois illalla ja huuhtelemaan kasvot aamulla, että jaksoin pimeinäkin aamuina lähteä lontustamaan lumihangessa kaupunkiin, joten aloin käyttää kasvorasvaa aamullakin (niin kuin kuuluisikin tehdä). Ei siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta aina kun levitin meikin päivävoiteen päälle, päivävoide lastuttui samalla tavalla kasvoilleni kuin kuiva iho, jos sitä rapsuttaa saunassa.

Siinä vaiheessa kun aamulla oli puolisen tuntia aikaa valmistautua, ei ollut aikaa ylimääräisille naaman pesuille, joten aloin etsiä muita vaihtoehtoja tuon kehnoksi osoittautuneen päivävoiteen tilalle. Töissä kun olin, niin ei tarvinnut rajata vaihtoehtoja sinne kuuden euron luokkaan, joten menin sitten ääripäästä toiseen ja ostin 40 euron arvoisen Biothermin Aquasource-kosteusvoiteen (alennuksessa 30€), joka mainosti itseään voiteena, jota voi käyttää aamuin illoin.

Kävi niin, että Aquasource osoittautui maailman parhaaksi kasvovoiteeksi joka pelasti kuivan ihon ja ratkaisi lastoittumisongelman. Triple Active-yövoidekin jäi käyttämättä, koska kuka nyt tahtoo rasvaisen ihon, kun voi käyttää ohutta, riittoisaa ja nopeasti imeytyvää voidetta, joka ei jätä ihoa tippaakaan rasvaiseksi. Tämän ansiosta ymmärsin, että kosteuttava ja rasvainen ovat kaksi eri asiaa ja että minä tarvitsen nimenomaan kosteuttavan kasvovoiteen.

Kävi myös niin, että jäin huhtikuussa työttömäksi, jolloin se 40 euron hinta alkoi kuulostaa aika suolaiselta maksettavaksi, vaikka purkki parhaimmillaan kestääkin kolmisen kuukautta. En etsinyt aktiivisesti muita vaihtoehtoja (koska jos löytää täydellisen tuotteen, haluaako siitä vaihtaa pois?), mutta törmäsin sitten ihan vahingossa paikalliseen luonnonkosmetiikkaa myyvään The Butikiin ja ajattelin, että kun on ollut paljon puhetta turhien kemikaalien ymppäämisestä iholle, voisin kokeilla toimiiko luonnollisempi vaihtoehto.

Aluksi iskin silmäni Naturadon karite-perusvoiteeseen, jota mainostettiin yleispäteväksi tuotteeksi, joka kelpaa myös kasvovoiteeksi. Innoissani ostin tätä tuubin, levitin kasvoilleni ja harmittelin kymmentä sekuntia myöhemmin sitä kuinka rasvaisesta pinnasta huolimatta kasvojani kiristi kuin epäonnistuneen kauneusleikkauksen jälkeen. Tulin jälleen todenneeksi, että rasvainen ja kosteuttava ovat kaksi eri asiaa.

Naturadon perusvoide ei kuitenkaan ole täysi susi vaan perusvoiteena se toimii erinomaisesti ja itse asiassa kävin ostamassa tätä toisen tuubin siinä pelossa, että nykyinen ehtii loppua juuri silloin kun sitä tarvitsee eniten. Hötkyilystäni on yli kuukausi aikaa ja kyllä tuolla tuubin jämällä kintut vielä pari kertaa hivelee.

Käytän siis Naturadon perusvoidetta pääasiassa sääriin, mutta myös jalkateriin, koska se imeytyy hyvin ja hoitaa ihoa mukavasti. Saman merkkistä tuotetta saa myös 100% karitevoina, jota äitini osti samalla kerralla ja joka auttaa oikeasti kuiviin kantapäihin. 

Paras asia Naturadon perusvoiteessa on kuitenkin herkullinen kaakaovoin tuoksu, mutta samaa ei voi valitettavasti sanoa tuosta Cattierin kasvovoiteesta, joka haisee tuoksuu auringonkukille. Tai ehkä se on nuo kurpitsansiemenet, mutta en pidä siitä joka tapauksessa. Ei se ole yhtä häiritsevä kuin The Bodyshopin aloe vera -päivävoiteessa, mutta mieluummin nuuhkisin kaakaovoita.

Ostin tämän Cattierin kasvovoiteen samalla reissulla, kun kävin hakemassa Naturadon perusvoidetta lisää. Biothermin suolainen hinta mielessä piinaten tuijotin muistaakseni parinkympin hintalappua ja sormet ristissä toivoin, ettei mene ne kaksikymppiä kankkulan kaivoon. Testasin tätä The Butikin myymälässä, mutta eihän se ole koskaan sama asia testata jo valmiiksi hoidetulle (ja meikatulla) iholle kuin vasta puhdistetulle.

Kuukauden käytön jälkeen minulla on vähän sekalaiset tunteet, koska tämä maksoi puolet vähemmän kuin Aquasource, mutta ei ole kuin puoliksi yhtä hyvä. Ensinnäkin tuote jättää aluksi samanlaisen rasvaisen ja kiristävän tunteen kuin tuo Naturadon perusvoide, mutta imeytyy ajallaan, jonka jälkeen iho tuntuu ihanan pehmeältä. Voisin kuvailla sitä niin, että siinä missä Aquasource jättää raikkaan tunteen iholle, tämä jättää samettisen pehmeän tuntuman. Tuote kosteuttaa kyllä joten kuten ja toimii päivävoiteena, mutta talvipakkasilla tämän teho jää auttamatta Aquasourcen taakse.

Hajusta ja kosteutuksen vajaudesta huolimatta olen harkinnut ostavani Cattierin päivävoidetta lisää. Ensinnäkin se maksaa puolet vähemmän ja toisekseen tekee työnsä ihan hyvin päivävoiteena ja kolmanneksi olen palannut vanhoille tavoille ja käytän kasvovoidetta vain illalla. Yritän totutella ihoa olemaan vähemmällä rasvaamisella ja koska työttömänä tulee meikattua huomattavasti vähemmän, en tarvitse yhtä paljon Aquasourcea kuin tarvitsin talvella. Aion ostaa sitä kyllä talveksi, mutta niin kauan kuin on kesää jäljellä, yritän totutella ihoa pärjäämään vähemmälläkin.

En yleensä rasvaa vartaloa sääriä lukuun ottamatta kesäaikaan ja talvellakin vain silloin, kun iskee se perinteinen selkäsyyhy, mutta viime talven raapimajäljistä oppineena olen panostanut myös vartalonhoitoon. Vaikka minulla on monia vartalovoiteita ja body buttereita, niin jälleen kerran rasvainen ei ole sama asia kuin kosteuttava ja Biothermia ei mikään voita ihon kosteuttamisessa.

Ostin tämän Biothermin Lait Corporel Body Milkin Tokmannilta 17€ alennushintaan, mutta näitä on saanut myös Sokokselta alennuksessa 19.90€/kpl hintaan. Hinta ei ole ollenkaan hullumpi 400 ml purnukaksi ja sellaiseksi tuotteeksi, joka toimii tismalleen niin kuin lupaakin, mutta jos minulla ei olisi ollut niin hyviä kokemuksia Biothermin tuotteista, olisin saattanut kävellä tämän purkin ohi sitä toista kertaa vilkaisematta, koska marketista saa niin paljon halvemmalla. Jos taasen minulla olisi hyviä kokemuksia halvoista ihonhoitotuotteista, ei minulla olisi tarvetta katsella kalliimpien perään. Minusta tuote on täysin hintansa arvoinen, kuten muutkin Biothermin tuotteet. Näiden tuotteiden lisäksi minulla on kokemusta Biothermin Deo Pure-deodorantista ja poikaystävällä luomudeodorantista, jotka molemmat toimivat hyvin. (Luomudödö tuoksui perunakellarille!)

Biothermin body milk taas on kertakaikkisen täydellinen, se on juoksevaa ja helposti imeytyvää, mutta sen sentään ehtii levittää jalkoihin kunnolla ennen imeytymistä toisin kuin tuon Naturadon. Yhdellä painalluksella ehtii hyvin hivellä sääret ja reidetkin, mutta niiden lisäksi käytän tätä muuallekin vartalolle. Tuote on parabeeniton ja tuoksuu ihanan vienosti sitrukselle, mikä on aina hyvä asia.

Loppuun huomautettakoon, että minä en ole mikään luonnonkosmetiikan suurkuluttaja tai INCI-kyttääjä. Ennen näitä kokemukseni luonnonkosmetiikasta olivat vain marseillesaippuasta, kivimineraalideodorantista ja satunnaisesta tukan valelusta neitsytkookosöljyllä, jota ei lasketa, koska teen sitä vaalennuksen yhteydessä. Arvostan kyllä, jos kosmetiikkani on luonnonmukaisesti tuotettua, mutta en pidä sitä kriteerinä ostamiselle ja minulle riittääkin, että tuote toimii, eikä siinä ole mitään äärimmäisen haitallista. Sen verran minäkin katson ainesosaluetteloa, ettei sieltä löydy syöpää aiheuttavia aineita.

Kaikki The Butikin tuotteista kiinnostuneet voivat käydä kurkkaamassa heidän verkkosivujaan. He toimivat luonnonkosmetiikan maahantuojina ja pitävät verkkokauppaa, joten tänne peräkorpeen saakka ei tarvitse vaivautua, jos iskee pakottava tarve saada kariteperusvoidetta. Kaikki tuotteet olen omin roposin ostanut, joten en hyödy mainostamisesta mitään muuta kuin paikallisen tukemisesta koituvan hyvän mielen.

Käytättekö te luonnonkosmetiikkaa ja onko teille väliä sillä onko tuotteessa luonnollisia ainesosia?

Sorry, this time not in English! (= can't be arsed to translate all of this.)

Suosikkikosmetiikka - Favourite Cosmetics

Ihmeiden aika ei ole, tässä blogissa on muutakin kuin mekkoja!

Viimeisimmästä kosmetiikka-/ihonhoitotuotepostauksesta onkin aikaa, mutta totta puhuen jos en olisi niin laiska, olisin tehnyt tämän postauksen jo silloin, kun minulla oli vielä pinkit hiukset ja aioin pitää tukkani pinkkinä. Kuvasin näet hiusvärin vuoksi silloiset shampoot ja Color Maskit, mutta arvatenkaan en käytä niitä enää, joten hiustökötit tulevat aikanaan omaan postaukseensa.

Aloitetaan kasvojen hoidosta.
Minulla on kolme tuotetta, joita käytän kasvojen hoitoon: The Bodyshopin E Vitamin -puhdistusvoide, jolla poistan meikit, ja sitten L'Orealin Triple Active -voiteet. Puhdistusvoidetta olen käyttänyt kolmisen vuodetta käytyäni turhaan muutaman markettimerkin läpi, joilla silmämeikit jäivät naamalle, kunnes ostin tämän myyjän suosittelemana The Body Shopista. Neljäs tuubi menossa, eli on riittoisaa.

Olen aina ollut huono käyttämään "kemikaaleja" ja kosmetiikkaa. En meikannut yläasteella enkä oikein lukiossakaan, opettelin sitä sitten ammattikorkeakoulussa. Samoin kahteenkymmeneen ikävuoteen mennessä en ollut käyttänyt naamarasvaa aika pitkälti koskaan. Sen sijaan lääkitsin stressinäpyistä kukkivaa otsatukan alla muhivaa otsaani finnienpoistoaineella, joka kuivatti otsaa (talvisaikaan) ja pahensi näppyläepidemiaa, jolloin iho rasvoitti itse itseään ja puski lisää näppylää...
Olin hermoromahduksen partaalla, valitin Paawolle, poikaystävälle, kaikille, jotka löytyivät Mesen listalta. Googlailin kosmetologin kalliita voiteita näppyläongelmaani, kunnes ostin Ikaalisten ihanasta pikkumarketista suurin piirtein ainoan valikoimissa olleen kasvovoiteen, joka sattui olemaan juurikin tämä Triple Active. Tämä oli silloin ilmeisesti uusinta uutta.

Aluksi olin epäileväinen rasvan suhteen ja käytin lähinnä päivävoidetta, mutta yövoide oli se, joka pelasti minut. Paksu, kermainen rasva otsassa peitti alleen karheat näppylät ja kun ihonpinta tuntui sileämmältä paksun rasvakerroksen ansiosta, en tullut raapineeksi näppyjä ja pahentaneeksi ongelmaa. Sen sijaan se hävisi ajan kanssa kokonaan ja kiitän siitä tuota paksua yövoidetta, jota olen käyttänyt lukemattoman monta purnukkaa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Minulla oli aiemmin tapana oikaista ihonhoidossa, joten laitoin suihkun jälkeen illalla vain yövoidetta ja olin samalla voiteella seuraavaan suihkuun parin päivän päähän. Nyt kun olen alkanut käyttää meikkiä ja meikinpoistoainetta, joudun käyttämään yövoidetta päivittäin ja koska olen töissä, joudun heräämään aikaisin ja olen aamu-uninen, joudun pesemään kasvot myös aamulla. Huuhtelen ne kylmällä vedellä ja hutkaisen päivävoiteet naamaan.

Kasvovoiteen jälkeen tulee luonnollisesti meikki. Kotona en meikkaa, mutta töihin pitää vähän peitellä näitä pandan silmiä. En meikkaa näyttävästi vaan aika luonnollisesti ja vaikka aluksi tein kissansilmärajaukset töihin, nykyään jätän sen väliin, että olisin töissä vähän aikaisemmin. Kesällä minulle riitti kyllä hyvin puoli tuntia pukemiseen, syömiseen ja meikkaamiseen myös rajausten kanssa, mutta nyt ei tahdo riittää tuntikaan ilman rajauksia. Se on se pimeä vuodenaika.

Yllä on malliesimerkki siitä mitä kaikkia meikkiä minulla on yksinkertaisimmillaankin blogin kuvissa naamalla. Kesällä erityisesti pohjalla oli Goshin BB-voidetta, mutta talvella on meikkivoidetta, jonka lisäksi iholta löytyy peitevoidetta, valokynää, puuteria ja poskipunaa.

Silloin parikymppisenä kun opettelin meikkaamista, minulla oli ihan ok ripsiväri, mutta meikkivoide oli aivan liian tumma. Muistan kun luulin, että minun pitää näyttää ex-poikaystävän lentopalloseuran pikkujouluissa meikanneelta ja kun olin tupruttanut naamani täyteen Sand-sävyistä voidetta, näytin tosiaan meikatulta. Muut sitten olivat ilman meikkiä, saunoivat ja muuta kivaa, ja minä häpesin. Onneksi tuli ero :'D

Pahimman fail-vaiheen yli päästyäni ostin Maybellinen Fit Me-sarjan meikkivoiteen, joka tosiaan sopi minulle (tämä kuulostaisi niin paljon paremmalta englanniksi), joten ostin samaa sarjaa luomivärin, puuterin ja peitevoiteen. Kaikki muut on ahkerasti käytössä paitsi meikkivoide, jonka vaihdoin kevyempään näin syksyksi. Peittävään meikkiin tämä on täydellisen vaalea sävy, ja juhlissa käytänkin tätä, jos tahdon todella mattaisen ja virheettömän ihon fiftarityyliin sopivasti.
Myös peitevoiteen vaihdoin parempaan; Fit Me-sarjan peitevoide ei oikein tahdo peittää lirulla koostumuksellaan tummia silmänalusiani. Meikkivoide peittää ihan yhtä paljon ja on paksumpaa tässä sarjassa.

Todettuani, että Fit Me -peitevoide ei enää oikein aja asiaansa, aloin hakea muita vaihtoehtoja. Paawolla oli tätä True Match-peitevoidetta ja minäkin päätin antaa sille tilaisuuden - ja se kappas kuppas, se toimii. Se on melko ohutta tavaraa, mutta riittävän vaaleaa ja kellertävää, jotta se peittää tummat silmänaluset tehokkaasti. Fit Me oli paljon punertavampaa ja siksi se ei toiminutkaan samalla tavalla.

Samaan syssyyn hommasin myös True Match -meikkivoiteen, joka on vähän niinkuin L'Orealin vastine Fit Me:lle. Toimii hyvin, tämä on koostumukseltaan todella lirua, joten vaikka se on suhteellisen peittävää, on se huomattavasti kevyempi (ja riittoisampi) iholla kuin Fit Me. Olenkin käyttänyt tätä nyt arkimeikkipohjana BB-voiteen tilalla.

Goshin BB-voidekin on pitkäaikainen tuttava. Kirjoitin tästä jo kauan sitten blogin alkuajoilla, kun BB-voide oli vielä melko uusi juttu. Olen yhä samaa mieltä, että tämä on maailman paras BB-voide. Kokeilin Garnierin ja Maybellinen BB-voiteita, mutta vaikka niiden pitäisi sulautua ihoon, ovat ne aivan liian tummia. Hitto vie, ruskettuneelle äidillenikin Garnierin vaalein värisävy on liian tumma!
Toisin on Goshin kanssa. Tämä sopii kalmankalpeille suomalaisille, on iholla samettisen pehmeä ja suhteellisen peittäväkin, mutta silti BB-voiteelle tyypillisen kevyt. Peittää pahimmat ihovirheet ja tasoittaa ihonsävyä, mutta ei peitä ihonsävyä kokonaan alleen. Kosteuttaa myös mukavasti.

Käytän BB-voidetta lähinnä kesällä, vaikka talvella sen kosteuttavat ominaisuudet voisivat olla myös hyväksi, mutta jotenkin miellän sen kesävoiteeksi - sellaiseksi, joka ei hikisenäkään pakkaannu juonteisiin tai ala valua naamalla. Päälle voi lätkäistä puuteriakin ja kestää paikallaan.

Viimeisimpänä kasvotuotteena on Yves Saint Laurentin legendaarinen Touche Éclat -valokynä, jota nimenomaan menin metsästämään Lappeenrannan Sokos Emotionilta. Olin kokeillut jotain Lumenen ja Lorealin valokynää, jotka olivat liian liruja, tummia ja/tai punaisia iholleni, ja jättänyt niiden jälkeen valokynät oman onnensa nojaan, mutta sitten kun pääsin töihin, iski ajatus - nythän minulla on varaa laatukosmetiikkaan!

YSL:n valokynään tutustuin muotiohjelmassa, jossa naiset testailivat valokyniä. Useimmat rakastivat tätä niinkin paljon, että valelivat tällä koko naamansa. Minä en koko naamaa valele, mutta käytän tätä kulmien alle luomaan vähän valoa katseeseen (koska minulla on raskaat kulmat) ja silmien sisä- ja ulkokulmiin. Olen katsonut tutoriaalejakin siitä minne valokynää pitää rykäistä ja väitän osaavani käyttää sitä, vaikka joidenkin tutkimusten mukaan suomalaisnaiset eivät osaa. Tehosta taasen en ole ihan sataprosenttisen varma. Kyllä tämä peittää vähän (vaaleimmassa sävyssä) tummia silmänalusia ja kirkastaa katsetta, mutta luulen että ehkä yhden asteen tummempi sävy (joka on myös hyvin vaalea), olisi ollut peittävämpi. Ainakin muiden arvostelujen mukaan.

Bonusta siitä, että sain kynän Collector's Editionin, jossa on vintagepilkut <3 Ottakaa siis huomioon, että tämä on oikeasti vanha ja toimiva tuote, jota naiset ovat käyttäneet jo monta vuosikymmentä. Minustakin tämä on ihana, paras valokynä tähän saakka. Oikein laiskana päivänä voi sipaista pelkästään tätä ja ripsiväriä, ja yhdessä muun meikin kanssa tästä on tullut korvaamaton osa pohjameikkiäni. Toivotaan, että kestää vastedeskin riittoisana.

Muita meikkejä, jotka luettelen luksus-kategoriaan ovat Joe Blascon (alennuksesta puoleen hintaan) ostettu huultenrajauskynä sävyssä Fire (oli muuten viimeinen), Besamen ihana huulipuna ja Estee Lauderin lahjapakkauksessa olleet ripsiväri ja huulipuna.

Joe Blascon hommasin näistä ekana. Paawolta tuli tämäkin idea, että kestävän huulipunan salaisuus on hyvä rajauskynä ja hän käyttää Blascoa. Minulla on myös Goshin rajauskynä, joka on ihanan lämpimän punainen sävyinen, mutta niin pehmeä ja sen takia vaikea teroittaa, että se on jäänyt olemattomalle käytölle. Tämä Blasco sen sijaan on käytössä lähestulkoon aina, kun käytän huulipunaa (eli suht harvoin toistaiseksi). Kynä on melko kova ja sen saa teroitettua, joten sillä saa piirrettyä siistin rajauksen, joka sopii punasävyisten huulipunien kanssa hyvin.

Käytin aiemmin paljon (ja käytän toisinaan yhä) aiemmissa kuvissa näkynyttä L'Orealin False Lash Wings Intenza-ripsiväriä, jolla saa aika pirun eeppiset ja tummat räpsyttimet, mutta edelleen se palkkapäivä houkutteli Sokoksen alennukseen yhdistettynä sen verran, että lähdin metsästämään astetta laadukkaampaa ripsiväriä.

Tarkoituksena oli ostaa Lancomen Definicils-ripsiväri, joka oli alennuksessa 19.90€, eli maksoi siis saman verran kuin tuo L'Orealin ripsarini, mutta sitten törmäsin tähän Estee Lauderin pakettiin, joka maksoi 29.90 ja jossa oli (mini-)huulipuna samassa paketissa. Ripsivärin ja punan hinta erikseen oli 33€/kpl, joten kotoutin paketin ja onneksi tein niin!

Sumptuous Infinite-ripsiväri on täydellinen arkiripsiväri. Olin ihan tyytyväinen L'Orealinkin väriin, mutta sen antama tuuheus on juhliin parempi kuin töihin, mutta tämä Estee Lauderin ripsari taas toimii molempiin. Aluksi olin hukassa kummallisen harjan kanssa (toisella puolella lyhyet harjakset, toisella pitkät, molemmat melko kovia) ja olen ehkä vähän vieläkin, mutta ripsiväri on sen verran ohutta, että sillä saa tehtyä tarkkaan erotellut, täysin paakkuuntumattomat pitkät ja luonnolliselta näyttävät ripset. Sitä voi kerrostaakin vielä näyttävämpään lopputulokseen näyttämättä kuitenkaan luonnottomalta. Suosittelen kaikille, varsinkin, jos joskus bongaatte alennuksesta.

Tuplapaketin mukana tullut Pure Color Envy -huulipuna sen sijaan jakaa vähän mielipiteitä. Väri 340 Envious on lämmin punainen, jota käytin muun muassa näissä kuvissa. Pidän väristä kovasti, mutta huulipunan kesto ei ole aivan Besamen luokkaa. Se kului aika nopeasti pois huulilta, joten sitä joutunee lisäämään useammin, jos tahtoo pitää värin kirkkaana. Huulipuna levittyy nätisti huulille ja pidän huulipunan perinteisestä muodosta (helpompi levittää kuin Besame), mutta se vaatii ehdottomasti huulille tukevan rajauksen, ettei leviä omille teilleen.

Viimeisenä sitten se paljon puhuttu Besame, vintagefanin, pinup- ja rockabilly-tytön unelmahuulipuna.

Eikö ole ihana paketti? Olen säilyttänyt tuon pahvipaketinkin, kun se on niin nätti, mutta vielä enemmän rakastan tuota pientä samettipussia (jota ei ilmeisesti uudemmissa Besamen punissa enää tule mukana, nyyh), jossa huulipuna on kätevä säilyttää. Vintage-tyylinen kullansävyinen tuubikin on jotain ihan muuta kuin markettipunissa, tuoksu ihana.

Itse puna on paras tähän asti kokeilemani ja muutamaa on tullut kokeiltua. Siksi en käyttänyt huulipunaa juuri koskaan, koska kaikki kokeilemani värit haalistuivat tai levisivät ennen aikojaan, mutta tämä kestää, kestää ja kestää, jopa ilman rajausta. Kesti jopa toissaviikkoiset ruskakuvat ja sen, että minulla oli hiukset suussa puolet ajasta - puna ei silti levinnyt, mutta tukka kyllä värjäytyi.

Besame Cosmetics tekee vintage-tyylisiä meikkejä ja heillä on monen monta eri punasävyä jokaiseen makuun. Itse ostin ihan perus Besame Red-sävyn, joka on ilmeisesti enemmän 20-luvun henkinen puna kuin 50-luvun (Red Hot Red olisi fiftaripuna), mutta ajaa hyvin asiansa. Jonain päivänä ostan muitakin sävyjä, ehkä ensimmäisenä pinkin, koska en välttämättä tarvitse kolmea punaista huulipunaa.
Besamen huulipunat taitavat kaikki olla mattasävyisiä ja yhdellä kerroksella saa peittävän lopputuloksen. Ei tarvitse mussuttaa montaa kertaa paperia.

Seuraavaksi haluaisin ostaa Besame Cosmeticsiltä Violet Powderin kirkastamaan kasvoja ja koska nykyinen puuterini on aika huono, ja kakkumaskarastakin olen haaveillut, mutta nykyiset maskarani ovat tosiaan niin hyviä, etten näe viisaaksi vaihtaa johonkin, jota en välttämättä osaa käyttää.
Mitä sitä hyvää vaihtamaan?
Paitsi että joskus vaihtamalla voi saada vielä parempaa.

Mitkä ovat teidän suosikkimeikkinne ja parhaat ihonhoitotuotteenne?

Kolme pientä faktaa:

• Minulla on aika pitkälti normaali iho, joka on talvella pintakuiva ja kesällä hikinen.  Silti kävin läpi monta markettimerkkiä kasvovoiteissa ja palasin aina takaisin Triple Activen tuotteisiin. Joskus halpakin on hyvää.
• Silmäni eivät arista, mutta saan roskia silmään ja hieroskelen silmiäni, joten käytän ripsivärejä, jotka eivät varise. Ripsiä löytyy omasta takaakin, mutta kuka ei haluaisi lisää? En meikkaa koskaan alaripsiä, koska en tiedä mitään kamalampaa kuin hämähäkkisilmät.
• Tarvitsen peittävän tuotteen silmien alle, koska minulla on tosiaan hyvin tummat silmänaluset. Olen huono nukkuja ja iho on sen verran ohutta silmien ympärillä, että verisuonet näkyvät. Jos joskus katsotte siis, että tuolla pakkautuu puuterit silmän alla oleviin juonteisiin, niin en tiedä onko se sen huonompi vaihtoehto kuin että näyttäisin pandalta. That being said, pystyn kyllä kulkemaan ihan rauhassa ilman meikkiä ihmisten ilmoilla, enkä käytä meikkiä koskaan kotioloissa ja kauppareissuilla, jos tarkoitus ei ole lähteä kaupunkiin.