tiistai 29. maaliskuuta 2016

Överipunahilkka ja pääsiäisen kuvasaldo

Pääsiäinen meni aika pitkälti syödessä. Perjantaina tiskasin, imuroin, tiskasin lisää ja tein juustokakkua, jonka jälkeen laitoin samoilla lämmöillä uuniin karitsanpaistin. Valelin vähän väliä paistia kahvin ja kuohukerman sekoituksella ja siinä välissä tein salaatin oikein marinaadeineen kaikkineen (sitruunamehua, öljyä, balsamiviinietikkaa ja mustapippuria), jonka jälkeen piti alkaa väkertää valkosipuli-rosmariini-timjamiperunoita. Kun paisti hautui foliossa pöydällä ja perunat oli uunissa, keittelin karitsanpaistin liemestä, kahvista ja kermasta kastikkeen ja syötin pöperöt veljelle ja Janinalle, koska poikaystävä oli syönyt ruokaöverit jo porukoillaan. Ei ollut tällä kertaa villasukkaa!
Lauantai ja sunnuntai herkuteltiin naudan ulkofileellä pippurikastikkeessa kera parmesaaniperunamuussimöykkyjen, joilla varmaan on joku hienokin nimi, mutta kun en löytänyt nimeä enkä ohjetta, kehitin oman. Hyvää oli ja salaattia oli näilläkin kyljessä. Punkut loppui jo lauantaina, mutta maito on hyvä ruokajuoma. (Nuo perunat on muuten hyvin kätevä lämmittää seuraavana päivänä uudestaan uunissa, jos jää yli ekalta aterialta niin kuin meillä.)
 Jotta ei tule vahingossakaan liian vähän nautittua sokeria, oli tarjolla myös mämmiä ja vaniljakastiketta, josta en ottanut kuvaa, koska no... mämmihän näyttää superherkulliselta. Kuolatkaa sen sijaan juustokakun perään, koska tästä tuli niin hyvää, että mammakin halusi ohjeen itselleen. (Lisään ohjeen tänne myöhemmin.)
Nämä Fentimansin erikoisvirvoitusjuomat sen sijaan eivät olleet mitään mieltä ylentäviä makuelämyksiä. Tuo Curiosity Cola oli ainoa näistä oikeasti hyvän makuinen ja siksi vähän ketuttikin, kun join sen ensimmäisenä siinä uskossa, että nämä muut olisivat herkullisia. Nämä on siis joitain (luomu?)limppareita, jotka on valmistettu luonnon raaka-aineista, inkivääristä ja sitruuna- ja päärynämehusta sun muusta. Cola maistui vähän heinille, mutta siitä sai sellaiset pärinät, että pelkän colan voimilla jaksoin perjantaina imuroida koko kämpän ja raataa kuuteen asti syömättä mitään muuta kuin juustokakun ylijäämätäytteet kupin pohjalta.

Muut limut taas... en menisi ostamaan uudelleen. Ensinnäkin ruusut voivat tuoksua hyvälle, mutta eivät kyllä maistu mitenkään makunystyröitä kutkuttavan herkulliselle, eli Rose Lemonade jäi joukon jännille. Victorian Lemonade oli hyvin kirpeä ja omituisen makuinen ja tuo Elderflower-juoma oli vielä sen verran kelvollinen, ettei siitä tullut sellainen fiilis, että voi mihin hittoon tuli nekin pari euroa käytettyä.
Sen verran tiedän sanoa, että City-Market söi liikaa rahaa muun muassa noiden limujen osalta. Menin ostamaan rosmariinia ja timjamia ja käytin sillä reissulla lähemmäs 90 euroa. Egh. Muuten olisinkin selvinnyt sittarista ulos halvalla, mutta kun nappasin innoissani ruokaostosten ohella mukaani Game of Thronesin viidennen kauden... dvd:nä.

Ai, että sain itkupotkuraivarit tajuttuani napanneeni väärän levyn ja ei kun lauantaina viemään takaisin ja ostamaan blu-ray tilalle ja odottelemaan, josko ne aiemmin käytetyt 40€ tulisi joskus tilille. Lohduttaakseni itseäni ostin nämä ihanat ballerinat, jotka maksoivat 16.90€, eli ei lainkaan liikaa herttaiseen ulkonäköönsä nähden. Yleensä paikallisista liikkeistä saa vain kenkiä, jotka eivät herätä minkäänlaista huomiota, mutta nämä ballerinat loistivat muiden kenkien välistä niin kirkkaasti, että oli pakko sovittaa ja senhän tietää mitä käy, kun nätit kengät sopii jalkaan - ne lähtevät mukaan kotiin.
Dress: Vivien of Holloway
Bolero: Collectif Elizabeth Bolero
Belt: Pinup Couture
Petticoat: Sams & Hell Bunny

Vaikka povasin, että ei kuvia, niin sinnittelin sen verran maanantaina, että saimme testattua uutta kameraani myös asukuviin (kaikki kuvat on otettu uudella kameralla). Minulla oli parikin asua mielessä, mutta otin sittne kuvia oikein överipunaisesta asusta, jonka kruunasin Collectifin Elizabeth-bolerolla, jota ei täällä blogissa aiemmin ole näkynytkään. Se on mukavaa kreppikangasta ja siinä on ihana peter pan-kaulus ja pehmeä satiinivuori. Materiaaliltaan juuri sellainen, että kelpaa vaikka juhliin, mutta näyttää myös asialliselta töissä olkapäiden peittona, ettei tarvitse aina käyttää neuleita. Varsinkin kesäkuumalla sitä arvostaa vähän kevyempää ja lyhythihaisempaa boleroa.

Kameran automaattiasetukset eivät olleet oikein yhteystyökykyisiä auringonpaisteen kanssa, mutta tiedänpähän ensi kerralla pysytellä suosiolla varjossa, sillä punaisilla vaatteilla ja valkoisella naamalla on tapana palaa auringossa. Photoshoppikaan ei ollut yhteistyökykyinen, koska ilmeisesti Canon Eos 700D tarvitsee Camera Raw 7.4-ohjelmiston, jotta voin käsitellä kameralla otettuja raw-kuvia ja Camera Raw 7.4 puolestaan tarvitsee Photoshop Cs6:n, mutta minulta löytyy Cs5, jonka tuorein Camera Raw versio on 6.7.

Voi että poltin päreeni tämän asian kanssa. Asensin kaikki Canon-ohjelmistot koneelle ja käänsin Digital Photo Professionalilla kaikki kuvat jpg:ksi. Voin sanoa, että ainoa hyvä asia siinä ohjelmassa on se, että siinä on valmiita asetuksia tietyntyyppisille kuville, mutta olen aika varma, että photarissa saa nekin tehtyä lähes yhtä pienellä vaivalla.

No, kunhan olin ensin repinyt perseeni ja tukkani Digital Photo Professionalin kanssa, kokeilin toista lähestymistapaa ja latasin Adobe Camera Raw and DNG Converterin, jolla väänsin kaikki raakakuvat dng-muotoon, joka on universaaliraakakuvamuoto, joka aukeaa vanhemmillakin photareilla, ja kappas kuppas kun Camera Raw pelitti niin kuin piti - paitsi että sitten olisi pitänyt kääntää ne kuvat uudestaan jpg-muotoon, mutta arvatkaa kaksi kertaa kiinnostiko? Nauttikaa kärsikää siis näistä DPP:n tuotoksista, jotka ovat hyvin lähellä sellaisia millaisina ne tulivat kamerasta ulos, eli auringossa palaneita ja värisävyiltään omituisia.

Käytän Photoshoppia lähinnä valojen, varjojen ja värikylläisyyden säätöön, johon tuo Digital Photo Professional käy myös, mutta hermostuin totaalisesti siihen miten mahdotonta hienosäätö oli. Photoshopissa on suurinpiirtein säätöasteikko -255-255 siinä missä DPP:ssä oli parhaimmillaan -100-100, toisissa osioissa maksimi oli 5 molempiin suuntiin. Yritä siinä sitten saada se tismalleen oikea sävy aikaan, kun yhdellä pisteelläkin ero kuvassa on kuin yöllä ja päivällä ja minä rupea piirtämään mitään curve mappeja, kun slideritkin on keksitty. Ei, ei, ei. Taitaa mennä uninstalliin tämä härpäke näin.

Uteliaisuuden vuoksi kysyttäköön, että millä te käsittelette/säädätte kuvianne? Otatteko ne suoraan jpg-muodossa ja käytätte sellaisenaan vai suositteko ennemmin raw-kuvia? Jos otatte raw-kuvia, niin mitä ohjelmaa käytätte niiden säätämiseen ja jpg:ksi muuntamiseen?

Olen aina käyttänyt Camera Raw-ohjelmaa, joten en ole edes ajatellut muita, mutta ilmeisesti Googlekin julkaisi ilmaisiksi jonkun aiemmin ammattilaiskäytössä olleen kuvankäsittelyohjelman, joten voisi olla hyvä vähän laajentaa kuvakulmia tässä tapauksessa. *puujalka*


In English:
I basically spent my Easter eating. A lot. I made lamb and rosemary and thyme potatoes on Friday and beef cirloin and parmesan potatoes on Saturday and Sunday. The potatoes were very practical, because I could just heat Saturday's leftovers in the oven on Sunday.

I also made cheesecake which turned out to be very delicious, but that wasn't the only sweet thing I ate during the holidays. We ate mämmi, which is a Finnish delicacy that looks like sh*t, but tastes good. It's one of those things you either hate or you love, and I'm in the latter group. 

I also tried out some organical Fentiman's lemonades, but they weren't so good. I liked the Curiosity Cola, but didn't like the Rose Lemonade and the other two were decent, but not great enough for me to buy them again.

Well, there was something I had to buy again. I bought Game of Thrones Season 5 and was really happy about it until I realized I had bought a dvd and not a blu-ray... Well, I returned the dvd on Saturday, bought the blu-ray and also got myself a new pair of shoes. These gorgeous navy and white ballerinas cost 16.90€ which isn't much for something I know I'll be wearing a lot during the summer.

As I mentioned in my last post, I have a flu, but I took the risk and had my bf take some outfit photos of me wearing my Elizabeth Bolero by Collectif. I wore all red simply because I can (and I've wanted to do that for a long time.) Even though I managed not to sneeze during the photoshoot the photos didn't turn out too great, because of the strong sun. I should know by now that sun isn't compatible with bright red clothing and a pale skin.

One other thing that was not compatible was my Camera Raw add-on which I use to convert my raw-images into jpg. Turns out my Canon Eos 700D is too new for my old Adobe Photoshop Cs5 and that I'd need Camera Raw 7.4, which only works on Cs6 and above. Well, darn.

I installed Digital Photo Professional and some other useless programs that came with the camera and used it to convert my raw-images into jpgs. They didn't turn out that great either, because the sliders are horrible. Basically the only thing good about this program is that is has some nice colour adjustment presets, but it's nothing I can't do in Photoshop.

After I had painfully converted all my photos one by one into jpg I downloaded Adobe Camera Raw and DNG Converter and converted my .CR2-images into DNG, which is a universal raw-image format that works with older versions of photoshop and hey, my Camera Raw add-on worked like it's supposed to. Except that I already adjusted lighting and colouring on Digital Photo Professional and wasn't too keen on doing it all over again with Photoshop. Therefore all photos in this post have very little adjustment to brightness and pretty much none on colors, because it was a pain in the ass to do it with DPP. I think that program is gonna get uninstalled pretty soon.

What programs do you use for adjusting and editing your photographs or do you edit them at all?

I heard Google just released a new photo editing program that was previously used by professionals so I'm kind of interested to try out something else than Camera Raw for change. (As long as it's not DPP.)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Wannabe Parisienne part II

Keskiviikkona povasin, että pääsiäiseksi on luvattu huonoa säätä, mutta nevermind: aurinko paistaa ja on lämmin. Ajatuksena oli ottaa kuviakin, mutta sain poikaystävältä lenssun. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, mutta jos en niistä nenääni ruvelle, saatan huomenna uskaltautua pahemmankin taudin uhalla kekkuloimaan kauniiseen auringonpaisteeseen.

Tässä sen sijaan on kuvia viime viikonlopulta vähän pariisittaren/ranskattaren hengessä. Nimesinkin postauksen viime vuotisen Wannabe Parisienne -lookin mukaan, koska sattuman kaupalla otettiin kuvat samassa paikassa ja huivikin keikkuu rusetilla kaulassa samaan tapaan. En tarkoituksella toisintanut asua, mutta jotenkin tämän Bannedin neuleen kanssa eivät sopineet kaulakorut samaan tapaan kuin muiden vaatteiden kanssa, varsinkin kun rakas musta kaulakoruni hajosi toissaviikolla, enkä ole ostanut siihen vielä uutta nauhaa.
Maailman ylimielisin ilme, mutta katsokaa noita helmoja!
Tilasin tämän Bannedin neuleen Attitude Clothingilta yhdessä tartankuvioisen Dolores-mekon kanssa jo jonkin aikaa sitten, mutta sitten kävi niin, että tämä unohtui vaatekaapin pohjalle... Olin jo rakentanut toisen asun mielessäni, kun muistin, että kerpele, minullahan on vielä jotain mitä ei ole tullut kuvattua.

Ensiksi en niin välittänyt tästä neuleesta, koska Bannedin neuleet tuppaa olemaan vähän väljänpuoleisia, mutta kun näin tämän TopVintagen asukokonaisuusesittelyssä yhdessä Bannedin Grace-hameen kanssa, aloin haaveilla asukokonaisuudesta samantien. Ikävä kyllä se hame uupuu yhä, koska en ole löytänyt sitä mistään muualta kuin TopVintagelta, josta se on loppu (niin kuin tämä neulekin). Harkitsin jo, että korvaisin sen Lindy Bopin samantyylisellä hameella, koska siellä olisi myös neuleita, joita haluaisin täydentämään omaa varastoani. Neuletakkeja ei voi ikinä olla liikaa, jos omistaa melkein 30 mekkoa.
Vaikka olen yleensä enemmän mekkoihminen, tykkään kyllä hameistakin ihan vaan siksi, että niiden kanssa saa monipuolisemmin erilaisia asuja. Jännä siis, että minulla on oikeastaan vain viisi kellohametta: tämä musta Hell Bunnyn hame, samanlainen punainen (joka on pesun jälkeen niin ryppyinen, että se pölyttyy vaatehuoneessa rutussa) ja sitten Pinup Couturen linnaprinttihame, joka on ollut kovassa käytössä. Sen lisäksi löytyy Olivia Rougen musta satiinihame, jota käytän laiskoina päivinä, mutta siinä neppari napsahtelee koko ajan auki ja se on vyötäröltä väljä, joten se on tosiaankin enemmän laiskojen päivien vaate. Olivia Rougen hame löytyy myös sinisenä, mutta väri on hankalasti yhdeltävä kirkas sininen ja kangas niin karheaa puuvillaa, että se ryppyyntyy melkein pahemmin kuin Hell Bunnyn hameet, joten olen käyttänyt sitä erittäin harvoin. Se on sitä paitsi vielä sen verran lyhyt, että en voi käyttää näitä 26" tyllihameita sen kanssa, joten melkeinpä sen voisi myydä pois. Turhaan se kaapissa pyörii (ja nyt kun sanon tämän, niin kuvautan sen vielä huomenna, jos löydän sen vaateläjän välistä).

Jollekin viisi kellohametta voi olla hirvittävä määrä, mutta jos niistä käyttää aktiivisesti lähinnä kolmea, niin on se aika vähän ihmiselle, joka käyttää arviolta 97% ajasta hameita ja mekkoja. Mekkoja taas löytyy onneksi jokaiseen vuoden aikaan rittävästi, mutta silti sitä huomaa ajoittain, ettei ole mitään päälle pantavaa, kun jos on vasta jotakin käyttänyt, ei sitä viitsi heti seuraavalla viikolla laittaa päälle (puhumattakaan siitä jos se on pesukopassa). Ehkä se olen vain minä, mutta käveltyäni teininä viikkotolkulla samoissa farkuissa, kaipaan asuissani vaihtelua, koska minulle pukeutuminen on melkeinpä harrastus. Tykkään visualisoida asuja mielessäni ja luoda erilaisia asukokonaisuuksia sen sijaan, että näyttäisin aina tismalleen samalta. Toki blogista saattaa saada vähän yksitoikkoisen näkökulman asuihini, koska en saa kuvattua/en ehdi kuvata niitä neljää tai viittä viikon aikana käytettyä muuta asua aamukiireissä ja illalla on ollut liian pimeää, mutta kuka ties päivien valaistuessa saatan ehtiäkin ottaa vaikka peiliselfien paremman puutteessa.
Cardigan: Banned
Belt: Pinup Couture
Skirt: Hell Bunny Paula
Petticoat: Sams
Scarf:
From Paris with Love!


Ulkona oli näiden asukuvien aikaan todella tuulista ja suhteellisen siististi laitettu tukka näytti jo viiden minuutin jälkeen harakanpesältä. Jos ei muuta niin ainakin helmat hulmusivat faaaaabulously.

Nämä kuvat on vielä otettu pikkuveljen kameralla, mutta seuraavat asukuvat onkin sitten omalla. Koomisena huomautuksena se, että olin jo varautunut käyttämään kameraa englanniksi, kun jotkut olivat netissä Rhinocameran TrustPilot-sivulla valittaneet, ettei sitä saa mm. saksaksi, mutta päädyinpä silti kurkkaamaan kielivalikon. No, saksaksi sitä ei saa, mutta suomeksi sai :D Onko Canonilla jotain saksalaisia vastaan?

Hurlautin myös viimeisetkin rahat tältä kuulta menemään, kun What Katie Didin vanhan malliston alusvaatteet ilmestyivät sivuille hurjassa alennuksessa. Uutiskirjeen tilaajat pääsivät sisään kirjautuneena ostamaan näitä jo ennen muita, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja tilasin Cabaret Torsoletten ja kahdet vanhan Glamour-malliston rintaliivit alennuksesta, sekä täysihintaisena sen himoitsemani Glamour Corseletten, jonka hinta konkretisoitui vasta siinä vaiheessa, kun maksettuani tajusin, että alusvaatteisiin meni sellaiset reilut kaksisataa euroa. Hups. Toivotaan että kaiken tämän pääsiäismässäilyn jälkeen mahdun vielä ahtautumaan niihin, tai saattaa vähän kenkuttaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille!


In English:
I had prepared for a horrible Easter weather, but it's very pretty and sunny outside. Perfect time for outfit pictures - except that I caught the flu. Well, I guess that's it for trying out my new camera this weekend, but here are some pictures from last week taken with my brother's camera.

I bought this Banned cardigan from Attitude Clothing along with my Dolores tartan dress after seeing it on TopVintage's newsletter where they had paired it with the beautiful Grace skirt. I really wanted the skirt as well, but it's out of stock on TopVintage and I haven't found it anywhere else, so I paired it with my Hell Bunny Paula skirt. I've been thinking maybe I should try out a similar skirt by Lindy Bop, since they also have a few cardigans I want to have. A girl can never have too many cardies!

I have like thirty 50's style dresses, but I actually have only 5 circle skirts. That seems like a lot for people who don't wear skirts often, but for me it's not enough. I mainly wear dresses, because they are very easy to wear - just add a cardigan and a belt, and you're good to go! - but with skirts I can create more versatile outfits by switching tops and accessories.

I love versatility so even though I have plenty of clothes, sometimes I get that "I have nothing to wear"-feeling on busy mornings and end up taking way too long getting dressed. I don't want to wear the same dress I just wore like a week ago and go all teen and wear the same jeans for weeks. Sure it's what some people do, but for me clothes (and dresses) are some kind of a hobby - I like wearing different clothes every day and creating lots of different outfits for myself. What you see in my blog probably makes it seem like I'm always wearing either something new or something I've already worn, but in actuality I can't simply photograph everything I wear during the week. I usually have my pictures taking on weekends and I basically have to pick one of my weekly outfits and recreate it, or create a totally new outfit, but there are like 4-5 more outfits that never make it to my blog mainly because I don't have time to take pictures in the morning and by the time I get home it's too dark. Now that summer is approaching that will change obviously, but I'd still need someone to take pictures of me and hungry boyfriend isn't quite up to it :D 
Maybe I'll try mirror selfies since I'd love to do Weekly Outfits posts.

It was really windy outside when we took these outfit photos so my hair is a mess, but at least my skirt was swinging faaabulously! Afterwards we had some hot chocolate in our favourite cafe.

I was prepared to my new camera in English, since other people said they couldn't use it in German. Well, I checked it out and there definitely wasn't German language, but I did find my own language, Finnish :D I have to admit I laughed quite a bit. What has Canon got against Germany?

I know I spent a lot of money this month on my new camera, but I ended up spending the rest too on What Katie Did's Easter sale. Newsletter subcribers got a headstart on their sale (of older model goodies) and I bought Cabaret Torsolette and two old style Glamour bras (one strapless and other with straps). I also purchased stockings and the new Glamour Corselette, and realized only after paying that I actually spended over 200 euros on lingerie. Oops. Well, I hope they'll at least fit on me, otherwise I'm going to be sad.

Happy Easter everyone!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Sinistä sinisellä

Olen ennenkin käyttänyt sinistä sinisen kanssa, mutta yleensä kyse on mekoista. Silti kun ostin Collectifin alennuksesta nämä Hayworth-housut, mielsin ensimmäisenä että tulen käyttämään sitä tämän Annie-neuleen kanssa. Vaikka minulla on siis sama neule pupukuvioisena likaisen roosassa värissä, ajattelin, että ennemmin sinistä sinisellä niin pysyy asu suhteellisen raikkaana.
Neuleesta minulla ei ole muuta sanottavaa kuin se, että ostin sen ihan sen takia, että tiesin aiemman Annie-neuleen jäljiltä, että se istuu mukavasti ja näyttää kivalta kynähameiden ja housujen kanssa, mutta housut... Voi että katselin näitä monen monituista kuukautta arpoen ostanko vai enkö ja jos ostan, niin mahtuuko ne jalkaan ja onko ne liian ohuet.

Kyllä ja ei. Housut mahtuu jalkaan oikein nätisti, vaikka joillain sivulla maalattiin piruja, että vyötärö on normaalia kapeampi. No, tottahan se on kapeampi kuin pöksyt on bengaliinia, joka joustaa lähemmäs kymmentä senttiä myös vyötärösauman osalta, mutta kyllä ne ihan kokoaan vastaa. Pakko silti myöntää, että vähän epäilytti kun katsoin, että housujen vyötärön ympärys venyttämättömänä näyttää koolta XXS, mutta jalkaan menivät ja istuvat kaiken lisäksi upeasti.

Minuksena se, että nämä pöksyt on samaa ohutta kangasta, jota Regina-mekkonikin on, eli ei tosiaankaan sovi talvikäyttöön. Kesällä nämä sen sijaan on varmasti ihanat, kunhan muistaa käyttää mahdollisimman saumattomia ja ihonvärisiä alushousuja, ettei jää alkkarit paistamaan läpi. Nämä housut nimittäin nuolee kurveja vielä enemmän kuin Bonniet, jotka omistan punaisina ja mustina. Tykkäsin niiden mallista, mutta materiaali ei jousta yhtä hyvin kuin bengaliini ja niissä jäin kaipaamaan sitä erillistä vyötärösaumaa, joka Haywortheista löytyy. Erinomaiset pöksyt siis, varsinkin kun maksoin näistä n. 10€. Ehkä näitä voi käyttää jopa useammin kuin kahdesti vuodessa.
Muista asioista sen verran, että uusi kamerani saapui minulle oikein koirakuljetuksella maanantaina, mutta minulla on vielä pariin postaukseen kuvia veljen kameralla otettuna, joten julkaisen ne todennäköisesti ensin. Olisi suunnitelmissa ottaa kuvia nyt pääsiäisen aikaan, mutta kun on luvattu huonoa säätä, niin katsoo nyt.

Kaikki aurinkoiset päivät menee ohi töissä ollessa, mutta kävin minä eilen markkinoilla ostamassa lakuja ja rinkeliä ja aivan hemmetin hyvän hampurilaisen Fafa's Smokery BBQ-kojulta. Maksoi kympin, mutta oli hintansa arvoinen. Pitäisi vähän keventää, mutta ei se oikein onnistu, kun aina joka tuutista tuodaan pullaa ja muita herkkuja nenän eteen.

Kertokaa myös, miksi purkka on aina loppu juuri silloin, kun on tullut syötyä sokeria niin, että hampaat oikein syöpyy?
T. tyhjensin puolet lakupussista jälkiruoaksi


In English:
I've done it before, I'll do it again: wear navy with navy. When I bought these Hayworth trousers, I automatically paired them with this Annie top in my mind. I like bright colors and nice color combinations, but I felt like I should keep this outfit very simple - and navy blue. I have this same Annie top in dusty peach color, but it's better off paired with black clothing.

As most of you know, I'm a dress person. I rarely ever wear trousers, but when I saw these Hayworth trousers on Collectif's site, I knew I had to have them in addition to my red and black Bonnies. I hesitated for several months, because some reviews said they were on the small side and on the other hand I have a Regina dress in the same fabric and in my opinion the fabric is a little bit too thin and see-through.

Well, one day these trousers appeared on the Sale section so no more hesitating on that matter. The fabric is a bit too lightweight for my taste, but the trousers fit so well I don't mind. They really hug my curves and I love that these have a waistband - something that the Bonnies don't have. The waist is high enough and stays in place, but has a tendency of digging into tummy fat, so I wore a waist cincher underneath.

I just received my new camera on Monday, but I don't know when I'll be able to take pictures with it, since it's supposedly poor weather this weekend. I still have photos for two more posts taken with my brother's camera, but I'm really eager to try out my own.

I think I'll rush off to get some bubblegum now. I ate too much candy and it feels like my teeth are corroding in my mouth. Why am I always out of bubblegum when I really need it?

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Review on What Katie Did

Eli asiaa retro-alusvaatteista.
Yleensä ottaen en koe hirveän luontevaksi keskustella alusvaatteista netissä, mutta nyt teen poikkeuksen. Tilasin tässä helmikuussa What Katie Didiltä alusvaatteita, koska sivustolla oli tarjous, että uutiskirjeen tilaajat saavat -20% alennusta ensimmäisestä tilauksesta. Tartuin tarjoukseen kuin haukka ja sitten huomasin, että siinä olikin viikon aikaraja, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä kokoja minun pitäisi tilata, koska minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta siitä miten retro-tyyppiset alusvaatteet oikein istuvat.

Kysyin asiakaspalvelulta suosituksia vaatteiden koosta. Tilasin Gwendoline-rintaliivit ja panty girdlen, eli korkeavyötäröiset alushousut, joiden mukana tuli irroitettavat sukkanauhat. Olin jo entuudestaan päättänyt tilata suosiolla brittiläiseltä puolelta What Katie Didin sivuja, koska siellä hinnat olivat halvemmat ja koot yhtenäiset, eikä niin että toisissa vaatteissa oli EU-koot ja toisissa FR, niin kuin eurooppalaisella puolella. Piti vähän selvitellä, että mikä vastaa kuppikokoani ja asiakaspalvelusta kysymällä selvisi että minun pitäisi pärjätä koolla 34B, joka vastaa kokoa 75B. Olivat oikeassa, istuvat täydellisesti!

Alushousuissa putosin kokojen väliin 28" vyötärölläni ja minua suositeltiin ottamaan isompi koko UK14 (What Katie Didin koot ovat vintage-kokoja ja hyvin pieniä), jossa vyötärön ympärys oli 29". Ne osoittautuivat vähän liian isoiksi, mutta Gwendoline-setin kanssa näyttivät silti kauniilta, joten pidin ne.

Tilasin myös Kate Longline-rintaliivit ja samaa settiä panty girdlen, mutta päädyin palauttamaan molemmat. Rintaliivit olivat aivan liian pienet (vyötäröstä), koska vartalonkokoni ei vastaa rintaliivien kokoa ja kun panty girdle oli tässäkin tapauksessa liian iso, sain maailman suurimman vatsapömpän sopivasti vyötärön alle. En ole koskaan näyttänyt niin kauhealta :D
Olisin voinut vaihtaa rintaliivit isompaan kokoon, mutta koska niissä oli kupit ihan liian irrallaan toisistaan ja koska alushousut olivat liian isot, vaihdoin ne kokonaan toisiin tuotteisiin.
What Katie Didillä oli hyvin ystävällinen asiakaspalvelu. Palautuslomakkeessa luki, että tuotteet voi vaihtaa samanhintaisiin tai halvempiin, mutta tämä Glamour Waist Cincher oli kalliimpi kuin palauttamani tuotteet. Yhteishinta oli kuitenkin Cone Bran kanssa muutaman euron halvempi, mutta koska olin ostanut muut tuotteet alennuksella, minua arvelutti miten vaihto onnistuu. Ystävällinen asiakaspalvelu kuitenkin kertoi, että he kunnioittavat alennustani ja että vaihto onnistuu hyvin. Hyvittivät jopa erotuksen alkuperäisestä hinnasta, eivätkä alennushinnasta.

Palautin ensimmäistä kertaa tuotteita ulkomaille ja olin laskeskellut, että minun pitäisi päästä halvalla, kun lähetän palautuspaketin maksikirjeenä. No, kävi ilmi, että olisin päässyt kohtuullisella hinnalla, jollen olisi ottanut seurantakoodia, joka muutti edullisen alle 300g maksikirjeen automaattisesti paketiksi ja nosti hinnan 28,80 euroon (maksikirjepussi mukaan lukien). Käytännössä yksi helvetin seurantakoodi maksaa Suomen Postissa yli 15 euroa!
Onko ihme, ettei suomalaiset liikkeet pärjää verkkokaupassa maailman tai edes Euroopan laajuisesti. Ei mitään järkeä. Ensi kerralla laitan ilman seurantakoodia ja pidän sormet ristissä, että paketti löytää perille.

Mutta jotta ei anneta pelkkiä nuhteita postille, minun on pakko sanoa, että yllätyin kyllä kun tiistai-iltana lykkäsin paketin postiin ja perjantaina ajattelin katsella, että missähän paketti hiihtää, niin se oli haettu jo torstaina Britannian postista! :O
Supernopeasta toiminnasta iso plussa postille ja What Katie Didille, joka hyvitti vaihdosta tulevan erotuksen ja laittoi paketin postiin jo perjantaina ja ne olivat perillä Suomessa muistaakseni keskiviikkona.
Päädyin juuri näihin tuotteisiin sen takia, että halusin hieman 50-luvun tyylisemmät rintaliivit, jotka antavat kauniin siluetin rinnoille, mutta eivät kuitenkaan tuo mieleen fembotteja tai Madonnan tötteröliivejä. Suljin siis bullet brat pois vaihtoehdoista ja iskin silmäni näihin conical-rintaliiveihin, jotka ovat osoittautuneet käytössä aivan ihaniksi. Nämä istuvat todella hyvin (tosin nuo ylemmät Cone Brat tuntuvat vähän pienemmiltä kuin pitsilliset ja joustavammat Gwendolinet), näissä ei ole kaaritukia ja kupin muoto on kauniin täyteläinen. Ainoa miinus siitä, että sivuilla olevat luut tuppaavat painamaan pitkässä käytössä kylkeäni, mutta se johtuu enemmän S-kirjaimen muotoisesta selästäni ja huonosta ryhdistäni kuin itse liiveistä. Nämä ovat silti sen verran tukevat, ettei nuo luut olisi ollenkaan tarpeen pienemmässä koossa.

Rintaliiveissä on paksummat olkaimet kuin kaupan perusliiveissä ja ne ovat myös lähempänä toisiaan, jolloin ne tukevat paremmin rintoja, eivätkä putoa olkapäiltä alas. Isorintaisille nämä olisivat varmasti täydelliset, koska kaarituettomuuden ohella nämä ovat täytteettömät. Siitä huolimatta rinnanympärys on näissä suurempi kuin moderneissa liiveissä sen takia, että nämä nostavat rinnat terhakaksi sen sijaan, että litistäisivät ne ja työntäisivät ne ylös niin kuin push-up-liivit, jotka ainakin isorintaisilla tuntuvat enemmän litistävän avuja kuin korostavan niitä. Minun tapauksessani rinnanympärys kasvaa rintaliivittömästä n. 89-90cm --> 92-93cm.
Mietin pitkään julkaisenko tämän kuvan, mutta ehkä tämä on tarpeen, että näkee miltä vaatteet oikeasti näyttävät.
Toisekseen halusin tosiaan muotoilevia alusvaatteita, joten ostin ne panty girdlet ja vaikka jäljelle jääneet Gwendolinet eivät juuri muotoile, ne näyttävät nätiltä settinä rintaliivien kanssa ja niiden kanssa voi sitten halutessaan käyttää vintage-tyylisiä sukkia, jos ja kun niitä tulee ostettua.

Koska Kate Longline bra ei istunut minulle, vaihdoin sitten huonosti istuvat tuotteet toisiin rintaliiveihin, koska rakastuin niiden muotoon, ja erilliseen Glamour Waist Cincheriin. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole yhtä hyvä kiristämään vyötäröä kuin Kate-rintaliivit tai edes yhtä hyvä kuin minun jo omistani Rago 21, joka on edelleen muotoilutuotteistani paras ja kovimmassa käytössä. Se on kokoa 26", eli pari tuumaa liian pieni, mutta se kiristää juuri täydellisesti tuntumatta tukalalta. Vatsastakin tulee ihanan litteä toisin kuin tässä waist cincherissä, joka on kokoa UK12/27".

Edessä on satiinipaneeli, jonka pitäisi litistää vatsaa, mutta joka ei juuri litistä sitä, koska luut taipuvat liikaa. Itse cincher on aika pitkälti suora pötkö, eli se ei ole varmiiksi luotu kuristamaan juuri vyötäröstä muutoin kuin tuolla ylemmässä kuvassa olevalla vyötärönauhalla, joka on kyllä ihanan napakka itsessään, mutta kun muu powermesh-kangas joustaa liikaa, ei se vie vyötäröstä kuin 1-2cm. Kaiken lisäksi luut ovat vaatteen pinnassa erittäin näkyvästi, joten tätä ei sitten käytetä ohuiden bengaliinimekkojen kanssa. En oikein tiedä mihin tätä sitten tulee käytettyä, muuta kuin siihen, että ainakin ryhti paranee tässä istuttaessa ja siihen ettei selkää palella talvisaikaan. Hyvinä asioina sanottava se, että tämä on oikein mukava ja pehmeä päällä, ja että tässäkin on irrotettavat sukkanauhat. (Niin on kyllä Ragossakin, mutta ne ovat vähän liian lyhyet minulle.)

Kaiken kaikkiaan What Katie Did jätti minulle erittäin hyvän mielikuvan. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, vaikka kirjoitin heille hervottomia romaaneja sähköpostilla ja tuotteet hyvälaatuisia, vaikka istuvuus ei kaikissa ollutkaan täydellinen. Rintaliivit on olleet kovassa käytössä ja tykkään tisseistäni niin paljon, että hyvä etten hivele niitä ajatuksissani. (Työpaikan miehet ne varmaan tykkäisivätkin.) Haaveilen jo vintage-tyylisistä alushousuista ja sukkanauhaliiveistä ja ehkä jopa bullet-liiveistä(!), jotka voisivat olla nätit tietynmallisten mekkojen kanssa. Pääsisi velikin haukkumaan fembotiksi.

Ainoa miinuksen kaltainen What Katie Didissä on hinta. Yhtien rintaliivien hinnalla saisi jo varsin kauniin mekon, mutta aina painotetaan istuvien alusvaatteiden tärkeyttä, joten ehkä tässä tapauksessa laadusta voi maksaa varsinkin kun toimituskulut pysyivät pienenä, eli n. 3 punnan luokassa.

Vertailun vuoksi olen maksanut aiemmin rintaliiveistäni n.15-20€, mutta Gwendoline-liivit maksaa 42.50£ ja Panty Girdle 49.50£. Cone Bra oli 37£ ja Glamour Waist Cincher 54.50£. Alennusta sain sen -20%, jonka vuoksi uskaltauduin kokeilemaan tuotteita, joista en ollut varma että tykkäänkö niistä puhumattakaan siitä, että sopivatko ne edes minulle. Onneksi kaikki kuitenkin istuu hyvin ja rakastuin tosiaan noihin cone-liiveihin niin hyvin, että taidan ostaa ne ennen pitkään persikanvärisenäkin. :)

Nyt näyttää siltä, että uutiskirjeen tilaajille ja uusille asiakkaille on tarjolla omaa alennustani hieman pienempi -10% alennus, että jos jollakulla heräsi mielenkiinto vintage-tyylisiin alusvaatteisiin, niin voin lämpimästi suositella. Kannattaa kuitenkin tilata suosiolla sivuston brittipuolelta, koska siellä hinnat ovat halvemmat kuin eurooppalaisella puolella. Muotoilevissa tuotteissa kannattaa ottaa kokoa pienempi, mutta jos koko muuten epäilyttää, asiakaspalvelu on tosiaan hyvin ystävällistä ja he neuvovat kyllä mielellään.

Onko teillä What Katie Did-alusvaatteita? Tiedättekö muita repro-merkkejä, jotka valmistavat hyvälaatuisia vintage-tyylisiä alusvaatteita?


In English:

I have been a bit hesitant to talk about underwear in my blog, but since I had such a good experience with What Katie Did, I'll make an exception. 

Last month I subscribed to WKD newsletter in order to receive a -20% sale coupon for later use, but since it had an expiration time of one week, I didn't have much time to think about it. After asking some advice about sizing I ordered Gwendoline Bra and Panty Girdle as well as Kate Longline Bra and Panty Girdle.

Sadly the Kate Set didn't fit for me. The bra was way too tight for my waist and gave me an ugly pouch right below my waist and since the bottom (size UK14/29") was too large for my 28" waist, they made me look horrible. I could have and would have exchanged the bra for a larger size to go with the bottom, but the cups had too wide gap in between them, it just didn't fit my shape and I knew I had to return both.

The Gwendoline set was perfect, or at least the bra was. WKD adviced me to take my regular size 75B, which was labeled as 34B in the UK site and it fits perfect and gives my chest a beautiful shape. Even though my boobs look a little smaller from the front, the circumference is actually bigger by 2-3 cm because of the beautifully enhancing shape.
The panty girdle was a bit too large like the Kate, but even though it doesn't shape me at all, it still looks very pretty with the bra so I decided to keep it as a set instead of returning them.

With the Kate Set I asked the customer service if I could exchange them for other products. I still wanted a second bra and some shaping power, and after they said it was possible I chose the Cone Bra and Glamour Waist Cincher. I sent my return parcel on Tuesday after paying 28.80 euros for it (just because of the tracking code!) and it was already in UK by Thursday. WKD sent their parcel on Friday and on the same day I had the partial refund on my bank account. All I can say is that they have excellent customer service!

The new Cone Bra fits like the Gwendoline, except maybe a little smaller due to the cups not being stretchy like the lace part of the Gwendoline, and the Glamour Waist Cincher fits well. I have it in size UK12/27" and even though my waist is 28", it's not tight enough on me and only shaves off like 1-2 cm whereas my Rago 21 takes away 5-6 cm. Well, that one is sized 26", but the powermesh keeps its shape much better than in the Glamour Waist Cincher, which is too stretchy to effectivily cinch my waist. Another complaint is that the boning channels are on top of the garment so they will show through tight clothing. It is however quite comfortable and the removable garter straps are great.

All in all I had a very good experience with What Katie Did and I will be buying more stuff from them eventually. I'd like to get the Cone Bra in peach and who knows I might even try the Maitresse Bullet Bra! I'd also like to get some girdles and panties to with the bra and some stockings and I could keep the list going on for a very long time... 
They have some really nice products but the thing is they are rather pricy.  For reference if I usually pay like 15-20€ for a bra, my Gwendoline Bra cost 42.50£ and Cone Bra 37£ (minus -20% because of the sale coupon). I don't mind as long as I'm employed, because I prefer quality over price anyway. If you plan on trying out WKD products I'd recommend buying from the UK site, because it's cheaper than the EU version by few euros and now they still offer -10% off your first order for newsletter subscribers so if you'd like to save a little, this is your chance. :)

Have you tried out What Katie Did lingerie? Do you know some other repro brands that specialize in lingerie?

torstai 17. maaliskuuta 2016

Keväinen päivän asu

Ei ehtineet seuraavat asukuvat uudella kameralla otetuiksi, kun kameraa ei vielä näy ja itseasiassa minulla on vielä kahteen tai kolmeen postaukseen kuvia näiden kuvien jälkeen. Osa niistä on vaihteeksi jotain muuta kuin asukuvia, mutta joutavat odottaa viikonloppuun, sillä tänään on luvassa päivän asua. Minulla oli aamulla tai tarkemmin sanottuna jo eilen illalla asua valitessa kevättä rinnassa, sillä päivän asuksi valikoitui kukkasia Lady Vintagen Sophia-mekon muodossa. Asustin mekon Pinup Girl Clothingilta tilatulla magentanvärisellä M.A.K-neuletakilla, joka on juuri sopivan ohutta keinokuituneulosta, että se sopii täydellisesti orastavaan kevääseen, ja Gaborin suosikkisaappaillani, jotka istuvat kuin toinen iho.
Ulkona on ollut jo pari päivää mukavan aurinkoista ja liiankin lämmintä, mutta viikonlopuksi on luvattu pakkasta. Toisin sanoen huomenna liukastellaan työmatkalla vielä enemmän kuin tänään, sillä vaikka tiet on valtaosin sulaneet, on tuolla matkan varrella muutamia pelkkää jäätä olevia paikkoja, joissa on iso todennäköisyys liukastella vaikka olisi millaiset kengät jalassa. Siksi olenkin laiskana tyttönä mennyt töihin liian useasti bussilla ja jättänyt liukastelut ennemmin kotimatkalle.

Eilen kuitenkin reippailin, kun kävimme Janinan kanssa uimassa ja piti käydä salillakin, mutta se oli varattu ryhmäliikuntaan. Jotta uinnista ei vahingossakaan ole mitään hyötyä painonpudotuksellisesti, käytiin pulikoinnin jälkeen Uskudarin kebab-buffetissa syömässä nassut täyteen niin, että siinä vaiheessa kun raahauduin puoli kahdeksan aikaan kotiin, olin aika valmis käymään nukkumaan vaikka siltä seisomalta. Siippa oli kuitenkin eri mieltä ja piti sinnitellä kymmeneen ja lopulta nukuin sitten kuitenkin huonosti. Ei mennyt nappiin.

Tänään söin kakkua, koska... kakkua, saatana!
Tallikahvila Kinskistä saa vieläkin herkullista glögiä. Kakkuina oli sacheria ja puolukkarahkamoussekakkuva.
Loppuun tiedätte varmaan kaikki ne nude-meikit ja meikittömät kuvat, joita netissä viljellään? Tässä postauksessa on teille nudemeikkiä, kun näyttää siltä kuin ei olisi meikkiä ollenkaan! Puuteri on pettänyt kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen ja naama kiiltää, meikkivoide jätti ihon pienet laikut näkyviin ja ripsistäkään ei erota näin kaukaa kuvista, että niissä on väriä puhumattakaan poskipunasta ja kulmaväristä. Kaikkea silti löytyy, ellen nähnyt aamulla meikatessa unta.
Pitäisikö sitä siis sanoa, että onnistunut meikki vai että ei tämäkään mennyt niin kuin Strömsössä?

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kitties! - Kisulimekko

Taisin mainita, ettei minulla ole mitään ihmeellistä (mekkoja tai muita vaatteita) ostoslistalla, mutta olin unohtanut yhden tärkeän asian. Yhden ylettömän söpön asian, eli kisulimekon!
Kun näin tämän Hell Bunnyn Amelia -mekon ensimmäistä kertaa Hell Bunnyn FB-sivuilla, kiljahdin suorilta tein, että mä tartten tollasen. Kuka nyt ei tarvitsisi söpöjä valkoisia kissanpentuja ja vaaleanpunaisia sydämiä vielä söpömmällä heleän vaaleansinisellä pohjalla? (Saa tätä mustanakin.) Minä ainakin tarvitsen, joten kyttäsin tätä useamman kuukauden odotellen milloin mekko tulee myyntiin. Sitä ehti tulla jo hyvän aikaa sitten hameena, jonka harkitsin hommaavani mustana, koska printti näyttää syötävän suloiselta mustanakin, mutta vitkuttelin sen verran, että itse mekko tuli myyntiin.

Viimeiset pari viikkoa oli yhtä tuskaa. Mekko näkyi Saapuu pian -osastolla wannabella, jossa kyttäsin sitä aina silloin kun ei muuta parempaa tekemistä ollut (eli usein), kunnes se tämän viikon tiistaina sitten ilmestyi vasta saapuneisiin tuotteisiin ja minä lähdin töistä kuin tuli hännän alla ostoksille. Ei ollut kuulemma yhtään epäselvää että se olin minä, kun määrätietoiset askeleeni päättyivät heti portaiden jälkeen, jossa mekko oli näytillä. :D
Tämä mekko on samanlaista ohutta joustavaa puuvillaa kuin muutkin Hell Bunnyn mekot, joten se on enemmän kesämekko kuin talvimekko, mutta koska se on vaaleansininen, hyväksyn sen talvivaatteeksikin. Siinä on myös joustorypytys takana kyljissä, mutta siihen vanhat tutut kujeet loppuukin - tässä mekossa on nimittäin taskut!
Eikä se tähän lopu. Mekossa ei ole sitä monien inhoamaa halterneckiä, joka painaa niskaan punaiset jäljet ja joka ainakin isompirintaisilla mekkosiskoilla aiheuttaa painajaisia. Tässä on kolmella napilla säädettävät olkaimet!
Ainoat halterneck-mekot, joista tykkään ovat Vivien of Hollowayn, koska niissä niskalenkki on paksu eikä sitä solmita ja luut tukevat mekkoa pitäen sen paikallaan sen sijaan, että se valuisi alas niskan varaan. Siksi on mukavaa löytää välillä olkaimellisia mekkoja varsinkin säädettävillä olkaimilla, koska yleensä mekkojen torso on minulle liian lyhyt ja jos olkaimia ei voi säätää, niin silloin vyötärö jää suoraan rinnan alle. Tässä mekossa olisi ollut sama vika erityisesti mekon mukana tulleen kangasvyön kanssa, joka on sijoitettu vyötärösauman yläpuolelle jonkin aivopierun takia, eikä tosiaankaan näytä imartelevalta. Irrotin sen ja aion irrottaa vyölenkitkin, koska tulen käyttämään tämän kanssa ainoastaan sellaisia vöitä, jotka kestävät paikallaan ilmankin lenkkejä.

Ostin tämän mekon poikkeuksellisesti koossa XS, joka on juuri sopivan napakka, että mekkoa voi käyttää ilmankin vyötä. Rypytys antaa sen verran periksi, että S-kokoa ei olisi voinut koskaan käyttää ilman vyötä, koska vyötärö oli jo luonnostaankin niin löysällä, että se näytti rumalta. Rintamus tosin näytti isommassa koossa hieman paremmalta, mutta koska rinnat mahtuu nätisti tähänkin, niin mitä suotta ottamaan sellaista mekkoa, joka roikkuu päällä. Jos joku muu haaveilee tästä, niin ottakaa siis suosiolla pienempi koko, rinnoille on kyllä tilaa.
Shoppailin muutakin, mutta en tällä kertaa vaatteita. Tilasin kameran. Melkein kaikki parin viimeisen vuoden kuvat on otettu pikkuveljen Canon Eos 1100D -kameralla, joka on minulla ollut lainassa, ja koska olen kuullut ihan aiheesta aika paljon kuittailua veljen suunnalta, hommasin nyt itselleni ihan oman kameran.

Tilasin Canon Eos 700D-kameran Saksasta torstaina, koska Suomessa kameran hintaluokka pyöri taivaissa. Millä logiikalla samaa kamerasettiä myydään Rajalassa 799€ hintaan, Verkkokauppa.comissa 699€ ja muissa 599€?

Ei jummarra, ostin Saksasta 586 euron hintaan kamerasetin, lisäakun, 64gb muistikortin ja kameralaukun, koska settituotteista sai vielä lisäalennusta. Ja ilmaiset toimituskulutkin, nyt odotellaan vaan milloin kamera pääsee Suomeen saakka, mutta ehkä jo ensi viikonloppuna saisi kuvia ihan uudella kameralla. :)

Kokeilin myös näissä kuvissa uutta kampauksen tapaista, joka ilmeisesti onnistui edes maallikon silmiin sen verran hyvin, että poikaystävä totesi minun näyttävän Elvikseltä. Eikä tukkakaan suoristunut latvoista, vaikka se ehti seistä jonkin aikaa ennen kuvien ottamista. Luulen, että tukkani tykkää enemmän ulospäin taivuttamisesta kuin sisään päin kihartamisesta, joten voi olla että skippaan kihartamisen aiheuttaman vaivan näillä luosupaskasäillä ja taivutan vain latvat vastedeskin.


In English:

Kitties! That was what I first thought about when I saw this Amelia Kitten dress on Hell Bunny's Facebook page. It was love at first sight so I knew I had to have it, but at the time there was nothing more than a sneak peak picture so I had a long wait ahead of me. That wait was rewarded on Tuesday when this dress finally arrived to our local store. 

After trying on two sizes I chose to go with the smaller one, XS. I usually wear S on Hell Bunny, but this dress is on the large size and has shirring at the back, so XS had a better fit at the waist. However as this dress comes with a belt, you could still go with the larger size, but it didn't work my long torso. The belt loops are located over the waist and since the waistline is too high for me as it is, it looks absolutely horrible if I wear a belt right below my bust (not to say the belt on XS is too short to look good). I lowered the waist of the dress by adjusting the straps, but I will not be wearing the belt this dress came with, because I'm not all that into empiric waistlines.

As I mentioned, this dress actually has straps instead of the usual Hell Bunny halterneck which can be quite painful especially if you have big boobs. The straps adjustable with 3 buttons and hold up quite well, but the absolute best thing about this is that it has pockets! I didn't notice this until yesterday at work, but you can image me being all "ERMAGERD, pockets!" with all the 35-50 year old men at work :D

I've been taking my blog pictures with my little brother's camera, but he is getting quite impatient about it, so I bought a new camera Canon Eos 700D. Since it was way overpriced in Finland I ordered it from Germany and hope it will be arriving next week. If it does, the next time I take outfit pictures, will be with my own camera :)

I also tried out a new hairdo, sort of. I'm really annoyed about curls not lasting so I thought why not do something else and apparently I did good enough for my bf to call me Elvis. I think I'll go with this or something similar until summer arrives, because it's not worth it to curl my hair for 2 hours and it lasts like 2 minutes outside, when something a lot simpler takes around 12 minutes to make and lasts for 2 hours. That is a miracle in this horrid wet weather that surely won't happen again, but if I've wasted hours and hours for curls which won't last, I don't mind wasting a little less time for something that might :)

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Think Pink

Tänä talvena olen ostanut ja käyttänyt poikkeuksellisen paljon pinkkejä vaatteita, joten pinkillä linjalla jatketaan. Esittelyssä Collectifin Tempest mekko pinkkinä ja jottei nyt vahingossakaan vältytä pinkin yliannostukselta, asustin sen pinkillä huivilla, pinkillä huulipunalla, pinkillä kynsilakalla ja korvakoruissakin on pinkkejä. Sääli, etten omista pinkkejä korkkareita, muuten sellaiset olisi löytynyt jalasta.
Aloitetaan hyvillä puolilla: mekko nuolee kurveja täydellisesti käytti muotoilevia alusvaatteita tai ei ja koska siinä ei ole halkiota, halkio ei myöskään hivele persvakoa. Seurataan huonolla puolilla: mekko nuolee kurveja niin hyvin, että näemmä tummemmat sukkahousut näkyvät kankaasta läpi. Kangas on ohuempaa kuin Reginassa ja huomattavasti karheampaa, joten se ei suoranaisesti ole maailman mukavin mekko, mutta otaksuisin kankaan pehmenevän käytössä. Kuten olen sanonutkin, kankaiden ero selittää näiden kahden näennäisesti samankaltaisen mekon ison hintaeron. (Regina 50£ ja Tempest 30£ normaalihintaisena.)

Violettiin sisareensa nähden tämä pinkki versio on myös siinä mielessä edistyneempi, että tässä vetoketju kestää ylhäällä ilman hakaneulavirityksiä. Olkapäidenkin osalta mekko tuntuu kestävän paremmin paikallaan ja/tai istuvan paremmin, mutta hyvin mahdollista on sekin, että osasin viime kerrasta "virittää" hihat oikein, jolloin ne eivät tuntuneet huonosti istuvilta.
Jälleen kerran pitää ihmetellä, että miksi vaivauduin laittamaan tukkaa. Ennen ulos menoa se oli laineilla, kuten ylläolevassa kuvassa oikealla, mutta arvatkaapas oliko niistä laineista mitään jäljellä enää ulkona. Arvasin jo itsekin, että tässä sitä mennään niin otin kuvan tukasta ennakkoon, mutta ikävä kyllä en osaa ottaa järkeviä selfieitä, joten siitäkään ei näy oikein mitään. Ei sitten.
Minusta on hauskaa ottaa eri ihmisten kanssa kuvia, koska kaikilla on oma tyylinsä. Siinä missä siippa noudattaa orjallisesti ohjeita, pikkuveljellä on tapana ottaa minusta trollikuvia ja lopputulos aika pitkälti sitä mitä löytyy alkuvuoden fail-postauksesta. Olen myös huomannut sen, että naiset antavat enemmän vinkkejä siitä missä ja miten kannattaa poseerata siinä missä miehet tekevät vain sen mitä pyydetään ja puoliso senkin monesti vastaan napisten. Miehiltä (lue:veljeltä) tosin saa avoimempaa mollausta palautetta liikaa yrittämisestä.

Tällä kertaa kuvaajana toimi loistava Janina, jonka kanssa ollaan viimeksi kuvattu syksyllä. Pitäisi kuvailla useamminkin, mutta nyt saatiin tilaisuus kuvaamiseen, kun pikkuveljellä oli muuta kiireisempää puuhaa.
Janina risti tämän upean luomuksen Kasvottomaksi (Henkien Kätkemästä). Siellä se tänä aamunakin tervehti työmatkalaisia tuijottamalla ohikulkijoita ja heiluttelemalla luisevia käsiään.

Minäkin tykkään rakennella lumiukkoja, mutta koska niitä ei tosiaan kehtaa pyöritellä tuossa takapihan ylämäellä, on niiden tekeminen jäänyt vähän vähemmälle viime vuosina. Ehkä käyn ensi viikonloppuna rakentamassa tälle kaverin (tai rakentamassa tämän uudestaan, jos naapuruston terroristiteinit ehtivät iskeä ensin), jos kaikki lumet eivät sula ennen sitä pois, vaikka se ei kovin todennäköistä olekaan päätellen siitä, että lunta tulee koko ajan vain lisää. Sinne hiihtämään ja luistelemaankin pitäisi eestyä vielä kun sää sallii.

No, oletteko te eestyneet jo perinteisiin talvipuuhiin, kuten pulkkamäkeen, lumiukkojen rakentamiseen ja hiihtämään tai luistelemaan, vai meneekö talvi huomaamatta ohi, niin kuin minulla uhkaa tehdä?


In English:
Time for pink again, this time in Collectif's Tempest pencil dress. Just in case there wasn't enough pink I accessorized it with pink lipstick, pink hairscarf and pink nail polish. Didn't have pink shoes, otherwise would have worn them as well.

I think I mentioned it before, but the Tempest looks like it's the same fabric as the Regina dress, except that it's not. It's cheaper, scratchier and apparently also relatively see-through. It is however better than it's purple sister as the zipper actually stays up instead of falling down all the time. The fit on my shoulders also seems better, but it's probably because I knew how to put the sleeves in order for it to fit properly on my shoulders.

In every other aspect the fit is suberb. The dress hugs your curves perfectly and accommodates multiple sizes and shapes - but will probably look best on hourglasses due to the tightly nipped waist. I love how it doesn't have a slit at the back, because those usually climb way too close to my butt to be comfortable or even decent.

I like different people taking pictures of me and this time it was time for my brother's fianceé to hold the camera. Janina takes some nice pictures and can actually give me advice on where to pose as opposed to men who just do what I ask (and that's good too). In general it seems women give more advice on where and how to pose whereas men (=my brother) are better at giving critics when I'm trying too hard.

While we were taking pictures, my brother decided to have some fun and built a "Faceless", as Janina called it. It was greeting me this morning when I walked to work and if it's still there by next weekend, I might go build it a companion. Even snowmen don't want to be lonely!

Do you like playing with (and in) snow, or do you prefer to leave it for children?