sunnuntai 20. lokakuuta 2013

I got trolled


I got trolled, enkä edes vain kerran vaan kolmesti.
Kun katson kameraani, löydän pikkuveljen eilen illalla koneeni päälle taiteilemat taiteilemat kirjaimet (ah, tuota vanupuikkojen hyötykäyttöä).
Kun avaan tietokoneen kannen, välistä löytyy talouspaperiin kirjoitettu "trolled you".
Kun yritän miettiä miksi hiiri ei liiku, löydän trollfacen teipattuna laserin päälle. (Muistuttaa ihan niistä ajoista, kun olin työharjoittelussa Graficalilla. I still remember!)

Minä jo mietinkin mitä ihmettä pikkuveli oikein puuhasi sillä välin, kun riekuimme hänen kihlattunsa kanssa Rock Bandissa Bohemian Rhapsodya, A-han Take on Me:tä ja Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heartia harmoniamikeillä. Tällä kertaa naapuritkaan eivät tulleet valittamaan, vaikka hoilotimme peräti puoli tuntia kymmenen jälkeen lauantai-iltana! (Johtunee siitä, että ne valittajanaapurit muuttivat pois ja tilalle tuli ilmeisesti nuori pariskunta.)
Menimme käymään baarissa, koska mieheni halusi mennä pelaamaan ilmaista biljardia ja ottaa pari olutta siinä samalla. No, meillä muilla kolmella ei ilta pariin olueen jäänyt, taisin vetää baarissa jotain 4-5 juomaa, koska jätin viimeisen Sex on the Beachin juomatta ja vaihdoin vesilinjalle. Trollasimme baarissa ja toivoimme perinteisen Michael Cembellon Maniacin ja Ylviksen the Foxin, jota ilmeisesti joku muukin toivoi, koska se soitettiin peräti kahdesti rokkibaarissa! Ah, näitä elämän pieniä iloja. Jorasin myös Gangnam styleä ja vaikka pikkuveli intti, että on niin vanha juttu ettei ketään enää kiinnosta, niin olipa siellä muitakin joraamassa.

Rokkibaarin ainoa "huono" puoli on se, että sieltä löytyy aina vähän erikoisempaa joukkoa. Tällä kertaa seuraamme lyöttäytyi karhun kokoinen parrakas mies, joka haukkui joko minua tai rintojani putkeksi ja minua vielä perään apinaksikin, ja kruunasi solvauksensa näyttämällä minulle kieltä. Arvelin äijän kolmekymppiseksi, mutta vastaus ikää kysyttäessä oli "kaksitoista" ja näyttipä kieltä uudestaankin. Vedin äijää parrasta ja nauroin vielä pitkään jälkikäteen, koska ilmeisesti tämän äijän kaveri oli tirpaissut sitä nyrkillä naamaan baarin vessassa vähän sen jälkeen, kun äijä lähti pois seurastamme :D Joku narkkari taas oli tirpaissut nyrkkinsä peiliin.

Hyvä meininki!

Tämä päivä meneekin nautiskellessa uusimmista teehankinnoistani. Miestäni alkaa jo riipoa, kun ostan aina teetä, mutta jos Lidlistä saa halvalla niin tottahan toki minä ostan! Olen jo pitkään halunnut valkoista teetä ja nyt tuli tilaisuus siihen, eivätkä pussiteetkään paha asia ole aina välillä, vaikka Lady Green ei kyllä maistunut sen enempää vihreälle teelle kuin kirsikalle tai vaniljallekaan.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Laiskamadon paluu

Ensialkuun pahoittelut pitkästä tauosta taas jälleen. Olen ollut kiinnostunut kaikesta muusta paitsi bloggaamisesta, enkä ole jaksanut ottaa kuvia niin en ole viitsinyt tehdä postausta vailla sisältöä. En kyllä voi kutsua tätäkään postausta mitenkään sisältörikkaaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Hömm hömm. Ensimmäisenä voisin laittaa ainoan järkevän asukuvan, jonka olen viime aikoina itsestäni ottanut, koska valtaosan ajasta olen viihtynyt sisällä kollareissa laiskottelemassa, koska ulkona on kylmää, märkää ja pimeää ja kaikinpuolin vastenmielistä. Kauniillakin säällä kynnys ulos raahautumiseen on vaikeaa, vaikka tunnustin vasta vähän aikaa sitten itselleni rakastavani syksyä - pidän syksynväreistä ja kirpeästä (kuivasta) syysilmasta.
Ostin yllä näkyvän neuletakin wannabesta, koska olin jo pitkään kaivannut tuonmallista neuletakkia, vaikka vasta vähän aikaa sitten ostin sen harmaankin. Se on kuitenkin liian paksu syksysäähän toisen takin alle, mutta tämä ajaa hyvin asian. Ainoa iso miinus tulee käsinpesusta (napit varmaan irtoaa pesukoneessa). Tukka on hienosti haalistunut kuvissa, mutta itseasiassa pidän hyvinkin paljon myös haalistuneesta väristä.

Ostin myös Kingdom Hearts 1.5 HD REMixin. Niille, jotka eivät tiedä mikä on Kingdom Hearts, googlatkaa. Niille, jotka tietävät sanon sen verran, että minulla on myös alkuperäinen Kingdom Hearts PS2:lle, mutta ostin sen PS3:lle parempien kontrollien takia (jälleen kerran alkuperäistä peliä pelanneet tietävät mitä tarkoitan tällä - R1 ja L1 eivät ole päteviä kameran kääntelyyn) ja siksi, että RE: Chain of Memories tuli mukana. Minulla on GBA-emulaattorilla Kingdom Hearts: Chain of Memories, mutta olen aina halunnut pelata sitä pleikkarilla ja tottahan toki, kun sen saa KH:n HD-version mukana samaan hintaan niin pakkohan se on ostaa, varsinkin kun sitä ei ole ennen ollut mahdollista Japanin ulkopuolella saada.
Aikani on siis kulunut pääasiassa serkun kanssa kirjoitteluun ja Kingdom Heartsin pelaamiseen. Olen mättänyt peliä melkein joka päivä sellaiset 4-5 tuntia, kiljunut innosta Atlanticassa, repinyt perseeni Wonderlandin pomon kanssa ja ihmetellyt miksi ihmeessä joistain bosseista on tehty vaaleanpunaisia hd-versiota varten, tai ylipäänsä vaihdettu värejä. Odotin myös, että HD-versiossa olisi ehkä vähän animoitu joitain naamoja uudestaan, mutta pikkuveljeni oli sitä mieltä, että olisihan se ollut liian vaivalloista, kun olisi pitänyt itse peliä muuttaa.

Toisin sanoen, turha ostaa Final Fantasy X, jos se tulee joskus HD-versiona, koska animoimattomat naamat ovat yhtä yhä surkeita kuin PS2-versiossa. Vain ne, jotka näyttivät hienolta jo alkuperäisessä versiossa, ovat hienoja uudessakin versiossa.
(Edit 2016: Ostin tämän ja ne hienotkin naamat oli rakennettu uudestaan ja pilattu. Alkuperäinen peli on paljon hienompi.)

Kingdom Hearts 2.5 HD REmixin sen sijaan aion ostaa, koska vaikka olen pelannut PS2-version läpi, en omista itse peliä ja muistelin, että se oli oikein viihdyttävä. Jospa vain ne loput kuusi pelisarjan osaa eivät olisi kaikki eri pelikonsoleille niin voisi harkita niiden ostamista, mutta minkäs teet.

Sitten loppuun pitänee mainita, että olen juoksennellut vähän väliä evakossa porukoilla putkisaneerauksen takia. Ukot kävivät meillä eilen ja vaikka olemme viimeinen kämppä, ne puuhaavat jotain ilmeisesti vielä tiistainakin. Ensi viikolla ei ole yrittäjyysvalmennusta, mutta tällä viikolla sitä oli ma-ti. Minusta siellä on muuten ihan kivaa, mutta iso takapakki tuli, kun minua alettiin painostaa liittymään Facebookiin. Olin jo etukäteen varautunut siihen ja kiekaisin heti suorilta käsiltä "en ole, enkä tule". Lisäkseni kahdeksasta ihmisestä oli vain yksi, joka ei ollut Facebookissa, mutta tämä henkilö myöntyi heti sanomaan: "voin liittyä, jos on pakko."

Minulle ehdotettiin, että liittyisin feikkinimellä anonyymina, mutta kun ongelma ei ole se, että haluaisin pysyä anonyymina vaan se, että Facebook edustaa minulle enimmäkseen sellaisia asioita, joihin en halua ottaa osaa enkä arpaa. Se on periaatekysymys ja ennemmin lopetan koko kurssin kuin liityn fäsäriin. Se on sama asia kuin kasvissyöjälle sanoisi, että jos et syö lihaa tämän kurssin ajan, syrjimme sinua. Minulle asia on samalla tasolla, enkä voi arvostaa itseäni ihmisenä, jos myönnyn painostuksen alla perumaan omat ideologiani. Internetissä on paljon muitakin tapoja pitää yhteyttä kuin joku hiton FB. Rakennan vaikka itse projektia varten foorumin, jos on ihan pakko tai tosiaan lopetan kurssin heti alkuunsa - se, kun ei ole työkkärin kurssi, niin en menetä mitään siinä.
(Edit 2016: Näin kävi pari kuukautta myöhemmin.)

Ihmiset, jotka käyttävät Facebookia eivät varmaan ymmärrä niitä, jotka eivät käytä, mutta ne ihmiset, jotka on oikeasti ystäviä, pitävät kyllä yhteyttä jollain muulla tavalla kuin yhdellä ainoalla nettisivulla. Jos yhteydenpito rajoittuu pelkästään Facebookiin, niin ennemmin olen erakko.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tyylileikkejä Tampereella

Ensi alkuun pahoittelut, etten ole viitsinyt päivittää blogia pitkiin aikoihin. Kävin serkkuni luona Tampereella jo pari viikkoa sitten ja saimme idean kirjoitella jälleen kirjaa yhdessä, joten aika pitkälti olen ollut kiinnostunut vain siitä. Sen jälkeen lähdin evakkoon porukoille pois putkisaneerauksen tieltä, jossa olisin kyllä voinut tehdä postauksen, mutta arvatkaa vain jaksoinko. No, tässä se viimein on.
Perjantaina kiersimme kirpputoreja, söimme todella isolla määrällä kermavaahtoa varustettuja vohveleita Vohvelikahvilassa - Voltairen kahvi kermavaahtoineen oli overkill - ja kuvailimme ympäri Tamperetta haahuillen. Paawo oli liikenteessä vähän neutraalimmassa vaatetuksessa, kun minä erotuin joukosta kuin musta, tai oikeastaan pinkki, ankka valkoisten joukosta.

Kuvia oli sellaiset kolmesataa, joten karsin niitä reippaalla kädellä pois siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa kaikkia muokata ja Bloggerilla on sellainen paha tapa, että juuri kun saat koodattua kaikki kuvat saman kokoisiksi nättiin riviin, Blogger päättää kusta silmään ja yhtäkkiä kuvat hyppivät sivulta toiselle aivan mielipuolisella tavalla.
Lauantaina kävimme haahuilemassa Koskikeskuksessa ja vaikka missä, mutta yllättäen mitään muuta en ostanut koko reissulta kuin yhden kaulakorun, muutaman H&M:n kasvonaamion ja kuorivan suihkusaippuan. Ruoat tietenkin lisäksi ja ruoasta puheenollen söin maailman parhaan hampurilaisen American Dinerissa. En muista nimeä, mutta siinä oli Black Angus pihvi 200g, pippurikastiketta, majoneesia ja sipulia. Voi että se oli hyvää. Sen jälkeen Mäkkärissä käynti oli vähintäänkin itkettävä kokemus.

Leikimme pukuleikkejä sinäkin päivänä, otimme kuvia ulkosalla ja parvekkeella. Paawo pääsi stailaamaan itseään paremmin, kuvia löytyy hänen blogistaan. Minä taasen onnistuin vain huljuttamaan helmojani parvekkeella, mutta onneksi parvekkeella, sillä pinkissä Restylen mekossa (jonka muuten ostin vastikään käytettynä tori.fi:stä - että sainkin etsiä tuota mekkoa!) meinasin vilautella kaupungillakin pariin otteeseen. Sää oli vähän kurjanpuoleinen, vettä tihkutti toisinaan ja pilvistä oli kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin olimme laiskoja ja möllötimme valtaosan päivästä sisällä juonien uuden tarinamme kuvioita.

Loppuun hieno Pin Up -kollaasi, josta meidän samanlaiset mekkomme näkee paremmin. Olisi pitänyt itsekin ottaa valkoinen vyö mukaan, koska sattuupa minulla olemaan samanlainen vyö kuin Paawolla :D