Welcome to the Very Late club

Eipä ole ennen ollutkaan näin pitkää taukoa bloggailussa, että olisi ehtinyt kolmisen kuukautta vierähtää edellisestä kirjoituksesta. En ole edes käynyt Bloggerin puolella pariin kuukauteen, joten muidenkin blogit ovat jääneet lukematta, mutta jospa sitä tästä vähitellen alkaisi kirimään. Mielenkiinto on ollut muissa asioissa (työ, kirjoittaminen, lukeminen, The Sims 4), mutta nyt kun olen viimein kesälomalla, on hyvin aikaa keskittyä myös näihin retuperälle repsahtaneisiin asioihin.

Kuvia tähän postaukseen tulee niinkin kaukaa kuin vapulta. Vappuna ei tosiaankaan ollut lämmin, siksi paksut sukkahousut, mutta kesäisempiäkin kuvia on tulossa ja toivon mukaan ennen joulukuuta.

Dress: Miley Pencil Dress / Hell Bunny

Cardigan: Overload Cardigan / Dancing Days by Banned

Sneakers: Vagabond

Bag: American Vintage Patent Bag / Dancing Days by Banned

Necklace: Collectif

Aloitellaan nyt paljastuksella. Olen kasvattanut viimeisen puolen vuoden aikana vähän elintasovatsaa (kutsutaan myös töiden lounaseduksi), joten shoppailut ovat jääneet huomattavasti vähemmälle eikä uusia vaatteita ole kertynyt kaappiin ihan hirveästi. Paitsi nyt elokuussa, mutta se on asia erikseen...

Lihomisesta taas on seurannut sitä kivaa pientä sivuilmiötä, että osa omista vaatteista on jäänyt pieneksi ja vielä kivempi sivuilmiö, että kun jää hyvin tehokkaasti kahden koon väliin, on vähän hankala ostaa mitään jos pienempi koko on liian nafti ja iso edelleen liian väljä. Joissain tapauksissa olen onnistunut tehokkaasti luovimaan kahden koon välillä ja viimeisimmässä tilauksessani Collectifin alesta ostinkin puolet vaatteista koossa UK10 ja puolet koossa UK12 - ja kaikki sopivat. Vain yksi mekko oli väljä ja senkin voi korjata vyöllä.

Nyt kun ollaan päästy tästä paljastuksesta, onneksi on olemassa vaatteita, joissa koolla ei ole niin väliä. Kuten tämä Hell Bunnyn Miley Dress, jonka ostin jo kuka ties miten kauan sitten wannabelta, jolloin vaaka ei vielä näyttänyt niin hurjia lukemia ja joka mukavan joustavan bengaliinikankaan ansiosta mahtuu päälle mukavasti, vaikka turvottaisi. Minulla on sama mekko myös vaaleanpunaisena mustilla pilkuilla, jonka ostin ennen tätä.

Miley on joustavaa materiaalia, mekossa on takana halkio, joka ei onneksi kiipeä aivan persvakoon saakka (toisin kuin esim. Collectifin Regina-mekoissa) edes pitkällä ihmisellä, vaikka helma suoraan sanottuna kyllä kiipeää kävellessä ja näyttää monesti vähän minimmältä kuin onkaan. Etupuolella on kaulan alla napilla kiinnitettävä mikälie, joka ei mielestäni ole ihan täysin tarpeellinen ja rintamuksessa on tilaa pienemmässäkin koossa vähän isommallekin rinnalle, jos siltä tuntuu. Tosin tuo valkoinen härpäke ei hirveästi jousta, että ainoa paikka mistä mekko voi ottaa kiinni, on tuo rinnan ja käsiaukkojen seutu.

Neuletakki on Bannedin Overload Cardigan, joita saa monessa eri värissä. Linkitän tässä mustaan, koska vaaleanpunaiset ovat loppuneet TopVintagelta, josta omani ostin. Minulla on näitä mustana, vaaleanpunaisena ja turkoosina ja saattaa olla, että jos tarvetta tulee, ostan muitakin värejä. Toistaiseksi kuitenkin neulehylly paisuu niin, että on tehtävä ensin vähän inventaariota ennen kuin voi edes harkita tarvitsenko lisää neuletakkeja.

Materiaali on vaaleanpunaisessa ja turkoosissa ihan superpehmeää joustavaa sekoitetta, mutta mustassa Overloadissa on jostain syystä karheampi materiaali. En tiedä miksi. Käsittääkseni kuitenkin kaikki nämä neuletakit ovat 60% rayonia, 20% elastaania ja 20% polyamidia, jos materiaalilappua on uskominen. Peseytyvät joka tapauksessa hyvin eivätkä ole vielä nukkaantuneet.

Kengätkin, jotka näkyvät jotenkuten ylemmissä kuvissa ovat "uudet", eli ostin ne keväällä lumien sulettua. Rakkaat Guessin tennarini ovat jo niin räjähtäneet, että piti ostaa uudet ihan arkikävelyyn soveltuvat tasapohjaiset kengät. En oikein tykkää käyttää Conversejani arkikenkinä, koska ensinnäkin ne on niin perhanan vaikea saada jalkaan ja toisekseen kangasta, joka ei ehkä ole se käytännöllisin materiaali kevät- ja syksykeleillä, jolloin tällaisia kenkiä tarvitsee, niin ostin sitten tuollaiset Vagabondin söpöt vaaleanpunertavat nahkatennarit. Ihanan pehmeät, pohja myötäilee jalkaa, tukevat ja kevyet. Värikin on täydellinen. Saatoin ostaa samanväriset Ten Pointsin nilkkurit vähän kylmempiä kelejä ajatellen...

Kuten näkyy, laukkukin on vaaleanpunainen. Bannedin ihana American Vintage Patent Bag, saa punaisena, mustana ja vaaleanpunaisena. Ei maksa paljon, on tilava, mutta ei valtava, pallolukko kestää hyvin kiinni eikä kahva ole vielä revennyt, vaikka tuonne työntäisi neuletakin, järjestelmäkameran ja tiineeltä sammakolta näyttävän lompakon. Oli hyvin vähällä, etten ostanut viime viikonloppuiselta Helsingin reissulta samanlaista mustana, mutta päädyin sitten kaverin kehotuksesta eri mallin laukkuun. Saattaa se musta tosin joskus kotiutua kuitenkin, koska tästä on tullut nopeasti suosikkilaukkuni kokonsa ja käytettävyytensä puolesta. Ainoa miinus siitä, että olen onnistunut jotenkin tuhrimaan tähän mustakynää ja että takana roikkuva metallisydän, joka ei kuvissa näy, on tartuttanut väriälaukun pintaan. Ei käyttöä haittaa ja koska en ole myymässä pois, ei vaikuta jälleenmyyntiarvoonkaan.

Näitä kuvia ei ole millään tavalla säädetty vaan ovat tulleet ulos puhelimesta sellaisina kuin ne on otettu. Kuvaan edelleen järjestelmäkameralla niitä "parempia asukuvia", mutta vappuna oli muutakin kannettavaa kuin järkkäri, joten kuvat tuli otettua puhelimella. Muutamat asukuvat on tullut otettua kännykällä ja pari settiä on kesän aikaan kameralla kuvattuja kuvia odottamassa julkaisua, joita yritän tässä saada itseäni käymään läpi ja julkaisemaan.

Kuten sanottua, olen nyt elämäni ensimmäisellä täyspituisella ja täysin palkallisella kesälomalla. Tai no, lomaa on pari päivää vaille neljä viikkoa, koska siirsin pari päivää syyskuulle, mutta syyskuukin on kesäkuukausi, joten täydet neljä viikkoa on töiden alkamisesta ehtinyt kertyä. Aika menee töissä hurjan nopeasti (paitsi niinä päivinä, joina ei tosiaankaan mene) ja päivät ja viikot ja nyt näemmä kuukaudetkin vain vierivät eteenpäin ja ennen kuin ehtii huomata, on mennyt melkein kolme kuukautta edellisestä blogikirjoituksesta. Huh.

Loppuun sanottakoon, että on ilmoja pidellyt, mutta toivottavasti nyt jäisi vielä muutamia lämpimiä päiviä kesälomallekin nautittavaksi. Niin mukavaa kuin olikin olla ilmastoidussa toimistossa töissä samaan aikaan kun ulkona oli yli 30 astetta hellettä, olisi mukavaa löhötä myös rannalla 25 asteen lämmössä :)

Mukavaa elokuuta kaikille!


In English:

Time flies by so fast! Hard to believe it's already been almost three months since I last wrote here. I've been completely out of Blogger for a couple of months, but I think I'm ready to come back. It's not like I decided to stay out on purpose anyway, I've just been busy with work and other stuff (= writing, reading and The Sims 4). Now I have my first full, paid summer vacation so I have plenty of time to get back to blogging.

In addition to being lazy and preoccupied with other things, I've also gained some weight due to free meals at work, which has lead me to not buying so much new stuff or taking photos of the stuff I already own as often as before, mainly because either
1. my clothes don't fit anymore or if they do, they are a little too tight
2. new clothes are either too small or too big
So nice being between sizes...

Luckily my last huuuge order from Collectif worked out perfectly; I bought half of the clothes in size UK10 and the rest in UK12 and everything fitted well. I guess I'm such a long time customer I can determine which will still fit in smaller size and the ones I'm not so sure of, it's better to go with larger size.

Then let's talk a little about this outfit. This Miley Pencil Dress by Hell Bunny is such a stretchy material, it will fit even if I feel a little... bloated. It has a slit at the back that does not rise all the way up to my buttcrack even though the skirt itself does rise up a little while walking. I wish I could say the same about my Regina dresses... :(

I have another Miley dress in light pink and it's a little bit see through because the material is quite light in both dresses and not so forgiving with tummy issues, but both are nice and easy to wear if you don't mind showing some bumps or wearing some shapewear.

I also love that Overload Cardigan by Banned. It's supersoft, comfortable, washes well and has a nice color. I have these in rose pink, mint and black. The black one seems to be different material, it's not as stretchy or soft as the other two, but lovely anyway.

The American Vintage Patent bag is also by Banned/Dancing Days and my new favourite. I use it all the time, because it's the perfect size - not too small, not too big, even fits my SLR camera without looking huge - and the perfect color. It was affordable, it's beautiful and durable, the lock stays closed and won't open by itself even if the bag has a sh*tload of heavy stuff inside. I have this issue with some other bags, but not this one. This one is perfect and available in pink, black and red. I'm not entirely convinced I don't need this in black as well...

Last but least the lovely leather sneakers by Vagabond are "new" as well, as new as stuff bought way back in spring can be. I mean these photos are from May Day. I love the color of these shoes and they're comfortable and easy to wear for everyday wear. Not that I've worn these in months though. It's been so hot that I can't even imagine wearing shoes that cover this much skin. 

That being said, I'd actually like having some more of these warm days. While it's nice to work in a refreshingly cool ventilated office when it's +32 degrees outside, it would be equally as nice to stay at the beach when +25 degrees. I don't need any more of those +39 temperatures in our apartment, but I wouldn't mind enjoying the sun and a light summer breeze in my hair for a little while longer :)

Parin kuukauden kuvat ja aikakoneella väärälle vuosikymmenelle

Kummasti kun parin viikon pituiseksi tarkoitettu tauko venähtää melkein kahdeksi kuukaudeksi, tulee sellainen fiilis, että joko nyt... Ja sitten se menee ohi ihan niin kuin kaikki viikonloput. Jos minulla on ikinä selkeää aikataulua postauksille ollutkaan, niin myöhässä sitä ollaan joka tapauksessa. Mutta täällä ollaan taas, poikkeuksellisesti ei kuitenkaan varsinaisesti asukuvilla, vaikka minulla on vielä julkaisematonta materiaalia syys-lokakuulta. Niitä on sitten hyvä julkaista keväällä. Sen sijaan saatte kuvapläjäyksen parin viimeisen kuukauden ajalta, lukuun ottamatta joulun- ja uudenvuoden ajan kuvia, joita ei ole ensinnäkään paljoa ja toisekseen, joita en ole siirtänyt puhelimesta tietokoneelle.

Syyskuussa minutkin siis siirrettiin nykyaikaan, kun sain älypuhelimen joululahjaksi, ja olenkin opetellut käyttämään sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. En kuitenkaan niin ahkerasti, ettei akku kestäisi 6-7 päivää yhdellä latauksella, mikä ilmeisesti on nykyaikana ihan hurjan pitkä aika. Kameraa on tullut käytettyä jonkin verran ja tässä onkin kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta puhelimen uumenista, pitkälti siksi, etten ole ottanut järjestelmäkameralla yhtään asukuvia niiden julkaisemattomien kuvien jälkeen. Marras-joulukuun pimeät päivät eivät ole oikein ihanteellista kuvausaikaa ja nyt se vuoden kurjin aika on tullut vahingossa skipattua kokonaan.

TL;DR: Kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta.

Dress: Ella Dress by Voodoo Vixen 

Cardigan: MAK

Belt: Lindy Bop (from another dress)

Jewellery: gifts from mum

Käytiin Majakassa porukalla syömässä ja kerrankin ajan kanssa. Oli alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja viinipullo pöytäseurueelle (jonka minä maksoin, meni 70e koko reissulla). Alkupalaksi otin kylmäsavuporoa ja -hevosta (toinen olisi riittänyt, yhdessä liikaa), pääruoaksi oli taas poroa ja joku merkillinen riistawallenberg ja juurespyrää ja jälkiruoaksi puolukkabanoffeeta ja Irish Coffeeta, tietenkin.

Ökyilin myös Sillansuussa ja ostin tällaisen 14,50 euron siiderin, jota oli 0,75 litraa ja 6%, eli periaatteessa kuin olisi ostanut kaksi siideriä, jotka vain tulivat yhdessä pullossa. Olen muutenkin maistellut kaikenlaisia erilaisia laatusiidereitä ja totesin, että pidän ranskalaisesta siideristä. Tai ainakin osasta.

Työpaikan pikkujoulut oli marraskuun lopussa Kuopiossa, jossa oltiin koko viikonloppu hotellissa parin työkaverin kanssa. Ennen pikkujoulua piti käydä laitattamassa kuontalo kuntoon, koska onhan se nyt ihan hirveä tuossa aiemmassa kuvassa. Laitatin hiukset pitkästä aikaa taas Säde-kampaamossa ja lopputulos oli herttainen ruusublondi. Idea oli saada samantyyppinen sävy kuin kesällä näissä kuvissa, mutta vähemmän harmaa ja enemmän hattara ja mielellään pidempään kuin pari päivää kestävä. Tehostin sävyä vielä vähän kotona jollain hyvin epämääräisellä shokkivärimikserillä ja pari viikkoa olin hattarapää.

Top: Kennedy sweater by Lindy Bop (old)

Skirt: Flowers & Charms

Coat: Hell Bunny

Scarf: Lasessor

Ostin tuon hameen paikallisesta Jessica K-liikkeestä, koska se nyt vaan oli niin ihana ja olin jo pitkään haaveillut tällaisesta. Joulua edeltävänä perjantaina löysin samanlaisen hameen kermanvalkoisena Pukista ja ostatin sen poikaystävällä joululahjaksi. Nyt minulla on kaksi näitä <3 Töissä kuvassa käytössä, koska kuminauhavyötärön ansiosta mahtuu hyvin syömään ja helppo heittää aamulla päälle ja näyttää söpöltä skarpilta.

Kaulahuivi on 100% villaa, juuri minun värinen ja ostettu sekin heräteostoksena Jessica K:sta, mutta käytössä päivittäin, joten oli hintansa arvoinen.

Pikkujouluissa yövyttiin tosiaan Sokos Hotel Puijonsarvessa, jolla oli vähän mielenkiintoinen käsitys yhden hengen huoneesta, mutta väliäkö tuolla jos egoni sai oman sängyn, kun yhden hengen huoneesta maksoin. Itse asiassa ihan hyvä myös, että oli kaksi sänkyä, koska tuon lähemmän sängyn lakanat oli todella karheat ja nukkaiset, niin vaihdoin ne toisen sängyn lakanoihin, jotka olivat paremmat. Muuta sanottavaa hotellista, että huone oli siisti, mutta siellä oli tosi kuuma kaikista pienimmälläkin lämpötilan säädöllä ja kaikki äänet kadulta ja naapurihuoneista kuuluivat sisään.

Joulukäytävä oli herttainen ja nuo tonttukoristeet ihania. Aamiainen oli Frans & Sophiessa ja se oli hyvä, tuota tunnelia/käytävää pitkin sinne köpöteltiin.

Amarillossa syötiin perjantaina, pikkujoulut olivat siis lauantaina. Söin Don Ama -burgerin ja pitihän sitä ottaa mojitoa ja mansikkamargaritaa, kun kerrankin sai kunnollista. Söin minä jälkiruokaakin, mutta sen söin ennen ainoatakaan kuvaa.

Black Friday oli myös samana viikonloppuna, joten kävimme lauantaiaamuna shoppailemassa Kuopion keskustassa. Tutustuin Google Mapsin toimintaan ja navigoin itseni Rock'n'Dotiin, jossa oli kaupan syntymäpäiväjuhlat ja sen vuoksi kaikki -25% paitsi kellomekot ja takit taisivat olla -35%. Mukaan tarttui pari töihin sopivaa kauluspaitaa, joista tuo Bannedin vaaleanpunainen on ikävä kyllä jo kaiken joulusuklaan syönnin jäljiltä himpun kireä rintanappien kohdalta, mutta tuo Collectifin Tura-paita on ihana. Rakastan noita rusetteja.

Ostin myös tuon Lindy Bopin auto-mekon, jota olin jo pitkään haaveillut ja jota harkitsin jo kesällä edellisen kerran kun kävin Rock'n'Dotissa, mutta jota en ostanut koska se oli siellä kallis. Sitten koska takitkin olivat hyvässä alessa, ostin tuon vaaleanpunaisen Collectifin takin, joka näyttää hotellihuoneen himmeän kelmeässä valaistuksessa likaiselta roosalta, mutta joka on kyllä ihan söpö vaaleanpunainen (suunnilleen samaa sävyä kuin kaulahuivini).

En yleensä osta mitään muuta kuin alusvaatteita ja sukkahousuja ketjuliikkeistä, mutta Gina Tricotlta ostin söpön ruman jouluneuleen ja samettitopin, jossa oli kiva sydänkaula-aukko. Työkavereita nauratin jouluneuleessani ja käytin sitä myös jouluaattona porukoilla. Pesun jälkeen tuosta materiaalista (akryylia) tuli tosi nihkeä ja muovisen tuntuinen, mutta ennen pesua se oli ihanan pehmeä.

Sitten päästään itse pikkujouluihin. Meitä oli hurjan paljon väkeä paikalla, kun osallistujia oli ympäri Suomen. Teemana oli 80-luku, mutta eräs jäi aikakoneen kyydistä hieman eri aikaan kuin muut...

Dress: Mildred Fishtail dress by Collectif

Bag: Tippi Bag by Hell Bunny

Shoes: Cindy Heels by Lulu Hun

Accessories: Collectif

Siinä vaiheessa kun pikkujouluihin osallistuminen varmistui, laitoin tämän Collectifin Mildred-iltapuvun tilaukseen, koska ajattelin, että kerrankin kun on tilaisuus pukeutua oikeasti eri lailla kuin arkena, niin se pitää käyttää hyväksi. Kuvissa mekko näytti ihanalta, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä miltä tämä näyttäisi livenä, koska kovasta googlauksesta huolimatta en löytänyt yhtään ainoaa kuvaa koko mekosta kenenkään muun kuin mallin päällä. Kauhulla odotin onko mekko sinnepäinkään, mutta jännitin turhaan, koska mekko on aivan ihana!

Mildredissä on ihanan pitkä korkokengissä juuri oikeanpituinen helma tällaiselle 172cm pitkälle ihmiselle, vyötärö on suurin piirtein siellä missä pitääkin, eli vatsarömpän yläpuolella mutta ei kainaloissa saakka ja bonuksena tässä mekossa on tuollainen pikkujoulukauden mässäilylle armelias kangaspala suoraan vatsan edessä piilottamassa ruokapöhön alleen. Näiden kuvien aikaan on siis tullut syötyä varsin tukevasti 80-luvun tyyliin...

Mekon helman pituus oli juuri passeli, koska poikkesin sen verran juhlatyylistä että ihonväristen sukkahousujen sijaan laitoin sellaiset kivat vatsan litistävät mustat sukkahousut, joiden en olisi välittänytkään näkyvän helman alta. Nämä Lulu Hunin samaa tilaisuutta varten ostetut Cindy-korkokengät sen sijaan pilkahtelivat söpösti helman alta laukun kanssa sävy sävyyn hopeisena. En ole ikinä käyttänyt mitään missä on näin paljon glitteriä, mutta näissä oli olo kuin Tuhkimolla, mutta Tuhkimostahan nämä kengät on nimensä ja ulkonäkönsä saaneetkin. Cinderella -> Cindy.

Ostin näihin päkiälaput, koska otin riskin ja laitoin nämä ilman koekäyttöä monta tuntia kestäviin juhliin, mutta päädyin sitten kuitenkin käyttämään näitä ilman pehmukkeita. Mukavat olivat jalassa, en saanut rakkoja eivätkä jalat tulleet kipeäksi. Kokoa UK5, sopii täydellisesti pienelle koon 38 jalalle.

En tiedä miten hyvin mekon materiaali näkyy kuvissa, mutta Mildred Fishtail Dress on siis metallinhohtoista samettia. Pintamateriaali on tämän takia hivenen karhea varsinkin jos silittää "väärään suuntaan", mutta näyttää oikeassa elämässä vielä paremmalta kuin kuvissa. Kiiltää upeasti ja keräsi paljon kehuja muilta juhliin osallistujilta, vaikka teemasta poikkesinkin. Mekko on kokoa UK10 ja vaikka naftisti istuukin, niin niinhän sen kuuluukin luiden kanssa tehdä. Vetoketjun sain itse vedettyä kiinni.

Mekossa on musta joustava bengaliinivuori polviin saakka, joka auttaa vähän silottamaan muhkuroita itsestäänkin ja loput hoitaa mekon armelias rypytys. Ainoa miinus on nuo roikkuvat off shoulder-hihat, jotka eivät pysyneet niin ylhäällä kuin tuotekuvissa vaan roikkuivat alempana luiden varassa ja joiden ansiosta oli välillä vähän alaston olo tuon yläosan kanssa. Tässä on aika matala kaula-aukko ja vaikka se pysyy muoviluiden ansiosta hyvin paikallaan, tässä oli silti aika paljon ihoa näkyvissä. Tuskissani mietin mitä liivejä tämän kanssa voi käyttää ilman että ne näkyvät alta, mutta sain vielä jotenkuten ahdettua alle vanhat olkaimettomat liivit ettei nyt tarvinnut sentään ihan hasardiksi ryhtyä ja olla ilman. Meillä oli työpaikalla nimittäin haku menossa vakipaikkoihin juuri näiden pikkujoulujen aikaan...

... ja avarasta kaula-aukosta huolimatta sain vakituisen työpaikan. Maailman paras joululahja. Aloitin tämän vuoden alusta vakinaisena ja on ihanaa päästä viimein suunnittelemaan elämää ensi viikon ruokalistaa pidemmälle. Hyvästi rahahuolet ja ne jatkuvat "valitettavasti sinua ei valittu tehtävään"-sähköpostivastaukset.

Työpaikasta puheen ollen, meillä on ollut älyttömästi herkkuja tarjolla. Halloweeninä oli suklaakuppikakkuja, jotka eivät olleet yhtä herkullisia kuin miltä näyttivät ja itsenäisyyspäivänä Suomi 100 -kakkua, joka oli just niin hyvää miltä näyttikin. Joulun aikoihin on ollut paljon karkkia tarjolla kun työkaverit ovat tuoneet ylijäämäherkkuja ja ulkomaan tuliaisia, jonka lisäksi sain neljä rasiaa suklaata ja yhden rasian vihreitä kuulia joululahjaksi. Sen lisäksi olin ostanut itselleni aiemmin yhden ison rasian vihreitä kuulia, joten olen syönyt aivan älyttömät määrät herkkuja ja sen takia paidat ja mekot ja hameet eivät enää tahdo mahtua päälle. En tehnyt tänäkään vuonna uuden vuoden lupausta, mutta jos nyt kevättalvesta viimeistään alkaisi käydä taas uimassa ja kunhan nuo loput kolme rasiaa suklaata on syöty loppuun, voisi vähentää herkuttelua (turha edes yrittää lopettaa kokonaan, ei nyt mennä tekemään tavoitteita, joita ei voi saavuttaa). Ei tässä muuta mutta siinä vaiheessa kun vaatteet jäävät pieniksi ja päätyy aina käyttämään sitä samaa aiemmin kuvissa näkynyttä tyllihametta, voisi olla hyvä idea pudottaa ne pari ylimääräistä kiloa pois.

Näistä ja muista syistä en ole hirveästi shoppaillut viime aikoina. Wannabelta ostin marraskuussa housut ja vissiin joulukuussa mekon alennuksesta, ja pari paitaa, mutta siinä kaikki. En ole aiempiakaan ostoksia ehtinyt kuvailla, kun en ole säiden ja yleisen laiskotuksen vuoksi kuvannut mitään. Olen tässä miettinyt josko nyt tulisi pakkasta ja päivät pitenisivät, niin ryhtyisi jälleen bloggaamaan aktiivisemmin. Julkaisen jossain vaiheessa ainakin ne jo pitkään kovalevyllä odottelemassa olleet kuvat ja jospa vaikka ottaisi muutamia talvisiakin kuvia silloin kun sää ja kuvaajien aikataulut sallivat.

Olen pahoillani, että tämä tauko venähti näin pitkäksi, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei jaksa tuottaa mitään järkevää, niin parempi odottaa kuin luoda jotain huonoa vain siksi että on pakko,. Pakko on vain kuolla ja sekin mielellään sitten 60 vuoden päästä aikaisintaan.

Mukavaa uutta vuotta kaikille!


TL;DR (English):

I was trying to keep this short, but as always it didn't work out. After all here's like 2 months worth of stuff I've been up to, which is mostly nothing, but I did participate in two pre-Christmas parties. The photos in this blog post are from the one my workplace arranged. I spent a full weekend in a hotel, went shopping with my co-workers and bought some stuff from Black Friday sales.

The pre-Christmas party had an 80's theme, but I dropped off the time machine in a different era. The dress I'm wearing here is Mildred Fishtail Maxi Dress by Collectif, which is a gorgeous metallic foil coated velvet evening gown that looked so beautiful I just had to get this when I actually had a chance to wear a dress like this. I tried googling if people had bought this so I could see what it looks like irl, but I didn't find any pictures so I had no idea what it would be like. Well, the answer is: pretty much perfect.

Mildred dress looks even more beautiful irl, the material is nice, shiny and stretchy and it's lined with black bengaline to give that smooth figure. It has a boned bodice and a long skirt that worked well for my 5'8 frame with heels and that ruching at the front is very flattering (since it hides the fact that I had been eating like a horse before these photos). The neckline however is very low and the sleeves didn't stay in place which is why the front boning is on some photos visible with the dress lining. I didn't flash anyone, but felt a little exposed from time to time. Got a lot of compliments even though I was a blast from even further past than the 80's.

In other news I got a permanent job with my co-workers. We all three started working together on May and will be working together for a very, very long time. Best Christmas present ever. No more worrying about money or finding a job. I can finally plan for longer than just what we're gonna eat next week. Not that I actually have plans, other than moving into a bigger apartment.

I didn't mean to take such a long break from blogging, but I've always thought that if I can't do it properly, it's better not to do it at all. I still have some unpublished photos from September and October which I'll publish at some point and hopefully I'll get to taking some new ones as well.

Happy New Year for everyone!

Nomi - oikeasti korkeavyötäröiset farkut

Kun on pitkäselkäinen, korkeavyötäröisiä housuja on hankala löytää. Kaupat ovat pilvin pimein pullollaan "korkeavyötäröisiä" farkkuja, jotka kun vetäisee jalkaan, ei vyötärö yletä lähimainkaan napaa. Surkeimmillaan "erittäin korkea vyötärö" ylettää lantioluiden yläpuolelle. Minun kriteerinäni on, että jotta housuja voi sanoa korkeavyötäröisiksi, täytyy vyötärön ylettää edes navan kohdalle. Sitä alemmat ovat normaalivyötäröisiä ja lantiohousut tietysti erikseen.

Fiftarimuodissa onneksi useimmat korkeavyötäröiset housut myös ovat sitä mitä luvataankin, mutta silti aika monet farkut ja muut housut on saanut ostaa, että vastaan tuli ihan oikeasti erittäin korkean vyötärön omaavat farkut. Kun näin nämä Collectifin Nomi-farkut ekan kerran, tuli sellainen "OMG"-fiilis - nuohan sopivat pitkäselkäisillekin!

Top: Dolores top by Collectif

Cardigan: Paloma cardigan by Hell Bunny

Jeans: Nomi by Collectif

Flats: Giusu flats by Lulu Hun

Necklace: Collectif

Nomi-farkuissa on superleveä napeilla varustettu vyötärökaistale, joka varmaan ylettää lyhytselkäisellä lähemmäs rintojen alle, mutta tällaiselle pitkällä ruodolla varustetulle ihmiselle juuri sopiva; voi käyttää lyhyitä paitoja ilman että selkä pilkottaa alta. Mikä parasta, kangas joustaa sen verran, että housuissa mahtuu syömään ja liikkumaan eivätkä napitkaan paina mistään kohtaa. En yleensä käytä farkkuja juuri siksi, että joko kangas on huonolaatuista venyvää stretchiä ja venähtää muodottomaksi, tai ei vaihtoehtoisesta jousta tarpeeksi ja lahkeet puristavat polvista (minulla on suhteessa paksut polvet) ja vyötärökaistale uppoaa vatsamakkaroihin. Kun on tottunut siihen, ettei sukkahousut rajoita mistään kohtaa (paitsi ehkä valumalla), niin superkireät pillifarkut eivät oikein tunnu mukavilta. Paitsi nämä.

Nomi-farkuissa on suositeltu, että näistä voi ostaa pienemmän koon, koska kangas tosiaan venyy. Itse ostin samaa kokoa kuin muissakin Collectifin vaatteissa (UK10) ja housut ovat omaan makuuni sopivan mukavat, mutta silti kurveja nuolevat. Kovassa käytössä ovat olleet, mutta eivät ole venähtäneet tai pussittaneet mistään kohtaa, vaikka kangas venyy runsaasti. Uskokaa tai älkää, olen tänä syksynä kulkenut melkein puolet ajasta housuissa!

Housujen lisäksi "uutta" ovat nämä Giusi-ballerinat, jotka ovat myös Collectifilta ja heidän sivuillaan alennuksessa. Kuvat on syyskuun alusta vai oliko peräti elokuun lopusta, joten noilla vielä tarkeni kävelläkin ja olivat kesällä muutenkin käytössä. Tykkään näistä rusettiyksityiskohdista, jotka tuovat muuten simppeleihin kenkiin vähän persoonaa.

Kuluneen kevän ja kesän aikana on tullut ostettua muuten aika monet kengät. Vaatteita olen ostanut huomattavasti vähemmän, mutta silti on vielä paljon sellaista, jota en ole ehtinyt/jaksanut kuvailla. Ne, jotka on tullut kuvattua, ovat odottaneet julkaisua pitkään ja nämäkin kuvat ovat elokuun lopusta/syyskuun alusta. Töiden jälkeen ei aina ole energiaa ja nyt pari viimeistä viikkoa onkin mennyt melkoisessa koomassa. Se on tämä pimeä aika vuodesta.

Eilen meillä oli fiftaripikkujoulut ja mukavaa oli. Edellisen viikon perjantaina käytiin työporukalla keilaamassa ja parin viikon päästä olisi työpaikan pikkujoulut Kuopiossa, että hotelliviikonloppu on edessä. Niitä varten ajattelin myös vähän shoppailla Collectifilla. Tarkoituksena olisi ostaa pikkujoulumekko (ihan niin kuin minulla ei olisi mekkoja jo tarpeeksi), jonka lisäksi minun on saatava nämä Nomi-farkut mustana. Ihan oikeasti olen kokeillut vaikka minkälaisia farkkuja ja Collectifiltakin minulla on kolmet farkut: Monroet, Rebel Katet ja nämä, mutta nämä ovat ylivoimaisesti parhaimmat pöksyt ikinä. Rebel Katen vyötärö on sillä rajalla, että onko se tarpeeksi korkea ja Monroet ovat vyötäröltä nykyään turhan napakat, koska ne eivät juuri jousta. Nomeja sen sijaan suosittelen lämpimästi kaikille pitkille ihmisille.

Onko teillä riittänyt energiaa syksyn pimeinä aikoina? Joko on D-vitamiinit käytössä?


In English:

When you're a tall girl, it's fricking hard to find truly high waisted jeans. All shops sell "high waisted" jeans, but when you try them on, they barely reach my hips... So I'm really happy that fifties inspired shops sell jeans/trousers that are actually highwaisted, like these Nomi jeans by Collectif.

I hate it when jeans are restrictive and too tight, but these Nomi jeans are perfect. They are very stretchy, super comfortable and the most important of all, they have a truly high waist. Too high for short girls, but for tall gals like me, they're perfect. I can wear short tops with these without showing my back, I can eat in these without suffocating and I can sit in these without cutting my blood circulation from knees down. Perfect.

Collectif and some other shops selling these jeans recommend to order down but I'm wearing my usual UK10 and it's perfect: form fitting but not too tight. Smaller size would not fit (or maybe it would but I wouldn't wear them because it would be uncomfortable). For people who love jeans that are like another skin, sizing down will work, but for me these are great as they are. Even though the fabric is stretchy and I've worn these a lot, the fabric hasn't gotten baggy like some cheaper jeans will do with wear and the waist still sits like new. I'm going to buy these in black as well.

The Giusi flats are by Lulu Hun and I like them because the bows are very cute and give character to otherwise simple flats. They've been in sale for a long time and I bought mine from sale too. I've bought so many shoes this summer I haven't had the chance/time/energy to photograph all of them, but then again I haven't taken many outfit photos either. I have few sets of photos in stock and I'll be publishing them here at some point, but it'll probably take a while before I'll get to publish fresh photos. The weather isn't exactly co-operative this time of year.  I hope it snows again soon.

Have you already started taking some vitamin D to counter the darkness, or are you good without?

Kohtalokas daami ja kilometrin pituiset koivet

Kesäisillä kuvilla jatketaan, mutta nyt ollaan päästy jo niinkin pitkälle kuin elokuuhun!

Elokuussa ehdittiin rakkaan serkkuni Paawon kanssa nähdä sen verran, että räpsäistiin muutamat kuvat (yhteiskuvista kiitos Paawon poikaystävälle) ja käytiin lettukahvilassa. Paawohan ehti pitää hauskaa enemmänkin Itä-Suomen peräkorven perukoilla veljeni kanssa, mutta aikataulut meni sillä lailla ristiin, että minä olin mökillä kun Paawo oli täällä ja sunnuntaina kommunikointi ei oikein toiminut, niin jäljelle jäi maanantai. Hyvä syy käyttää liukumia.

Jos joku vielä kaikkien näiden pitkien taukojen jälkeen muistaa, niin meillä on näillä yhteisillä kuvaussessioilla tapana ottaa kuvia yhdessä ja erikseen ja aloitellaan vierailevan tähden kuvilla. Kun kävin näitä kuvia läpi reippaasti näiden ottamisen jälkeen, olin jo unohtanut miten hassu sää oli. Toisella puolella siltaa näytti tuolta ja toisella tältä:

Konstrasti näissä on ihan jäätävä, tuli ekana mieleen kunnon kohtalokas daami, jolla myrskypilvet näkyvät tummanpuhuvina taustalla samaan aikaan, kun aurinko paistaa naamaan :D Tuulikin oli aikamoinen järvellä, joten onneksi minun mekossani on sisään rakennettu myötäilevä alushame.

Paitsi että juuri se alushame minua ärsyttää tässä The Pretty Dress Companyn ihanassa Hepburn-mekossa. Helma on isompi kuin täyskello, joten miksi, oi miksi tähän mekkoon on keksitty laittaa kynämallinen alushame, joka on kiinnitetty sillä lailla vetoketjuun, ettei edes alushameen ja päällikankaan väliin saa sullottua tylliä? (Yritin kyllä epätoivoissani.) Ehkä käytän tämän ompelijalla ja pyydän irrottamaan alushameen vetoketjusta niin, että se roikkuu irrallaan vaikka ison pyllyn kohdalla olevan reiän kanssa, koska noin muhkea helma oikein anelee tylliä.

Jos joku ei vielä tajunnut, niin olen niitä enemmän on enemmän -persoonia.

Rehellisesti sanottuna tämä mekko on niin ihana, ettei tähän nyt ihan välttämättä sitä tylliä tarvitse. Helma on laskostuksen ja voluumin ansiosta aivan ihana sellaisenaankin ja mekko on tosi helppo käyttöinen, kun ei tarvitse huolehtia alushameita tai mekon takertumisesta sukkahousuihin. Sen kuin heittää päälle ja menoksi, heti fabulöösinä liikenteessä! Miinusta tosin taskujen puuttumisesta, muissa TPDC:n mekoissani on taskut, mutta tässä ei.

Mietin pitkään haluanko tämän vai kokonaan vaaleanpunaisen Hepburn-mekon, mutta päädyin sitten tähän (koska sitä toista ei ollut juuri silloin jäljellä :'D) ja tässä on ilmeisesti erilainen kangas kuin siinä toisessa. Tämä mekko on sitä samaa puuvillasatiinia kuin valtaosa fiftarimekoista ja vuorattu jollain sileällä, sulavalla keinokuidulla. Vastaa hyvin kokoaan, minulla on tässä käytössä koko UK10, joka on juuri täydellisen nafti, mutta jossa mahtuu kyllä syömäänkin (joustaa siis vähän), kuten on selvästi ennen näitä kuvia tullut tehtyä. Lounasetu on petollinen...

Dress: Lindex

Cardigan: Collectif

Scarf: Zazoo

Shoes (though not visible in this photo): Ecco

Dress: The Pretty Dress Company

Earrings: Vivien of Holloway

Shoes: Clarks

Jos kohtalokkaana olevan Paawon upeat taustat eivät naurattaneet, niin piti kyllä itselleenkin hörähdellä. Jalkani näyttävät Clarksin nudenväristen korkokenkien ansiosta kilometrin pituisilta! Korkoa kengissä taitaa olla ainakin kahdeksan senttiä ja kun mekon vyötärö on hivenen luonnollisen vyötärön yläpuolella, niin vaikutelma on melkoinen :D

En muista olenko noista kengistä täällä puhunut aiemmin, kerran keväällä piipahtivat kuvissa, mutta ne ovat tosiaan jälleen yksi heräteostos, josta olen ollut hyvin tyytyväinen. Bongasin nämä Sokokselta, sovitin ja nappasin mukaan kun totesin, ettei minulla ole yksiäkään nudenvärisiä korkokenkiä. Näissä on jotkin superpehmeät sisäpohjat, joten korkeasta korosta huolimatta ovat mukavat jalassa ja nahkakin on ihanan pehmeää. Ei näissä silti montaa kilometria kannata talsia, mutta töissä pärjää ja näissä kuvissa olenkin juuri tullut töistä.

Ei enempiä tällä kertaa, vielä on yhdet kesäisemmät kuvat elokuulta tulossa, kunhan jaksan joskus käydä ne läpi. Sitten päästäänkin jo syksyn puolelle ehkä ennen kuin ehtii vuodenaika vaihtua talveksi. Viime vuodeen verraten ei kyllä varmaan ole ihan hirveästi kiirettä.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna olen onnistunut keksimään kaikenlaista täytettä kalenteriin. Ei meinaa viikonloppuina ehtiä levätä ollenkaan. On lintujen vahtimista (joka on kyllä oikein perusteellista lepoa), työpaikan keilailuturnausta ja pikkujouluja, joihin en yleensä osallistu, mutta joiden osalta tein tänä vuonna poikkeuksen. Ilmoittauduin työpaikan pikkujouluihin (koska kasaribileet) ja myös fiftarityttöjen kanssa olisi tarkoitus kai jonkinlaisia pikkujouluja järjestellä. Mukavaa kun on tekemistä, mutta nyt on ollut niin hektistä hommaa töissä, että käytän kyllä nämä väliin jäävät vapaat viikonloput ihan puhtaasti lepäämiseen. Välillä tuntuu siltä, ettei ehdi levätä ollenkaan ja ihan jo stressaan työpaikan pikkujouluja ja hotelliyöpymisiä. Ehkä otan suosiolla sen yksinäisen huoneen ja jään nukkumaan, kun muut lähtevät jatkoille. Enemmänhän se maksaa kuin huoneen jakaminen, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin siitä vaikka maksaakin että saa nukkua kunnolla. Se että stressaan tästä jo yli kuukautta etukäteen varmaan kertoo vähän väsymyksen tasosta.

Mukavaa sateista lokakuuta kaikille!


In English:

Here some photos from August together with my lovely cousin. As you can see from the photos, she looks quite the fateful dame standing in front of storm clouds, but on the other side of the bridge it's perfectly sunny. Except for when it was my turn to stand in front of the camera; then it was cloudy all around.

In these photos I'm wearing a lovely Hepburn dress by the Pretty Dress Company. It's not available anymore, but it's still available in multiple other colorways, including a solid baby pink, which was my first choice, but it wasn't available and this was, so I went with this. I'm glad I did, this seems to be a lighter material perfect for summer.

The fit of this dress is great, I'm wearing a UK10 and it even though I'm little above the measurements, it still fits and I can eat (which I obviously have done before these photos since I get free food at work) and move my arms etc. The skirt is massive, which is why it's sad that the lining prevents wearing petticoats. It makes me so sad, I'm the kind of "more is more" person that needs petticoats with full skirts, but this dress doesn't allow it because the lining is straight and the zipper is sewn into lining so you can't even cheat and wear a petticoat between the dress and the lining. I tried and cried when I noticed how it looked like at the back. Maybe I'll have the zipper separated from the lining to pull this off...

On the other hand this Hepburn dress is fabulous even without a petticoat. It has beautiful pleats, it's very full and perfectly feminine. Sadly it doesn't have pockets, but otherwise it's a very easy to wear dress - just put it on and look fabulous!

On the added notice, my feet look so freaking long. In addition to the high waist that cheats a little, it's thanks to the Clarks heels I'm wearing. I knew I needed nude heals when I bought these as an impulse purchase. They're soft and smooth genuine leather and have super comfortable padded soles. Comfortable to wear all day at work (these photos are taken after a 7,5 h day of work), but not suitable for long walks due to the ~8cm heel. Still fabulous a little more casual shoes compared to the other shoes I've bought this year.

Looks like I'm going to busy during the pre-Christmas season. There are a couple of pre-Christmas parties where I promised to participate and even though I'm terrified about this (I'm totally not a party animal, I hate big parties where people get drunk) I'm kind of excited. More worried about sleeping arrangements than excited, but still. The other party requires booking a hotel and since there are 3 people but only rooms for 1 or 2 persons, I'm thinking I'll be the one going solo (of course there's always a spare bed, but I'm not into that). I'd rather pay more to sleep well than freak out over not being able to sleep. Stressing about this over a month beforehand probably tells something about how good of a sleeper I am.

Rosemary & Rose Blonde

Reilun kuukauden takaisia kuvia taas vuorossa, joissa on muutakin uutta kuin mekko, joka ei oikeastaan enää tässä vaiheessa ole uusi, kun se on vaatekaapissa varmaan yli kaksi kuukautta jo ollut, mutta koska nämä kuvat tulevat tänne blogiin tämän kesän aikataululla tuttuun tapaan myöhässä, ei ruveta viilaamaan pilkkua.

Rosemary-mekko yksi niitä harvoja Hell Bunnyn mekkoja, joiden kanssa on tullut se kuuluisa "pakko saada"-tunne. Kyyläsin tätä kuukausia wannaben sivuilla ja kun tämä sitten tuli myyntiin, kävin kotiuttamassa tämän. Tästä on olemassa myös sifonkiversio, joka on todella upea, mutta sen istuvuus oli ylläni jotenkin merkillinen, joten päädyin tähän alkuperäiseen vaihtoehtoon ja hyvä niin, koska tästä on nopeasti tullut yksi suosikkimekoistani.

Rosemary-mekko on sitä perus ohutta joustavaa puuvillaa mitä melkein kaikki Hell Bunnyn mekot ovat, joten se on kevyt ja kesäinen. Pidän erityisesti siitä, miten tässä on hihat, joten mekko on sopiva myös konservatiivisemmille työpaikoille, eikä tämän kanssa välttämättä tarvitse tylliäkään jos on riittävän huomaamattomat alusvaatteet alla. Näissä kuvissa minulla tosin on käytössä kaikissa ohuin Lady Vintagen tyllihameeni, koska alle ei oikeastaan mahdu paksumpaa ilman, että tulee sellainen kuppikakkufiilis. Pituuskin tekee tyllin käytöstä vähän hankalaa, koska Hell Bunnyn ja Bannedin 26" tyllit ovat liian pitkiä tämän kanssa ja lyhyet liian lyhyitä, mutta ei kai tätä ole tarkoitettukaan käytettäväksi alushameen kanssa.

Istuvuus mekossa on erinomainen: vyötärökaistale on kerrankin lähempänä vyötäröä kuin rinnanalusta, joten tämän kanssa ei tarvitse vyötä kuromaan vyötärön kapeaksi ja hihatkaan eivät ole kireät vaan käsiä mahtuu liikuttamaan ilman että saumat rutisevat toisin kuin joissain muissa Hell Bunnyn S-koon mekoissa. Rintamuksessa on hyvin tilaa, mutta leikkaus on sen verran ystävällinen ettei mekko näytä väljältä vaikka ei runsaita muotoja olisikaan siunattu. Toisin sanoen siis kaikin puolin täydellinen mekko, joka on helppo heittää päälle niinä aamuina kun ei ole hajuakaan siitä mitä laittaisi sinä päivänä töihin päälle. Sopii aina.

Dress: Rosemary Dress by Hell Bunny

Petticoat: Lady Vintage (23" Champagne)

Bracelet: Sulokas

Tights: Pamela Mann

Bag & Shoes: Lola Ramona

Kuvien kengät Lola Ramonan Rinna-ballerinat. Niiden kanssa oli sellainen juttu, että itse asiassa olin jo kertaalleen tilannut nämä TopVintagen alennuksesta, mutta koska en saanut maksettua ostostani PayPalin ongelmien takia, en koskaan saanut näitä. Kengät ehtivät loppua koossani ja alennuksetkin menivät ohi, joten en laittanut uutta tilausta menemään. Kun nämä kengät sitten löytyivät Ladies with Lolas -liikkeestä, ei tarvinnut paljoa arpoa ostanko vai enkö, vaikka satanen ballerinoista on kyllä aivan järjetön määrä rahaa. Enkä menisi vannomaan, että nämä ovat hintansa arvoiset kengät laadullisesti, mutta ulkonäöllisesti kyllä.

Näiden ballerinojenhan kanssa kävi sellainen juttu, että kun käytin näitä ensimmäistä kertaa, kenkien takasauma hiersi kantapäihini valtavat hiertymät, joiden kanssa sitten raahaudun vesisateessa apteekkiin jalat aivan veressä. Onneksi apteekin tädit olivat kilttejä ja päästivät minut laboratoriohuoneeseen puhdistamaan jalkani ilmaiseksi ja neuvoivat vielä rakkolaastarin käytössä (kyllä, olen niin käsi että tarvitsen käyttöohjeet Compeed-laastareihin), joten matka jatkui pienistä mutkista huolimatta.

Näissä kengissä on siis todella terävä sauma tuossa kohdassa, josta remmi on kiinni, mutta sitten kun aikani käytin näitä rakkolaastareiden ja rakonestolaastareiden kanssa, näissä uskaltaa jo kävellä ilman laastareita (niin kauan kuin on sukkikset jalassa). Kyllähän nämä jonkin aikaa oli säilössä käyttämättöminä, mutta nyt kun kengät ovat pehmenneet jalkaan, nämä ovat ihanan pehmeät ja mukavat jalassa. Pohjan rakenteesta tosin sen verran noottia, että kantapäähän on tullut ihmeellistä "aaltoa" sisäpohjaan, joka johtuu varmaan pohjallisen huonosta laadusta, se kun muistuttaa pahvia. Itse astun myös hyvin vahvasti kantapäällä, joten pohjallinen joutuu koville, mutta eipä ole samaa ongelmaa ollut yksissäkään muissa kengissä - ei edes kuuden euron Tokmannin balsuissa.

Rehellisyyden nimissä siis en kyllä toistamiseen maksaisi näistä kengistä satasta, koska laatu ei näissä ole samaa luokkaa kuin muissa Lola Ramonan kengissä, mutta jos pitää jollain lohduttautua niin kenkien ulkomateriaali on laadukasta nahkaa, joka ei mennyt pilalle vaikka kengät kastuivat ihan kokonaan ja ovathan nämä nyt perhanan söpöt jalassa. Silti suoraan sanottuna kymmenesosalla näiden hinnasta saa parempia ballerinoja.

Loppuun muutama kuva tästä ihanasta ruusublondista hiustensävystä, joka hävisi parissa pesussa ylläpitoyrityksistä huolimatta ja haihtui tiehensä, sniff. Juurikasvun vaalennuksen yhteydessä kampaaja laittoi jotain pikasävytettä tukkaani, joka oli aivan ihana, mutta niin vain se katosi viemäriin. Mahtaisikohan tällaisen saada jollain kesto-/kevytvärillä kestämään?


In English:

I'm late with these photos again; these were taken over a month ago, back when I had a lovely rose blonde shade in my hair, which didn't last for long (like 2 washes) but which was really beautiful and worked well with my skin tone. I'm sad I didn't get to enjoy it for very long, but it was nice as long as it lasted.

The dress is called Rosemary and it's by Hell Bunny. It's a very nice dress, because it's completely work appropriate on its own, fits perfectly and has a very beautiful print and details. The waistline actually sits closer to my waist than to my boobs and it doesn't need a belt to cinch in the waist either, like some other dresses. There's enough room for my shoulders (some Hell Bunny dresses are very tight in this area even though I consider myself a pear shape) and same goes for chest area. I'm not well endowed but I can see this dress fitting girls of all sizes without the buttons popping off. (The pearlescent buttons are gorgeous, by the way!)

This dress is one of the few Hell Bunny dresses that don't work with petticoats very well, mainly because the skirt isn't full enough to take one without looking like a cupcake. I'm wearing my very light Lady Vintage petticoat underneath just to keep the skirt from sticking to my tights, but the dress looks beautiful on it's own and doesn't need anything extra to look lovely. Also the length of the skirt is a bit problematic for petticoats, because 26" petticoats will be too long for this dress and 22-23" petticoats are too short, unless they are of course as flat as my Lady Vintage petticoat, which is practically like a very rough underskirt.

I have a small story about the Lola Ramona shoes I'm wearing in these photos. I actually ordered these Rinna ruffled ballerinas from TopVintage months ago, but they had some problems with PayPal and I couldn't pay them, then they got sold out and I never got them.  When I found these at our local pop-up Lola Ramona shop, I instantly bought them only to get the worst blisters of my life. These ballerinas where very comfortable when I tried them on, but when I walked in them for the first time, my ankles got torn in minutes and I ended up having very bloody feet (and wet shoes since it was raining) when I walked into the pharmacy. Luckily the pharmacists were very friendly and allowed me to clean my feet in their store and even instructed me how to use Compeed plasters (believe me, I've never used them before so I didn't know how) so I didn't have to walk bare feet in the rain with all sorts of dirt in my wounds.

After wearing a lot blister preventing plasters my ballerinas are finally wearable and the back seams that ripped my skin open are now soft enough to be used with tights (I still don't dare to use these with bare feet). The leather is very soft and so is the insole although I have to admit the quality of the insole is far inferior to the rest of the shoe. It feels like cardboard and has become wavy under my heel. That is not something that should happen with shoes that cost over 100 euros...

All in all I love these shoes, because they are very beautiful, soft and after a bad start, comfortable as well, but the quality of these ballerinas compared to my other Lola Ramona shoes is not as good. If I knew these were going to be worse quality than my supermarket ballerinas that cost 6 euros, I would have not bought these. These are not the every day shoes I had in mind when I bought these, but at least they are now wearable and cute, which is the most important thing, right? :)

Lady with Lolas

Hyvää iltaa naiset ja herrat(?), tänään parrasvaloissa ovat mekkojen sijaan asusteet, eivätkä mitkä tahansa asusteet vaan Lola Ramonan kengät ja laukut - nuo taivaanlahjat naisille. Koska kaupungilla ei voi ihan alasti kulkea, niin yllä on kyllä mekkokin: vanha uskollinen Vivien of Hollowayn halterneck-mekko, joka näissä kuvissa pääsee oikein oikeuksiinsa asusteiden kanssa.

Lähdin ihan uteliaisuuttani katsomaan millaista valikoimaa tänä vuonna oli Ladies with Lolas -pop-up-putiikilla ja eikös siellä käynyt niin, että mukaan tarttuivat kolmet kengät ja tämä sievä Inez Love -laukku. Herätysostoshan tämä oli niin kuin olivat oikeastaan nämä Ava Sailor Girl-kengätkin (puolustuksekseni ne kahdet muut eivät olleet herätysostoksia vaan pitkäaikaisia haaveita). Molemmille on ollut jo runsaasti käyttöä ja varsinkin laukku on ollut melkein joka päivä matkassa mukana. Se näyttää tosi sirolta, mutta sinne saa hyvin mahdutettua ison, leveän lompakon, aurinkolasit ja muut tarvittavat tykötarpeet. Ei uskoisi, koska laukku on tosi siro.

Monista Lola Ramonan kengistä poiketen heidän laukkunsa ovat yleensä tekonahkaa, eli sopivat myös vegaaneille. Kalliitakaan eivät ole (koska kuka nyt tekonahkalaukusta viitsii maltaita maksaa), tämä yksilö taisi maksaa kuutisen kymppiä. Ei halvimmasta päästä, mutta ei myöskään kalleimmasta ja mielellään maksankin vähän enemmän, jos saan sillä rahalla laatua.

Ava Sailor Girl-kengät ovat sitten tismalleen juuri sitä paljon perään kuulutettua laatua. Aitoa nahkaa, pehmeät jalassa, päkiän alla on aavistus pehmustetta juuri sen verran, että ovat paitsi kauniit myös mukavat jalassa. Pidän näiden merihenkisyydestä ja siitä, että näissä on omalle jalalle juuri se täydellinen 6,5 cm korko, joka antaa paremman ryhdin ja naisellisen olemuksen mutta ei ole niin korkea, ettei näillä voisi kävellä. Hyvät töissä ja kaupungilla, ei ole rakkoja tullut (samaa ei voi sanoa ostamistani ballerinoista, mutta se on tarina eri postaukseen...)

Tukkakin onnistui vaihteeksi hyvin eikä lässähtänyt vaikka menomatkalla satoi vettä. Huivi hiusten suojaksi ja menoksi, on todettu toimivaksi keinoksi suojella kampausta + näyttäähän siinä aika fabulöösiltä punainen sifonkihuivi päässä viipettäessä. Työkaveri näki, kun olimme ottamassa kuvia ja ihmetteli, että mikäs Marilyn se siinä on, kunnes tajusi, että minähän se vain :D

Näissä kuvissa yhdistyvät hyvin kaksi suosikkibrändiäni: Vivien of Holloway ja Lola Ramona. Brittiläistä ja tanskalaista laatua, puuvillaa ja nahkaa. Nykyään muutenkin suosin laatua hinnan yli ja vaikka halvalla voi ylläri kyllä saada välillä hyvääkin, tietyistä asioista olen valmis maksamaan ja laadukkaat kengät kuuluvat siihen kategoriaan. Olen ollut tänä keväänä ja kesänä vähän sekaisin kenkien oston kanssa ja olen hamstrannut useita pareja kotiin, mutta on niillä ollut käyttöäkin. Meinasin jo sanoa, että mekkoja en sitten olekaan ostanut paljoa, mutta vastahan minä ostin The Pretty Dress Companylta kolme mekkoa... Kuvia odotellessa julkaisen näitä vanhempia kuvia tänne säännöllisen epäsäännöllisessä tahdissa.

Loppuun vielä mainostan Lady Fiftari -kisaa. Halukkaat voivat käydä äänestämässä minua (nro. 7. Princess Huggy) Facebookissa kisasivuilla. Julkaisen vielä tänne erikseen muutamia kuvauspäivänä otettuja kuvia, mutta en suoraan sanottuna näytä niissä mitenkään imartelevalta, että ei tässä mikään kiire ole. Luulisi nyt että ammattilaisvalokuvaajan kuvissa onnistuisi näyttämään nätiltä, mutta kaipa sitä vain tuli oltua liian paska jäykkänä, että olisi tullut näytettyä edes etäisesti nätiltä. Perus vituiks män, mutta sellaisia supersankareita myö täällä Savossa ollaan!

In English:

For once, it's not all about the dress (which an old dress of mine by Vivien of Holloway) - it's all about Lola Ramona. I recently bought a new bag and three(!) pairs of shoes from our local pop-up shop that sells only Lola Ramona products and here are my new beautiful babies: Inez Love bag and Ava Sailor Girl shoes.

I've loved Lola Ramona ever since my first pair of shoes from them and still do. The Inez Love bag is made from very soft faux leather and even though it looks very small, it miraculously takes in my large wallet, sunglasses, phone and even some makeup. I usually prefer genuine leather for quality, but this bag doesn't disappoint: it's very high quality, looks pretty and even the lock is very durable despite me abusing it all the time.

The Ava Sailor Girl Shoes live up to my high standards: they are beautiful, made from high quality genuine leather and they have just enough heel (6,5 cm) to give a better posture without making your feet hurt. These shoes have a soft comfortable footbed that has allowed me to wear these for a full day of work and around the town without giving me sore feet. I hope they make more similar shoes (with the soft foam in the footbed, because my older shoes don't have them) with this kind of heel, because these are really lovely and comfortable (unlike the ballerinas I bought, but that's a story for another time...)

In these photos I actually had a good hairday, and I also had quite nice hair on the photoshoot we had for Lady Fiftari competition. Despite having a beautiful hairdo I ended up looking so bad in all the photos so I'm not in a hurry to publish them here, but if you want to see my competition photo and possibly vote for me, you can do that here. Just give me (or any other of the beautiful ladies) a like :)