Sillisalaatti - kenkiä, teetä ja töitä

Päivää pitkästä aikaa. Minulle kuuluu hyvää, vaikka ei kukaan sitä kysynytkään :D On tullut pari viimeistä viikkoa juoksenneltua kaupungilla, käyty haastatteluissa, käyty uusiohaastatteluissa, käyty hoitamassa vakuutusasioita... Sillansuussakin käytiin poikaystävän kanssa parilla ihan päiväsaikaan, maistelun uutta Luksusdippi-ruoka-annosta. Chorizomakkaraa, lammaslihapullia ja perunalohkoja, simppeliä ja hyvää. Jotenkin rasvainen ruoka vain tökkii nykyään, enkä saanut syötyä annosta loppuun saakka.

Kahvillakin tuli käytyä parikin kertaa viime viikolla. Sain hyviä uutisia - pääsen töihin! Ja vielä sellaista hommaa, joka oikeasti kiinnostaa ja muutenkin kyseessä oli se ns. ensimmäinen vaihtoehto, jonne olisin halunnutkin kaikista eniten. Töitä ei ole kuin syyskuun toukokuun alusta syyskuun loppuun saakka, mutta saahan sitä aina toivoa jatkoa ja parempi sekin on kuin ei mitään. Olen ihan täpinöissäni! Kannattaa lupailla työkavereille pullaa ja muffinsseja, lahjomistaktiikka toimii, höhö.

Hammaslääkäriin pitäisi varata aika hammastarkastukseen ja kuontalonkin joutaisi pistää kuosiin ennen töiden alkua. Juurikasvu on kasvanut sen pituiseksi, että vaalentaminen tulisi jo tarpeeseen ja nyt kun päänahkakaan ei enää syyhyä kuin jatkuvasti, niin ehkä sen saisi jopa vaalennettua ja vähän muutenkin tukkaa siistittyä. Olen käynyt Sokoksen Hyvä olo-kampaamossa ja sinne voisi mennä seuraavaksikin.

Aasinsillan kautta Sokokselta ostin taas yhden NYXin punan sävyssä Merlot. Kuva valehtelee, väri on jotain marjanpunaisen ja viininpunaisen väliltä, seuraavissa asukuvissa sitten näette tarkemmin. Tuota Master Precise-eyelineria olen käyttänyt monta vuotta ja nyt kun edellinen sanoi itsensä irti, piti ostaa lisää. Loistava hinta-laatusuhde. Monesti tuollaiset tussimalliset kuivahtavat nopeasti tai väriä ei tule tarpeeksi, mutta tämä ei ole koskaan pettänyt.

Kirpparilöytöjäkin tein vaihteeksi. Tällaiset söpöt popot löytyivät Pelastakaa Lapset ry:n kirpparilta. Aitoa nahkaa, vähän napakat kärjestä, taitavat olla vintagea mallin perusteella, mutta ei hajuakaan miltä vuosikymmeneltä. Kengät olivat moitteettomassa kunnossa, mutta ekalla käytöllä huomasin, että kantalaput rapisivat pois, joten pitää käyttää nämä suutarilla, että pääsee taas käyttämään näitä. Näissä on juuri täydellisen matala korko ja tuo rusetti tekee kengistä söpön tyttömäiset.

En yleensä löydä kirpparilta mitään vaatteita, koska pikkukaupunki, jossa on tätä nykyä tasan H&M, Lindex ja Kappahl kun Vero Modakin lopettaa (ei sillä että olisin ostanut sieltä mitään moneen vuoteen muutenkaan), mutta tällaisilta kirppareilta, joista löytyy oikeasti vanhaa tavaraa, löytyy ihania aarteita. En oikein osta muuta kirpparilta kuin kenkiä ja nekin vain nahkaisina ja edulliseen hintaan. Näillä oli hintaa 2€, jonka lisäksi ostin kolmella eurolla käyttämättömän litran pressopannun, jonka vein porukoille, ettei tarvitse aina arpoa löytyykö teepusseja vai ei. Kippasin myös 450g kardemummateetä sinne samaan syssyyn, niin ei tarvitse ihan heti pohtia loppuuko tee.

Itselleni ostin viimeisimpänä teeostoksena lisää Mandragoran teetä, tällä kertaa mintun ja vadelman makuisena. Tämä on varmaan parasta teetä koskaan, maistuu oikeasti molemmille ja on ihanan raikasta. Omnomnom.

Kuten sanoin aiemmin, en yleensä löydä mitään kirppareilta, mutta sitten muistin, että löysin nuo yllänäkyvät Topmanin Avecit jo viime syksynä kierrätyskeskukselta neljällä euroa. Aitoa nahkaa, Made in Finland, sopivat varmasti hyvin fiftarityyliin ja vaikka mihin muuhunkin käyttöön. Korko on maltillinen, tykkään tuosta t-remmistä. Käyttöön eivät ole vielä päässeet, mutta nyt kun alkaa tareta taas normaaleilla korkokengillä ja sukkanauhasukilla, niin eiköhän nämä käyttöön kohta puoliin pääse.

Seuraavissa asukuvissa on yksi vielä vähän vanhempi kirppariostos, joka pääsi vasta nyt käyttöön, vaikka on sekin vaatekaapissa pyörinyt jo pitkään. Tuoreemmat ja uudemmat ostokset ovat vasta matkalla Suomeen Iso-Britanniasta, kun tuli tässä toissa viikolla ostettua tavaraa Collectifilta. Kevät on tulossa, niin vähän lisää kukkasia ja hempeitä pastellivärejä elämään. Niiden kuvailua odotellessa.

Aurinko paistaa risukasaankin, innolla odotan töiden alkua ja unirytmin kuntoon saamista. Tänään pitäisi vielä käydä shoppailemassa äidin ja veljen kanssa ja vaikka minulla ei mitään ostettavaa olekaan, niin samapa tuo on käydä tuulettumassa ihmisten ilmoilla. Paljon on koneella tullut istuttua, kirjoittelen edelleen tarinoitani ja olen tylsään elämääni ihan tyytyväinen :)

Ei enempää tällä erää. Mukavaa kevättä kaikille! Palaillaan seuraavassa postauksessa asukuvien kanssa.


In English:

I'm doing good, thank you for (not) asking. I actually got a job and will be working from May till the end of September. Shorter time period than expected, but much better than nothing. I'm so excited!

Everything else is good too, nothing special. I found some really pretty vintage(?) shoes for 2 euros, they're leather and in good shape except for the heels that need a replacement. I wore them out and noticed that the heels are breaking apart, but it's nothing a quick trip to a shoemaker won't fix. Those shoes are a little bit on the tiny side (I usually wear a 5, but these are 4.5), but leather is a nice material and will surely stretch enough to fit my toes a little better.

The black shoes are an earlier purchase that cost 4 euros. Genuine leather, made in Finland, in perfect shape. (Why do people give up these kind of shoes for free?) Haven't worn them yet, but will surely do so at some point. I could see them working for 40's inspired outfits even though the heel isn't the right shape, but close enough. I like the t-strap.

I also bought a new NYX lipstick in Merlot. The color is very nice, you'll be seeing more from this lipstick in the next outfit photos. There's also an even earlier second hand purchase in those photos which I've had for almost a year, but hadn't worn even once. Seems like I have actually found something, even though I always say I never find anything useful in second hand shops. It's are, but when it happens, I find true gems, like those brown shoes. So cute!

The last item is some more tea with mint and raspberry. So tasty, and I'm still sorry it's not available outside Finland, because it's like the best tea I've ever had. Om nom nom.

In other news I have no other news :D Happy spring for everyone!

Teemonsterin päiväkirja vol. 6: Mandragora-teet

Piti ihan katsoa, että milloin viimeksi on tullut kirjoitettua teestä... No, nopean blogin tutkimisen jälkeen yllätyin, että ei ollut viime vuonna eikä edes sitä edellisenä vuonna... vaan marraskuussa 2014. Hupsis tupsis. Teetä on kuitenkin tullut juotua näiden kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana ihan saman verran kuin ennenkin, jokseenkin kesällä vähemmän kuin talvella.

Minulla oli tässä kuluneen vuoden aikana sellainen eeppinen laiskotus, kun hermostuin teepallooni, että join vain pussiteetä monta kuukautta ja lopputuloksena osa irtoteevarastoistani ehti vanhentua. Eihän se tietenkään estä niitä juomasta, mutta kun niille ei enää ollut tarvetta, heitin kaikki vanhentuneet roskiin ja vein valtaosan kunnossa olevista teelaaduista pikkuveljelleni, jossa kyläillessä tulee teetä juotua kuitenkin.

Sitten tuli talvi ja irtotee alkoi taas kiinnostaa. Ostin pressopannun lähinnä kahvia varten, mutta päädyin tekemään sillä valtaosan ajasta teetä. Ei se ole sitä samaa ongelmaa kuin teepallon kanssa, jonne isolehtisemmät valkoiset ja vihreät teet eivät tahdo mahtua kunnolla ja joka päästää pöröjä läpi. Pussiteetäkin löytyy yhä pääosin Clipperin kofeiinittomia sekoituksia ja iänikuista suosikkiani Lidlin kirsikkateetä, jota myytiin joskus nimellä Morello Cherry, mutta nykyään paketin kyljessä lukee Cherry Kiss.

Irtoteen puolesta taas vahvasti johdossa ovat olleen Mandragoran irtoteet, joita on niin montaa erilaista makua, että aina löytyy jotain, mitä kokeilla. Edellisessä parin vuoden takaisessa postauksessa olin vasta päässyt niiden makuun, mutta nykyään ostan melkein pelkästään niitä - ei siksi, että olisin jotenkin merkkiuskollinen vaan siksi, että niissä kun ei käytetä pelkkiä aromeja. Makueron oikeasti huomaa siinä, että onko teessä oikeaa mansikkaa vai mansikka-aromia ja jostain syystä en vain enää tykkää (pelkästään) aromeilla maustetuista teelaaduista. (Paitsi Earl Greystä, jota inhosin vuosia huonolaatuisen teen takia, mutta jota voi nykyään jopa juodakin.)

Salaisen granaattiomenan ja Paratiisin Omenan ostin jo pitkä aika sitten ja ainakin tuon mustan Darjeeling-teen osalta näkee, että sitä on tullut juotuakin. Ei meinannut pussi suoristua kuviin, mutta kun ei siinä ole enää kuin jämät pohjalla, niin ei siitä samannäköistä pakettia saa kuin muista. En maista tuosta granaattiomenaa, mutta ehkä se on sitten olevinaan se jännä sivumaku. Ei parhaimmistoa.

Paratiisin omena on valkoista teetä - juuri sitä, jossa on isoja lehtiä, jotka eivät mahdu pieneen teepalloon/sihvelään, niin tuota on parempi keitellä pressopannulla. Tämäkin maistuu jännälle, ei yhtä hyvälle kuin jotkin teelaadut, joissa on selkeä maku, mutta "puhtaammalle" kuin aromivahventeiset teet. Voi olla silti, etten osta näitä kumpaakaan uudestaan, kun näistä molemmista puuttuu se selkeä maku.

Mansikkasamppanjassa taas ei ole mitään moittimista. Muistatteko kun mainitsin ihan äsken ne aidot mansikat? No, tässä on niitä ja sen kyllä huomaa tuoksussa ja maussa. Aromiahan tässäkin on (koska samppanja), mutta juuri sen verran, että juoma saa vähän makua, mutta maistuu kuitenkin vielä aidolle. Mansikat maistuvat, samppanjasta en niin tiedä, mutta veikkaisin, että tästä voisi saada hyvää jääteetä kesällä, jos sekaan laittaisi vielä tuoreita mansikoita. Mukava iltapäivätee joka tapauksessa, aamulle vähän turhan mietoa.

Tätä voisin ostaa uudestaankin, jos tulee vastaan, mutta Savonlinnassa olen huomannut, että näitä Mandragoran teelaatuja saa lähinnä Wanhalta Asemalta ja Alegriasta. Joskus näitä on ollut myös Taitoshopissa, koska sieltä muistaakseni ostin näitä edellisen kerran, mutta kaikissa valikoima vaihtuu, eikä voi olla ikinä varma saako juuri sitä lisää, mistä tykkää. Tiedän, että näitä voi tilatakin ja voi olla, että jos sitä Mandragoran Blueberry & Cream-kahvia ei ilmesty Wanhalle Asemalle lähikuukausina, pistän tilausta menemään. Heillä on nimittäin tosi hyviä maustekahveja, jotka ovat yleensä perhanan kitkeriä muilla valmistajilla, joilla on vääränlainen kahvilaatu pohjana, mutta Mandragoran maustekahvit on kyllä tosi hyviä. Olkoonkin, että ovat aromeilla maustettu.

Viimeisimmät Mandragoran ostokset Wanhalta Asemalta ovat Mustikkasuukko ja Kirsikkaherkku, jossa on kiva pikkutypo etiketissä. Koska sitä Blueberry & Cream -kahvia on tehnyt hirveästi mieli viime aikoina, ajattelin ostaa teekorviketta ja itseasiassa tuo Mustikkasuukko oikeasti maistuu mustikoille. Tee ei ole yhtään kitkerä vaan lopputulos on sellainen... maitoisen makuinen, vähän niin kuin mustikkamaito, mustikkamuffinssit... Mietoa ja maukasta, nomnom.

Kirsikkaherkku taas iski silmään, koska luin tuoteselosteen, jossa luki "hapankirsikka". Ostoskoriin.
Rakastan kirsikoita, siksi olen juonut jo monta vuotta sitä Lidlin Cherry Kiss-teetä, koska se on tähän mennessä ollut ainoa, joka oikeasti maistuu kirsikalle. Sehän on yrtti-/hedelmätee, joten maku on puhtaampi kuin näissä vihreän ja valkoisen teen sekoituksissa, mutta tässä Kirsikkaherkussa on kyllä myös oikeasti sitä kirsikanmakua, jota rakastan. Tuotteessa on sekä kirsikoita että hapankirsikoita, joista tulee se juuri oikeanlainen maku ja teelaadut on valittu sen verran hyvin, että ne toimivat hyvin kirsikan taustamakuna, mutta eivät peitä sitä alleen. Parin vuoden takaisessa Kirsikka & Suklaa -teessä (joka oli muuten myös Mandragoran), ei maistunut kumpikaan ja vaikka join sen pois kokonaan, niin pettymys oli. Tämä ei ole. This is purrrrfect!

Mandragoralla on tosiaan myös hyviä kahveja. Olen juonut Irish Creamia, joka oli pitkään suosikkini, (koska Irish Coffee ilman alkoholia, omnom), Caramelloa, joka oli vähän turhan ällömakeaa, Vaniljaa, joka oli vähän meh, koska pelkkä vanilja, ja sitten sitä Blueberry Creamia, jonka ajattelin olevan idiotismia suurimmillaan, koska eihän nyt mustikka voi sopia kahvin kanssa yhteen, mutta joka oli niin hyvää, että ihan kuola valuu ajatellessakin. Olen kaikki nämä ostanut tosiaan paikallisista liikkeistä eli pääosin Wanhalta Asemalta, mutta en ilmeisesti ole ainoa, joka kuolaa näiden kähvien perään, koska ne tuntuvat häviävän sieltä aika vauhdilla. Voi olla, että jossain rakosessa täytyy laittaa tilausta menemään, niin voi välillä kermaperseillä kahvienkin kanssa. En vieläkään identifioi itseäni kahvinjuojaksi, vaikka olen jo vuosia vedellyt cafe latteja, mutta jos kotoa löytyy oikeasti laadukasta, hyvän makuista kahvia, niin mukavahan sitä on juoda venäläisellä perseensuristimella maidonvaahdottimella vaahdotetun luomumaidon kanssa. Pientä luksusta arkeen mukavien makuelämyksien muodossa.

Sorry, but I won't be translating this in English, because none of the labels are in English and it seems like Mandragora doesn't deliver outside of Finland. All of these are good teas, and Mandragora also makes lovely coffee (Blueberry & Cream and Irish Cream are my favorites). Maybe one day you guys also have a chance to try them, but for now, these delicacies are only for us Finns.

Teemonsterin päiväkirja vol. 5

Siitä tietää, että talvi on tulossa, kun ryhdyn hamstraamaan teetä. Tottahan juon sitä ympäri vuoden, mutta erityisesti talviaikaan tulee lipitettyä teetä monta kertaa päivässä ja koska olen prinsessa, en tietenkään juo samaa teetä joka kerta.
Mustaa aamulla, vihreää päivällä, illalla kofeiinitonta - tämä on tullut sanottu jo monesti.

Kesällä tykkäsin enemmän pussiteestä, kolmiopussiteetä oli monenlaista, Strawberry Cheesecake, Blueberry Cupcake ja paljon erilaista hedelmäteetä, esim. vadelmaa ja mansikkaa. Ostin pussiteelle nätin rasiankin, jonne ei nykyään mahdu enää kaikki, koska ostin perus Liptonin paketin montaa erimakuista mustaa teetä - ja samanlaisen vihreän.
Sitten hairahduin ostamaan viime kaupunkireissulla Rooibos Kirsikka & Suklaa -teetä, karpalo&aronia-teetä ja mustikkateetä. Olisin ostanut Väsyneen prinsessan teetä, jossa luki että prinsessa on äkäinen huonojen yöunien jäljiltä, mutta pikkupussi maksoi 6,60€, joten jäi vastedeskin Taitoshopin hyllyyn. Olisi ollut paikallista yrttiteetä.
Mandragoran teetä ostin Alegriasta, koska herkkukahvien ohella sieltä saa herkkuteetä. Tykkään kovasti kirsikasta ja karpalosta.

Pussiteenä minulla on sekalaista tavaraa, kesäisen Clipperin jämät mustaherukkaa, valkoista teetä ja sitruunaa ja lakritsiteetä, jota ei ehkä tule juotua, koska se maistuu heinälle. Ja sitten on Yogi tee lakritsia, jossa on mukana myös kanelia ja kamomillaa, siitä tykkään, vaikkei se olekaan kuvassa.

Suurin suosikkini pussiteestä on varmaankin tuo päärynä-suklaa Liptonin pussitee. Maistuu muuten sille mitä luvataankin, haaveilen siitä toisesta mausta, Lemon macarone. Sitä saisi lähi-Siwasta, jossa se houkuttelee hyllystä. Ostin tuon päärynä-suklaateenkin sieltä, vaikka olin juuri rohmunnut Lidlistä tuota vihreää talviteetä ja kasapäin perusmaustettua pussiteetä. :D
Kun ostan teetä, ostan sitä kunnolla.

Talvella varastot kertyy aina kauniisti, eikä kaikkea ehdi juoda. Huomasin, etten tykkää siitä kuinka irtoteestä tulee ituja ja pöröä teepallosaksien läpi ja ihmettelin miksei tämä riesa piinannut minua aiemmin. Sitten muistin, että käytin irtoteepusseja. Niinpä niin. Pitänee pistää ostoslistalle.

Täysin teehen liittymättömästi sanottakoon, että minulla on very bad hair day. Ajattelin päästä eroon kuivista latvoista ja tasoittaa tukan sävyn, että lätkäisen koko pään joko punaiseksi tai violetiksi, mutta eilen kampaajalla tehdyn värinpoiston jälkeen musta osa tukasta on edelleen musta. Ja värinpoisto tehtiin muka 9% hapetteella.
Haistan tässä ison pahan kusetuksen varsinkin, kun omistaja antoi "alennuksella" hinnaksi 110€. Ja sitten korjaus, joka on ensi viikolla maksaa 65€.
Anteeksi vain, mutta missä paikassa asiakkaan pitää maksaa työntekijän virheestä? Tai kuunnella sitä kuinka omistaja kysyy "etkö ollut kesätöissä" kuin vihjatakseen, etteikö työttömällä ole muka säästöjä kesältä. Kuule, on tuo iso raha työssä käyvälle ihmisellekin kankkulan kaivoon heitettäväksi, kun lopputulos on pahempi kuin lähtökohta.

Värinpoistoko? PFFT.

Viimeinen kerta, kun käyn Säteellä, enkä suosittele ketään muutakaan savonlinnalaista menemään sinne värjättäväksi. Tukan osaavat vielä leikata, mutta tämä on jo kolmas kerta, kun kusevat värin/vaalennuksen ja toinen kerta, kun joudun pulittamaan heidän virheestään yhteensä enemmän kuin mitä onnistuneesta tuloksesta.
Mikä logiikka siinä on, että epäonnistuneesta tuloksesta joutuu maksamaan enemmän kuin onnistuneesta?
Tukasta ei lähtenyt väriä paskaakaan paitsi että nyt turkoosit latvat on suoranaisen vihreät. Toisen värinpoiston jälkeen en uskalla arvata millainen ripulipaska päässä sen jälkeen on, mutta sitten se on ainakin kuiva luuhka, jollaisesta nimenomaan halusin eroon leikkuuttamalla 15cm latvoista pois.

Olen tehnyt kahdesti elämässäni värinpoiston ennen eilistä, kerran kampaajalla mustasta ketunpunaiseksi hellävaraisella shampoosekoitteella. Olin 17, tukkaan oli kerrostunut reippaasti mustaa, josta halusin eroon, koska piti saada tukka punaiseksi niin kuin Naruton Gaaralla. Lähti helposti, minulla oli kiva punainen tukka vuoden.
Toisen kerran tein kotona värinpoiston 18-19-vuotiaana sellaisesta tummanpunaruskeasta vaaleaksi, otsatukka oli musta. Lopputulos oli oljenkeltainen ja olisi vaalentunut varmaan enemmän, jos olisin antanut olla pidempään.
Serkku vaalensi pari kuukautta sitten tummanruskeasta suorastaan platinablondiksi kaupan värillä.
Joten kertokaa miten helvetissä tämä on mahdollista, ettei parturi saa väriä lähtemään ammattilaisaineilla ja 22 vuoden kokemuksella?!

Tarkennettakoon, etten odottanutkaan kullankeltaista, mutta edes kuparinpunaista tai ketunpunaista, koska musta ei ole kerrostunut. Tuossa on 1-2 kerrosta mustaa ollut, yksi kampaajan ja yksi kaupan, joka haalistui välittömästi.
Ei tee mieli mennä toiste edes korjausvaalennukseen, jos tukasta tulee vaan huonokuntoinen luuhka, eikä lopputulos ole sittenkään se kupari, mikä piti olla jo ensimmäisellä kerralla.

Pitänee pitäytyä vastedes kotivaalennuksissa ja -värjäyksissä, kun kampaajien ammattitaitoon ja aineisiin ei voi enää luottaa. Ennemmin otan oljenkeltaisen hampputukan kaupan töhnän hinnalla kuin maksan kymmenkertaisen hinnan siitä, että lopulta se tukka tulee kuitenkin olemaan hamppu (minkä vuoksi menin kampaajalle, kun en halunnut riskeerata epäonnistunutta lopputulosta, että tukasta tulee huonokuntoinen luuhka).

Ja sanottakoon vielä, että virheitä sattuu, kampaajat on ihmisiä, mutta asiakkaan ei pidä juotua maksamaan siitä että tulos epäonnistuu, ja vielä enemmän kuin onnistuneesta. Korjaus pitää saada ilmaiseksi, jos lopputulos on tosiaan näin päin persettä, eikä epäonnistuneesta tuloksesta pidä velottaa edes puolia oikeasta hinnasta, jos ei mene sinnepäinkään.
Jos ostat kaupasta vaikka mikron, mikro ei toimi ja hajoaa, saat uuden. Ei siitä pidä maksaa lisää, että valmiiksi paska tuote korjataan - kaikella on takuu, paitsi ilmeisesti tukalla, mutta mistäs ostat uuden tukan pilalle menneen tilalle? Peruukkiko tässä pitää hankkia?

Loppuun voisi sanoa sen mitä pikkuveljeni tästä sanoisi: tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Minä en aio maksaa enää senttiäkään, jos tukkani ei ala näyttää paremmalta ensi keskiviikkona ilman, että muuttuu haparaksi tai purukumeksi.

Teemonsterin päiväkirja vol. 4

Eli ne teet, joita en olekaan vielä esitellyt. Joulun alla hurahdin ja ostin Clipperin teetä Sokokselta ja Lifesta. Nuo kaikki ovat siis pussiteetä, mutta lakritsitee on ihan luomua ja jostain syystä varsin epämääräisen makuista ja vielä epämääräisen hajuisempaa - tulee mieleen ihan heinä.

Koska minulla on joskus vaikeuksia nukahtaa (tai oikeastaan aika usein) ja ukkokin kuppaa koneella, lipittelen välillä tuota Snore & Peace -kamomillateetä, jossa on kamomillaa, laventelia ja kaikkea muuta herkkua. After Dinner Mint on ihan minttuteetä, eikä näissä kummassakaan ole siis oikeaa teetä, joten kelpaavat hyvin iltalipittelyyn kofeiinittomuutensa ansiosta.

Sitten jouluna sain Talven Taika ja Winterfeuer -teet joululahjaksi mieheni perheeltä, jotka tietävät minun hurahtaneen totaalisesti teehen. En muistaakseni koskaan kuvannut niitä, joten tässä nyt sitten on nekin. Talven Taika on vihreän ja valkoisen teen sekoitus, jossa on kirsikkaöljyä, joka ei maistu.

Saksalainen tee on suosikkini mustasta teestä, koska siinä on oikeasti isoja appelsiininpaloja, suklaahippusia ja kanelia, jotka maistuvat eikä pelkästään keinotekoisia makeutusaineita. En osaa saksaa, mutta eiköhän niitäkin löydy. Toisekseen pussissa on maailman paras kiinnitys, jota kaikki irtoteenjuojat osaisivat varmasti arvostaa. Minua ainakin kyrpii, kun irtoteet jäävät aina repsottamaan enemmän tai vähemmän auki, mutta tuossa on sellainen kiinnityshärpäke mitä on leipäpusseissa ja se pitää pussin tiiviisti kiinni. Maailman paras keksintö!

Viimeisimpänä ostin Lidlistä tuota Magic Moments -teetä, koska se tuoksui yksinkertaisesti ihanalle. Siinäkään ei ole kofeiinia, koska se on rooibospohjaista niin lipittelen sitä aina illat läpeensä ihan onnessani, koska se on uskomattoman hyvän makuista. Ostan vielä toisen purnukan, kunhan tämä loppuu.

Tästä tuli nyt vähän tekstipötkö, mutta kellekään ei varmaankaan jäänyt epäselväksi ettenkö tosiaan pitäisi teestä, mikä on sinänsä outoa, koska inhosin sitä teini-ikäiseksi saakka. En edelleenkään tykkää perus mustasta maustamattomasta teestä, mutta kaikki maustetut teet kyllä kelpaavat ja vihreät teet.

Minulta ei satele sydämiä, eikä vaaleanpunaista härpäkettä, mutta hyvää ystävänpäivää joka tapauksessa!

Teemonsterin päiväkirja vol. 3

a.ka Varastot täyteen talven varalle!

Minun on jo pitkään pitänyt tehdä postaus teestä, ah, tuosta ihanan monipuolisesta juomasta, jota inhosin 16-vuotiaaksi saakka. Kuvauskeliä ei ole ikävä kyllä ennen tätä aamua ollut ja koska ulkona on aina pimeää, on sisälläkin aina pimeää, eikä erkkikään halua ottaa kuvia keltaisessa valaistuksessa, koska lopputulos on surkea.

Joten aloitetaan!

Inhosin teetä 16-vuotiaaksi saakka. En koskaan tykännyt maustamattomasta mustasta pussiteestä, enkä tykkää vieläkään, mutta kokeilin sitä silti monestikin, koska vaihtoehtoina olivat tasan tee ja kahvi ja kahvia en juo vieläkään. Maistelin teetä hunajalla, maidolla, sokerilla ja taisinpa pari kertaa maistaa kaikella kolmellakin ja surkealtahan sellainen koiranoksennus maistui.
Kun olin 15-16-vuotias ja seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, tutustuin afganistanilaisiin. Mahnaz oli pitkään paras kaverini ja aina kun kävin heillä kylässä (ja kävin usein) jouduin juomaan teetä ja syömään jos jonkinlaista ruokaa. Siitä alkoi pitkä ystävyyteni basmatiriisin kanssa ja lopulta opin tykkäämään myös teestä ja join sitä kotosallakin - aloitin Keisarin Morsiamesta, jota jouduin aina mummon luona lipittämään.

Tutustuin vihreään teehen joskus 19-vuotiaana, kun opiskelin Ikaalisissa. Lipittelin minttuteetä ja sitruunateetä onnessani ja toisinaan myös kaikkea muuta kivaa. Kunnolla hairahduin jos jonkinlaiseen teehen, kun aikani erilaisia pussiteitä juotuani ostelin Herkku-Pekasta aina haudutettua teetä työharjoittelussa ollessani ja sitä kautta tutustuin Aavikkokerma-teehen, joka on edelleen suursuosikkini (eikä se oikeastaan ole edes teetä sen kirjaimellisessa merkityksessä vaan rooibosta, omnomnom). Ostin sitä kotiin ja siitä alkoikin kunnon teehörhöys, koska pian ostin Revontuli-teetä pikkuveljeni innoittamana ja nyt en voi kävellä City-Marketin teehyllyn ohi kurkkaamatta onko sinne tullut uutta irtoteetä.
Nykyään siis juon enimmäkseen irtoteetä.

Kas siinä kokoelmani. Aavikkokerma on ikävä kyllä loppu, mutta Lidlin Strawberry&Cream -pussitee maistuu melkein samalta, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa lisää. Aloittelin Revontuli-Teellä ja perässä tuli Sydämellinen ja sitten Nippon Green, koska kaipasin vihreää teetä. Siitä sitten alkoikin kertyä jos jonkinlaista teetä ja viimeisimpänä ostin Valkoinen Helmi-, Chamraj sitruuna-lime- ja Rauhoittava teet.
Minulla on siis irtoteenä kolme mustaa teetä, neljä vihreää teetä, kolme yrttiteetä (joissa kaikissa on oikeastaan myös vihreää teetä, mutta valtaosa yrttejä) ja kaksi valkoista teetä.

Ja tässä ovat pussiteeni. Lakritsiteetä on kierrossa jo toinen paketti, koska se lämmittää eikä siinä ole kofeiinia. Morello Cherryä menossa jo kolmas paketti, koska toisin kuin ylläolevassa kuvassa oleva kirsikkatee, tämä maistuu sentään oikeasti kirsikalle. Strawberry & Cream maistuu tosiaan Aavikkokermalle, eikä missään näissä kolmessa ole kofeiinia.

Sitten hairahdukset. Lidlissä myytiin Green 4 You -teetä, jota ostin koska olen välillä laiska enkä jaksa sotkea irtoteen kanssa, koska vedän poikkeuksetta röpöjä ohi pussin pöydälle. Ikävä kyllä sisällön neljästä eri teelaadusta minulla oli jo kahta irtoteenä (Nippon Green ja China Green), joten vähän turha ostos, mutta ainakin voin sanoa, että älkää missään nimessä ostako näitä pussissa, koska eivät maistu YHTÄÄN samalle kuin irtoteenä! Maku on valju ja jotenkin vetinen, vaikka liottaisit pussia kymmenen minuuttia.

Toinen hairahdus oli tuo Eldoradon halpistee, jota ostin koska katsoin, että siinä oli kivoja makuja. Pussit ovat pieniä ja teelaatu varmaankin huono, mutta ainakin makuaineita on ruikkastu pussiin rutkasti, sillä nämä sentään maistuvat sille mille pitääkin toisin kuin ylemmäs paketin Lady Green, jossa piti olla vaniljaa ja kirsikkaa mukana, mutta maistuu vain vihreälle teelle.

Sitten sananen teenjuontitavoistani.

Aamuisin juon yleensä mustaa teetä, että päivä lähtee käyntiin, koska mustassa teessä on melkein yhtä paljon (ja joissain tapauksissa enemmänkin) kofeiinia kuin kahvissa.
Päiväsaikaan tasapainotan vatsaa vihreällä teellä ja koska se maistuu hyvälle. Myös iltapäivällä ja alkuillasta juon vihreää teetä, koska siinä on vähän kofeiinia ja se on vatsaystävällistä.
Iltaisin juon joko valkoista teetä (ei kofeiinia ja kaikista terveellisin teelaatu) tai yrttiteetä, esim. rooibos tai tuota lakritsiteetä, koska niissä ei ole kofeiinia ja toisinaan tykkään juoda lämmintä juotavaa iltaisin, koska se rauhoittaa ja tee on minulle vähän niin kuin karkin korvike.

Teeni juon miedolla juoksevalla hunajalla kiitos, mutta hunajan puutteessa menee sokeri. Riippuu teestä, mutta joskus juon vihreää teetä ja lakritsiteetä ilman hunajaa ja sokeria, enkä valkoisen teen sekaan myöskään ainakaan hunajaa sotke, koska se on niin mietoa, että hunaja maistuisi ja peittäisi teen maun alleen.

Loppuun sanottakoon, että viikko ei alkanut hyvin tälläkään kertaa. Lauantaina olin laittanut viestin pikkujoulujen järjestäjälle, etten ole tulossa, mutta kiitos kopiopaperin, joka oli vääntänyt kahdeksikon kakkosen muotoon, viesti eksyi jonnekin aivan muualle ja porukka odotteli minua turhaan. Mietinkin jo vähän, kun ei minkäänlaista kommenttia kuulunut ja oli tänä aamuna porukka aika vaitonaista. Kuka hyvänsä viestin sitten lopulta saikaan niin toivottavasti aiheutti riittävästi hämmennystä :D

Kuvittelin aina olevani selkeä puhuja, mutta en tiedä mistä johtuu etteivät viestit mene perille sen enempää puhelimitse kuin paikan päälläkään. En tiedä kuuntelevatko ihmiset vai kuulevatko he asiat tahallaan väärin - itselläni on ainakin valikoiva kuulo ja suodatan kiinnostamattoman paskan auttamatta matkan varrelle.
Poikaystävällä taasen on tapana suodattaa kaikki muukin luurit korvilla ollessaan, mutta ehkäpä sitä voisi kohta mennä ahdistelemaan miestä ja jallittaa murhemursun paikka sille, koska serkkutyttö tuntuu olevan kunnolla kipeänä. Olisi hyvä, jos olisi edes joku joka kuuntelee ja kuulee, mutta jos ei onnistu niin höpötän sitten torstaina koiralle senkin edestä, kun joudun koiravahtiin porukoiden painuessa Tallinnaan pikkujouluihin.

Tämän päivän fiilikset on kuin olisin Kiinassa Suomen sijaan. "Everything you say can and will be used against you."

I got trolled

I got trolled, enkä edes vain kerran vaan kolmesti.
Kun katson kameraani, löydän pikkuveljen eilen illalla koneeni päälle taiteilemat taiteilemat kirjaimet (ah, tuota vanupuikkojen hyötykäyttöä).
Kun avaan tietokoneen kannen, välistä löytyy talouspaperiin kirjoitettu "trolled you".
Kun yritän miettiä miksi hiiri ei liiku, löydän trollfacen teipattuna laserin päälle. (Muistuttaa ihan niistä ajoista, kun olin työharjoittelussa Graficalilla. I still remember!)

Minä jo mietinkin mitä ihmettä pikkuveli oikein puuhasi sillä välin, kun riekuimme hänen kihlattunsa kanssa Rock Bandissa Bohemian Rhapsodya, A-han Take on Me:tä ja Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heartia harmoniamikeillä. Tällä kertaa naapuritkaan eivät tulleet valittamaan, vaikka hoilotimme peräti puoli tuntia kymmenen jälkeen lauantai-iltana! (Johtunee siitä, että ne valittajanaapurit muuttivat pois ja tilalle tuli ilmeisesti nuori pariskunta.)
Menimme käymään baarissa, koska mieheni halusi mennä pelaamaan ilmaista biljardia ja ottaa pari olutta siinä samalla. No, meillä muilla kolmella ei ilta pariin olueen jäänyt, taisin vetää baarissa jotain 4-5 juomaa, koska jätin viimeisen Sex on the Beachin juomatta ja vaihdoin vesilinjalle. Trollasimme baarissa ja toivoimme perinteisen Michael Cembellon Maniacin ja Ylviksen the Foxin, jota ilmeisesti joku muukin toivoi, koska se soitettiin peräti kahdesti rokkibaarissa! Ah, näitä elämän pieniä iloja. Jorasin myös Gangnam styleä ja vaikka pikkuveli intti, että on niin vanha juttu ettei ketään enää kiinnosta, niin olipa siellä muitakin joraamassa.

Rokkibaarin ainoa "huono" puoli on se, että sieltä löytyy aina vähän erikoisempaa joukkoa. Tällä kertaa seuraamme lyöttäytyi karhun kokoinen parrakas mies, joka haukkui joko minua tai rintojani putkeksi ja minua vielä perään apinaksikin, ja kruunasi solvauksensa näyttämällä minulle kieltä. Arvelin äijän kolmekymppiseksi, mutta vastaus ikää kysyttäessä oli "kaksitoista" ja näyttipä kieltä uudestaankin. Vedin äijää parrasta ja nauroin vielä pitkään jälkikäteen, koska ilmeisesti tämän äijän kaveri oli tirpaissut sitä nyrkillä naamaan baarin vessassa vähän sen jälkeen, kun äijä lähti pois seurastamme :D Joku narkkari taas oli tirpaissut nyrkkinsä peiliin.

Hyvä meininki!

Tämä päivä meneekin nautiskellessa uusimmista teehankinnoistani. Miestäni alkaa jo riipoa, kun ostan aina teetä, mutta jos Lidlistä saa halvalla niin tottahan toki minä ostan! Olen jo pitkään halunnut valkoista teetä ja nyt tuli tilaisuus siihen, eivätkä pussiteetkään paha asia ole aina välillä, vaikka Lady Green ei kyllä maistunut sen enempää vihreälle teelle kuin kirsikalle tai vaniljallekaan.

Teemonsterin päiväkirja vol 2: Yogi Tea ja Ratatouille

Kävin eilen porukoilla hakemassa luistimet, että ehdin luistella edes kerran ennen kuin talvi loppuu. Viivästyneet pakkaset eivät siis haittaa minua pätkääkään, rakastan tällaista vilpoisaa, mutta en hyytävää talvea. Päivän asuni koostui mustista sukkahousuista, vekkihameesta ja lämpimästä kashmirneuleesta. Oli 10 astetta pakkasta ja minä kuljeskelen vieläkin sukkahousuissani, mutta oli minulla pitkävartiset talvisaappaani ja 85% aitoa villaa olevan takin helma yltää hameen helman tasolle, joten ei siinä kylmä tule.
Kuten kuvasta näkyy, pukeudun joskus konservatiivisemmin; minulla on kolme tyyliä eri tilanteisiin: klassinen hame-/mekkoneiti, rokkimimmi ja tärähtänyt, eli koti-Maawo vaaleanpunaisessa pörröhaalarissa karvatohveleissa maukumassa miehelle kuin kissa.

Otin mukaan porukoille kaksi palaa juustokakkua mammalle ja iskälle, sekä itselleni uusimman ostokseni Keisarin Malja -vihreän teen, jota oli Siwassa. Jos kärpäsenkakan kokoinen Siwa myy irtoteetä, jota minulla ei ole niin tottahan toki minun täytyy sitä ostaa. Ottaessani hunajaa uudesta purkista viilsin peukaloni purkin reunalla auki - pienestä haavasta harvinaisen iso kipu. <.< Kosto siitä, että halusin avata uuden purkin, vaikka vanhaakin oli jäljellä.

Yogi Tea-teetä luulin irtoteeksi ja vieläpä ihan teeksi, mutta se on kanelin ja etäisesti lakritsin makuista (pussi-)mausteteetä.

Yogi Tean ostin City-Marketista vissiin viime viikolla. Mikä siinä on, että jos näen jotain erikoista on minun pakko ostaa sitä? Kohta minulla on pelkkää irtoteetä yhtä monta laatua kuin aiemmin esiteltyjä nahkahanskoja. Sitten minulla on vieläkin pussiteetä, joita kummittelee kaapeissa ja pöydillä Earl Greystä Orange Rooibokseen asti.

Palattuani kotiin porukoilta ryhdyin tekemään ratatouillea, eli ranskalaista kasvishöystöä, jonka pääraaka-aineita ovat munakoiso ja kesäkurpitsa - molemmat aineita, joita en koskaan ole käyttänyt. Jouduin googlaamaan pitääkö ne kuoria ja nyt viisastuneena tiedän, ettei tarvitse.
Mutkia tuli matkaan heti ensisekunneilla, kun huomasin munakoisoni sisällä ruskeita pehmeitä kohtia. Kyllä vitutti googlata, että se oli paleltunut - olin ostanut sen vasta perjantaina ja kesäkurpitsa oli kököttänyt jääkaapissa ainakin kokonaisen viikon, eikä se ollut mennyt miksikään.
Sitten vaan juoksemaan Lidliin paniikkipaskat housussa suunnitellen aivan uusia ratatouillea perunoiden kanssa, jos se ei myykään munakoisoja. Myi kyllä, onneksi ja vältyin raivarilta. Samaan aikaan mieheni marisee, että onko sitä ruokaa kohta tulossa.

Kohta kulta, kohta. (= 30 min päästä.)

Netissä oli ohjeita ratatouillelle yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta koska en malta koskaan seurata täysin orjallisesti mitään reseptiä tein yllä olevan kuvan jäljiltä loput omin nokkineni eri reseptejä yhdistellen. Tuossa vaiheessa toiset lisäävät paseerattua tomaattia, toiset itse kaltattuja tomaattilohkoja, toiset murskaa. No, minä lisäsin murskaa, koska en jaksanut alkaa keittelemään tomaatteja ja vielä pilkkomaan niitä, kun oli huutava nälkä jo muutenkin.
En ollut koskaan tehnyt mitään tällaista ruokaa, mutta siitä tuli maukasta. Mieheni kommentoi, että maistui hieman (kotitekoiselle) kebabkastikkeelle (?!), minusta taas muistutti etäisesti kreikkalaisia perunoita ilman niitä perunoita. No, hyvää se joka tapauksessa oli, joten jaan reseptin kanssanne.

Ratatouille (4 annosta)

1 kesäkurpitsa
1 munakoiso
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 isohkoa sipulia
1 prk tomaattimurskaa
5 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
1 laakerinlehti
tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
tuoretta persiljaa

• Pilko kaikki vihannekset kuutioiksi tai lohkoiksi.
• Kuullota sipuleita oliiviöljyssä, lisää kesäkurpitsat ja munakoisot ja ruskista niitä hieman. Lisää paprikatkin ja paista vähän aikaa pannulla yllä olevan kuvan tapaan, kunnes ottavat väriä.
• Lisää vihannesten joukkoon purkki tomaattimurskaa TAI 5 kaltattua ja pilkottua tomaattia, sekä 1dl vettä - näin ei tule niin tomaattipitoista, mutta mausta en vanno.
• Lisää sekaan murskatut valkosipulinkynnet, laakerinlehti, mustapippuri ja suola, sekä reippaasti silputtua tuoretta basilikaa. Hauduta kannen alla välillä sekoitellen n. 30 minuuttia (vähempikin riittää, jos tykkäät rehuistasi vähän kiinteämpinä).
• Lisää lopussa pinnalle silputtua persiljaa isolla kädellä. Ruokaisamman (ja tuunatumman) ruoasta saat ripottelemalla pintaan vähän mozzarella tai fetajuustoa.
• Tarjoile lisukkeena tai kasvispääruokana esim. patongin tai maalaisleivän kanssa.

Itsehän tein kunnon pyhäinhäväistyksen ja sekoitin ratatouilleen kreikkalaista fetajuustoa ja tarjosin sen saksalaisen chilibraatwurstin kanssa, kun ei ollut leipää ja miehelle pitää olla lihaa.

Teemonsterin päiväkirja vol. 1

Lapsena inhosin teetä, eikä se maistunut hyvältä sokerin, maidon tai hunajan kanssa (ja vielä vähemmän noiden kaikkien kanssa), mutta teini-iässä afgaaniystäväni luona kylässä jouduin aina juomaan teetä ja usein vielä monta kupillista, kun en kehdannut kieltäytyäkään. Jotenkin opin itsekin juomaan teetä, joten olipahan muuallakin kyläillessä jokin muukin vaihtoehto juomaksi kuin pelkkä vesi - minähän en siis juo kahvia. (Lattea kylläkin.)

Isäni tietää, että juon teetä ja hänellä on huumorintajukin jäljellä vielä kuusikymppisenäkin. Joululahjaksi sain Fingerpori-mukin varustettuna tällä sarjakuvalla:

Pidän irtoteestä enemmän, kiitos...

Join jonkin verran pussiteetä aiemmin ja sitäkin kotoa löytyy useita lootia, mutta nykyään olen enemmän irtoteen perään, kun tuli sitä kaupungilla aina kahvilassa herkuteltua. Sitten pikkuveljeni osti irtoteetä tyttöystävänsä kanssa ja kertoi irrallisista teesuodattimista, niin täytyihän minunkin ostaa, kun niin kovasti aina himoitsin Rooibos Aavikkokerma-teetä. Eipähän tarvitse mennä enää kahvilaan, jotta sitä saa. Ostin myös samaista Revontuli-teetä, mitä pikkuveljellänikin oli ja sittemmin mukaan tarttui Liidelistä lisää teetä - nyt sitä tursuu joka paikasta.

Suosikkini irtoteestä on toistaiseksi varmaankin Nippon Green, joka on ainoa tee mihin en laita mitään makeutusainetta, en tippaakaan. Rooibosteehen käytän tilkan sokeria, mustaan teehen hunajaa, mutta vihreä ei kaipaa mitään raikkaudensa johdosta. Aamuisin juon yleensä mustaa teetä kofeiinin vuoksi, päivällä vihreää raikkauden vuoksi ja illalla Aavikkokermaa, jossa ei ole kofeiinia vaan siinä on unettavaa kamomillaa. Sitä minä juotan iltaisin ukollenikin, jotta kävisi aikaisemmin nukkumaan eikä aina kuppaisi koneella yömyöhään saakka.

Sitten kun vielä innostuisi tekemään vähän "kahvileipää" teen kaveriksi. Tarkoituksena oli tehdä söpöjä sitruunaleivoksia Yhteishyvän ohjeen mukaan, mutta Pirkka-lehdessäkin oli ihana leivosohje... Tahtoisin tehdä jotain tuorejuustosta, joten voipi olla että lähden piakkoin kauppaan sitä hakemaan.