Ai mikä syksy?

Dress: Vivien of Holloway
Bolero: Collectif Jean
Belt: Pinup Couture
Pantyhose: Pamela Mann
Shoes: Lola Ramona

Minä ihan todella luulin, että on jo syksy. Siis luonnossa, mutta näistä kuvista tulikin paljon vihreämpiä, ja katosin metsään kuin viidakkoon sen sijaan, että syksyn värit olisivat korostaneet asuni sävyjä ja toisin päin. Ei mennyt ihan nappiin, mutta ainakin sää oli kaunis ja lämmin.

Kun pyöräilen töihin ja takaisin kotiin, näen matkalla puunlehtiä maassa puiden alla ja on niin vietävän kaunis kontrasti sillä, kun puu on vielä osittain vihreä, mutta maassa on jo kellertäviä lehtiä. Sää on vaihtunut raikkaan syksyiseen ja aurinko paistaa valtaosan ajasta. Haaveilen auton kyydissä rauhallisten mutkaisten ja mäkisten ajelusta niin, että puiden kultaiset lehdet vain pöllyää. Tyydyn ajamaan töihin sormet jäässä Jopollani, mutta muuten on kuuma, varsinkin iltapäivällä takaisin tullessa.
Ihana sää, minä tykkään syksystä ja raikkaista aamuista.

Äidiltä saadut meripihkakorut. Unohdan aivan liian usein, että minulla on tälläiset ihanuudet.

Pidän syksystä varmaan siksi, että olen syntynyt syksyllä. Reilun viikon päästä täytän hurjat 26 vuotta, (hyi kamala!) ja sopivasti siinä viikonlopulla on sedän 50-vuotisjuhlatkin, että mennäänpä taas oikein sukujuhliin mässäämään. Ja sehän tiedetään mitä se tarkoittaa?
Paawo tulee Savonlinnaan!

Viime näkemästä taitaa olla puoli vuotta aikaa ja silloinkin oli sukujuhlat, äidin 60-vuotispippalot. Nyt on syksy ja pääsemme juhlistamaan minunkin juhliani salakavalasti siinä ohessa ilmaisella viinillä ja ruoalla, mutta aion kyllä tehdä kakkuakin sitten kun juhlia seuraavasta krapulasta selvitään. Toisin sanoen en ikinä laihdu, koska olen innostunut paistamaan liikaa muffinsseja ja kuppikakkuja viime aikoina kaiken muun mässäämisen ohella. Kolme ohjetta odottaa julkaisemista, mutta säästän ne sitten niille oikeasti "syksyisille" eli sateisille säille, kun ei pääse ulos ottamaan asukuvia. Toivotaan silti, että sää sallisi kuvailun edes Paawon visiitin ajan; olisi kiva ottaa kärsivällisen kuvaajan kanssa, joka ei lähde vain patistamalla ruokapalkalla nälästä marmattaen ottamaan minusta kuvia.
"Taasko?" poikaystävä kysyy joka viikonloppu, kun mairittelen kuvaajaksi.

Taasko? Taas.