torstai 29. toukokuuta 2014

Uunitomaatit kahdella täytteellä

En ole ikuisuuksiin julkaissut ruokaohjetta, mutta tässä tulee yksi maailman laiskimmista, mutta maukkaimmista ohjeista.

Uunitomaatit

pihvitomaatteja, nyrkin kokoisia
emmentaljuustoraastetta
oreganoa tai pizzamaustetta

Täyte 1:
broilerinfileesuikaleita (marinoituja tai maustamattomia oman maun mukaan)
sipulia
fetajuustoa
(mausteita esim. currya ja chiliä)

Täyte 2:
pekonia
persiljaa
pehmeää vuohenjuustoa
(pippuria)

  • Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. 
  • Leikkaa tomaatteihin aukko ja kaiverra sisukset astiaan, ne voi myöhemmin soseuttaa tuoreeksi tomaattimehuksi ja/tai käyttää esim. pastan kanssa tai juoda tuoreeltaan.
  • Paista broilerit ja silputtu sipuli pannulla, mausta haluamallasi tavalla (itse unohdin maustaa, mutta ei haitannut, koska käytin marinoitua broileria). Täytä osa tomaateista vuorotellen fetajuustopaloilla ja vuorotellen broilerilla. Kuorruta reippaalla määrällä emmentaljuustoraastetta ja ripottele pinnalle oreganoa tai pizzamaustetta.
  • Paista pekonit pannulla ja silppua sillä aikaa persilja. Kun pekonit ovat kypsiä, laita ne valuttamaan ylimääräiset rasvat talouspaperille. Kun pekonit ovat vähän jäähtyneet, silppua ne ja sekoita silputun persiljan (ja pippurin) kanssa. Täytä tomaatit kerroksittain vuohenjuustolla ja pekonilla, esim. pohjalle vuohenjuustoa, väliin pekonia ja pintaan vuohenjuustoa. Laita pintaan juustoraastetta ja pizzamaustetta reippaasti (sen voi painaa osittain tomaatin sisälle jos meinaa pudota pois pinnalta).
  • Kypsennä uunissa n. 20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja tomaatit vähän pehmenneet. Nämä pysyvät pitkään lämpimänä, joten sopivat myös laiskalle nörtille koneen ääressä syötäväksi. Jos ostat isoja tomaatteja, yksi tomaatti riittänee per ruokailija, mutta jos syöjistä löytyy ahmatteja, kyllä näitä kaksikin syö.
Minua ärsyttää, kun valtaosassa uunitomaattiohjeita on riisiä, enkä minä suoraan sanottuna niin välitä riisistä varsinkaan uuniruoissa. Riisin tarkoituksena on sitoa nestettä, mutta nämä ovat mehukkaita, mutta eivät vetisiä ilmankin riisiä, joten mielestäni se ei ole tarpeen. Sopinee myös (hyvä-)karppaajalle ilman riisiä. :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Fly like a phoenix

Toissapäivänä oli lämmintä 27 astetta, eilen 13 ja tänään yhdeksän. Kesä oli, kesä meni.

Paita ja hame Collectif, sukkahousut Vogue, kengät Spiritstore.
Katsoin sunnuntaina Suomen pelin ja totesin jo 4-2 kohdalla, että nyt riittää, käydään nukkumaan. En yleensä katso jääkiekkoa, mutta koneeni oli kuumuuskuoleman partaalla, joten välttelin koneella olemista vaihtamalla töllön ääreen. Eilen ostin sitten sitä paineilmaa, että sain rakkaan lapsoseni puhdistettua - että sitä pölyä olikin kertynyt!

Nyt sitä voisi taas pelailla rauhassa mitä hyvänsä haluaakin, mutta mielenkiintoni pelaamiseen on ollut vähän huono Sims 2:sta lukuun ottamatta. Siihen peliin en ikinä kyllästy, eikä poikaystäväni ymmärrä mitenkään miten jaksan aina palata naapurustoni pariin ja jatkaa neljännellä sukupolvella pelaamista. En kyllä totta puhuen itsekään tiedä miten olen jaksanut pelata sinne asti, pelaanhan koko hiton naapurustolla :D Helpottaakseni taakkaa lukitsin kaikki pelaamattomat simit "kummituskartanoon" ja surmasin ne sinne, että saan kivasti eri värisiä kummituksia. Vielä kun jonain kauniina päivänä satelliitti jysähtäisi jonkin simin niskaan, niin kaikki hyvin.


Viime yönä näin omituisia unia Conchita Wurstista. Fanitin häntä ihan kunnolla, kun hän oli käymässä Suomessa ja riippumatta siitä oliko hän omana itsenään vai transhahmonaan, olin ensimmäisenä vaahtoamassa ja halimassa häntä. Sitten jostain syystä palasin ajassa taaksepäin, pelasin omana itsenäni ammuskelupeliä oikein pyssyjen kanssa ja kyllästyttyäni ylivoimalta pakenemiseen leijailin Conchitana joltain tasanteelta pois fps-pelistä suoraan menneisyyteen oman itseni luo fanitettavaksi ja halittavaksi rantamajalle veden keskelle.
Fly like a phoenix, niinkö se menikin?

lauantai 24. toukokuuta 2014

Little Red Riding Maawo

Kaunista kesäpäivää kaikille! Toivottavasti tuulettimet toimivat ja ikkunasta ei tule liikaa ampiaisia sisälle. Meillä on jo ikkunalasissa melkoiset läiskät kuolleista ampiaisista. Tiedän kyllä, ettei niitä saisi tappaa, mutta en riskeeraa pistoa leikkimällä lasien ja papereiden kanssa, ja omapahan häpeensä kun änkevät sisälle (jossain lähellä lienee pesä, koska keittiössä ei tätä ongelmaa ole).
Myös naapureiden tupakan savut tulevat sisälle - se ainoa asia, jota inhoan kauniissa ja lämpimässä säässä. Pakko on tuulettaa, mutta raikkaudesta ei tietoakaan, kun alakerran ihmiset saastuttavat.
Miestäni puri joku ötökkä maanantaina ulkoillessa ja keskiviikkona ukkoni alkoi ihmetellä, kun purema vain pahenee. Torstaina hänen täytyikin jo kipaista arvauskeskukseen, kun koko koipi oli polveen asti punainen ja turvoksissa ja lämpöäkin alkoi nousta. Siellä ukkoparka sitten oli pompoteltavana sen pari tuntia ja minä menin jossain välissä pitämään seuraa kipaisten matkalta itselleni uudet aurinkolasit. Kävi ilmi, että purema oli ilmeisen tulehtunut ja siitä seurasi viikon antibioottikuuri - pitäkää siis tarkasti silmällä näennäisesti harmittoman näköisiä puremia ja desinfioikaa ne ajoissa, ettei niihin mene pöpöjä, jotka aiheuttavat tulehduksen!
Edelleen pahasti turvoksissa olevasta koivestaan huolimatta mieheni päätti ehdottaa kuvaussessiota, kun kokeilin H&M:ltä ostamaani hiushärpäkettä, jolla tehdään nutturoita. Lopputulos oli hyvin suttuinen toiselta puolelta ja siisti toiselta - onko vaikea arvata, kumpi oli se hyvä puoli kuvista päätellen? :D
Tyylini on vähän kehittynyt viime vuotisesta pitkälti kiitos asusteiden. Vaikka asuni on pitkälti samanlainen kampaustakin myöten kuin viime kesän kuvissa, pidän näistä kuvista huomattavasti enemmän. Iso kiitos siis Paawolle huivi-inspiraatiosta ja äidille siitä, ettet käyttänyt kertaakaan näitä kenkiä ja että minä sain ne jo kymmenen vuotta sitten. Itselleni kiitos siitä, että muistin näiden olemassaolon nyt, enkä kymmenen vuoden päästä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hellemaanantain turauunot

Jos totta puhutaan elämässäni ei yleensä tapahdu mitään mielenkiintoista. Paitsi viime maanantaina ja sekin vain siksi, että minut huijattiin baariin kukkamekkopostaukseni jälkimainingeissa. Olin juuri värjännyt pääni, selkäni, varpaani ja dekolteeni nätisti sinisen ja violetin sävyihin, kun ukkoni ilmoittaa, että menemme viettämään iltaa hänen kaverinsa luo. Ja tottahan toki illanvieton jälkeen pitää mennä baariin. MAANANTAINA vartalo puoliksi sinisenä. I did not approve.

Tiistain laiska asu.
Rocksissa sitten alkoikin tapahtua. Ensimmäisenä baaritiskillä oleva kuusikymppinen mies esittää kaatuvansa minut nähdessään ja kiekaisee "OI MIKÄ SÖPÖLIINI!" Kaipa fiftarityylinen pukeutuminen huulipunineen vetoaa vähän vanhempaan väkeen - siitä hyvänä esimerkkinä se, että tämä kyseinen papparainen tuli vähän väliä jatkamaan söpöliini-puheitaan ja pussailemaan kämmenselkääni niin herrasmiesmäisesti, ettei se enää ollut herrasmiesmäistä siinä vaiheessa. Toinen yhtä lailla vanhempi umpikännissä oleva herrasmies ilmoitti laulavansa minulle Pohjois-Karjalan karaokessa ja niin äijä tekikin, ja kävi sitten myöhemmin vaahtoamassa, ettei minua sitten kukaan hakkaa tai pahoinpitele (entä muut?). Minä istuin kuuntelemassa karaokea yksinäni, kun muut seurueesta pelasivat biljardia.

Kolmas kovin innokkaasti tuttavuutta hierova neljä-viisikymppinen herrasmies aloitti keskustelun sanomalla olevansa jonkin iskutanssin Suomen mestari. Saatoin kuulla väärinkin, mutta minähän en tanssi niin päädyimme keskustelemaan Romanovien hemofiliasta, ja jossain vaiheessa miehen kysyttyä ammattiani ryhdyin avautumaan sitä kuinka Savonlinnassa ei ole mainostoimistoalan töitä kaltaiselleni nuorelle kokemattomalle naiselle.
Miehen reaktio oli kiusaantunut hiljaisuus ja diskreetti hymy.
Mietin vähän aikaa että miksi ja kävi sitten ilmi, että kyseinen herrasmies omistaa paitsi kirjapainon, omisti myös neljä vuotta sitten yhdessä nykyisen toimarin kanssa samaisen mainostoimiston, jossa olin kaksi vuotta sitten harjoittelussa. :D Mene siis mollaamaan työllisyystilannetta oman alan ihmisille baarissa vahingossa pienessä sievässä ja saat oikein loistavat koko illan kestävät keskustelut mainostoimistoalasta, Putinin tavanneista hevosalalla olevista serkuista, edelleen Romanovien verestä ja toimivasta perhe-elämästä avioeron jälkeen. Ja bonuksena vielä viittaus siihen, että saatat päästä takaoven kautta töihin, jos keskustelukumppani vielä aamulla muistaisi nimesi. Not gonna happen.

Jos minulla olikin hyvä ilta ja olisin alkunarinoista ja mökötyksestä huolimatta viihtynytkin baarissa hyvän juttuseuran parissa, ei kaikilla muilla ollut. Ystäväpariskunta riiteli taas ja vaikka toinen heistä olisikin ollut ajokunnossa, päätti hän lähteä painelemaan kävellen kotiin. Minä ja poikaystäväni jätimme riitapukarit omaan rauhaansa ja kävelimme kotiin, jossa katosta sängyn yläpuolelta kärpästä lätkiessäni hyppäsin päin ikkunaa ja ikkunalautaa ja putosin sängyn ja ikkunan väliin polvet edeltä lattialle. Tänään polvia ja kyynärpäitä koristavat kauniit mustelmat ja käsivarressa on rikkaruohoista tai mullasta johtuvaa ihottumaa.
Hyvä päivä siis tänäänkin! :)


In English:
I was fooled into going to a bar on Monday, but I ended up having good time there. Old fifty and sixty year old men flirted with me calling me "cutie" and kissing my hands without asking permission and even singing me a karaoke song. After couple of these weird guys a third one came and we started talking about work, when I complained to him how it's impossible to get work on advertising business where I live.
I wondered why he was so silent, but soon he told me he owned the same advertising business four years ago where I was working as an intern two years ago. So I guess it's good to complain about your work situation to strangers; we talked all night about advertising business, Romanov bloodlines, his cousin meeting Putin, and how to live as a successful family after divorce. Also it's nice to get a chance to get to work through random meetings like this, if only he'd remember my name in the morning. :) I doubt he does though.
At home I tried to kill a fly in the ceiling and ended up jumping towards the window and falling on my knees. Now I got very pretty bruises on my elbows and knees and on top of that some rash from uprooting weeds. Good day today as well!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Summer is here

Mistä tietää, että kesä on tullut? Avonaisesta ikkunasta tulee ampiaisia sisälle. Ja sitten tietenkin siitä, että ulkona on jo puoli yhdeltätoista 24 astetta ja keskipäivällä kolmekymmentä.

Dress Hell Bunny, shoes old.
Hellettä on pitänyt tänään, koiraakin sai lenkillä raahata perässä ja matka porukoille meinasi tyssätä yhteen pitkään, mutta loivaan ylämäkeen, kun poljin hiki hatussa hirveään vastatuuleen jopollani totaalisessa rapakunnossa. Piipahdin kuitenkin porukoilla ja mummon luona, ja keskiviikkona menen kitkemään kukkapenkkejä.
Kotiin palattuani lätkäisin värit päähäni, tukka oli nimittäin ehtinyt haalistua kerrassaan hirvittävän näköiseksi. Joistain kuvistakin taitaa näkyä, että päälaella oli juurikasvua, liukuvärin välikohdassa haalistunut ruskean-vihreän-liman sekoitus ja latvoista löytyy näemmä sinistä, vaikka en sinistä päähäni ole laittanut. Oletan, että se on se Directionsin Violet.
Vielä pitäisi helteessä painella takaisin Nätkille katsastamaan poikaystävän kaverin kämppä ja Tallinnasta tuodut viinavarastot. Ukkosia ja hiusvärin valmistumista odotellessa!

In English:
Summer is here, first wasp flew into our apartment! It's also hot outside, but I decided to visit my family and grandmum by bike anyway. My little brother took some photos of me in my flower dress, had to drag my parent's dog on a walk, and apparently there is blue colour in my horribly faded hair. I assume it's the Directions Violet I put in my hair last time. 
Now I'm waiting for new purple color to kick in and afterwards I'm supposed to go see the apartment of my bf's friend and all the boose he brought from Tallinn.
Waiting for thunders that follow the heat wave.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Outlet-shoppaajan ulkoilupäivä

Sain työkkäriltä lapun tiistaina, että hae töihin kesäyliopistolle. Soitin paikkaan, mutta se oli mennyt jo ennen kuin työkkäri oli minulle lappua lähettänytkään, että hienosti hoidettu taas. Jäin pohtimaan pitääkö minun silti ilmoittaa yrittäneeni ja pari päivää kamalissa tunnontuskissa valvottuani raapaisin itseni työkkäriin.

Hyvin lyhyen ja ytimekkään työkkärivisiitin jälkeen suuntasin kaupungille ja huomasin, että joka paikkaan on lätkäisty keltaisia kylttejä, joissa lukee "Luhta tehtaanmyymälä outlet". Ei minulla ollut aikomustakaan mennä pyyheostoksille, mutta kirpparilla käytyäni osuin vahingossa kyseiseen paikkaan ja huomasin, että oli siellä muutakin kuin pyyhkeitä: urheiluvaatteita, Luhtaa, Skilaa, Rukkaa, Icepeakia ja sitten Ril'sin ja Your Facen ja satunnaisten muidenkin merkkien vaatteita useimmiten kakkoslaadussa. Ostin itselleni Skilan ulkoilupuvun 64 euron yhteishintaan, koska poikaystäväni on jo yli vuoden verran jaksanut huomautella normaaleiden ulkoiluvaatteiden puutteesta. Miestä riipoo, kun lähden aina ulos mekossa ja nahkatakissa tai vaihtoehtoisesti kauppareissulle myös farkuissa. No, eipähän tarvitse marmattaa - nyt voidaan lenkkeillä vaikka vesisateessa!


Tänään minulla oli tylsää, joten menin takaisin Luhta Outlettiin katsomaan löytyisikö sieltä jotain muuta olevinaan halpaa rojua. Linja-autoasemalla oli muutakin kuin tilapäinen Luhta Outlet, nimittäin jättimäinen shakkipeli, jota pelaamassa olivat ukkoni mukaan ainakin pari vakituista shakkikerhon jäsentä. Mies oli ihan täpinöissään, koska hänkin pelaa shakkia mielellään. Minä lopetin shakin peluun siinä vaiheessa, kun silloinen paras ystäväni alkoi opetella "hienoja kikkoja" ja aloituksia ja muita, ja sain tarpeeksi ainaisesta häviämisestä. En muista olenko pelannut kymmeneen vuoteen shakkia ollenkaan...

Houkuttelin siis miehen mahdollisen farkkutakkiostoksen nojalla kaupungille ja ostin hänelle etukäteissynttärilahjana mustan farkkukankaan tapaista olevan takin. Se ei ole yhtään hänen normaalia tyyliään, mutta sopiikin varmaan juuri siksi niin hyvin päälle. Itselleni ostin jo torstaina ylläolevan H&M:n mekon, ja nuo Voguen ylihinnoitellut sukkahousut taitaa olla edelliseltä viikolta lauantailta, kun olimme ostamassa pikkuveljen kanssa äidille lahjaa. Aina kun olen hankkimassa lahjoja, lahjon itseänikin :D


Kävimme syömässä Kalastajan kojulla. Ateria oli säälittävän pieni, mutta hyvä niin, koska olen laiharin tapaisella. Kannattaa siis syödä voissa paistettuja muikkuja ja jäätelöä :D Maistoin ensimmäistä kertaa Coca Cola Zeroa, eikä se maistunut kyllä ollenkaan kokikselle, mutta ei myöskään makeutusaineille. En voi sietää esim. aspartaamin makua, steviasta en tiedä miltä maistuu, mutta uskallan arvata, ettei sekään voita sokeria.

Vietimme myös aikaa lämpimästä 16 asteen säästä Riihisaaren kallioilla nautiskellen. Niin kiva kun olisikin ollut ilman takkia aurinkoa ottaa, tuli siinä aika nopeasti vähän vilu tuulen puhaltaessa. Kaavailimme jo miehen kanssa, että voisi ottaa muista ihmisistä mallia ja mennä sinne lukemaan tai vaikka piknikille oikein viltin kanssa. Se tietenkin edellyttäisi sitä, että olisi viltti.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Happy in colourful

En ole koskaan katsonut Euroviisuja kokonaan, enkä ole niistä erityisemmin välittänyt. Sinä vuonna, jona Loreen lauloi Euphoriansa katsoin niitä jopa puolet sen verran, että saatoin nauraa kippurassa Montenegron esitykselle. Viimevuotisista esiintyjistä en tiennyt ainoatakaan.

Tänä vuonna istuin puoli kahteen töllön ääressä taputtamassa mielipuolisesti jokaisen "We give 12 points to.... AAAAAUUUSTRIAAA!" -kohdalla kikatellen. Hurrasin aluksi Softenginen puolesta, mutta lopulta kun omaansa ei voi äänestää, olin kännykkä kädessä täpinöissäni äänestämässä Itävaltaa. Monet eivät pitäneet joko esiintyjästä tai laulusta, mutta minusta laulu oli ehdottomasti paras efekteineen, enkä äänestänyt vain esiintyjän vuoksi - muilla efektit jäivät vähän valjuiksi, vaikka oli monia muitakin hyviä biisejä. Laulu toi myös mieleeni epic win biisit, kuten Gloria Gaynorin I will surviven ja Kelly Clarksonin Strongerin, joten vahvasta sanomasta isot bonukset rakkaalle Conchitalle.
Yhtään suoranaisesti paskaa kappaletta ei tainnut olla, paitsi Puola. Ei minulla ole mitään pientä seksismiä vastaan, mutta ne kirnutytöt... yäk. Ensimmäinen ajatukseni oli softcore porno.

Eilen oli viehättävän lämmin ja mukava päivä ulkosalla. Kävin kaupungilla ostamassa äidille äitienpäivälahjan pikkuveljeni kanssa (minusta äitienpäivä EI ole turha päivä niin kuin monet muut kulutushysteriaa lietsovat "pyhät") ja kotona ukkoseni ehdotti ulkoilua, joten valjastin miehen parhaaseen mahdolliseen käyttöön blogia ajatellen, eli kuvaamaan.
Mekko Hell Bunny, kengät Spiritstore, korut Glitter, takki Seppälä.
On mukavaa ottaa kuvia aurinkoisella säällä, mutta se tuo aina omat haasteensa. Sekin on kivaa, kun mies räpsii kuvia, eikä tajua ilmoittaa, jos naama palaa tai jää mustaksi ja sitten sellaisia kuvia on puolet. Oli muuten lämmin, vaikka järvellä oltiinkin, tuli ihan kesä mieleen. Kuvaamisen jälkeen mieheni ystävä liittyi seuraan ja vietimme lisää aikaa ulkosalla. Niin kiva kuin olisi tänäänkin ollut kiva olla ulkosalla, tekee vesisade siitä jokseenkin epämieluisaa. Heräsin aamulla hirveään rankkasateeseen ja näyttää siltä, että äitienpäivä tulee pysymään tasaisen masentavan märkänä aamusta iltaan.

Huonosta säästä huolimatta hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja tuleville äideille!

tiistai 6. toukokuuta 2014

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä

Eilen aamulla herätessäni joskus kymmenen jälkeen, ulkona tuiskutti lunta ja lämmintä oli hurjat kolme astetta. Päivän edetessä lumisade vaihtui vesisateeseen, joten pelasin koko päivän pleikkarilla ja huomasin, että olen pelannut jo hurjat 68 tuntia Final Fantasy X HD Remasteria. Ei se mitään sinällään, kun kahdella aiemmalla ps2:n tallennuksella oli erikseen pelitunteja 150+, yhteensä yli kolmesataa. Kaikissa muissakin FF-peleissä pelitunteja on 60-120 yhdellä tallennuksella ja monet olen pelannut neljäkin kertaa läpi. Kertoo jotain siitä miten kulutin teini-ikäni.
Miten olen kyennyt käymään koulussa ja pelaamaan yhtä aikaa noin paljon?

Viime yönä heräsin siihen, kun aurinko paistoi silmään verhojen takaa. Katsoin kelloa, joka näytti 5.15 ja voin sanoa, että auringonvalon rakastajanakaan en ollut erityisen ilahtunut. Noustuani ylös kuutisen tuntia myöhemmin ukko hoputti minut kauppaan ennen aamiaista ja kun kaupan jälkeen nautittu aamiainen oli puolessa välissä, pikkuveljeni hoputti minut kaupungille. Vastineeksi pyysin häntä räpsäisemään pari asukuvaa äidin juoksennellessa asioillaan.

Tarvitsen punaiset tennarit.
Olen olevinani dieetillä, eli yritän keventää ja päästä mahdollisimman laiskasti takaisin rantakuntoon, mutta siitä huolimatta kävimme syömässä kaupungilla. Minua suretti, kun kuulin lempiravintolani Sylvesterin lopettaneen ravintolapuolen ala carte -listan kokkien lopareiden johdosta, joten sitä tuli sitten vähän aikaa pohdiskelua mitäs sitten ennen kuin päätimme mennä Waahtoon äidin kustannuksella syömään. Söin siellä viimeksi kesällä ja ravintolan ruokalista oli uusittu sen jälkeen, joten päätin kokeilla härkäburgeria, ettei mammaparka menisi ihan vararikkoon. Toisekseen listalla ei ollut salaattia pääruokana, oli vain joku nimeltä mainitsematon talon kasvisruoka, enkä suoranaisesti voi sanoa pitäväni erityisen paljon kypsennetyistä rehuista. Eli burgeria siis.

Härkäburger, joka olikin possua.
Kävi ilmi, ettei ravintolassa ollut revittyä lehmää, mutta pulled pork kelpasi yhtä lailla ja hyvää oli. Nimen voisivat kyllä listaan vaihtaa. Moittimista ei ollut missään muussa kuin siinä, että vesi oli niin lämmintä, että jäät sulivat kahdessa minuutissa ja tarjoilija toi laskun pöytään, mutta ei ollut itse siinä sitten, kun sen olisi halunnut maksaa. En tiedä sitten pitääkö siellä maksaa tiskillä, mutta ainakin rakkaassa Syltyssäni laskuvekotin tuotiin pöytään.

Kaunis ja lämpimän aurinkoinen kevätsää.
Loppuun täytyy muistella vähän nuoruutta. Siitä on jo aikaa, kun on viimeksi herännyt toukokuussa siihen, kun lunta tuiskuttaa niin paljon, että sitä on paikoittain seuraavana päivänäkin viisi senttiä. Yhtenä vuonna lukioaikoina lunta kuitenkin tuiskutti kymmenisen senttiä kun toukokuuta oli jo pitkällä, joten tein poikaystäväni sisaren kanssa herttaisen pienen polvenkorkuisen lumiukon. Ikävä kyllä minulla ei ole siitä kuvaa, mutta sillä oli kädet, jalat, hiukset (heinistä), tonttulakki ja kaikki - kunnes seuraavana päivänä joku naapurin penskoista oli käynyt potkimassa sen kumoon. Voi että harmitti, mutta tästä opimme, ettei lumiukkoja passoo rakentaa yleisille alueille, tai ainakin jos rakennat, niin muista myös ottaa kuva niistä ennen kuin joku tuomion koltiainen tulee ne tuhoamaan.

Toivotaan, että tulisi pysyvästi aurinkoista ja ennen kaikkea keväisen lämmintä.

torstai 1. toukokuuta 2014

Oops... I did it again!

Hyvää vappua kaikille! Minä ostin taas uuden mekon! Uskooko kukaan jos sanon, etten aio ostella mitään pitkään aikaan varsinkaan, kun tarvitsisin edelleen uuden pörheän petticoatin?

Mekko on Hell Bunnyn Mariam-mallistoa; pastellisävyiset istuivat jopa päälle. Ne alkuperäiset värit, eli sininen, punainen ja musta ovat todella väljää kokoa, mutta tämä istui kuin unelma, joten rykäisin sen vapuksi päälle baariin. Rocksissa olisi ollut kilpailu parhaalle asulle ja koska mekkoni keräsi kehuja intiaaneilta ja gooteilta, olisin saattanut jopa ollakin niiden onnekkaan kymmenen joukossa, jotka voittivat liput Herra Ylpön keikalle. Mutta nope, me lähdimme jo yhdeltä baarista pois, koska ukkoni oli väsynyt ja J kärsi krapulasta ennen humalaa, kiitos tulisen kiinalaisruoan.

Tänä vuonna kokeilin vappujuomana jotain muuta kuin iänikuista Fresitaa, eikä yllä näkyvä litku pettymystä tuottanut. Prosentteja oli hurjat 7,5%, eli ei ollut liian ätäkkää tököttiä. Tätä oli sitten kiva nautiskella Rock Bandia ja Guitar Heroa lauleskellessa ja ukollakin oli kivaa, kun jo kauan sitten hajonnut kitarammekin pelitti sen verran, että hän saattoi soittaa pari biisiä, mikä tarkoitti sitä, että jouduin örisemään Amon Amarthin Twilight of the Thunder Godin. Pikkuveljenikin oli iloinen, kun emme laulaneet Kelly Clarksonin Strongeria.

Rocksissa oli mukavasti porukkaa sen lyhyen ajan, jonka siellä vietimme. Ensimmäistä kertaa näin, kun väki lauloi karaokea ja jos en olisi raakkunut jo kurkkuani käheäksi kotosalla, olisin voinut mennä kokeilemaan itsekin. Toisaalta minun olisi pitänyt nauttia hieman enemmän alkoholia ennen kuin olisin uskaltanut - kaikki muut kun jopa osasivat laulaa.

Tänään aloitin hienosti päivän mussuttamalla mamman paistamia munkkeja ja kaupan simaa nähtyäni puolen yötä epämääräisiä unia. Kamalan pelottava kummituspikkutyttö puukotti minut kuoliaaksi lyijytäytekynällä (peräti kahteen eri otteeseen) osana interaktiivista elokuvaa, ja toisessa unessa joku känninen ällötys yrjösi uniystäväni päälle. En tiedä kumpi oli pelottavampaa, mutta kallistun ehkä jälkimmäisen kannalle.