Kohtalokas daami ja kilometrin pituiset koivet

Kesäisillä kuvilla jatketaan, mutta nyt ollaan päästy jo niinkin pitkälle kuin elokuuhun!

Elokuussa ehdittiin rakkaan serkkuni Paawon kanssa nähdä sen verran, että räpsäistiin muutamat kuvat (yhteiskuvista kiitos Paawon poikaystävälle) ja käytiin lettukahvilassa. Paawohan ehti pitää hauskaa enemmänkin Itä-Suomen peräkorven perukoilla veljeni kanssa, mutta aikataulut meni sillä lailla ristiin, että minä olin mökillä kun Paawo oli täällä ja sunnuntaina kommunikointi ei oikein toiminut, niin jäljelle jäi maanantai. Hyvä syy käyttää liukumia.

Jos joku vielä kaikkien näiden pitkien taukojen jälkeen muistaa, niin meillä on näillä yhteisillä kuvaussessioilla tapana ottaa kuvia yhdessä ja erikseen ja aloitellaan vierailevan tähden kuvilla. Kun kävin näitä kuvia läpi reippaasti näiden ottamisen jälkeen, olin jo unohtanut miten hassu sää oli. Toisella puolella siltaa näytti tuolta ja toisella tältä:

Konstrasti näissä on ihan jäätävä, tuli ekana mieleen kunnon kohtalokas daami, jolla myrskypilvet näkyvät tummanpuhuvina taustalla samaan aikaan, kun aurinko paistaa naamaan :D Tuulikin oli aikamoinen järvellä, joten onneksi minun mekossani on sisään rakennettu myötäilevä alushame.

Paitsi että juuri se alushame minua ärsyttää tässä The Pretty Dress Companyn ihanassa Hepburn-mekossa. Helma on isompi kuin täyskello, joten miksi, oi miksi tähän mekkoon on keksitty laittaa kynämallinen alushame, joka on kiinnitetty sillä lailla vetoketjuun, ettei edes alushameen ja päällikankaan väliin saa sullottua tylliä? (Yritin kyllä epätoivoissani.) Ehkä käytän tämän ompelijalla ja pyydän irrottamaan alushameen vetoketjusta niin, että se roikkuu irrallaan vaikka ison pyllyn kohdalla olevan reiän kanssa, koska noin muhkea helma oikein anelee tylliä.

Jos joku ei vielä tajunnut, niin olen niitä enemmän on enemmän -persoonia.

Rehellisesti sanottuna tämä mekko on niin ihana, ettei tähän nyt ihan välttämättä sitä tylliä tarvitse. Helma on laskostuksen ja voluumin ansiosta aivan ihana sellaisenaankin ja mekko on tosi helppo käyttöinen, kun ei tarvitse huolehtia alushameita tai mekon takertumisesta sukkahousuihin. Sen kuin heittää päälle ja menoksi, heti fabulöösinä liikenteessä! Miinusta tosin taskujen puuttumisesta, muissa TPDC:n mekoissani on taskut, mutta tässä ei.

Mietin pitkään haluanko tämän vai kokonaan vaaleanpunaisen Hepburn-mekon, mutta päädyin sitten tähän (koska sitä toista ei ollut juuri silloin jäljellä :'D) ja tässä on ilmeisesti erilainen kangas kuin siinä toisessa. Tämä mekko on sitä samaa puuvillasatiinia kuin valtaosa fiftarimekoista ja vuorattu jollain sileällä, sulavalla keinokuidulla. Vastaa hyvin kokoaan, minulla on tässä käytössä koko UK10, joka on juuri täydellisen nafti, mutta jossa mahtuu kyllä syömäänkin (joustaa siis vähän), kuten on selvästi ennen näitä kuvia tullut tehtyä. Lounasetu on petollinen...

Dress: Lindex

Cardigan: Collectif

Scarf: Zazoo

Shoes (though not visible in this photo): Ecco

Dress: The Pretty Dress Company

Earrings: Vivien of Holloway

Shoes: Clarks

Jos kohtalokkaana olevan Paawon upeat taustat eivät naurattaneet, niin piti kyllä itselleenkin hörähdellä. Jalkani näyttävät Clarksin nudenväristen korkokenkien ansiosta kilometrin pituisilta! Korkoa kengissä taitaa olla ainakin kahdeksan senttiä ja kun mekon vyötärö on hivenen luonnollisen vyötärön yläpuolella, niin vaikutelma on melkoinen :D

En muista olenko noista kengistä täällä puhunut aiemmin, kerran keväällä piipahtivat kuvissa, mutta ne ovat tosiaan jälleen yksi heräteostos, josta olen ollut hyvin tyytyväinen. Bongasin nämä Sokokselta, sovitin ja nappasin mukaan kun totesin, ettei minulla ole yksiäkään nudenvärisiä korkokenkiä. Näissä on jotkin superpehmeät sisäpohjat, joten korkeasta korosta huolimatta ovat mukavat jalassa ja nahkakin on ihanan pehmeää. Ei näissä silti montaa kilometria kannata talsia, mutta töissä pärjää ja näissä kuvissa olenkin juuri tullut töistä.

Ei enempiä tällä kertaa, vielä on yhdet kesäisemmät kuvat elokuulta tulossa, kunhan jaksan joskus käydä ne läpi. Sitten päästäänkin jo syksyn puolelle ehkä ennen kuin ehtii vuodenaika vaihtua talveksi. Viime vuodeen verraten ei kyllä varmaan ole ihan hirveästi kiirettä.

Näyttäisi siltä, että tänä vuonna olen onnistunut keksimään kaikenlaista täytettä kalenteriin. Ei meinaa viikonloppuina ehtiä levätä ollenkaan. On lintujen vahtimista (joka on kyllä oikein perusteellista lepoa), työpaikan keilailuturnausta ja pikkujouluja, joihin en yleensä osallistu, mutta joiden osalta tein tänä vuonna poikkeuksen. Ilmoittauduin työpaikan pikkujouluihin (koska kasaribileet) ja myös fiftarityttöjen kanssa olisi tarkoitus kai jonkinlaisia pikkujouluja järjestellä. Mukavaa kun on tekemistä, mutta nyt on ollut niin hektistä hommaa töissä, että käytän kyllä nämä väliin jäävät vapaat viikonloput ihan puhtaasti lepäämiseen. Välillä tuntuu siltä, ettei ehdi levätä ollenkaan ja ihan jo stressaan työpaikan pikkujouluja ja hotelliyöpymisiä. Ehkä otan suosiolla sen yksinäisen huoneen ja jään nukkumaan, kun muut lähtevät jatkoille. Enemmänhän se maksaa kuin huoneen jakaminen, mutta kun on tarpeeksi väsynyt, niin siitä vaikka maksaakin että saa nukkua kunnolla. Se että stressaan tästä jo yli kuukautta etukäteen varmaan kertoo vähän väsymyksen tasosta.

Mukavaa sateista lokakuuta kaikille!


In English:

Here some photos from August together with my lovely cousin. As you can see from the photos, she looks quite the fateful dame standing in front of storm clouds, but on the other side of the bridge it's perfectly sunny. Except for when it was my turn to stand in front of the camera; then it was cloudy all around.

In these photos I'm wearing a lovely Hepburn dress by the Pretty Dress Company. It's not available anymore, but it's still available in multiple other colorways, including a solid baby pink, which was my first choice, but it wasn't available and this was, so I went with this. I'm glad I did, this seems to be a lighter material perfect for summer.

The fit of this dress is great, I'm wearing a UK10 and it even though I'm little above the measurements, it still fits and I can eat (which I obviously have done before these photos since I get free food at work) and move my arms etc. The skirt is massive, which is why it's sad that the lining prevents wearing petticoats. It makes me so sad, I'm the kind of "more is more" person that needs petticoats with full skirts, but this dress doesn't allow it because the lining is straight and the zipper is sewn into lining so you can't even cheat and wear a petticoat between the dress and the lining. I tried and cried when I noticed how it looked like at the back. Maybe I'll have the zipper separated from the lining to pull this off...

On the other hand this Hepburn dress is fabulous even without a petticoat. It has beautiful pleats, it's very full and perfectly feminine. Sadly it doesn't have pockets, but otherwise it's a very easy to wear dress - just put it on and look fabulous!

On the added notice, my feet look so freaking long. In addition to the high waist that cheats a little, it's thanks to the Clarks heels I'm wearing. I knew I needed nude heals when I bought these as an impulse purchase. They're soft and smooth genuine leather and have super comfortable padded soles. Comfortable to wear all day at work (these photos are taken after a 7,5 h day of work), but not suitable for long walks due to the ~8cm heel. Still fabulous a little more casual shoes compared to the other shoes I've bought this year.

Looks like I'm going to busy during the pre-Christmas season. There are a couple of pre-Christmas parties where I promised to participate and even though I'm terrified about this (I'm totally not a party animal, I hate big parties where people get drunk) I'm kind of excited. More worried about sleeping arrangements than excited, but still. The other party requires booking a hotel and since there are 3 people but only rooms for 1 or 2 persons, I'm thinking I'll be the one going solo (of course there's always a spare bed, but I'm not into that). I'd rather pay more to sleep well than freak out over not being able to sleep. Stressing about this over a month beforehand probably tells something about how good of a sleeper I am.

Kasuaalimpaa fiftaria: Emily, Bardot & Caterina

Viimeinen setti Paawon kanssa otettuja kuvia, vuorossa vähän arkisempaa asua molemmilta.

Aloitellaan blogin vierailevasta tähdestä, joka päätti voittaa fashion fearinsa ottamalla kuvia korkeavyötäröisissä farkuissa. Paawolla on tapana aristella myötäileviä vaatteita ja itsensä kuvaamista myötäilevissä housuissa, mutta nähtyään kuvansa hän totesi itsekin, että joskus pelolle ei ole mitään aihetta. Olin vähän hämilläni, kun hän tunnusti fashion fearinsa, koska otimme jo monta vuotta sitten kuvia kynämekoissa, mutta kaipa sitä joskus jokainen tuntee itsensä epävarmaksi. Joulukilojen jälkeen ei ainakaan itse tee mieli pukea housuja jalkaan, puhumattakaan että pukeutuisin bengaliinikynämekkoon, mutta siitä syystä sitäkin suuremmat aplodit Paawolle fashion fearinsa voittamisesta! *tapu tapu tapu*
Housujen kaveriksi Paawo oli valinnut kaksi kivaa yläosaa, joista päällimmäisenä löytyi tämä kaunis Collectifin Emily-neuletakki. Tämä on taas sitä settiä, joka (minun mielestäni) näytti tuotekuvissa kummalliselta enkä luonut sille montaakaan katsetta, mutta Paawon yllä niin upealta, että kelpaisi omaankin vaatekaappiin. Harmi vain, että tämä on vanhempaa mallistoa ja loppuunmyyty Collectifilta, sillä kuvio on oikein sievä ja taskuyksityiskohdat ovat supersuloiset. Mikä vielä parempaa, taskut ovat oikeita ja jos pienet muhkurat eivät haittaa, niin niissä voisi varmaan hyvin kuljettaa esimerkiksi avaimia tai huulipunaa.

Top: Bardot top by Hell Bunny

Jeans: Zizzi

Shoes: Ten Points

Earrings: Cybershop (old)

Neuletakin alta puolestaan paljastuu Hell Bunnyn Bardot-toppi, joka on valittu kuvattavaksi samalla perusteella kuin aiemman postauksen neuletakki: koska sitten voimme esitellä blogissa miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla (ja osoittaa, että kuka tahansa voi olla koosta riippumatta faaaabulous). Hassua kyllä meillä on yllättävän paljon samoja vaatteita, vaikka emme ole tarkoituksella yrittäneet olla kuin paita ja peppu, mutta kaipa se vaan tulee siitä kun asumme niin kaukana toisistamme ja tyylisuuntakin on tietyissä määrin samanlainen. Toinen kaverini on aina kauhuissaan sanomassa "ei, en mie voi ostaa kun siulla on jo", vaikka yritän sanoa, että ei se haittaa, mutta Paawon kanssa ollaan enemmänkin ilahtuneita siitä, jos vaatekaapista löytyykin jotain samanlaista, oli se sitten tarkoituksella tai vahingossa. Muutenkin fiftari- ja bloggaajayhteisöissä suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan enemmän "näyttääpäs tuo upealta siun päälläs, miekin tahon!"/"Miullakin on tuo, näyttää ihanalta myös siun päällä!" kuin "Etkö sie ossaa ite pukeutua, onko pakko mennä matkimaan?" Henkilökohtaisesti tykkään katsella samoja vaatteita erikokoisten ja -muotoisten ihmisten yllä, mutta muistan nuoruudesta, miten kamalan noloa oli, jos jollakin oli sama vaate kuin itsellä ja siihen törmäsi väistämättä, kun kaupungissa oli ehkä kolme nuorille suunnattua vaatekauppaa. Fiftarityylisuunnan kanssa samoihin vaatteisiin törmää väkisinkin, mutta minusta se on vain hyvä asia, koska se antaa osviittaa siitä miltä jokin vaate näyttää, joten voi arvioida sopiiko se itselle. Suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan blogimaailmassa muutenkin positiivista ja jopa kannustavaakin. Onko joku muu huomannut saman?

Palatakseni takaisin Bardot-toppiin, se on malliesimerkki siitä, miten yksi vaate sopii kaiken kokoisille ja muotoisille ihmisille, sillä rintamuksen kokoa ja mallia voi säätää sitomalla etumuksen eri kohtaan. Paawon toppi on kokoa XL, ja kesällä otetuissa kuvissa minulla on ylläni koko S.

Näissä kuvissa puolestaan yltäni löytyy tuttuun tapaan mekko, Collectifin Caterina Chaise Check Swing Dress, jonka ostin TopVintagen Black Friday-alennuksesta. Olin etsinyt ikuisuuden shirtwaist-mekkoa, eli napitetulla kauluspaitamaisella yläosalla varustettua mekkoa, mutta sitä oikeaa ei vaan tahtonut tulla vastaan. Googlasin maat ja mannut, kävin läpi 200 sivua Etsyn hakutuloksia löytämättä täydellistä, harkitsin jopa täydellisen mekon teettämistä, mutta en kehdannut ruveta venyttämään budjettia niin runsaasti. Bernie Dexterillä oli kivanmallisia paitamekkoja, mutta ne ovat tunnetusti tehty lyhyille ihmisille ja jos joissain Hell Bunnyn mekoissakin vyötärö tahtoo kiivetä lähemmäksi kainaloa, ei 172cm pitkällä ihmisellä ole mitään jakoja 150 senttisen naisen suunnittelemien mekkojen kanssa.

Etsintä venyi, venyi ja venyi. Collectifille tuli Caterina-mekkoja, ensin pilkkuprintissä ja sitten printittömänä. Malli oli kiva, mutta printti ei, en pidä liian tiheästä pienestä pilkusta, koska sitä ei kunnolla erota polkadotiksi, eikä se yksivärinenkään sitten viehättänyt, koska rumanväriset napit. Huomasin, että vaatimuslista alkoi kasvaa entisestään, mutta mietin vain löytyykö jostain edes etäisesti Miss Candyflossin Idda-mekkoa muistuttavaa yksilöä, tai bonuksena vielä parempaa versiota, kunnes sitten tänä vuonna Collectifille tuli jälleen lisää Caterina-mekkoja, tällä kertaa ruutuprintissä. Nyt oltiin jo sen verran lähellä, että kun tuli Black Friday, mekko päätyi ostoskoriin ja tässä sitä nyt ollaan, viimeinkin vaatekaapista löytyy shirtwaist dress.

Mekossa on juuri täydellinen napitettava yläosa kauluspaita-kauluksella ja lyhyillä hihoilla. En olisi pistänyt pahakseni, vaikka hihat olisivat ylettäneet kyynärpäihin saakka, mutta sitä varten sitten repsahdin Collectifin joulunjälkeisissä aleissa toiseen samantyyliseen mekkoon... Mutta siitä myöhemmin. 

Caterina-mekossa ei ole vetoketjua vaan mekon edessä olevat napit ovat täysin funktionaaliset, ja helmassa olevat piilotaskut ovat myös mukavan syvät, että niihin mahtuu sullomaan vaikka älypuhelimen. Mekon mukana tuli vyö, mutta se on oikea murheenkryyni, jonka takia käytän näissä kuvissa Pinup Couturen mekon mukana tullutta vyötä. Caterinan mukana tulleessa vyössä ei ole laisinkaan vyönreikiä eikä se kestä tiukalla vaan aina istuessa/kumartuessa/hengittäessä vyö löystyy ja sitä saa olla jatkuvasti korjailemassa, joten ei se kelpaa oikein mihinkään muuhun kuin siihen, ettei porsastellessa tarvitse vaivihkaa löystyttää vyötä, kun se löystyy sitä mukaa kun vatsa turpoaa. Hyvä mekko joulupöytään ja käytinkin tätä joulupäivän aterialla poikaystävän vanhempien luona.

Mekon materiaali puolestaan oli vähän yllätys, koska en tajunnut lukea materiaaliselostetta. Luulin, että mekko on puuvillaa koska se näytti kuvissa sellaisilta, mutta mekko onkin flanellimaista polyesterisekoitetta, eli täydellinen talveen. Kangas on mukavan paksua ja pehmeää, eikä se rypisty samaan tapaan kuin puuvilla ja helmakin laskeutuu kauniisti tyllin kanssa ja ilman. Näissä kuvissa minulla on tyllihame alla, mutta ei tässä mekossa pylly palellu pakkasellakaan, vaikka sitä tylliä ei olisikaan, on sen verran lämmin materiaali. Testattu on.

Tässä oli nyt vuoden 2016 viimeiset kuvat, seuraavassa asupostauksessa onkin sitten jo tämän vuoden puolella otettuja kuvia. Voi olla että julkaisen kollaasipostauksen ennen sitä, mutta joka tapauksessa tässä oli myös viimeiset Paawon kanssa otetut kuvat. Toivotaan, että ensi vuonna ehtisimme nähdä useammin, jolloin hän pääsee vierailemaan myös blogissa useammin :)

In English:

Here's the last set of photos of me and my cousin and also the last photos from 2016. I'll probably make a post about 2016, but the next outfit photos will be the first of 2017 :)

About this photoshoot, we both went with more casual looks. I'm still wearing a dress, but Paawo decided to face her fashion fear and wear highwaisted jeans with a tucked in Bardot top by Hell Bunny. I have the same top, which is why she decided to wear hers for these photos, so you guys can see how it looks on people of different sizes. As you can see, fits and looks great.

Her cardigan is by Collectif, it's older season but very pretty. I overlooked it on Collectif website for ages, but now I wish I hadn't because it's so cute with those little pockets and ribbon details. Since it's a bit longer, it works perfectly with trousers.

I was wearing Collectif too, Caterina Chaise Check Swing Dress. Finally I have a shirtwaist dress! I had been looking for one for like two years, but never quite managed to find a perfect one. I searched 200 pages of Etsy results on "shirtwaist dress", googled multiple repro manufacturers and even though I found one or two dresses I could have considered from Bernie Dexter, I knew they'd be way too short on me, and to be honest, too expensive. I even considered going to a tailor to get the dress I wanted, but that would have been even more expensive, so I just waited and kept searching for "the One".

Then came the Caterina dress in a new chaise check fabric and I was sold. I always liked the style of the Caterina dress, but not the polkadot fabric or the simple colorway, which for me was ruined by bad choice of buttons. (Yes, I'm very specific with the type of shirtwaist dress I want.) This version of Caterina however was about as close to perfect as it can get. It's not grey like "the One" would be, but it's check print, has a nice neckline, functional buttons (no zip), belt and deep pockets. Falls beautifully with and without a petticoat. It's not cotton like I thought it would be, but a flannel type of polyester fabric that keeps me warm in winter months even if I don't wear a petticoat, but like always, I prefer wearing one. It really brings out the volume in the skirt.

The only bad thing about this dress is the belt it came with. I'm wearing my PUG belt here, because the belt doesn't have any holes so whenever I bend over, sit or breath, the belt becomes looser and it's a pain in the ass to keep adjusting it every minute. Even though I'd prefer to wear a self-fabric belt with this dress, it's just not worth the effort. Except maybe when you're eating heavily. That way you don't have to adjust the belt, because it does it by itself.

Like I said, this is the last set of photos of us from 2016, but let's hope this year we'll get to meet more often :)

Lumituiskussakin voi kuvata, kun ystävyys lämmittää

Jatketaan Paawon visiitin aikaisilla kuvilla, antina tällä kertaa toisen kuvauspäivän saalista. Kuvat on otettu jo reippaasti ennen joulua, kun lunta vielä oli runsaasti ja tuli lisää sitäkin runsaammin (kuten kuvista huomaa), mutta olen ollut vähän laiska päivittämään blogia sisäisen gamer girlini herättyä taas vaihteeksi eloon. Loskakeleillä oli mukava vetäytyä sisälle pelaamaan tuntikausiksi astumatta ulos jalallakaan, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut jälleen lenkkeilyn ja sitä myötä virkistynyt sen verran, että blogillekin liikenee aikaa. Jatketaan siis lumituiskun täyteisillä kuvilla ja todetaan, että vaikka lumisateessa voi kuvata, niin ei se ehkä ole kovin ihanteellista.

Säästä riippuen meillä olikin pientä erimielisyyttä siitä, missä kuvataan ja ennen kuin ehdimme ottaa yhtään kuvaa, veljeni liittyi seuraamme. Erillisten kompromissikuvien jälkeen valjastimme veljen kuvaajaksi, jonka ansiosta saimme myös yhteiskuvia pitkästä aikaa. Edellisistä alkaa olla jo luvattoman pitkä aika, mutta niin tuppaa käymään, kun välimatkaa on kevyet 400 km.

Dress: Hell Bunny

Cardigan: Collectif

Shoes: Ten Points

Petticoat: Hell Bunny

Lipstick: NYX Liquid Suede in Cherry Skies

Paawolla oli yllään Collectifin kaunis neuletakki, jollainen minullakin on ja joka on nähty mm. näissä kuvissa, joissa oli muuten näemmä vielä kurjempi sää kuin näissä. Tarkoituksella valittiin Paawon osalta kuvattavaksi sellaisia vaatteita, jollaisia molemmilla on, että blogin lukijat näkevät miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla ihmisillä. Kuten huomaatte, tämä neuletakki on Paawolla jonkin verran pitempi kuin minulla sekä vyötärön että hihojen osalta, mutta osansa voi toki olla silläkin, että meillä on pituuseroakin kymmenen senttiä.

Mekkona Paawolla on niinkin tuore ostos kuin juuri päivää ennen näitä kuvauksia wannabelta ostettu Hell Bunnyn April-mekko. Paawo haaveili hameesta, eikä olisi uskaltanut sovittaa mekkoa peläten sen olevan liian pieni, mutta pienellä patistuksella sain hänet sovituskoppiin ja lopputulos oli upea.

Mekko on kokoa XL ja istuu täydellisesti, vaikka Paawon oli sitä aluksi vaikea uskoakin, sillä hän käyttää yleensä kokoa UK20 (Collectifin vaatteissa). Toisekseen minun näkökulmastani hänellä on ollut tapana ostaa ainakin kokoa liian isoja vaatteita ja sitten kavennella niitä sopivaksi. Yleensä se auttaa hyvän koon saamisessa, jos sattuu putoamaan kokojen väliin, niin kuin Paawolle harmillisen monesti käy, mutta joskus varman päälle pelaaminen menee liioittelun puolelle. Siitä hyvänä esimerkkinä on hänen Vanity-mekkonsa, jonka hän aikoinaan tilasi koossa 3XL. Mekkoa ei ollut saatavilla koossa XXL, joten Paawo vetäisi sitten vielä yhden koon isommaksi ja kaventeli mekkoa sitten ihan urakalla.

Tämän mekon kanssa kävi niin, että minä tosiaan patistin tämän Paawon mukaan pukukoppiin ja lupasin maksaa siitä joululahjaksi 20 euroa, jos se mahtuu päälle. Paawo uskoi vakaasti, että mekko on liian pieni, mutta tässä sitä ollaan. Olin oikeassa ja Paawo on uuden mekon onnellinen omistaja. Taitaa olla Paawon ensimmäinen mekko, jossa on taskut, sellainen riemu niistä repesi :D Vähän niin kuin minulla Sasha-mekkoni kanssa, kun kahden viikon jälkeen tajusin, että herran pieksut, siinähän on taskut! Mekko on samaa mallia kuin April, joten tässäkin voitte katsoa miltä samanmallinen mekko näyttää eri kokoisen ihmisen päällä. Minulla on mekosta koko S.

Sweater: Lindy Bop

Skirt: Retrolicious

Petticoat: Lady V London

Belt: Seppälä (old)

Shoes: Thrifted

Näissä kuvissa minulla on puolestaan ylläni Lindy Bopia ja Retroliciousta. Neulepaita on niitä aleostoksia kesän alkupuolelta, kun hurahdin ja ostin Lindy Bopin alesta 7-11€/kpl sen verran villapaitoja, että niillä pärjää koko talven. Minulla on tämän neulepaidan ja aiemmassa postauksessa näkyneen neuletakin lisäksi sama neule myös sinisenä neuletakkina. Nyt alkaa taas olla sopivan kylmä käytellä tällaisia lähes 50% villapitoisuudella varustettuja neuleita, koska nollakeleillähän näissä tulee kuuma.

Neuleessa on tosiaan ihan hyvä villapitoisuus ja hyvä niin, koska ostin tämän (ja ne kaksi muuta) korvikkeeksi kashmirneuleelleni, johon ilmestyi viime talvena randomisti reikiä, eikä sitä ole enää sen jälkeen voinut ihmisten ilmoilla käyttää. Villalla on yleensä ollut tapana kutittaa ihoani ja siksi suosinkin kashmiria, mutta tämä neule ei alun syyhystä huolimatta ole päällä yhtään hullumpi. Kunhan iho tottuu karheahkoon villamateriaaliin, tämä on päällä oikein mukava ja lämmin ja juuri sopivan neutraali käytettäväksi värikkäiden alaosien kanssa.

Hame on TopVintagen Black Friday-alennuksesta ostettu Retroliciousin Madison Swing Skirt, jonka värimaailma veti minua puoleensa niin paljon, että se pääsi ostoskoriin saakka. Olen kuluneen vuoden aikana tykästynyt keltaiseen ja vaikka Vivien of Hollowayn mekkoni onkin liian kesäinen käytettäväksi talvella, tätä Madison-hametta sen sijaan voi huoletta käyttää ympäri vuoden sen sinapinkeltaisen värimaailman ja kevyen materiaalin ansiosta. 

Hame on 100% joustamatonta puuvillaa, mutta ei sitä rapsakkaa sileää materiaalia, jota Hell Bunnyn hameet ovat, vaan sellaista flanellin tuntuista. Kangas on talviaikaan käytettäväksi melko ohutta, mutta laskeutuu rypytyksen ansiosta kauniisti sekä tyllin kanssa että ilman, eikä takerru kiinni sukkahousuihin niin kuin normipuuvillalla on tapana tehdä. Näissä kuvissa hameen alla on littein tyllihameeni Lady Vintagelta, joka kohottaa helmaa juuri sen verran, että vyötärö näyttää kapeammalta kuin onkaan, mutta hame imaisee myös muhkean Samsin alleen ihan nätisti. Olen käyttänyt tätä ilman tylliä, kevyellä tyllillä ja oikein tuuhealla tyllillä ja näyttää ja tuntuu joka kerta aivan yhtä hyvältä. Bonuksena tässä on myös ihan tilavat taskut, joissa lämmitellä käsiä ulkokuvauksissa. Koko M on aavistuksen väljä vyötäröltä, mutta ihan hyvä vaan, että on ruokailuvara, koska jouluna tuli syötyä sen verran runsaasti.

Kun olimme kuvaamassa sisätiloissa, luoksemme tuli silmävikainen ilmeisesti juoppo mies, joka tunki vierelleni puhumaan höpöjä. Ennen kuin ehdin kieltäytyä tästä vähemmän hurmaavasta kuvausseurasta, oli mies jo tuijottamassa tissejäni käsi puoliksi ojolla, eikä asiaa auttanut yhtään se, että neuleen alla minulla oli bullet brat, koska havittelin autenttisuutta (mustista sukkiksista huolimatta). Aikansa tuijoteltuaan ja jotain sönköteltyään mies möläytti: "Mikä kuppikoko?"

Kyllä muuten muljauttelin silmiäni kysymykselle, kun tokaisin takaisin: "Eikö tuo ole aika asiaton kysymys?"

Oli muuten ensimmäistä kertaa epämiellyttävällä tavalla itsetietoinen olo siitä, että ihmiset tuijottaa eri tavalla pukeutuvia. Olen aiemmin käyttänyt huomattavasti seksikkäämpiä ja paljastavampia vaatteita, mutta juuri silloin, kun olen oikeasti peittänyt itseni kaulaan saakka, pukeutunut herran pieksut sentään harmaaseen villapaitaan ja yli polviin ylettävään leveään hameeseen, juuri silloin saan sitä ei-toivottua huomiota. Kyllä muljauttelin silmiäni vielä pitkään äijän jatkettua matkaansa ja vaikka kyseessä ei tainnut olla ihan täysissä järjissään oleva ihminen, niin joku roti sentään. En hepuloi siitä, jos joku viheltelee perään tai jos juopot kutsuvat prinsessaksi, niin kuin heillä yleensä tuntuu olevan tapana tehdä, mutta kun joku on kosketusetäisyydellä käpälä ojossa kysymässä kuppikokoani, niin kyllä siinä menee iho kananlihalle.

No, tilanne oli ja meni, enkä lopettanut bullet bran käyttämistä. En ole kyllä hirveästi joulun aikaan tai sen jälkeen ulkoillut, mutta kunhan pääsee taas ottamaan asukuvia, eiköhän siellä tule lisää sweater girl -tyyliä. Vielä on se kolmas samanlainen neule nimittäin kuvaamatta, kaikesta muusta kivasta puhumattakaan :)

Minulla on suunnitelmissa tehdä myös postauksia koskien vuotta 2016. Tarkoitus olisi tehdä taas vuosi epäonnistuneina kuvina, mutta sen lisäksi myös vuoden parhaat ja huonoimmat ostokset kattava postaus, tai ehkä jopa kaksi riippuen siitä kuinka paljon siihen on tulossa sisältöä. Hukkaostoksia on nimittäin tehty ihan jonkin verran, mutta hyviä onneksi sitäkin enemmän.

Vaikka ollaankin jo kolmannessa päivässä, niin hyvät uuden vuoden toivotukset vielä kaikille! Vietin uuden vuoden aika pitkälti kotona Baileysin ja pelien parissa, mutta käytiin alkuillasta vahtimassa myös hauvaa vanhempien saunan ajan, koska Pöysti pelkää rakettien pauketta. Lopun iltaa pelasin poikaystävän kanssa Heroes of the Stormia, jota on tullut hakattua myös yksinään ihan kohtuullisesti. Siksi pitääkin vähän katsoa missä vaiheessa postailee mitäkin, sillä HotSin kaltaiset moba-pelit ovat melko koukuttavia ja niihin uppoaa ihan mukavasti aikaa. Ensin kello on neljä ja seuraavan kerran sitä katsookin puoli yhdeksältä. Oho.

Seuraavaa kertaa odotellessa muistakaa, että vaikka lumituisku kylmää, ystävyys lämmittää.

(Ihan ite keksin!)

In English:

I'm back with some photos of me and my cousin and this time we actually have a few where we're together, thanks to my brother. It was snowing rather heavily, but friendship keeps us warm!

My cousin Paawo was wearing her new April Dress by Hell Bunny, which she bought just the day before these photos and a cardigan by Collectif. I actually have the same cardigan, which is why she chose to take photos of this cardigan, so my readers can see how it looks on people of different sizes. I also have the same dress in a different print called the Sasha Dress.

Paawo's dress fits beautifully even though she initially thought that her size XL would be too small on her (she's used to wearing size UK20) as she has a tendency to buy too big clothes and then take them in to make them fit. It works when you're between sizes, but sometimes you can go overboard like she did with her Vanity Dress, which she bought in size 3XL, two sizes too big for her. That dress needed some heavy sewing to fit properly, but luckily this April Dress fits perfectly right from the start.

I wore a sweater by Lindy Bop and Madison Swing Skirt by Retrolicious (another new brand!), which is lovely for multiple reasons. I love the colorway, the fact that it has pockets and that it looks pretty with and without a petticoat. For these photos I wore my lightest petticoat from Lady Vintage, but it can fit a full one as well. The fabric is a very light 100% cotton flannel type material that falls beautifully and doesn't climb up my legs. It's not a very warm skirt, but it's good, because now I wear this all year.

The sweater on the other hand is very warm. It has almost 50% wool and it's quite thick so it'll keep me warm in the colder winter days. I actually have this top as two cardigans as well, one you saw here and then another one in blue that I haven't worn yet, despite buying them way back in June from Lindy Bop's huge sale. All of these cost less than 10£ a piece so they were very affordable and good quality for the price.

In other news I spent my New Year's Eve mostly at home. I did go watch our dog at my parents' house, but came back home and spent rest of the evening playing Heroes of the Storm with my boyfriend and drinking Baileys. I've actually spent a lot of time playing games on my computer and PlayStation and that's why I haven't been posting as often as I used to, but I'll try to make some time for this hobby as well. I have plenty of ideas for next posts so I need to get to preparing them if I want to publish them in January. It wouldn't be wise to wait too long, especially since those posts will be about year 2016: my fails, my purchases, my fail purchases... Things like that.

Even though it's already 3rd of January, Happy New Year for everyone!

Fatale & Swallows

Siitä on kuulkaa mennyt jo yli vuosi, kun Paawo on vieraillut viimeksi blogissa (ja ylipäänsä Itä-Suomessa), mutta tällä viikolla tähän kamalaan vääryyteen tuli viimein muutos, kun rakas serkkuni saapui vierailulle. Meillä on aina ollut koko blogihistoriani ajan tapana kuvailla yhdessä, eikä asiasta poikettu tänäkään vuonna vaan Paawon visiitti jätti minulle runsaasti materiaalia postausten tekemiseen. Aloitellaan ensimmäisen kuvauspäivän annilla, jolloin molemmille valikoitui päälle punaista.

Paawolla oli yllään herttaisen punainen asukokonaisuus, joka koostui Olivia Rougen sydänhameesta ja Collectifin Christie Swallow-neuleesta, minulla pari päivää ennen Black Fridayta ostettu The Pretty Dress Companyn Fatale-mekko ihanassa tartanprintissä. Talvisaikaan minuun iskevät tartan-printit ja olenkin kotiuttanut melkein joka vuosi jotain tartania ja tänä vuonna valintani kohdistui tähän Fatale-mekkoon.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla The Pretty Dress Companyn mekkoja, mutta niillä on ollut liian monesti vähän liikaa hintaa minun makuuni ja niin oli tämänkin Fatale-mekon kohdalla. TPDC:n sivuilla mekon hinta on 195£ ja vaikka Black Fridayn aikaan siitä olisi saanut -25% alennusta, minä löysin netistä vielä paremman tarjouksen. Mekko oli loppuunmyyty koossani The Pretty Dress Companyn ja monen muunkin firman sivuilla, ja googlaillessani löytyisikö sitä edes jostain, päädyin Fraülein Backfischin verkkokauppaan, jonka ainoa tästä mekosta jäljellä oleva koko oli juurikin se, joka puuttui kaikkialta muualta, eli minun kokoni UK10. Mikä vielä parempaa, hinta oli melkein puolet alkuperäisestä, 125€. En voinut uskoa silmiäni ja arvoinkin pari päivää onko hintaan joku koira haudattuna, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että ainoa syy mekon (alkuperäiseen verrattuna) alhaiseen hintaan, johtuu siitä, että se on viimeinen jäljellä oleva kappale. Lisäsin mekon ostoskoriin ja tässä sitä ollaan: unelmien tartan-mekko kaapissa roikkumassa, reippaaseen alennukseen ostettu ja vieläpä firmalta, jolta olen jo pitkään kuolannut mekkoja, kun niitä on niin paljon muissa blogeissa näkynyt. Alkaa sujua hyvin tämä uusien repro-merkkien testailu!

Toinen uutuus on tämä Voodoo Vixenin laukku, joka puolestaan on Black Fridayn ostoksia TopVintagelta. Ostin alennuksista kaksi laukkua ja vaikka olen käyttänyt toista enemmän, niin viimein pääsi tämäkin käyttöön ja siitä saakka onkin ollut käytössä. Laukku on tilava, mutta ei valtava (inhoan niitä isoja tote-laukkuja), siinä on pari lokeroa pikkutavaroille, se sulkeutuu vetoketjulla ja mukana tulee myös pitkä kantohihna, jolle ei tosin ole tarvetta omassa käytössä, koska tykkään kantaa laukkua kädessä. Siihen nähden koko on juuri passeli, että tänne ei voi ihan kohtuuttomasti työntää roinaa, mutta laukku syö ihan mukavasti järkkärin, ison lompsan ja Sokoksen hius- ja kosmetiikkaostokset. Bonuksena tänne mahtuu hattu ja huivi, joita en kuvissa käyttänyt, mutta jotka roikkuivat mukana siltä varalta, että jäädyn pihalle. En jäätynyt, mutta Paawo kyllä jäätyi räpsiessään minusta kuvia.

Aluksi en oikein ollut varma oliko tämä laukku hyvä ostos vai ei, koska kaipailin vieläkin jo toukokuussa hajonnutta Gussaccin laukkuani, jolle ostin tämän korvaajaksi, mutta nyt kun tätä laukkua on tullut käytettyä, niin voin todeta, että on. Laukku on juuri oikeankokoinen, kauniin yksityiskohtainen menemättä kuitenkaan överiksi ja vieläpä edullinen, koska sain -15% alennusta alkuperäisestä 44.95€ hinnasta, joka on sekin mielestäni varsin kohtuullinen. Toivotaan, että laukku kestää yhtä pitkään käytössä kuin edeltäjänsäkin ja mieluusti vielä pidempäänkin.

Dress: Fatale Dress in Tartan by The Pretty Dress Company

Cardigan: King Louie Heart Ajour

Belt: Thrifted (Gina Tricot)

Petticoat: Sams

Shoes: Tamaris (old)

Fatale-mekon alkuperäistä hintaa puolestaan mietin pitkään, että miten hitossa se on niin paljon kalliimpi kuin esimerkiksi Priscilla-mallin mekot, mutta se selittyi sillä, että:

1. mekko on vuorattu

2. siinä on luut rintamuksessa

3. helman alla on alushame, joka on varustettu tyllillä

Se nyt on sanomattakin selvää, että tämän hintaluokan mekot ovat laadukkaita, mutta ihan yllätyin siitä miten ylellistä materiaalia mekko on. En nyt tähän hätään löytänyt lappua kaiken sen helmassa olevan kankaan välistä, mutta uskokaa kun sanon, että kangas on laadukasta ja sitä on paljon. Siitä kertoo jo vähän sekin, että pelkästään tätä mekkoa kantava postipaketti painoi 1,4kg. Katsoin lähetyksen seurantaa pohtien tuleeko sieltä Saksasta sittenkin mekon sijaan kiviä, mutta ei - mekossa on vaan niin paljon kangasta, että se painaa kuin synti. Ei onneksi kuitenkaan tunnu siltä päällä, vaikka off-shoulder-lookin kanssa vähän epäröin, että lähteekö valumaan alas, mutta rintamuksen pehmeät muoviluut pitävät mekon paikallaan ja mekko istuu hartioista erinomaisesti, vaikka se onkin vyötäröltä himpun väljä. Isosta koosta oli Fraülein Backfischin sivuilla vähän varoiteltukin, mutta väliäkö tuolla, kun vyöt on keksitty.

Mekon mukana tuli muuten sellainen ohut vyö, jollaisia poikaystäväni kutsuu kissantalutushihnoiksi (lol), mutta tällä paksulla vyöllä vyötärö korostui paremmin, joten päädyin siihen. Helman alle työnsin toisen tyllin, mutta eihän sitä juuri huomaa, koska kangas on niin painavaa, että sen alla jykevimmätkin krinoliinit litistyvät littanoiksi. Mekossa on sivuilla tilavat piilotaskut, joissa sormet pysyivät ihanasti talvisäässä lämpimänä toisin kuin Paawolla, joka jäädytti sormensa kuvaajana toimiessaan ja loputkin vartalostaan kameran edessä ollessaan :D

Top: Christie Swallow Jumper by Collectif

Skirt: Olivia Rouge

Earrings & Necklace: Miss Katie Cupcake

Shoes: Ten Points

Ei muuten huomaa kuvista, että Paawo oli meistä kahdesta se, joka oli jäässä. Minä näytän kuin rautaputken nielleeltä, mutta rakas serkkuni on yhtä pirteä kuin neuleeseensa kuvioidut pääskyset :D Neule on Collectifin viime vuoden mallistoa oleva Christie Swallow Jumper, joka on ostettu alennuksesta. Neule on 100% puuvillaa ja sopii hyvin käytettäväksi sekä hameiden että korkeavyötäröisten housujen kanssa.

Suloinen sydänhame puolestaan oli joululahja Paawon entiseltä poikaystävältä, joka vielä silloin osoitti hyvää makua valinnallaan. (Seuraavan vuoden paskanruskeasta mekosta ei samaa voinut sanoa.) Se on Olivia Rougen tekemä ja suomalaista käsityötä, mutta ei valitettavasti kovin laadukasta sellaista materiaalin osalta. Hame on ohutta, läpinäkyvää, karheaa 100% puuvillaa, joka on rypistyy helposti ja takertuu kinttuihin ilman tylliä, mutta ainakin Paawolle 60cm pituus on juuri loistava. Ommeltyö on hyvää, mutta materiaali on niin kehnoa, että sen jälkeen kun hinnat nousivat monta kymmentä euroa, ei näitä ole paljon tarvinnut katsella.

Minulla itselläni on kaksi Olivia Rougen puuvillahametta ja tyllihame, enkä ihan hirveästi arvosta sitä että satiinihameeni helma roikkuu epätasaisena ja että neppari poksahtelee omia aikojaan auki jatkuvasti. Eikä se sinisen hameen ryppyyntyminenkään ihan hirveästi mieltä ilahduta ihmisellä, jolla ei ole silityslautaa, puhumattakaan siitä, että tyllihameeni on revennyt normaalissa käytössä kolmesta eri kohtaa, rapisee ja sähköistyy varsinkin talvikäytössä. Olen iskenyt ihan mukavaa kipinää vaatehuoneen pimeydessä aina välillä.

Jos ei nyt mennä murmatuksen puolelle, niin Paawo on osoittanut tässäkin tapauksessa parempaa makua kuin minä. Hän on ostanut hameensa sellaisissa väreissä ja printeissä, että niistä on käyttöä pitkäksi aikaa toisin kuin minä, joka ostin epämääräisen värisen sinisen hameen, jota olen käyttänyt vain muutaman kerran ja satiinihameen, jonka edessä on muiden vikojen lisäksi koiran kynnestä jäänyt pitkä suora rantu, joka näyttää ylimääräiseltä saumalta. 

Olenko muuten sanonut, että Paawo on muutenkin jonkinasteinen tyyli-ikonini? Olen kankea ja yksitoikkoinen kuvattava, joka valitsee aina sen paikan, jossa taustalla on roskis/tolppa/kyltti/omat vaatteet (huomaatte kyllä mitä tarkoitan, kun katsotte vähän kuvia), mutta Paawo on kameran edessä luonnollisempi ja ennen kaikkea luovempi taustan ja asentojen kanssa. Yleensä otamme kuvia minusta ensin, mutta taktisempaa on ottaa kuvia ensin Paawosta, koska sitten pääsen matkimaan häntä :D

Ulkona oli pilvistä ja hämärää, joten otimme muutaman kuvan myös sisätiloissa. Minä pyrin aina neutraaleja taustoja vasten, jonka takia ne WC-kyltit sitten kummittelee siellä taustalla, mutta Paawo pystyy poseeraamaan keskellä aulaakin oikein hyvin, kuten kuvista näkyy.

Tästä tuli nyt melkoinen kuvapläjäys, mutta oikeutin tämän kuvatulvan sillä, että meitä on kaksi ja edellisestä yhteispostauksesta on aikaa niin kauan, että nautitaan siitä nyt täysin siemauksin. Sunnuntaina oli tädin 60-vuotisjuhlat ja siihen nähden, etten ollut nähnyt monia serkkujani vuosiin, pitäisi olla iloinen, että Paawoa näkee sentään kerran vuodessa, mutta ollaan siitä huolimatta saatu jo pariin otteeseen riita aikaiseksi, kun tehdyt suunnitelmat peruuntuvatkin. Ensimmäinen kerta oli viime kesänä, kun varasin kesäloman kaikista kiireisimpään ajankohtaan ja jätin työkaverin pulaan, mutta Paawo ei päässytkään tulemaan tänne ja toinen kerta oli tämän vuoden kesäkuussa, kun juhannus osui samalle viikolle suunnitellun Tampereen visiitin kanssa, jolloin hepuloin sekä aikatauluista, Paawon töistä että nukkumisesta ja kusin Paawon juhannussuunnitelmat. Molempina kertoina murjotimme reilun viikon toisillemme, kunnes pääsimme yli karvaasta pettymyksestä ja piti päästä jo avautumaan.

Seuraavassa postauksessa jatketaan Maawon ja Paawon seikkailuja, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Yritän tässä joulukiireiden keskellä tehdä toisen postauksen, etteivät postausvälit veny mahdottomaksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kämppä kiiltää puhtauttaan, kinkku, laatikot, karjalanpaisti, riisipuuro, piparit ja tortut on valmiina, on mukava löllähtää koneelle bloggaamisen pariin.

In English:

It's been over a year since my cousin Paawo was last visiting, but we finally managed to meet and make some time for photoshoots. For the first photos we both ended wearing red and I finally had the chance to wear my new Fatale Tartan Dress by The Pretty Dress Company.

The thing with dresses by The Pretty Dress Company is that they're usually way out of my budget and that was the case with this Fatale Dress as well. The original price of 195£ was too high for me and even though TPDC had a site wide -25% sale on Black Friday, I managed to grab the dress for even better bargain from Fraülein Backfisch. My size UK10 was the only size available (whereas it was sold out everywhere else, including TPDC) and on top of that the dress cost only 125 euros, which is very reasonable for a dress as high quality as this one. After all the dress is lined, has pockets, boning and a built-in petticoat, and it weights a ton (1.4kg according to parcel tracking). I was worried it would fall off, but even though the dress runs large, it stays in place beautifully and comes with a thin belt to define the waist. I wore another belt, but the thin belt is also nice quality faux(?) leather.

Another new purchase was my Voodoo Vixen bag, which I got from TopVintage's Black Friday sale. My old bag broke down in May and I had been using some less cute alternatives, but now I have two new beautiful bags to take out with me whenever I go out. (Yes, I bought another one as well.) The bag is just the size, not as big as those ugly totes but big enough to take in my camera, scarf, a hat, large wallet and some smaller purchases, like shampoo bottles. It also looks very cute with the bow and quilted details.

Paawo is wearing a last season Christie Swallow Jumper from Collectif and a skirt by Olivia Rouge, a Finnish burlesque artist. The jumper is a lovely 100% cotton knit that looks much better live than on product pictures and the skirt is 100% cotton as well, but of lower quality. It looks beautiful, but it's very rough, gets easily wrinkled and is actually even more see-through than cheaper Hell Bunny alternatives. The 60 cm length works well for my cousin and so does the print, but the quality just isn't as good as it should be for the current price of 70 euros. (Back when we were customers of Olivia Rouge these skirts cost 45 euros, and this particular skirt was actually a Christmas present from Paawo's ex-boyfriend.)

I have two skirts and a crinoline from Olivia Rouge myself, a blue cotton one I have worn only a handful of times, and one made of satin. I don't like the blue one, but the satin skirt was decent until the snap fastener began to pop open every time I sit down. The hem is also uneven and doesn't look good with a petticoat. The crinoline was useful in the beginning and I wore it almost everyday, but it soon became flat and has now been ripped in three places. I swear I treated it well, but it just broke and became flat and useless. I'd sell it away, but nobody wants to buy a broken petticoat...

Paawo has now left the city, but we had three days of fun and now I have plenty of material to blog about. It's always nice to take photos with her, because she's a huge inspiration as on how to pose in front of camera and if I take photos of her first, I can mimic her later :D

In other news my aunt had a 60th birthday party yesterday and I got to meet some relatives I hadn't seen in ages. Paawo and I often complain how seldom we see each other even though we meet at least once a year, but I hadn't seen some of my cousins in years!

It's last week before Christmas and I have plenty of things to do, but I'll probably try to make another blog post before Christmas to avoid long periods of time between posts. I have plenty of material, but lately I've been avoiding things that take several hours, like writing a blog post, cleaning, baking and cooking - all the things I should be doing. I'll better get to it or I'll never finish before it's Christmas, so until next time!