Fiftariserkukset punaisissa

Jo on tätä odotettukin - Paawo on viimein Savonlinnassa ja kuin ollakaan, olimme heti perjantaina lempipuuhassani, eli ottamassa fiftarihenkisissä asuissa kuvia kaupungilla, aiheuttamassa ihmetystä ja keräämässä ihastuneita katseita.

Tein helmikuussa ystävänpäivän tienoihin postauksen minusta ja Paawosta blogiaikojen kuvista, mutta ystävyytemme jatkuu paljon kauemmas, koska olemme paitsi ystäviä myös serkuksia. Ylläri, ylläri, mutta Paawokin syntyi Savonlinnassa ja asui täällä varhaislapsuutensa ennen kuin hänen vanhempansa muuttivat muualle. Veri vetää vielä 20 vuotta myöhemminkin takaisin kotiin, ja vaikka mummovainaa lepääkin jo papan vieressä hautausmaalla, löytyy Paawolle aina tilaa sedän luota. Löytyisi minun luotanikin, mutta vaikka siivosin kämpän urakalla perjantaina, ei tuossa keittiön lattialla ole kauhean mukava majoittua, vaikka ei murujen seassa tarvitsisikaan nukkua.

Meistä kahdesta Paawo on se, joka innostui ensin fiftarityylistä. Minullahan oli ennen ensimmäistä fiftarimekkoani sellainen ideologia, että mekon on oltava joko erittäin lyhyt tai erittäin pitkä - yleensä ensimmäistä, koska mistään ei löytynyt tarpeeksi tyylikkäitä maksimekkoja ja niiden sovittaminen arkeen oli sitten oma asiansa.

Mutta sitten tuli Regina Doll -mekko, joka polvimitastaan huolimata vei sydämeni. Se näytti kauniilta ilman tyllihametta, mutta sitten rohkaistun sovittamaan wannabella tylliä ja se istui vielä paremmin, joten ostin sitten ensimmäisen tyllihameeni. Myöhemmin vein jo ilmeisesti kauemman aikaa fiftarivaatteista haaveilleen Paawon wannabelle ja hän osti kaksi mekkoa. Hänen ehdotuksestaan pukeuduimme pin up-tyyliin, otimme kuvia ja ei mennyt aikaakaan kun oli toinenkin fiftarimekko jo ostossa. Ja sitten kolmas. Ja neljäs. Ja viides... Ja kahdeskymmenesviides.

Uskokaa tai älkää, olen saanut mekkomaniani tarttumaan Paawoonkin. Silloin kun budjetti antaa periksi, Paawo hurvittelee Lindy Bopin ja Lady Vintagen ostoksilla siinä missä minulla on tapana ostella Vivien of Hollowayn mekkoja. Kuvissa hänellä on Lindy Bopin Made in UK malliston Victoria-mekko. Samaa mekkoa saa myös luumunvärisenä, tummanvihreänä ja mustana, mutta minusta ja Paawosta molemmista tämä punainen on kyllä ylivoimaisen kaunis.
Mekko on joustavaa neulekangasta, jossa ei ole vetoketjua, joten se sopii monenmuotoiselle ja kokoiselle. Ainoana miinuksena se, että kankaan raskauden takia tuuheakaan alushame ei kohota sitä niin koholle kuin esim. minä itse henkilökohtaisesti tykkäisin.

Minulla itselläni on yllä juurikin sitä Vivien of Hollowayta, ja mekko onkin näkynyt täällä aiemminkin kesällä. Se pitäisi kavennuttaa, koska tämä on kaikista suurin VoH-mekkoni, vaikka kaikki ovat samaa kokoa. Wat?
Yritän rikkoa vähän kaavoja värien yhdistelyssä ja laitoin mustan vyön, vaikka värisilmäni huutaisi valkoisen perään. Yritän kuitenkin myös parhaani mukaan luoda eri asuyhdistelmiä, ettei aina ole ns. sama asu päällä, mutta kaikki loistokombotkaan eivät pääse tänne, koska hovikuvaajani miehenturjake ei jaksa kuvata muualla kuin kodin lähellä ja en itsekään ole hehkeimmilläni kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen arkena. Blogiin pääsevät sitten ne asut, joihin pukeutumiseen minulta löytyy sinä hetkenä fiilistä, ja tälläinen fiilis oli sitten perjantaina. Punaista, valkoista ja mustaa, kaikki on nähty eri yhteyksissään päällä/täällä, mutta ei yhdistettynä toisiinsa.

Mainittakoon, että olen aika arka käyttämään huulipunaa. Ensinnäkin ollaan rehellisiä ja sanotaan, että kyllähän tuo punainen riitelee nykyisen tukanvärini kanssa aika tehokkaasti, ja toisekseen olen huono meikkaamaan. Minulta on siis turha odottaa meikkitutoriaalia tai tukkatutoriaalia, koska olen itsekin niiden tarpeessa :D

Paawo on kuitenkin hyvä inspiraatio huulipunan kanssa. Hyvähän hänen on olla, kun hänellä on Chanelin ja Yves Saint Laurentin täydellisen väriset ja kestävät huulipunat. Hänen inspiroimanaan ostin aiemmin Joe Blascon huultenrajauskynän, että huulipunat ja -lakat kestäisivät edes siedettävästi paikallaan, ja viime viikolla tilasin Besamen huulipunan, joka on saanut hyviä arvosanoja vintagetyylisissä piireissä. Toivotaan, ettei ole hukkaostos, mutta tämä Rimmelin huulilakka ajaa kyllä asiansa tämäkin.

Kun nyt kerran suitsutetaan, niin suitsutetaan kunnolla. Paawolta saa myös hyviä ideoita asentoihin, sillä kuten olette varmasti huomanneet, tuppaan poseeraamaan aina enemmän tai vähemmän samoissa asennoissa. Se taas johtuu siitä, että vaikka minusta on kuvia muissakin asennoissa, näytän niissä yleensä aika typerältä. Kun kuvaajana toimii mies periaatteella "otetaan ne kuvat ja sitten tee miulle ruokaa", niin ei tuo luovuus suoranaisesti kuki, jos pitää juosten kusten ottaa joku asento. Silloin kun miehellä löytyy enemmän kärsivällisyyttä, en minäkään näytä joka kuvassa rautaputken nielleeltä :D

Paawo puolestaan on lähtökohtaisesti kärsivällinen, mutta koska minulla on tapana tehdä puolivahingossa hölmöjä ilmeitä, pitää ottaa useampi kuva samassa asennossa, että ehkä edes joku niistä olisi käyttökelpoinen. Miehiltä tämä onnistuu hyvin, mutta kun on luovempi kuvaaja, joka liikkuu itse ja ottaa eri kohdista, eri etäisyydeltä kuvia, niin voisi olla vähän laadukkaampi malli silloin kameran edessä.

Sitä fail kompilaatiota odotellessa.

P.S. Toivottavasti kenenkään kone ei kaatunut tämän kuvapaljouden alla.