Alexandria Shirt Dress

Jotkut teistä varmaan muistavatkin kuinka olen jo monta kertaa maininnut siitä miten paljon pidän paitamekoista - ei siis näistä moderneista nykyaikaisista tunikanmallisista rumista haleteista vaan 50-luvun tyylisistä shirt dresseistä, joissa on kaunis kaulus, napit, istuva vyötärö ja mekon kanssa samaa kangasta oleva vyö, jonka jälkeen helma leviää kauniiksi kelloksi. Esittelinkin tammikuussa ensimmäisen paitamekkoni Caterinan, johon olin hyvin tyytyväinen, mutta sitten kuitenkin iski sellainen, että taidan tarvita lisää...

Ja tässä onkin Alexandria-mekko Collectifilta.

Alun perin kun olin tilaamassa Caterina-mekkoa arvoin pitkään ja hartaasti otanko tämän vai Caterinan ja kun sitten päädyin mukamas käytännöllisempään lyhythihaiseen paitamekkoon, tämä jäi mieleni pohjukoille kolkuttelemaan, että "entä jos sittenkin..." ja Collectifin joulunjälkeisiä -50% alennuksia myöhemmin olin sitten tämänkin mekon onnellinen omistaja. (Vinkkinä sanottakoon, että tätä mekkoa saa muuten edelleen puoleen hintaan 35.50£, jos jotakuta kiinnostaa.)

Nyt kun minulla on molemmat mekot, voin rehellisesti sanoa, että pidän tästä Alexandriasta enemmän. Ensinnäkin tämä ei ole pelkästään talviaikaan sopivaa flanellimaista materiaalia vaan sellaista huonosti kuviin taltioitunutta puvuntakkimaista "raidallisella" tavalla kuvioitua kangasta, joten tätä voi käyttää hyvin ympäri vuoden, mutta ehkä kuitenkin tämä on värinsä ja mallinsa puolesta parempi syys- ja talviaikaan. Toisekseen mekon mukana tulleessa kangasvyössä on reiät, joten sitä voi jopa käyttääkin toisin kuin Caterinan mukana tullutta vyötä, joka löystyi jatkuvasti omia aikojaan kiinnityksen puutteessa. Kolmanneksi tässä on sivussa pukemista helpottava vetoketju, joten noita (täysin toiminnallisia) nappeja ei tarvitse aukoa joka kerta kun tämän haluaa pukea ylleen.

Alexandria-mekossa on suhteellisen vahvat militääriset vibat, vaikka otinkin tämän navynsinisen värin armeijanvihreän sijaan. Tässä ei ole olkatoppauksia aitoon 40-luvun tyyliin, mutta hihojen rypytys antaa kyllä tismalleen sellaisen hartialinjan kuin kuuluukin. Helma on vain puolikello asiaan kuuluvasti, mutta se imaisee tarvittaessa kevyen tyllin alleen; näissä kuvissa minulla on käytössä littein tyllihameeni Lady Vintagelta, mutta helma näyttää mekon tyyliin sopivasti kauniilta ilmankin tylliä, eikä takerru sukkahousuihin kiinni.

Ostin tämän mekon koossa UK10 ja kuten Caterina tämäkin mekko istuu melko väljästi, mutta koska materiaali ei jousta ollenkaan ja mekon voi kuitenkin kuroa vyöllä vyötäröltä tiukaksi, niin koko on minulle juuri täydellinen. Muille kiinnostuneille suosittelen ostamaan mekon ihan omassa koossa, koska niin väljä tämä ei ole että joustamattoman materiaalin takia kannattaisi riskeerata, ettei kädet mahdu hihoihin. Niissä on kyllä mukavasti tilaa tällaisille löllökäsillekin, ettei allien mahduttamista hihoihin tarvitse pelätä, mutta omalla koolla pärjää varmasti.

Ulkoilutin myös tätä Black Fridayn aikaan TopVintagelta ostettua La Parisiennen Bethany Bow-laukkua, joka on ollut kovassa käytössä jo monta kuukautta, mutta joka ei vain ollut vielä päässyt blogiin saakka, koska monesti kuvatessa mukana on ollut tämän sijaan samaan aikaan ostettu Voodoo Vixenin laukku, joka piipahti blogissa jo joulukuussa. 

Pidin pitkään tästä Bethany-laukusta enemmän kuin Voodoo Vixenin laukusta, koska viininpunainen väri on ihana, rusetti on vielä ihanampi ja sen lisäksi rakastan noita kisslock-kiinnityksiä, mutta valitettavasti tuo kiinnitys on tämän laukun ainoa huono puoli, joka laskee hieman käytännöllisyyttä. Laukku on oikea tilaihme ja se imaisee nätisti järkkärin ja lompakon ja vaikka pullon viiniäkin, mutta jos tähän laittaa liikaa painoa, lukitus napsahtaa omia aikojaan auki, koska kantokahva on vain toisella puolella laukkua. Järkkärin ym. kuvaamisen tarvittavat tykötarpeet laukku vielä kantaa nätisti aukeamatta omia aikojaan, mutta ei tämän sisään ehkä sitä maitopönttöä kannata enää sulloa, vaikka se varmasti laukkuun mahtuukin.

Loppuun vielä vähän eri valossa otetut kuvat Alexandria-mekosta, joissa mekon väri toistuu paremmin. Pidän hirveästi mekon siluetista, varsinkin noista hihoista, jotka antaa ilman olkatoppauksiakin oikeanlaisen hartialinjan. Edessä olevat taskut ovat myös mukavaa vaihtelua piilotaskuille, jotka piilottelevat aina silloin kun niille olisi tarvista. (Ihan oikeasti niitä saa aina etsimällä etsiä, jos on vähänkään enemmän helmaa.) Hyvänä puolena myös se, että materiaalinsa puolesta Alexandria-mekko sopii sekä arkikäyttöön että töihin, tyllillä tai ilman. Ihana laiskojen päivien vaate, jossa näyttää hyvin pienellä vaivalla huolitellulta.

En ole viime aikoina ihan hirveästi jaksanut laittaa hiuksiani, kun lämpötila on ollut plussan puolella ja kosteassa säässä hiukset suoristuvat omia aikojaan. Juurikasvuakin on ehtinyt tulla sen verran, että käväisin ostamassa vaalennusainetta pari purkkia, koska viimeksi yksi purkki ei tahtonut riittää edes juurikasvun vaalentamiseen. Miten voi olla että yhdellä purkilla pitäisi pystyä vaalentamaan leukaan saakka ylettävät hiukset, jos se ei meinaa riittää juurikasvunkaan vaalentamiseen? :O

Ostin myös viimein Kingdom Hearts 2.5 HD Remixin, jota olin etsinyt kaupasta siitä saakka kun se ilmestyi joskus viime vuonna (minulla on myös 1.5 HD Remix ja alkuperäinen Kingdom Hearts) ja nyt sopivasti löysin sen tuurilla samaan aikaan, kun Kingdom Hearts 2.8 HD Remix on juuri tullut Ps4:lle. Pelaamista siis riittäisi, kunhan vain jaksaisi pelailla. Isä aina sanoi, että aikuisena pelit ei kiinnosta ja vaikka hän olikin siinä asiassa väärässä, niin huomattavasti vähemmän sitä tulee tätä nykyä pelattua, vaikka aikaa olisi enemmän kuin lapsena/teininä, jolloin en mitään muuta tehnytkään kuin hakkasin pelejä koko vapaa-aikani. Kaipa se pitää vain saada se nostalgian puuska ja sitten istunkin seuraavat kaksi viikkoa pleikkarin ääressä pelaamassa ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ei se sisäinen gamergirl ole minnekään kadonnut, se on vain ollut uinumassa ja kaipaa vähän herättelyä :)

In English:

Some of you may know that I have a huge love for shirt dresses, but I'm very picky with them. I previously reviewed my first ever shirt dress, Caterina Dress by Collectif, and this time I'm back with another Collectif piece, the Alexandria dress.

When I first bought my Caterina dress I was torn between these two dresses and although I eventually went with Caterina, I couldn't get my mind of Alexandria. When Collectif had their -50% sale (which is still on), I decided to get the Alexandria dress as well and I have to admit I actually like this one better than the Caterina. This has a more structured feeling, especially with the belt which actually has holes and therefore stays put much better than the belt of Caterina, which was a pain in the ass.

The Alexandria dress doesn't have a full swing skirt, but it's still wide enough to take a petticoat, although it doesn't really need one because of the more 40's style silhouette. I love the shoulders, which don't have any padding but due to the shape of the sleeves almost looks like it does, which is great for pear shaped girls like me. The dress runs slightly on the larger side, but because the material doesn't stretch and you can cinch your waist with the belt, it still gives a very flattering figure. Best of all, it's work appropriate and elegant, but also great for casual wear.

I'm also featuring my La Parisienne Bethany Bow bag in this post. I've had it since Black Friday, but this was the first time I actually photographed it. I used to love it more than my Voodoo Vixen bag, because it has everything I want: a nice large bow, beautiful color and a lovely kisslock, but sadly it isn't quite as practical as my other bags. Even though it can fit a ton of stuff inside, if it gets too heavy, the kisslock will pop open on its own, because the bag has only one handle. Sure it can still take in my systems camera and other stuff required for blogging, but it's probably better not to add wine bottles or milk cartons inside (even though they will fit).

Yesterday I bought some hair brightener so I'll be able to get rid of my root growth and I also bought a game I had been searching for months, Kingdom Hearts 2.5 HD Remix for ps3. Some of you may know I'm a gamergirl, but lately I have calmed down  and don't play nearly as much as I used to play back when I was a teenager. I have become a lot lazier, but I still love playing games and I hope I'll get back to it with my new game (collection, actually). I love Kingdom Hearts series as it combines two of my favorites: Final Fantasy and Disney characters and also gives me a huge burst of nostalgia. Who knows, maybe I'll spend the next two weeks doing nothing else than playing. That's who I was and is partly who I still am, after all. ;P

Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu oli ja meni. Sain viisi pakettia suklaata ja melkein 2kg lisää painoa.Olisipa pudottaminen yhtä helppoa kuin kilojen saaminen, mutta kun on tuota suklaata.
Sain myös sukkahousuja ja maailman trolleimman lahjan tähän mennessä: Tom of Finlandin tyynyliinan ja kauppakassin. Oli jo käytössä ihan Prismassa saakka, että varmasti mahdollisimman moni näki. Pikkuveli yllätti tänä vuonna toteamalla, että lahja on samaan aikaan trolli ja samaan aikaan sellainen, että tykkään - ja ihan oikeaan osui.

Tyynyliina on hippusen iso, mutta onpahan puuvillasatiinia. Äiti tokaisi pervosti, että onpahan sitten nukkuessa hyvällä kohdalla vehje melkein suussa. Niin. Pussilakanan kun vielä viitsisi ostaa, mutta on tyyris, kun n. 80€ maksaa.

Joulun ja uuden vuoden välissä kävin pikkuveljen kanssa Mikkelissä, jonne upposi reilu satanen joululahjarahoista. Ostin korurasian kaikelle rihkamalleni, lisää rihkamaa, pari söpöä pinup-peltipurnukkaa ja sukkahousuja lisää. Sain sukkahousuja joululahjaksi ja olin jo Seppälän alennusmyynnistä käynyt nappaamassa paksut fleecevuorelliset talvisukkahousut. Niissä ei kintut palele.

4,90€/kpl Euro Marketissa.

Ostin myös yllä olevassa kuvassa näkyvän Vilan mekon Kekäleestä. Se suorastaan huusi perääni hengarista ja kun sovitin sitä, olin kerralla myyty. Hymyilin kassatädille kuin sienissä oleva tyytyväisenä siihen, että törmäsinpä harvinaisen hyvin istuvaan mekkoon. Tosin sitä eloa kesti muutaman käyttökerran, koska viskoosisekoitekangas venähti vähän käytössä väljemmäksi. Korjaantuu toivon mukaan pesussa, eikä tuo liian väljä ole vieläkään.
Jotenkin tämä mekko toi mieleeni vähän Chanelin. Ehkä se on tuo väriyhdistelmä ja rusettikin. Joka tapauksessa hiukan klassisempi ja "normaalimpi" vaatekappale kylmiin vuodenaikoihin.

Kuvia piti olla myös äidiltä saaduista meripihkakorvakoruista, mutta koska pikkuveli otti kameransa takaisin, on laatu yllänäkyvän suttuista vastedeskin, kun joudun käyttämään omaa pikkupokkariani. Olen tosiaan harkinnut kunnon kameran ostamista, mutta sen käyttöä pitäisi opetellakin, että se maksaisi itsensä takaisin. Pitäisi olla linssin takapuolellakin, eikä vain etupuolella.

Näiden konkreettisempien juttujen ohella ostin Steamin joulualesta Final Fantasy III:n, joka on yksi niistä harvoista vanhoista Final Fantasyista, joita en ole vielä pelannut. Nintendo DS:ltä tietokoneelle käännetyssä versiossa on kuitenkin huonot kontrollit, joten revin hiuksiani, kun yritin virittää ps3-ohjaimen toimimaan tietokoneen kanssa. Oli muuten hommaa, en suosittele kenellekään. Joko toimii analoginen ohjain tai pelkät nuolet, mutta eivät toimi yhtä aikaa, ei vaikka pitkän etsimisen jälkeen on kaikki ajuritkin asennettuna.

FF3:n kanssa tein poikkeuksen ja ensimmäistä kertaa en tehnyt tytöstä White Magea. Yleensä siitä näteimmästä tytöstä tulee White Mage, mutta jotenkin Arc sopi paremmin maagiksi, kun oli niin reppana pisamineen kaikkineen.

En ole nyt vähään aikaan pelaillut, koska Steamin alesta tarttui mukaan muutakin. Lukioaikoina tein omaa pikseligrafiikkaroolipeliä RPG Maker XP:llä ja sain jopa hurjat 2-3h pelattavaa tehtyä ennen kuin vanha tietokone sanoi itsensä irti. Kokeilin myös RPG Maker VX:ää, mutta koska homppeliystäväiseni ei ollut enää neuvomassa koodien kanssa, se jäi kokeiluksi. Ja sitten vaihtui jo konekin.
Nyt ostin Steamin alesta RPG Maker VX Ace:n, eli ilmeisesti tuoreimman version kyseisestä ohjelmasta, koska totesin, että voisin hyvin yhdistää kaksi suosikkiasiaani, eli pelit ja kirjoittamisen. Miksipäs ei?

Tätä karttaa tein koko eilispäivän, eikä se ole vieläkään valmis :D

Olen yrittänyt muistella kertaalleen opittuja ja unohdettuja juttuja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Olen varmaan käyttänyt jo parikymmentä tuntia aikaa pelin tekemiseen, enkä ole saanut tehtyä edes kaikkia taustajuttuja puhumattakaan sitten kartoista ja muusta vastaavasta. Pelattavaa on ehkä hurjat viitisen minuuttia. Longest game ever!
Tähän sitten uppoaakin ilmeisen kiitettävästi aikaa, mutta samapa tuo työttömänä saada edes jotain aikaan. Mies tuumi, että tällä menolla teen tätä vielä ensi vuonnakin, eikä se veikkaus varmaan mene kovinkaan pahasti vikaan, joten katsotaan sitten ensi vuoden alussa uudestaan miltä näyttää pelintekorintamalla.

Mitä tulee uuden vuoden aattoon, se sujui hyvin. Pikkuveljen kaveripariskunta kävi kylässä, käytiin baarissa, juorusin tuttujen kanssa koko illan ja kun tulin kolmelta kotiin, istui kotiin väsymyksen varjolla jäänyt siippani vieläkin tietokoneella. Että sellaista.

Miten uusi vuosi sujui teillä?

The Sims 4 - Naurukuoleman partaalla

... siis itse. Ei nyt mennä tappamaan simiraukkoja nauruun, vaikka uusimmassa Simsissä ne voivatkin kuolla paitsi nauruun myös häpeään. Pitihän sitä jotain uutta keksiä, kun enää ei voi hukuttaa simejä uima-altaaseen.

Poikaystäväni osti pitkän mouruamisen päätteeksi minulle The Sims 4 -pelin synttärilahjaksi ja arvatkaa hypinkö riemusta. Ainakin siihen asti, kunnes tajusin, ettei dvd-versiostani huolimatta peliä pysty asentamaan levyltä vaan se oli pakko ladata, koska Origin ei ymmärtänyt lukea asemaa ja tarjosi vain latausvaihtoehdon. Tunnin raivoamisen jälkeen latasin pelin sitten netistä ja pääsin tekemään ihkaensimmäistä perhettäni.

Tein minun ja serkkuni nykyisen tarinan neljä päähahmoa: Aislinnin, Denysin, Arminin ja Paigen. Käytin valehtelematta hahmojen tekemiseen ainakin kolme tuntia, koska opettelin vielä miten mikäkin toimii.

Pidän jo nyt siitä miten simeistä saa tehtyä persoonallisia. Olisin mieluusti halunnut muiden juttujen lisäksi Sims 2:n persoonallisuuspisteet, mutta sen sijaan jouduin valitsemaan elämäntavoitteen lisäksi kolme luonteenpiirrettä, joiden lisäksi yksi tuli elämäntavoitteesta.

• Aislinnin elämäntoive on löytää Sielunkumppani ja elää onnellisena elämänsä loppuun. Hän on Hyvä, Siisti ja Perfektionisti. Töissä Kirjailija-uralla ja on sattuman kaupalla toistaiseksi Bloggaaja, niin kuin tarinavastineensakin. :D

• Denysin elämäntoive on Kartanoparoni, eli tahtoo siis kulmakunnan komeimman ja kalleimman talon itselleen (not gonna happen ilman koodeja, simit eivät saa paskaakaan palkkaa töistä ja ylennyksiä tippuu korkeintaan joka kolmas päivä). Luonteenpiirteitä ovat Itsevarma, Reipas (=urheilullinen) ja Kunnianhimoinen, eli pelaa hyvin yhteen elämäntoiveen kanssa. Työskentelee Salainen Agentti -uralla, eikä saa koskaan ylennyksiä toiveistaan huolimatta, koska ihan sama mitä vastaan työkysymyksiin, on vastaus aina väärä.

• Armin haluaa tietää kaikesta kaiken ja olla Moniosaaja. Hän on Hyvä, Reipas ja Kunnianhimoinen, ja tykkää puhua jatkuvasti urheilusta ja nolostua kaikenlaisista pienistäkin flirttiyrityksistä samantien. Koska The Sims 4:ssa ei ilmeisesti ole Lainvalvonta-uraa laisinkaan, tuli poliisi-Arminista Astronautti-Armin. Close enough.

• Paige haluaa olla Bilehile, ja hän on Kömpelö (rikkoo kaikki astiat), Romanttinen (hyvin epäonnistuneesti, koska Arminia ei vain kiinnosta) ja Taiteellinen, ja työskenteleekin Maalari-uralla.

Koko konkkaronkka.

Talosta tuli oikea arkkitehtuurin riemuvoitto 26 000 simoleonin voimin. Helppokäyttötoiminnot olivat vaikeuta-luovaa-näkemystä-toimintoja. En ole erityisen tyytyväinen rakennustoimintoihin, koska vaihtoehtoja on aika vähän; tuntuu siltä, että kaikki on kartanotyylistä, mattoja on vähän, seiniä vähemmän puhumattakaan sitten sängyistä ja niiden väreistä. Ja sitten ei kuitenkaan lopulta ole niitä uima-altaita. Maxis julkaisee varmasti puolen vuoden sisällä Poolparty-lisäosan ja rahastaa kaikkia niiden perään haikailevia.

Mutta simit ovat ihania toimintoineen!

#friendsie #thesims4

Kaikilla simeillä on kännykkä ja he tykkäävät ottaa kaverikuvia Simstagrammiin (ihan itse keksin!) Lankapuhelimia ei saa ja sitähän minä ekat puoli tuntia ihmettelinkin, että mites minä nyt soitan ystävälle. T. En omista älypuhelinta (kännykkä kyllä löytyy, mutta aivoni asuvat 90-luvulla.)

Raskaan työn raataja palaa kotiin ja sammuu ulko-ovelle, tällä kertaa perse pystyssä!

Koska kyseessä on Sims, on kynnykselle sammuminen ja keittiön kärventäminen varmasti tuttua näitä pelejä pelanneille. Kaikki muut paitsi Armin kärvensivät lieden vuoron perään, jonka jälkeen päätin, että vain kokkaustaitoja omaavat simit saavat tehdä ruokaa liedellä ja että Armin syökööt salaattia ja muroja, ellei joku muu tee ruokaa. Palon jälkeen liesi on käyttökelvoton ja pakko ostaa uusi, eikä ole varaa, kun simit eivät saa kovasta yrityksestä huolimatta ylennyksiä töissä. En myöskään riemastunut siitä, että myös seinän toisella puolella oleva sänky kärventyi. Kolmesti sekin.

Olen nauranut tähän mennessä jo sen verran, että simien sijaan minä vielä kuolen siihen nauruun. Osasivathan ne simit ilmeillä The Sims 2:ssakin, mutta simien uudet tunteet ovat aiheuttaneet minussa tahattomia naurunhörähdyksiä, ja poikaystävä jo mulkoilee katuvasti, että voi mitä tuli tehtyä, kun nauran täällä pitkän aikaa ääneen silmät vettä valuen.

Simien tunteet ovat hauska uusi lisä, ne tuovat uusia komentoja. Itsevarmat simit voivat esitellä lihaksiaan, flirttisät ojennella kukkasia ja iloiset hykertelevät ja nauravat unissaankin. Aislinn tosin nauraa unissaan silloinkin, kun ei ole iloinen. O__o
Ylläolevien tunteiden lisäksi simit voivat olla mm. energisiä, nolostuneita ja inspiroituneita. Paigelle tuttu tunne on tuo nolostunut, koska lähentelyt Arminia kohtaan eivät sitten millään koskaan onnistu romantiikkatoiveista huolimatta.

Suosikkini tunteista on kyllä ehdottomasti itsevarmuus.

Pissi voittajan elkein, kyllä.

Kyllä, täytän huomenna 25 ja nauran vieläkin vessahuumorille. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi, jos ei meinaa saada selvää.

Minulla on aina tapana parittaa pariskunnat itse. Paigen ja Arminin pitäisi olla pariskunta, mutta heidän suhteensa kyntää pahemmin kuin tarinassa ja kaikki romanttiset flirtit päätyvät vain kiusallisiin tilanteisiin, peiton alla häpeämiseen ja itsestä murjaistuihin vitseihin, joille kukaan ei naura.
Sen sijaan Denys ja Aislinn pariutuivat oikein sulavasti. Keskustelua, flirttiä, söpöjä haleja, sitäkin söpömmät treffit museolla. Purrrrfect...

... Ainakin siihen asti, kunnes eilen illalla saunasta tultua päätin jatkaa Arminin ja Paigen epätoivoista parittamista, ja Lataa-komennon sijaan painoin Pelaa (jonka pitäisi jatkaa automaattisesti viimeisintä tallennusta), joka vei minut tilanteeseen, jossa olin juuri rakentanut talon. Eli täysin nollatilanteeseen mitä tulee simien töihin, parisuhteisiin, ystävyyssuhteisiin, taitoihin jne.
Poistuin tallentamatta pelivalikkoon, latasin ja huomasin, että automaattitallennus oli tallentanut sitten kuitenkin viimeisimmän tallennukseni päälle vain paria sekuntia aikaisemmin. Bye bye save game.

Ilmeeni kun tajusin, että viiden tunnin työ oli valunut kankkulan kaivoon bugin takia.

Ilmeisesti en ole ainoa, jolta on iso työ valunut hukkaan, googlaamalla löytyi muitakin epäonnisia. Ei auta kuin toivoa, ettei tapahdu uudestaan tai saatan päästää isohkon raivon ja paiskoa minäkin jääkaapin ovia niin kuin pahantuuliset simit tekevät.

Joka tapauksessa jouduin tekemään kaiken uudestaan. Etsimään työt, hankkimaan kyvyt, pariutumaan...

Tällä kertaa menin kihloihin asti.

... Ja Armin ja Paige eivät tule vieläkään toimeen. Johan nyt on perkele.
Saan heidät tasan tarkkaan ihastuksen tasalle ja joskus jopa romanttiseen halaukseen, mutta useimmin tulee miinusta kuin plussaa, oli romanttinen komento sitten mikä hyvänsä. Ehkei heidän kuulu päätyä yhteen.

Uudella yrityksellä otin myös osakseni pelata muuallakin kuin neljän seinän sisällä. Tutustuin naapuruston simeihin, kävin kahdesti treffeillä ja jopa kylässä Tiina Terhakaisen luona. (Dina Caliente, jos joku pelaa englanniksi. Mistä nämä suomennukset on oikein revitty?)

The Sims 4:ssa ihmissuhteet laskevat supernopeasti verrattuna kakkoseen. Sitä on pakko olla koko ajan soittamassa ja laittamassa tekstiviestiä, koska sen sijaan, että suhde paranisi ajan kanssa, se vaan laskee. Ja vauhdilla. Onneksi ystäväsimit sentään käyvät kylässä melkein päivittäin ja samaan aikaan voi jutella huoletta neljän simin kanssa. Ruoka suussa, television ääressä, tietokoneella pelatessa ja juoksumatoltakin voi sosialisoida simien kanssa, joten ei ihmissuhteiden ylläpito sentään mahdotonta ole.

Poikaystäväni pohti että oliko järkeä ostaa The Sims 4, kun minulla on jo The Sims 2, mutta nämä kaksi peliä ovat niin erilaisia pelityyliltään ja tavoitteiltaan, että jatkan molempien pelaamista.
Jos haluan panostaa simien persoonallisuuteen, pelaan nelosta, mutta jos haluan vapautta rakentaa mitä haluan, minne haluan (t. Kontrollifriikki), kasvattaa sukupolvia ja päättää millaisia simejä pelissäni liikkuu niin pelattavissa perheissä kuin niiden ulkopuolellakin, pelaan kakkosta.
The Sims 4:ssa on hyvin paljon rajoitteita vapaata pelaamista ajatellen: tontit on lätkäisty The Sims 3-tyyliin ennalta määrätyille paikoille, tyhjiä tontteja on hurjat kolme, asutettuja neljä Willow Creekissä ja muihin vapaisiin taloihin ei ole varaa alussa, ellei käytä rahakoodia. Yhteisötontteja ei ilmeisesti voi rakentaa itse laisinkaan, eikä niitä sen puoleen ole kuin yhteensä viisi Willow Creekin puolella. Ilmeisesti Oasis Springissä on lisää ja maailmojen välillä voi matkustaa (simini haluavat Olkkari-nimiseen baariin, joka on kai Oasis Springsin puolella), mutta minä nautin enemmän vapaudesta ja siitä, että saan hyödyntää "arkkitehtuurista näkemystäni" sen sijaan, että ihailisin vain pelin valmiita paikkoja. Ei sillä etteivätkö ne olisi kauniita - maisemat ovat upeita!

The Sims -pelit ovat myös tunnettuja ihanista (pikku-)bugeistaan. Olen törmännyt jo kahteen melko krusiaaliin bugiin, kun ei peliä voikaan asentaa levyltä ja tallennukset katoavat bittiavaruuteen. Jos ne nyt säilyisivät tallessa, ehkä jonain päivänä yritän kasvattaa The Sims 4:ssakin sukupolvittain simejä. Siihen tietysti olisi hyvä olla ne taaperot, mutta sitten sitä Perhehupia/Taapero-lisäosaa odotellessa. Uskokaa vaan, että sellainenkin vielä tulee, joko ennen tai jälkeen sen Poolpartyn.

Ostokset ja The Sims 2 -hölinää

Olen käynyt kirpparilla ja kaupungilla shoppailemassa. Yleensä en löydä yhtään mitään kirppareilta, mutta tällä kertaa löysin yllättäen vieläpä omaa kokoani olevan Hell Bunnyn topin kolmella eurolla. Siitä puuttuu olkaimet, mutta toppi kestää päällä ilmankin. Saatoin hörähtää, kun löysin toisen samanlaisen, mutta punaisen huuto.netistä hintaan 30€. 

Ajattelin tällä viikolla mahdollisesti ottaa topista kuvia, koska Paawo on kaupungissa ja tottahan toki silloin serkkutyttöjen täytyy päästä räpsimään kuvia kerran jos toisenkin. Jos ei vain sataisi joka päivä koko päivää.

Viime viikon keskiviikkona kävin shoppailemassa kaverini kanssa. Hän etsi avokkaita, mutta ostimme molemmat vain alusvaatteita ja sukkahousuja. Koska ystävälläni ei ole mekkoja mitä käyttää punaisten sukkahousujen kanssa, minä nappasin ne omaan ostoskoriini.

Olen ihan hurahtanut shapewear-tuotteisiin. Minulla on "kuristusalkkarit", jotka ostin käytettäväksi myötäilevien kynämekkojen kanssa, mutta halusin jotain muutakin. Koska käytän paljon sukkahousuja varsinkin syksyihin, nappasin Lindexiltä mustat muotoilevat sukkahousut.
Sokokselta hairahduin ostamaan vyötäröliivin, ettei aina tarvitse riuhtoa shapewear-alushousujen kanssa, ja tulinpa ostaneeksi myös litistävät shortsit, jotka voisivat nousta vyötärölle niin kuin kuva antaa ymmärtää, eikä jäädä lanteille, jossa ongelma-alueeni eli alavatsa jää kauniisti tyrkylle housujen rullautuessa alaspäin.

Katselin myös korkeavyötäröisiä farkkuja, koska sattumoisin kaikki farkut olivat Kappahlissa -30% ja Seppälässä 19.95€. Seppälässä oli ihanat jalassa tosi mukavat korkeavyötäröiset farkut, mutta olin pihi enkä ostanut niitä ja nyt ne kummittelevat mielessä.

Alun perin minun ei pitänyt tuhlata tässä kuussa mihinkään kirppariostoksia lukuun ottamatta, mutta muotoilutuotteisiin hurahti sen verran rahaa, että itku pääsee (on niillä kyllä käyttöäkin, rakastan tuota vyötäröliiviä).
Sen lisäksi totesin, etten voi kävellä mustissa avokkaissani hautausmaan monttuisella hiekkatiellä tappamatta nilkkojani, joten kävin ostamassa toiset mustat tekomokkaiset avokkaat. Saatan laittaa niihin kantapäälaput, että voin varmasti lauantain tullen kävellä niissä. Eri asia tietenkin jos sataa niin kuin on satanut jo monta päivää, sitten kuljen vaikka kumppareissa, mutta jospa viikonlopuksi sää selvenisi.

Parin shoppailupäivän ulkopuolella olen vain pelannut The Sims 2:sta valehtelematta yli puolet hereillä vietetystä ajasta. En vaan koskaan kyllästy siihen. Välillä on hirveitä pelikausia ja välillä en koske Simsiin moneen kuukauteen, mutta siihen on aina helppo palata, kun on koko naapuruston kehittänyt alusta asti itse ja taltioinut kaiken kuvina koneelle.

Simeillä on joskus maailman parhaat ilmeet. Christopher, neljännen sukupolven sim.

IT'S MORE FUN TO BE EVIL! Vivienne, le evil witch. Kolmas sukupolvi.

Olen joskus saattanut mainita täällä, että minulla on täysin kustomoitu naapurusto, jossa ei ole mitään muuta kuin pakolliset pelin generoimat npc:t, jotka käyttävät ladattuja naamoja, ja kaikki loput simit ovatkin sitten omiani. Minulla oli aloittaessani neljä perhettä, Ruusukunnas, Lummevirta, Ruskapihlaja ja Sarakaisla, mutta hyvin pian joukkoon tuli viides, Murtovaara, koska toinen Lummevirran simeistä meni naimisiin ilkeän noidan kanssa ja otti miehen sukunimen. (Kuvassa näkyvä ilkeä noita on näiden simien lapsenlapsi, joka saa pian omia lapsenlapsia, kunhan hänen poikansa selviää vielä viimeisen vuoden yliopistossa kihlattuineen.)

Ne, jotka pelaavat Simsiä ahkerasti, tietävät varmastikin legacy challengen, joka on hyvin suosittu tapa pelata Simsiä. Minä en kuitenkaan tyytynyt legacy challengen rajoitteeseen yhdestä perheestä vaan pelaan koko naapurustolla. Ilman rahakoodeja ja mitään muutakaan huijaamiseksi laskettavaa koodia (paitsi ikääntyminen oli poissa kaksi ensimmäistä päivää ensimmäisellä sukupolvella). Batbox ja SimBlender löytyy, mutta käytän niitä bugien korjaamiseen ja satunnaiseen ulkonäön muuttamiseen. Noidat ovat tulleet noidiksi perinteistä kautta, samoin vampyyrit. Ihmissutta ei vielä löydy, mutta sen kanssa saatan jo joutua turvautumaan johonkin huijaukseen tai vähintäänkin modiin. (Pelini on aika runsaasti modattu jo valmiiksi.)

Olen menossa neljännessä sukupolvessa ja kunhan ensimmäiset neljännen sukupolven simit tulevat yliopistosta ulos, rupean tehtailemaan viidennen sukupolven simejä. Kyllä se naapurusto täyttyy hyvin ilmankin pelin generoimia turhakkeita :D

Alkuperäisten viiden perheen sijaan minulla on nykyään hemmetisti perheitä, esim. kolme pelattavaa Ruusukunnaan perhettä, joista toinen sivuhaara alkoi jo toisen sukupolven kohdalla ja kolmas kolmannen. Ensimmäinen on se alkuperäinen perhe, johon menee aina yksi lapsista perijäksi puolisoineen.
Rykäisin tänään loputkin Ruusukunnaat yliopistoon ja tajusin parittaneeni toisen sivuhaaran Amelian alkuperäiseen Ruusukunnaan perheeseen (ylemmässä kuvassa näkyvälle Christopherille) ja hänen veljensä Lucianin siihen kolmanteen haaraan :D Ovat siis pikkuserkkuja, joilla on kaikilla sama sukunimi.
Olen alusta asti parittanut melkein kaikki simit toisten pelattavien perheiden lasten kanssa. Vain muutama harva simi on nainut npc:n (koska townieita minulla ei ole muuta kuin pari omatekoista), mutta useimmat tosiaan menevät tässä vaiheessa pikkuserkkujensa kanssa naimisiin.
Miten niin sisäsiittoinen naapurusto?

 
En ihan kaikilla "ylimääräisillä" lapsilla pelaa. Minulla on Kuoleman kartano, jonne kaikki turhat, ylimääräiset ja rumat (pelattavat) simit menevät kuolemaan. Yritän saada mahdollisimman monta eri väristä kummitusta, mutta laiskana ihmisenä valtaosa on kuollut tulipalossa tai aiempien simien säikäyttämänä ja nälkään kuolleena. Aiemmalla tallennuksella oli kaikki muut värit paitsi satelliittiin ja kärpäsiin kuolleet kummitukset.

Viikatemies käy usein muutenkin kylässä, koska pääperheissä on vanhuksia. Pyrin toteuttamaan jokaisen kunnolla pelattavan perheen simin elämäntoiveen, että kuolevat platinamielialalla iloisina. On kyllä sydäntäsärkevää, kun sim, jonka olet kasvattanut syntymästä asti, heittää veivinsä ja kaikki elukat ja sukulaiset vollaavat ympärillä.

Christopherin mummi, toisen sukupolven sim Emily kuoli. Kuvassa myös Ruusukunnaan sivuperheen Rosalia (Emilyn tytär), ja Rosalian tytär Cherry (joka on Lucianin tyttöystävä ja Emilyn lapsenlapsi).

Kuolleille esi-isille minulla on hautausmaa. Ainoat haudat, jotka saavat olla perheen tontilla, ovat lemmikkien haudat. On liian sydäntä riipivää, kun vanhusten kummitukset silittelevät kummituskissoja ja hymyilevät onnellisina itse maalaamilleen kuville puolisoistaan. On siinä tietysti sekin, etten halua isovanhemman säikäyttävän lapsenlastaan hengiltä.

Täällä on nykyään jokseenkin enemmän porukkaa. Kaikki ensimmäisen sukupolven ja toisen sukupolven pääperheiden vanhukset ovat täällä.

Ja sitten ne päättivät, että The Sims 4:ssa ei ole uima-altaita, koska kaikki pelaajat hukuttavat siminsä sinne. Olen hukuttanut kaksi simiä uima-altaaseen, enkä tasan tee sitä toiste.
1. siinä kestää kauan
2. kun kuolevat samaan aikaan ja Viikatemies on hakemassa toista, jää toinen raato kellumaan altaaseen ja muistuttamaan kuinka julma mulkvisti olet
3. hukkuneet kummitukset jättävät jälkeensä vesilätäköitä ja rikkaruohoja.

Poikaystäväni lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi ensi kuussa julkaistavan The Sims 4:n, mutta saa nähdä ostaako. Jos ei osta, ostan itse. Mielenkiinnolla odotan kuinka kauan kestää, kun olen siihenkin ladannut 20gb ladattua tavaraa aina korvaavia ihonvärejä, kustomoituja hiuksia, vaatteita ja huonekaluja myöten.
Olisi varmaankin pitänyt ostaa se 500gt:n SSD, tästähän loppuu tällä menolla tila.

P.S. Olen aina halunnut perustaa naapurustoni simeistä kertovan blogin. Tietääkö kukaan vieläkö ihmiset lukevat sellaisia ja missä olisi muita The Sims 2:sta pelaavia ihmisiä?

Fly like a phoenix

Toissapäivänä oli lämmintä 27 astetta, eilen 13 ja tänään yhdeksän. Kesä oli, kesä meni.

Paita ja hame Collectif, sukkahousut Vogue, kengät Spiritstore.

Katsoin sunnuntaina Suomen pelin ja totesin jo 4-2 kohdalla, että nyt riittää, käydään nukkumaan. En yleensä katso jääkiekkoa, mutta koneeni oli kuumuuskuoleman partaalla, joten välttelin koneella olemista vaihtamalla töllön ääreen. Eilen ostin sitten sitä paineilmaa, että sain rakkaan lapsoseni puhdistettua - että sitä pölyä olikin kertynyt!

Nyt sitä voisi taas pelailla rauhassa mitä hyvänsä haluaakin, mutta mielenkiintoni pelaamiseen on ollut vähän huono Sims 2:sta lukuun ottamatta. Siihen peliin en ikinä kyllästy, eikä poikaystäväni ymmärrä mitenkään miten jaksan aina palata naapurustoni pariin ja jatkaa neljännellä sukupolvella pelaamista. En kyllä totta puhuen itsekään tiedä miten olen jaksanut pelata sinne asti, pelaanhan koko hiton naapurustolla :D Helpottaakseni taakkaa lukitsin kaikki pelaamattomat simit "kummituskartanoon" ja surmasin ne sinne, että saan kivasti eri värisiä kummituksia. Vielä kun jonain kauniina päivänä satelliitti jysähtäisi jonkin simin niskaan, niin kaikki hyvin.

Viime yönä näin omituisia unia Conchita Wurstista. Fanitin häntä ihan kunnolla, kun hän oli käymässä Suomessa ja riippumatta siitä oliko hän omana itsenään vai transhahmonaan, olin ensimmäisenä vaahtoamassa ja halimassa häntä. Sitten jostain syystä palasin ajassa taaksepäin, pelasin omana itsenäni ammuskelupeliä oikein pyssyjen kanssa ja kyllästyttyäni ylivoimalta pakenemiseen leijailin Conchitana joltain tasanteelta pois fps-pelistä suoraan menneisyyteen oman itseni luo fanitettavaksi ja halittavaksi rantamajalle veden keskelle.
Fly like a phoenix, niinkö se menikin?

Gamergirlin nostalgiset höpinät

Varoitus: pelihöpinää luvassa!

Kun olin neljä tai viisivuotias, isi opetti minut pelaamaan vanhalla koneen rouskulla pac-mania ja formulaa MS-DOS-käyttöjärjestelmällä. Sitten tulivat Windows 3.1 ja 95 ja sitten lopulta elämäni suurin rakkaus, eli PlayStation, jonka eri konsoleilla olen pelannut yhteensä yli 15 vuotta - ja minä hölmö halusin alunperin Nintendo 64:sen (vain koska sille oli Yoshi's Story)!

Ihkaensimmäiset pelit pleikkarille olivat minun ja veljeni yhteiset Hugo, Tarzan ja joku formulapeli. Sittemmin pelikokoelmani kasvoi Spyrojen ja randompelien kautta Final Fantasy -peleihin, joista ensimmäisenä hankitutin isällä Final Fantasy VIII:n.
Muistan kun odotin kotona sormet syyhyten ja kun isä tuli kotiin, hän sanoi: "Viimeinen meni."
Pillahdin jo itkuun, kunnes iskä kaivoi sitten kauppakassista sen viimeisen pelin :D Siitä alkoi pitkäaikainen rakkaussuhde FF-sarjaan, joista edelleen suurin suosikkini on sarjan kahdeksas osa. Jyystin sitä monta vuotta teini-iässä yhteensä satoja tunteja ja vielä teini-iän jälkeenkin olen sitä pelaillut yhtä rakastuneena kuin silloinkin. Pitkälti on tätä peliä kiittäminen, että englanninkielen taitoni on niin hyvä kuin on, koska en halunnut missata mitään puheista niin pelasin välillä sanakirja kädessä. (Sekin lahja isältä.)

Asiaan kuuluvasti etsin ikivanhojen kuvien syövereistä ominaisimman kuvan minusta:

Maawo 15v pelaamassa.

Minulla oli pleikkariykköselle Final Fantasyt 6-9 ja tallennuksetkin taitavat olla kaikista tallella muistikorteilla. Vanha kunnon pleikkariykkönenkin löytyy yhä jostain porukoilta täydessä toimintakunnossa muistikortteineen. Jos joku ei tiedä pelisarjaa, niin se on vuoropohjaista roolipeliä fantasiamaailmassa toinen toistaan eeppisemmällä juonella varustettuna näin lyhyesti sanottuna. Ehdottomasti pelaamisen arvoisia ovat kaikki osat (paitsi uusimmista FF13 lisäosineen en tiedä sanoa, koska en ole niitä pelannut.)

PlayStation2 tuli kuvioihin joskus tuolloin 15-16 ikävuoden tienoilla, kuten kuvan ohjaimen väristä näkyy. Kuva on jostain vuoden 2005 huhtikuulta ilmeisesti. Ps2:n mukana sain konsolin ensimmäisen ja kaikkien aikojen (toiseksi) parhaan FF-pelin, eli Final Fantasy X:n. Kyseisestä pelistä julkaistiin vastikään HD Remaster ja arvatkaapa rynninkö heti asiasta kuultuani City-Markettiin ostamaan sitä?

Alkuperäiset ja HD Remaster.

Minulla on vielä ps2 ja alkuperäiset versiot tallessa, mutta koska ostin Kingdom Heartsistakin HD-version niin miksen toisesta suosikkipelistäni (varsinkin kun FFX-2 tuli mukana + muutamat muut lisähärpäkkeet) varsinkin edulliseen 35€ hintaan? Alkuperäinen FFX-2 maksoi sentään huikeat 70€ uutena!

Parisenkymmentä tuntia HD-versiota pelattuani minun täytyy sanoa, että ainakin Final Fantasy X:n osalla minulla on sekalaisia tunteita; musiikkeja on "paranneltu", eivätkä kaikki tosiaankaan ole parempia (hyvä jos tunnistaa) ja hahmot ovat saaneet uudet botoxilla "parannetut" naama-animaatiot. Olen niihin suorastaan pettynyt, koska alkuperäisessä oli huikean hyvät kasvoanimaatiot, elävät ja tarkat ottaen huomioon, että alkuperäinen peli on vuodelta 2001!
Luulisi, että kolmetoista vuotta myöhemmin animoijat osaavat liikuttaa muutakin kuin suuta. Vaikka ihmiset sitä botoxia naamaan tunkevatkin, ei pelihahmoja olisi tarvinnut tuoda nykyaikaan siinä ilmeettömässä mielessä.

Muuten minulla ei ole pelistä valittamista, mutta minun täytyy sanoa että ainakin FFX:n alkuperäinen peli on parempi kuin HD. En ehkä pelaa HD-versiota sitä 300 h mitä pelasin vanhaa peliä, mutta eiköhän pelitunnit mene yli satasen nyt kun on trophyt ja kaikki muut herkut mukana :)
Toivotaan, että tuo toinen osa on saanut parempia parannuksia, mutta tuskin rahat menivät muutenkaan hukkaan.

Pelitolalla minulla taitaa olla jonkin verran ruuhkaa edessäni, koska en ole vielä pelannut sitä Kingdom Heartsin HD-versiota läpi ja ensi kuussa jo julkaistaan kakkososan HD-versio ilmeisesti. Sitä onkin sitten koko kesä pelattavaa, mutta olisihan se ollut kiva jos olisi ollut niitä töitäkin.

Töistä puheen ollen serkkuni tulee ensi viikolla kaupunkiin työhaastatteluun. Olisi niin kiva päästä viettämään koko kesä samalla paikkakunnalla, kun näemme aivan liian harvoin! Sormet ristiin ja toivomaan, että haastattelu menee hyvin :)

Minä painun tästä pleikkarin ääreen herättelemään vanhoja muistoja lämpöihottumasta, jota saan yleensä hautoessani liian pitkään samassa paikassa lämpimässä (vanha tuttu teinivuosien viiden tunnin pelirupeamilta) liikoja liikkumatta. Että on mukavaa pelata pitkästä aikaa aktiivisesti pleikkarilla kaikkien näiden tietokoneella kökötettyjen vuosien jälkeen!

Hyvää myöhäistä uutta vuotta!

eli kertomus uuden vuoden aatosta.

Uudenvuoden aatto oli ja meni. Menimme isohkolla porukalla baariin, minä ja poikaystäväni, pikkuveli ja miehen sisko ja hänen ukkonsa. Mukana olivat myös alkuillasta poikaystävän kaveri ja hänen tyttöystävänsä (voi pikkuvelirukkaa, kun ainoa, jonka puoliso ei ollut mukana), mutta he katosivat jonnekin.
Rocksissa oli taas liikenteessä vähintäänkin mielenkiintoista porukkaa. En tiedä mainitsinko aiemmin, mutta edellisellä kerralla kun kävin siellä joku täysin randomjätkä päätti tulla pörröttämään tukkaani. Tällä kertaa kukaan ei lähennellyt minua, mutta outoja ihmisiä oli liikenteessä. Viereisessä pöydässä istui kaveriporukka, josta yksi tytöistä itki varmaan tunnin verran puhelintaan kytäten. Salakavalasti ukkoni kaveri ja hänen tyttöystävänsä katosivat, joten luulin, että heillä on parisuhdeongelmia ja oletin, että myös sillä vollaajalla oli jotain vialla elämässä.
Tunti oltiin ehkä siinä rauhassa jutusteltu ja drinkeistä nautiskeltu, kun mieheni sisar M huutaa: "NYT SE YRJÖÖ, NYT SE YRJÖÖ!" Käännyin katsomaan niin eikös sieltä purjo lennä miltei jonkin jätkän päälle, nojatuolin käsinojalle ja lattialle. Aioin käräyttää tytön, mutta joku muu ehti ensin tai sitten baarissa on valvontakamera. Ei siinä portsaritkaan uskaltaneet mennä lähelle ja me vaihdoimme paikkaa tanssilattian tuntumassa oleville baarijakkaroille.
Musiikin saralla minua huijattiin. Kaikkien muiden toiveet soitettiin paitsi minun, kunnes kello tuli puoli kolme ja The Fox ja Gangnam style pärähtivät peräkkäin soimaan :D Taktinen veto, taktinen veto. Tanssilattia oli täynnä väkeä. Hevilettijätkät jorasivat siellä ihan onnessaan ja joku mies veti erään makkarankuoreen ahtautuneen tytön helman tisseihin asti ylös niin, että stringit vilkkuivat.

Sitten päästäänkin muihin puuhiin. Olen katsonut The Borgiasia (Borgiat - maan ja taivaan valtiaat) aika paljon nyt joululoman aikana. Kaikki kolme kautta oikeastaan ja tänään sain raivokilarit nähtyäni mihin kohtaan sarja lopetettiin. Puhutaan cliffhangereista niin juurikin sellainen odotti.

Lucrezia ja Cesare Borgia, kuva: Google

Luin kyllä aika paljon Borgioista Wikipediasta ja tiedän, että sarjaa ei voi liian pitkälle jatkaa jos meinaa saada edes jossain määrin onnellisen lopun, mutta olisin halunnut edes vähän paremman lopetuksen erityisesti koko sarjan suosikeille, eli Lucrezialle ja Cesarelle. Micheletto oli myös yksi suosikeistani, ihanan persoonallisen näköinen mies :)

Kyrpiintyneenä hankin haltuuni Tudorsin kaikki neljä tuotantokautta. Jos sekin loppuu cliffhangeriin niin jatkan raivoamista.
Tulee vaan kamala ikävä Cesarea nahkahousuissaan ja kalukukkaroissaan, nam. Toivottavasti fanien toiveet kuultaisiin ja tekisivät edes sen elokuvan, että juoni saadaan paremmin loppuun.

Tilasin itselleni Jimmsiltä 250gb SSD-levyn. Kone reistailee välillä ja on hidas kuin etana aina silloin, kun olisi kiire niin ehkäpä SSD auttaisi asiaan. Inhottaa vain asentaa kaikki uudestaan ja erityisesti Sims 2:n kanssa asia riipoo, koska ei sitä SSD:lle kehtaa asentaa niin kuin olen aiemmin jo tainnut mainitakin.

En tiedä olenko sanonut, että pelaan myös Guild Wars 2:sta ja en tiedä kiinnostaako ketään, mutta kävin kurkkaamassa sitä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ja mitä minä oikein sain päähäni tehdä? Total makeoverin, eli muutin hahmoni erinäköiseksi. Kypsästä naismaagista tuli hyvin... animemainen teinityttö :D

Nyt kun noita katsoo niin melkein kaduttaa, että muutin ulkonäköä, vaikka uusi ulkonäkö on kyllä todella söpö :( Sinisen tukan kanssa ei oikein sovi muut värisävyt kuin sininen ja valkoinen toisin kuin kultaisen tukan kanssa sopivat kaikki.
Olisin voinut tehdä toisen hahmon, vaikka Guardianin ja tehdä siitä söpön niin kuin tuo alempi, mutta ehkäpä innostuisin pelaamaan enemmän jos hahmoni ei näyttäisi aina niin tylsältä ja tutulta. Tai sitten teen vain toisen hahmon, jolla ehkä jaksan pelata lvl5 pidemmälle.

I got trolled

I got trolled, enkä edes vain kerran vaan kolmesti.
Kun katson kameraani, löydän pikkuveljen eilen illalla koneeni päälle taiteilemat taiteilemat kirjaimet (ah, tuota vanupuikkojen hyötykäyttöä).
Kun avaan tietokoneen kannen, välistä löytyy talouspaperiin kirjoitettu "trolled you".
Kun yritän miettiä miksi hiiri ei liiku, löydän trollfacen teipattuna laserin päälle. (Muistuttaa ihan niistä ajoista, kun olin työharjoittelussa Graficalilla. I still remember!)

Minä jo mietinkin mitä ihmettä pikkuveli oikein puuhasi sillä välin, kun riekuimme hänen kihlattunsa kanssa Rock Bandissa Bohemian Rhapsodya, A-han Take on Me:tä ja Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heartia harmoniamikeillä. Tällä kertaa naapuritkaan eivät tulleet valittamaan, vaikka hoilotimme peräti puoli tuntia kymmenen jälkeen lauantai-iltana! (Johtunee siitä, että ne valittajanaapurit muuttivat pois ja tilalle tuli ilmeisesti nuori pariskunta.)
Menimme käymään baarissa, koska mieheni halusi mennä pelaamaan ilmaista biljardia ja ottaa pari olutta siinä samalla. No, meillä muilla kolmella ei ilta pariin olueen jäänyt, taisin vetää baarissa jotain 4-5 juomaa, koska jätin viimeisen Sex on the Beachin juomatta ja vaihdoin vesilinjalle. Trollasimme baarissa ja toivoimme perinteisen Michael Cembellon Maniacin ja Ylviksen the Foxin, jota ilmeisesti joku muukin toivoi, koska se soitettiin peräti kahdesti rokkibaarissa! Ah, näitä elämän pieniä iloja. Jorasin myös Gangnam styleä ja vaikka pikkuveli intti, että on niin vanha juttu ettei ketään enää kiinnosta, niin olipa siellä muitakin joraamassa.

Rokkibaarin ainoa "huono" puoli on se, että sieltä löytyy aina vähän erikoisempaa joukkoa. Tällä kertaa seuraamme lyöttäytyi karhun kokoinen parrakas mies, joka haukkui joko minua tai rintojani putkeksi ja minua vielä perään apinaksikin, ja kruunasi solvauksensa näyttämällä minulle kieltä. Arvelin äijän kolmekymppiseksi, mutta vastaus ikää kysyttäessä oli "kaksitoista" ja näyttipä kieltä uudestaankin. Vedin äijää parrasta ja nauroin vielä pitkään jälkikäteen, koska ilmeisesti tämän äijän kaveri oli tirpaissut sitä nyrkillä naamaan baarin vessassa vähän sen jälkeen, kun äijä lähti pois seurastamme :D Joku narkkari taas oli tirpaissut nyrkkinsä peiliin.

Hyvä meininki!

Tämä päivä meneekin nautiskellessa uusimmista teehankinnoistani. Miestäni alkaa jo riipoa, kun ostan aina teetä, mutta jos Lidlistä saa halvalla niin tottahan toki minä ostan! Olen jo pitkään halunnut valkoista teetä ja nyt tuli tilaisuus siihen, eivätkä pussiteetkään paha asia ole aina välillä, vaikka Lady Green ei kyllä maistunut sen enempää vihreälle teelle kuin kirsikalle tai vaniljallekaan.