lauantai 30. toukokuuta 2015

Terassikausi avattu

Nyt on terassikausi tosiaan korkattu Sarastrossa Hoegaardenin vehnäoluilla. Waahdossa on yleensä tullut käytyä, mutta linnan lähellä on rauhallisempaa, kun ei ole samanlainen ryysis ja näitä oluita ei taida muualta saada kuin Sarastrosta ja Sillansuusta. Tämähän on siis ainoa olut kirsikkaoluen ohella, jota suostun juomaan. Sitruunaviipale kruunaa pakastetussa lasissa olevan kylmän huurteisen.
Käytiin myös jäätelöllä, vaikka kävin siellä eilenkin. Lipalta saa nykyään päärynäpehmistä <3 Oli poikaystävälle katkera huomio, kun tilasi "päärynän" ajatuksissaan saada jäätelöpallo ja tulikin pehmistä. Minä taas ilahduin, koska kyllä päärynä mansikan voittaa.

Ennen herkuttelua käytiin shoppailemassa Sokoksella ja Saimakaupassa. Veljelle ostin Hugo Bossin hajuveden myöhästyneeksi synttärilahjaksi ja itselle ostin söpön retro-tyylisen mukin ja söpöt ylihintaiset pesuhanskat. Ja eilen tuhlasin tosiaan luvattoman paljon sukkahousuihin ja hiusväriä ylläpitäviin tökötteihin, mutta molemmat olivat sentään tarpeellisia. Kyllä palkkatili tyhjenee nopeasti.
Matkalla huomattiin, että venäläisellä oli melkoinen asenneauto. Sivussa oli vielä S.T.A.R.S:in logo.
Gamers understand.

Alkaa mennä laihdutus taas terassi- ja jäätelökauden myötä mönkään. Tänä vuonna ei ole yhtä hyvää motivaatiota kuin viime vuonna, koska töissä on aina herkkuja, päiväruoka on pakko syödä ja iltaruoka on pakko tehdä. Viimeksi söin vain kevyen aamupalan, normaalin päiväruoan ja kevyen iltapalan ja laihduin kaloreita vähentämällä. Nyt ei vaan onnistu, koska ruokatauko on aamupäivällä, eikä niin aikaisin syödyllä aterialla yksinkertaisesti pärjää kymmeneen illalla, joten syön toisen lämpimän aterian kotona ja skippaan iltapalan. Ei sinällään siis ole haitaksi, mutta ne herkut...

Suklaabrownieita on yhä kaapissa, ostin porkkanakakkua (siihen on tullut joku hitonmoinen himo niin kuin yhteen aikaan berliininmunkkeihin), söin eilen ostetut karkit aamupalaksi... Söin jäätelöä, porsaankylkeä ja sitä rataa. Alkaa näkyä vatsassa, joten niille eilen ostetuille litistäville sukkahousuille tulee tarvetta. Mutta kun sää lämpenee, niin kyllä jää sukkahousut vaatekaappiin, ja pitäisi olla rantakunnossa, joten pakko kai se on itseä ottaa niskasta kiinni ja lopettaa ylenpalttinen herkuttelu ja hakea jostain se viimevuotinen motivaatio. Nämäkin kilot tuli tosiaan nyt kevättalven aikana, syksynä ja keskitalvella en lihonut juuri laisinkaan. Kai se on se märkä lopputalven ja alkukevään kurapaskakeli, joka saa syömään. Ja nyt työpaikka.
Kaikki muut laihtuu työssä, minä en uskalla edes ajatella miltä näytän ensi syksyyn mennessä. Sniff.

Hyvää kesää kaikille, älkää välittäkö kaloreista vaan nauttikaa. Ehditään sitä masentua sitten syksylläkin.

torstai 28. toukokuuta 2015

Työpaikan prinsessa

Kuvitelkaa kuinka työväestöstä valtaosa on keski-ikäisiä enemmän tai vähemmän siististi pukeutuvia pukumiehiä ja -naisia, ja sitten olen minä: kellohelmainen punatukkainen hihhuli, joka hypin portaita alas vaaleanpunaisella rusetilla varustetuissa pallollisissa ballerinoissa tylleillä varustellut helmat hulmuten ja hymyilen itsekseni. Jep, sellainen minä olen.

Mekkoni saavat paljon kehuja töissä, ja olen sanonut, että on itselläkin aurinkoisempi mieli, kun vaatteet on keväiset/kesäiset. Piristävät kuulemma muitakin ja tänään kuulin, että olen kuin prinsessa työpaikalla. Mukavaa kuulla kehuja sen sijaan, että pitäisi jotenkin "riisua" itseä (=jättää tyllit alta pois) ja olla jotain muuta. I like mah job.

That being said, tämä ei ole päivän asu, mutta enemmänkin viime viikon asu samalta päivältä, jona otin Sophia-mekostani kuvia. Eli vähän niin kuin nurin päin viime viikkoon nähden :D
Kutsuin tänään pikkuveljen ja Janinan syömään toissapäivänä paistettuja suklaabrownieita, koska totesin tänä aamuna vaa'alla lihoneeni sen verran, että olisi voinut jättää paistamatta. Ajattelin tänään kutjottaa, mutta töissä oli viineriä... Onnistuuko laihdutus näissä olosuhteissa koskaan? :D

Kyttäilen töissä ikkunoista sään vaihtumista ja kommentoin ääneen sitä, että aurinko paistaa. Olen myös tuulettanut paljon ja en tiedä unohdinko eilen ikkunan auki koko yöksi vai oliko siivooja käynyt, mutta kun menin töihin, oli ikkuna selällään ja töissä niin viileä, että kerrankin ei ollut kuuma aamupyöräilyn jäljiltä.
Olen ollut melko kuumissani liikuntaa harrastaessa, mutta myös öisin, joten pohdin onkohan lihomisella jotain tekemistä asian kanssa vai onko tämä se jokakeväinen ilmiö, kun vähänkin kun lämpö nousee, niin tekee mieli juosta shortsit jalassa ulkona. Naapurin tytöt ehtivät jo minishortseissa ja napapaidassa ulkona kekkulehtaa, minulla on vielä sukkahousut. Mutta talviturkin ajoin jaloista pois, niin voi käyttää vähän ohuempia sukkahousujakin.
Huomasin tosin, että näissäkin on persuksissa reikä ja tänään riekaloin ihonväriset sukkahousuni töissä ensin vasemmalta puolelta ja sitten oikealtakin ylös kiskoessani. Eli pitänee käydä sukkahousuostoksilla lähiaikoina.

Dress: Hell Bunny Camellia
Petticoat: Sam's
Belt: Vivien of Holloway
Accessories: Glitter/Bijou Brigitte
Shoes: Pinup Couture
Kevät on muuten kiva vuodenaika, mutta kun aamulla lähtee töihin takki päällä, tuulee ja on kylmä ja kun illalla tulee kotiin, on niin lämmin, että on kuuma takki päällä. Ja ilman takkia kylmä.

Sukkahousuista vielä sen verran, että yleensä neulesukkahousut venyy sopivasti melkein kainaloihin ja kestää napakasti ylhäällä, mutta sama ei kyllä päde näihin ohuisiin sukkahousuihin. Hyvä jos ei roiku McHammerin tavoin polvissa haarat joissain malleissa. Siksi olenkin todennut, että ostan tästä lähtien taktisesti vain litistäviä sukkahousuja: kestäävät ylhäällä ja siloittavat muhkurat.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Tämä vuosi on ensimmäinen ikuisuuksiin, kun kevät tuntuu keväältä. Ja sekin vasta, kun ollaan oikeastaan kesän kynnyksellä. Nautin kotonakin säästä kun tuijotan ikkunasta ulos vihertyvää luontoa, silloin kun verhot ei ole kiinni poikaystävän pelatessa Witcher 3:sta. On muuten kiva peli, vaikka en itse pelaakaan (mutta katson).

Itsehän olen pelannut vain Sims 2:sta pitkästä aikaa. On niin monta rautaa yhtä aikaa tulessa siinä, että hyvä että muistin kenen kanssa kenenkin piti mennä naimisiin :D Onneksi olin parittanut jo melkein kaikki hahmot valmiiksi ja valtaosa oli jo kihloissa, joten sen kuin hankin ne ulos yliopistosta, niin pääsee hankkimaan lisää viitossukupolven penskoja. Ensimmäiset syntyivät jo alkuviikosta, kun noitapariskuntani repäisi kahdet kaksoset tavoitebonuksen ansiosta. Olisin hankkinut lisää mukuloita, mutta ei mahdu, koska isoäidit ei ota kuollakseen, joten saa nähdä tuleeko kissoistakaan neljättä sukupolvea (ei mahdu hankkimaan, koska 3 kissaa ja 8 simiä). Vähän ehkä riipoo, jos Misuli (kyllä, Misuli) ehtii muuttua vanhukseksi ennen kuin kumpikaan noitavanhus heittää veiviään. Siihen katkeaa sitten se kissasuku. Minulla on näet eläimilläkin sukupolvikasvatukset menossa joissain perheissä ja noidillahan on perinteisesti kissoja.
Minäpäs en kuole kiusallanikaan. As evil as always.
Also dem faces.
Christopherilla on aiemminkin ollut hyviä ilmeitä.
Mutta Oliver vie kyllä potin tällä. Ei pelehtiminen kiinnostanut, kun piti lähteä rötöstelemään.
Pitäisi Valerian (ylemmässä kuvassa oleva vanhus) ensimmäiset lapsenlapset päkertää ulos, kun Oliverkin ilmeestä huolimatta suostui lastenhankitaan vaimonsa Charlotten kanssa. Hiljaa hyvä tulee ja naapuruston väkiluku alkaa huidella pilvissä, kun viides sukupolvi on kokonaisuudessaan ennen pitkää ulkona.

Nyt voisinkin jatkella simsittämistä niin vielä ehdin ennen nukkumaankäyntiä. Lupaamani ei-asupostaukset tulee, kunhan jaksan käydä kuvat läpi ja tehdä muuta kuin ruokaa ja pelata simsiä. Until then, shoeflee! (simsittäjät tietää.)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lappeenrannan kevätretki

Kysyin toissa viikolla Janinaa mukaani Lappeenrannan kevätretkelle, kun ei tuo ukon turjake reissusta oikein innostunut, ja Janina oli heti täysillä mukana lähdössä. Kyseessä oli siis liiton retki, ja ylläri, ylläri, olimme reissun nuorimmat osanottajat. Meitä oli kaksi bussillista ja n. 80 henkeä, ja matkalla Lappeenrantaan pysähdyimme mm. Mälkiän sululla höntsäilemässä. Meille piti olla kierros järjestetty, mutta koska on turistien off-season, kuljeksimme yksinämme sellaisen tunnin ajan ympäristössä ja kuvailimme Janinan kanssa.
Kuten näkyy, meillä oli aikaa kuvailla ja sääkin helli meitä. Valitettavasti aika pitkälti saman tien, kun osa porukasta oli heitetty Erämessuille, kaunis aurinko meni pilveen ja loppupäivän olikin pilvistä.
Lappeenrantaan saavuttua meillä oli reilu pari tuntia aikaa shoppailla, mutta onnistuimme Janinan kanssa hortoilemaan vähän mitättömimmissä kauppakeskuksissa Isoristiinan sijaan. Kävimme läpi Armadat ja Oprit, ja jos niistä ei mitään muuta hyötynyt niin sen, että tulipahan liikuntaa.

Kun viimein pääsimme IsoKristiinaan, oli meillä vajaa tunti aikaa, joka kului tehokkaasti Marks & Spencerillä uimapukuja sovitellessa. Minulla ei ollut tarvetta uikkarille, mutta ostinpa kuitenkin, kun löysin niin sievän. Kengillä oli tarvetta molemmille, joten käytiin ostamassa Kookengästä sellaiset. Minä ostin työkengiksi Gaborin sandaalimaiset korolliset kengät ja Janina osti Riekerin sandaalit kesäksi edellisten jo aikansa eläneiden tilalle.

Shoppailun jälkeen ehdimme sopivasti pinkoa Scandic Patriaan syömään, jossa sai hakea noutopöydästä evästä niin, että napa ruski. Huomasin taas, että olen huono ruokajonottaja, koska inhoan sitä, kun jono jakautuu (niin kuin nyt teki) ja ihmiset änkevät eteen "tasapuolisuuden" nimissä. Siinä ei ole tasapuolisuutta, jos minä olin siinä ensin, piste.
Tässä hiekkapatsaassa oli asennetta.
Ruokailun jälkeen meillä oli vajaan tunnin Linnoitus-kierrokseksi mainittu opastus, mutta ajelimme bussilla ehkä sen 20min linnoituksen puolella ja loput hortoilimme kaupungissa. Kuvistakin olisi tullut parempia, jos niitä ei olisi tarvinnut ottaa liikkuvasta bussista.
Kierroksen jälkeen olisin halunnut shoppailla lisää, mutta joku vanhoista pieruista halusi lähteä jonnekin Myllymäkeen, jossa olikin sitten tyyliin Motorest ja Tarjoustalo Robinhood. Joo... Olisi nyt edes pysähdytty siihen, jossa oli Eccon myymälä, mutta ei.
No, tulipa ostettua hyötytavaroita, eli halvimpia mahdollisia höyliä mitä kaupasta löytyi (koska ajattelin testata Dermosilin ihokarvanpoistogeelin tehoa niiden kanssa), lisää sähköhammasharjan vaihtopäitä ja huulirasvaa.

Viimeisenä vuorossa oli Imatran koskinäytös. Aurinko paistoi jälleen pilvien takaa, mutta tuuli niin kylmästi, että palelimme molemmat Janinan kanssa ja katsoimme aika pitkälti vain alun koskinäytöksestä ja sen jälkeen menimme bussiin lämmittelemään. Totta puhuen sieltä näki ihan yhtä hyvin kuin sillalta miten vesi vaahtosi ja sitä rataa.
Lisätkää tähän korni klassinen musiikki, niin olette kuin paikan päällä.
Työkaveri otti meistä yhteiskuvan pyynnöstäni. :)
Kaiken kakkiaan retki oli edullinen ja hauska ja vaikka toivoin vähän pitempää shoppailuaikaa turhan maleksimisen sijaan, eiköhän tuo parin sadan euron köyhtyminen ole tältä erää riittämiin. Suunnitelmissa oli kuitenkin ostaa vielä pari mekkoa kesäksi, ja kaiken sain mitä tarvitsinkin ja mitä lähdin ostamaan. Ostokset esittelen erillisessä postauksessa, koska tässä taitaa olla kuvia riittämiin jo tälläisenaankin.

Lappeenranta vaikutti kaupunkina oikein viihtyisältä ja mukavalta, ja ihmiset olivat kohteliaitakin. Joku herrasmies tarjoutui omatoimisesti neuvomaan meidät Scandic Patrialle, kun yritimme navigaattorin kanssa sinne navigoida. Mäkeä ja monttua oli kyllä riittämiin keskikaupungilla, sen minä sanon. Tuli liikuttua niin paljon, että ei haitannut yhtään, että söin jälkiruoalla kermavaahtoa koko kuukauden tarpeeksi. Nyt voi taas kutjottaa, kunhan tuo ukon turjakkeen pizza syödään tuolta ensin pois.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Lady Vintage: Violet Floral Sketch Sophia Dress

Eli kuinka netistä tilaaminen menee tehokkaasti päin persettä.
Tilasin Lady Vintagelta toissa viikolla ensimmäistä kertaa, koska totesin, että kun kerran sain palkan, niin voin pistää ranttaliksi. Paitsi että Kelalta ei koskaan kuulunut viimeisiä työmarkkinatukia ennen kuin tämän viikon keskiviikkona, reilu viikko sen jälkeen, kun Lady Vintagen tilaus oli jo tullut. Siihenkin piti laitella äkäisiä viestejä asiointipalvelun kautta, jonka jälkeen pahoittelivat nöyrästi, että oli jotenkin jäänyt maksamatta. Tulipahan nyt rahat sopivasti huomista Lappeenrannan reissua ajatellen.

Mitä tulee Lady Vintagen tilaukseen, menin hakemaan pakettia ihan täpinöissäni, mutta pettymys olikin suuri, kun ihanan Sophia-mekon alta paljastui kuppikakkumekkoni... joka olikin musta, vaikka tilasin kermanvalkoisena. Ei siinä muuten mitään, mutta kun sen kanssa tilaamani shampanjanvärinen petticoat osoittautui sellaiseksi vaaleankeltaiseksi, joka ei sitten sen mustan kanssa sovi ollenkaan yhteen. Toisekseen petticoat on Made in China (vaikka kaikki muu on Made in London) ja nimenomaan Kiina-laatua; siitä näkyy läpi, se on karhea kuin hiekkapaperi ja se on valmiiksi niin litteä, ettei siitä kyllä juuri iloa ole. Ei sillä, että kumpikaan tilaamistani mekoista olisi täyskello, vaikka Lady Vintage mitä väittäisi. Olisin palauttanut, jos Posti ei olisi tyranni, joka veloittaa ulkomaan paketeista 21-26 euroa, mutta nyt olen opetellut rakastamaan mustaa kuppikakkumekkoani. Petticoatin piti etsiä uutta kotia, jossa hailakankeltaisesta väristä tykätään, mutta koska mekko kiipeää kinttuja pitkin, oli alushame pakko ottaa käyttöön väärästä väristä huolimatta.

Kuin kaiken pahan päätteeksi Sophia-mekko oli merkittävästi pienemmäksi leikattu kuin lyhyempihelmainen sisarensa tea dress, joten rintamukseni ei mahtunut mekkoon ollenkaan. Muut mekot ovat puuvillasatiinia, joka joustaa, mutta ei - tämä on kiinalaatuista ohuen ohutta viskoosia. Ulkokangas joustaa, mutta jonkun idiootin älynväläys oli laittaa mekkoon 100% puuvillavuori, joka ei jousta ollenkaan ja siinä sitä sitten oltiinkin, että menikö ihan koko tilaus ja rahat harakoille, kunnes Janina viimein toissapäivänä korjasi mekon minulle, ratkoi sivusaumoja ja avasi vuoren saumavaroja, että mekko mahtuu päälle.
Ja nyt se onkin oikein kaunis, eikös olekin?
Sophia-mekko on tosiaan samanmallinen yläosastaan kuin Lady Vintagen tea-mekot, jos joku on niiden kanssa tuttut. Tämä oli vain leikattu rintamuksesta hyvin ahtaaksi ja siitä on pitkälti vuorta syyttäminen. Takaa mekko solmitaan rusetille, mutta helma ei ole ihan samalla tavalla rypytetty, eikä lähellekään täyskello. Hyvä jos mahtuu petticoat alle. Tämäkin oli pettymys, mutta tosiaan Janinan avulla tästä saatiin käyttökelpoinen mekko, joka on ennen kaikkea ihan täysin erimallinen kuin muut mekkoni, myös oikein sovelias kesään. Ajattelin laittaa tämän ystävän valmistujaisiin päälle - tyllin kanssa tietenkin.

Tajusin aiemmin saunassa ollessani, että hitto: kaikki fiftarimekkoni taitavat oikeasti olla sydänkaula-aukkoisia, joten Lady Vintagen mekkoihin ulottuminen oli iso harppaus. Nämä ovatkin enemmän 60-luvun kuin 50-luvun tyyliä leikkaukseltaan, mutta vaihtelu on kivaa. Helma olisi vain saanut olla täyskello, mutta tiedättepähän te muutkin ihmiset varautua, että riippumatta siitä mitä Lady V:n sivuilla sanotaan, eivät heidän mekkonsa ole täyskelloja.
Ulkona oli ilmeisesti 19 astetta lämmintä ja hyvin tarkeni ilman neulettakin, vaikka sen mukaan otin, jos rannalla onkin vilu. Ulos lähteminen oli oikeastaan poikaystävän idea, mutta oli pitkän marmatuksen takana, että sain kuvia. Poikaystävällä oli mielessä vain kevään ensimmäisten "pussikaljojen" korkkaaminen, auringosta nauttiminen ja lunkisti ottaminen, mutta minä taas ajattelin hyödyntää hyvän sään ja ikuistaa toisen uusimmista mekoistani. Ainoa syy miksi siinä kesti näinkin pitkään, on tosiaan se, että mekko litisti rinnat ja vaikka kuppikakkumekko istuu hyvin, on sää ollut niin huono, ettei pihalla olla paljon vapaaehtoisesti oltu.
Sekin oli jo liikaa, että jouduin töihin parina päivänä kävelemään, koska polkupyörän takarengas sanoi itsensä irti ja puhkesi puolivälissä työmatkaa. Raahasin pyöräni sitten vanteella työpaikan etupihalle kaikkien ihmeteltäväksi, kunnes illalla isä kävi noukkimassa minut ja pyörän kyytiin. Uusi rengas tuli ostettua ja jopo pelittää taas. Nyt on pyörän pumppukin, niin ei vanteella tarvitse ajella. Vielä kun saisi tuon miehen pumppaamaan, on meinaan venttiilit niin jumissa, ettei hieno neiti niitä kehtaa riuhtoa.
Menee vielä kynnet pilalle.


In English:
So I finally ordered from Lady Vintage only to get disappointed. I bought a cream Cupcake Dress and received a black one. Well it fits, but the petticoat I bought along with it wasn't champagne, it was yellow and hence doesn't go with the dress. It's also very rough, see through and not poofy at all. Disappointment.

Sophia Dress pictured in this blog post was what I expected except for the fact that unlike its sister, the tea dress, it's cut way smaller mainly due to it's lining which is 100% cotton. The dress itself stretches slightly, but the lining doesn't, so it didn't fit my bust and I couldn't wear it. Luckily my friend Janina can sew and so she fixed the dress for me and took out some of the seams so the lining and hence the dress fits well now.

I would have returned my black Cupcake Dress and the petticoat, but Finland's post office is a tyranny office and it costs way too much, so I've learned to love my Cupcake dress. I thought about selling the petticoat since it's off-color for the dress, but I actually HAD to wear it with the dress, because the fabric climbs up my legs without. So yeah, wasn't a good experience, but I still want the cream cupcake dress eventually, so I guess I'll give it another try at some point.