Welcome to the Very Late club

Eipä ole ennen ollutkaan näin pitkää taukoa bloggailussa, että olisi ehtinyt kolmisen kuukautta vierähtää edellisestä kirjoituksesta. En ole edes käynyt Bloggerin puolella pariin kuukauteen, joten muidenkin blogit ovat jääneet lukematta, mutta jospa sitä tästä vähitellen alkaisi kirimään. Mielenkiinto on ollut muissa asioissa (työ, kirjoittaminen, lukeminen, The Sims 4), mutta nyt kun olen viimein kesälomalla, on hyvin aikaa keskittyä myös näihin retuperälle repsahtaneisiin asioihin.

Kuvia tähän postaukseen tulee niinkin kaukaa kuin vapulta. Vappuna ei tosiaankaan ollut lämmin, siksi paksut sukkahousut, mutta kesäisempiäkin kuvia on tulossa ja toivon mukaan ennen joulukuuta.

Dress: Miley Pencil Dress / Hell Bunny

Cardigan: Overload Cardigan / Dancing Days by Banned

Sneakers: Vagabond

Bag: American Vintage Patent Bag / Dancing Days by Banned

Necklace: Collectif

Aloitellaan nyt paljastuksella. Olen kasvattanut viimeisen puolen vuoden aikana vähän elintasovatsaa (kutsutaan myös töiden lounaseduksi), joten shoppailut ovat jääneet huomattavasti vähemmälle eikä uusia vaatteita ole kertynyt kaappiin ihan hirveästi. Paitsi nyt elokuussa, mutta se on asia erikseen...

Lihomisesta taas on seurannut sitä kivaa pientä sivuilmiötä, että osa omista vaatteista on jäänyt pieneksi ja vielä kivempi sivuilmiö, että kun jää hyvin tehokkaasti kahden koon väliin, on vähän hankala ostaa mitään jos pienempi koko on liian nafti ja iso edelleen liian väljä. Joissain tapauksissa olen onnistunut tehokkaasti luovimaan kahden koon välillä ja viimeisimmässä tilauksessani Collectifin alesta ostinkin puolet vaatteista koossa UK10 ja puolet koossa UK12 - ja kaikki sopivat. Vain yksi mekko oli väljä ja senkin voi korjata vyöllä.

Nyt kun ollaan päästy tästä paljastuksesta, onneksi on olemassa vaatteita, joissa koolla ei ole niin väliä. Kuten tämä Hell Bunnyn Miley Dress, jonka ostin jo kuka ties miten kauan sitten wannabelta, jolloin vaaka ei vielä näyttänyt niin hurjia lukemia ja joka mukavan joustavan bengaliinikankaan ansiosta mahtuu päälle mukavasti, vaikka turvottaisi. Minulla on sama mekko myös vaaleanpunaisena mustilla pilkuilla, jonka ostin ennen tätä.

Miley on joustavaa materiaalia, mekossa on takana halkio, joka ei onneksi kiipeä aivan persvakoon saakka (toisin kuin esim. Collectifin Regina-mekoissa) edes pitkällä ihmisellä, vaikka helma suoraan sanottuna kyllä kiipeää kävellessä ja näyttää monesti vähän minimmältä kuin onkaan. Etupuolella on kaulan alla napilla kiinnitettävä mikälie, joka ei mielestäni ole ihan täysin tarpeellinen ja rintamuksessa on tilaa pienemmässäkin koossa vähän isommallekin rinnalle, jos siltä tuntuu. Tosin tuo valkoinen härpäke ei hirveästi jousta, että ainoa paikka mistä mekko voi ottaa kiinni, on tuo rinnan ja käsiaukkojen seutu.

Neuletakki on Bannedin Overload Cardigan, joita saa monessa eri värissä. Linkitän tässä mustaan, koska vaaleanpunaiset ovat loppuneet TopVintagelta, josta omani ostin. Minulla on näitä mustana, vaaleanpunaisena ja turkoosina ja saattaa olla, että jos tarvetta tulee, ostan muitakin värejä. Toistaiseksi kuitenkin neulehylly paisuu niin, että on tehtävä ensin vähän inventaariota ennen kuin voi edes harkita tarvitsenko lisää neuletakkeja.

Materiaali on vaaleanpunaisessa ja turkoosissa ihan superpehmeää joustavaa sekoitetta, mutta mustassa Overloadissa on jostain syystä karheampi materiaali. En tiedä miksi. Käsittääkseni kuitenkin kaikki nämä neuletakit ovat 60% rayonia, 20% elastaania ja 20% polyamidia, jos materiaalilappua on uskominen. Peseytyvät joka tapauksessa hyvin eivätkä ole vielä nukkaantuneet.

Kengätkin, jotka näkyvät jotenkuten ylemmissä kuvissa ovat "uudet", eli ostin ne keväällä lumien sulettua. Rakkaat Guessin tennarini ovat jo niin räjähtäneet, että piti ostaa uudet ihan arkikävelyyn soveltuvat tasapohjaiset kengät. En oikein tykkää käyttää Conversejani arkikenkinä, koska ensinnäkin ne on niin perhanan vaikea saada jalkaan ja toisekseen kangasta, joka ei ehkä ole se käytännöllisin materiaali kevät- ja syksykeleillä, jolloin tällaisia kenkiä tarvitsee, niin ostin sitten tuollaiset Vagabondin söpöt vaaleanpunertavat nahkatennarit. Ihanan pehmeät, pohja myötäilee jalkaa, tukevat ja kevyet. Värikin on täydellinen. Saatoin ostaa samanväriset Ten Pointsin nilkkurit vähän kylmempiä kelejä ajatellen...

Kuten näkyy, laukkukin on vaaleanpunainen. Bannedin ihana American Vintage Patent Bag, saa punaisena, mustana ja vaaleanpunaisena. Ei maksa paljon, on tilava, mutta ei valtava, pallolukko kestää hyvin kiinni eikä kahva ole vielä revennyt, vaikka tuonne työntäisi neuletakin, järjestelmäkameran ja tiineeltä sammakolta näyttävän lompakon. Oli hyvin vähällä, etten ostanut viime viikonloppuiselta Helsingin reissulta samanlaista mustana, mutta päädyin sitten kaverin kehotuksesta eri mallin laukkuun. Saattaa se musta tosin joskus kotiutua kuitenkin, koska tästä on tullut nopeasti suosikkilaukkuni kokonsa ja käytettävyytensä puolesta. Ainoa miinus siitä, että olen onnistunut jotenkin tuhrimaan tähän mustakynää ja että takana roikkuva metallisydän, joka ei kuvissa näy, on tartuttanut väriälaukun pintaan. Ei käyttöä haittaa ja koska en ole myymässä pois, ei vaikuta jälleenmyyntiarvoonkaan.

Näitä kuvia ei ole millään tavalla säädetty vaan ovat tulleet ulos puhelimesta sellaisina kuin ne on otettu. Kuvaan edelleen järjestelmäkameralla niitä "parempia asukuvia", mutta vappuna oli muutakin kannettavaa kuin järkkäri, joten kuvat tuli otettua puhelimella. Muutamat asukuvat on tullut otettua kännykällä ja pari settiä on kesän aikaan kameralla kuvattuja kuvia odottamassa julkaisua, joita yritän tässä saada itseäni käymään läpi ja julkaisemaan.

Kuten sanottua, olen nyt elämäni ensimmäisellä täyspituisella ja täysin palkallisella kesälomalla. Tai no, lomaa on pari päivää vaille neljä viikkoa, koska siirsin pari päivää syyskuulle, mutta syyskuukin on kesäkuukausi, joten täydet neljä viikkoa on töiden alkamisesta ehtinyt kertyä. Aika menee töissä hurjan nopeasti (paitsi niinä päivinä, joina ei tosiaankaan mene) ja päivät ja viikot ja nyt näemmä kuukaudetkin vain vierivät eteenpäin ja ennen kuin ehtii huomata, on mennyt melkein kolme kuukautta edellisestä blogikirjoituksesta. Huh.

Loppuun sanottakoon, että on ilmoja pidellyt, mutta toivottavasti nyt jäisi vielä muutamia lämpimiä päiviä kesälomallekin nautittavaksi. Niin mukavaa kuin olikin olla ilmastoidussa toimistossa töissä samaan aikaan kun ulkona oli yli 30 astetta hellettä, olisi mukavaa löhötä myös rannalla 25 asteen lämmössä :)

Mukavaa elokuuta kaikille!


In English:

Time flies by so fast! Hard to believe it's already been almost three months since I last wrote here. I've been completely out of Blogger for a couple of months, but I think I'm ready to come back. It's not like I decided to stay out on purpose anyway, I've just been busy with work and other stuff (= writing, reading and The Sims 4). Now I have my first full, paid summer vacation so I have plenty of time to get back to blogging.

In addition to being lazy and preoccupied with other things, I've also gained some weight due to free meals at work, which has lead me to not buying so much new stuff or taking photos of the stuff I already own as often as before, mainly because either
1. my clothes don't fit anymore or if they do, they are a little too tight
2. new clothes are either too small or too big
So nice being between sizes...

Luckily my last huuuge order from Collectif worked out perfectly; I bought half of the clothes in size UK10 and the rest in UK12 and everything fitted well. I guess I'm such a long time customer I can determine which will still fit in smaller size and the ones I'm not so sure of, it's better to go with larger size.

Then let's talk a little about this outfit. This Miley Pencil Dress by Hell Bunny is such a stretchy material, it will fit even if I feel a little... bloated. It has a slit at the back that does not rise all the way up to my buttcrack even though the skirt itself does rise up a little while walking. I wish I could say the same about my Regina dresses... :(

I have another Miley dress in light pink and it's a little bit see through because the material is quite light in both dresses and not so forgiving with tummy issues, but both are nice and easy to wear if you don't mind showing some bumps or wearing some shapewear.

I also love that Overload Cardigan by Banned. It's supersoft, comfortable, washes well and has a nice color. I have these in rose pink, mint and black. The black one seems to be different material, it's not as stretchy or soft as the other two, but lovely anyway.

The American Vintage Patent bag is also by Banned/Dancing Days and my new favourite. I use it all the time, because it's the perfect size - not too small, not too big, even fits my SLR camera without looking huge - and the perfect color. It was affordable, it's beautiful and durable, the lock stays closed and won't open by itself even if the bag has a sh*tload of heavy stuff inside. I have this issue with some other bags, but not this one. This one is perfect and available in pink, black and red. I'm not entirely convinced I don't need this in black as well...

Last but least the lovely leather sneakers by Vagabond are "new" as well, as new as stuff bought way back in spring can be. I mean these photos are from May Day. I love the color of these shoes and they're comfortable and easy to wear for everyday wear. Not that I've worn these in months though. It's been so hot that I can't even imagine wearing shoes that cover this much skin. 

That being said, I'd actually like having some more of these warm days. While it's nice to work in a refreshingly cool ventilated office when it's +32 degrees outside, it would be equally as nice to stay at the beach when +25 degrees. I don't need any more of those +39 temperatures in our apartment, but I wouldn't mind enjoying the sun and a light summer breeze in my hair for a little while longer :)

Lady with Lolas

Hyvää iltaa naiset ja herrat(?), tänään parrasvaloissa ovat mekkojen sijaan asusteet, eivätkä mitkä tahansa asusteet vaan Lola Ramonan kengät ja laukut - nuo taivaanlahjat naisille. Koska kaupungilla ei voi ihan alasti kulkea, niin yllä on kyllä mekkokin: vanha uskollinen Vivien of Hollowayn halterneck-mekko, joka näissä kuvissa pääsee oikein oikeuksiinsa asusteiden kanssa.

Lähdin ihan uteliaisuuttani katsomaan millaista valikoimaa tänä vuonna oli Ladies with Lolas -pop-up-putiikilla ja eikös siellä käynyt niin, että mukaan tarttuivat kolmet kengät ja tämä sievä Inez Love -laukku. Herätysostoshan tämä oli niin kuin olivat oikeastaan nämä Ava Sailor Girl-kengätkin (puolustuksekseni ne kahdet muut eivät olleet herätysostoksia vaan pitkäaikaisia haaveita). Molemmille on ollut jo runsaasti käyttöä ja varsinkin laukku on ollut melkein joka päivä matkassa mukana. Se näyttää tosi sirolta, mutta sinne saa hyvin mahdutettua ison, leveän lompakon, aurinkolasit ja muut tarvittavat tykötarpeet. Ei uskoisi, koska laukku on tosi siro.

Monista Lola Ramonan kengistä poiketen heidän laukkunsa ovat yleensä tekonahkaa, eli sopivat myös vegaaneille. Kalliitakaan eivät ole (koska kuka nyt tekonahkalaukusta viitsii maltaita maksaa), tämä yksilö taisi maksaa kuutisen kymppiä. Ei halvimmasta päästä, mutta ei myöskään kalleimmasta ja mielellään maksankin vähän enemmän, jos saan sillä rahalla laatua.

Ava Sailor Girl-kengät ovat sitten tismalleen juuri sitä paljon perään kuulutettua laatua. Aitoa nahkaa, pehmeät jalassa, päkiän alla on aavistus pehmustetta juuri sen verran, että ovat paitsi kauniit myös mukavat jalassa. Pidän näiden merihenkisyydestä ja siitä, että näissä on omalle jalalle juuri se täydellinen 6,5 cm korko, joka antaa paremman ryhdin ja naisellisen olemuksen mutta ei ole niin korkea, ettei näillä voisi kävellä. Hyvät töissä ja kaupungilla, ei ole rakkoja tullut (samaa ei voi sanoa ostamistani ballerinoista, mutta se on tarina eri postaukseen...)

Tukkakin onnistui vaihteeksi hyvin eikä lässähtänyt vaikka menomatkalla satoi vettä. Huivi hiusten suojaksi ja menoksi, on todettu toimivaksi keinoksi suojella kampausta + näyttäähän siinä aika fabulöösiltä punainen sifonkihuivi päässä viipettäessä. Työkaveri näki, kun olimme ottamassa kuvia ja ihmetteli, että mikäs Marilyn se siinä on, kunnes tajusi, että minähän se vain :D

Näissä kuvissa yhdistyvät hyvin kaksi suosikkibrändiäni: Vivien of Holloway ja Lola Ramona. Brittiläistä ja tanskalaista laatua, puuvillaa ja nahkaa. Nykyään muutenkin suosin laatua hinnan yli ja vaikka halvalla voi ylläri kyllä saada välillä hyvääkin, tietyistä asioista olen valmis maksamaan ja laadukkaat kengät kuuluvat siihen kategoriaan. Olen ollut tänä keväänä ja kesänä vähän sekaisin kenkien oston kanssa ja olen hamstrannut useita pareja kotiin, mutta on niillä ollut käyttöäkin. Meinasin jo sanoa, että mekkoja en sitten olekaan ostanut paljoa, mutta vastahan minä ostin The Pretty Dress Companylta kolme mekkoa... Kuvia odotellessa julkaisen näitä vanhempia kuvia tänne säännöllisen epäsäännöllisessä tahdissa.

Loppuun vielä mainostan Lady Fiftari -kisaa. Halukkaat voivat käydä äänestämässä minua (nro. 7. Princess Huggy) Facebookissa kisasivuilla. Julkaisen vielä tänne erikseen muutamia kuvauspäivänä otettuja kuvia, mutta en suoraan sanottuna näytä niissä mitenkään imartelevalta, että ei tässä mikään kiire ole. Luulisi nyt että ammattilaisvalokuvaajan kuvissa onnistuisi näyttämään nätiltä, mutta kaipa sitä vain tuli oltua liian paska jäykkänä, että olisi tullut näytettyä edes etäisesti nätiltä. Perus vituiks män, mutta sellaisia supersankareita myö täällä Savossa ollaan!

In English:

For once, it's not all about the dress (which an old dress of mine by Vivien of Holloway) - it's all about Lola Ramona. I recently bought a new bag and three(!) pairs of shoes from our local pop-up shop that sells only Lola Ramona products and here are my new beautiful babies: Inez Love bag and Ava Sailor Girl shoes.

I've loved Lola Ramona ever since my first pair of shoes from them and still do. The Inez Love bag is made from very soft faux leather and even though it looks very small, it miraculously takes in my large wallet, sunglasses, phone and even some makeup. I usually prefer genuine leather for quality, but this bag doesn't disappoint: it's very high quality, looks pretty and even the lock is very durable despite me abusing it all the time.

The Ava Sailor Girl Shoes live up to my high standards: they are beautiful, made from high quality genuine leather and they have just enough heel (6,5 cm) to give a better posture without making your feet hurt. These shoes have a soft comfortable footbed that has allowed me to wear these for a full day of work and around the town without giving me sore feet. I hope they make more similar shoes (with the soft foam in the footbed, because my older shoes don't have them) with this kind of heel, because these are really lovely and comfortable (unlike the ballerinas I bought, but that's a story for another time...)

In these photos I actually had a good hairday, and I also had quite nice hair on the photoshoot we had for Lady Fiftari competition. Despite having a beautiful hairdo I ended up looking so bad in all the photos so I'm not in a hurry to publish them here, but if you want to see my competition photo and possibly vote for me, you can do that here. Just give me (or any other of the beautiful ladies) a like :)

Alexandria Shirt Dress

Jotkut teistä varmaan muistavatkin kuinka olen jo monta kertaa maininnut siitä miten paljon pidän paitamekoista - ei siis näistä moderneista nykyaikaisista tunikanmallisista rumista haleteista vaan 50-luvun tyylisistä shirt dresseistä, joissa on kaunis kaulus, napit, istuva vyötärö ja mekon kanssa samaa kangasta oleva vyö, jonka jälkeen helma leviää kauniiksi kelloksi. Esittelinkin tammikuussa ensimmäisen paitamekkoni Caterinan, johon olin hyvin tyytyväinen, mutta sitten kuitenkin iski sellainen, että taidan tarvita lisää...

Ja tässä onkin Alexandria-mekko Collectifilta.

Alun perin kun olin tilaamassa Caterina-mekkoa arvoin pitkään ja hartaasti otanko tämän vai Caterinan ja kun sitten päädyin mukamas käytännöllisempään lyhythihaiseen paitamekkoon, tämä jäi mieleni pohjukoille kolkuttelemaan, että "entä jos sittenkin..." ja Collectifin joulunjälkeisiä -50% alennuksia myöhemmin olin sitten tämänkin mekon onnellinen omistaja. (Vinkkinä sanottakoon, että tätä mekkoa saa muuten edelleen puoleen hintaan 35.50£, jos jotakuta kiinnostaa.)

Nyt kun minulla on molemmat mekot, voin rehellisesti sanoa, että pidän tästä Alexandriasta enemmän. Ensinnäkin tämä ei ole pelkästään talviaikaan sopivaa flanellimaista materiaalia vaan sellaista huonosti kuviin taltioitunutta puvuntakkimaista "raidallisella" tavalla kuvioitua kangasta, joten tätä voi käyttää hyvin ympäri vuoden, mutta ehkä kuitenkin tämä on värinsä ja mallinsa puolesta parempi syys- ja talviaikaan. Toisekseen mekon mukana tulleessa kangasvyössä on reiät, joten sitä voi jopa käyttääkin toisin kuin Caterinan mukana tullutta vyötä, joka löystyi jatkuvasti omia aikojaan kiinnityksen puutteessa. Kolmanneksi tässä on sivussa pukemista helpottava vetoketju, joten noita (täysin toiminnallisia) nappeja ei tarvitse aukoa joka kerta kun tämän haluaa pukea ylleen.

Alexandria-mekossa on suhteellisen vahvat militääriset vibat, vaikka otinkin tämän navynsinisen värin armeijanvihreän sijaan. Tässä ei ole olkatoppauksia aitoon 40-luvun tyyliin, mutta hihojen rypytys antaa kyllä tismalleen sellaisen hartialinjan kuin kuuluukin. Helma on vain puolikello asiaan kuuluvasti, mutta se imaisee tarvittaessa kevyen tyllin alleen; näissä kuvissa minulla on käytössä littein tyllihameeni Lady Vintagelta, mutta helma näyttää mekon tyyliin sopivasti kauniilta ilmankin tylliä, eikä takerru sukkahousuihin kiinni.

Ostin tämän mekon koossa UK10 ja kuten Caterina tämäkin mekko istuu melko väljästi, mutta koska materiaali ei jousta ollenkaan ja mekon voi kuitenkin kuroa vyöllä vyötäröltä tiukaksi, niin koko on minulle juuri täydellinen. Muille kiinnostuneille suosittelen ostamaan mekon ihan omassa koossa, koska niin väljä tämä ei ole että joustamattoman materiaalin takia kannattaisi riskeerata, ettei kädet mahdu hihoihin. Niissä on kyllä mukavasti tilaa tällaisille löllökäsillekin, ettei allien mahduttamista hihoihin tarvitse pelätä, mutta omalla koolla pärjää varmasti.

Ulkoilutin myös tätä Black Fridayn aikaan TopVintagelta ostettua La Parisiennen Bethany Bow-laukkua, joka on ollut kovassa käytössä jo monta kuukautta, mutta joka ei vain ollut vielä päässyt blogiin saakka, koska monesti kuvatessa mukana on ollut tämän sijaan samaan aikaan ostettu Voodoo Vixenin laukku, joka piipahti blogissa jo joulukuussa. 

Pidin pitkään tästä Bethany-laukusta enemmän kuin Voodoo Vixenin laukusta, koska viininpunainen väri on ihana, rusetti on vielä ihanampi ja sen lisäksi rakastan noita kisslock-kiinnityksiä, mutta valitettavasti tuo kiinnitys on tämän laukun ainoa huono puoli, joka laskee hieman käytännöllisyyttä. Laukku on oikea tilaihme ja se imaisee nätisti järkkärin ja lompakon ja vaikka pullon viiniäkin, mutta jos tähän laittaa liikaa painoa, lukitus napsahtaa omia aikojaan auki, koska kantokahva on vain toisella puolella laukkua. Järkkärin ym. kuvaamisen tarvittavat tykötarpeet laukku vielä kantaa nätisti aukeamatta omia aikojaan, mutta ei tämän sisään ehkä sitä maitopönttöä kannata enää sulloa, vaikka se varmasti laukkuun mahtuukin.

Loppuun vielä vähän eri valossa otetut kuvat Alexandria-mekosta, joissa mekon väri toistuu paremmin. Pidän hirveästi mekon siluetista, varsinkin noista hihoista, jotka antaa ilman olkatoppauksiakin oikeanlaisen hartialinjan. Edessä olevat taskut ovat myös mukavaa vaihtelua piilotaskuille, jotka piilottelevat aina silloin kun niille olisi tarvista. (Ihan oikeasti niitä saa aina etsimällä etsiä, jos on vähänkään enemmän helmaa.) Hyvänä puolena myös se, että materiaalinsa puolesta Alexandria-mekko sopii sekä arkikäyttöön että töihin, tyllillä tai ilman. Ihana laiskojen päivien vaate, jossa näyttää hyvin pienellä vaivalla huolitellulta.

En ole viime aikoina ihan hirveästi jaksanut laittaa hiuksiani, kun lämpötila on ollut plussan puolella ja kosteassa säässä hiukset suoristuvat omia aikojaan. Juurikasvuakin on ehtinyt tulla sen verran, että käväisin ostamassa vaalennusainetta pari purkkia, koska viimeksi yksi purkki ei tahtonut riittää edes juurikasvun vaalentamiseen. Miten voi olla että yhdellä purkilla pitäisi pystyä vaalentamaan leukaan saakka ylettävät hiukset, jos se ei meinaa riittää juurikasvunkaan vaalentamiseen? :O

Ostin myös viimein Kingdom Hearts 2.5 HD Remixin, jota olin etsinyt kaupasta siitä saakka kun se ilmestyi joskus viime vuonna (minulla on myös 1.5 HD Remix ja alkuperäinen Kingdom Hearts) ja nyt sopivasti löysin sen tuurilla samaan aikaan, kun Kingdom Hearts 2.8 HD Remix on juuri tullut Ps4:lle. Pelaamista siis riittäisi, kunhan vain jaksaisi pelailla. Isä aina sanoi, että aikuisena pelit ei kiinnosta ja vaikka hän olikin siinä asiassa väärässä, niin huomattavasti vähemmän sitä tulee tätä nykyä pelattua, vaikka aikaa olisi enemmän kuin lapsena/teininä, jolloin en mitään muuta tehnytkään kuin hakkasin pelejä koko vapaa-aikani. Kaipa se pitää vain saada se nostalgian puuska ja sitten istunkin seuraavat kaksi viikkoa pleikkarin ääressä pelaamassa ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ei se sisäinen gamergirl ole minnekään kadonnut, se on vain ollut uinumassa ja kaipaa vähän herättelyä :)

In English:

Some of you may know that I have a huge love for shirt dresses, but I'm very picky with them. I previously reviewed my first ever shirt dress, Caterina Dress by Collectif, and this time I'm back with another Collectif piece, the Alexandria dress.

When I first bought my Caterina dress I was torn between these two dresses and although I eventually went with Caterina, I couldn't get my mind of Alexandria. When Collectif had their -50% sale (which is still on), I decided to get the Alexandria dress as well and I have to admit I actually like this one better than the Caterina. This has a more structured feeling, especially with the belt which actually has holes and therefore stays put much better than the belt of Caterina, which was a pain in the ass.

The Alexandria dress doesn't have a full swing skirt, but it's still wide enough to take a petticoat, although it doesn't really need one because of the more 40's style silhouette. I love the shoulders, which don't have any padding but due to the shape of the sleeves almost looks like it does, which is great for pear shaped girls like me. The dress runs slightly on the larger side, but because the material doesn't stretch and you can cinch your waist with the belt, it still gives a very flattering figure. Best of all, it's work appropriate and elegant, but also great for casual wear.

I'm also featuring my La Parisienne Bethany Bow bag in this post. I've had it since Black Friday, but this was the first time I actually photographed it. I used to love it more than my Voodoo Vixen bag, because it has everything I want: a nice large bow, beautiful color and a lovely kisslock, but sadly it isn't quite as practical as my other bags. Even though it can fit a ton of stuff inside, if it gets too heavy, the kisslock will pop open on its own, because the bag has only one handle. Sure it can still take in my systems camera and other stuff required for blogging, but it's probably better not to add wine bottles or milk cartons inside (even though they will fit).

Yesterday I bought some hair brightener so I'll be able to get rid of my root growth and I also bought a game I had been searching for months, Kingdom Hearts 2.5 HD Remix for ps3. Some of you may know I'm a gamergirl, but lately I have calmed down  and don't play nearly as much as I used to play back when I was a teenager. I have become a lot lazier, but I still love playing games and I hope I'll get back to it with my new game (collection, actually). I love Kingdom Hearts series as it combines two of my favorites: Final Fantasy and Disney characters and also gives me a huge burst of nostalgia. Who knows, maybe I'll spend the next two weeks doing nothing else than playing. That's who I was and is partly who I still am, after all. ;P

Fatale & Swallows

Siitä on kuulkaa mennyt jo yli vuosi, kun Paawo on vieraillut viimeksi blogissa (ja ylipäänsä Itä-Suomessa), mutta tällä viikolla tähän kamalaan vääryyteen tuli viimein muutos, kun rakas serkkuni saapui vierailulle. Meillä on aina ollut koko blogihistoriani ajan tapana kuvailla yhdessä, eikä asiasta poikettu tänäkään vuonna vaan Paawon visiitti jätti minulle runsaasti materiaalia postausten tekemiseen. Aloitellaan ensimmäisen kuvauspäivän annilla, jolloin molemmille valikoitui päälle punaista.

Paawolla oli yllään herttaisen punainen asukokonaisuus, joka koostui Olivia Rougen sydänhameesta ja Collectifin Christie Swallow-neuleesta, minulla pari päivää ennen Black Fridayta ostettu The Pretty Dress Companyn Fatale-mekko ihanassa tartanprintissä. Talvisaikaan minuun iskevät tartan-printit ja olenkin kotiuttanut melkein joka vuosi jotain tartania ja tänä vuonna valintani kohdistui tähän Fatale-mekkoon.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla The Pretty Dress Companyn mekkoja, mutta niillä on ollut liian monesti vähän liikaa hintaa minun makuuni ja niin oli tämänkin Fatale-mekon kohdalla. TPDC:n sivuilla mekon hinta on 195£ ja vaikka Black Fridayn aikaan siitä olisi saanut -25% alennusta, minä löysin netistä vielä paremman tarjouksen. Mekko oli loppuunmyyty koossani The Pretty Dress Companyn ja monen muunkin firman sivuilla, ja googlaillessani löytyisikö sitä edes jostain, päädyin Fraülein Backfischin verkkokauppaan, jonka ainoa tästä mekosta jäljellä oleva koko oli juurikin se, joka puuttui kaikkialta muualta, eli minun kokoni UK10. Mikä vielä parempaa, hinta oli melkein puolet alkuperäisestä, 125€. En voinut uskoa silmiäni ja arvoinkin pari päivää onko hintaan joku koira haudattuna, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että ainoa syy mekon (alkuperäiseen verrattuna) alhaiseen hintaan, johtuu siitä, että se on viimeinen jäljellä oleva kappale. Lisäsin mekon ostoskoriin ja tässä sitä ollaan: unelmien tartan-mekko kaapissa roikkumassa, reippaaseen alennukseen ostettu ja vieläpä firmalta, jolta olen jo pitkään kuolannut mekkoja, kun niitä on niin paljon muissa blogeissa näkynyt. Alkaa sujua hyvin tämä uusien repro-merkkien testailu!

Toinen uutuus on tämä Voodoo Vixenin laukku, joka puolestaan on Black Fridayn ostoksia TopVintagelta. Ostin alennuksista kaksi laukkua ja vaikka olen käyttänyt toista enemmän, niin viimein pääsi tämäkin käyttöön ja siitä saakka onkin ollut käytössä. Laukku on tilava, mutta ei valtava (inhoan niitä isoja tote-laukkuja), siinä on pari lokeroa pikkutavaroille, se sulkeutuu vetoketjulla ja mukana tulee myös pitkä kantohihna, jolle ei tosin ole tarvetta omassa käytössä, koska tykkään kantaa laukkua kädessä. Siihen nähden koko on juuri passeli, että tänne ei voi ihan kohtuuttomasti työntää roinaa, mutta laukku syö ihan mukavasti järkkärin, ison lompsan ja Sokoksen hius- ja kosmetiikkaostokset. Bonuksena tänne mahtuu hattu ja huivi, joita en kuvissa käyttänyt, mutta jotka roikkuivat mukana siltä varalta, että jäädyn pihalle. En jäätynyt, mutta Paawo kyllä jäätyi räpsiessään minusta kuvia.

Aluksi en oikein ollut varma oliko tämä laukku hyvä ostos vai ei, koska kaipailin vieläkin jo toukokuussa hajonnutta Gussaccin laukkuani, jolle ostin tämän korvaajaksi, mutta nyt kun tätä laukkua on tullut käytettyä, niin voin todeta, että on. Laukku on juuri oikeankokoinen, kauniin yksityiskohtainen menemättä kuitenkaan överiksi ja vieläpä edullinen, koska sain -15% alennusta alkuperäisestä 44.95€ hinnasta, joka on sekin mielestäni varsin kohtuullinen. Toivotaan, että laukku kestää yhtä pitkään käytössä kuin edeltäjänsäkin ja mieluusti vielä pidempäänkin.

Dress: Fatale Dress in Tartan by The Pretty Dress Company

Cardigan: King Louie Heart Ajour

Belt: Thrifted (Gina Tricot)

Petticoat: Sams

Shoes: Tamaris (old)

Fatale-mekon alkuperäistä hintaa puolestaan mietin pitkään, että miten hitossa se on niin paljon kalliimpi kuin esimerkiksi Priscilla-mallin mekot, mutta se selittyi sillä, että:

1. mekko on vuorattu

2. siinä on luut rintamuksessa

3. helman alla on alushame, joka on varustettu tyllillä

Se nyt on sanomattakin selvää, että tämän hintaluokan mekot ovat laadukkaita, mutta ihan yllätyin siitä miten ylellistä materiaalia mekko on. En nyt tähän hätään löytänyt lappua kaiken sen helmassa olevan kankaan välistä, mutta uskokaa kun sanon, että kangas on laadukasta ja sitä on paljon. Siitä kertoo jo vähän sekin, että pelkästään tätä mekkoa kantava postipaketti painoi 1,4kg. Katsoin lähetyksen seurantaa pohtien tuleeko sieltä Saksasta sittenkin mekon sijaan kiviä, mutta ei - mekossa on vaan niin paljon kangasta, että se painaa kuin synti. Ei onneksi kuitenkaan tunnu siltä päällä, vaikka off-shoulder-lookin kanssa vähän epäröin, että lähteekö valumaan alas, mutta rintamuksen pehmeät muoviluut pitävät mekon paikallaan ja mekko istuu hartioista erinomaisesti, vaikka se onkin vyötäröltä himpun väljä. Isosta koosta oli Fraülein Backfischin sivuilla vähän varoiteltukin, mutta väliäkö tuolla, kun vyöt on keksitty.

Mekon mukana tuli muuten sellainen ohut vyö, jollaisia poikaystäväni kutsuu kissantalutushihnoiksi (lol), mutta tällä paksulla vyöllä vyötärö korostui paremmin, joten päädyin siihen. Helman alle työnsin toisen tyllin, mutta eihän sitä juuri huomaa, koska kangas on niin painavaa, että sen alla jykevimmätkin krinoliinit litistyvät littanoiksi. Mekossa on sivuilla tilavat piilotaskut, joissa sormet pysyivät ihanasti talvisäässä lämpimänä toisin kuin Paawolla, joka jäädytti sormensa kuvaajana toimiessaan ja loputkin vartalostaan kameran edessä ollessaan :D

Top: Christie Swallow Jumper by Collectif

Skirt: Olivia Rouge

Earrings & Necklace: Miss Katie Cupcake

Shoes: Ten Points

Ei muuten huomaa kuvista, että Paawo oli meistä kahdesta se, joka oli jäässä. Minä näytän kuin rautaputken nielleeltä, mutta rakas serkkuni on yhtä pirteä kuin neuleeseensa kuvioidut pääskyset :D Neule on Collectifin viime vuoden mallistoa oleva Christie Swallow Jumper, joka on ostettu alennuksesta. Neule on 100% puuvillaa ja sopii hyvin käytettäväksi sekä hameiden että korkeavyötäröisten housujen kanssa.

Suloinen sydänhame puolestaan oli joululahja Paawon entiseltä poikaystävältä, joka vielä silloin osoitti hyvää makua valinnallaan. (Seuraavan vuoden paskanruskeasta mekosta ei samaa voinut sanoa.) Se on Olivia Rougen tekemä ja suomalaista käsityötä, mutta ei valitettavasti kovin laadukasta sellaista materiaalin osalta. Hame on ohutta, läpinäkyvää, karheaa 100% puuvillaa, joka on rypistyy helposti ja takertuu kinttuihin ilman tylliä, mutta ainakin Paawolle 60cm pituus on juuri loistava. Ommeltyö on hyvää, mutta materiaali on niin kehnoa, että sen jälkeen kun hinnat nousivat monta kymmentä euroa, ei näitä ole paljon tarvinnut katsella.

Minulla itselläni on kaksi Olivia Rougen puuvillahametta ja tyllihame, enkä ihan hirveästi arvosta sitä että satiinihameeni helma roikkuu epätasaisena ja että neppari poksahtelee omia aikojaan auki jatkuvasti. Eikä se sinisen hameen ryppyyntyminenkään ihan hirveästi mieltä ilahduta ihmisellä, jolla ei ole silityslautaa, puhumattakaan siitä, että tyllihameeni on revennyt normaalissa käytössä kolmesta eri kohtaa, rapisee ja sähköistyy varsinkin talvikäytössä. Olen iskenyt ihan mukavaa kipinää vaatehuoneen pimeydessä aina välillä.

Jos ei nyt mennä murmatuksen puolelle, niin Paawo on osoittanut tässäkin tapauksessa parempaa makua kuin minä. Hän on ostanut hameensa sellaisissa väreissä ja printeissä, että niistä on käyttöä pitkäksi aikaa toisin kuin minä, joka ostin epämääräisen värisen sinisen hameen, jota olen käyttänyt vain muutaman kerran ja satiinihameen, jonka edessä on muiden vikojen lisäksi koiran kynnestä jäänyt pitkä suora rantu, joka näyttää ylimääräiseltä saumalta. 

Olenko muuten sanonut, että Paawo on muutenkin jonkinasteinen tyyli-ikonini? Olen kankea ja yksitoikkoinen kuvattava, joka valitsee aina sen paikan, jossa taustalla on roskis/tolppa/kyltti/omat vaatteet (huomaatte kyllä mitä tarkoitan, kun katsotte vähän kuvia), mutta Paawo on kameran edessä luonnollisempi ja ennen kaikkea luovempi taustan ja asentojen kanssa. Yleensä otamme kuvia minusta ensin, mutta taktisempaa on ottaa kuvia ensin Paawosta, koska sitten pääsen matkimaan häntä :D

Ulkona oli pilvistä ja hämärää, joten otimme muutaman kuvan myös sisätiloissa. Minä pyrin aina neutraaleja taustoja vasten, jonka takia ne WC-kyltit sitten kummittelee siellä taustalla, mutta Paawo pystyy poseeraamaan keskellä aulaakin oikein hyvin, kuten kuvista näkyy.

Tästä tuli nyt melkoinen kuvapläjäys, mutta oikeutin tämän kuvatulvan sillä, että meitä on kaksi ja edellisestä yhteispostauksesta on aikaa niin kauan, että nautitaan siitä nyt täysin siemauksin. Sunnuntaina oli tädin 60-vuotisjuhlat ja siihen nähden, etten ollut nähnyt monia serkkujani vuosiin, pitäisi olla iloinen, että Paawoa näkee sentään kerran vuodessa, mutta ollaan siitä huolimatta saatu jo pariin otteeseen riita aikaiseksi, kun tehdyt suunnitelmat peruuntuvatkin. Ensimmäinen kerta oli viime kesänä, kun varasin kesäloman kaikista kiireisimpään ajankohtaan ja jätin työkaverin pulaan, mutta Paawo ei päässytkään tulemaan tänne ja toinen kerta oli tämän vuoden kesäkuussa, kun juhannus osui samalle viikolle suunnitellun Tampereen visiitin kanssa, jolloin hepuloin sekä aikatauluista, Paawon töistä että nukkumisesta ja kusin Paawon juhannussuunnitelmat. Molempina kertoina murjotimme reilun viikon toisillemme, kunnes pääsimme yli karvaasta pettymyksestä ja piti päästä jo avautumaan.

Seuraavassa postauksessa jatketaan Maawon ja Paawon seikkailuja, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Yritän tässä joulukiireiden keskellä tehdä toisen postauksen, etteivät postausvälit veny mahdottomaksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kämppä kiiltää puhtauttaan, kinkku, laatikot, karjalanpaisti, riisipuuro, piparit ja tortut on valmiina, on mukava löllähtää koneelle bloggaamisen pariin.

In English:

It's been over a year since my cousin Paawo was last visiting, but we finally managed to meet and make some time for photoshoots. For the first photos we both ended wearing red and I finally had the chance to wear my new Fatale Tartan Dress by The Pretty Dress Company.

The thing with dresses by The Pretty Dress Company is that they're usually way out of my budget and that was the case with this Fatale Dress as well. The original price of 195£ was too high for me and even though TPDC had a site wide -25% sale on Black Friday, I managed to grab the dress for even better bargain from Fraülein Backfisch. My size UK10 was the only size available (whereas it was sold out everywhere else, including TPDC) and on top of that the dress cost only 125 euros, which is very reasonable for a dress as high quality as this one. After all the dress is lined, has pockets, boning and a built-in petticoat, and it weights a ton (1.4kg according to parcel tracking). I was worried it would fall off, but even though the dress runs large, it stays in place beautifully and comes with a thin belt to define the waist. I wore another belt, but the thin belt is also nice quality faux(?) leather.

Another new purchase was my Voodoo Vixen bag, which I got from TopVintage's Black Friday sale. My old bag broke down in May and I had been using some less cute alternatives, but now I have two new beautiful bags to take out with me whenever I go out. (Yes, I bought another one as well.) The bag is just the size, not as big as those ugly totes but big enough to take in my camera, scarf, a hat, large wallet and some smaller purchases, like shampoo bottles. It also looks very cute with the bow and quilted details.

Paawo is wearing a last season Christie Swallow Jumper from Collectif and a skirt by Olivia Rouge, a Finnish burlesque artist. The jumper is a lovely 100% cotton knit that looks much better live than on product pictures and the skirt is 100% cotton as well, but of lower quality. It looks beautiful, but it's very rough, gets easily wrinkled and is actually even more see-through than cheaper Hell Bunny alternatives. The 60 cm length works well for my cousin and so does the print, but the quality just isn't as good as it should be for the current price of 70 euros. (Back when we were customers of Olivia Rouge these skirts cost 45 euros, and this particular skirt was actually a Christmas present from Paawo's ex-boyfriend.)

I have two skirts and a crinoline from Olivia Rouge myself, a blue cotton one I have worn only a handful of times, and one made of satin. I don't like the blue one, but the satin skirt was decent until the snap fastener began to pop open every time I sit down. The hem is also uneven and doesn't look good with a petticoat. The crinoline was useful in the beginning and I wore it almost everyday, but it soon became flat and has now been ripped in three places. I swear I treated it well, but it just broke and became flat and useless. I'd sell it away, but nobody wants to buy a broken petticoat...

Paawo has now left the city, but we had three days of fun and now I have plenty of material to blog about. It's always nice to take photos with her, because she's a huge inspiration as on how to pose in front of camera and if I take photos of her first, I can mimic her later :D

In other news my aunt had a 60th birthday party yesterday and I got to meet some relatives I hadn't seen in ages. Paawo and I often complain how seldom we see each other even though we meet at least once a year, but I hadn't seen some of my cousins in years!

It's last week before Christmas and I have plenty of things to do, but I'll probably try to make another blog post before Christmas to avoid long periods of time between posts. I have plenty of material, but lately I've been avoiding things that take several hours, like writing a blog post, cleaning, baking and cooking - all the things I should be doing. I'll better get to it or I'll never finish before it's Christmas, so until next time!

New bag and dress - both in red

Lumi tuli jo toistamiseen, mutta vaikka kuinka toivoisin, ettei se ehdi sulaa pois, niin eiköhän tuo tuolta kohta katoa jos ei tule pakkasia. Minä olen niitä harvinaisia ihmisiä, jotka pitävät talvesta - mutta vain silloin, kun on lunta, ettei ole aamusta iltaan hämärää ja masentavaa. Ja mielellään saisi olla sitä pakkasta, vaikka talvitakistani irtoaa viimeisetkin napit. Alkaa uuden takin ostaminen olla ajankohtaista.

Viime viikolla tilasin itselleni laukun ja kylkiäisenä Hell Bunnyn Melanie- mekon alennuksesta, johon tuli päälle vielä tarjousalet mukaan, joten halvalla irtosi. Mekko on sopiva päälle, vaikkakin ehkä hiukan ahdas rintojen päältä, mutta joka tapauksessa tulee olemaan kovassa käytössä.
Eilen piti saada siitä kuvia, koska olin kuin tuli hännän alla sen kanssa, että kuvat pitää saada kun on vielä valoisaa (mutta ei ollut siitäkään huolimatta, sain muokata kuvien valoisuutta todella rankalla kädellä) ja ennen kaikkea lunta, koska sittenhän ei ainakaan ole valoisaa, kun se ehtii sulaa pois. Eli tyypillisenä stressihirviönä otin hepulit tällaisestakin asiasta.

Ja ei, ei tuonne jäätynyt. Ulkona oli pari astetta pakkasta, saman verran kun Vivienin punaisessa mekossa otettujen kuvien aikaan. Ei sillä, että minulla olisi ollut mitään lämpimämpää muutenkaan laittaa päälle. Takin virkaa toimitti ikivanha karvareunuksinen hupullinen fleecetakki, koska villatakkini napit sanoivat itsensä irti.
Pitänee silti odotella ainakin veronpalautukset ennen kuin ostan uuden takin, jos ostan, kun pitäisi käydä parturissakin ja senhän tietää, että tämän pituisella tukalla se ei ole halpaa huvia varsinkin, jos aikoo värjätä tai vaalentaa.

Haluan leikkuuttaa tukasta pois 10-15cm, eli kuivimmat latvat. Alkaa jo vähän käydä hermoille, kun ammeen viemäri menee tukkoon ja pitää suihkun aikana kahdesti tyhjentää sieltä karvat pois. Viimeinen tikki oli kuitenkin se, kun viime suihkun jälkeen lattiakaivo pulpautti vedet pitkin lattioita ja lattialla ollut pesuainelaatikko otti mukavan kylvyn ja levitti saippualiejut lattioille.
En yleensä käytä jauhemaista pesuainetta, mutta saatiin sitä ilmaiseksi miehen työpaikalta työvaatteiden ym. pesuun, joten en minä sitä poiskaan heitä. Ostin eilen Saimatalon kaupasta söpön retrovintagemetallipurnukan pesuainejauheelle, johon pelastan ne kuivana säilyneet pesuaineet, kunhan jaksan. Eli onni onnettomuudessa, oli siis siis hyvä tekosyy päästä "sisustamaan" tai ainakin ostamaan asioita, joita haluan.

Mitä tulee yllänäkyvään laukkuun, minulla ei ollut vielä punaista laukkua ja ensisijainen vaihtoehtoni vaihtoi mysteerisesti värinsä kirkkaanpunaisesta viininpunaiseen, joten jäi ostamatta. Tilasin sitten rockabillypinupilta Lux de Villen Sin City -laukun. Oh so pretty. 
Se on ihan tummanpunainen, ei pinkki, jos se siltä kuvassa näyttää. Lakeeria ja vaikka en oikein tykkää lakeerista yleensä, näyttää tämä oikein söpölle. Se on myös tilava; se imaisi nätisti pikkuveljen järkkärin itseensä, mutta ei sitten meinannut päästää sitä ulos, koska se ei aukea ihan niin leveäksi kuin saisi puolestani luvan aueta. Kyllä se silti paljon tavaraa syö.

Toisekseen minulla ei ole oikein siistimpää keskikokoista laukkua, on vain isoja, joissa kummassakin vetoketju kiukuttelee ja sitten tuo pienempi, joten tämä ajaa hyvin asiansa. *mestariselittelijä-tai-ainakin-melkein*

Päivän asusta sen verran, että olen tykästynyt navyn ja punaisen yhdistelmään. Kuvista ei ehkä saa selvää, että neuletakki on laivastonsininen, mutta kyllä se on navy ja näkynyt kuvissa ennenkin. Joka tapauksessa väriyhdistelmä on samaan aikaan pirteä että eloisa ja vaikka en ole koskaan tykännyt vahvoista väreistä, alan kallistua sille kannalle, että mikä ettei. Voittaa pastellit ainakin talvella.

Saimatalon kaupassa käynnin ja kuvailun jälkeen kävimme lämmittelemässä kahvilla Cafe Saimassa herkkukahvien ja herkkukaakkupalan kera. Juon aina lattea, mutta nyt kokeilin Cafe au laitia, joka maistui aivan samalle, mutta se tarjoiltiin kirjaimellisesti kulhosta. Sellaisesta, josta voisi syödä alkupalakeittoa.

Kahvikulho.

Kaakuttelun jälkeen menimme sedän luo, jossa tarjolla oli paitsi ruokaa, myös kotitekoista kirsikkaviiniä, Cointreuta, karkkeja ja peruskahvit/teet pullien ja muiden herkkujen kera talvella. Ja sitten sitä tulee ihmeteltyä, miksi talvisin tulee kerättyä aina painoa. Kai se on tämä luontainen persous herkuille ja sitten se, että itseä ainakin talvella piristää kaikkien herkkujen syönti. Kesällä kun on pirteää ja ennen kaikkea valoisaa, ei kaipaa samalla tavalla niitä Lidlin korvapuusteja ja muita herkkuja kuin talvisaikaan.

Kohta pitänee lähteä isänpäivävieraisille appilaan syömään ja sen jälkeen jatkamaan herkuttelua porukoille. Siellä odottaa kääretorttua, nam.