Parin kuukauden kuvat ja aikakoneella väärälle vuosikymmenelle

Kummasti kun parin viikon pituiseksi tarkoitettu tauko venähtää melkein kahdeksi kuukaudeksi, tulee sellainen fiilis, että joko nyt... Ja sitten se menee ohi ihan niin kuin kaikki viikonloput. Jos minulla on ikinä selkeää aikataulua postauksille ollutkaan, niin myöhässä sitä ollaan joka tapauksessa. Mutta täällä ollaan taas, poikkeuksellisesti ei kuitenkaan varsinaisesti asukuvilla, vaikka minulla on vielä julkaisematonta materiaalia syys-lokakuulta. Niitä on sitten hyvä julkaista keväällä. Sen sijaan saatte kuvapläjäyksen parin viimeisen kuukauden ajalta, lukuun ottamatta joulun- ja uudenvuoden ajan kuvia, joita ei ole ensinnäkään paljoa ja toisekseen, joita en ole siirtänyt puhelimesta tietokoneelle.

Syyskuussa minutkin siis siirrettiin nykyaikaan, kun sain älypuhelimen joululahjaksi, ja olenkin opetellut käyttämään sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. En kuitenkaan niin ahkerasti, ettei akku kestäisi 6-7 päivää yhdellä latauksella, mikä ilmeisesti on nykyaikana ihan hurjan pitkä aika. Kameraa on tullut käytettyä jonkin verran ja tässä onkin kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta puhelimen uumenista, pitkälti siksi, etten ole ottanut järjestelmäkameralla yhtään asukuvia niiden julkaisemattomien kuvien jälkeen. Marras-joulukuun pimeät päivät eivät ole oikein ihanteellista kuvausaikaa ja nyt se vuoden kurjin aika on tullut vahingossa skipattua kokonaan.

TL;DR: Kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta.

Dress: Ella Dress by Voodoo Vixen 

Cardigan: MAK

Belt: Lindy Bop (from another dress)

Jewellery: gifts from mum

Käytiin Majakassa porukalla syömässä ja kerrankin ajan kanssa. Oli alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja viinipullo pöytäseurueelle (jonka minä maksoin, meni 70e koko reissulla). Alkupalaksi otin kylmäsavuporoa ja -hevosta (toinen olisi riittänyt, yhdessä liikaa), pääruoaksi oli taas poroa ja joku merkillinen riistawallenberg ja juurespyrää ja jälkiruoaksi puolukkabanoffeeta ja Irish Coffeeta, tietenkin.

Ökyilin myös Sillansuussa ja ostin tällaisen 14,50 euron siiderin, jota oli 0,75 litraa ja 6%, eli periaatteessa kuin olisi ostanut kaksi siideriä, jotka vain tulivat yhdessä pullossa. Olen muutenkin maistellut kaikenlaisia erilaisia laatusiidereitä ja totesin, että pidän ranskalaisesta siideristä. Tai ainakin osasta.

Työpaikan pikkujoulut oli marraskuun lopussa Kuopiossa, jossa oltiin koko viikonloppu hotellissa parin työkaverin kanssa. Ennen pikkujoulua piti käydä laitattamassa kuontalo kuntoon, koska onhan se nyt ihan hirveä tuossa aiemmassa kuvassa. Laitatin hiukset pitkästä aikaa taas Säde-kampaamossa ja lopputulos oli herttainen ruusublondi. Idea oli saada samantyyppinen sävy kuin kesällä näissä kuvissa, mutta vähemmän harmaa ja enemmän hattara ja mielellään pidempään kuin pari päivää kestävä. Tehostin sävyä vielä vähän kotona jollain hyvin epämääräisellä shokkivärimikserillä ja pari viikkoa olin hattarapää.

Top: Kennedy sweater by Lindy Bop (old)

Skirt: Flowers & Charms

Coat: Hell Bunny

Scarf: Lasessor

Ostin tuon hameen paikallisesta Jessica K-liikkeestä, koska se nyt vaan oli niin ihana ja olin jo pitkään haaveillut tällaisesta. Joulua edeltävänä perjantaina löysin samanlaisen hameen kermanvalkoisena Pukista ja ostatin sen poikaystävällä joululahjaksi. Nyt minulla on kaksi näitä <3 Töissä kuvassa käytössä, koska kuminauhavyötärön ansiosta mahtuu hyvin syömään ja helppo heittää aamulla päälle ja näyttää söpöltä skarpilta.

Kaulahuivi on 100% villaa, juuri minun värinen ja ostettu sekin heräteostoksena Jessica K:sta, mutta käytössä päivittäin, joten oli hintansa arvoinen.

Pikkujouluissa yövyttiin tosiaan Sokos Hotel Puijonsarvessa, jolla oli vähän mielenkiintoinen käsitys yhden hengen huoneesta, mutta väliäkö tuolla jos egoni sai oman sängyn, kun yhden hengen huoneesta maksoin. Itse asiassa ihan hyvä myös, että oli kaksi sänkyä, koska tuon lähemmän sängyn lakanat oli todella karheat ja nukkaiset, niin vaihdoin ne toisen sängyn lakanoihin, jotka olivat paremmat. Muuta sanottavaa hotellista, että huone oli siisti, mutta siellä oli tosi kuuma kaikista pienimmälläkin lämpötilan säädöllä ja kaikki äänet kadulta ja naapurihuoneista kuuluivat sisään.

Joulukäytävä oli herttainen ja nuo tonttukoristeet ihania. Aamiainen oli Frans & Sophiessa ja se oli hyvä, tuota tunnelia/käytävää pitkin sinne köpöteltiin.

Amarillossa syötiin perjantaina, pikkujoulut olivat siis lauantaina. Söin Don Ama -burgerin ja pitihän sitä ottaa mojitoa ja mansikkamargaritaa, kun kerrankin sai kunnollista. Söin minä jälkiruokaakin, mutta sen söin ennen ainoatakaan kuvaa.

Black Friday oli myös samana viikonloppuna, joten kävimme lauantaiaamuna shoppailemassa Kuopion keskustassa. Tutustuin Google Mapsin toimintaan ja navigoin itseni Rock'n'Dotiin, jossa oli kaupan syntymäpäiväjuhlat ja sen vuoksi kaikki -25% paitsi kellomekot ja takit taisivat olla -35%. Mukaan tarttui pari töihin sopivaa kauluspaitaa, joista tuo Bannedin vaaleanpunainen on ikävä kyllä jo kaiken joulusuklaan syönnin jäljiltä himpun kireä rintanappien kohdalta, mutta tuo Collectifin Tura-paita on ihana. Rakastan noita rusetteja.

Ostin myös tuon Lindy Bopin auto-mekon, jota olin jo pitkään haaveillut ja jota harkitsin jo kesällä edellisen kerran kun kävin Rock'n'Dotissa, mutta jota en ostanut koska se oli siellä kallis. Sitten koska takitkin olivat hyvässä alessa, ostin tuon vaaleanpunaisen Collectifin takin, joka näyttää hotellihuoneen himmeän kelmeässä valaistuksessa likaiselta roosalta, mutta joka on kyllä ihan söpö vaaleanpunainen (suunnilleen samaa sävyä kuin kaulahuivini).

En yleensä osta mitään muuta kuin alusvaatteita ja sukkahousuja ketjuliikkeistä, mutta Gina Tricotlta ostin söpön ruman jouluneuleen ja samettitopin, jossa oli kiva sydänkaula-aukko. Työkavereita nauratin jouluneuleessani ja käytin sitä myös jouluaattona porukoilla. Pesun jälkeen tuosta materiaalista (akryylia) tuli tosi nihkeä ja muovisen tuntuinen, mutta ennen pesua se oli ihanan pehmeä.

Sitten päästään itse pikkujouluihin. Meitä oli hurjan paljon väkeä paikalla, kun osallistujia oli ympäri Suomen. Teemana oli 80-luku, mutta eräs jäi aikakoneen kyydistä hieman eri aikaan kuin muut...

Dress: Mildred Fishtail dress by Collectif

Bag: Tippi Bag by Hell Bunny

Shoes: Cindy Heels by Lulu Hun

Accessories: Collectif

Siinä vaiheessa kun pikkujouluihin osallistuminen varmistui, laitoin tämän Collectifin Mildred-iltapuvun tilaukseen, koska ajattelin, että kerrankin kun on tilaisuus pukeutua oikeasti eri lailla kuin arkena, niin se pitää käyttää hyväksi. Kuvissa mekko näytti ihanalta, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä miltä tämä näyttäisi livenä, koska kovasta googlauksesta huolimatta en löytänyt yhtään ainoaa kuvaa koko mekosta kenenkään muun kuin mallin päällä. Kauhulla odotin onko mekko sinnepäinkään, mutta jännitin turhaan, koska mekko on aivan ihana!

Mildredissä on ihanan pitkä korkokengissä juuri oikeanpituinen helma tällaiselle 172cm pitkälle ihmiselle, vyötärö on suurin piirtein siellä missä pitääkin, eli vatsarömpän yläpuolella mutta ei kainaloissa saakka ja bonuksena tässä mekossa on tuollainen pikkujoulukauden mässäilylle armelias kangaspala suoraan vatsan edessä piilottamassa ruokapöhön alleen. Näiden kuvien aikaan on siis tullut syötyä varsin tukevasti 80-luvun tyyliin...

Mekon helman pituus oli juuri passeli, koska poikkesin sen verran juhlatyylistä että ihonväristen sukkahousujen sijaan laitoin sellaiset kivat vatsan litistävät mustat sukkahousut, joiden en olisi välittänytkään näkyvän helman alta. Nämä Lulu Hunin samaa tilaisuutta varten ostetut Cindy-korkokengät sen sijaan pilkahtelivat söpösti helman alta laukun kanssa sävy sävyyn hopeisena. En ole ikinä käyttänyt mitään missä on näin paljon glitteriä, mutta näissä oli olo kuin Tuhkimolla, mutta Tuhkimostahan nämä kengät on nimensä ja ulkonäkönsä saaneetkin. Cinderella -> Cindy.

Ostin näihin päkiälaput, koska otin riskin ja laitoin nämä ilman koekäyttöä monta tuntia kestäviin juhliin, mutta päädyin sitten kuitenkin käyttämään näitä ilman pehmukkeita. Mukavat olivat jalassa, en saanut rakkoja eivätkä jalat tulleet kipeäksi. Kokoa UK5, sopii täydellisesti pienelle koon 38 jalalle.

En tiedä miten hyvin mekon materiaali näkyy kuvissa, mutta Mildred Fishtail Dress on siis metallinhohtoista samettia. Pintamateriaali on tämän takia hivenen karhea varsinkin jos silittää "väärään suuntaan", mutta näyttää oikeassa elämässä vielä paremmalta kuin kuvissa. Kiiltää upeasti ja keräsi paljon kehuja muilta juhliin osallistujilta, vaikka teemasta poikkesinkin. Mekko on kokoa UK10 ja vaikka naftisti istuukin, niin niinhän sen kuuluukin luiden kanssa tehdä. Vetoketjun sain itse vedettyä kiinni.

Mekossa on musta joustava bengaliinivuori polviin saakka, joka auttaa vähän silottamaan muhkuroita itsestäänkin ja loput hoitaa mekon armelias rypytys. Ainoa miinus on nuo roikkuvat off shoulder-hihat, jotka eivät pysyneet niin ylhäällä kuin tuotekuvissa vaan roikkuivat alempana luiden varassa ja joiden ansiosta oli välillä vähän alaston olo tuon yläosan kanssa. Tässä on aika matala kaula-aukko ja vaikka se pysyy muoviluiden ansiosta hyvin paikallaan, tässä oli silti aika paljon ihoa näkyvissä. Tuskissani mietin mitä liivejä tämän kanssa voi käyttää ilman että ne näkyvät alta, mutta sain vielä jotenkuten ahdettua alle vanhat olkaimettomat liivit ettei nyt tarvinnut sentään ihan hasardiksi ryhtyä ja olla ilman. Meillä oli työpaikalla nimittäin haku menossa vakipaikkoihin juuri näiden pikkujoulujen aikaan...

... ja avarasta kaula-aukosta huolimatta sain vakituisen työpaikan. Maailman paras joululahja. Aloitin tämän vuoden alusta vakinaisena ja on ihanaa päästä viimein suunnittelemaan elämää ensi viikon ruokalistaa pidemmälle. Hyvästi rahahuolet ja ne jatkuvat "valitettavasti sinua ei valittu tehtävään"-sähköpostivastaukset.

Työpaikasta puheen ollen, meillä on ollut älyttömästi herkkuja tarjolla. Halloweeninä oli suklaakuppikakkuja, jotka eivät olleet yhtä herkullisia kuin miltä näyttivät ja itsenäisyyspäivänä Suomi 100 -kakkua, joka oli just niin hyvää miltä näyttikin. Joulun aikoihin on ollut paljon karkkia tarjolla kun työkaverit ovat tuoneet ylijäämäherkkuja ja ulkomaan tuliaisia, jonka lisäksi sain neljä rasiaa suklaata ja yhden rasian vihreitä kuulia joululahjaksi. Sen lisäksi olin ostanut itselleni aiemmin yhden ison rasian vihreitä kuulia, joten olen syönyt aivan älyttömät määrät herkkuja ja sen takia paidat ja mekot ja hameet eivät enää tahdo mahtua päälle. En tehnyt tänäkään vuonna uuden vuoden lupausta, mutta jos nyt kevättalvesta viimeistään alkaisi käydä taas uimassa ja kunhan nuo loput kolme rasiaa suklaata on syöty loppuun, voisi vähentää herkuttelua (turha edes yrittää lopettaa kokonaan, ei nyt mennä tekemään tavoitteita, joita ei voi saavuttaa). Ei tässä muuta mutta siinä vaiheessa kun vaatteet jäävät pieniksi ja päätyy aina käyttämään sitä samaa aiemmin kuvissa näkynyttä tyllihametta, voisi olla hyvä idea pudottaa ne pari ylimääräistä kiloa pois.

Näistä ja muista syistä en ole hirveästi shoppaillut viime aikoina. Wannabelta ostin marraskuussa housut ja vissiin joulukuussa mekon alennuksesta, ja pari paitaa, mutta siinä kaikki. En ole aiempiakaan ostoksia ehtinyt kuvailla, kun en ole säiden ja yleisen laiskotuksen vuoksi kuvannut mitään. Olen tässä miettinyt josko nyt tulisi pakkasta ja päivät pitenisivät, niin ryhtyisi jälleen bloggaamaan aktiivisemmin. Julkaisen jossain vaiheessa ainakin ne jo pitkään kovalevyllä odottelemassa olleet kuvat ja jospa vaikka ottaisi muutamia talvisiakin kuvia silloin kun sää ja kuvaajien aikataulut sallivat.

Olen pahoillani, että tämä tauko venähti näin pitkäksi, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei jaksa tuottaa mitään järkevää, niin parempi odottaa kuin luoda jotain huonoa vain siksi että on pakko,. Pakko on vain kuolla ja sekin mielellään sitten 60 vuoden päästä aikaisintaan.

Mukavaa uutta vuotta kaikille!


TL;DR (English):

I was trying to keep this short, but as always it didn't work out. After all here's like 2 months worth of stuff I've been up to, which is mostly nothing, but I did participate in two pre-Christmas parties. The photos in this blog post are from the one my workplace arranged. I spent a full weekend in a hotel, went shopping with my co-workers and bought some stuff from Black Friday sales.

The pre-Christmas party had an 80's theme, but I dropped off the time machine in a different era. The dress I'm wearing here is Mildred Fishtail Maxi Dress by Collectif, which is a gorgeous metallic foil coated velvet evening gown that looked so beautiful I just had to get this when I actually had a chance to wear a dress like this. I tried googling if people had bought this so I could see what it looks like irl, but I didn't find any pictures so I had no idea what it would be like. Well, the answer is: pretty much perfect.

Mildred dress looks even more beautiful irl, the material is nice, shiny and stretchy and it's lined with black bengaline to give that smooth figure. It has a boned bodice and a long skirt that worked well for my 5'8 frame with heels and that ruching at the front is very flattering (since it hides the fact that I had been eating like a horse before these photos). The neckline however is very low and the sleeves didn't stay in place which is why the front boning is on some photos visible with the dress lining. I didn't flash anyone, but felt a little exposed from time to time. Got a lot of compliments even though I was a blast from even further past than the 80's.

In other news I got a permanent job with my co-workers. We all three started working together on May and will be working together for a very, very long time. Best Christmas present ever. No more worrying about money or finding a job. I can finally plan for longer than just what we're gonna eat next week. Not that I actually have plans, other than moving into a bigger apartment.

I didn't mean to take such a long break from blogging, but I've always thought that if I can't do it properly, it's better not to do it at all. I still have some unpublished photos from September and October which I'll publish at some point and hopefully I'll get to taking some new ones as well.

Happy New Year for everyone!

Sillisalaatti - kenkiä, teetä ja töitä

Päivää pitkästä aikaa. Minulle kuuluu hyvää, vaikka ei kukaan sitä kysynytkään :D On tullut pari viimeistä viikkoa juoksenneltua kaupungilla, käyty haastatteluissa, käyty uusiohaastatteluissa, käyty hoitamassa vakuutusasioita... Sillansuussakin käytiin poikaystävän kanssa parilla ihan päiväsaikaan, maistelun uutta Luksusdippi-ruoka-annosta. Chorizomakkaraa, lammaslihapullia ja perunalohkoja, simppeliä ja hyvää. Jotenkin rasvainen ruoka vain tökkii nykyään, enkä saanut syötyä annosta loppuun saakka.

Kahvillakin tuli käytyä parikin kertaa viime viikolla. Sain hyviä uutisia - pääsen töihin! Ja vielä sellaista hommaa, joka oikeasti kiinnostaa ja muutenkin kyseessä oli se ns. ensimmäinen vaihtoehto, jonne olisin halunnutkin kaikista eniten. Töitä ei ole kuin syyskuun toukokuun alusta syyskuun loppuun saakka, mutta saahan sitä aina toivoa jatkoa ja parempi sekin on kuin ei mitään. Olen ihan täpinöissäni! Kannattaa lupailla työkavereille pullaa ja muffinsseja, lahjomistaktiikka toimii, höhö.

Hammaslääkäriin pitäisi varata aika hammastarkastukseen ja kuontalonkin joutaisi pistää kuosiin ennen töiden alkua. Juurikasvu on kasvanut sen pituiseksi, että vaalentaminen tulisi jo tarpeeseen ja nyt kun päänahkakaan ei enää syyhyä kuin jatkuvasti, niin ehkä sen saisi jopa vaalennettua ja vähän muutenkin tukkaa siistittyä. Olen käynyt Sokoksen Hyvä olo-kampaamossa ja sinne voisi mennä seuraavaksikin.

Aasinsillan kautta Sokokselta ostin taas yhden NYXin punan sävyssä Merlot. Kuva valehtelee, väri on jotain marjanpunaisen ja viininpunaisen väliltä, seuraavissa asukuvissa sitten näette tarkemmin. Tuota Master Precise-eyelineria olen käyttänyt monta vuotta ja nyt kun edellinen sanoi itsensä irti, piti ostaa lisää. Loistava hinta-laatusuhde. Monesti tuollaiset tussimalliset kuivahtavat nopeasti tai väriä ei tule tarpeeksi, mutta tämä ei ole koskaan pettänyt.

Kirpparilöytöjäkin tein vaihteeksi. Tällaiset söpöt popot löytyivät Pelastakaa Lapset ry:n kirpparilta. Aitoa nahkaa, vähän napakat kärjestä, taitavat olla vintagea mallin perusteella, mutta ei hajuakaan miltä vuosikymmeneltä. Kengät olivat moitteettomassa kunnossa, mutta ekalla käytöllä huomasin, että kantalaput rapisivat pois, joten pitää käyttää nämä suutarilla, että pääsee taas käyttämään näitä. Näissä on juuri täydellisen matala korko ja tuo rusetti tekee kengistä söpön tyttömäiset.

En yleensä löydä kirpparilta mitään vaatteita, koska pikkukaupunki, jossa on tätä nykyä tasan H&M, Lindex ja Kappahl kun Vero Modakin lopettaa (ei sillä että olisin ostanut sieltä mitään moneen vuoteen muutenkaan), mutta tällaisilta kirppareilta, joista löytyy oikeasti vanhaa tavaraa, löytyy ihania aarteita. En oikein osta muuta kirpparilta kuin kenkiä ja nekin vain nahkaisina ja edulliseen hintaan. Näillä oli hintaa 2€, jonka lisäksi ostin kolmella eurolla käyttämättömän litran pressopannun, jonka vein porukoille, ettei tarvitse aina arpoa löytyykö teepusseja vai ei. Kippasin myös 450g kardemummateetä sinne samaan syssyyn, niin ei tarvitse ihan heti pohtia loppuuko tee.

Itselleni ostin viimeisimpänä teeostoksena lisää Mandragoran teetä, tällä kertaa mintun ja vadelman makuisena. Tämä on varmaan parasta teetä koskaan, maistuu oikeasti molemmille ja on ihanan raikasta. Omnomnom.

Kuten sanoin aiemmin, en yleensä löydä mitään kirppareilta, mutta sitten muistin, että löysin nuo yllänäkyvät Topmanin Avecit jo viime syksynä kierrätyskeskukselta neljällä euroa. Aitoa nahkaa, Made in Finland, sopivat varmasti hyvin fiftarityyliin ja vaikka mihin muuhunkin käyttöön. Korko on maltillinen, tykkään tuosta t-remmistä. Käyttöön eivät ole vielä päässeet, mutta nyt kun alkaa tareta taas normaaleilla korkokengillä ja sukkanauhasukilla, niin eiköhän nämä käyttöön kohta puoliin pääse.

Seuraavissa asukuvissa on yksi vielä vähän vanhempi kirppariostos, joka pääsi vasta nyt käyttöön, vaikka on sekin vaatekaapissa pyörinyt jo pitkään. Tuoreemmat ja uudemmat ostokset ovat vasta matkalla Suomeen Iso-Britanniasta, kun tuli tässä toissa viikolla ostettua tavaraa Collectifilta. Kevät on tulossa, niin vähän lisää kukkasia ja hempeitä pastellivärejä elämään. Niiden kuvailua odotellessa.

Aurinko paistaa risukasaankin, innolla odotan töiden alkua ja unirytmin kuntoon saamista. Tänään pitäisi vielä käydä shoppailemassa äidin ja veljen kanssa ja vaikka minulla ei mitään ostettavaa olekaan, niin samapa tuo on käydä tuulettumassa ihmisten ilmoilla. Paljon on koneella tullut istuttua, kirjoittelen edelleen tarinoitani ja olen tylsään elämääni ihan tyytyväinen :)

Ei enempää tällä erää. Mukavaa kevättä kaikille! Palaillaan seuraavassa postauksessa asukuvien kanssa.


In English:

I'm doing good, thank you for (not) asking. I actually got a job and will be working from May till the end of September. Shorter time period than expected, but much better than nothing. I'm so excited!

Everything else is good too, nothing special. I found some really pretty vintage(?) shoes for 2 euros, they're leather and in good shape except for the heels that need a replacement. I wore them out and noticed that the heels are breaking apart, but it's nothing a quick trip to a shoemaker won't fix. Those shoes are a little bit on the tiny side (I usually wear a 5, but these are 4.5), but leather is a nice material and will surely stretch enough to fit my toes a little better.

The black shoes are an earlier purchase that cost 4 euros. Genuine leather, made in Finland, in perfect shape. (Why do people give up these kind of shoes for free?) Haven't worn them yet, but will surely do so at some point. I could see them working for 40's inspired outfits even though the heel isn't the right shape, but close enough. I like the t-strap.

I also bought a new NYX lipstick in Merlot. The color is very nice, you'll be seeing more from this lipstick in the next outfit photos. There's also an even earlier second hand purchase in those photos which I've had for almost a year, but hadn't worn even once. Seems like I have actually found something, even though I always say I never find anything useful in second hand shops. It's are, but when it happens, I find true gems, like those brown shoes. So cute!

The last item is some more tea with mint and raspberry. So tasty, and I'm still sorry it's not available outside Finland, because it's like the best tea I've ever had. Om nom nom.

In other news I have no other news :D Happy spring for everyone!

Tuulisimmat asukuvat koskaan

Kun ulkona tuulee niin, että tukka lähtee, tai ainakin yrittää erittäin kovasti.

Viime lauantaina suosikkikahvilani lopetti, joten pitihän sitä lähteä ihmisten ilmoille pienestä tuulesta (lue: myrskyvaroituksesta) huolimatta. Viisaana tyttönä puin pöksyt jalkaan kellohelmojen sijasta, mutta vähemmän viisaana tyttönä halusin kuvia asustani ja missäs muuallakaan kuin järven rannalla. Piti ottaa ilo irti kesän viimeisistä 21 asteen lämmöistä!

Tuuli ei ollut ihan yhtä mieltä asukuvien ottamisesta ja vaikka tiesinkin, ettei kuvissa kovin montaa mestarillista yksilöä olisi, niin pakko sanoa, ettei niitä hyviä ollut kuin yksi. Olkaa hyvä.

Aaaaaasi svengaaa!

Totta puhuen valitsin tähän postaukseen niistä lukuisista enemmän tai vähemmän epäonnistuneista kuvista ne koomisimmat, jotta tekin saatte nauraa niille. Joukossa oli tosiaan myös se yksi onnistunut kuva, jossa tuulen pienet tepposetkaan eivät haittaa.

Top: Dolores top by Collectif

Trousers: Parker Cigarette Trousers by Hell Bunny

Shoes: Lola Ramona

Lauantain päivän asuna oli yksinkertaisesti Dolores-toppi ja aiemmin blogissa näkyneet Parker-housut, jotka olivat vähän liian lämpimät yli 20 asteen lämpötilassa, mutta jotka pitivät tuulta hyvin. Lähdin (korkokengistä huolimatta) arkisesti liikenteeseen, ja tarkoitus oli julkaista asukuvat jo viikonloppuna, mutta unohdin ne autuaan onnellisesti kameran uumeniin. Nyt kun näitä katsoo, ei voi olla miettimättä, että kesä oli ja meni, nyt on jo syyskuu. En tiedä tuleeko enää kunnolla lämmintä ja vaikka tänäänkin oli 17 astetta lämmintä, niin ulkona alkaa olla jo syksyistä. Puista tippuu lehdet, vettä tihkuttaa, yöllä viilenee. Voi tuulettaa ilman, että naapurin tupakan savut tulee sisälle jatkuvasti.
Ah, syksy.

Kuten ilmeestä huomaa, kesä oli hyvä. Ehdin tehdä melkein kaiken mitä halusinkin, mitään ei jäänyt hampaan koloon. Paitsi ehkä hiuksia, lehtiä ja vähän hiekkaa.


In English:

It was very windy last Saturday, so of course I had to take some outfit of the day -photos. I didn't expect them to turn out great, but there was only one good picture (the second last one) and the rest were more or less terrible/funny/hilarious, so why not share them with you.

Now it's officially autumn, but back on Saturday it was still very summery, 21 celcius degrees. I wore my red Dolores top with Parker cigarette trousers for a casual but stylish outfit and enjoyed the warm weather. Now I think I can finally accept it's autumn and enjoy the cooling weather, pretty autumn colors and the rainy days. Most of all I can finally open the window without getting cigarette smoke inside, 
Ah, gotta love autumn.

Katse sinne missä aurinko paistaa

Kyllästyin sitten lopultakin Suomen surkeaan säähän ja lähdin reissuun lämpimään.
So I finally had enough with Finland's shitty weather and left on a vacation.

Ensimmäiseksi suuntasin tietenkin etelän rannoille, koska pitäähän sitä aurinkoa saada.
First I headed south, where the sun actually shines.

Seuraavaksi piipahdin kaupunkilomalla Keski-Euroopassa.
Next I took a tour in Central Europe.

Välissä kävin kiipeilemässä vuorilla ja ihailemassa maisemia.
Afterwards I took a detour in the mountains and admired the beautiful scenery.

Koska paikalliset puistot on enemmissä määrin pyllystä ainakin näin talvisaikaan, kävin myös rentouttavalla retkellä puistossa. Ja koska olin nyt sopivasti reissussa, hommasin uuden kämpänkin, jonne paitsi mekkoni, myös valtava egoni mahtuu.
I also had to take a stroll in a park and take pics, because that's what I do. While I was at it, I also bought myself a new apartment large enough to contain both my dresses and my ego.

James, bring me some tea!

Ja sitten todellisuudessa passini umpeutui pari vuotta sitten ja ainoa asia, joka on matkustanut, ovat kuvissa ylläolevat vaatteet, jotka matkasivat oikein Ameriikasta asti Suomeen. Kaikkien näiden vuosien ja epäröinnin jälkeen minä sitten lopulta ratkesin kuitenkin tilaamaan Yhdysvalloista Pinup Couturen sivuilta. Black Friday ehti hurahtaa ohi ilman suurempia ostoksia, mutta auta armias kun tuli Cyber Monday ja -35% ale Pinup Girl Clothingin sivuilla, niin sinne meni rahat niin, että upposi. Tullikin rokotti reilulla satasella jo entuudestaan joululahjabudjetin repsahdettua kärsinyttä tiliäni.
Tili tuli, tili meni, joku välistä sen veti, ja sitä rataa...

In reality my passport expired few years ago and the only thing that has been traveling in my life was a parcel of clothes I bought from Pinup Girl Clothing. After avoiding buying from the US for several years I finally decided to try my luck on Cyber Monday when everything was on -35% sale. In the end I didn't save much since the customs hit me with huge fees, and after using so much money on Christmas presents my account is running very low on funds.

Reality is so not fabulous.

Paketti saapui Suomeen alle kahdessa viikossa. Tilasin maanantaina ja seuraavan viikon tiistaina paketti oli jo Suomessa FedExin tullauskonttorissa. Huomasin tämän tosin vasta keskiviikkona, joka oli annettu saapumispäivämääräksi, että ylittivät odotukseni tässäkin. Tullattuani paketin ja kiukuteltuani FedExin erittäin joustamattomista toimitusajoista paketti toimitettiin eilen töihin ja kotona pääsin sitten sovittelemaan ihania uutuuksiani. Ei tarvitse enää tahtomattaan murhemursukseni joutuneen työkaverin kuunnella valitustani ennen kuin löydän jonkun toisen aiheen. (Anteeksi, yritän kyllä hillitä itseäni!)

My parcel arrived in two weeks. I placed my order on Monday and my parcel was in Finland on next Tuesday. After paying custom fees and sending angry mail to FedEx about their inflexible delivery times, my order was delivered on Friday ending my endless complaining about FedEx. Finally my co-worker(s) can work in peace until I find another subject to complain about. (I'm sorry already!)

Kyllä nyt kunnon nörttitytöllä pitää olla muistikammoista tehdyt korvikset! Pekka Saleniuksen käsityötä.

Ylläni on musta Jayne-mekko, jonka hommasin myös vaaleansinisenä, vaikka kesästä ei ole tietoakan. Mekko on hieman joustavaa puuvillasatiinia ja se on kokonaan vuorattu silkkisen pehmeällä satiinilla, joten helma ei kiipeä kävellessä. Ei sillä, että se mahtuisikaan kiipeämään, koska se ottaa tehokkaasti kiinni takalistoni kohdalta ja takana oleva halkio on niin pieni, ettei se oikein anna liikkumavaraa sekään. Yläosa on samanlainen kuin Jenny-mekossa, eli pehmeät luut rintamuksessa ja säädettävät olkaimet, mutta bonuksena mukana tulee myös vyö. Nyt minulla on näitä vöitä neljä, kaksi tismalleen samaista mustaa (toinen tuli Amanda-mekon kanssa), yksi vaaleansininen toisen Jayne-mekon kylkiäisenä ja tummanpunainen, josta tilasin erikseen, että on sitten millä asustaa. Olen vähän kyllästynyt asustamaan mekkojani aina paksuilla vöillä, joten hyvä saada vaihtelua. Voi jättää mekkojen ostamisen vähemmälle, kun on enemmän asusteita, joilla luoda enemmän erilaisia asuja samoista mekoista.

Neuletakki on merkiltään M.A.K ja tehty Kiinassa, mutta se on hyvälaatuista ja pehmeää sekoitekangasta, joka tuntuu erittäin mukavalta päällä. Otin riskin ja ostin saman neuleen neljässä eri värissä (baby yellow, sinappi, magenta ja fiesta orange), että on vaihtelua tälläkin osa-alueella. Olisin ostanut vielä punaisena ja mustanakin, mutta ne olivat loppuneet jo Black Fridayn aikana.

PUG:in vaatteissa olen yleensä kokoa M, mutta neuletakit (ja boleron) otin koossa S, koska minulla ei ole mitenkään poikkeuksellisen leveät hartiat ja neuletakit ovat erittäin joustavia. Jos joku on kuolannut näiden oikeasti lyhyiden neuletakkien perään, niin voin lämpimästi suositella. Toki minun pituudellani (172cm) nämä yltävät kiinni ollessa vain juuri ja juuri rinnan alle, eivätkä 50-luvun tyylisesti vyötärölle, mutta lyhyemmille ihmisille ja isommassa koossa näillä saa varmasti juuri sen oikeaoppisen pituuden aikaan. Toisaalta tämä Jayne ja Jenny-mekko ovat enemmän 60-luvun alun tyyliä, mutta ei se haittaa, koska minä en ole niin kovin rajoittunut tyylini kanssa vaan pukeudun siihen mikä on mielestäni kaunista/hauskaa/hölmöä/siistiä.
Simple as that.

I'm wearing Jayne Dress which I also bought in baby blue. It's slightly stretchy cotton sateen and fully lined in divine satin. Because of the lining it doesn't climb up my legs, but on the other hands it's a bit tight on my butt and hips, so it probably even can't climb... :D
The top of the dress is exactly the same as in my Jenny Dress, with gentle boning and adjustable straps. I love the fit, it's so comfortable and fits short and tall people all the same.

The cardigan is labeled M.A.K and it's Made in China, but it's just as good quality as the dress and fits wonderfully. I'm usually a size M with PUG, but with this cardigan I opted for S since it's stretchy and I don't have particularly broad shoulders. I actually bought it in four colours: baby yellow, mustard, magenta and fiesta orange. I would have bought it in red and black as well, but they were out of stock along with baby pink.

I usually prefer 50's style clothing, but both Jenny and Jayne dress are more 60's style and I love them all the same. I'm not actually all that restricted on what I wear and in addition to fifties/rockabilly style I wear smart casual. I'm pretty sure my co-workers get a bit confused when I first wear a pink polkadot dress with a fluffy petticoat and the next day I'm wearing a pencil skirt and a smart looking black blazer. At home I look like I ran away from an asylum, but regardless of whether it fits to a certain style, it fits to my style. Simple as that.

Minäpäs silitin poroa!

Kyllä, luitte oikein - nyt on päivä ja joulu pelastettu. Silitin ihan ihkaelävää poroa!
Proof or it didn't happen:

Kaupungilla oli joulumarkkinat, oli joulupukki ja oikein poro Korvatunturilta. Karkkiakin sai. Puuroa piti olla, mutta eipä näkyny, joten kävimme Hesessä. Lakuja olisi voinut ostaa, mutta olen syönyt kotona aika paljon suklaata, joten ostin vain muikkukukon. Siellä oli myös hienoja puisia esineitä, joita olisi voinut harkita ostavansa jollekulle joululahjaksi, jollen olisi ostanut jo kaikkia lahjoja.

Janinaan törmäsin sattumoisin omalla ulko-ovella, kun olin lähdössä kaupungille. Vaihdettiin joululahjat ja mentiin hipelöimään poroa kaupungille. Poro oli pehmeä ja kiltti, muttei tykännyt juurikaan korvan takaa rapsuttamisesta. Joulupukilta kysyttäessä oli kuulemma Petteri Korvatunturilta. Ylläri :D

Koska poikaystävältä ei ilmeisesti ole tiedossa joululahjaa, ostin itse itselleni maailman hienoimman, seksikkäimmän ja samaan aikaan rumimman vaatteen: haalari-vauvanpotkupuku-asun Seppälästä. Iskin siihen silmäni jo pari viikkoa sitten ja totesin, että tuon haluan, mutta en malttanut odottaa/uskoa saavani sen lahjaksi, joten lahjoin itseäni sillä, kun oli yöpuvut -30% alennuksessa.

Ulkona tuiskutti lunta, joten en uskaltanut laittaa Hell Bunnyn takkiani, koska se materiaali ilmeisesti nukkaantuu lumi- ja vesisateessa ikävästi. Saappaat sen sijaan kestävät hyvin loskaisenkin maan, pitäisi vain lätkäistä mehiläisvahalaa pintaan, että nahka pysyy paremmin kunnossa.

Se viimeviikkoinen saunaepisodi on piinannut minua koko viikon. Huomenna pitäisi mennä poikaystävän vanhemmille saunaan ja siitäkin hirveä hepuli saatiin aikaan, kun ei ole tietoa siitä kuka hakee sinne ja vielä vähemmän siitä kuka tuo takaisin. Minä en lähde minnekään, jos ei ole kyytiä takaisin. Katson ennemmin leffaa kotona ja maistelen Cointreauta. T. hyvää vauhtia jo muutenki erakoitumassa oleva ihminen.

Googlailin eilen Drinkkiklubista kivoja Cointreau-pohjaisia drinkkejä ja löysinkin muutaman, joiden maistelemista en malta odottaa. Ilmeisesti kotoa puuttuisi vain rommi ja gini (ja tequila, mutta sitä en kyllä ikinä osta kotiin) ja voisi jo tehdä jos jonkinlaista herkkua, paitsi että juon alkoholia hyvin harvoin, enkä silloinkaan paljon. Kesällä join usein Avaloneja, koska olivat ihanan raikkaita, ja vodkaa ostin kotiin varmaan kolme kuukautta sitten, mutta pulloa ei ole vieläkään avattu. Elämä rullaa hyvin ilmankin alkoholia, koska jos ollaan rehellisiä niin eipä se hyvälle maistu, eikä kukaan sitä juo sen takia, että se olisi hyvää. Joten miksi sitten juoda ollenkaan?
Joillekin se on tapa, mutta minä kun en tykkää oluesta, niin eipä paljon kiinnosta saunajuomatkaan. Ehkä limun voisin ottaa tai hyvän drinkin, joka on oikeasti hyvä. Olen varmaan liian kulinaristi, että joisin mitään kuravettä pelkästään tavan vuoksi ja liian perinteinen, että ajattelisin oluen sopivan naisen suuhun, ellei kyseessä ole neitimäinen marja-/hedelmäolut. Sittenkin miellän mallasjuomat miesten huviksi ja nätit värikkäät drinkit tytöille, koska hieno neitihän juo drinkkinsä cocktail- tai high ball -lasista (mutta yritäpä saaha sellainen normibaarissa).

Asiasta toiseen Collectifilla on -50% alennuksessa kaikki muut roinat paitsi asusteet ja Pearl Coat vielä 31.12 saakka. Siitä vaan ostamaan koko kauppa tyhjäksi joululahjarahoilla viimeistään. Suututtaa vaan, kun se ainoa mekko (ylläri), jonka haluaisin on loppunut minun koostani (ylläri). Farkkuja harkitsen, koska minulla ei ole housuja ja olen niitä kytännyt jo jonkin aikaa, mutta istuvuus epäilyttää. Ilmeisesti vaativat melko muhkean peräsimen ja vaikka minulla onkin "junk in the trunk", niin en tiedä onko tarpeeksi. Kokeilemallahan se tietty selviää.

Onko teidän kotipaikkakunnillanne ollut joulupukkeja poroineen liikenteessä? Onko joululahjaostokset tehty vai jätättekö viime tinkaan?

Käärme- ja matelijanäyttely ja Muumit Rivieralla

Lauantaina kävin veljeni kanssa katsomassa käärmeitä ja matelijoita lyseolla pidetyssä Käärmenäyttelyssä. Ei siellä nyt mitenkään uskomattoman montaa luikeroa ollut, mutta kyllähän niitä tuli jonkin aikaa tuijotettua.

Suosikkejani olivat isot käärmeet, koska toinen niistä sattui olemaan varsin koominen otus. Aluksi molemmat olivat paikallaan kuin täytetyt eläimet, kunnes toinen sai päähänsä mennä ahdistelemaan kaveriaan ja lipomaan tätä kielellään. Kaveri nytkähti joka kerta kuin sanoakseen "lopeta!" mutta toinen jatkoi härnäämistään.

Näyttelyssä oli kaksi 25 kg jättiläisluikeroa ja pari vähän pienempää, jotka piilottelivat "matopelinsä pelanneena" nurkassa mytyssä. Loput käärmeistä olivat joko pieniä tai keskikokoisia.
Käärmeiden ohella näyttelyssä oli myös muutama lisko, kaksi keskenään tappelevaa iguaania, jotka kaikista riidoistaan huolimatta rakastivat toisiaan ja hämähäkkejä, sekä vastenmielisimmistä otuksista vastenmielisimpiä, eli torakoita. Hyi.

Menin näyttelyyn niissä toiveissa, että pääsisin hipelöimään luikeroita ja oi auvoa, kun joku lapsista halusi päästä koskettelemaan käärmettä. Muiden viedä empiessä menin tyrkylle ottamaan käärmeen syliin.

Harmi, ettei tuota isompia käärmeitä saanut pitää käsissä. Tai olisi ehkä saanut, jos olisi maksanut sen kahdeksan euroa itsensä kuvauttamisesta käärmeen kanssa. Mietimme veljen kanssa olisiko toisen 25 kg lötköistä saanut ottaa tyylikkäästi olkapäälle muhimaan, mutta minua lyhyempi hoitaja/mies ei jaksanut pidellä itsekään kärmestä kovin pitkään kädessä vaan se pääsi takaisin häkkiin jatkamaan asuinkaverinsa ahdistelua.

Lötkön nimi oli Hemuli, ja siitä päästäänkin osuvasti Muumeihin.

Kävimme katsomassa sunnuntaina veljen kanssa Muumit Rivieralla. Siellä oli enimmäkseen lapsiperheitä ja sitten minä veljeni kanssa takarivissä nauramassa niille elokuvan aikuisille suunnatuille jutuille. Muumipappa ja #viski, Niiskuneidin puolen miljoonan tippi, koska hän sai jo bikininsä ja Pikku Myyn touché.

Koska sitä ollaan Suomessa, kukkahattutätien ja mielensäpahoittajien luvatussa maassa, tottahan toki tästäkin saatiin aikaan kohu. Kaikki viittaukset oli tehty hienotunteisesti, eivätkä lapset ajattele kissoista koirien sijaan tykkäävää koiraa samalla tavalla kuin kaksimieliset, pervot aikuiset. Tai sitä että Muumimamma nyt vain sattuu tarjoamaan aspiriinia papan viskin nauttimisen jäljiltä. (Sehän on varsin opettavaista.)
Ja tästähän saisi varmaan toisen kohun, lastenelokuvassa alkoholimainintaa! Paitsi ettei Muumit Rivieralla ole pelkästään lastenelokuva vaan enemmänkin koko perheelle (ja vielä enemmän aikuisille) hupia tarjoava animaatio. Jos joku on lukenut joskus Muumikirjoja, niin ainakin Muumipeikon kummituseläimeksi muuttumiskohtaus on paljon järkyttävämpi kuin mikään osa elokuvan sisällöstä - Muumipeikko näet hakataan omien ystäviensä toimesta.

Nyt kieltämään kipin kapin Muumit, ettei vain vahingossakaan järkytetä lapsia tai tärähtäneitä aikuisia, vähän niin kuin ne kolme sensuroitua jaksoa Muumilaakson tarinoista, joissa Pikku Myyn synttärit menevät pieleen, merirosvo kaappaa Niiskuneidin ja puussa sattuu asumaan demoni. Näistähän kaikista traumatisoivin on ehdottomasti se kuinka Pikku Myyn syntymäpäivät "unohdetaan", vaikka lopulta niitä juhlitaan kuitenkin.

Joskus ei voi kuin ihmetellä mistä kaikesta ihmiset keksivätkään valittaa. Seuraavaksi Leijonakuningas on varmaankin pornoelokuva, mutta tästähän on olemassa myytti jo valmiiksi muutenkin. Ainoa asia minkä tästä opimme on, että aikuiset ne ovat vain pohjattoman kaksimielisiä - ja se taas ei tarkoita, että lapset olisivat.
Surku vain sattuu olemaan koira, joka pitää kissoista.

Ostoksia, jaarittelua ja outoja unia

Minun on pitänyt esitellä loput ostokseni edellisen postauksen punaisen mekon jäljiltä, mutta olen laiskotellut ja sen sijaan aloitin jälleen yhden keskiaikafantasiatarinan kirjoittamisen, joka ei toivon mukaan jää sekin 200 sivun rajapyykin kohdalla kesken. Loin ainakin tällä kertaa sen verran myrkyllisen ja monipuolisen hahmokaartin, että mielenkiinnon pitäisi kestää, koska tarinan keskiössä ei ole (vielä) romanssi.

Sen lisäksi olen katsonut suurta inspiraatiota antavaa, mutta muutoin varsin keskinkertaista White Queen -sarjaa, jonka Ylekin on näyttänyt televisiosta. Katson erittäin mielelläni keskiajalle/renessanssiin sijoittuvia sarjoja ja The Borgias on suuri suosikkini, mutta ainakin White Queen alkoi sen verran tylsästi, etten ole kahtonut yhtään jaksoa kokonaan putkeen. Jos aloitan katsomaan jaksoa aamulla, saan sen katsottua ehkä kuuteen mennessä illalla. Ensimmäinen jakso ei ollut mukaansa tempaava, toinen oli suoranaisen lame, mutta kolmannessa alkoikin tapahtua ja viidenteen jaksoon mennessä sarja onkin jo ihan viihdyttävä. Ehkäpä malttaisin katsoa kuudennen jakson korkeintaan kolmessa osassa kolmen minuutin pätkien sijaan.

Sitten ne ostokset tämän ja viime kuun puolelta.

Tilasin Vivien of Hollowaylta valkoisen Sam'sin petticoatin punaisen mekkoni ohella - tarkoituksena oli ostaa musta, mutta se ehti tietenkin loppua ja tuli kaksi päivää tilaukseni laiton jälkeen takaisin varastoon. Ei ollut mikään yllätys, näin käy aina.
Topvintagelta ostin petticoatin sitten mustana ja se näkyikin (tai oli näkymättä) edellisen postauksen kuvissa. Pidän Sam'sin petticoateista, koska ne ovat pehmeämpiä ja tuuheampia kuin Hell Bunnyn, eivätkä tunnu villahousuilta jalassa. Alushameiden säilytystä varten ostin saman valmistajan pettipussit, koska ne eivät mahdu enää hyllylle neljän muun alushameen kanssa.

Topvintagelta mukaan tarttui myös jo kauan kyttäämäni King Louien kermanvärinen neuletakki. Minulla on yllättävän vähän neuletakkeja varsinkin lyhyinä malleina, joten kun törmäsin alemmassa kuvassa olevaan H&M:n neuletakkiin (milloin ne ovat myyneet jotain näin söpöä?) kierrätyskeskuksella, nappasin senkin mukaan vain parilla eurolla.
Siinä vaiheessa tietää päässeensä hyvälle mallille tyylissään, kun täysin satunnainen samaan aikaan vessassa vaatetta sovittamassa oleva täti kommentoi, että näytät prinsessalta, vaikka olet vetänyt 3/4-hihaisen neuletakin pitkähihaisen mekon päälle.

Loppuun korut: mustat lasihelmet ovat VOH:ilta ja samoin korvakorut. Topvintagelta ostin From Paris with love -merkin kuppikakkukorun. Se oli vain niin yltiöpäisen söpö ja herkullisen näköinen, että lähti mukaan enempiä empimättä.

 Viime aikoina olen vain lymynnyt sisällä ja laiskotellut, vaikka ulkona on mystisesti yleensä yhdentoista ja kahden välillä kaunis auringonpaiste ja heti kahden jälkeen kun alan harkita ulkoilemista, aurinko menee pilveen, tuulee ja yleensä sataa vettäkin. Tänään poikkeuksellisesti on satanut koko päivän vettä, joten minulla on hyvä tekosyy istua koko päivä sisällä.

Sen lisäksi olen nähnyt kolmena yönä/aamuna peräkkäin painajaisia.
Ensin näin unta kerrostalon varastokoppiin itsensä 70-luvulla tappaneesta tytöstä, jonka kuolemaa selvittelin joidenkin ihmisten kanssa. Kopin löydettyämme kyselin tytön haamulta miksi hän surmasi itsensä, vaikka loistava tulevaisuus kadettina/vesitasolentäjänä oli edessä, ja jotenkin onnistuin suututtamaan kummituksen. Pakenin varastotilan ulkopuolella olevaan toiseen betoniseen välitilaan ja nojauduin ovea vasten, mutta kummitus työnsi kätensä oven läpi. Purin ihanaa kuollutta kättä täysin voimin ja astuin muutaman metrin kauemmas, kun kummitus ihan kaikessa rauhassa vain lipui oven läpi lähestyen meitä vaaleat hiukset leijuen. Vetelin hienosti agnostikkona muutamankymmentä ristiä naamani edessä Isä meidän -rukousta lausuen ja kummitus vain nauroi minulle.
Heräsin naapurin jo päiviä kestäneeseen poraukseen juuri kun kummitus oli kuristamassa minua. Halleluja naapurit, on siitäkin jatkuvasta poraamisesta kerrankin hyötyä.

Toisena yönä se Sinkkuelämän poliitikkomies, joka halusi Carrien virtsaavan päälleen, pahoinpiteli unen sisäisen lesboystäväni ja jahtasi sen jälkeen minua. Piilouduin roskikseen, mutta enhän minä ikinä pääse karkuun, vaikka minulla olisi kilometrin etumatka. Heräsin omaan herätyskellooni.

Kolmantena yönä näin unta, että riitelin poikaystäväni kanssa neljän aikaan yöllä, hän varasti kirjahyllystä tukevat levyt ja jätti vain ohuet vanerit jäljelle, jolloin kaikki kirjat ja muut kirjahyllyssä olevat esineet levähtivät pitkin lattioita. Minä paniikissa kiljuin käytävässä, että mitä vuokrantantaja sanoo, ja sitten naapuri tulee valittamaan melusta keskellä yötä. Poikaystävä lähti ja minä masennuin pohtien kirjahyllyn kohtaloa, ja vaikka pikkuveljeni onnistui houkuttelemaan hänet takaisin, oli yö pitkällä ja kirjahylly yhä rikki.
Ahdistuneena aamun tullen herättyäni halin ukkoa niin hartaasti ennen hänen töitään, että hän lähti kotoa 6.58, vaikka työpäivä alkoi seitsemältä. Ei ollut onneksi kokonaan minun vikani.

Ai että pitäisikö minun käydä ulkona vähän useammin? Hyvin mahdollista.