Tivoli/Funfair

Tässä kuvia jostain heinäkuun alusta, kun kävimme Tivoli Seiterässä. Lapsena aina suututti, kun ei ikinä päästy minnekään eikä osannut pyytääkään, kun ei koskaan kerrottu, että tällaisiakin on olemassa ja nyt kun kävi aikuisena, tuli todettua, että ei sitten kuitenkaan missattu mitään.

Jatketaan tekosyillä miksi olen ollut niin kiireinen, etten ole jaksanut/ehtinyt/viitsinyt/voinut päivitellä blogia taas pitkään aikaan, vaikka kuvia on säilössä useampaankin postaukseen. 

1. Olin viime viikonlopun mökillä. Kesän eka kerta elokuun puolivälissä, hip hei! Keräsin kolmisen litraa mustikoita poikaystävän kanssa, paistoin samankokoisen annoksen lettuja ja sain siitä selän kipeäksi. Uitiin saunottiin, grillattiin. Yksikään ötökkä ei syönyt, vaikka keräsin mustikat minishortseissa. (Borreloosia odotellessa.)

2. Kun yritin pakastaa niitä viikonloppuna kerättyjä mustikoita, pakastin sanoi itsensä irti ja yön mekastettuaan koko jääkaappi kuoli. Onneksi saatiin lyhyellä aikataululla uusi, vaikka se on niin pieni, ettei kahden kilon kaalia meinannut saada mahtumaan koko kaappiin. Mielenkiinnolla odotellaan minne synttärikakut ja joulukinkut saa mahtumaan, kun ei ole taloyhtiössä enää kylmiötäkään. (Ei sillä, että sitä olisi ikinä käytetty.)

3. Maanantaina ehdin nähdä Paawoa pitkästä aikaa. Käytiin lettukahvilassa, jossa itseasiassa olin vasta edellisellä viikolla käynyt poikaystävän kanssa. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja siksi harmittaakin, että sunnuntaina meni ajatukset ristiin eikä nähty, vaikka olisi ollut molemmilla aikaa. Olen sitten keskittynyt vain kirjoittelemaan, joka onkin rehellisesti sanottuna töiden ohella suurin syy hiljaiseloon. Surukseni havaitsin myös, että osa suosikkiblogeistani on lopettanut. Saa siis mainostaa jotain uutta luettavaa, mielellään hyväntuulista, kevyttä huttua, asupostauksia, fiftarijuttuja, vintagetyyliä, meikkejä ym. Sellasta, johon tällainen hattarapää voi samaistua. Pun intended.

4. Jääkaapin äkkikuoleman jälkeen modeemi kuoli. Poikaystävä ajoi kaupunkiin, mutta BLC oli kiinni, ajoi Prismalle, jossa modeemeja ei myyty, koska tietokoneliikkeestä niitä ei saanut (mitä helvettiä? Miksi tietokoneliikkeestä ei saa modeemeja?) ja ajoi sitten uudestaan kaupunkiin iltapäivällä, että saatiin se modeemi. Jossa oli väärä SSID merkittynä. Oikea onneksi selvisi ja langattomaan verkkoon pääsee tarpeen mukaan. Saa nähdä loppuuko netin pätkiminen uuden modeemin myötä.

Muuten olenkin ollut vain töissä ja kotona. Paistoin mustikkapiirakkaa, mutta sen täytteestä tuli liian löysää. Sitä ennen tein kirsikkamuffinsseja, joista tuli täydellisiä. Oon jo kaks vuotta meinannut julkaista niiden ohjeen tänne blogiin siitä astin kun sen kehitin ihan alusta asti itse, mutta jotenkin niiden muffinssien kuvaaminen on aina jäänyt, ne nimittäin tulee syötyä samantien. Että jos joku miettii, että asukuvat tulee viiveellä, niin leivonnaisohjeet vielä isommalla viiveellä :D

Kirsikoita ei muuten kannata pakastaa kokonaisena. Tajusin just, että niiden käyttäminen jäisinä leivontaan voi olla vähän hankalaa, kun on ne kivet. Pitää sulattaa ensin ja siivota sitten. Kamala vaiva. (Ei ole, siivoaminen on nopeaa kotimaisten kirsikoiden kanssa.)

Top: Hell Bunny

Skirt: Vixen by Micheline Pitt

Petticoat: Banned (23")

Bag: Voodoo Vixen

Sunglasses: Collectif

Shoes: Spiritstore (old)

Belt: Gina Tricot (thrifted, very old)

Näissä kuvissa minulla on päällä vain sellaisia vaatteita, jotka on blogissa näkyneet aiemminkin. Toppi on Hell Bunnyn Melissa ja se piipahti täällä viime vuonna näissä kuvissa. Edelleen hyvä paita, ainoa mikä harmittaa on tuo pilkistysaukko, kun ei kehtaa sen takia käyttää töissä. Ostin tänä vuonna keltaisen samanlaisen, mutta se ei ole vielä päässyt päälle kuin kerran ja jäi silloin kuvaamatta. Paljon olisi kuvattavaa ja vähän aikaa.

Hame on Micheline Pittin Vixen mallistoa ja se oli päällä näissä kuvissa. En ihan hirveästi hameesta silloin puhunut, mutta se on tosiaan vakiokäytössä. Hame on joustavaa hyvälaatuista puuvillasatiinia, siinä on paksuhko vyötärönauha, joka istuu napakasti mutta joustaa useita senttejä, että tässä mahtuu syömään. Ei roiku eikä kiristä, eli täydellinen. Taskuihin mahtuu kädet melkein kyynärpäätä myöten. Käytössä jatkuvasti erilaisten yläosien kanssa, tähän kun on helppo yhdistellä vaikka mitä tuon printin ansiosta. Alle mahtuu kolmen mallista tylliä, kuvissa on Bannedin vissiin 23" tylli, mutta olen käyttänyt 25" Samsin organza-alushametta ja toista vähän lyhennettyä Samsin sifonkitylliä. Pituutta hameella on 26", että ehkä vähän lyhyemmät tyllit on kuitenkin parempia tämän kanssa, tai sitten menee ilman, jos ei kiinnosta, onhan tässä tuo rypytys, joka pitää helman koholla kivasti.

Hame on useilla eri sivustoilla alennuksessan, mm. Micheline Pittin omilla sivuilla TopVintagella, jos jota kiinnostaa. Huomasin vain itse tässä aiemmin alennuksia selatessa, mutta mitään ei ole vaihteeksi tullut ostettua.

Laukku käväisi talvella näissä kuvissa ja on tosiaan ollut kovassa käytössä, koska tänne mahtuu kaikki tarpeellinen: järjestelmäkamera blogikuvia varten, harja, meikit ja neuletakkia, takkia, mitä nyt tässä kesän vaihtelevassa säässä tarvitseekaan. Kestää vaikka kuinka paljon painoa.

Mitä tuli taas otsikossa ja alussa mainittuun tivoliin, niin ainoa laite, jossa kävin oli karuselli :D Vatsa ei enää nykyään kestä muuta. Nimimerkillä: Minusta on tullut vanha.

In English:

Here are some photos from over a month ago, when we went a funfair. Text isn't related into it in anyway, just decided to post these photos now. The only thing I did go to at the funfair after all was the carousel, my stomach can't handle anything else anymore.

Sometimes it feels like I can't handle anything else either. I've been lazy at blogging but for once I actually have excuses.

1. We went to our summer cottage last weekend where I spent my time harvesting blueberries and breaking my back while we were at it. I also baked like 3 litres of finnish flat pancakes. That took a long time. Of course we went to a sauna and swam a lot, so it was nice despite some small backaches.

2. When I tried to freeze those blueberries, our freezer broke and the day after our fridge quit on us. (The freezer was inside the fridge so it was obvious it was going to happen, but I kinda hoped I could use power glue to fix the freezer...) 

We got a new fridge on the same day, but it's so small I could barely fit a 2kg cabbage in. How am I supposed to make cabbage casserole now? Or bake cakes? Or bake some Christmas ham? (More likely I can bake/make/cook everything, but it's a totally different thing is where am I going to fit them.)

3. On Monday I met my cousin, but we didn't get to do much stuff together. I missed meeting on her Sunday because of communication mishaps (both were available, but we thought the other one will contact when they're ready and neither never did), but at least we got to see on Monday.

4. The day after our fridge broke , our modem died. Had to buy a new one, but the only store that sells them where I live was closed, another store didn't sell them (not even a freaking computer store, like WTF?!) and my boyfriend spent a lot of time running around in search of one. Eventually the only store selling them opened and we got one, but it had a wrong SSID for wi-fi listed in the box. Found the real one and now it's working fine. For now.

In other news I've just been working and writing like for the last few months now. I baked some blueberry pie and failed the filling, it was too wet, but at least it tasted great. I also baked some cherry cupcakes before, they were perfect like always.

All of the clothes and accessories I'm wearing in these photos are something that you have seen before, Melissa top by Hell Bunny and Make-up skirt by Vixen. The top is very nice light cotton, but not really work appropriate (I also have it in yellow, but haven't worn it much) and the skirt is superb. It has a very well fitting waistline that will look good in every hour of the day, because it fits tightly but stretches enough to keep you comfortable even after a big meal. The material is very high quality, the skirt doesn't become wrinkly and it looks good with and without a petticoat, but as always I prefer to wear it with one. Here I'm wearing it with a 23" Banned petticoat. Thanks to the gathering even a short petticoat will look with this skirt and probably even better than those longer ones. The skirt is 26" long and has huge hidden pockets.

The Voodoo Vixen bag has become a favorite of mine, since it literally fits everything, even my camera. It's large and easy to carry. Still going strong after some heavy strain. All the other accessories are old, but still usable. I've had that belt for years and it's like the best thing I ever purchased, goes with almost anything and fits even after gaining weight (mainly because I bought it when I was heavier).

Have a nice weekend everyone!

Fairytale Sinead Dress

On tämä kevät ollut kyllä ihmeellinen. Vuoron perään on 6 astetta lämmintä, vuoronperään sataa montakymmentä senttiä lunta ja on pakkasta. Nythän lumet ovat jo valtaosin sulaneet (pakkasta on silti), mutta tässä kuvia edellisen lumituiskun jäljiltä maaliskuun lopusta, kun kelit olivat vielä huomattavan talviset. En ole ikinä siristellyt yhtä paljon kuin näiden kuvien ottamisen aikaan, meinasin tulla tuossa auringonpaisteessa lumen ympäröimänä ihan sokeaksi :D

Tällä kertaa parrasvaloihin pääsee tämä upea Lindy Bopin Sinead Fairytale-mekko, jonka ostin samassa paketissa kahden aiemman jo blogissa esitellyn mekon ja hameen kanssa. Tämä on samaa mallia kuin Sinead City Lights-mekko, joka näkyi blogissa aiemmin jo maaliskuun alkupuolella ja istuu tismalleen samalla tavalla. Vyötärö on minulle vähän korkealla, mutta koska yläosan kiiltävä trikoomainen kangas venyy, sen saa venytettyä suunnilleen oikealle kohdalle ja vyötärön saa kurottua mekon mukana tulevalla vyöllä kapeaksi. City Lights-mekon kanssa mainitsin hihojen läpinäkyvyydestä, mutta tämän kanssa se ei ole samanlainen ongelma, koska pohjaväri on vaalea eikä kalmankalpea ihoni paista siitä samalla tavalla läpi. Torso taas on vuorattu, joten voi huoletta käyttää vaikka mustia alusvaatteita jos siltä tuntuu.

Mekossa on mukavan leveä swing-helma, joka imaisee alleen kivasti myös Samsin alushameeni alleen, eikä näytä siltä, että se olisi liian täyteen ahdettu kuppikakku. Toki ainahan se olisi parempi, jos helmaa olisi vielä iiiihan vähän enemmän (koska enemmän on enemmän), mutta kauniilta tämä näyttää rypytyksen kanssa myös vähemmälläkin tyllillä. Helma ei itseasiassa välttämättä tarvitse sellaista ollenkaan, koska mattapolyesteri ei takerru samalla lailla sukkahousuihin kuin puuvillakankaat ja rypytyksen ansiosta mekko laskeutuu nätisti alas muutenkin. Materiaali onkin mekon parhaita puolia, tekee siitä samaan aikaan moneen arkitilanteeseen käyttökelpoisen, mutta myös juhliin kelpaavan. Mammakin rakastui helman printtiin, mutta kuka nyt ei rakastuisi?

Katsokaa itse miten upea!

Mekon printti olikin suurin syy, miksi tämä oli pakko saada. Aiempi Sinead-mekkoni oli sellainen, että otanpa tuon tuosta, kun se näyttää kivalta, mutta tämä oli sellainen must get-mekko, joka oikein huusi nimeäni. Jos joku mekko näyttää oikeasti minun persoonani, niin se on tämä tässä näin. Upea helma, kiva yläosa ja monikäyttöinen vyö, jota voi käyttää muidenkin mekkojen kanssa ja jota on tullutkin käytettyä jo aika paljon.

Sinead Fairytale-mekko on tainnut puhutella muitakin, koska tämä on myyty jo kahdesti vai kolmesti loppuun sekä Lindy Bopin sivuilta että ainakin niiltä myyjiltä, joilla tätä on ollut varastossa. En ihmettele yhtään, koska mekko on 30£ hintaan todella edullinen. Eihän tätä voi verrata mihinkään Pinup Couturen luksusmekkoihin, koska tässä oli muutamia irtolankoja roikkumassa eikä helman materiaali ole yhtä laadukasta miltä se näyttää, mutta kyllä tämä on enemmän kuin hintansa arvoinen ja jos joku vielä tämän jostain bongaa, niin kannattaa kyllä ostaa. Upean näköinen ja mukava päällä.

Kyllä tähän kulminoituvat hyvin omat henkilökohtaiset tyylimieltymykseni.

Viimein kuviin pääsevät myös nämä ihanat TopVintagelta ostetut Powderin puuterinvaaleanpunaiset hansikkaat (jotka on nämäkin jo loppuunmyyty tai poistettu sivuilta näin kevään tullen). Nämä ovat 80% villaa ja 20% viskoosia, joten nämä ovat lämpimät ja superpehmeät käsissä ja ovat olleetkin runsaassa käytössä. Mukavaa näissä on tuo, että varret ylettävät hieman korkeammalle, joten ei käy sitä, että ranne pilkottaa jonkin takin hihan alta paljaana, mikä on välillä ollut ongelmana joidenkin takkien ja hansikkaiden kanssa.

Aika harvoin tulee kuvattua asusteita, vaikka olen niihinkin yrittänyt viime aikoina panostaa, mutta viimein nämäkin pääsivät kuviin. Värimaailma vain osui hyvin nappiin tämän mekon kanssa ja hattukin sopi hienosti tyyliin, peittää juurikasvunkin mukavasti :D

Vähän höpsösti kävi tämän postauksen julkaisuajankohdan kanssa, että kaikki tässä esitellyt vaatteet on ehditty myydä loppuun, mutta minkäs teet.

Dress: Sinead Fairytale Dress by Lindy Bop

Petticoat: Sams 545

Hat & Gloves: TopVintage

Boots: Gabor

Kaikki kolme työhaastattelua on nyt käyty läpi. Siihen ensimmäiseen työpaikkaan en ylläri, ylläri päässyt (koska en ole mielisairas :D), mutta kaksi muuta menivät omasta mielestäni ihan hyvin. Varmaan kun on jo yhden käynyt alta pois, niin ei enää tarvitse muita stressata ja voi olla ihan rehellisesti oma itsensä. Pääsiäisen jälkeen pitäisi selvitä, että pääseekö sitä jonnekin, joten pidetään peukut pystyssä. Varmuuden vuoksi työkkärin ahdistelemana liityin jonkin työttömien työllistämistä edistävään hankkeeseen, että jos nyt niin huonosti käy, ettei töitä irtoa, niin ehkä sitä jotain muuta tekemistä keksii. Kävin myös moikkaamassa vanhoja työkavereita ensimmäistä kertaa vuoteen, kun samassa rakennuksessa olin. Sähkötkin lähtivät juuri sopivasti, vittuilin kai liikaa työkkärin epäselvistä ohjeista, että suuttuivat ja pistivät kaupungin pimeäksi.

Oli joka tapauksessa mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja. Yksi entisistä työkavereista oli juuri ruokatauolla kun olisin käynyt kurkkaamassa, että täytyy kai piipahtaa siellä toistekin paremmalla ajalla, jos nyt vaikka veisi jotain herkkujakin mukanaan sen sijaan, että kävin vain syömässä poikien suklaamunat.

Olen tehnyt lammasta jo parina vuonna pääsiäisenä, mutta tänä vuonna iski pihiys ja en raaskinut maksaa karitsasta melkein 35€/kg, joten ostamatta jäi. Tänä vuonna syödään sitten kotitekoista pizzaa ja kanaa. Simatarvikkeet ostin vappua varten ja (viina-)pullojakin löytyy. Simat Baileys- ja Smirnoff-pulloihin porisemaan. Toivotaan ettei poksahtele, en ole ennen lasipulloihin tehnyt.

Hyvää pääsiäistä kaikille!


In English:

Something tells me I haven't been very active at blogging, because when I bought these items, these were all still available, but now when I'm posting this blog post, all of them are sold out... Well, I kind of understand why, because this Sinead Fairytale Dress by Lindy Bop is absolutely gorgeous! It's been sold out on their site for two or three times in a row, but I was lucky enough to grab this around the first round way back in February along with my other Sinead City Lights dress, Peggy Sue skirt and Delta Carnaby Street dress. Yeah, I told you I bought three dresses in one go, but this one is the sole reason I bought any of them.

This Fairytale dress is how I would describe my style if I had to do it with one outfit. It just screams me. The top is lovely light pink and black stripe that looks very elegant and the skirt... Omg, just look at the print and the colors! It's so dreamy, full of fantasy and gives that subtle princess vibe I love. It's also full enough to fit my Sams 545 petticoat underneath, but very well wearable without one. The pockets are a little bit too small like on my other Sinead dress, but the sleeves look better, because they're not so obviously see-through because of the light fabric that works well with my pale skin tone. The belt is also nice and I have already worn it with other dresses a couple of times.

The material of this dress is 97% polyester and 3% spandex (the top has more spandex, like 10% if I remember correctly) and it's a very lovely matte poly fabric. Machine washable, doesn't need ironing, great for casual and party wear alike. Not too shiny, but just enough to make you feel like a lovely princess. Even my mum liked this dress and she usually complains about every single dress I buy (because I buy too many). The price was very affordable as well, only 30£, which is probably why this sold out so fast. You can't compare the quality to some more expensive brands, but for the price it's still very good. Well worth the cost.

I had planned on featuring those Powder gloves in my blog earlier this winter, back when they were still available, but they didn't quite work together with the previous outfits. With this dress however they work perfectly. The light powder color works so well with the dress and the buttons are a nice addition to the style. I'm quite happy with myself when I put this outfit together, even my lovely hat looks like it belongs with this dress and not just something I used to cover my root growth... Which I totally did though :D

I'm finished with my job interviews and now I'm just waiting to hear from them. I also finally went to see my co-workers from my previous after being away for almost a year and it was really nice meeting them. One of them I didn't get to meet because she was on lunch break so I guess I gotta visit them again at some point, preferably not waiting another year before I finally do that.

Happy Easter to everyone!

Delta Carnaby Street

Tauot sen kuin venyvät postausten välillä, vaikka materiaalia olisi julkaistavana. Kaipa se on tämä kevätvaihe, kun laiskottaa, mutta samaan aikaan maailmaan tulee kuitenkin enemmän väriä - lähinnä näin vaatteiden muodossa. Tuosta harmaudestahan ei ihan heti eroon päästä, kun tälläkin hetkellä ulkona sataa lisää lunta, mutta kevättä voi aina luoda itse näin pirteiden asukokonaisuuksien voimalla. Suoraan sanottunahan tämä asu sopisi hyvin myös syksyyn ja mikä ettei talveenkin neutraalin värimaailmansa puolesta, mutta näin alkukevään harmauteen se tuo myös mukavasti väriä.

Kyseessä on Lindy Bopin Delta Carnaby Street -mekko, pitkään kuolaamani yksilö, joka on varmaan se ensimmäinen Lindy Bopin mekko, jonka kanssa on ikinä tullut sellainen "pakko saada"-fiilis. Monet muutkin varmaan ajattelivat tästä samoin, sillä kun tämä tuli ensimmäisen kerran myyntiin, se myytiin heti loppuun monesta eri paikasta ja jäi siis minulta hankkimatta. Näin kuukausia myöhemmin tätä tuli takaisin Lindy Bopin sivuille ja koska olin siinä vaiheessa löytänyt muutakin sellaista, jota halusin heiltä, tämä tuli sitten viimein kotiutettua.

Vaikeaahan se ei varmasti ole arvata, että tässä mekossa huomion kiinnitti tuo kertakaikkisen upea helmaprintti. Tottahan minä pidän laivastonsinisestä yksinäänkin, mutta border-printtejä minulta löytyy niin vähän, että kun niitä saa edullisesti upeassa, ei liian silmille hyppäävässä mallissa, niin se on jo rakkautta ensisilmäyksellä. Itseni tosin yllätti miten paljon tässä printissä on vaaleanpunaista, koska jotenkin punainen hyppäsi mallikuvista enemmän silmille, mutta värimaailma on joka tapauksessa oikein kaunis. Kaavailin alunperin yhdistäväni mekkoon punaista, mutta vaaleanpunainen sopi tässä tapauksessa paremmin, ja totta kai tuo MAKin sinapinkeltainen neuletakki oli ihan silkkaa rakkautta tämän mekon kanssa.

Helman alla käytössä on Samsin 545 alushame 25" pituisena ja se oli tämän mekon kanssa juuri sopiva, vaikka jos helmaa olisi ollut leveyden osalta hivenen enemmän tai alushametta aavistuksen vähemmän, niin helma ei olisi jäänyt ihan noin kuppikakun muotoon kuin nyt, mutta joka tapauksessa helmaa on riittävästi jopa tällaiselle leveitä helmoja rakastavalle prinsessalle, ja pidän myös erittäin paljon tuosta rypytyksestä. Se ei näytä ihan niin halvalta kuin hintaansa nähden voisi odottaa ja taskutkin löytyy, tosin pienet nekin.

Dress: Delta Carnaby Street by Lindy Bop

Cardigan: MAK from Pinup Girl Clothing

Petticoat: Sams 545 from PinupVintage

Boots: Gabor

Necklace: Collectif

En ole vielä virallisesti esitellyt tätä Samsin uutta alushamettani, vaikka se on kuvissa "vilahtanutkin" lähinnä toisen alushameen alla. Sanottakoon, että tässä on 45 jaardia organzaa ja helmassa kaunis pitsi. Ostin hameen PinupVintagelta alennuksesta vähän heräteostoksena, mutta ihan hyvä niin, koska tämä on pituudeltaan juuri täydellinen vähän lyhyemmille helmoille, kuten näille Lindy Bopin mekoille ja joillekin Pinup Couturen hameille ja mekoille, joissa helma on vähän lyhyempi. Pituutta tyllillä on tosiaan 25" ja muhkeutta senkin edestä, joten ihan täydellinen tämä ei ole vähän kankaan kanssa säästellyille LB:n helmoille, mutta kohottaa kyllä helmaa upeasti eikä rapisekaan ihan niin pajon kuin voisi odottaa. Varmaan käytössä pehmenee entisestään.

Delta Carnaby Street -mekko puolestaan on hieman joustavaa puuvilla-elastaani sekoitetta, joka näyttää läheltä katsottuna vähän pellavakankaalta (sellaista karheampaa). Materiaali on hintaansa nähden oikein hyvälaatuista ja mekko on yläosasta vuorattu jollain ihoa vasten supermiellyttävällä keinokuitumateriaalilla (samantyyppisellä kuin Ophelia-mekot). Materiaali joustaa mukavasti niin, että mekkoon mahtuu hyvin sekä isommat että vähän pienemmät rinnat, mutta koon valitsemisen kanssa neuvoksi, että valitkaa koko vyötärön kanssa. Vyötärö ei tässä mekossa ihan hirveästi jousta ainakaan noiden saumojen kohdalta ja mukana tuleva vyö on myös sen verran lyhyt, että jos jää (vyötärön osalta) kokojen väliin, niin kannattaa suosiolla ottaa se isompi koko. Ilman waist cincheriä tämän mekon vyö menee minulla kiinni vasta uloimpaan lenkkiin koossa UK10 ja waist cincherin kanssa (kuten kuvissa) saan sen kurottua toiseksi ulommaiseen reikään. Mekossa on vyötä varten sivuilla lenkit, mutta jos haluaa jättää soljen keskelle mekkoa, niin kannattaa yrittää pyrkiä vähintään siihen toiseksi ulommaiseen reikään tai vyö ei yllä vyölenkkiin asti ja jää repsottamaan. Näin ainakin minulla, mutta itse vyö on onneksi mukavan ryhdikäs eikä sellaista lörppöä retkottavaa materiaalia niin kuin joillain muilla repro-merkeillä (*köh* Hell Bunny). Propsit tästä(kin) Lindy Bopille.

Näistä kuvista ei nyt ihan hirveän selkeästi näy sitä, mutta mekossa on kiva pieni yksityiskohta myös tuossa dekolteen kohdalla, sellainen pieni v-halkio, joka tuo vähän mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen yläosaan.

Kaiken kaikkiaan pidän tästä mekosta todella paljon. Mekko on riittävän näyttävä, mutta samaan aikaan arkinen materiaalinsa ja vähän pienemmän helmansa osalta ja se näyttää itse asiassa hyvältä myös ilman tylliä, jos joku ei tykkää kuppikakkuhelmoista. Bonuksena myös se tosiasia, että tämä mekko näyttää oikeasti livenä paremmalta kuin Lindy Bopin tuotesivuilla, joissa helman printti näyttää katkeavan kesken, mutta joka on oikeasti kokonainen niin kuin näistä kuvista näkyy. Ihan rehellisesti sanottuna tuohon hintaan olisin ottanut vaikka rikkonaisenkin printin, mutta ainahan se on parempi, jos tuotteessa ei ole yksinkertaisesti mitään moitittavaa - ja tässä ei ole.

Delta Carnaby Street-mekkoa saa yhä Lindy Bopin sivuilta hintaan 36£, jos jotakuta kiinnostaa ja kokojakin näyttää olevan mukavasti jäljellä. Olen kyllä itse niin positiivisesti yllättynyt, että voi olla, että ostelen Lindy Bopilta tavaraa tulevaisuudessakin. Minulla ei ole ollut kovinkaan isot odotukset heidän tuotteitaan kohtaan, joten on oikein mukavaa yllättyä näin positiivisesti tuotteiden laadusta.

Lopuksi nostetaan kissa pöydälle tämän blogin viime aikoina vähän turhan yksitoikkoiseksi jääneen sisällön suhteen. Tämähän on tyyliblogi, jossa on tarkoituskin esitellä mekkoja blogin nimen mukaisesti, mutta tarkoituksena ei ole ollut olla ihan näin suoraviivaisesti pelkkä mekkoblogi. Suunnitelmissa on ollut tuottaa vähän monipuolisempaa sisältöä, mutta vaikka ideoita on, niiden toteuttaminen on vähän ontunut. Olen ollut hyvin laiska viime aikoina ja blogin päivittämisen sijaan olen keskittynyt enemmän fiktiivisen tekstin tuottamiseen. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka keskittyy yhteen asiaan täysillä (simsittäminen, tarinoiden kirjoittaminen) ja siinä sitten unohtuu kaikki muu. Saatan istua tietokoneella ihan onnellisesti aamusta iltaan ja siinä jää tiskit tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruoka tekemättä ja melkein syömättäkin, eikä haittaa yhtään (paitsi ehkä nälkäistä poikaystävää) :D Ulkona on kyllä välillä pakko käydä happihyppelyllä, mutta muuten olen hyvin pitkälti erakoitunut sisälle omiin maailmoihini. Tuotan tekstiä parhaimmillaan parikymmentä sivua päivässä, hykertelen itsekseni kirjoittaessani ja kuuntelen Abbaa, Yirumaa tai Ludovico Einaudia monta tuntia putkeen ihan onnessani. Tykkään kyllä ulkoilla hyvällä säällä niin kuin näiden kuvien ottamisen aikaan, mutta varsinkin vesisateella tai kun ulkona on muuten vain vastenmielinen sää, sisällä jurottaminen on varsin houkutteleva vaihtoehto. Sitten kun oppisi vielä ottamaan itseään niskasta kiinni ja uhraamaan blogillekin muutaman tunnin aikaa, varsinkin kun kyse on rakkaasta harrastuksesta, josta pidän melkein yhtä paljon kuin fiktiivisten tarinoiden kehittämisestä. Eihän minun henkilökohtainen tarinani ole mitenkään mielenkiintoinen (kuten voitte tästä rivien välistä lukeakin), mutta vaatteet, joita kannan, tuovat siihen vähän väriä.

Mekkoaddiktin vaatekaapissa pysyy vastedeskin tyyliblogina, mutta sormet ristiin, että kevään edetessä sisältö olisi vähän monipuolisempaa ja että saisin vanhasta päivitystahdista taas kiinni. Ei se ole ihan hepskukkua, että kotona erakoituminen passivoi, mutta jospa sitä valoisan ajan lisääntyessä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja muistutettua, että vaikka hahmot elävät omaa elämäänsä, niin ehkä kirjoittaja voisi joskus ottaa niistä mallia ja tehdä samoin.

Näihin sanoihin lopetellaan tämä postaus. Hyvää alkanutta kevättä kaikille!


In English:

I've been horribly lazy at updating my blog, but I'm finally back with another dress from Lindy Bop: Delta Carnaby Street. I wanted this dress for a long time, but when it was initially released, it was so popular it got sold out in most sizes. Now months later I finally have this dress and I have to say it was worth the wait - if something is worth your money, it's this dress.

For only 36£ this dress is beautifully structured, made from good quality stretch cotton material, lined in the top and it has a beautiful gathered skirt with a lovely vibrant border print and small hidden pockets. Everything I could ever want.

The skirt isn't quite as full as I'd like it to be, but the border print is gorgeous and looks even better than in product pictures (where the print is actually cut off, but luckily it's whole irl). It barely fits my second fullest petticoat, Sams 545 which is 25" long and is made of 45 yards of organza. I've worn this petticoat before in my blog, but haven't really said much of it, so I will now. It's not quite as soft as chiffon petticoats, but it's more structured and therefore gives a better lift with heavier fabrics and the lace trimming is also very pretty. Due to the material it's scratchier than your regular tulle/chiffon petticoats, but not uncomfortably so and it will also probably get softer with wear anyway. The length and shape of this petticoat are also perfect for my shorter (gathered) skirts and dresses, like some Pinup Couture and Lindy Bop dresses with skirts shorter than 26" so even though this petticoat was sort of an impulse purchase, it was worth the cost (69€ in sale).

Back to the dress, I really like it. It fits me quite well, the waistline is a little bit too high but not uncomfortably so and the detachable fabric belt is also much better quality than I expected - not one of those unstructured fabric belts Hell Bunny is using. It's a little on the short side especially if you want the buckle to be in the middle of the skirt, but long enough to stick in the belt loops which are on the sides of this dress. If you are between sizes, I'd recommend to go with your waist measurement since even though Tte top stretches enough to fit girls of all bust sizes, the waist doesn't. I'm wearing a UK10 and I'm little bit above the measurements for this size, but the dress fits well and feels very comfortable. I really love it, the colors are gorgeous, the border print is perfect and the skirt actually looks pretty even without a petticoat. It's rare for me not to have anything to complain about, but I really don't have any complaints about this dress. I love it <3

Lately I haven't been blogging as much as I used to and I've also noted that contents of this blog have been rather monotonous for a while, but I'll try to get back to creating more versatile content at some point. (Sounds very promising.) I've just been so into writing my stories that I haven't really done anything else, including cleaning our apartment, doing the laundry, doing the dishes, cooking... Yeah, I'm really lazy. I can write like 20 pages a day, listen to Abba, Yiruma or Ludovico Einaudi for hours and hours, but that's about it. Even though I like living in my own little world, sometimes I need to remember that even though my characters live their lives, sometimes the writer has to do the same. It's not like I don't go out at all, because I do (these photos are proof of that), but I've been so focused in one hobby that the other one hasn't been getting the attention it deserves. I can't promise the next blog post will be about something else than clothes (because this is a style blog after all), but I hope that sometime around spring I'll be able to focus more of my creativity on this blog and create better content for you guys. Blogging is a dear hobby to me and I plan on getting better at it :)

Have a nice spring everyone!

Independently Blue

Joskus tulee käytettyä jotain tosi kivaa vaateyhdistelmää, mutta syystä tai toisesta sitä vaan saa kuvattua. Menee useita kuukausia ja sitten juolahtaa mieleen, että voisinpas muuten kuvata tässä välissä jotain muutakin kuin uusia vaatteita (vaikka niitä onkin). Meinaan, kyllä niitä vanhempiakin vaatteita tulee käytettyä, vaikka blogiin usein kuvataan vain niitä uusia ostoksia.

Tässä siis viime viikolta asukokonaisuus, jota käytin ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä mukavasti vähän lipun mukaan koordinoituna, eli sinistä ja valkoista.

Miksi muuten niin harvoin blogeissa näkyy asukokonaisuuksia, joissa ei ole mitään uutta? Aika usein blogeissa esitellään vain uusia ostoksia ihan niin kuin niitä vanhempia vaatteita ei käytettäisi enää koskaan sen jälkeen, kun ne on blogissa kerran käyneet. Suhteellisen paljon tulee itsekin kuvattua uusia ostoksia varsinkin nyt kun kuvaus- ja bloggaustahti on hiljentynyt tähän kerran viikossa tyyppiseen kirjoitteluun eikä kaikkea ehdi/jaksa/voi kuvata lyhyellä aikavälillä, mutta joskus on kiva kuvata kunnolla myös sellaisia asuja, jotka eivät pyöri jonkin uuden jutun ympärillä. Siis sellaisella ajatuksella, että vanhoistakin vaatteista saa ns. uusia asuja.

Dress: Vivien of Holloway

Cardigan: Lindy Bop

Belt: Hell Bunny

Petticoat: Sams

Ennen minulla oli tapana kuvailla enemmän asukokonaisuuksia ns. vanhemmista vaatteista, mutta nykyään vaatteita alkaa olla kaapissa sen verran paljon, että sieltä aika usein löytyy jotain, mikä ei ole vielä blogissa vilahtanut. Toki lukijoillekin on varmaan mielenkiintoisempaa katsoa jotain uutta kuin vanhan toistoa, mutta joskus minusta on ihan kiva kyllä muistuttaa, että vaatteet on tehty käytettäväksi eikä vain kuvattavaksi ja sitten kaappiin unohdettavaksi. Pitäisikö tässä laittaa joku haaste vetämään, että muutkin loisivat ns. uusia asukokonaisuuksia jo kertaalleen blogeissaan näkyneistä vaatteista? Siinä olisi jo vaihtelua tälle "ostin tätä ja tätä"-mantralle, jota varmaan tulee pian tämän postauksen jälkeen jatkettuakin ;D

Esimerkin vuoksi sanottakoon, että tämä Lindy Bopin Hartley-neuletakki on näkynyt parissakin eri postauksessa tänä vuonna. Viimeisimmästä ei ole edes kovinkaan paljon aikaa, eikä siitä ensimmäisestäkään ole kuin puoli vuotta aikaa. Näyttää muuten molemmissa kuvissa aika erilaiselta auki ollessaan, eikä tuo kuviokaan näy yhtä hyvin kuin näissä, että ihan hyvä vaan kokeilla uusia yhdistelmiä vanhemmilla vaatteilla.

Mekko on kuvattu blogissa kerran kesällä pian sen oston jälkeen ja ollut muutaman kerran käytössä. En käytä näitä Vivien of Hollowayn mekkoja jatkuvasti, kun näitä ei luiden takia oikein voi/kehtaa pestä, että aika paljon näitä tulee vaan tuuleteltua käyttökertojen välissä ja hyvänä ovat pysyneet. Näyttää muuten mekkokin tässä asukokonaisuudessa aika erilaiselta ja vaikka se ei ihan täysin hameesta mene tuon läpinäkyvän neuletakin kanssa, niin tarpeeksi lähelle kuitenkin. Helpompaakin oli kuin mekon yläosan taittaminen tyllin alle ja sitä kautta hameeksi muuntaminen.

Muina uutisina törmäsin eilen sattumoisin kaupassa entiseen työkaveriin, mutta jälleennäkemisen ilo vaihtui pian suruun, kun kuulin toisen entisen työkaverini menehtyneen äkillisesti. Vaikka siitä alkaa olla kohta vuosi aikaa, kun työni loppuivat (omg, 10 kk työttömänä), niin olin kuitenkin sen verran hyvissä väleissä kaikkien työkavereideni kanssa, että on vaikea käsitellä asiaa, kun se ei tunnu todelliselta. Vähän niin kuin olisi nähnyt vain unta, josta herää vasta siinä vaiheessa, kun viimein uskaltautuu entiselle työpaikalle vanhoja työkavereita moikkaamaan ja yksi puuttuukin joukosta. 

En ole kehdannut käydä entisellä työpaikallani, koska se oli minulle ns. happy place, jossa minulla oli hyvä olla, mutta kaipa se on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä katsomassa muita vielä kun on siihen tilaisuus.

Loppuun pikkukevennys: tämän kuvan ottamisen jälkeen jalkani luisti, laskin puuta pitkin mäkeä perseelleni ja sain nyrkinkokoisen mustelman kankkuuni. Things we do for blog photos.


In English:

It seems that in blogging world publishing photos of outfits consisting solely on older items is very rare. Usually people only blog about new things, like I have done a lot, but sometimes it's refreshing to photograph "new" outfits consisting only of older clothing. You know, like to remind each other that clothing is meant to be worn and not just photographed and then forgotten in the closet.

My Vivien of Holloway dress here was featured in my blog in the summer, shortly after purchasing it. Combined with my Lindy Bop Hartley cardigan which has actually been in my blog twice before, it looks like a totally new dress - or a skirt, which was what I was going after with this outfit. Either way I like the end result, because it looks like something new, but is consisting from pieces that have all been featured in the blog before.

I wore this outfit way back in December in Finnish Independence day and it's color coordinated with our flag: white and blue. I had planned on taking photos of this way before February, but I had and still have so many newer pieces to blog about that it just took much longer than I expected. After all, seems like most people in the blogging scene do blog mainly about new purchases. Maybe I should challenge you all to create new outfits of pieces of clothing that have already been in the blog, but with a new twist?

In other news I met my old co-worker by chance and he had some sad news for me: my other co-worker from my previous workplace had died suddenly a couple months ago. It's very hard to believe and I guess that I'll only truly comprehend her being dead when I'll go to visit the others and notice that she's simply gone. I had planned on visiting there for a very long time but kept on procrastinating for 10 months and now it's already too late to see her again. But I guess I'll have to go meet the others while I still have a chance, right?

Not to end this blog post on sad thoughts, let's have a fun fact: after that last photo I actually slipped, slid down the tree and ended up having a huge bruise on my ass. Things we do for blog photos...

Ballerina Angette

Hyvää päivää, tänään on luvassa vuoden ensimmäisiä asukuvia. Asukuvat ovat värimaailmaltaan hyvinkin jouluiset - ja itseasiassa tarkoituksenani olikin käyttää tätä asua jouluna, mutta jouduin korvaamaan hameen toisella, koska olin jo ennen joulua ehtinyt syödä itseni niin turpeaksi, että en olisi saanut syötyä tässä hameessa edes yhtä torttua... Mutta nyt on pahin jouluturvotus jo ohi ja tämä upea Hell Bunnyn asukokonaisuus saatu kuvattua.

Yltäni löytyy tällä kertaa tosiaan hyvin paljon Hell Bunnya koruja, tylliä, sukkahousuja ja Lindy Bopin neuletakkia lukuun ottamatta. Neuletakki onkin vilahtanut blogissa aiemmin, mutta eihän tuota tahdo samaksi takiksi enää tunnistaa. Kutistin sen vähän vahingossa pesukoneessa, mutta onni onnettomuudessa nyt se istuu paljon paremmin. Vyötärö ei ole enää väljä eikä neuletakki ole enää liian pitkä vaan vyötärö on siellä missä kuuluukin, eli vyötäröllä. Vähän ikävänä sivuvaikutuksena myös hihat ovat lyhentyneet 3/4-mittaan, mutta väliäkö tuolla, kun eivät ne alun alkuenkaan olleet riittävän pitkät minun makuuni. Toivotaan, ettei kutistu pesussa enää enempää, sillä nyt tämä istuu täydellisesti.

Muut asun osat ovatkin tosiaan Hell Bunnya: Angette-toppi, Ballerina-hame, joululahjapostauksessa vilahtanut Tippi-laukku ja hopeinen vyö. Ostin yläosan ja hameen jo joulukuun alussa, sillä ne olivat ylläni yliopiston joulukonsertissa, mutta vaikka yläosa on ollut kovassa käytössä sen jälkeenkin, joutui hameen kuvauttaminen odottamaan vielä pari viikkoa joulun jälkeenkin. Laukun sain joululahjaksi ja hyvä niin, koska ostin tuon vyön jo etukäteen niissä toiveissa, että pääsen yhdistelemään näitä toisiinsa. Asua oli siis suunniteltu jo pitkään, jokseenkin kuvauspäivänä siihen tuli pieni twist mukaan: lisäsin jo entuudestaan tylliä olevan hameen alle erillisen alushameen. Tylliä tyllin alla, siis, mutta lopputuloksesta tuli ihanan muhkea ja ainakin omaa silmää miellyttävä.

Top: Angette top by Hell Bunny

Belt: Hell Bunny

Skirt: Ballerina Skirt by Hell Bunny

Bag: Tippi bag by Hell Bunny

Cardigan: Hartley Cardigan by Lindy Bop

Necklace: Collectif

Bracelet: Sulokas 

Viime aikoina olen pitänyt tyllihameet visusti piilossa helmojen alla, mutta kun aikani lyhyillä tylleillä leikiteltyäni testasin tätä ihkaensimmäistä Samsin alushamettani Ballerina-hameen alla, muistin kuinka kivan pienen yksityiskohdan kauniisti helman alta vilkkuva tylli voi antaa asuille. Ballerina-hame on itsessäänkin tylliä (kaksi kerrosta suoraa tylliä satiinikankaan päällä), eikä se välttämättä tarvitse alushametta, mutta rakastan muhkeita helmoja, joten halusin kohottaa helmaa tyllihameella. Lyhyemmät tyllit jättivät lopputuloksesta liian kuppikakkumaisen, mutta tällä pidemmällä tyllillä siluetista tuli oikeanlainen ja kauniin muhkea. Lopputulos ei varmastikaan olisi näin hyvä, jos tyllihame olisi eri väriä, mutta tummanpunainen tyllihame jotenkin sointui hyvin tämän asun värimaailmaan.

Hame itsessään on joustamatonta kangasta ja siinä on hyvin napakka melko kapea vyötärönauha. Kokeilin samaa hametta kaikissa eri väreissä ja violetti oli näistä väljin, punainen pienin, vaikka kaikkien kokolapussa luki S. Kokoero ei ollut massiivinen, mutta huomattavissa kun kaikkia sovitti samaan aikaan. Harkitsin mustan ostamista, koska minulla on tuo Angette-toppi myös mustana, mutta päädyin lopulta sitten tähän punaiseen hameeseen. Jos ostan joskus mustan tyllin, ostan astetta laadukkaamman, sillä tässäkin tapauksessa halvalla ei saa täydellistä. Ballerina-hameen tyllimateriaali on karheahkoa ja herkästi itseensä takertuvaa ja kurttautuvaa, mutta onneksi sen saa helposti suoristettua. Ei tätä voi verrata siihen täydelliseen Carrie-hameeseen, joka laskeutuu kauniisti monessa kerroksessa ja hulmuaa tuulessa niin, että tuntee olonsa prinsessaksi, mutta istuvuudeltaan tässä ei ole moitteita. Vyötärö on sen verran napakka, ettei tämän kanssa tarvitse minkäänlaista vyötä ja vaikka minun mielestäni tässä olisi voinut olla muutama sentti lisää pituutta, lyhyemmille neitokaisille tämä on varmasti oikein passeli.

Vinkkinä tästä hameesta haaveileville: jos putoat kokojen väliin etkä käytä waist cincheriä, kannattaa ottaa suosiolla isompi koko. Syy siihen miksi en voinut käyttää tätä jouluna, on siinä etten mahtunut hameeseeni varsinkaan ilman waist cincheriä. Nyt kun turvotus on lähtenyt hame mahtuu taas päälle, mutta ei tämän kanssa kyllä kannata edes haaveilla minkään syömisestä, jos ei ole jo valmiiksi kiristänyt muutamia senttejä vyötäröltä muotoilevilla alusvaatteilla. Siinä tapauksessa tämän kanssa uskaltaa käydä kahvilla ilman, että saumat alkavat rutista.

Yllättäen myös tämä punainen Angette-toppi on mustaa versiota huomattavasti napakampi. Musta toppi on aina ollut ihanan mukava päällä, joten kun huomasin punaisen Angetten puristavan käsivarsia/hartioita, minun oli pakko katsoa kokolapusta olinko sittenkin ostanut vahingossa XS:n. En ollut. Seuraavaksi kokeilin mustaa sillä ajatuksella, että elopainoa on tullut kerättyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta musta toppi istui yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Vaihdettuani takaisin tähän punaiseen toppiin tulin siihen lopputulokseen, että tämä punainen Angette on mustaa sisartaan arviolta puoli kokoa pienempi. Vaikka kokoero ei ole niin massiivinen, että olisi pitänyt ostaa tämä toppi isommassa koossa, sen huomaa kuitenkin selkeästi. Tämä punainen jää ylläni lyhyemmäksi ja hartioista tämä tuntuu tiukalta varsinkin eteenpäin kumarrellessa, mutta onneksi materiaali antaa periksi sen verran, ettei tästä jää mitään hiertymiä käsivarsiin tai kainaloiden alueelle (köh, Dolores-topit). En tiedä muista väreistä, mutta jos joskus löydän Angette-topin jostain hopeisena, niin toivotaan, että se vastaa kooltaan enemmän mustaa kuin tätä punaista.

Jos jollain muulla on näitä toppeja eri väreissä (mustana, punaisena, vihreänä ja hopeisena), niin olisin kiinnostunut kuulemaan onko niissä ollut kokoeroja?

In English:

First outfit post of this year and it's a very Christmassy outfit. I was supposed to wear this outfit for Christmas, but this skirt fits so tightly I wouldn't have been able to it or breath in it during the holidays... But now I'm done over eating so it was time to take some outfit photos!

I'm wearing mostly Hell Bunny in these photos, aside from the Hartley cardigan by Lindy Bop, which has been featured in the blog previously with my Juliana dress. I complained that it wasn't as form fitting as the product photos suggested, but that isn't a problem anymore. I accidentally shrunk it in the washing machine and now it fits perfectly, lol.

You might have seen my Tippi bag in my Christmas present post earlier, but now it's here in action. I actually bought my silver belt to go with that bag, even though at that time I didn't even know if my bf would buy it for me or not. Luckily he did :D

The Ballerina skirt by Hell Bunny and the red Angette top are earlier purchases back from early December (or maybe even November, can't remember). I have worn that top a lot, but the skirt has been waiting in my closet and finally it was time for her to shine. I added a very poofy Sams petticoat underneath to bring out the fullness of the skirt, but it's wearable as it's own as well (and probably intended to wear without a separate petticoat). I like how the red petticoat works so well with this skirt, as it it was a part of it. This reminds me how much I liked showing off my petticoats before and that maybe I should let them show every once in a while.

The Ballerina skirt itself isn't very poofy, the material is relatively scratchy and doesn't stay in place. It's not the perfect "Carrie skirt", but good enough for the price. The fit is very tight on me and the waistband doesn't stretch either so if you are between sizes and don't like shapewear, it would be better to size up. This skirt is also available in black and purple, but in my experience those are slightly more forgiving on the sizing than this red one, which runs slightly smaller.

Surprisingly enough the red Angette top also runs small, like a half size small. I have the same top in black and it's a lovely, very comfortable fit, but this one is actually tight around my arms and shoulders. I had to check if I had accidentally bought an XS, but no, both tops are size S. Then I tried on my black one to see if it was because I had gained weight, but that wasn't the problem either. The red Angette just runs smaller than the black one: it's tighter and shorter and it doesn't stretch as much as the black one. (Or maybe it's just that it's smaller.)

Those of you who have these Angette tops in different colors, have you noticed if they have differences in sizing? I'm interested in getting the silver Angette at some point (it was always my first color choice, but now it's the only one I don't have, except for green which I don't need), but I hope it'll fit more like the black, nice and comfortable as opposed to the (too) tight fit of the red one.

Kasuaalimpaa fiftaria: Emily, Bardot & Caterina

Viimeinen setti Paawon kanssa otettuja kuvia, vuorossa vähän arkisempaa asua molemmilta.

Aloitellaan blogin vierailevasta tähdestä, joka päätti voittaa fashion fearinsa ottamalla kuvia korkeavyötäröisissä farkuissa. Paawolla on tapana aristella myötäileviä vaatteita ja itsensä kuvaamista myötäilevissä housuissa, mutta nähtyään kuvansa hän totesi itsekin, että joskus pelolle ei ole mitään aihetta. Olin vähän hämilläni, kun hän tunnusti fashion fearinsa, koska otimme jo monta vuotta sitten kuvia kynämekoissa, mutta kaipa sitä joskus jokainen tuntee itsensä epävarmaksi. Joulukilojen jälkeen ei ainakaan itse tee mieli pukea housuja jalkaan, puhumattakaan että pukeutuisin bengaliinikynämekkoon, mutta siitä syystä sitäkin suuremmat aplodit Paawolle fashion fearinsa voittamisesta! *tapu tapu tapu*
Housujen kaveriksi Paawo oli valinnut kaksi kivaa yläosaa, joista päällimmäisenä löytyi tämä kaunis Collectifin Emily-neuletakki. Tämä on taas sitä settiä, joka (minun mielestäni) näytti tuotekuvissa kummalliselta enkä luonut sille montaakaan katsetta, mutta Paawon yllä niin upealta, että kelpaisi omaankin vaatekaappiin. Harmi vain, että tämä on vanhempaa mallistoa ja loppuunmyyty Collectifilta, sillä kuvio on oikein sievä ja taskuyksityiskohdat ovat supersuloiset. Mikä vielä parempaa, taskut ovat oikeita ja jos pienet muhkurat eivät haittaa, niin niissä voisi varmaan hyvin kuljettaa esimerkiksi avaimia tai huulipunaa.

Top: Bardot top by Hell Bunny

Jeans: Zizzi

Shoes: Ten Points

Earrings: Cybershop (old)

Neuletakin alta puolestaan paljastuu Hell Bunnyn Bardot-toppi, joka on valittu kuvattavaksi samalla perusteella kuin aiemman postauksen neuletakki: koska sitten voimme esitellä blogissa miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla (ja osoittaa, että kuka tahansa voi olla koosta riippumatta faaaabulous). Hassua kyllä meillä on yllättävän paljon samoja vaatteita, vaikka emme ole tarkoituksella yrittäneet olla kuin paita ja peppu, mutta kaipa se vaan tulee siitä kun asumme niin kaukana toisistamme ja tyylisuuntakin on tietyissä määrin samanlainen. Toinen kaverini on aina kauhuissaan sanomassa "ei, en mie voi ostaa kun siulla on jo", vaikka yritän sanoa, että ei se haittaa, mutta Paawon kanssa ollaan enemmänkin ilahtuneita siitä, jos vaatekaapista löytyykin jotain samanlaista, oli se sitten tarkoituksella tai vahingossa. Muutenkin fiftari- ja bloggaajayhteisöissä suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan enemmän "näyttääpäs tuo upealta siun päälläs, miekin tahon!"/"Miullakin on tuo, näyttää ihanalta myös siun päällä!" kuin "Etkö sie ossaa ite pukeutua, onko pakko mennä matkimaan?" Henkilökohtaisesti tykkään katsella samoja vaatteita erikokoisten ja -muotoisten ihmisten yllä, mutta muistan nuoruudesta, miten kamalan noloa oli, jos jollakin oli sama vaate kuin itsellä ja siihen törmäsi väistämättä, kun kaupungissa oli ehkä kolme nuorille suunnattua vaatekauppaa. Fiftarityylisuunnan kanssa samoihin vaatteisiin törmää väkisinkin, mutta minusta se on vain hyvä asia, koska se antaa osviittaa siitä miltä jokin vaate näyttää, joten voi arvioida sopiiko se itselle. Suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan blogimaailmassa muutenkin positiivista ja jopa kannustavaakin. Onko joku muu huomannut saman?

Palatakseni takaisin Bardot-toppiin, se on malliesimerkki siitä, miten yksi vaate sopii kaiken kokoisille ja muotoisille ihmisille, sillä rintamuksen kokoa ja mallia voi säätää sitomalla etumuksen eri kohtaan. Paawon toppi on kokoa XL, ja kesällä otetuissa kuvissa minulla on ylläni koko S.

Näissä kuvissa puolestaan yltäni löytyy tuttuun tapaan mekko, Collectifin Caterina Chaise Check Swing Dress, jonka ostin TopVintagen Black Friday-alennuksesta. Olin etsinyt ikuisuuden shirtwaist-mekkoa, eli napitetulla kauluspaitamaisella yläosalla varustettua mekkoa, mutta sitä oikeaa ei vaan tahtonut tulla vastaan. Googlasin maat ja mannut, kävin läpi 200 sivua Etsyn hakutuloksia löytämättä täydellistä, harkitsin jopa täydellisen mekon teettämistä, mutta en kehdannut ruveta venyttämään budjettia niin runsaasti. Bernie Dexterillä oli kivanmallisia paitamekkoja, mutta ne ovat tunnetusti tehty lyhyille ihmisille ja jos joissain Hell Bunnyn mekoissakin vyötärö tahtoo kiivetä lähemmäksi kainaloa, ei 172cm pitkällä ihmisellä ole mitään jakoja 150 senttisen naisen suunnittelemien mekkojen kanssa.

Etsintä venyi, venyi ja venyi. Collectifille tuli Caterina-mekkoja, ensin pilkkuprintissä ja sitten printittömänä. Malli oli kiva, mutta printti ei, en pidä liian tiheästä pienestä pilkusta, koska sitä ei kunnolla erota polkadotiksi, eikä se yksivärinenkään sitten viehättänyt, koska rumanväriset napit. Huomasin, että vaatimuslista alkoi kasvaa entisestään, mutta mietin vain löytyykö jostain edes etäisesti Miss Candyflossin Idda-mekkoa muistuttavaa yksilöä, tai bonuksena vielä parempaa versiota, kunnes sitten tänä vuonna Collectifille tuli jälleen lisää Caterina-mekkoja, tällä kertaa ruutuprintissä. Nyt oltiin jo sen verran lähellä, että kun tuli Black Friday, mekko päätyi ostoskoriin ja tässä sitä nyt ollaan, viimeinkin vaatekaapista löytyy shirtwaist dress.

Mekossa on juuri täydellinen napitettava yläosa kauluspaita-kauluksella ja lyhyillä hihoilla. En olisi pistänyt pahakseni, vaikka hihat olisivat ylettäneet kyynärpäihin saakka, mutta sitä varten sitten repsahdin Collectifin joulunjälkeisissä aleissa toiseen samantyyliseen mekkoon... Mutta siitä myöhemmin. 

Caterina-mekossa ei ole vetoketjua vaan mekon edessä olevat napit ovat täysin funktionaaliset, ja helmassa olevat piilotaskut ovat myös mukavan syvät, että niihin mahtuu sullomaan vaikka älypuhelimen. Mekon mukana tuli vyö, mutta se on oikea murheenkryyni, jonka takia käytän näissä kuvissa Pinup Couturen mekon mukana tullutta vyötä. Caterinan mukana tulleessa vyössä ei ole laisinkaan vyönreikiä eikä se kestä tiukalla vaan aina istuessa/kumartuessa/hengittäessä vyö löystyy ja sitä saa olla jatkuvasti korjailemassa, joten ei se kelpaa oikein mihinkään muuhun kuin siihen, ettei porsastellessa tarvitse vaivihkaa löystyttää vyötä, kun se löystyy sitä mukaa kun vatsa turpoaa. Hyvä mekko joulupöytään ja käytinkin tätä joulupäivän aterialla poikaystävän vanhempien luona.

Mekon materiaali puolestaan oli vähän yllätys, koska en tajunnut lukea materiaaliselostetta. Luulin, että mekko on puuvillaa koska se näytti kuvissa sellaisilta, mutta mekko onkin flanellimaista polyesterisekoitetta, eli täydellinen talveen. Kangas on mukavan paksua ja pehmeää, eikä se rypisty samaan tapaan kuin puuvilla ja helmakin laskeutuu kauniisti tyllin kanssa ja ilman. Näissä kuvissa minulla on tyllihame alla, mutta ei tässä mekossa pylly palellu pakkasellakaan, vaikka sitä tylliä ei olisikaan, on sen verran lämmin materiaali. Testattu on.

Tässä oli nyt vuoden 2016 viimeiset kuvat, seuraavassa asupostauksessa onkin sitten jo tämän vuoden puolella otettuja kuvia. Voi olla että julkaisen kollaasipostauksen ennen sitä, mutta joka tapauksessa tässä oli myös viimeiset Paawon kanssa otetut kuvat. Toivotaan, että ensi vuonna ehtisimme nähdä useammin, jolloin hän pääsee vierailemaan myös blogissa useammin :)

In English:

Here's the last set of photos of me and my cousin and also the last photos from 2016. I'll probably make a post about 2016, but the next outfit photos will be the first of 2017 :)

About this photoshoot, we both went with more casual looks. I'm still wearing a dress, but Paawo decided to face her fashion fear and wear highwaisted jeans with a tucked in Bardot top by Hell Bunny. I have the same top, which is why she decided to wear hers for these photos, so you guys can see how it looks on people of different sizes. As you can see, fits and looks great.

Her cardigan is by Collectif, it's older season but very pretty. I overlooked it on Collectif website for ages, but now I wish I hadn't because it's so cute with those little pockets and ribbon details. Since it's a bit longer, it works perfectly with trousers.

I was wearing Collectif too, Caterina Chaise Check Swing Dress. Finally I have a shirtwaist dress! I had been looking for one for like two years, but never quite managed to find a perfect one. I searched 200 pages of Etsy results on "shirtwaist dress", googled multiple repro manufacturers and even though I found one or two dresses I could have considered from Bernie Dexter, I knew they'd be way too short on me, and to be honest, too expensive. I even considered going to a tailor to get the dress I wanted, but that would have been even more expensive, so I just waited and kept searching for "the One".

Then came the Caterina dress in a new chaise check fabric and I was sold. I always liked the style of the Caterina dress, but not the polkadot fabric or the simple colorway, which for me was ruined by bad choice of buttons. (Yes, I'm very specific with the type of shirtwaist dress I want.) This version of Caterina however was about as close to perfect as it can get. It's not grey like "the One" would be, but it's check print, has a nice neckline, functional buttons (no zip), belt and deep pockets. Falls beautifully with and without a petticoat. It's not cotton like I thought it would be, but a flannel type of polyester fabric that keeps me warm in winter months even if I don't wear a petticoat, but like always, I prefer wearing one. It really brings out the volume in the skirt.

The only bad thing about this dress is the belt it came with. I'm wearing my PUG belt here, because the belt doesn't have any holes so whenever I bend over, sit or breath, the belt becomes looser and it's a pain in the ass to keep adjusting it every minute. Even though I'd prefer to wear a self-fabric belt with this dress, it's just not worth the effort. Except maybe when you're eating heavily. That way you don't have to adjust the belt, because it does it by itself.

Like I said, this is the last set of photos of us from 2016, but let's hope this year we'll get to meet more often :)