torstai 23. helmikuuta 2017

Independently Blue

Joskus tulee käytettyä jotain tosi kivaa vaateyhdistelmää, mutta syystä tai toisesta sitä vaan saa kuvattua. Menee useita kuukausia ja sitten juolahtaa mieleen, että voisinpas muuten kuvata tässä välissä jotain muutakin kuin uusia vaatteita (vaikka niitä onkin). Meinaan, kyllä niitä vanhempiakin vaatteita tulee käytettyä, vaikka blogiin usein kuvataan vain niitä uusia ostoksia.

Tässä siis viime viikolta asukokonaisuus, jota käytin ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä mukavasti vähän lipun mukaan koordinoituna, eli sinistä ja valkoista.
Miksi muuten niin harvoin blogeissa näkyy asukokonaisuuksia, joissa ei ole mitään uutta? Aika usein blogeissa esitellään vain uusia ostoksia ihan niin kuin niitä vanhempia vaatteita ei käytettäisi enää koskaan sen jälkeen, kun ne on blogissa kerran käyneet. Suhteellisen paljon tulee itsekin kuvattua uusia ostoksia varsinkin nyt kun kuvaus- ja bloggaustahti on hiljentynyt tähän kerran viikossa tyyppiseen kirjoitteluun eikä kaikkea ehdi/jaksa/voi kuvata lyhyellä aikavälillä, mutta joskus on kiva kuvata kunnolla myös sellaisia asuja, jotka eivät pyöri jonkin uuden jutun ympärillä. Siis sellaisella ajatuksella, että vanhoistakin vaatteista saa ns. uusia asuja.
Dress: Vivien of Holloway
Cardigan: Lindy Bop
Belt: Hell Bunny
Petticoat: Sams

Ennen minulla oli tapana kuvailla enemmän asukokonaisuuksia ns. vanhemmista vaatteista, mutta nykyään vaatteita alkaa olla kaapissa sen verran paljon, että sieltä aika usein löytyy jotain, mikä ei ole vielä blogissa vilahtanut. Toki lukijoillekin on varmaan mielenkiintoisempaa katsoa jotain uutta kuin vanhan toistoa, mutta joskus minusta on ihan kiva kyllä muistuttaa, että vaatteet on tehty käytettäväksi eikä vain kuvattavaksi ja sitten kaappiin unohdettavaksi. Pitäisikö tässä laittaa joku haaste vetämään, että muutkin loisivat ns. uusia asukokonaisuuksia jo kertaalleen blogeissaan näkyneistä vaatteista? Siinä olisi jo vaihtelua tälle "ostin tätä ja tätä"-mantralle, jota varmaan tulee pian tämän postauksen jälkeen jatkettuakin ;D
Esimerkin vuoksi sanottakoon, että tämä Lindy Bopin Hartley-neuletakki on näkynyt parissakin eri postauksessa tänä vuonna. Viimeisimmästä ei ole edes kovinkaan paljon aikaa, eikä siitä ensimmäisestäkään ole kuin puoli vuotta aikaa. Näyttää muuten molemmissa kuvissa aika erilaiselta auki ollessaan, eikä tuo kuviokaan näy yhtä hyvin kuin näissä, että ihan hyvä vaan kokeilla uusia yhdistelmiä vanhemmilla vaatteilla.

Mekko on kuvattu blogissa kerran kesällä pian sen oston jälkeen ja ollut muutaman kerran käytössä. En käytä näitä Vivien of Hollowayn mekkoja jatkuvasti, kun näitä ei luiden takia oikein voi/kehtaa pestä, että aika paljon näitä tulee vaan tuuleteltua käyttökertojen välissä ja hyvänä ovat pysyneet. Näyttää muuten mekkokin tässä asukokonaisuudessa aika erilaiselta ja vaikka se ei ihan täysin hameesta mene tuon läpinäkyvän neuletakin kanssa, niin tarpeeksi lähelle kuitenkin. Helpompaakin oli kuin mekon yläosan taittaminen tyllin alle ja sitä kautta hameeksi muuntaminen.
Muina uutisina törmäsin eilen sattumoisin kaupassa entiseen työkaveriin, mutta jälleennäkemisen ilo vaihtui pian suruun, kun kuulin toisen entisen työkaverini menehtyneen äkillisesti. Vaikka siitä alkaa olla kohta vuosi aikaa, kun työni loppuivat (omg, 10 kk työttömänä), niin olin kuitenkin sen verran hyvissä väleissä kaikkien työkavereideni kanssa, että on vaikea käsitellä asiaa, kun se ei tunnu todelliselta. Vähän niin kuin olisi nähnyt vain unta, josta herää vasta siinä vaiheessa, kun viimein uskaltautuu entiselle työpaikalle vanhoja työkavereita moikkaamaan ja yksi puuttuukin joukosta. 

En ole kehdannut käydä entisellä työpaikallani, koska se oli minulle ns. happy place, jossa minulla oli hyvä olla, mutta kaipa se on pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä katsomassa muita vielä kun on siihen tilaisuus.
Loppuun pikkukevennys: tämän kuvan ottamisen jälkeen jalkani luisti, laskin puuta pitkin mäkeä perseelleni ja sain nyrkinkokoisen mustelman kankkuuni. Things we do for blog photos.


In English:

It seems that in blogging world publishing photos of outfits consisting solely on older items is very rare. Usually people only blog about new things, like I have done a lot, but sometimes it's refreshing to photograph "new" outfits consisting only of older clothing. You know, like to remind each other that clothing is meant to be worn and not just photographed and then forgotten in the closet.

My Vivien of Holloway dress here was featured in my blog in the summer, shortly after purchasing it. Combined with my Lindy Bop Hartley cardigan which has actually been in my blog twice before, it looks like a totally new dress - or a skirt, which was what I was going after with this outfit. Either way I like the end result, because it looks like something new, but is consisting from pieces that have all been featured in the blog before.

I wore this outfit way back in December in Finnish Independence day and it's color coordinated with our flag: white and blue. I had planned on taking photos of this way before February, but I had and still have so many newer pieces to blog about that it just took much longer than I expected. After all, seems like most people in the blogging scene do blog mainly about new purchases. Maybe I should challenge you all to create new outfits of pieces of clothing that have already been in the blog, but with a new twist?

In other news I met my old co-worker by chance and he had some sad news for me: my other co-worker from my previous workplace had died suddenly a couple months ago. It's very hard to believe and I guess that I'll only truly comprehend her being dead when I'll go to visit the others and notice that she's simply gone. I had planned on visiting there for a very long time but kept on procrastinating for 10 months and now it's already too late to see her again. But I guess I'll have to go meet the others while I still have a chance, right?

Not to end this blog post on sad thoughts, let's have a fun fact: after that last photo I actually slipped, slid down the tree and ended up having a huge bruise on my ass. Things we do for blog photos...

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Alexandria Shirt Dress

Jotkut teistä varmaan muistavatkin kuinka olen jo monta kertaa maininnut siitä miten paljon pidän paitamekoista - ei siis näistä moderneista nykyaikaisista tunikanmallisista rumista haleteista vaan 50-luvun tyylisistä shirt dresseistä, joissa on kaunis kaulus, napit, istuva vyötärö ja mekon kanssa samaa kangasta oleva vyö, jonka jälkeen helma leviää kauniiksi kelloksi. Esittelinkin tammikuussa ensimmäisen paitamekkoni Caterinan, johon olin hyvin tyytyväinen, mutta sitten kuitenkin iski sellainen, että taidan tarvita lisää...

Ja tässä onkin Alexandria-mekko Collectifilta.
Alun perin kun olin tilaamassa Caterina-mekkoa arvoin pitkään ja hartaasti otanko tämän vai Caterinan ja kun sitten päädyin mukamas käytännöllisempään lyhythihaiseen paitamekkoon, tämä jäi mieleni pohjukoille kolkuttelemaan, että "entä jos sittenkin..." ja Collectifin joulunjälkeisiä -50% alennuksia myöhemmin olin sitten tämänkin mekon onnellinen omistaja. (Vinkkinä sanottakoon, että tätä mekkoa saa muuten edelleen puoleen hintaan 35.50£, jos jotakuta kiinnostaa.)

Nyt kun minulla on molemmat mekot, voin rehellisesti sanoa, että pidän tästä Alexandriasta enemmän. Ensinnäkin tämä ei ole pelkästään talviaikaan sopivaa flanellimaista materiaalia vaan sellaista huonosti kuviin taltioitunutta puvuntakkimaista "raidallisella" tavalla kuvioitua kangasta, joten tätä voi käyttää hyvin ympäri vuoden, mutta ehkä kuitenkin tämä on värinsä ja mallinsa puolesta parempi syys- ja talviaikaan. Toisekseen mekon mukana tulleessa kangasvyössä on reiät, joten sitä voi jopa käyttääkin toisin kuin Caterinan mukana tullutta vyötä, joka löystyi jatkuvasti omia aikojaan kiinnityksen puutteessa. Kolmanneksi tässä on sivussa pukemista helpottava vetoketju, joten noita (täysin toiminnallisia) nappeja ei tarvitse aukoa joka kerta kun tämän haluaa pukea ylleen.
Alexandria-mekossa on suhteellisen vahvat militääriset vibat, vaikka otinkin tämän navynsinisen värin armeijanvihreän sijaan. Tässä ei ole olkatoppauksia aitoon 40-luvun tyyliin, mutta hihojen rypytys antaa kyllä tismalleen sellaisen hartialinjan kuin kuuluukin. Helma on vain puolikello asiaan kuuluvasti, mutta se imaisee tarvittaessa kevyen tyllin alleen; näissä kuvissa minulla on käytössä littein tyllihameeni Lady Vintagelta, mutta helma näyttää mekon tyyliin sopivasti kauniilta ilmankin tylliä, eikä takerru sukkahousuihin kiinni.

Ostin tämän mekon koossa UK10 ja kuten Caterina tämäkin mekko istuu melko väljästi, mutta koska materiaali ei jousta ollenkaan ja mekon voi kuitenkin kuroa vyöllä vyötäröltä tiukaksi, niin koko on minulle juuri täydellinen. Muille kiinnostuneille suosittelen ostamaan mekon ihan omassa koossa, koska niin väljä tämä ei ole että joustamattoman materiaalin takia kannattaisi riskeerata, ettei kädet mahdu hihoihin. Niissä on kyllä mukavasti tilaa tällaisille löllökäsillekin, ettei allien mahduttamista hihoihin tarvitse pelätä, mutta omalla koolla pärjää varmasti.
Ulkoilutin myös tätä Black Fridayn aikaan TopVintagelta ostettua La Parisiennen Bethany Bow-laukkua, joka on ollut kovassa käytössä jo monta kuukautta, mutta joka ei vain ollut vielä päässyt blogiin saakka, koska monesti kuvatessa mukana on ollut tämän sijaan samaan aikaan ostettu Voodoo Vixenin laukku, joka piipahti blogissa jo joulukuussa. 

Pidin pitkään tästä Bethany-laukusta enemmän kuin Voodoo Vixenin laukusta, koska viininpunainen väri on ihana, rusetti on vielä ihanampi ja sen lisäksi rakastan noita kisslock-kiinnityksiä, mutta valitettavasti tuo kiinnitys on tämän laukun ainoa huono puoli, joka laskee hieman käytännöllisyyttä. Laukku on oikea tilaihme ja se imaisee nätisti järkkärin ja lompakon ja vaikka pullon viiniäkin, mutta jos tähän laittaa liikaa painoa, lukitus napsahtaa omia aikojaan auki, koska kantokahva on vain toisella puolella laukkua. Järkkärin ym. kuvaamisen tarvittavat tykötarpeet laukku vielä kantaa nätisti aukeamatta omia aikojaan, mutta ei tämän sisään ehkä sitä maitopönttöä kannata enää sulloa, vaikka se varmasti laukkuun mahtuukin.
Loppuun vielä vähän eri valossa otetut kuvat Alexandria-mekosta, joissa mekon väri toistuu paremmin. Pidän hirveästi mekon siluetista, varsinkin noista hihoista, jotka antaa ilman olkatoppauksiakin oikeanlaisen hartialinjan. Edessä olevat taskut ovat myös mukavaa vaihtelua piilotaskuille, jotka piilottelevat aina silloin kun niille olisi tarvista. (Ihan oikeasti niitä saa aina etsimällä etsiä, jos on vähänkään enemmän helmaa.) Hyvänä puolena myös se, että materiaalinsa puolesta Alexandria-mekko sopii sekä arkikäyttöön että töihin, tyllillä tai ilman. Ihana laiskojen päivien vaate, jossa näyttää hyvin pienellä vaivalla huolitellulta.

En ole viime aikoina ihan hirveästi jaksanut laittaa hiuksiani, kun lämpötila on ollut plussan puolella ja kosteassa säässä hiukset suoristuvat omia aikojaan. Juurikasvuakin on ehtinyt tulla sen verran, että käväisin ostamassa vaalennusainetta pari purkkia, koska viimeksi yksi purkki ei tahtonut riittää edes juurikasvun vaalentamiseen. Miten voi olla että yhdellä purkilla pitäisi pystyä vaalentamaan leukaan saakka ylettävät hiukset, jos se ei meinaa riittää juurikasvunkaan vaalentamiseen? :O

Ostin myös viimein Kingdom Hearts 2.5 HD Remixin, jota olin etsinyt kaupasta siitä saakka kun se ilmestyi joskus viime vuonna (minulla on myös 1.5 HD Remix ja alkuperäinen Kingdom Hearts) ja nyt sopivasti löysin sen tuurilla samaan aikaan, kun Kingdom Hearts 2.8 HD Remix on juuri tullut Ps4:lle. Pelaamista siis riittäisi, kunhan vain jaksaisi pelailla. Isä aina sanoi, että aikuisena pelit ei kiinnosta ja vaikka hän olikin siinä asiassa väärässä, niin huomattavasti vähemmän sitä tulee tätä nykyä pelattua, vaikka aikaa olisi enemmän kuin lapsena/teininä, jolloin en mitään muuta tehnytkään kuin hakkasin pelejä koko vapaa-aikani. Kaipa se pitää vain saada se nostalgian puuska ja sitten istunkin seuraavat kaksi viikkoa pleikkarin ääressä pelaamassa ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Ei se sisäinen gamergirl ole minnekään kadonnut, se on vain ollut uinumassa ja kaipaa vähän herättelyä :)


In English:

Some of you may know that I have a huge love for shirt dresses, but I'm very picky with them. I previously reviewed my first ever shirt dress, Caterina Dress by Collectif, and this time I'm back with another Collectif piece, the Alexandria dress.

When I first bought my Caterina dress I was torn between these two dresses and although I eventually went with Caterina, I couldn't get my mind of Alexandria. When Collectif had their -50% sale (which is still on), I decided to get the Alexandria dress as well and I have to admit I actually like this one better than the Caterina. This has a more structured feeling, especially with the belt which actually has holes and therefore stays put much better than the belt of Caterina, which was a pain in the ass.

The Alexandria dress doesn't have a full swing skirt, but it's still wide enough to take a petticoat, although it doesn't really need one because of the more 40's style silhouette. I love the shoulders, which don't have any padding but due to the shape of the sleeves almost looks like it does, which is great for pear shaped girls like me. The dress runs slightly on the larger side, but because the material doesn't stretch and you can cinch your waist with the belt, it still gives a very flattering figure. Best of all, it's work appropriate and elegant, but also great for casual wear.

I'm also featuring my La Parisienne Bethany Bow bag in this post. I've had it since Black Friday, but this was the first time I actually photographed it. I used to love it more than my Voodoo Vixen bag, because it has everything I want: a nice large bow, beautiful color and a lovely kisslock, but sadly it isn't quite as practical as my other bags. Even though it can fit a ton of stuff inside, if it gets too heavy, the kisslock will pop open on its own, because the bag has only one handle. Sure it can still take in my systems camera and other stuff required for blogging, but it's probably better not to add wine bottles or milk cartons inside (even though they will fit).

Yesterday I bought some hair brightener so I'll be able to get rid of my root growth and I also bought a game I had been searching for months, Kingdom Hearts 2.5 HD Remix for ps3. Some of you may know I'm a gamergirl, but lately I have calmed down  and don't play nearly as much as I used to play back when I was a teenager. I have become a lot lazier, but I still love playing games and I hope I'll get back to it with my new game (collection, actually). I love Kingdom Hearts series as it combines two of my favorites: Final Fantasy and Disney characters and also gives me a huge burst of nostalgia. Who knows, maybe I'll spend the next two weeks doing nothing else than playing. That's who I was and is partly who I still am, after all. ;P

torstai 9. helmikuuta 2017

OOTD: Mustard & Black

Vaihteeksi ihan tavallista päivän asua luvassa eilispäivältä, kun kävimme veljen kanssa kaupungilla muuten vain. Pakkanen on ollut aika kirpakka, joten en ole ottanut nyt vähään aikaan asukuvia, mutta eilen sitten kun tuli lähdettyä ihmisten ilmoille eikä pakkastakaan ollut kuin -10, tuli napsittua muutama kuva päivän asusta. Päälle oli valikoitunut alunperin keltaisella ja mustalla leikittelevä asukokonaisuus, mutta lopulta se asun keltainen osa (uusi Hell Bunnyn toppi) jäi kyllä piiloon neuletakin alle ja asukokonaisuudesta tuli sitten mustaa ja sinapinkeltaista. Tykkäsin tästä yhdistelmästä sen verran, että pääsi tänne blogiinkin :)
Cardigan: King Louie
Skirt: Retrolicious
Petticoat: Sams
Hat: Amicii
Necklace: Collectif

Olen käyttänyt jo pitkään kaikissa kuvissa huulipunaa ja ylipäänsä siis käytän huulipunaa kun lähden ihmisten ilmoille, mutta eilen sitten ajattelin pitkästä aikaa käyttää pelkkää huulirasvaa ja olo oli kyllä aika alaston. Ei sitä huomaa ennen kuin katsoo peiliin tai katsoo kuvia, mutta huulipuna tuo kyllä oman juttunsa asukokonaisuuteen.
Viime aikoina on ollut ihanan valoisaa, kun pakkasella on aurinko paistanut ja luntakin on tullut lisää. Nämäkin kuvat on otettu suurin piirtein neljän aikaan iltapäivällä, joten huomaa kuinka iso ero on siihen miten joulukuussa ei tahtonut saada siedettävästi valottuneita kuvia edes kahden aikaan iltapäivällä. Kevään perään en vielä haikaile, mutta valo kyllä kelpaa.

Olen ollut vähän virkeämpi valoisaan aikaan, mutta silti olen laiskotellut blogin saralla. Minulla on jo pari viikkoa sitten otettuja kuvia, joita en ole vielä julkaissut, kun olen keskittynyt kirjoittamaan omia tarinoitani, mutta eiköhän nekin tänne ajallaan pääse. Ostin myös tässä pari viikkoa sitten kaksi uutta tyllihametta ja viimein minulla on yksi jättimäinen 60 jaardin organzatylli, joka pitää myös ne kaikista painavimmat helmat kunnolla koholla. Itse asiassa se on niin iso, että jos se vaikka ajan kanssa vähän lytistyykin, niin ei kyllä haittaa...

Viime viikonloppuna vahdin tirppaa ja pidettiin taas Downton Abbey -maratonia koko viikonloppu ja seuraavaksi sitten pitäisi aloitella kutoskautta. Janinalle ja veljelleni tulee kuitenkin toinen tipu tuossa maaliskuun puolella, että katsotaan joko sitä raaskisi ostaa Netflixin itselleen ja katsella sitä kotona. Meinaan työttömänä on kyllä joutoaikaa, vaikkei sitä ole viime aikoina huomannutkaan, kun olen keskittynyt kirjoittamiseen. Hyvää orkesteri-/pianomusiikkia taustalle ja ei kun naputtamaan, siinä hurahtaa aika vauhdilla monta tuntia. Olen ihan rakastunut Ludovico Einaudin musiikkiin ja vaikka sitä on tullut kuunneltua ennenkin, nyt alkaa jo tunnistaa mistä kappaleesta on kyse, kun kuuntelee pitkiä soittolistoja läpi. Paawo on ystävällisesti tutustuttanut minut myös muihin hyviin kappaleisiin, joista erityisesti The Cinematic Orchestran Arrival of the Birds & Transformation -kappaletta on tullut kuunneltua runsaasti. Music to my ears, literally.
Muina uutisina poikaystävä osti uuden koneen ja poltti päreensä sen kanssa. Miten on mahdollista, ettei nettiajuria voi asentaa, jos ei ole Windows 10:ssa tuoreimmat päivitykset? Kuvitelkaa nyt, että pitäisi saada nettiajuri asennettua (cd:ltä tai tikulta) ihan tuliterälle vasta paketista avatulle koneelle, jossa ei ole mitään muuta kuin vasta asennettu käyttöjärjestelmä, mutta kone herjaa, ettei nettiajuria voida asentaa, koska ei ole tuoreimpia päivityksiä, mutta niitä päivityksiä ei saa ilman nettiä, jota ei saa ilman päivityksiä... Windowsia ei saa asennettua uudelleen tuoreempana versiona, koska ei ole ohjaimia, joita ei voi asentaa ilman päivityksiä, joita ei saa ilman sitä perkeleen nettiä. 
Kuulostaa tosi hyvältä, eikö?

Meillä ongelma ratkesi niin, että poikaystävä jakoi veljeni kehotuksesta netin puhelimestaan koneeseen ja päivitti puhelimen hitaalla netillä koneen, jotta sai asennettua ajurinsa. Miten käy ihmiselle, jolla ei ole älypuhelinta (=minulle)? Hienosti hoidettu nämä asiat laitevalmistajien ja Microsoftin puolelta, ei voi muuta sanoa. Itsehän kituutan tällä Windows 7 -läppärillä niin pitkään kuin kone vain kestää elossa. Poikaystävä tarjosi kyllä vanhaa konettaan ensin minulle ja sitten veljelleni, joka kävi jopa hakemassa koneen, mutta toi sen sitten eilen illalla takaisin samasta syystä, josta minä kieltäydyin ottamasta ukon vanhan koneen käyttöön. En enää pelaa niin paljon, että tarvitsisin koneen, koska ne pelit, joita pelaan (Sims 4, Heroes of the Storm) aktiivisemmin, pyörivät kyllä tälläkin ihan hyvin. Enimmäkseen käytän konetta bloggaamiseen ja kirjoittamiseen, jotka molemmat sujuvat läppärin näppäimistöllä paremmin, koska matalilla tiheästi sijoitetuilla näppäimillä on nopeampi/helpompi kirjoittaa kuin rapisevalla mekaanisella.

Mutta ei enempää tietokoneongelmista, homma ratkesi ja ukko on tyytyväinen. Minä toivotan kaikille hyvää torstaita ja alkavaa viikonloppua, palaillaan astialle taas ensi viikolla!


In English:

It's been a while since I've had a regular outfit of the day post, but here's one. I've worn all of these clothes before on the blog, except for the inspiration of this yellow and black outfit, that isn't even visible in the photos, which is a new Hell Bunny top. I'm not gonna talk more about it, because it's not even visible, but it's not the only shopping I've done in the past month. I bought some regular highwaisted jeans and I finally got that 60 yard super poofy petticoat I've wanted for ages. I'm hoping to take some photos of it soon.

In other news I've been mostly at home writing, except for the weekend I spent babysitting Kide the cockatiel. It's been quite cold outside (up to -21), but luckily it has also been nice and sunny, and these photos are actually taken around 4 pm. I love how we're getting more light.

My boyfriend bought a new computer and had a huge problem installing drivers. His computer complained that he can't install network drivers without the newest updates for Windows 10, but obviously he can't update his freshly installed computer without internet which he can't get without network drivers, which he can't install without the damn updates. You get the point. 

What made it even worse was that he couldn't even uninstall the older version of Windows 10 and replace it with a newer one, because he didn't have the necessary drivers installed for formatting his computer. Wtf. Way to go with the Windows 10 only support on new motherboards, when even an older version of Windows 10 won't work.

Well, eventually we got it working by sharing internet from his phone to his computer and getting the necessary updates that way. I can only imagine how painful it would be if he had a very slow internet connection in his phone, not to talk about the possibility of not having a smartphone at all. I mean, I don't have one. What if I'd have to face a similar situation? Should I just stick with a computer without any kind of internet or what? We can't even purchase physical Windows 10 copies anymore, the only way to get it is by making an ISO image by yourself and if it happens to be even slightly outdated, you're screwed. Gosh, I'm happy to have a Windows 7 computer for now.

Enough of computer problems, if you didn't understand what I was talking about, you're likely to be even more screwed in the same situation. I know it's only Thursday but have a nice weekend everyone. I'll get back to (blogging) business next week!

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Jasmine vai Jenny - siinäpä vasta ryppyjä

Hyvää helmikuun alkua kaikille! Tammikuu meni ohi tosi nopeasti tänä vuonna, vaikka vietin sen käytännössä hyvin pitkälti kotosalla. Kävin paljon vähemmän ihmisten ilmoilla kuin normaalisti, joten asukuviakaan ei ole hirveästi blogissa näkynyt, mutta tässä nyt viimein asukuvia vajaan parin viikon takanaa kauniin aurinkoiselta perjantailta. Näihin aikoihin meitä oikein hellittiin auringolla ja koko viikonlopun saimme nauttia ihanasta pienestä pakkasesta ja kauniista auringonpaisteesta. Sopivasti kun Janinan vapaat osuivat juuri perjantaille, saimme räpsittyä oikein kivassa valossa kuvia vuoden ensimmäisestä aleostoksestani, eli Collectifin Jasmine-hameesta.
Dress/Top: Tempest by Collectif
Skirt: Jasmine by Collectif
Necklace: Collectif
Belt: Vivien of Holloway
Boots: Tamaris (old)
Earrings: Gift from my brother

Homma tämän hameen kanssa on se, että minähän halusin alunperin Pinup Couturen Jenny-hameen, ihanan rypytetyn mustan simppelin ja nätin hameen, mutta se hinta... Halvimmillaan Jennyt maksavat Euroopassa 98€ ja kalleimmillaan 150€ paikasta riippuen, eikä hametta juuri ole näkynyt mustana monessakaan paikassa.

Kun sitten Collectif toi jo aiemmin abstraktissa printissä julkaistun Jasmine-hameen yksinkertaisen mustana myyntiin, aloin miettiä saisikohan tuolla korvattua Jenny-hameen. Meinaan, sehän on samalla tavalla rypytetty ja toisin kuin uudemmat Jenny-hameet, pituuttakin pitäisi olla sopivat 26". Myyntikuva ei vain oikein puhutellut minua, sillä hame roikkui päällä laiskanlaisesti eikä siinä näyttänyt olevan leveyttäkään ja minä nimenomaan tahdon mahdollisimman muhkean hameen, varsinkin jos siinä on kaunis rypytys, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa tyllin kanssa.

Hame jäi lopulta ostamatta, kunnes näin sen yhdessä toisessa blogissa tyllin kanssa ja arvioin, että pitäisikö sittenkin. Kun Collectifin -50% alennusmyynti pärähti käyntiin, minä pistin tilauksen vetämään ja yhden mekon, topin ja kenkien joukosta löytyi myös tämä Jasmine-hame. Ajattelin, että vaikka hame nyt ei täydellinen olisikaan, niin ei tälle kyllä hintaakaan jäänyt kuin neljäsosa Jenny-hameeseen verrattuna. No, onko se hame sitten täydellinen vai ei?
Hame oli uskomattoman ryppyinen. Ei siis vain rypytetty vaan ryppyinen ja vaikka se ei ihan järkyttävästi sisävalossa itseäni haitannut, näitä kuvia katsoessa melkein hävettää... En mahtanut kurtuille mitään, koska minulla ei ole silityslautaa ja olen aina ennenkin vetäissyt vähän ryppyiset vaatteet päälle ja ne ovat silinneet käytössä, mutta ei tämä vaan (ainakaan kuvien ottoaikaan) ollut silinnyt yhtään. Minulla oli siis ryppyinen rypytetty hame.

Jennyyn verrattuna Jasmine-hame on kyllä ihan hintansa arvoinen. Materiaali muistuttaa Jennyjen joustavaa puuvillaa, mutta erona tässä on se, että siinä missä Jennyjen pintamateriaali on sen verran sileää, etten minä ole ainakaan huomannut niiden keräävän karvaa, tämä on juuri sitä samanlaista puuvillaa kuin vanha Liesel-hameenikin, joka kerää kaiken nukan ja karvan.

Materiaalin lisäksi ainoa moitteeni tästä hameesta on vyötärö. Ostin koon UK10, jossa vyötärö oli turhan väljä ottaen huomioon, että olen mässäillyt kaiken maailman herkkuja paisunut kuin pullataikina. Kaiken lisäksi vyötärökaisteli leveni helman mukaan alaspäin, eikä ollut muutenkaan erityisen ryhdikäs, joten hame on pakko köyttää vyöllä paikalleen. Rypytys on varmaan ollut syypäänä vyötärökaistaleen venähtämiseen, mutta koska se venyy muutenkin, se olisi voinut mielestäni olla siinä tapauksessa vähän ryhdikkäämpi ja napakampi. Kokojen väliin putoajille huomioksi, että jos jostain vielä löydätte tämän hameen, tai jos Collectif tuo tätä lisää myyntiin eri väreissä (niin kuin toivon, koska paljon halvempia kuin Jennyt ja ajavat asiansa), napakkaa istuvuutta tavoitteleville voi olla hyvä idea ostaa kokoa pienempi. Jos tarkoituksena on mennä syömään alla kuvatun lainen ateria, niin siinä tapauksessa se vähän väljempi koko on ihan hyvä idea. Mahtuu meinaan syömään buffetista ihan urakalla.
Paikallisessa kahvila Uniikissa ei tule ihan hirvein usein muuten käytyä, vaikka kuten näkyy, lounasbuffetissa on vaikka mitä syötävää, eikä hintakaan ole korkea. Siinä vaiheessa kun pääsin jälkiruokaan, myyjä vei sinne vielä suosikkipulliani, mutta ihan rehellisyyden nimissä en jaksanut enää kaiken tuon jälkeen käydä hakemassa (vaikka mieli kyllä teki). Vaakaa ajatellen ihan hyvä, etten käynyt...
Loppuun pieni hauska fakta. Tuo paita ei ole paita vaan Tempest-mekko, jota käytin viime vuonna näissä kuvissa. Ostin kyllä Collectifin alennusmyynnistä mustan Tempest-paidankin, mutta halusin asuun edes vähän väriä ja keksin, että kynähamehan sopii hyvin topiksi leveämmän hameen alle ja lopputuloksesta tuli oikein mukava. Pääsin käyttämään noita veljeltä saatuja kettukorviksiakin väriin sopivan asun kanssa ja niistähän tämä idea oikeastaan lähtikin. Täytyy muistaa hyödyntää myös tulevaisuudessa, jos meinaa tuskastuttaa, ettei ole sopivanväristä paitaa kaapissa entuudestaan.


In English:

January went by so fast it's hard to believe it's already February! I haven't been publishing as much outfit photos as usually, because I've had my mind on other things, but here are some outfit photos from last month. We took these a couple weeks ago, but I've been too lazy at publishing them before, but it was such a nice sunny winter weekend we actually took two sets of photos and these are the first ones from Friday the 20th.

Here I'm wearing my new Jasmine skirt, which I bought from Collectif's sale for -50% off. I bought other things too like a new Tempest top, but the "top" I'm wearing here is actually a Tempest dress I wore in these photos last year. I wanted a purple top with my new earrings but didn't have one so that was when I remembered that I have a dress that could work as a top... And here we are!

I initially thought of buying the Jasmine skirt back when it was first released in black, because I had been wanting a Jenny skirt from Pinup Couture for ages, but they're really expensive and the Jasmine seemed like a cheaper alternative. It didn't look particularly good in the product photos so I passed it until it was on sale and that was when I decided that even if it wasn't perfect, it was 1/4 of the cost of a Jenny skirt so who cares?

Well, it's not perfect, but it's good enough for the price. The material is stretchy cotton, much like Jenny skirts, but it's wrinklier and gathers dust and hair, much like my Liesel skirt, which I haven't worn lately because of that annoying "feature". The gathers aren't as detailed as in Jenny skirt, but when worn with a petticoat Jasmine skirt looks good enough, despite all the wrinkles in these photos. 

The waistband of the Jasmine skirt is the only bad thing about this skirt. It's not structured at all, it widens down at the bottom (probably because of the gathers) and it's quite loose. The waistband is quite stretchy so if you're between sizes and want a tight fit, I'd recommend sizing down. I'm wearing a size UK10 here and it's loose on me even when I'm bloated from eating a huge load of food (like in the photo above) and so I have to cinch it in with a belt. Sure it's a very comfortable skirt, but doesn't look good without a belt or a petticoat in my opinion.

That being said I actually hope they bring out more Jasmine skirts in different colors. I know the quality isn't the same as with Jenny skirts, but neither is the price. Jenny skirts cost like 98-150 € in Europe where as I got my Jasmine skirt for ~25 euros (in sale ofc, but you get the point). Therefore in my opinion the Jasmine skirt is worth it's price and a great cheaper alternative to more expensive skirts of similar kind and if you want better quality, you must be prepared to pay the price. Good things might come cheap but perfect rarely does.