Parin kuukauden kuvat ja aikakoneella väärälle vuosikymmenelle

Kummasti kun parin viikon pituiseksi tarkoitettu tauko venähtää melkein kahdeksi kuukaudeksi, tulee sellainen fiilis, että joko nyt... Ja sitten se menee ohi ihan niin kuin kaikki viikonloput. Jos minulla on ikinä selkeää aikataulua postauksille ollutkaan, niin myöhässä sitä ollaan joka tapauksessa. Mutta täällä ollaan taas, poikkeuksellisesti ei kuitenkaan varsinaisesti asukuvilla, vaikka minulla on vielä julkaisematonta materiaalia syys-lokakuulta. Niitä on sitten hyvä julkaista keväällä. Sen sijaan saatte kuvapläjäyksen parin viimeisen kuukauden ajalta, lukuun ottamatta joulun- ja uudenvuoden ajan kuvia, joita ei ole ensinnäkään paljoa ja toisekseen, joita en ole siirtänyt puhelimesta tietokoneelle.

Syyskuussa minutkin siis siirrettiin nykyaikaan, kun sain älypuhelimen joululahjaksi, ja olenkin opetellut käyttämään sitä enemmän ja vähemmän ahkerasti. En kuitenkaan niin ahkerasti, ettei akku kestäisi 6-7 päivää yhdellä latauksella, mikä ilmeisesti on nykyaikana ihan hurjan pitkä aika. Kameraa on tullut käytettyä jonkin verran ja tässä onkin kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta puhelimen uumenista, pitkälti siksi, etten ole ottanut järjestelmäkameralla yhtään asukuvia niiden julkaisemattomien kuvien jälkeen. Marras-joulukuun pimeät päivät eivät ole oikein ihanteellista kuvausaikaa ja nyt se vuoden kurjin aika on tullut vahingossa skipattua kokonaan.

TL;DR: Kuvasatoa parilta viimeiseltä kuukaudelta.

Dress: Ella Dress by Voodoo Vixen 

Cardigan: MAK

Belt: Lindy Bop (from another dress)

Jewellery: gifts from mum

Käytiin Majakassa porukalla syömässä ja kerrankin ajan kanssa. Oli alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja viinipullo pöytäseurueelle (jonka minä maksoin, meni 70e koko reissulla). Alkupalaksi otin kylmäsavuporoa ja -hevosta (toinen olisi riittänyt, yhdessä liikaa), pääruoaksi oli taas poroa ja joku merkillinen riistawallenberg ja juurespyrää ja jälkiruoaksi puolukkabanoffeeta ja Irish Coffeeta, tietenkin.

Ökyilin myös Sillansuussa ja ostin tällaisen 14,50 euron siiderin, jota oli 0,75 litraa ja 6%, eli periaatteessa kuin olisi ostanut kaksi siideriä, jotka vain tulivat yhdessä pullossa. Olen muutenkin maistellut kaikenlaisia erilaisia laatusiidereitä ja totesin, että pidän ranskalaisesta siideristä. Tai ainakin osasta.

Työpaikan pikkujoulut oli marraskuun lopussa Kuopiossa, jossa oltiin koko viikonloppu hotellissa parin työkaverin kanssa. Ennen pikkujoulua piti käydä laitattamassa kuontalo kuntoon, koska onhan se nyt ihan hirveä tuossa aiemmassa kuvassa. Laitatin hiukset pitkästä aikaa taas Säde-kampaamossa ja lopputulos oli herttainen ruusublondi. Idea oli saada samantyyppinen sävy kuin kesällä näissä kuvissa, mutta vähemmän harmaa ja enemmän hattara ja mielellään pidempään kuin pari päivää kestävä. Tehostin sävyä vielä vähän kotona jollain hyvin epämääräisellä shokkivärimikserillä ja pari viikkoa olin hattarapää.

Top: Kennedy sweater by Lindy Bop (old)

Skirt: Flowers & Charms

Coat: Hell Bunny

Scarf: Lasessor

Ostin tuon hameen paikallisesta Jessica K-liikkeestä, koska se nyt vaan oli niin ihana ja olin jo pitkään haaveillut tällaisesta. Joulua edeltävänä perjantaina löysin samanlaisen hameen kermanvalkoisena Pukista ja ostatin sen poikaystävällä joululahjaksi. Nyt minulla on kaksi näitä <3 Töissä kuvassa käytössä, koska kuminauhavyötärön ansiosta mahtuu hyvin syömään ja helppo heittää aamulla päälle ja näyttää söpöltä skarpilta.

Kaulahuivi on 100% villaa, juuri minun värinen ja ostettu sekin heräteostoksena Jessica K:sta, mutta käytössä päivittäin, joten oli hintansa arvoinen.

Pikkujouluissa yövyttiin tosiaan Sokos Hotel Puijonsarvessa, jolla oli vähän mielenkiintoinen käsitys yhden hengen huoneesta, mutta väliäkö tuolla jos egoni sai oman sängyn, kun yhden hengen huoneesta maksoin. Itse asiassa ihan hyvä myös, että oli kaksi sänkyä, koska tuon lähemmän sängyn lakanat oli todella karheat ja nukkaiset, niin vaihdoin ne toisen sängyn lakanoihin, jotka olivat paremmat. Muuta sanottavaa hotellista, että huone oli siisti, mutta siellä oli tosi kuuma kaikista pienimmälläkin lämpötilan säädöllä ja kaikki äänet kadulta ja naapurihuoneista kuuluivat sisään.

Joulukäytävä oli herttainen ja nuo tonttukoristeet ihania. Aamiainen oli Frans & Sophiessa ja se oli hyvä, tuota tunnelia/käytävää pitkin sinne köpöteltiin.

Amarillossa syötiin perjantaina, pikkujoulut olivat siis lauantaina. Söin Don Ama -burgerin ja pitihän sitä ottaa mojitoa ja mansikkamargaritaa, kun kerrankin sai kunnollista. Söin minä jälkiruokaakin, mutta sen söin ennen ainoatakaan kuvaa.

Black Friday oli myös samana viikonloppuna, joten kävimme lauantaiaamuna shoppailemassa Kuopion keskustassa. Tutustuin Google Mapsin toimintaan ja navigoin itseni Rock'n'Dotiin, jossa oli kaupan syntymäpäiväjuhlat ja sen vuoksi kaikki -25% paitsi kellomekot ja takit taisivat olla -35%. Mukaan tarttui pari töihin sopivaa kauluspaitaa, joista tuo Bannedin vaaleanpunainen on ikävä kyllä jo kaiken joulusuklaan syönnin jäljiltä himpun kireä rintanappien kohdalta, mutta tuo Collectifin Tura-paita on ihana. Rakastan noita rusetteja.

Ostin myös tuon Lindy Bopin auto-mekon, jota olin jo pitkään haaveillut ja jota harkitsin jo kesällä edellisen kerran kun kävin Rock'n'Dotissa, mutta jota en ostanut koska se oli siellä kallis. Sitten koska takitkin olivat hyvässä alessa, ostin tuon vaaleanpunaisen Collectifin takin, joka näyttää hotellihuoneen himmeän kelmeässä valaistuksessa likaiselta roosalta, mutta joka on kyllä ihan söpö vaaleanpunainen (suunnilleen samaa sävyä kuin kaulahuivini).

En yleensä osta mitään muuta kuin alusvaatteita ja sukkahousuja ketjuliikkeistä, mutta Gina Tricotlta ostin söpön ruman jouluneuleen ja samettitopin, jossa oli kiva sydänkaula-aukko. Työkavereita nauratin jouluneuleessani ja käytin sitä myös jouluaattona porukoilla. Pesun jälkeen tuosta materiaalista (akryylia) tuli tosi nihkeä ja muovisen tuntuinen, mutta ennen pesua se oli ihanan pehmeä.

Sitten päästään itse pikkujouluihin. Meitä oli hurjan paljon väkeä paikalla, kun osallistujia oli ympäri Suomen. Teemana oli 80-luku, mutta eräs jäi aikakoneen kyydistä hieman eri aikaan kuin muut...

Dress: Mildred Fishtail dress by Collectif

Bag: Tippi Bag by Hell Bunny

Shoes: Cindy Heels by Lulu Hun

Accessories: Collectif

Siinä vaiheessa kun pikkujouluihin osallistuminen varmistui, laitoin tämän Collectifin Mildred-iltapuvun tilaukseen, koska ajattelin, että kerrankin kun on tilaisuus pukeutua oikeasti eri lailla kuin arkena, niin se pitää käyttää hyväksi. Kuvissa mekko näytti ihanalta, mutta minulla ei ollut hajuakaan siitä miltä tämä näyttäisi livenä, koska kovasta googlauksesta huolimatta en löytänyt yhtään ainoaa kuvaa koko mekosta kenenkään muun kuin mallin päällä. Kauhulla odotin onko mekko sinnepäinkään, mutta jännitin turhaan, koska mekko on aivan ihana!

Mildredissä on ihanan pitkä korkokengissä juuri oikeanpituinen helma tällaiselle 172cm pitkälle ihmiselle, vyötärö on suurin piirtein siellä missä pitääkin, eli vatsarömpän yläpuolella mutta ei kainaloissa saakka ja bonuksena tässä mekossa on tuollainen pikkujoulukauden mässäilylle armelias kangaspala suoraan vatsan edessä piilottamassa ruokapöhön alleen. Näiden kuvien aikaan on siis tullut syötyä varsin tukevasti 80-luvun tyyliin...

Mekon helman pituus oli juuri passeli, koska poikkesin sen verran juhlatyylistä että ihonväristen sukkahousujen sijaan laitoin sellaiset kivat vatsan litistävät mustat sukkahousut, joiden en olisi välittänytkään näkyvän helman alta. Nämä Lulu Hunin samaa tilaisuutta varten ostetut Cindy-korkokengät sen sijaan pilkahtelivat söpösti helman alta laukun kanssa sävy sävyyn hopeisena. En ole ikinä käyttänyt mitään missä on näin paljon glitteriä, mutta näissä oli olo kuin Tuhkimolla, mutta Tuhkimostahan nämä kengät on nimensä ja ulkonäkönsä saaneetkin. Cinderella -> Cindy.

Ostin näihin päkiälaput, koska otin riskin ja laitoin nämä ilman koekäyttöä monta tuntia kestäviin juhliin, mutta päädyin sitten kuitenkin käyttämään näitä ilman pehmukkeita. Mukavat olivat jalassa, en saanut rakkoja eivätkä jalat tulleet kipeäksi. Kokoa UK5, sopii täydellisesti pienelle koon 38 jalalle.

En tiedä miten hyvin mekon materiaali näkyy kuvissa, mutta Mildred Fishtail Dress on siis metallinhohtoista samettia. Pintamateriaali on tämän takia hivenen karhea varsinkin jos silittää "väärään suuntaan", mutta näyttää oikeassa elämässä vielä paremmalta kuin kuvissa. Kiiltää upeasti ja keräsi paljon kehuja muilta juhliin osallistujilta, vaikka teemasta poikkesinkin. Mekko on kokoa UK10 ja vaikka naftisti istuukin, niin niinhän sen kuuluukin luiden kanssa tehdä. Vetoketjun sain itse vedettyä kiinni.

Mekossa on musta joustava bengaliinivuori polviin saakka, joka auttaa vähän silottamaan muhkuroita itsestäänkin ja loput hoitaa mekon armelias rypytys. Ainoa miinus on nuo roikkuvat off shoulder-hihat, jotka eivät pysyneet niin ylhäällä kuin tuotekuvissa vaan roikkuivat alempana luiden varassa ja joiden ansiosta oli välillä vähän alaston olo tuon yläosan kanssa. Tässä on aika matala kaula-aukko ja vaikka se pysyy muoviluiden ansiosta hyvin paikallaan, tässä oli silti aika paljon ihoa näkyvissä. Tuskissani mietin mitä liivejä tämän kanssa voi käyttää ilman että ne näkyvät alta, mutta sain vielä jotenkuten ahdettua alle vanhat olkaimettomat liivit ettei nyt tarvinnut sentään ihan hasardiksi ryhtyä ja olla ilman. Meillä oli työpaikalla nimittäin haku menossa vakipaikkoihin juuri näiden pikkujoulujen aikaan...

... ja avarasta kaula-aukosta huolimatta sain vakituisen työpaikan. Maailman paras joululahja. Aloitin tämän vuoden alusta vakinaisena ja on ihanaa päästä viimein suunnittelemaan elämää ensi viikon ruokalistaa pidemmälle. Hyvästi rahahuolet ja ne jatkuvat "valitettavasti sinua ei valittu tehtävään"-sähköpostivastaukset.

Työpaikasta puheen ollen, meillä on ollut älyttömästi herkkuja tarjolla. Halloweeninä oli suklaakuppikakkuja, jotka eivät olleet yhtä herkullisia kuin miltä näyttivät ja itsenäisyyspäivänä Suomi 100 -kakkua, joka oli just niin hyvää miltä näyttikin. Joulun aikoihin on ollut paljon karkkia tarjolla kun työkaverit ovat tuoneet ylijäämäherkkuja ja ulkomaan tuliaisia, jonka lisäksi sain neljä rasiaa suklaata ja yhden rasian vihreitä kuulia joululahjaksi. Sen lisäksi olin ostanut itselleni aiemmin yhden ison rasian vihreitä kuulia, joten olen syönyt aivan älyttömät määrät herkkuja ja sen takia paidat ja mekot ja hameet eivät enää tahdo mahtua päälle. En tehnyt tänäkään vuonna uuden vuoden lupausta, mutta jos nyt kevättalvesta viimeistään alkaisi käydä taas uimassa ja kunhan nuo loput kolme rasiaa suklaata on syöty loppuun, voisi vähentää herkuttelua (turha edes yrittää lopettaa kokonaan, ei nyt mennä tekemään tavoitteita, joita ei voi saavuttaa). Ei tässä muuta mutta siinä vaiheessa kun vaatteet jäävät pieniksi ja päätyy aina käyttämään sitä samaa aiemmin kuvissa näkynyttä tyllihametta, voisi olla hyvä idea pudottaa ne pari ylimääräistä kiloa pois.

Näistä ja muista syistä en ole hirveästi shoppaillut viime aikoina. Wannabelta ostin marraskuussa housut ja vissiin joulukuussa mekon alennuksesta, ja pari paitaa, mutta siinä kaikki. En ole aiempiakaan ostoksia ehtinyt kuvailla, kun en ole säiden ja yleisen laiskotuksen vuoksi kuvannut mitään. Olen tässä miettinyt josko nyt tulisi pakkasta ja päivät pitenisivät, niin ryhtyisi jälleen bloggaamaan aktiivisemmin. Julkaisen jossain vaiheessa ainakin ne jo pitkään kovalevyllä odottelemassa olleet kuvat ja jospa vaikka ottaisi muutamia talvisiakin kuvia silloin kun sää ja kuvaajien aikataulut sallivat.

Olen pahoillani, että tämä tauko venähti näin pitkäksi, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei jaksa tuottaa mitään järkevää, niin parempi odottaa kuin luoda jotain huonoa vain siksi että on pakko,. Pakko on vain kuolla ja sekin mielellään sitten 60 vuoden päästä aikaisintaan.

Mukavaa uutta vuotta kaikille!


TL;DR (English):

I was trying to keep this short, but as always it didn't work out. After all here's like 2 months worth of stuff I've been up to, which is mostly nothing, but I did participate in two pre-Christmas parties. The photos in this blog post are from the one my workplace arranged. I spent a full weekend in a hotel, went shopping with my co-workers and bought some stuff from Black Friday sales.

The pre-Christmas party had an 80's theme, but I dropped off the time machine in a different era. The dress I'm wearing here is Mildred Fishtail Maxi Dress by Collectif, which is a gorgeous metallic foil coated velvet evening gown that looked so beautiful I just had to get this when I actually had a chance to wear a dress like this. I tried googling if people had bought this so I could see what it looks like irl, but I didn't find any pictures so I had no idea what it would be like. Well, the answer is: pretty much perfect.

Mildred dress looks even more beautiful irl, the material is nice, shiny and stretchy and it's lined with black bengaline to give that smooth figure. It has a boned bodice and a long skirt that worked well for my 5'8 frame with heels and that ruching at the front is very flattering (since it hides the fact that I had been eating like a horse before these photos). The neckline however is very low and the sleeves didn't stay in place which is why the front boning is on some photos visible with the dress lining. I didn't flash anyone, but felt a little exposed from time to time. Got a lot of compliments even though I was a blast from even further past than the 80's.

In other news I got a permanent job with my co-workers. We all three started working together on May and will be working together for a very, very long time. Best Christmas present ever. No more worrying about money or finding a job. I can finally plan for longer than just what we're gonna eat next week. Not that I actually have plans, other than moving into a bigger apartment.

I didn't mean to take such a long break from blogging, but I've always thought that if I can't do it properly, it's better not to do it at all. I still have some unpublished photos from September and October which I'll publish at some point and hopefully I'll get to taking some new ones as well.

Happy New Year for everyone!

Princess Huggy's good hair day(s)

On päässyt taas vähän venähtämään aikaa edellisestä postauksesta, vaikka kuvia olisi jonossa vaikka neljään postaukseen, mutta aloitellaanpas Lady Fiftari -kisan yhteydessä otetuista kuvista ja kylkeen satunnaisia kuulumisia parin viimeisen viikon ajalta. Tai miksi ei vaikka koko kuukaudelta saman tien, kun aika vähän on tässä kuussa tullut täällä blogissa kirjoiteltua, mutta sitäkin enemmän on tullut raapustettuja romaaneja (viides kirja menossa and still going strong!).

Meillähän oli alkukuusta kuvaukset Lady Fiftari -kisan someäänestystä varten, jolloin Vesa Lyra otti kuvia meistä kisaa varten ja halukkaista myös muita kuvia ulkosalla. Kisa on jo ohi ja voittajat valittu (paljon onnea someäänestyksen voittaja Ginger Diva ja tuore Lady Fiftari Violet Melody!), joten lienee viimein aika julkaista nämä kuvat täällä blogissakin. Tarkoitushan oli julkaista nämä tänne jo tuoreeltaan mainokseksi ja äänien kalasteluvälineeksi, mutta kummasti se vain on aina unohtunut ja viivästynyt. Ei kai sillä niin väliä; tekee asiat omalla ajallaan ja silloin kuin siltä tuntuu.

Nämä olivat tosiaan ensimmäiset "oikeat" kuvaukseni, ja totta kai meni siinä mielessä omalta osalta mönkään, että olin kuin rautaputken niellyt, luonnoton ja kankea. Tuttujen kuvattavana on jotenkin paljon rennompi, mutta kun tuntemattoman ihmisen edessä studiossa pitäisi poseerata, niin menee neljä vuotta bloganneella yleensä muiden ihmisten katseista vähät välittävällä immeiselläkin sormi suuhun...

Jasminin kanssa juteltiin tuosta alkukankeudesta edellisessä postauksessa mainituissa illanistujaisissa ja tultiin siihen lopputulokseen, että vain harjoittelemalla oppii. Eilen Lady Fiftari -kisojen aikaan ostin toiset kuvat Pin up- tyttöjen valokuvaamiseen erikoistuneelta Lifulta, jotka sitten julkaisen jossain vaiheessa täällä blogissa joko eilispäivän kuvien yhteydessä tai erikseen mekkoesittelyn yhteydessä. Todennäköisesti teen kaksi postausta, ettei yhdestä tule liian pitkä (kunhan saisi nämä muutkin postaukset alta pois ensin).

By Henriikka.

Hiukset laitettiin silloin kuvauspäivänä Salon Pinnassa ja tykkäsin kyllä kovasti. Tuo rulla tukassa ei ehkä ollut ihan minun tyyliäni (kasvot näyttää turhan leveältä), mutta näistä kiharoista tuli ihanat ja ne kestivät tukassa tosi pitkään. Porskutin sunnuntaista tiistaihin samoilla kiharoilla ja keskiviikonkin olisi vielä pärjännyt hyvin, mutta päänahka alkoi jo siinä vaiheessa kaivata pesua, joten surkeudekseni jouduin luopumaan kauniista kampauksestani.

Vasemmalla maanantain tukka (nukuin ihan normaalisti hiukset auki, rullakaan ei mennyt pilalle) ja tiistaiksi avasin tuon rullan ja harjasin auki. Tarkoitus oli pestä hiukset jo maanantaina, mutta kun harjailin kiharoita auki, ne eivät auenneetkaan vaan muuttuivat tuollaisiksi ihaniksi sileiksi glamourkiharoiksi. Tykkäsin, vielä kun oppisi itse tekemään <3

Eiliseen kisapäivään sitten haettiin samantyyppistä kampausta, mutta osa kiharoista suoristui jo illan aikana ja yön aikana loputkin, koska ilma oli kostea ja tukka vähemmän käkkärällä ja enemmän laineilla. Dayum, olisin vielä maanantaina voinut mennä töihin nätillä tukalla. Ei tarvinnut tuon kampauksen kanssa olla kovin kummoisesti edes laittautunut kun tuli jo sellainen ihana vintagehenkinen fiilis. Minähän muuten tykkään enemmän vintage-tyylistä (vaikka en juuri mitään aitoa vintagea omista) kuin rockabillystä, jotka ovat kyllä lähellä toisiaan mutta eivät kuitenkaan sama asia. Olen tässä viime aikoina koettanut määritellä pukeutumistyyliäni ja päädyin siihen, että olen arkififtari. Pukeudun 90% ajasta fiftarityyliin, mutta en arkeen jaksa/viitsi/osaa laittaa hiuksia. Joku päivä mielellään kyllä opettelisin homman, mutta toistaiseksi joudun vielä vetämään vähän sinnepäin tai turvautumaan muiden ihmisten apuun.

Mitäs sitten... No, se kuuluisa Putinin vierailu tietenkin. Oli muuten kaupunki sekaisin, ihmisiä kiellettiin avaamasta ikkunoita ja menemästä parvekkeille. Rautatiesillalta ei saanut kulkea, autoja ei saanut parkkeerata lähimaillekaan satamaan ja väkeä oli satamassa ihan järjettömästi. Poliiseilla oli luotiliivit Savonlinnassa ja armeijapojat kököttivät pusikossa kytiksellä, jonkin rakennuksen katolla oli kuulemma ollut ihan tarkka-ampujakin. Käytiin poikaystävän kanssa ensin oluella ja olimme sitten menossa kotiin, kun huomasimme kauhean väkiryysiksen satamassa. Päätettiin piipahtaa jäätelöllä ja sen ansiosta tuli nähtyä Putesta niinkin paljon kuin takaraivo, kun lähtivät Niinistön kanssa höyrylaivalla risteilemään. Höhö.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!


In English:

Oops, seems like it took a little longer for me to post these photos than intended, I mean these were taken early July when we had our first photoshoot for Lady Fiftari competition. Now the competition is already over so I guess if I ever want to publish these, it's time to do it now (should have done it weeks ago, but I've been lazy).

The first two photos are by Vesa Lysa Photography, and it was my first professional photoshoot. As expected I ended up looking very stiff, but I guess that's how it is for most people on their first photoshoot. I have no problem posing for people I know and even for women I barely know, but for men who I don't know... Not as relaxed as I could be.

Yesterday I had some photos taken by another professional photographer, Lifu, who specializes in taking photos of pin up girls, and I hope I won't look quite as stiff in them as I did in these photos. I'll publish them here at some point, but I have plenty of photos waiting to get published so I might make some other outfit posts first.

I don't have much stuff to talk about, except for the oh, so famous (in Finland) visit of Vladimir Putin. Omg, our little town went to crazy, the police wore bulletproof vests, people were told not to open their windows or go to their balconies near the harbor, roads were blocked, railroad bridge was blocked, even some underpasses were blocked by the military... But I did see part of Putin's head when he and our president got aboard the steamship. Totally worth it. (Not.) Well, at least I got a good laugh :D

Have a nice Sunday, everyone!

Nicky or Antoinette?

Jotkut muistavat varmaan kuinka kauan, kauan sitten puhuin siitä kuinka paljon halusin Hell Bunnyn Antoinette-mekon, mutta joka myytiin loppuun TopVintagella ja jota ei ikinä tullut lisää myyntiin. Katselin mekkoa monta kertaa muilla sivustoilla ja harkitsin uskallanko ostaa joustamatonta 100% puuvillaa olevan mekon. Lopulta päädyin jänistämään niin pitkään, että mekko ehdittiin myydä koossani loppuun lähestulkoon joka paikasta ja siellä ainoassa paikassa, jossa kokoani olisi ollut ja vieläpä alennuksessa, ei ollut mitään muuta mitä halusin. Hölmöläisen ajatusmallissani ei yhden tuotteen takia viitsi maksaa postikuluja - ei edes silloin, vaikka se tuote tulisi silti halvemmaksi kuin jostain muualta ostaessa. Se juna meni siis ja Antoinette jäi saamatta, tai niin ainakin luulin.

Elokuussa wannaben sivuja selatessani yhytin sivuilta jotain kovin tutun näköistä. Sitä oli punaisena ja mustana ja omg, sinisenä. Antoinette! Vanha tuttu!

Hell Bunnylla on vähän kummallinen tapa nimetä samanmalliset, mutta eriväriset tuotteet eri tavoilla. Cilla-toppia myydään muun muassa yksivärisenä nimellä Bardot ja raidallisena nimellä Hannah. Samoin Antoinettesta on tullut tänä vuonna Nicky, joka on tismalleen samaa mallia kuin kauan kaipaamani Antoinette, mutta materiaali on vaihtunut sataprosenttisesta puuvillasta vanhaan tuttuun puuvillasatiiniin (97% puuvillaa, 3% elastaania) ja värejä on tullut kaksi lisää. Sovitin tätä mekkoa myös punaisena ja se oli todella kaunis, mutta koska minulla on jo kaksikin punapilkullista mekkoa, päädyin laivastonsiniseen - siihen "alkuperäiseen" Antoinetteen, jonka olin aina halunnutkin.

Dress: Hell Bunny Nicky

Cardigan: Banned

Belt & Necklace: Collectif Peggie

Shoes: Lola Ramona

Petticoats: Sams & Banned

Stockings: What Katie Did

Mekko on tosiaan sitä samaa Hell Bunnyn perinteistä puuvillasatiinia mitä monet muutkin, joten se ei suoranaisesti ole mikään talvimekko sen enempää materiaalinsa kuin leikkauksensakaan puolesta. Kangas on sen verran kevyttä, että mekon täyskellohelma nousee kauniisti koholle yhdenkin alushameen kanssa, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa kahden tyllin kanssa. Käytin Samsin pitkää valkoista tylliä ja alla Bannedin lyhyempää antamaan vielä vähän lisää tuuheutta. Pidän oikein pöyhkeistä helmoista ja mitä paremmin täyskellohelma nousee koholle, sitä parempi.

Muina asusteina käytin vakiovarusteeksi tulleita Lola Ramonan kenkiä, What Katie Didin vaaleanpunaisella saumalla varustettuja saumasukkia ja paljon käytettyä, mutta blogissa aiemmin esiintymätöntä Bannedin neuletta, josta itseasiassa otettiin kuvia jo keväällä Wanhaa & Vintagea -tapahtuman aikaan, mutta jotka eivät koskaan päässeet blogiin saakka. Tässä postauksessa neuletakki vilahti rintakorun taustalla ja olenkin käyttänyt paljon tuota rintakorua juuri tämän neuletakin kanssa, koska minusta suloiset toisiinsa kietoutuneet kissat vaan sopivat niin täydellisesti sydänkuvioisen neuletakin kanssa yhteen.

Ihmiset eivät yleensä yhdistä kahta erilaista printtiä toisiinsa ja totta puhuen minäkin kaavailin käyttäväni pelkästään valkoisia asusteita tämän mekon kanssa, mutta sitten muutin mieleni ja tein jotain erilaista. Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää, se on jotain erilaista ja neuletakki tuo mekkoon tietynlaista hempeyttä.

Ostin mekon normaalikoossani S ja se istuu muuten kauniisti joka puolelta, mutta hartioiden kohdalta se on tiukka. Aluksi jätinkin mekon kauppaan, koska koin sen perhanan epämukavaksi enkä halunnut maksaa 60 euroa nätistä, mutta epämukavasta mekosta, jota ei tulisi käytettyä sen takia, ettei siinä voi liikuttaa käsiä. Myöhemmin muutin mieleni, palasin takaisin ja sovitin mekkoa uudestaan ja vaikka se oli edelleen tiukka hartioiden/käsiaukkojen kohdalta, ostin sen silti niissä ajatuksissa, että veisin sen korjattavaksi ompelijalle. Colleen-takki pitäisi nimittäin viedä viimein tänä vuonna kavennettavaksi, joten ajattelin että siinä samalla se tämäkin menisi.

Kun otin tässä mekossa kuvia, käytin Harlow-rintaliivejä ja huomasin sellaisen asian, että en koko päivän aikana (olin mekossa useita tunteja) kokenut mekkoa epämukavaksi. Hartioita ei kiristänyt, enkä saanut käsivarsiini samanlaisia punaisia naarmuja kuin useimmista Dolores-topeista ja mekoista. Tässä tapauksessa käsiaukkojen tiukkuuteen vaikuttivat siis enemmänkin rintaliivien malli kuin varsinainen hartioiden leveys, joten taitaa olla niin, ettei tämä mekko siis tarvitsekaan ompelijareissua. Säästyypähän nekin rahat, vaikka Colleen täytyy edelleenkin kiikuttaa ompelijalle, jotta sitä tulisi käytettyä. Ostin nimittäin toisen talvitakin, Hell Bunnyn Vivienin, jonka käyttämistä en malta odottaa. Se istuu niin hyvin ilman mitään korjauksia, että siinä tuntee olonsa ihan Marilyniksi. (Sovitin sitä näiden kuvien jälkeen maanantaina, joten tukkakin oli kunnossa!)

Maanantai olikin yksi niitä harvoja päiviä, kun tukka melkein onnistui. Parissa kuvassa varmaan näkyy kuinka yksi osio otti ja suoristui omia aikojaan, vaikka en tällä kertaa edes pyöräillyt, mutta ainakin loput tukasta on minun mitta-asteikollani siedettävässä kunnossa. Harmittelin tässä vastikään blogikuvia selatessani sitä kuinka yleensä aluksi hyvällä mallilla ollut kampaukseni näyttää aina blogikuvissa harakan pesältä. Se johtuu pitkälti siitä, että pyöräilen joka paikkaan, joten viima tekee tepposensa ja toisekseen siitä, että hiukseni ovat kaikkien tököttien käyttämisestä huolimatta yleensä niin liukkaat että varsinkin kostealla säällä alimmat hiukset suoristuvat ennen kuin ehdin edes kuvauspaikalle. Olen välillä ottanut itselleni kotona kuvia todistusaineistoksi siitä, että hiukseni olivat kunnossa ennen asukuvia, mutta sitten taas en ole lisännyt niitä kuvia blogiin kovinkaan montaa kertaa, koska ei siitä todistelusta ole kellekään mitään hyötyä. Ainakin yritin ja yritän edelleen. Ostin uuden kiharoiden harjaamiseen tarkoitetun harjan ja olen lukenut hiustutoriaaleja netistä, joten toivoa saattaa, että ehkä vuoden päästä saisin aikaan oikeasti siivon fiftarikampauksen, joka toivon mukaan kestää kuvien ottamispaikalle saakka siistinä. Otin pitkään kuvia mahdollisimman lähellä kotia juuri sen takia, ettei kampaus ehtisi lätistyä matkan aikana, mutta nyt olen yrittänyt välillä vaihdella taustaa, koska sen tietää että kun talvi tulee, niin kuvauspaikat vähenevät. Silloin otetaan kuvia siellä mistä pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin sisätiloihin, eli yleensä kodin lähellä tai kaupungilla paikasta, josta pääsee nopeasti herkkukahville. Ei sillä, että minulla olisi muutenkaan montaa eri kuvauspaikkaa, mutta riippuen asusta havittelen yleensä tietynlaista kuvausympäristöä ja ehkä kaikista fiineimpiin lookkeihin ei tuo takametsä aina sovi. Paitsi talvella, koska heti kuvien jälkeen voi vaihtaa takaisin pörröhaalariin.

Odotan, että pääsen kuvaamaan lisää syksyisessä ympäristössä. Nämä tämän postauksen kuvat on vielä melko kesäisiä, mutta ulkona alkaa olla jo niin upea ruska, että toivottavasti saadaan se taltioitua seuraaviin kuviin. Tässä joutuu vähän tasapainottelemaan kuvaajien aikataulujen ja sään kanssa, mutta pyrin pitämään postaustahdin samana kuin tähänkin mennessä, eli tuottamaan uutta sisältöä vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin jos siltä tuntuu ja kuvia riittää. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, jonka rakkaat mussukkani minulle mahdollistavat, joten toivotaan ettei ihan kaikkina (kuvaajien) vapaapäivinä sada vettä :)


In English:

There was this dress called Antoinette by Hell Bunny that I really, really wanted, but didn't manage to buy it in time. I waited for a long time for it to come back in stock and even though there were some other sites where it was available, they had nothing else that interested me. Not willing to pay delivery fees for one dress only, Antoinette was lost for good. Or so I thought...

One day I noticed a very similar dress that was available in red, black and OMG, navy blue! Antoinette, my old friend!

Hell Bunny has this odd way or renaming products of different colors and although Cilla, Bardot and Hannah are essentially the same top, they have different names. Same thing happened to my beloved Antoinette dress, which is now called Nicky. Whereas the original Antoinette was 100% cotton, the Nicky dress is 97% cotton and 3% spandex, but that's about the only difference between the two dresses, so finding and purchasing the Nicky was like finding a long lost love.

I tried on the red Nicky dress, but ended up with blue one, because it's the one that reminded me of Antoinette and to be honest, I almost didn't end up with this dress at all. It's not the most comfortable around the shoulders and when I tried it on, it dug into my upper arms quite painfully. I left the store, but came back and bought it anyway thinking I'd take it to the seamstress to fix the armholes. It was a dress I had yearned after for such a long time that it was worth some extra money, I thought.

Before taking it to the seamstress I thought I'd take some pictures, because you know, I still haven't taken my Colleen coat to the seamstress although I talked about it over a year ago. So I wore my Harlow bullet bra with this dress to enhance the pretty neckline and after wearing this dress for hours I noticed something: it wasn't painful. I assumed I wouldn't be able to move my arms in this dress, but I did everything like usual and didn't break the dress, didn't get red marks in my upper arms and didn't feel any pain either. The dress fit me perfectly without any issues! I guess it wasn't my shoulders being too broad, it was my bra being too padded. With a proper bra the dress was fine and even though I can't move my arms around as freely as in other dresses, I won't need to take it to the seamstress.

Initially I thought about wearing only white accessories with this dress, but then I ran into my Banned cardigan, which I bought last spring and have worn multiple times, but which never quite managed to sneak into my blog before. I absolutely love it and even though most people don't wear prints over prints, I think it works well with this dress. It's something different and cute, especially with my cute cat brooch, which I often wear with this cardigan. 

Rest of the accessories I picked to go with the cute look of the cardigan, and even my hair turned out great, almost. I say almost, because one section decided to straighten out on it's own, but the rest is as good as it gets on my hair. I try so hard to get that beautiful 50's hairstyle, but since I usually travel to photo shoots by bike, my hair has to withstand a lot of wind on the way and ends up looking messy before I even get to take one picture. I've taken some pictures at home to have proof that my hair looked fine before the photo shoot, but really, who am I kidding? It's not like it has ever been perfect to begin with, but at least I try. I even bought a new smoothing brush to get that sweet soft curl everyone else seems to get so easily, but my hair just doesn't want to play nice with me and whereas most of my hair curls up nicely, there's always a section or two that decide to straighten out the minute they see a hair brush. It's like the harder I try, the harder I fail. This time I was close so maybe if I keep on trying, some time around next year I'll actually succeed.

I love the fall foliage and hope to be taking some more outfit photos soon. The only issue I have is the weather (humidity makes my hair goes bad even faster and I look like a ghost when it's cloudy) and that my photographers have work. My bf works full time and my brother is getting more hours, but I hope we'll find time on some nice sunny autumn day to take some pretty autumnal photos.

Romaani hiustenhoitotuotteista

Only in Finnish this time!

Puhutaan vaihteeksi jostain muusta kuin mekoista. Nyt kun on bad hair day huonosti nukutun yön jäljiltä, on hyvä aika puhua hiustenhoitotuotteista. Vaalensin hiukseni viime lokakuussa, jonka jälkeen minun piti uusia hiustenhoitotuotearsenaalia sopivaksi vaaleille, vaalennuksesta rasittuneille hiuksille.

Ensimmäisenä ostoslistalle tulivat Goldwellin Rich Repair -tuotteet, joita olen käyttänyt aiemminkin. Kun kampaaja kusi tukkani pari vuotta sitten syksyllä, ostin jo silloin Repair-sarjan tuotteita hoitamaan vaalennettua hiusta, mutta päädyin lopulta leikkaamaan monta senttiä latvoista pois. Toisin sanoen tukkaan ei jäänyt niin paljon kuivia osia, että olisin ehdottomasti tarvinnut enää Repair-sarjaa, joten käytin Goldwellin värjätyille hiuksille sopivia shampoita, jotka itseasiassa ovat hoitavampia kuin nämä korjaavat shampoot. Tukka tuntuu niiden jälkeen sileämmältä kuin näillä, mutta näistä ehdottomasti suosikkejani ovat tuo 60 sekunnin tehohoitoaine, jota käytän aina värjäyksen jälkeistä seuraavan viikon, ja uudempana tuttavuutena kuvassa vasemmalla oleva vähän huonosti näkyvä seerumi. Se maksoi yli 20 euroa, mutta on ollut erittäin riittoisa - pari painallusta riittää kaikkiin latvoihin.

Viimeisimmän vaalennuksen jälkeen hiusten latvani ovat olleet sen kuivat, että jos en käytä suihkussa ollessa mitään vahvempaa hoitoainetta (minulla on eri vahvuisia hoitoaineita), niin tästä on erittäin paljon hyötyä. Levitän sitä vain hiustenlatvoihin kuivimpiin osioihin ja loput tahmat käsistä muualle hiuksiin, jonka jälkeen hiukseni ovat sileät, pehmeät ja aivan ihanan tuoksuiset.

Tuoksu näissä kaikissa on tosi hyvä, mutta kuten sanoin, shampoo ei ole erityisen hoitava, mutta se jättää tukan mukavan ilmavaksi, joten käytän nyt tuon purnukan loppuun ja jatkan muilla shampoilla.

Sen sijaan Goldwellin värjätyille hiuksille tarkoitetut shampoot ja hoitoaineet ovat hoitavampaa laatua. Se on vähän kummallista, mutta jossain netin syövereissä oli kampaajien kertomuksia siitä, että itseasiassa värjätyille hiuksille tarkoitetut hiustuotteet ovat yleensä huomattavasti näitä muka-korjaavia tuotteita hoitavampia, jotta värjätty hius pysyy hyvännäköisenä. Kuollutta hiustahan ei mikään pelasta.

Käytettyäni värjätyille hiuksille tarkoitetut Goldwellin alta, kaipailin vaaleille hiuksille keltaisuutta taittavaa shampoota ja hoitoainetta, koska osa varmaan muistaa ne viime syksyn kanariankeltaiset hiukset ennen kuin lisävaalensin tukkaani.

Päädyin etsinnässäni vanhaan tuttuun jo hyväksi todettuun merkkiin, eli Goldwelliin. Goldwellin tuotteet on siitä puolesta hyviä, että ne ovat tyyriihköstä hinnastaan huolimatta riittoisia ja heillä on tuotteita myös paksummille hiuksille (etenkin värjättyjen hiusten sarjassa). Tukka ei tule lättänäksi vaikka hiukset löträisi juurta myöten hoitoaineella, jota muuten teen sen takia, että pian vaalennuksen jälkeen tyvikasvu on sen verran kuiva, että se kaipaa hoitavuutta, mutta ei kuitenkaan sitä, että tukasta tulee littana ja helposti rasvoittuva.

Nämä Goldwellin Blondes & Highlights -sarjan tuotteet ovat toimineet käytössäni erittäin hyvin ja taittavat hyvin keltaisuutta pois. Ei näillä samaa efektiä saa kuin joillain hopeashampoilla, mutta minä en haekaan viileää blondia vaan sellaista lämmintä, mutta ei-keltaista tukkaa. Molemmat ovat väriltään sellaisia hailakanvioletteja, riittoisia ja miedosti hyväntuoksuisia. Hoitavuutta riittää myös loistavasti sekä shampoon että hoitoaineen osalta.

Tigi Bed Head -sarjan Dumb Blonde -shampoon ja hoitoaineen sain viime jouluna joululahjaksi. Kumpikaan näistä ei taita keltaisuutta pois vaan hoitoaine on itseasiassa väriltään keltaista, mutta ilmeisesti näiden on tarkoitus olla etiketin mukaan enemmän korjaavia ja hoitavia tuotteita, kuten nuo Goldwellin Repair -sarjan tuotteet.

Pakko myöntää, että en tykkää tästä shampoosta yksinään. Se on liiankin hoitava, joten se jättää tukan tyvikasvun tahmeammaksi kuin mikään hoitoaine. Tukka ei vaan tunnu puhtaalta jos pesee tällä yksinään (eikä tämä ole hirveän riittoisaakaan), joten sekoitan tätä muihin shampoisiin, että saan tukan puhtaaksi. Joskus joudun tämän kanssa saippuoimaan pääni kahdestikin, että tukka tuntuu puhtaalta. En tykkää tahmaisesta tunteesta sitten yhtään, koska se tietää sitä, että tukka rasvoittuu alta aika yksikön.
En myöskään tykkää pumpusta, koska se hajosi ekalla käyttökerralla, eikä mene lukkoon ollenkaan, eli en voi ottaa tätä mukaan saunaan tai uimahalliin, ja toisekseen sitä saa runttailla aika monta kertaa, että shampoota saa tarpeeksi paksun tukan pesuun. Muiden shampoiden sekoiteaineeksi tämä kelpaa hyvin, niin paremmat shampoot kestää käytössä pitempään.

Hoitoaine sen sijaan on hyvä ja erittäin riittoisa. Pieni määrä riittää pitkälle, mutta yllättäen hoitavuus taas ei ole samaa luokkaa kuin shampoossa. Tällä voi läträtä hiukset päänahkaa myöten eikä tukka jää litteäksi, mutta yleensä tulen käyttäneeksi tämän jälkeen tuota Goldwellin korjaavaa seerumia hiustenlatvoihin. Otaksuisin, että tämä on hyvä hoitoaine käyttää ennen hiusten kihartamista, koska hiuksista ei tule liian liukkaat.

KCProfessionalin Color Maskit taas ovat pitkäaikaisia tuttaviani. Punatukkaisena olen käyttänyt punaista Color Mask Pepperiä ja pinkin/liilan tukan jäljiltä säilössä pyörii avaamaton Color Mask Plum ja kylpyhuoneesta löytyy molempia värejä avattuna.

Kun vaalensin hiukset, ostin tuota Color Mask Pearlia. Harkitsin Silveriä, mutta koska en tosiaan halua tuhkanvaaleita tai viileänsävyisiä hiuksia, päädyin Pearliin, joka taittaa keltaisuutta ja tuo tilalle hienoisen vivahduksen vaaleanpunaista. Väriltään aine on sellaista liilaa ja lopputulos on sitä mitä luvataan, eli helmiäisen kiiltävä, eloisan vivahteikas ja aavistuksen vaaleanpunainen. Rakastan tätä niin paljon, että hamstrasin tätä vahingossa kotiin kolme purkkia. En muistanut, että olin jo ostanut yhden avatun lisäksi toisen, joten ostin sitten kolmannen Sokoksen hiustenhellimisviikoilta. No, eipähän tarvitse enää säästellä pelkästään viikonloppuun vaan voin helliä hiuksiani ympäri viikkoa, sillä tämä antaa tosiaan ihanan eloisan kiillon hiuksille ja saa ne näyttämään hyväkuntoisille ja vivahteikkaille. En tiedä onko se erottunut kuvista (koska kaikki viimeisimmät kuvat on otettu viikonloppuisin :'D), mutta livenä eron huomaa selvästi niistä päivistä, joina olen käyttänyt Color Mask -hoitoainetta verrattuna niihin, joina olen käyttänyt joitain yllä olevia tököttejä.

Koska rakastuin tuohon hoitoaineeseen niin täysin, päätin kokeilla myös tuota Color Mask Shampoota samassa sävyssä. Virhe. En tykkää. Tuo shampoo on väriltään rusehtavaa ja saa tukasta aikaan juuri sellaisen elottoman tuhkanvärisen, jota olen yrittänyt vältellä. Kyllähän se taittaa keltaisuuden tehokkaasti pois, mutta minuun ei oikein pue se, että tukka näyttää harmaalta ja elottomalta, joten tämä on jäänyt erittäin vähäiselle käytölle. Kelpaa ainoastaan mikseriksi muiden shampoiden kanssa myös niille, jotka hakevat tuhkansävyä hiuksiinsa, koska nämä Color Mask Shampoot ei ole riittoisaa nähneetkään. Nämä eivät juuri vaahtoa, joten ainetta joutuu löträämään sen verran isolla kädellä, että pienelle purnukalle tulee äkkiä aika paljon hintaa. Olisi pitänyt muistaa tämä jo punaisten hiusten jäljiltä, mutta se shampoo sentään toi toivotun lopputuloksen - tämä ei.

Viimeisin yritys olivat nämä Sokoksen edellisestä alesta ostetut täysin tuntemattoman merkin John Friedan Go Blonder -vaalentavat shampoot ja hoitoaineet. Näillä oli hintaa puolet vähemmän kuin millään blogissa jo esitellyllä tuotteella ja toimintatehoa ihan riittävästi, mutta vaalennustehosta paha mennä sanomaan, kun tuijotan itseäni peilistä päivittäin. Ostin nämä, koska kun vaalensin juuri kasvun, siitä tuli vähän sellainen "Tein ite ja säästin"-oranssi, ja ajattelin josko nämä auttaisivat asiaan.

Näissä aineissa vaikuttavana ainesosana toimivat sitruuna ja kamomilla, joiden pitäisi hienovaraisesti vaalentaa hiuksia. Vaikea tosiaan arvioida onko tukka vaalentunut, koska se on vaalea entuudestaankin, mutta joka tapauksessa nämä ovat peruskäyttöön hyviä tuotteita. Tukka jää ilmavaksi ja hyvin hoidetuksi, eikä näitä tarvitse sekoittaa minkään kanssa. Näiden jälkeen voi myös kihartaa hiuksia, koska hoitoaine ei tee hiuksista liukkaita ja päänahkankin voi huljutella huoletta hoitoaineella. Riittoisia ovat myös ainakin tähän saakka olleet.

Näiden lisäksi ammeen reunoilta notkumasta löytyy Four Reasonsin syväpuhdistavaa shampoota, jota käytän mikserinä muiden shampoiden kanssa silloin, kun olen huljutellut tukkani hiuslakalla (ja jota käytin ennen shokkivärjäämistä), ja No Nothingin värishampoon ja hoitoaineen jämät. No Nothingin tuotteet ovat Goldwellin ohella suosikkejani, koska niissä ei ole hajuaineita eikä parabeeneja ja tukasta tulee ihanan puhdas ja tuuhea. Allergisille voin suositella, Sokoksella yksi purnukka maksaa 9.90€.

Joskus pesen tukkani myös ukolle ostetulle Erittäin Hienolla Suomalaisella Shampoolla, mutta useammin sekoittelen sitä muiden shampoiden kanssa. Viisaat ihmiset käyttäisivät aineet purkki kerrallaan pois, ettei niitä kerry montaa kymmentä kylppäriin, mutta minä sekoittelen 3-4 erilaista shampoota keskenään fiilispohjalta. Kaikkia niistä kun ei viitsi käyttää yksinään edellä kirjoitetuista syistä ja niitä parempia, joista pidän, tahdon säästellä, etteivät ne lopu heti kokonaan.

Loppuun voisin myös mainita vähän hiustenpesutottumuksistani. Pesen hiukset shampoolla illalla joka toinen päivä, joskus joka kolmas, jos se kolmas päivä on saunapäivä. Pesuajaksi valikoituu ilta, koska käyn joka tapauksessa huuhtelemassa ihon päivän päätteeksi ja olisi hölmöä käydä suihkussa kahdesti päivässä, koska tuo selkä syyhyää talvisin kuivuuttaan muutenkin. Hiustenpesuvälin pidän kuitenkin parissa päivässä, koska en kärsi tukan rasvoittumisesta enkä hilseestä.

Toissakesänä totutin hiuksia pitempiin pesuväleihin ja saatoin parhaimmillaan pestä hiukset maanantaina ja seuraavan kerran perjantaina, jolloin torstai oli kuivashampoopäivä ja perjantai sellainen "En raavi, vaikka kutittaa" -päivä. Aluksi se oli kamalaa, mutta jos sen perjantain kökötti piilossa kotona, niin kyllä sen vielä sieti ja ennen pitkää tukka oppi kestämään puhtaana ainakin sen kolme päivää putkeen ja kuivashampoota tarvitsi vasta torstaina tai perjantaina. Se oli erittäin hyväksi hiuksille, mutta kun pääsin töihin, en kehdannut mennä asiakaspalveluun "välivaiheen" hiuksilla, joten tuo joka toinen päivä vakiintui jälleen pesuväliksi. Nyt kun olen taas työtön mietiskelin jos opettaisin tukan jälleen pidemmillä pesuväleille, tai ainakin tuolle että pärjäisin esim. tiistaista perjantaihin niin, että kuivashampoota tarvitsee vasta perjantaina. En nimittäin tykkää yön yli nukkua kuivashampoolla, joten pesen sen (monesti osittain syväpuhdistavalla shampoolla) illalla pois.

En myöskään föönää tukkaa kuin vain silloin, jos suihkussakäynti menee niin myöhään, että tukka on liian märkä nukkumaan käydessä. Muuten käyn nukkumaan hiukset avoinna, monesti suihkun jälkeen kosteina ja siinä ne kuivaa yön aikana. Kostea tyyny haittaa paljon vähemmän kuin mekkaloiva naapuri ja tukkakin tykkää, kun sitä ei turhaan rasita.

Oliko teille tuttuja tuotteita ja mitä hiustenpesuaineita käytätte itse?

It's not yellow anymore!

Ai mikäkö ei ole enää keltainen? No, tukkani tietenkin!

Kävin siis eilen kampaajalla pitkän vitkuttelun jälkeen. Kun alunperin vetäisin kertaheitolla pinkistä vaaleaksi vaalennusaineella, olin aikeissa mennä kampaajalle kellertävän tukkani kanssa jo heti seuraavalla viikolla, mutta maltoin mieleni ja ajattelin, että jospa sitten pikkujouluihin. No, pikkujoulut oli ja meni ja totuin tukkaani, eikä se niin pahalta näyttänyt jos muisti käyttää keltaisuutta taittavaa shampoota ja Color Mask Pearlia, joka antoi tukkaan kiiltoa ja tasoitti sen sävyjä - olihan hiuksissani yhä punaista vivahdetta aiemman värin osalta.

Viime viikolla sitten sain aikaiseksi varata ajan kampaajalle, koska totesin, että jouluun mennessä haluan kuivista latvoista eroon. Olisin hyvin voinut varata ajan vain hiustenleikkuuteen, koska minulla on karmaisevia kokemuksia hiusten vaalentamisesta "ammattilaisella", mutta samalla juurikasvu kaipasi vaalennusta ja minä kaipasin vaaleampia (ja tasavärisempiä) hiuksia. Tai että ainakin niistä vihreistä taktisesti kuvissa piiloon jääneistä niskahaituvista pääsisi eroon.

Sisävalo saa minut näyttämään sairaalta :D Näytän maksatautiselta.

Varasin ajan Sokoksen Hyvä Olo -kampaamoon sillä perusteella, että yhtä kallista on kaikkialla muuallakin ja että sinne minulla oli S-ryhmään liittymisen jäljiltä 15% alennuskuponki. Se alennus tuli vaalennuspalveluista, mutta vaalennuksen kylkeen otin myös Olaplex-hoidon. Hintaa tuli yhteensä n. 120€, jonka maksoin mielelläni onnistuneesta lopputuloksesta. Sain oikeasti vaaleat hiukset, joissa ei ole juuri keltaisuuden häivää. Hienoinen vivahdus on tummempaa/punertavampaa siellä missä ennenkin, mutta koska ehdin jo tottua siihen, ei se minua haittaa. Kuivat latvat lähtivät ja Olaplexin ansiosta ei ole muukaan pää ihan täyttä hamppua.

Mikä hiton Olaplex?
No, jos joku muukin lukee iltapäivälehtien julkkis"uutisia", olette varmasti nähneet Kim Kardashianin platinanvaalean vaiheen ja sittemmin SAARAn platinaisen kuontalon, jonka hän hehkutti saaneensa kertariipaisulla Olaplexin ansiosta. Googlasin uteliaana ja löysin, että se on rakennekorjaava hoito, joka tukan kuluttamisen sijaan jopa hoitaa sitä.

No onko siitä mihinkään?
Vaikea sanoa. Hiukset tuntuu samalta (eli hieman kuivalta) kuin ennen Olaplexiä, mutta ehdottomasti ei kuitenkaan huonommalta ja aika lailla tukkaa kuitenkin vaalennettiin. Aine haisi vähän liimalle, tai ainakin oletan, että se oli Olaplexiä ja hiukset tuntuivat vielä kotipesun jälkeenkin pehmeiltä ja helposti kampautuvilta. Yleensä juuri ensimmäisen pesun jälkeen, kun kampaajan hienot tökötit lähtee tukasta, huomaa onko hiuksista tullut kuivaa heinää ja voin sanoa, että ei. Oli sen 25 euron arvoista, mutta ei nämä tosiaan kyllä korjaantuneet ole ja kuten kampaaja sanoikin, oli Olaplexiä tai ei, vaalennusaine kuluttaa joka tapauksessa hiuksia. Ehkä ilman vaalennusta lopputulos olisi merkittävämpi, jos ottaa pelkkänä hiuksia korjaavana hoitona tämän.

Vaiheista en osaa kertoa oikein mitään, koska kävi niin, että kampaajani oli hiljaisempaa sorttia ja kolme tuntia sujahti siinä, että olimme molemmat tehokkaasti hiljaa ehkä 10 minuutin keskustelun jälkeen.

Taidan olla vaaleampi kuin Janina!

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, minulla on paljon puolipitkiä ja katkenneita hiuksia, mutta en menisi syyttämään pelkästään vaalennusta siitä. Suurin osa hiuksista nimittäin katkesi shokkivärjätessä, joka ei itsessään kuluta hiuksia, mutta kun väriä kampaa/harjaa päässä, katkeilevat märät hiukset tehokkaasti. En ikinä harjaa tukkaa märkänä tästä syystä.

Kampaajan jälkeen käytiin Tallikahvila Kinskissä taas kerran. Omistaja oli tehnyt suklaakonvehteja!

Nämä on 60% ja 80% tummasta suklaasta ja ai että oli herkkua. Kermahatun päällä keikkuvassa suklaaukkelissa ei ole mitään muuta kuin sitä itseään, mutta tuossa simpukkamallisessa oli täytteenä juoksevaa mustikkatäytettä ja toisessa appelsiinitryffeliä. Tumma suklaa oli sen verran dominoiva maku, että mustikkaa ei juuri maistanut (mutta kerman maistoi) ja appelsiinitryffeli taas oli sellaista herkkua, että näistä tulisi hyviä joululahjoja jollekin kotimaista käsityötä (ja suklaata) arvostavalle.

Joululahjoista puheen ollen, olen hommannut jo puolet lahjoista tai ainakin suunnitellut mitä ostan ja tänä vuonna on joululahjabudjetti sen verran korkealla, että ymmärrän hyvin, kun netissä sanotaan, että menee satoja euroja joululahjoihin. Voin sanoa, että täällä menee ennen pitkään, mutta kun en ole löytänyt mitään halpaa, joka sopisi saajalle, joten ostan sitten vähän tyyriimpää, mutta sellaista, joka on varmasti mieluista. Poikaystävälle minulla oli lahja suunniteltuna, mutta sitten huomasin, ettei uuden Guitar Heron kitara toimi vanhojen pelien kanssa ja että siinä on vaan kolme nappulaa, joten se siitä sitten. Not interested, laululistakin oli huono.

Pitää varmaan sitten se uusi Rock Band 4 ostaa, mutta mistään ei saa selvää toimivatko soittimet takautuvasti ps3:n pelien kanssa. Kyllä joka paikassa puhutaan, että vanhat soittimet saa toimimaan ps4:lla, mutta ei sitten toisinpäin. Ihan varmasti on ihmisiä, jotka haluavat vain toimivat soittimet.

Onko teillä jo joululahjat hankittu, tai tiedossa, vai oletteko mattimyöhäisiä?


In English:
I finally went to the hairdresser after waiting for almost two months. Originally I had planned to go pretty much right after I bleached my hair at home, but somehow I got used to my slightly yellow hair and didn't even go to the hairdresser before my pre-Christmas Party. Well, now I decided I want to get rid of my dry ends and get a proper blonde color.

I opted for Olaplex treatment, which is supposed to heal damaged hair even while bleaching, but I think it's a bit overrated and it will not make a damaged hair miraculously healthy. Even the hairdresser said that even though it's a gentle treatment, bleaching always damages hair. I guess it would be different thing if I had perfectly healthy hair to begin with, since after yesterdays bleaching my hair feels the same as before (slightly dry), as opposed to being dry hay. So with this logic, if you have a healthy silky hair before using Olaplex bleaching, you could come out with your hair undamaged.

I also guess that if you don't bleach your hair and just take the repairing treatment, it could work just as well as all the celebrities (Kim Kardashian had hair platinum hair bleached with Olaplex) are saying it does. I wouldn't know, but for 25 euros I'm quite happy with the result. I don't have miraculously repaired silky hair, but my hair didn't take much damage either considering it's already been bleached 2-3 times within a year.

Afterwards we went to a local cafe where the owner had made chocolates. <3 They were made from 60% and 80% dark cocoa and tasted real good. I think they'd make a perfect Christmas present for someone who can appreciate all the hard work put into them and obviously likes dark chocolate. I'm more for milk chocolate, but generally anything with chocolate is good for me. :D

Kuinka amatöörikin oppii kihartamaan kuontalonsa

Hyvää sunnuntaita, tänään opimme kuinka amatöörikin saa aikaan kestävät kiharat. Tämä ei ole mainos, vaan omakohtainen kokemus siitä, että kun hylkää kihartimen käytön ja vaihtaa laiskempaan vaihtoehtoon, saattaa se kihartaminen ehkä joskus onnistuakin.

Netissä on ohjeita vaikka minkälaisiin kiharoihin, joita voi tehdä lämpörullilla, paksuilla vaahtorullilla ja tietenkin kihartimella pinnikiharoita unohtamatta. Minulle ei ole oikein irronnut miten pinnikiharat toimivat sukkakiharoista puhumattakaan, ja olenkin monesti valitellut sitä kuinka turhauttavaa on, että jos mielii saada kestävät kiharat, joutuu hiuksia käsi tutisten kihartamaan kaksi tuntia. Paksut hiukset joutuu polttamaan suurin piirtein karrelle kihartimen maksimitasolla ja vaalennuksen jäljiltä kuivat latvathan suorastaan rakastavat tätä rääkkiä.

Minulla on sekä ilmakiharrin, jonka huutoa on kiva kuunnella kaksi tuntia putkeen ja jonka kanssa joutuu kihartamaan tukan alusvaatteissa, koska muuten tulee hiki, että tavallinen saksikiharrin, jonka väliin tungetaan hiustenlatvat ja jonka jälkeen tukka kieputetaan sauvan ympäri. Tämä on siis tasapaksu versio, ei sellainen hieno kärjestä ohuempi yksilö, jonka kanssa tukan voisi kieputtaa tyvestä latvaan päin, joten kun latvat ovat muuta tukkaa ohuemmat (ja kuivat) ja ne kiertää muiden karvojen alle alimmaiseksi täydellä teholla paahtavalla kihartimella, ne suorastaan huutavat halleluujaa, että miten mukavaa on tulla kärvennetyksi taas kerran yhden tunnin ilon takia. Arvatenkin olen mietiskellyt olisiko jotain vähän vähemmän turhauttavaa tapaa saada aikaan kiharoita.

Kappas kuppas, sellainen on. Ja vielä sellainen, jota minäkin osaan käyttää. (Koska ohjeet tulivat mukana.)
Behold!

Rockin' Rollerseja myydään muutamallakin eri fiftarivaatteita myyvällä sivulla, kuten TopVintagella ja LuckyLolalla, josta ostin nämä -20% alennuksessa muutamien muiden juttujen kanssa pari viikkoa sitten. Olin katsellut näitä jo aika kauan, mutta isohko hinta (24.90-29.90€) oli pitänyt minut poissa näiden ostamisesta, koska työttömänä arvotin tukanlaiton suurin piirtein viimeiseksi tyyliin liittyvällä listalla. En sitä arvota edelleenkään älyttömän korkealle, mutta nyt oli varaa maksaa keinosta, jolla ehkä tumpelokin oppii tukkansa laittamaan ja kun alennuksen lätkäisi vielä siihen päälle, niin nämä tuli kotoutettua.

Kokeilin näitä pehmeitä vaahtopötkylöitä aiemmin tällä viikolla pestyyn ja suurin piirtein kuivaksi hiustenkuivaajalla kuivattuihin hiuksiin, jotka olin huljutellut tehokkaan tukevasti muotovaahdolla. En ehkä ihan noudattanut ohjeita, koska näytin aamulla etuhaituvistani lampaalta, vaikka olin poistanut rullat yöllä todettuani, että vaikka nämä ovat ihanan pehmeät päässä, painavat ne liikaa herkkähipiäistä pääkoppaani jos yritän nukkua kyljellään.

No, virheistä oppii. Kai?

Vasemmalla ensimmäisen yrityksen tekeytymisvaihe ja oikealla valmis vaihe ennen nukkumaanmenoa.

Seuraava yritys oli perjantaina, jolloin tein samalla tavalla kuin viimeksi, paitsi että nyt noudatin ohjeita.
Naapurit varmaan heräsivät, kun kiljuin naurusta puoli yhden aikaan ennen nukkumaanmenoa avattuani rullat (tein kiharat siis sillä tarkoituksella edellisiltana, että ne kestävät yönkin yli lukuun ottamatta takahaituvia) ja todettuani, että tulipa sitten tosiaan tehtyä rullat. Kirjaimellisesti.

No, aamulla totesin, että takahaituvissani on jotain vikaa ja että ne eivät tuppaa kestämään kiharalla, vaikka muut hiukset olisivat millaisella käkkärällä nukkumaan mennessä. Ensi kerralla teen kiharat aamusta (jos teen kiharat kuviin) ja katsotaan sitten miltä näyttää, mutta ei tämä lopputuloskaan paha ole mielestäni. Ainakaan en näytä lampaalta.

Kiharat kestivät ihan hyvin siihen saakka, kunnes menin ulos vesiräntäsateeseen ja sinne ne sitten suurin piirtein katosivatkin. Ne aiemmat kestivät tosiaan kaksi päivää siihen saakka, että kastelin tukkani, mutta nyt se kastui sitten vähän aiempaa aikaisemmin. Eli se siitä kuvaamisesta ulkona, vaikka ei sillä, että olisin lauantaina ketään saanut kuvaamaankaan.

En tiedä miten näitä vertailisi muihin kiharrukseen tarkoitettuihin rulliin, mutta näissä on siis tarkoituksena napsauttaa noilla neppareilla hiusosiot toisiinsa kiinni, jolloin ne pysyvät paikallaan. Hiusosiot voi ketjuttaa koko pään osuudelta tai sitten jos noudattaa toista ohjetta, niin ylä- ja alaosiot toisiinsa kiinni. Paketissa tulee 12 tuollaista rullaa mukana, joista neljä on noita isompia (käytin niitä etuhiuksiin) ja loput pienempiä. Siihen olin vähän pettynyt, koska paketti antoi ymmärtää, että kaikki rullat olisivat tuollaisia isoja, ellei minua ole sitten huijattu ja sain jonkun pesussa kutistuneet rullat itselleni.

Ennen näiden pehmopötköjen laittamista päähän valelin tosiaan koko pääni Cutrinin muotovaahdolla. Käytän myös Dermosilin Super Strong -muotovaahtoa, joka ajaa saman asian, mutta koska minulla on kaksi näitä Cutrinin tuotteita hyllyssä, ajattelin käyttää ensin yhden loppuun.

Kaikki tietää muotovaahdon periaatteet, mutta monet varmaan laittavat sitä vain juureen tyveä kohottamaan. Minä tosiaan valelin sitä myös latvoihin (märkänä ennen hiustenkuivaajaa), koska totesin, että sillä saa kiharat muotoutumaan helpommin käytti sitten rullia tai kiharrinta. Lisäapuna käytin Cutrinin Multisprayta (kuiviin hiuksiin), jota käytän yleensä aina ennen kihartamista, mutta jota en välttämättä käytä ennen rullia, koska näillä kuontalo muotoutuu hyvin ilmankin. Hiuslakalla tukan saisi pysymään paremmin paikallaan, mutta koska minulla ei ollut tarkoituskaan saada tuota eeppistä rullatötteröä pysymään päässä sellaisenaan vaan saada luonnolliset laineet, jotka saavat suoristua ajallaan, jätin hiuslakan käytön pois. Cutrinin hiuslakka on kuitenkin sen verran tujua tavaraa, että sillä saa varsin kestävän kampauksen aikaan.

Käytän myös monia muita hiustenmuotoiluun tarkoitettuja tuotteita, jotka eivät aina välttämättä välity kuvista ruudun toiselle puolelle saakka.

Ostin tässä taannoin Dermosilin arganöljymuotoilusuihketta, joka on ilmeisesti verrattavissa multisprayhin toiminnallisuudessaan, mutta olen käyttänyt sitä hyvin vähän, vähemmän kuin Dermosilin muotovaahtoa, jota on niin iso purkki, että sitä voisi käyttää vaikka päivittäin. Se myös toimii ja on paljon halvempaa kuin Cutrinin, joten vähän harmittaa, että ehdin ostaa toisenkin purkin Cutrinin muotovaahtoa ennen kuin hommasin tämän edellisen Dermosil-tilauksen aikoihin.

Näiden pohjustavien tuotteiden lisäksi tulee käytettyä myös kuivashampoota, tuota paskaisen aamun pelastajaa. Olen kokeillut montaa eri kuivashampoota, mutta yllättäen paras kuivashampoo ei oikeastaan ole kuivashampoo vaan hiuspuuteri. Four Reasonsin hiuspuuteri on loistava tilanteisiin, joissa tukka ei olekaan ennen töitä ihan niin puhdas kuin sen soisi olevan. Tällä ei tule sitä inhottavaa tahmaista tukkaa, jonka monet kuivashampoot aiheuttavat, vaan oikeasti puhtaamman tuntuinen tukka, josta likaisuus ja tahmaisuus katoavat. Tilalle tulee vähän puuterimainen, ilmava tunne.

Jos haluaa panostaa oikeaan kuivashampooseen, voin suositella Cutrinia. Ostin tätä ensimmäistä kertaa Sokoksen alennusta, koska ei tätä viitsi normaaliin 18 euron hintaankaan ostaa. Vähän turhan tyyristä tavaraa, mutta tekee saman kuin Four Reasons, mutta jättämättä tukkaan puuterimaista tyveä, eli vielä vähän parempi. Jos tukkaa on paljon niin kuin minulla, jää tämä kuitenkin vähän parempiin (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa pahempiin?) tilanteisiin, ettei ihan viitsi arkikäytössä käyttää tai hujahtaa se 18 euroa aika nopeasti viemäriin.

Käytin myös pitkästä aikaan Le Keux Cosmeticsin Peach Keen -huulimaalia. Sopii huomattavasti paremmin vaalean tukan kanssa kuin punaisen.

Kuvista ei ehkä aina välity se, että minä kyllä panostan tukanhoitoon ja tungen päähäni jos jonkinlaista tököttiä, mutta kun skilli ei aina riitä kärsivällisyydestä puhumattakaan, ei lopputulos välttämättä oikein vakuuta itseänikään. Näillä rullilla kuitenkin sain sen verran tyydyttävän lopputuloksen aikaan, että jopa kaltaiseni hiustenlaiton amatööri saa edes joskus kokea onnistumisen tunteita. Kerrankin voi sanoa ylpeänä:
"Ihan ite tein."

I want to be your canary

Nyt kävi näin. Minusta tuli blondi.
Otsikon referenssin tajuaville kymmenen pistettä ja papukaija-... tai siis kanarialintumerkki.

Hupsis tupsis.

Top: Lindex
Trousers: Collectif Bonnie Cigarette Trousers
Belt: Stockmann
Earrings & Necklace: Vivien of Holloway
Shoes: City-Market
Lipstick: Estee Lauder 340 Envious

Kävin tässä viime keskiviikkona uimassa pohdittuani pitkään uskallanko uida shokkivärjätyillä hiuksilla. No, hiusvärini oli sen verran haalistunut, ettei siitä lähtenyt enää väriä edes saippuoidessa, joten kävin sitten toteuttamassa kalallisia vaistojani ja sukelsin uima-altaan metriä vaille päästä päähän. Ensi kerralla sitten kokonaan.
Ensi kerralla?
Niin. Sitä minäkin mietin värjäystarpeessa olevien hiusteni kanssa, kunnes sain jo vähän aikaa trollina mielessäni mutustelleen ajatuksen blondaamisesta. Minulla oli jo yksi värjäystä edeltävää vaalennusta varten hankittu purkki, mutta senhän tietää että se riittää juuri ja juuri juureen, jos siihenkään, joten perjantain tullen kipaisin poikaystävän kanssa kaupungilla ja ostin toisen purkin. Ajatuksena oli odottaa siihen saakka, että jään lomalle tämän viikon keskiviikkona, mutta paskat - ajattelin, että jos lopputulos menee päin persettä (olihan lähtökohta hyvin kirjava), onpahan siinä sitten viikko aikaa ennen seuraavia töitä käydä korjaamassa se parturissa, vaikka tukka kuolisikin.

En minä jaksanut odottaa. Lätkäisin vaalennusaineet päähän ennen saunaa ja huuhtaisin pesutiloissa pois. Punertavassa valossa tukka näytti kamalan oranssilta, mutta kuivaneena se on ihan kivan värinen, vaikkakin vähän turhan punertava yläreunasta. Voisi silti näyttää pahemmaltakin ja totta puhuen odotinkin sen näyttävän pahemmalta päätellen siitä miten päin persettä edellinen vaalennus meni.
Nyt maltan joka tapauksessa parista viikosta kuukauteen odotella ennen kuin menen kampaajalle. Ajattelin tavoitella kunnolla vaaleaa väriä, mutta ei nyt sentään ihan platinaa, ja kuivat latvat joutaa leikata pois.

I actually like my hair.

Mitä tukalle sitten kuuluu rajun vaalennuksen jälkeen?

No, lähtökohtaisesti tukkani oli hyvässä kunnossa saksittuani vajaa vuosi sitten kaikki edellisessä vaalennuksessa pilalle (=vihreäksi) menneet latvat pois. Sen jälkeen olin värjännyt sitä kahdesti kestovärillä (tilapäisginger tasoittamaan ja sittemmin punainen todettuani, ettei se porkkananpunainen pohja toiminut) ja vaalentanut juuren. Kestovärit olivat liuenneet vaalennetusta hiuksesta pois lukuun ottamatta yhtä punertavaa rantua, joka kumma kyllä ei ole edes syypäänä tuohon punaisuuteen, vaan omat hiukseni. Wtf. Eihän niitä ollut edes värjätty tuosta kohdalta (kestovärillä).

Itse tukka on näin vaalennuksen jäljiltä hieman kuiva, mutta osasin odottaa sitä, joten valelin koko pääni kookosöljyllä ennen vaalennusta. Ei kutittanut eikä kirveltänyt päänahkaa yhtään ja tukkakin säilyi pahemmitta vaurioitta. Huomasin tosin muutamia puolikkaita haivenia niskassa ja ohimoilla, mutta minun on vaikea sanoa ovatko ne katkenneet vai olleet entuudestaan noin lyhyitä, koska siellä on muutenkin lyhyttä "vauvakarvaa" ja aiemmin tukka oli hyvin liukas ja hiukset kiinni laittaessa lyhyetkin haituvat hukkuivat pitempien joukkoon. Nyt kuontalo on melko pörröinen, mutta hiusöljy onneksi auttaa siihen, vaikka se tarkoittaa sitä, että turha yrittää kiharrella. Ei varmaan ole viisastakaan, mutta kun minä haluaisin leikkiä pukuleikkejä lomallani. Pitää katsoa voittaako järki (lue:laiskuus) vai tyyli.

Tässä vielä eeppinen optinen harha, joka saa takalistoni näyttämään valtavalta suhteessa vyötäröön. Olen jo aiemmin verrannut näitä pöksyjä Kim Kardashian-housuiksi ja tämä kuva vaan vahvistaa mielikuvani siitä.

I've got junk in the trunk.

En tiedä miltä tukkani näyttää muiden monitoreilla, mutta se ei ole ihan noin vaalea, vaan vähän kullansävyisempi (lue: kellertävä). Ostin viime viikolla jo shampoota, jonka luulin olevan alennuksessa, mutta se onkin alessa vasta tällä viikolla. Perkele. Huomenna pitää käydä Sokoksen hiustenhellimisviikolta jotain blondeille hiuksille tarkoitettua shampoota, joka poistaa keltaisuutta. En halua varsinaisesti hopeashampoota (koska yhdessä uimahalliveden kloorin kanssa lopputulos voi olla vihreä), koska en tavoittele erityisen kylmää sävyä, mutta jotain, jonka kanssa näyttäisin vähän vähemmän kanarialinnulta.


Kun otimme poikaystävän kanssa näitä kuvia, hän tuli kysyneeksi mikä asu tuo on. Minä tuijotin paitaani ja vastasin: Jailbird, joka on yksi ihana Pinup Couturen paita. (Olen haaveillut siitä, mutta en ole löytänyt sitä omassa koossani, joten hommasin sitten 15 euron halpaversion Lindexiltä venekaula-aukkoisena.) Hörähtelin myöhemmin itselleni, että bird, kun olin jo silloin päättänyt nimetä tämän postauksen kanarialintuun viittaavaksi uuden tukkavärin takia. Hörähtelin myös joka kerta itselleni kun kävelin peilin ohi, enkä vieläkään tunnista kuvajaistani (varsinkaan huulipunan kanssa), mutta kyllä se tästä. Odotan innolla miltä näytän kunnon kiharoiden kanssa vaalealla tukalla, huehuehue. Vielä enemmän odotan kuitenkin tasaisempaa blondia väriä, mutta ennen sitä pitää selvitä keskiviikon uimahallireissusta ilman, että tukka muuttuu vihreäksi.

Ei tämä sitten ollutkaan niin helppohoitoinen juttu kuin piti olla.