Lunta tulvillaan ja raikas talvisää

Kohta on kevät, tai ainakin teoriassa. Maaliskuun pitäisi olla kevätkuukausi, mutta ei vaan Suomessa. Lunta tulee oikein olan takaa ja on mukavan talvinen fiilis, kun ulkona on tupruttanut lunta viimeiset pari viikkoa melkein päivittäin. Välillä oli sellainen nollakeli, että olisi voinut mennä pyörittelemään lumiukkoja, mutta ei ehkä viitsi tehdä niin työpaikan pihalla. Omalla takapihalla taas on vastassa mäki, että jos haluaa mukavasti haastetta, niin voi yrittää kieritellä niitä ylämäkeen ja yrittää olla osumatta naapureiden autoihin, kun pallot lähtivät kierimään mäkeä alas.

Lumihangessa ja -tuiskussa töihin ja kotiin tarpominen käy hyvästä liikunnasta, mutta viisaat ihmiset lähtee kävelemään aikaisemmin, jos tietää että vastassa on hiukan haastavat sääolosuhteet. En minä, joka olin joka päivä kuluneella viikolla töissä vasta 20 yli kahdeksan. Onneksi on liukuva työaika ja nyt kun ei tule pimeääkään jo kahdelta, ehdin nähdä päivänvaloa vaikka lähtisin töistä myöhempäänkin.

Minulla on ollut välillä vähän veto poissa. Tuntuu vähän siltä, että se korvatulehdus ei lähtenyt pois edes viikon antibioottikuurilla vaan vasen korva loksahtelee edelleen lukkoon silloin tällöin eikä tunnu täysin normaalilta. Voi johtua flunssastakin, joten odottelen vielä tovin josko pahin lenssu lähtisi ennen kuin rinkuttelen kolmatta kertaa työterveyshuoltoon. Uhkakuva tärykalvon puhkomisesta pitää luurin poissa korvalta siihen saakka, kunnes tilanne käy sietämättömäksi.

Coat: MasCara
Bag: Gussacci
Boots: Tamaris
Pantyhose: Lindex

Käytiin eilen veljen kanssa ottamassa asukuvia, mutta pihtaan niitä vielä tovin. Saatte sen sijaan katsella kuvia talvitakistani, joka on kyllä näkynyt blogissa kerran aikaisemminkin juuri oston jälkeen, mutta näistä kuvista tuli vahingossa niin kivoja, että pääsevät tännekin. Sain näistä vähän sellaisen 60's viban, vaikka mikään asun osa ei ole edes reproa. Ei toisaalta tarvitse ollakaan, koska minun on vaikea jämähtää täydellisesti vain yhteen tyylisuuntaan. On mukavampaa yhdistellä asioita, joista itse tykkää ja jättää pois ne, joista ei niin välitä.

Olen käyttänyt tätä MasCaran takkia paljon viime aikoina kynähameiden (ja housujen) kanssa. Se on huomattavasti lämpimämpi kuin Hell Bunnyn takit, koska siinä on villaa ja paksuhko vuori, joten sen kanssa voi käyttää puolihihaisia paitoja paleltumatta elävältä. Yrittäkääpä käyttää 3/4-hihoja Hell Bunnyn takkien kanssa jossain muutaman asteen pakkasella, niin voi olla melkoisen koleaa kyytiä.

Asukuvien ottamisen jälkeen piipahdettiin herkuttelemassa vakiopaikassa Tallikahvila Kinskissä, jossa oli tarjolla suklaa-appelsiinikakkua ja sitruunajuustokakkua. Maistelin molempia ja herkuttelin tuttuun tapaani cafe lattella, joka oli tehty Malawi Geisha -puruista. Monessa paikassa ei sanota mistä purusta kahvit tehdään, koska vaihtoehtoja ei ole, mutta täällä saa valita useammasta eri laadusta, joissa on omat vivahteensa. Sublima on ilmeisesti suosituin, mutta itse pidän myös Caramellosta, joka on hyvin mieto ja makea, ja pikkuveli pitää Amigosta, joka on hieman vahvempi. Näiden lisäksi löytyy ainakin kolmea eri kahvilaatua.

Kahviharrastajille Kinski on siis erittäin oivallinen kahvila, koska erikoiskahveista löytyy valinnanvaraa. Kahveissahan on se ajatus, että osa on tehty nautittavaksi maidon kanssa ja osaan ei edes kuulu laittaa maitoa. Monet halvemmat espressot maistuvat palaneille, mutta ei tarvitse ostaa Kopi Luwakia, että saa hyvää kahvia. Eri pavuilla on merkitystä ja niistä saa mielenkiintoisia yhdistelmiä, joten jos juo paljon erikoiskahveja ja ennen kaikkea ajatuksella, voi kiinnittää huomiota siihen miten erimakuisia ne ovat eri paikoissa. Joissain kahvi maistuu niin ällölle, että on pakko ottaa latte makusiirapilla ja lisätä siihen vielä pussillinen ruokosokeria, mutta joissain paikoissa kahvin laatu on ihan toista luokkaa ja erikoiskahvi maistuu herkulliselle yksinään. Siksi minulla onkin varmaan 30 pikkupussia näitä kahvien mukana tulevia ruokosokereita kotona, koska kun kahvi tehdään hyvistä poroista/pavuista, niin ei tarvitse pilata sitä sokerilla.

Mutta totta puhuen, minähän en tykkää kahvista. Identifoin itseni teenjuojaksi, mutta kun asiaa katsoo tältä kantilta, ehkä minun pitäisi muotoilla sanani toisin: en tykkää kurasta. Ja useimmat Juhla Mokat, Kulta Katriinat sun muut ovat kuraa. Minä juon vain kermapersekahveja, koska olen no... kermaperse. Ammattikorkeakoulun aikaista ystävää lainaten: "Pyyhin perseenikin silkkiin."

Tästä letkautuksesta päästäänkin sopivasti siihen, että kävimme katsomassa Deadpoolin. Loisto leffa, en ole nauranut pitkään aikaan niin paljon. En välitä supersankarileffoista, mutta Deadpool ei olekaan supersankari vaan bad ass ja smart ass, jolla on great ass. Epäilin vähän Ryan Reynoldsin valintaa päänäyttelijäksi, mutta epäilykset osoittautuivat turhaksi ja leffa eeppiseksi. Suosittelen kaikille ronskin huumorin ystäville.

Huomenna on karkauspäivä, mutta luulen että siitä tulee ihan tavallinen päivä. Äiti kyllä on vihjaillut, että tienaa hamekankaat poikaystävältä ja jos niitä ei tule, niin sehän on vielä parempi. Minä taas olen niin perinteinen, että miehen pitää kosia, oli karkauspäivä tai ei. Toisekseen siinä vaiheessa parisuhteen pitää olla kaikin puolin kunnossa ja vaikka meillä on vaihteeksi menossa seesteinen kausi, en halua lukita itseäni vuoristorataan loppuelämäkseni. Minä pidän enemmän rauhallisesta köröttelystä ja siksi ajankin pyörällä. *puujalka*

Onko teillä suunnitelmia karkauspäivän varalle?


In English:
It's supposed to be spring anytime soon, but we're getting more snow - it's like winter is just getting started. I don't mind, but I'm always "late" at work, because it takes longer to walk. I've got flexible working hours so it doesn't really matter in any other way except that I need to leave later, but then again that isn't a problem either.

I think I still have otitis, because occasionally my ears become clogged, but I'm not going back to the doctors just yet, because the last time I went, they said that maybe next time we'll need to pierce my eardrum. That doesn't sound particularly tempting so I'll wait to see if it passes by on it's own.

We took some outfit photos of a dress, but you'll get photos only of my winter coat for now. I've worn it a lot lately with pencil dresses and 3/4 lenght sleeves, because my Hell Bunny coats are too cold to be worn without full length sleeves. This MasCara coat is much warmer and although it's a modern coat, it gives me a sort of 60's vibe in these photos.

We have this nice coffee house which sells cappuccinos and lattes made from multiple different coffee blends in opposite to many coffee houses selling different kind of coffees all made from same grounded coffee/beans. I've identified myself as a tea person, because I don't like regular coffee, but I guess I do like coffee as long as it's quality - and I don't find most of the regular coffee of any kind of quality. In other words I'm just very picky and therefore prefer to drink tea.

I went to see Deadpool to the movies and have to say that it was awesome although I was hesitant about Ryan Reynolds starring in it at first. He did a great job and the movie was so funny I haven't laughed as hard in ages. I can totally recommend it, even if you don't like superhero movies. I mean I don't like them, but then again Deadpool really isn't a superhero. He's a bad ass and a smart ass with a great ass, and that's it.

Tomorrow is leap day so do you have any special plans or is it just a normal day for you?

Burgundy once, burgundy twice

Meinas tänään käydä kuulkaa niin, että oli vähällä, että olin kirjaimellisesti yksin elokuvissa. Menin töiden jälkeen katsomaan Tyttökuningasta ja parikymmentä minuuttia yksin kökötettyäni alkoi jo vaikuttaa siltä, että joudun katsomaan leffan kirjaimellisesti yksin, mutta pari minuuttia ennen leffan alkamisajankohtaa elokuvateatteriin lappoi muutakin porukkaa. Väljää siellä oli siitä huolimatta ja oikeastaan ymmärrän miksi - ei ollut kovin kaksinen leffa. Jos haluatte nähdä oikeasti hyvän pohjoismaalaisen pukudraaman, katsokaa En kongelig affære, joka tunnetaan Suomessa nimellä Kuningatar ja henkilääkäri, muualla maailmassa The Royal Affair. Voin suositella sitä lämpimästi, koska Tyttökuninkaassa ainoa hyvä asia oli Francois Arnaud, joka esitti Borgiasissa Cesarea. So hawt.

Jos ette ole vielä kuulleet The Borgiasista, niin voin suositella sitä. Suosikkiohjelmani ja mielestäni parempi kuin Game of Thrones. Siinä missä GoT vetää tietyt jutut överiksi, pysyy The Borgias vielä hyvän maun rajoissa niissä inhottavissakin aiheissa. Ainoa huono asia koko sarjassa on siinä, että se loppuu vähän seinään, mutta katsoisin sen mielelläni uudestaan ja uudestaan jos ei olisi vielä kuusi kautta Siskoni on noitaa edessä. Sillä välin kun minä palaan takaisin lapsuuteen, te voitte valistaa itseänne Borgiasilla, jollette ole jo niin tehneet.

Edellisessä postauksessa esittelin Collectifin ostoksia ja mainitsin ostaneeni jotain myös Hell Bunnylta, joten tässä on. Ylläni on Hell Bunnyn Sasha-mekko, jota sai keväällä pirteän turkoosina, mutta jota en ostanut koska en tykkää meksikokalloista. En myöskään välitä viininpunaisesta, joten on varmaan pienimuotoinen ihme, että ihastuin tähän mekkoon, jossa yhdistyy kaksi asiaa, joista en niin välitä.
Ehkä kaksi miinusta on lopulta plussa?

Kun näin tämän mekon netissä, katsoin että ihan kiva, mutta että taas ne perskutin meksikokallot, joista en tykkää. Sitten näin mekon wannabella livenä ja katsoin, että yllättävän kivanvärinen lähes viininpunaiseksi mekoksi, mutta taas ne meksikokallot. Seuraavalla visiitillä päädyinkin jo sovittamaan mekkoa, koska malli siinä on aivan ihana, printistä viis... ja sitten se olikin jo ostoskassissa Hell Bunnyn lyhyen mustan petticoatin kanssa, joka on muuten tässä pidemmän Samsin petticoatin alla antamassa volyymia. (Jostain syystä musta Samsini on aina ollut muita luttanampi ja olen siitä hyvin katkera.)

Mekon vyötärö istui poikkeuksellisen hyvin. Yleensä Hell Bunnyn mekoissa on minulle väljähkö vyötärö ja sama vika on esim. Camellia-mekossa, jonka ajattelin laittaa vähän käytettynä kiertoon juuri tästä syystä, mutta Sasha-mekko istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei sen kanssa tarvitse edes vyötä. Ei myöskään haittaa yhtään, vaikka vyötärö on hieman liian korkealla pitkälle selälleni, koska niin kauan kuin mekon kanssa käyttää tyllihametta se korostaa sitä vähäistä vyötäröä, joka minulla on kaiken mässäilyn jäljiltä vielä olemassa.

Myös mekon rintamus istuu ihanasti sekä pienemmille että isommille rinnoille. Rypytyksen ansiosta ei näytä pienemmilläkään rinnoilla siltä, että yläosaan jää tyhjää ja samasta syystä mekko näyttää kauniilta myös runsaammin siunatuilla naisilla. Kokeilin sekä tavallisilla liiveillä että bombshell-liiveillä ja molempien kanssa istui hyvin - ei ottanut mistään kiinni eikä jäänyt roikkumaan päällä. Vaihteeksi ei tarvitse valita alusvaatteita mekon mukaan niin kuin Vivien of Hollowayn mekoissa, jotka vaativat vähän ekstratäytettä, tai kuin Lady Vintagen Sophia-mekossa, jonka kanssa pitää olla mahdollisimman litteät liivit jos meinaa saada rinnat mahtumaan, vaikka sitä on väljennetty koko yläosasta.

Hell Bunnylla on ollut vähän hittejä ja huteja mekkojen istuvuuden kanssa, mutta ihana tietää, että ovat ottaneet opikseen. Joissain mekoissa on joustamaton, hyvin pieni tila rinnoille ja väljä vyötärö, ja joissain taas on rintamuksessa (ja edelleen vyötäröllä) liikaa tilaa. Yleensä ottaen olisi hyvä, jos koot eivät heitä ihan häränpyllyä millään merkillä, koska kun kerran löytää hyvän mallin, soisi sen olevan samaa kokoa myös seuraavalla kerralla.

Sasha-mekko ei ole ainoa viniinpunainen vaate kaapissani. Minulla myös syksyllä blogissa vilahtanut Hell Bunnyn Coleen-takki, johon olin alunperin pettynyt, koska siinä(kin) on turhan väljä vyötärö, mutta kunhan alle laittaa tarpeeksi tuhdisti tylliä, niin kyllä se vyötärö siinäkin esille pääsee.

Vaikka tykkään paukkupakkasista, olen itse asiassa tyytyväinen, että vaihteeksi sää sallii näiden ohuempien "villakangas"takkien käyttämisen. Hell Bunnyn takeissa ei ole yhtään villaa, joten niillä ei tarkene alle -10 asteen lämpötiloissa ilman kunnon kerrostamista ja minä kun en tykkää ahtaa tuhatta neuletakkia päälle, joudun kulkemaan vähän vähemmän tyylikkäissä asuissa pakkasilla, jos mielin käyttää kellohelmoja ja tyllihameita. Nyt olen kuitenkin päässyt käyttämään sekä Coleenia että Trixiä ja myös uutta talvitakkiani, jossa on sen verran täytettä, että sillä tarkenee kyllä niillä -20 asteen pakkasillakin vallan hyvin. Tyllit jää vain silloin käyttämättä ja sitten palelee takalisto, kun ei ole ekstraröyhelöt lämmittämässä.

Viininpunaista tuli myös ostettua Collectifilta Jessica-neuletakin muodossa. Ajattelin käyttää sitä Dolores tartan-mekon kanssa, joka odottaa yhä tilaamista, mutta myös Sasha-mekon kanssa. Minun piti laittaa se kuviin päälle, mutta jotenkin se ei vain sopinut niin hyvin yhteen Sashan kanssa kuin luulin. Näemmä riippuu hyvin paljon vaatekappaleesta pidänkö siitä viininpunaisena vai en, mutta Jessica alkaa olla jo vähän turhan rusehtava makuuni. Otaksun, että se toimii paremmin mustan kanssa kuin yhtenä osana jo muutenkin punaista asua. Liika on liikaa.


In English:
I went to see The Girl King today, a movie about Queen Christina of Sweden. It wasn't particularly good so if you want to watch a good scandinavian historical drama I'd rather recommend The Royal Affair. The only good thing about The Girl King was Francois Arnaud who was so hot I didn't mind the rest of the cast being bad. He played Cesare Borgia in the Borgias which is one of my favourite tv series - imo it's better than Game of Thrones. Where GoT goes over the top The Borgias stays classy and of course Cesare is just so hawt.

Enough of movies and tv series, let's get into dress business! I'm wearing Sasha dress in red by Hell Bunny and even though I'm not into neither burgundy colour or mexican skulls, this dress has both. Maybe two bad things make one good thing?

I've never had a Hell Bunny dress that sits this well. Usually they have too large and too high waist, but this dress actually fits tight on my waist. The waistline is still too high for my long back, but I don't mind since for once I don't need to wear a belt with a Hell Bunny dress. On top of that the bust sits really well too; I tried the dress on with normal bra and bombshell bra that enlarges the chest and it sit well both ways. No need to choose underwear according to the dress, just go with what you're wearing!

Surprisingly enough even though I don't particularly like burgundy, I've got other clothes in burgundy as well. For one I've got the Jessica cardigan I recently bought from Collectif and my Hell Bunny Coleen coat. I can finally wear it again now that it isn't too cold, but I still dislike the too large waist. If I wear poofy enough petticoat underneath it, it stops bothering me, but I'd still prefer it sit tighter on my waist enhancing my figure and not hiding it.

Malja(ton) Suomelle

Kuulin viikolla Malja Suomelle -päivästä mistäs muualtakaan kuin Tallikahvila Kinskistä, jossa käytiin torstaina herkuttelemassa laskiaispullilla ja Runebergin tortulla. Ideana on kippistää alkoholilla, mehulla, kahvilla, teellä, kuka milläkin Suomen ravintola-alan yrittäjille tänään sunnuntaina ja pitihän sitä itsekin osallistua tukemaan paikallisia yrittäjiä. Käytiin siis tänäänkin veljen ja äidin kanssa Kinskissä kahvilla, mutta feilasin, koska otatin kuvan itsestäni ilman tilaamaani cafe lattea. #fail

Tuin tällä viikolla myös muita paikallisia yrittäjiä. Ostin maanantaina wannabelta mekon ja lyhyen mustan tyllihameen kuppikakkumekkoani varten, koska se pinkki on edelleen liian pitkä, ja torstaina kipaisin myös vaaleanpunaisen patellivyön. Minulla on rusettivyöni, mutta vähän arkisempaan käyttöön peruspatellavyö on parempi.

Eilen käytiin kuvaamassa ja mutustamassa ruokaa Caperossa. Muistin, että pizzat ovat pienempiä, joten kun ahdoin pikkupizzani, oli kyllä sellainen ähky, että en tiennyt repeääkö vatsa vai mekko ensin.

Lauantai-illan kruunasi The Revenant, joka käytiin katsomassa elokuvissa. Olen harmitellut sitä, etten ehtinyt katsomaan The Hateful Eightia elokuvissa, koska kukaan ei lähtenyt kaveriksi (ja liian myöhään arkena, kun on pitkä matka kävellä kotiin), mutta ainakaan en missannut kaikkia paljon hehkutettuja elokuvia. The Revenant on yksi niistä. Se ei ole suosikkielokuvani DiCaprion pääosittamista elokuvista, mutta varsin hyvä ennalta-arvattavuudestaan huolimatta. Loppua kohden meno alkoi mennä vähän yksitoikkoiseksi, eikä elokuva paini ihan samassa sarjassa kuin esim. Suljettu Saari ja Inception.

The Revenant on mielestäni enemmän taiteellinen leffa kuin toimintaelokuva, vaikka oli siinä omat toiminnalliset kohtauksensakin.  Ymmärrän vertaukset New Worldiin, mutta pakko sanoa, että New Worldissa oli enemmän ulottuvuutta varsinkin hahmoissa. Osa The Revenantin sivuhahmoista oli varsin teennäisiä - juuri sellaisia, jotka on kirjoitettu elokuvaan vain siksi, että tapahtumat voivat edetä tietyllä tavalla, eikä siksi että heillä olisi muuten minkään sortin merkitystä.

Kyseessä on ihan hyvä leffa, joka ei tarjoa mieltä mullistavaa juonta tai toimintaa, mutta ei se kai ole tarkoituskaan. The Revenant on yhden miehen näytelmä (ja Dicaprio hoitaa osansa hyvin), joka keskittyy tunteisiin ja erityisesti kärsimykseen, jolle on löydetty puitteet 1800-luvun alun Amerikan erämaasta. En minisi sanomaan yhtä hyväksi kuin Inception ja Suljettu saari, mutta ehkä minä vain pidän enemmän älyllisesti haastavasta kuin taiteellisesta materiaalista.

Ylläni näissä tämän päivän asukuvissa on Collectifin mega-alesta tilattu Dolores-toppi. Jännä juttu näiden kanssa on se, että en oikein välitä niistä ryppyhihoista, koska ne puristavat käsivarsia, mutta silti näitä tulee ostettua joka vuosi. Tämä on jo neljäs punaisen, valkoisen ja vaaleansinisen pallokuvioisen topin lisäksi. Haaveilen myös yhä siitä sinipunatartankuvioisesta Dolores-mekosta, jonka tilasin, mutta joka oli loppunut sillä aikaa, kun täytin ostoskoriani muilla aletuotteilla. (Enkä ollutkaan odotellut ennen tätä kivaa pikkuilmoitusta kuin puolitoista viikkoa.) Collectif palautti mekosta maksetut rahat tililleni ja pisti paketin matkaan, joka saapui tiistaina reilu kaksi viikkoa tilaamisen jälkeen.

Paketissa oli Dolores-topin ohella kolme bengaliinimekkoa, neuletakki, kaksi Elizabeth-boleroa, ne kauan kaivatut ja halvalla ostetut navynväriset Hayworth-housut ja yhtä lailla navynsininen Annie-neule kirsikkakuvioilla. Jostain syystä ostin kaksi kirkkaanpinkkiä mekkoa, koska oletin niiden olevan eri materiaalia, mutta nope, molemmat ovat bengaliinia. Tempest-mekon ostin myös aivopierusta violettina parilla kympillä, vaikka en edes pidä violetista. Täytyy kai opetella pitämään?

Collectifilla on vähän jännä juttu bengaliinin kanssa. Minulla on Regina-kynämekkoja nyt kolme kappaletta ja kaikissa on erilainen materiaali, vaikka kaikki ovat bengaliinia. Ensimmäinen punainen Regina-mekkoni on paksuhkoa, napakkaa bengaliinia - samaa kuin Regina Doll-mekko, mutta toinen navynvärinen on huomattavasti ohuempaa materiaalia, josta uhkaa näkyä läpi. Hayworth-housut on tätä samaa todella ohutta ja sileää bengaliinia, mutta ei haittaa kun ehdin jo tottua siihen, että pienet apuvälineet (lue: litistävät/saumattomat alushousut) ovat tarpeen.

Sitten on nämä uusimmat bengaliini-mekot. Ne ovat kaikki paksua ja yllättävän karheaa kangasta. Kangas joustaa hyvin, mutta erityisesti Tempest-mekkojen kangas on huomattavan karhea ja vähän epämukavakin. En tiedä onko tämä vain pääkoppani mielleyhtymä, mutta pinkin Regina-mekon kangas on himpun pehmeämpää (tai sitten se pehmittyi käytössä) ja laadukkaampaa. Jos kangas kuitenkin on luuloistani huolimatta samaa, en tiedä miksi toinen mekko maksoi uutena 35£ ja toinen 55£, vaikka halvemmassa on enemmän kangasta.

Ostan välillä kalliitakin mekkoja, mutta arvatkaapa mikä oli hauskaa tämän paketin kanssa?
Mekot olivat halvempia kuin muut vaatteet!
Kallein tuote oli tuo viininpunainen neuletakki ja hyvänä kakkosena tuli Annie-neulepaita, jota ette kuvasta erota, mutta jonka kuvautan kunhan ehdin. Dolores-toppi ja Elizabeth-bolerot hiihtelivät samassa parinkympin hintaluokassa violetin Tempest-mekon kanssa ja hinnaltaan alimmat olivat pinkki Regina 16€ ja Tempest, joka irtosi 10€ hintaan samaten kuin Hayworth-housut. Tuli säästettyä useita kymppejä tuotteista, jotka olisin voinut ostaa normaalihintaisenakin (Regina-mekko ja Hayworth-housut), joten voisin sanoa onnistuneeksi tilaukseksi siitäkin huolimatta, että nyt se tartankuvioinen Dolores-mekko pitää ostaa jostain tuplahintaan.

Oletteko tuhlanneet joulun jälkeisiin alennuksiin? Osallistuitteko Malja Suomelle -päivään vai menikö kokonaan ohi?

This time not in English, sorry!

Spring is coming - bring out the pastels!

Nyt on saatu nauttia hyvistä säistä oikein urakalla. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut parhaimmillaan päivällä kahdeksan astetta. Eli siis hyvä aika kaivaa pastellivärit kaapista ja ostaa vaaleanpunaista huulipunaa.

Tämän päivän asun rakensin kokonaan uuden huulipunani ympärille - mutta sitten kävi sellainen kämmi, että huuleni olivatkin niin kuivuneet, että uusi upea punani upposi juonteisiin ja kurttuihin ja näytti kamalammalta kuin huulilta karannut vanhan mummelin 20 vuotta huulipuna. Eli ei niin kauniilta.
Ostin tässä torstaina(ko?) Tokmannilta jonkin verran meikkejä, kun kaikki Maybellinen meikit olivat -40% alennuksessa. Ostin uuden eyelinerin, joka on tähän mennessä varmaan parhain mitä olen käyttänyt (saa nähdä kuinka nopeasti kuivahtaa), uuden poskipunan entisen silpun tilalle ja huulipunaa, sekä Baby Lipsin ihan vain siksi, että sitä on ilmeisesti hypetetty kaikenlaisissa blogeissa. Ei kyllä ole hypettämisen arvoinen, mutta ainakin tuo Cherry Me värjää huulia ihan kiitettävästi. Mutta niin kyllä värjää nämä peruspunaiset huulirasvat aina Pirkka-rasvasta lähtien, että en kyllä neljän euron täyteen hintaan ostaisi. Kuvissa minulla on Baby Lipsiä, mutta alta taitaa paistaa poistetun pinkin huulipunanen jämät.

Ostin kaupungilta aika paljon muutakin, mutta teen ostoksista erillisen postauksen, ettei tule ihan sillisalaattia tähän. Ehkä joskus sen huulipunankin esittelen, jota varten näitä kuvia nimenomaan piti ottaa, mutta olisi se pitänyt tietää jo siinä vaiheessa, kun huulet sanoo ei, ettei kuvistakaan tule mitään. Aurinko poltti käytännössä kaikki kuvat ja yritin pelastaa niitä sekä Photoshopilla että Windowsin Valokuvavalikoima-työkalulla, jota serkku suositteli, mutta päädyin repimään vain lisää hiuksia automaattitallennuksen ja jatkuvan palauttamisen kanssa. Minä haluan pitää varmuuskopiot tallessa, enkä tallennella päällekkäin.

Mitä tulee vaatteisiin, tarvitsen pastellisävyisen neuletakin. Minulla on jo kolme pastellisävyistä mekkoa, joiden kanssa ei ihan joka kerta viitsi tuota valkoista neuletta pitää, eikä se edes kaikkien kanssa sovi kellertävän sävynsä kanssa. Hell Bunnylla on muutamia kivoja neuletakkeja, mutta en ole löytänyt sopivaa vaaleanpunaista, joten alan kallistua vaaleansinisen puolelle. Kevään mallistoissa on useilla merkeillä ihania pastellisävyjä, mutta erityisesti Collectifin sivuille niitä tulee hitaasti. Hell Bunnyn ihania mekkoja sen sijaan pupsahtelee milloin mihinkin kauppaan, joita kyttään kieli pitkällä.
Camellia-mekko on tosi kaunis, mutta yläosan malli hiukan epäilyttää, koska en tykkää kaulaa kohti kurottavista sydänkaula-aukoista; mielestäni niiden kuuluu olla rintojen kohdalla, jossa malli pääsee parhaiten esille, eikä reippaasti rintojen ylle, jolloin näyttää siltä kuin tissit roikkuisi. Kun tulisi vielä se kirsikkakynämekko niin hyvä olisi ja vielä parempi, jos nämä tulisivat wannabelle, niin pääsisi sovittamaankin.

Muiden merkkien mekkoja kyllä kehtaa tilata netistä, mutta valitettavasti Hell Bunnyn mekot ovat milloin minkäkin kokoisia ja yleensä vielä sillä isommalla puolella vyötäröltä mutta rintojen kohdalta pienellä, niin niitä on ihan hyvä päästä sovittamaan. Voihan ne aina tietysti palauttaa, mutta jotenkin se on niin "iso vaiva", etten lämpene sille. Yhden ainoan Hell Bunnyn mekon olen tilannut ja senkin vain siksi, että se maksoi alessa jotain kolmenkymmenen euron luokkaa ja oli malliltaan erilainen kuin muut + onhan punaset pilkut aina söpöjä.

Yksi merkki siitä, että kevät on tulossa, on se, että minulla on enemmän energiaa. Jaksan tehdä postauksia, minulla on ideoita, jaksan ja haluan ulkoilla, teen ruokaa ja leivon, enkä vain röhnötä koneella. Röhnötän sängyllä lukemassa jotain vielä Fifty Shadesiakin pornompaa kirjasarjaa, joka jää kieroudessaan ja käännöstankeroudessaan reippaasti kakkoseksi. En tiedä mitään kirjaa, joka olisi käännetty niin pirun huonosti kuin Maya Banksin Huuma. Se käännös on kuin 12-vuotiaan tekemä; tehty niin punastellen ja nolostellen, että kirjotusvirheitäkin löytyy joka luvusta.

En tiedä mistä olen saanut vaikutteita, mutta viime yönä oli sellaiset zombiapokalypsit unissa, että jopas paukkui. Pelastin koiran metsästä, ryllin jonkin toisen ryhmän hallussa pitämään sairaalaan Pöysti kainalossa, koska omalla ryhmällä ei ollut rahkeita pitää haukkuvaa koiraa hallussaan. Siellä sitten yhdessä iskän kanssa ammuin monikerroksisen rakennuksen sisäpihalla riehuvaa kyklooppia valtavalla yli metrin pitkällä jalkajousella, kiväärillä ja jonkin sortin yrjövatsahappoaseella ja yritin pelastaa toisella puolen sisäpihaa olevalla parvekkeella olevat ystäväni. Siinä välissä vannoin uskollisuutta pahalle kykloopille ja sitten kuitenkin puukotin (= ammuin) selkään jalkajousella.
Jep. Isä-tytär-koira laatuaikaa a'la Maawo.

Tänään tulee töllöstä ensimmäistä kertaa koskaan Mad Max. Kakkososa on näytetty luvattoman monesti, mutta vuonna 1979 julkaistu ensimmäinen osa joutui sensuuriin ja nyt vasta 36 vuotta myöhemmin näytetään tv:stä. Se ei tainnut koskaan olla edes elokuvalevityksessä raakuutensa vuoksi, joten odotan kello yhdeksää kuin kuuta nousevaa ja olettaisin, että isäkin tahtoo katsoa kyseisen leffan. On sellainen klassikko kyseessä, että ihmettelen jos jättää katsomatta. Siinä sitä postapokalyptistä maailmaa onkin kerrakseen ;P

Käärme- ja matelijanäyttely ja Muumit Rivieralla

Lauantaina kävin veljeni kanssa katsomassa käärmeitä ja matelijoita lyseolla pidetyssä Käärmenäyttelyssä. Ei siellä nyt mitenkään uskomattoman montaa luikeroa ollut, mutta kyllähän niitä tuli jonkin aikaa tuijotettua.

Suosikkejani olivat isot käärmeet, koska toinen niistä sattui olemaan varsin koominen otus. Aluksi molemmat olivat paikallaan kuin täytetyt eläimet, kunnes toinen sai päähänsä mennä ahdistelemaan kaveriaan ja lipomaan tätä kielellään. Kaveri nytkähti joka kerta kuin sanoakseen "lopeta!" mutta toinen jatkoi härnäämistään.

Näyttelyssä oli kaksi 25 kg jättiläisluikeroa ja pari vähän pienempää, jotka piilottelivat "matopelinsä pelanneena" nurkassa mytyssä. Loput käärmeistä olivat joko pieniä tai keskikokoisia.
Käärmeiden ohella näyttelyssä oli myös muutama lisko, kaksi keskenään tappelevaa iguaania, jotka kaikista riidoistaan huolimatta rakastivat toisiaan ja hämähäkkejä, sekä vastenmielisimmistä otuksista vastenmielisimpiä, eli torakoita. Hyi.

Menin näyttelyyn niissä toiveissa, että pääsisin hipelöimään luikeroita ja oi auvoa, kun joku lapsista halusi päästä koskettelemaan käärmettä. Muiden viedä empiessä menin tyrkylle ottamaan käärmeen syliin.

Harmi, ettei tuota isompia käärmeitä saanut pitää käsissä. Tai olisi ehkä saanut, jos olisi maksanut sen kahdeksan euroa itsensä kuvauttamisesta käärmeen kanssa. Mietimme veljen kanssa olisiko toisen 25 kg lötköistä saanut ottaa tyylikkäästi olkapäälle muhimaan, mutta minua lyhyempi hoitaja/mies ei jaksanut pidellä itsekään kärmestä kovin pitkään kädessä vaan se pääsi takaisin häkkiin jatkamaan asuinkaverinsa ahdistelua.

Lötkön nimi oli Hemuli, ja siitä päästäänkin osuvasti Muumeihin.

Kävimme katsomassa sunnuntaina veljen kanssa Muumit Rivieralla. Siellä oli enimmäkseen lapsiperheitä ja sitten minä veljeni kanssa takarivissä nauramassa niille elokuvan aikuisille suunnatuille jutuille. Muumipappa ja #viski, Niiskuneidin puolen miljoonan tippi, koska hän sai jo bikininsä ja Pikku Myyn touché.

Koska sitä ollaan Suomessa, kukkahattutätien ja mielensäpahoittajien luvatussa maassa, tottahan toki tästäkin saatiin aikaan kohu. Kaikki viittaukset oli tehty hienotunteisesti, eivätkä lapset ajattele kissoista koirien sijaan tykkäävää koiraa samalla tavalla kuin kaksimieliset, pervot aikuiset. Tai sitä että Muumimamma nyt vain sattuu tarjoamaan aspiriinia papan viskin nauttimisen jäljiltä. (Sehän on varsin opettavaista.)
Ja tästähän saisi varmaan toisen kohun, lastenelokuvassa alkoholimainintaa! Paitsi ettei Muumit Rivieralla ole pelkästään lastenelokuva vaan enemmänkin koko perheelle (ja vielä enemmän aikuisille) hupia tarjoava animaatio. Jos joku on lukenut joskus Muumikirjoja, niin ainakin Muumipeikon kummituseläimeksi muuttumiskohtaus on paljon järkyttävämpi kuin mikään osa elokuvan sisällöstä - Muumipeikko näet hakataan omien ystäviensä toimesta.

Nyt kieltämään kipin kapin Muumit, ettei vain vahingossakaan järkytetä lapsia tai tärähtäneitä aikuisia, vähän niin kuin ne kolme sensuroitua jaksoa Muumilaakson tarinoista, joissa Pikku Myyn synttärit menevät pieleen, merirosvo kaappaa Niiskuneidin ja puussa sattuu asumaan demoni. Näistähän kaikista traumatisoivin on ehdottomasti se kuinka Pikku Myyn syntymäpäivät "unohdetaan", vaikka lopulta niitä juhlitaan kuitenkin.

Joskus ei voi kuin ihmetellä mistä kaikesta ihmiset keksivätkään valittaa. Seuraavaksi Leijonakuningas on varmaankin pornoelokuva, mutta tästähän on olemassa myytti jo valmiiksi muutenkin. Ainoa asia minkä tästä opimme on, että aikuiset ne ovat vain pohjattoman kaksimielisiä - ja se taas ei tarkoita, että lapset olisivat.
Surku vain sattuu olemaan koira, joka pitää kissoista.

Kynämekoissa elokuviin

Tiistaina menimme käymään terasseilla ja elokuvissa Paawon ja pikkuveljeni kanssa. Pikkuveli pääsi taas toimimaan kuvaajan roolissa yhtä terassiolutta ja hyvää seuraa vastaan.

Paawo maisteli Valossa vähän fail mimosaa, minä jäävettä. Pikkuveli kittasi Solia kuin kuningas. Waahdossa päätin ottaa jonkin limedrinkin, joka oli kyllä ihan hyvä, mutta ehkä siihen olisi sitä mangosiirappia voinut laittaa vähän vähemmän. Paawolle (luultavasti) selvisi mitä eroa on lyhyellä ja pitkällä drinkillä.

Kuten otsikko kertoo, menimme katsomaan Maleficentin, jonka näkemistä olin odottanut. Odotus oli aika lailla turhaa, koska elokuva oli kerronnaltaan jokseenkin tökerö ja Elle Fanning oli kaikkea muuta paitsi Sleeping Beauty. Näyttelijäsuoritukset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia kaikilla muilla paitsi Angelina Joliella, joka sentään suoriutui pääroolista hyvin.

Puolessa välissä leffaa sitä tuli ihmeteltyä, että miksi ihmiset yhtäkkiä alkavat puhua feikkiskottiaksentilla. Ja mistä hitosta se lateksiasu oikein ilmestyi? Ja miksi ihmeessä ne keijut oli pakko tunkea elokuvaan? Tuntui siltä, että elokuvaan oli pakolla ahdettu elementtejä piirrosklassikosta, että sen tunnistaisi samaksi tarinaksi, mutta tarinasta tuli eri siinä vaiheessa, kun puiset Diablot ratsastivat hyvän demonin näköisen Pahattareksi kutsutun keijun rinnalla sotimaan. Ei saa arvostella koiraa karvojen perusteella, niinkö?