lauantai 22. marraskuuta 2014

Uusi talvitakki - Hell Bunny Coleen Coat in Burgundy

Rahanmenoa on ollut ja tulee olemaankin. Kampaajakäynnit söivät paitsi tukan kunnon myös pirusti rahaa, ja päätin lopulta minkä talvitakin hommaan: Hell Bunnyn Coleen coatin, viininpunaisena. Arvoin pitkään ostanko tämän vai sen vaaleanpunaisen, mutta totesin että punainen on väriltä käytännöllisempi. Haaveilin myös Bannedin talvitakista, mutta siinä ei ollut riittävän leveä helma tylleille, enkä tykkää leopardikuviosta, joten vaihtoehdoksi jäivät vain Hell Bunnyn takit siitäkin huolimatta, ettei niiden materiaalissa ole villaa laisinkaan.
Sen jälkeen arvoinkin vain koon kanssa, koska pidän takistani myötäileväni ja tämä osoittautui arvatenkin jokseenkin väljäksi mittojen mukaan. Menisi tällaisenaankin, mutta harkitsen kavennuttavani ompelijalla, koska pitäisi pari muutakin kesästä asti kaapissa joutilaana roikkunutta juttua kaventaa, että pääsevät käyttöön.
Google väänsi värit sinertäviksi, vaikka kuvan "parantelu" on poissa käytöstä. FML.
Halusin kirkkaanpunaisen takin, mutta kyllä viininpunainenkin menee. Kellohelman alle mahtuu hyvin tyllit ja takki on lämmin, vaikkei siinä villaa olekaan. Tosiaan kavennuttamista harkitsen, koska haluaisin tyköistuvan vyötärön, mutta toisaalta vähän (tai tässä tapauksessa paljon) ilmaa välissä pitänee minut lämpimämpänä. Toisaalta kovemmille pakkasille minulla on paksumpi talvitakki.

Luulen, että takista tulee vähemmän tätimäinen jos kavennutan sitä vähän selästä, minulla kun on hyvin kaareva selkä ja muuten tulee telttafiilis, jos vyötäröllä on yli 10cm ylimääräistä kangasta.

Mitä tulee muihin kuluneen viikon asioihin, ei hiusten vaalennus mennyt vieläkään ihan nappiin. Juuresta olen ihan blondi, välimaastosta tuo mitä kuvissa näkyy, eli jonkin sortin punertava vaaleenruskea/palanut hius ja sitten yhdessä kuvassa näkyykin kauniisti vihreä tupsuni. Tukka on rutikuiva, joten enpä taida ihan heti vaalentaa lisää, jos vaalennan ollenkaan, mutta eiköhän tähän joku shokkiväri tartu.
Mietin vaan sitä syväpuhdistavan shampoon käyttöä ja shokkivärjätessä tapahtuvaa hiusten harjaamista, että pään saa vaahtoamaan, joten voi olla melkoinen takkutukka edessä värjäysvaiheessa. Hrrr.

Alunperin halusin värjätä koko pään violetiksi, mutta nyt mietin pinkkiä ja punaista. Molemmista pääsee sitten joskus liukumaan violettiin kyllästyessä, mutta vain niin kauan kuin laitan päähäni vain "kylmän" sävyistä punaista, ettei tukka muutu oranssiksi. Ongelmana on vain se, että punaisella on tapana karata viemäriin jo parissa pesussa ja koska pohja on hyvin kellertävä, kummittelee se oranssin tukan kauhukuva viime vuodelta. :D

Harkitsin myös lätkäiseväni kuparin kestovärin pohjalle tasoittaakseni värisävyeroja, mutta vaalennettuun tukkaan siitä saattaa tulla vähintäänkin mielenkiintoisen sävyinen.

En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Hoidan päätäni Goldwellin korjaavilla tuotteilla, joihin napsahti kolmisenkymppiä, kylppärissä on No Nothingin ja Goldwellin värishampoitakin ja sitten ostin myös neitsytkookosöljyä, joka on kuulemma hyvä lätkäistä vaalennuksen/kestovärin alle, että suojaa vaurioilta. Ei se mitään tietenkään korjaa, mutta öljymaskeja voi tehdä saadakseen paremmantuntuisen kuontalon ja eilisen kookosöljyllä lutraamisen jäljiltä pää tuntuu ihan hyvältä. Tukka on yhtä pehmeää pumpulia kuin Janinalla.
Tosin en tiedä johtuuko se öljystä vai shampoosta, mutta ajattelin kokeilla eri kombinaatioita ja katsoa mikä on paras shampoo+hoitoaineyhdistelmä kuivan tukan pelastukseksi. Katsotaan parin viikon päästä mitä tälle uskaltaa tehdä, mutta houkuttaisi kyllä olla blondinakin pitkästä aikaa. Edelliskerrasta on kuusi vuotta ja tottahan se olisi sitten shokkivärjätessäkin parempi, jos pohja olisi tasaisen vaalea, ettei lopputulos ole tällainen sillisalaatti kuin se nyt on.

No, pidetään pipo päässä pakkasella, pysyy tukkakin piilossa!

torstai 13. marraskuuta 2014

Teemonsterin päiväkirja vol. 5

Siitä tietää, että talvi on tulossa, kun ryhdyn hamstraamaan teetä. Tottahan juon sitä ympäri vuoden, mutta erityisesti talviaikaan tulee lipitettyä teetä monta kertaa päivässä ja koska olen prinsessa, en tietenkään juo samaa teetä joka kerta.
Mustaa aamulla, vihreää päivällä, illalla kofeiinitonta - tämä on tullut sanottu jo monesti.


Kesällä tykkäsin enemmän pussiteestä, kolmiopussiteetä oli monenlaista, Strawberry Cheesecake, Blueberry Cupcake ja paljon erilaista hedelmäteetä, esim. vadelmaa ja mansikkaa. Ostin pussiteelle nätin rasiankin, jonne ei nykyään mahdu enää kaikki, koska ostin perus Liptonin paketin montaa erimakuista mustaa teetä - ja samanlaisen vihreän.
Sitten hairahduin ostamaan viime kaupunkireissulla Rooibos Kirsikka & Suklaa -teetä, karpalo&aronia-teetä ja mustikkateetä. Olisin ostanut Väsyneen prinsessan teetä, jossa luki että prinsessa on äkäinen huonojen yöunien jäljiltä, mutta pikkupussi maksoi 6,60€, joten jäi vastedeskin Taitoshopin hyllyyn. Olisi ollut paikallista yrttiteetä.
Mandragoran teetä ostin Alegriasta, koska herkkukahvien ohella sieltä saa herkkuteetä. Tykkään kovasti kirsikasta ja karpalosta.

Pussiteenä minulla on sekalaista tavaraa, kesäisen Clipperin jämät mustaherukkaa, valkoista teetä ja sitruunaa ja lakritsiteetä, jota ei ehkä tule juotua, koska se maistuu heinälle. Ja sitten on Yogi tee lakritsia, jossa on mukana myös kanelia ja kamomillaa, siitä tykkään, vaikkei se olekaan kuvassa.

Suurin suosikkini pussiteestä on varmaankin tuo päärynä-suklaa Liptonin pussitee. Maistuu muuten sille mitä luvataankin, haaveilen siitä toisesta mausta, Lemon macarone. Sitä saisi lähi-Siwasta, jossa se houkuttelee hyllystä. Ostin tuon päärynä-suklaateenkin sieltä, vaikka olin juuri rohmunnut Lidlistä tuota vihreää talviteetä ja kasapäin perusmaustettua pussiteetä. :D
Kun ostan teetä, ostan sitä kunnolla.

Talvella varastot kertyy aina kauniisti, eikä kaikkea ehdi juoda. Huomasin, etten tykkää siitä kuinka irtoteestä tulee ituja ja pöröä teepallosaksien läpi ja ihmettelin miksei tämä riesa piinannut minua aiemmin. Sitten muistin, että käytin irtoteepusseja. Niinpä niin. Pitänee pistää ostoslistalle.

Täysin teehen liittymättömästi sanottakoon, että minulla on very bad hair day. Ajattelin päästä eroon kuivista latvoista ja tasoittaa tukan sävyn, että lätkäisen koko pään joko punaiseksi tai violetiksi, mutta eilen kampaajalla tehdyn värinpoiston jälkeen musta osa tukasta on edelleen musta. Ja värinpoisto tehtiin muka 9% hapetteella.
Haistan tässä ison pahan kusetuksen varsinkin, kun omistaja antoi "alennuksella" hinnaksi 110€. Ja sitten korjaus, joka on ensi viikolla maksaa 65€.
Anteeksi vain, mutta missä paikassa asiakkaan pitää maksaa työntekijän virheestä? Tai kuunnella sitä kuinka omistaja kysyy "etkö ollut kesätöissä" kuin vihjatakseen, etteikö työttömällä ole muka säästöjä kesältä. Kuule, on tuo iso raha työssä käyvälle ihmisellekin kankkulan kaivoon heitettäväksi, kun lopputulos on pahempi kuin lähtökohta.

Värinpoistoko? PFFT.
Viimeinen kerta, kun käyn Säteellä, enkä suosittele ketään muutakaan savonlinnalaista menemään sinne värjättäväksi. Tukan osaavat vielä leikata, mutta tämä on jo kolmas kerta, kun kusevat värin/vaalennuksen ja toinen kerta, kun joudun pulittamaan heidän virheestään yhteensä enemmän kuin mitä onnistuneesta tuloksesta.
Mikä logiikka siinä on, että epäonnistuneesta tuloksesta joutuu maksamaan enemmän kuin onnistuneesta?
Tukasta ei lähtenyt väriä paskaakaan paitsi että nyt turkoosit latvat on suoranaisen vihreät. Toisen värinpoiston jälkeen en uskalla arvata millainen ripulipaska päässä sen jälkeen on, mutta sitten se on ainakin kuiva luuhka, jollaisesta nimenomaan halusin eroon leikkuuttamalla 15cm latvoista pois.

Olen tehnyt kahdesti elämässäni värinpoiston ennen eilistä, kerran kampaajalla mustasta ketunpunaiseksi hellävaraisella shampoosekoitteella. Olin 17, tukkaan oli kerrostunut reippaasti mustaa, josta halusin eroon, koska piti saada tukka punaiseksi niin kuin Naruton Gaaralla. Lähti helposti, minulla oli kiva punainen tukka vuoden.
Toisen kerran tein kotona värinpoiston 18-19-vuotiaana sellaisesta tummanpunaruskeasta vaaleaksi, otsatukka oli musta. Lopputulos oli oljenkeltainen ja olisi vaalentunut varmaan enemmän, jos olisin antanut olla pidempään.
Serkku vaalensi pari kuukautta sitten tummanruskeasta suorastaan platinablondiksi kaupan värillä.
Joten kertokaa miten helvetissä tämä on mahdollista, ettei parturi saa väriä lähtemään ammattilaisaineilla ja 22 vuoden kokemuksella?!

Tarkennettakoon, etten odottanutkaan kullankeltaista, mutta edes kuparinpunaista tai ketunpunaista, koska musta ei ole kerrostunut. Tuossa on 1-2 kerrosta mustaa ollut, yksi kampaajan ja yksi kaupan, joka haalistui välittömästi.
Ei tee mieli mennä toiste edes korjausvaalennukseen, jos tukasta tulee vaan huonokuntoinen luuhka, eikä lopputulos ole sittenkään se kupari, mikä piti olla jo ensimmäisellä kerralla.

Pitänee pitäytyä vastedes kotivaalennuksissa ja -värjäyksissä, kun kampaajien ammattitaitoon ja aineisiin ei voi enää luottaa. Ennemmin otan oljenkeltaisen hampputukan kaupan töhnän hinnalla kuin maksan kymmenkertaisen hinnan siitä, että lopulta se tukka tulee kuitenkin olemaan hamppu (minkä vuoksi menin kampaajalle, kun en halunnut riskeerata epäonnistunutta lopputulosta, että tukasta tulee huonokuntoinen luuhka).

Ja sanottakoon vielä, että virheitä sattuu, kampaajat on ihmisiä, mutta asiakkaan ei pidä juotua maksamaan siitä että tulos epäonnistuu, ja vielä enemmän kuin onnistuneesta. Korjaus pitää saada ilmaiseksi, jos lopputulos on tosiaan näin päin persettä, eikä epäonnistuneesta tuloksesta pidä velottaa edes puolia oikeasta hinnasta, jos ei mene sinnepäinkään.
Jos ostat kaupasta vaikka mikron, mikro ei toimi ja hajoaa, saat uuden. Ei siitä pidä maksaa lisää, että valmiiksi paska tuote korjataan - kaikella on takuu, paitsi ilmeisesti tukalla, mutta mistäs ostat uuden tukan pilalle menneen tilalle? Peruukkiko tässä pitää hankkia?

Loppuun voisi sanoa sen mitä pikkuveljeni tästä sanoisi: tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Minä en aio maksaa enää senttiäkään, jos tukkani ei ala näyttää paremmalta ensi keskiviikkona ilman, että muuttuu haparaksi tai purukumeksi.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

New bag and dress - both in red

Lumi tuli jo toistamiseen, mutta vaikka kuinka toivoisin, ettei se ehdi sulaa pois, niin eiköhän tuo tuolta kohta katoa jos ei tule pakkasia. Minä olen niitä harvinaisia ihmisiä, jotka pitävät talvesta - mutta vain silloin, kun on lunta, ettei ole aamusta iltaan hämärää ja masentavaa. Ja mielellään saisi olla sitä pakkasta, vaikka talvitakistani irtoaa viimeisetkin napit. Alkaa uuden takin ostaminen olla ajankohtaista.

Viime viikolla tilasin itselleni laukun ja kylkiäisenä Hell Bunnyn Melanie- mekon alennuksesta, johon tuli päälle vielä tarjousalet mukaan, joten halvalla irtosi. Mekko on sopiva päälle, vaikkakin ehkä hiukan ahdas rintojen päältä, mutta joka tapauksessa tulee olemaan kovassa käytössä.
Eilen piti saada siitä kuvia, koska olin kuin tuli hännän alla sen kanssa, että kuvat pitää saada kun on vielä valoisaa (mutta ei ollut siitäkään huolimatta, sain muokata kuvien valoisuutta todella rankalla kädellä) ja ennen kaikkea lunta, koska sittenhän ei ainakaan ole valoisaa, kun se ehtii sulaa pois. Eli tyypillisenä stressihirviönä otin hepulit tällaisestakin asiasta.


Ja ei, ei tuonne jäätynyt. Ulkona oli pari astetta pakkasta, saman verran kun Vivienin punaisessa mekossa otettujen kuvien aikaan. Ei sillä, että minulla olisi ollut mitään lämpimämpää muutenkaan laittaa päälle. Takin virkaa toimitti ikivanha karvareunuksinen hupullinen fleecetakki, koska villatakkini napit sanoivat itsensä irti.
Pitänee silti odotella ainakin veronpalautukset ennen kuin ostan uuden takin, jos ostan, kun pitäisi käydä parturissakin ja senhän tietää, että tämän pituisella tukalla se ei ole halpaa huvia varsinkin, jos aikoo värjätä tai vaalentaa.

Haluan leikkuuttaa tukasta pois 10-15cm, eli kuivimmat latvat. Alkaa jo vähän käydä hermoille, kun ammeen viemäri menee tukkoon ja pitää suihkun aikana kahdesti tyhjentää sieltä karvat pois. Viimeinen tikki oli kuitenkin se, kun viime suihkun jälkeen lattiakaivo pulpautti vedet pitkin lattioita ja lattialla ollut pesuainelaatikko otti mukavan kylvyn ja levitti saippualiejut lattioille.
En yleensä käytä jauhemaista pesuainetta, mutta saatiin sitä ilmaiseksi miehen työpaikalta työvaatteiden ym. pesuun, joten en minä sitä poiskaan heitä. Ostin eilen Saimatalon kaupasta söpön retrovintagemetallipurnukan pesuainejauheelle, johon pelastan ne kuivana säilyneet pesuaineet, kunhan jaksan. Eli onni onnettomuudessa, oli siis siis hyvä tekosyy päästä "sisustamaan" tai ainakin ostamaan asioita, joita haluan.

Mitä tulee yllänäkyvään laukkuun, minulla ei ollut vielä punaista laukkua ja ensisijainen vaihtoehtoni vaihtoi mysteerisesti värinsä kirkkaanpunaisesta viininpunaiseen, joten jäi ostamatta. Tilasin sitten rockabillypinupilta Lux de Villen Sin City -laukun. Oh so pretty. 
Se on ihan tummanpunainen, ei pinkki, jos se siltä kuvassa näyttää. Lakeeria ja vaikka en oikein tykkää lakeerista yleensä, näyttää tämä oikein söpölle. Se on myös tilava; se imaisi nätisti pikkuveljen järkkärin itseensä, mutta ei sitten meinannut päästää sitä ulos, koska se ei aukea ihan niin leveäksi kuin saisi puolestani luvan aueta. Kyllä se silti paljon tavaraa syö.

Toisekseen minulla ei ole oikein siistimpää keskikokoista laukkua, on vain isoja, joissa kummassakin vetoketju kiukuttelee ja sitten tuo pienempi, joten tämä ajaa hyvin asiansa. *mestariselittelijä-tai-ainakin-melkein*

Päivän asusta sen verran, että olen tykästynyt navyn ja punaisen yhdistelmään. Kuvista ei ehkä saa selvää, että neuletakki on laivastonsininen, mutta kyllä se on navy ja näkynyt kuvissa ennenkin. Joka tapauksessa väriyhdistelmä on samaan aikaan pirteä että eloisa ja vaikka en ole koskaan tykännyt vahvoista väreistä, alan kallistua sille kannalle, että mikä ettei. Voittaa pastellit ainakin talvella.

Saimatalon kaupassa käynnin ja kuvailun jälkeen kävimme lämmittelemässä kahvilla Cafe Saimassa herkkukahvien ja herkkukaakkupalan kera. Juon aina lattea, mutta nyt kokeilin Cafe au laitia, joka maistui aivan samalle, mutta se tarjoiltiin kirjaimellisesti kulhosta. Sellaisesta, josta voisi syödä alkupalakeittoa.

Kahvikulho.

Kaakuttelun jälkeen menimme sedän luo, jossa tarjolla oli paitsi ruokaa, myös kotitekoista kirsikkaviiniä, Cointreuta, karkkeja ja peruskahvit/teet pullien ja muiden herkkujen kera talvella. Ja sitten sitä tulee ihmeteltyä, miksi talvisin tulee kerättyä aina painoa. Kai se on tämä luontainen persous herkuille ja sitten se, että itseä ainakin talvella piristää kaikkien herkkujen syönti. Kesällä kun on pirteää ja ennen kaikkea valoisaa, ei kaipaa samalla tavalla niitä Lidlin korvapuusteja ja muita herkkuja kuin talvisaikaan.

Kohta pitänee lähteä isänpäivävieraisille appilaan syömään ja sen jälkeen jatkamaan herkuttelua porukoille. Siellä odottaa kääretorttua, nam.