Päivän asu ja pohdintoja syksyn aktiviteeteista

Hyvää iltaa, tänään on luvassa päivän asua ja kuulumisia.

Dress: Collectif Dolores Doll

Belt: Collectif

Petticoat: Banned

Cardigan: Lindy Bop Kennedy

Shoes: Lola Ramona

Kävin tänään kaverin ja hänen poikaystävänsä kanssa kaupungilla. Tarkoitus oli piipahtaa vain jäätelölle Lipalle, että siellä on (heidän osaltaan) edes kerran kesässä käyty, mutta samoihin aikoihin oli torikirppis, joten piipahdimme sielläkin. Mitään en tietenkään löytänyt söpöjä kenkiä lukuun ottamatta, mutta nekin olivat minulle kokoa liian pienet, joten jäi ostamatta. (Ja ehkä hyvä niin.)

Vähän ihmetyttää se miten aikaisin ihmiset ryhtyvät pakkaamaan kamppeitaan. Tapahtuman olisi tarkoitus kestää kolmeen, mutta ihmiset alkavat pakata tavaroitaan jo puoli kahdelta potentiaalisten asiakkaiden nenän edestä. Toisaalta jos sinne torille menee nököttämään jo kymmeneltä, voi homma alkaa tämän kokoisessa kaupungissa jo kahden maissa vähän tympäistä. Olisi silti näin potentiaalisena asiakkaana mukavaa, jos ihmiset jaksaisivat edes sen aikaa pitää kojunsa pystyssä, kun paikalla on vielä ihmisiä.

Ulkoilutin ensimmäistä kertaa What Katie Didin bullet-liivejäni ja koska en kehdannut ihan kuiviltaan keskikaupungille vetäistä sweater girl -lookia, niin Collectifin hempeä Dolores-mekko ajoi asiansa. Rinnat pysyivät terhakasti pystyssä, mutta eivät niin töröllään, että olisin kenenkään silmiä puhkonut. Pakko silti sanoa, että nyt kun sain viimein aikaiseksi ostaa bullet bra padit, niin näistä liiveistä on tullut maailman mukavimmat. Niissä ei ole minkään sortin joustoa lyhyttä etukaistaletta lukuun ottamatta, mutta ovat silti (ja ehkä juuri siksi) mielettömän mukavat. Sitten kun minulla olisi vielä muitakin mekkoja, joiden kanssa voisi käyttää bullet-liivejä ilman, että yläreuna pilkottaa kaula-aukon kohdalta tai olkaimet jäävät näkyviin, niin olisi jo aika autenttinen tyyli kasassa, varsinkin kun siihen yhdistäisi sukkanauhasukat ja kauniin kampauksen. Tein muitakin ihania ostoksia What Katie Didiltä, jotka esittelen blogissa aikanaan niiden edellistenkin ostosten kanssa, jotka on pitänyt esitellä, mutta jotka on vaan jääneet esittelemättä.

Päällä oli myös ensimmäistä kertaa Lindy Bopin alesta mukaan tarttunut Kennedy neuletakki/bolero, miksi tuota nyt voi kutsuakaan. Se sopi värisävyltään niin hyvin muuhun asuun, että vedin sitten pelkkää vaaleanpunaista ylle, lukuun ottamatta kenkiä ja vyötä. Joillekin vaaleanpunaista voi olla vähän liikaa, mutta olen aina pitänyt vaaleanpunaisesta, eikä sitä voi olla liikaa. Asukokonaisuuteni sai myös tuntemattomilta kehuja ja eräs nainen jopa poikkesi oikein sivuun vain kertoakseen kuinka ilahduttavaa on, että ihmiset uskaltavat pukeutua värikkäästi. Tulee aina niin hyvä mieli, kun voi pukeutumisellaan ilahduttaa myös muita.

Viime aikoina ihmiset ovat tuon tuostakin kommentoineet, että syksy tulee kun koulut alkavat, mutta en suostu siirtymään vielä syksyyn. Elokuu on vielä kesäkuukausi, ulkona on yhä lämmintä ja Keski-Euroopassa on paras turistikausi menossa, vaikka Suomessa kustaankin omiin muroihin ja pistetään puljut kiinni heti kun koulut alkavat. Rakastan syksyä, mutta haluan nauttia kesästä vielä vähän pidempään.

Syksyä silmällä pitäen katselin vähän olisiko täällä tarjolla mitään mielenkiintoisia kielikursseja, mutta tarjolla oli lähinnä alkava italian kurssi ja venäjää. Mietin vähän pitäisikö lähteä jo kolmatta kertaa opiskelemaan venäjää, jottei kielitaito katoaisi kokonaan, mutta ehkä kokonaan uuden kielen opetteleminen olisi mielenkiintoisempaa. Siinä olisi vähän enemmän haastetta kuin vanhan taidon verestämisessä.

Kunnon kannalta harkitsin joogakursseja ja mietiskelin, että siitä voisi olla kankealle ruodolleni (ja sille painonpudotukselle) hyötyä, mutta en oikein haluaisi mennä sinne yksin. Minusta tuntuu, että aikuisena on tosi vaikea saada uusia ystäviä ja vaikka kaikki puhuvat, että niitä saa harrastuksista, kaikilla tuntuu kuitenkin olevan jo omat piirinsä, joihin ei oteta ulkopuolisia. En ole saanut yläasteen jälkeen ainoatakaan naispuoleista ystävää, ja miespuoleiset ystävät voi laskea yhden käden sormilla. Tuntuu siltä, että miehet hyväksyvät tällaiset persoonalliset ihmiset paljon paremmin joukkoonsa kuin (nuoret) naiset, ainakin viimeisimpiä kokemuksiani peilaten. Juttelen kyllä mielelläni ihmisten kanssa, mutta en kehtaa väkisin tuppautua seuraan. Olen enemmän sitä ujoa tyyppiä, joka nököttää yksin, katsoo onko joukossa joku muukin yksinäinen reppana ja menee sitten juttusille todettuaan, että on mukavampi nököttää kahdestaan toisen reppanan kanssa.

Poikaystävä pääsee todennäköisesti talveksi töihin, joten toivottavasti keksin itselleni edes jotain viihdykettä ja mieluusti sellaista, jossa saa sosiaalisia kontakteja tietokoneen ulkopuoleltakin. Olen aina puhunut paljon ihmisten kanssa netissä ja olen saanut sieltä ystäviäkin, mutta vaikka netissä olisi kuinka monta ystävää, ei sillä ole väliä, jos istut edelleen siellä kahvilassa tai joogakurssilla yksin. Miespuoleisia kavereita ei kehtaa kysyä joogaamaan, eikä ottamaan kuvia uudesta mekosta. (Ei vaikka toinen onkin valokuvaaja.) 

No, jos joogahaaveet eivät ota tuulta alleen, jatkan uimista aiempaa ahkerammin ja ehkä jonakin päivänä saan sukellettua sen 50m. Uinti on aina ollut suosikkipuuhaani ja olen pyrkinyt uimaan vähintään kerran viikossa, monesti useamminkin. Vaikka kaikki puhuvat jo syksystä, vedet ovat yhä uintikelpoisia, joten ainakin toistaiseksi otan niistä ilon irti ja puljaan sydämeni kyllyydestä ennen kloorivesiin siirtymistä.

Oletteko te uineet paljon tänä kesänä?

In English:

Today I wore my Harlow Bullet Bra for the first time after finally purchasing bullet bra pads and I have to say, I absolutely love my bra. It gives a very nice shape that isn't too pointy (you won't poke people's eyes out) and it looks very nice even for someone who is more used to a modern bra. I wasn't quite ready for a sweater girl look with these so I wore my Collectif Dolores Doll dress paired with a new Kennedy shrug by Lindy Bop.

I've always liked pink, and summery outfits like this make me happy, especially when everyone else is preparing for autumn. I got a lot of compliments so I guess other people liked it as well, despite all the pinkness.

Well, since everyone is talking about autumn, I decided to take a look at some language classes, but there weren't all that many available. I'd benefit from studying Russian again, but I'd like to learn something new. I also took a look at some yoga classes, but I'm the kind of person who needs someone to accompany me and sadly I don't have all that many friends. Befriending people as an adult is very difficult and the only friends I've made in the past 10 years are all men and I can count them with one hand.

I wish it was easier to make friends with women, but it seems that women don't even want to get to know me, because they already have their friends. Like I said I have no trouble befriending men, but they're not really the type you'd ask to accompany you for a yoga class or to take blog photos of your new beautiful dress.

My boyfriend will probably get a job for winter, so either way I need something to do. I don't want to sit alone at home and do nothing all day, so I guess I'll at least go swimming again. Maybe someday I'll manage to dive that 50 m mark that I really wanted to reach, but won't be able to unless I train a lot more. For now I'll swim in the lakes and make the most out of the last summer days.

Have you enjoyed swimming in natural waters this summer?

Ravataan ravintolassa ja lukitaan poikaystävä yöksi ulos

Ja törmätään toisen blogin pitäjään ihan täysin sattumalta kuvanotto- ja terassikäynnillä. Voisin sanoa, että aika mahtava tuuri, kun käy kerran kesässä ja/tai talvessa Savonlinnassa, että osutaan samaan aikaan samalle terassille. :)
Minttu-Maaria pitää Nainen tummissa -blogia. Käykää kurkistamassa!
Ja tosiaan jos joku muukin sattuu eksymään Savonlinnaan ja huomaa jonkun räikeätukkaisen ja yleensä räikeään mekkoon pukeutuneen olennon kuljeksimassa jossain, saa käydä tervehtimässä. Eipähän tarvitse sitten yksinäisyyttään jäädä ruokatauolla jututtamaan suomenpystykorvien omistajia. Who am I kidding, tarvitseepas!

Olin liikenteessä Kuopion Matkuksessa olevasta Sunny's-liikkeestä ostetussa mekossa, jonka asustin Pinup Couturen vyöllä ja korkokengillä. Mekko on italialainen ja pientä kokoa, mutta joustaa reippaasti. Ostin silti M-koon, että mahtuu paisumaankin vielä tässä ilman, että meinaa saumat ratketa. On tullut sen verran syötyä tämän viikonlopun aikana, että ihan hyvä vain, että otin isomman koon. Muut mekot Sunny'silla olivat aika pitkälti one size, eli (X)S-M.

On muuten outoa käyttää näin lyhyttä mekkoa, kun on tottunut siihen, että helmat yltää (yli) polviin. Vähän sama homma kuin Lady Vintagen kuppikakkumekon kanssa, mutta se taitaa olla hieman pitempi. Ei parane mennä pyllistelemään hirveästi.

Lauantaina kuvien ottamisen jälkeen mentiin tosiaan Valoon, jossa törmäsin sattumalta Minttu-Maariaan, kun hän tuli nykäisemään olemattomasta hihastani. Oltiin nauttimassa mojitoa, alkoholitonta ylimakeaa eikä tarpeeksi kirpeää drinkkiä ja minun mango-lime-sitruuna-herkkuani, kun alkanut loma sai positiivisemman käänteen uuden tuttavan muodossa. Ei hirveän pitkään ehditty jutustella, mutta sen verran, että saatiin otettua muutamat kuvat kummankin kameralla.

Meillä oli poikaystävän kanssa vuosipäivä eilen, mutta juhlittiin sitä kuvien ottamisaikaan lauantaina yhdessä veljen ja Janinan kanssa. Parin drinkin jälkeen siirryttiin Valon ruokapuolelle syömään oopperaturistit silmissä pitäen melko ylihinnoiteltua evästä.
No, kerran vuodessa voi?

Paitsi että käytiin mamman kanssa vielä sunnuntaina Perlina di Castellossa, mutta mamma maksoi, niin ei haittaa :D
Lauantaina syötiin ukon kanssa ainoa nauta-annos, eli sisäfilettä Annan perunoilla (=perunalaatikolla, me no like), paahdetuilla punajuurilla ja punaviinikastikkeella. Kummankin mediumina tilatut pihvit olivat lähes läpikypsiä, mutta vain minä sain jälkkärin ilmaiseksi, koska valitin omastani. Hyvän makuinen se oli, mutta ei mitä tilasin. Joka tapauksessa ilmaisesta jälkkäristä johtuen annoin tippiä hurjat 1,60€, että pääsin tasalaskuun 40€ pistaasi- ja madagaskarin vanilja-jäätelöiden ja irish coffeen kanssa.
Veljellä oli liian sitkeää villisikaa ja joku mustikkamuffini, Janinalla Valon leipä, jossa oli riistakäristystä ja sienikastiketta (mutta leipä itsessään oli oudon makuinen), ja poikaystävä otti jälkkäriksi suklaakaakkuva, joka oli hyvää, mutta jota oli liian vähän.
Itse en tiedä miksi tilasin pistaasijäätelöä, kun en pidä pähkinöistä :'D Jätski oli kyllä ihan hyvää, mutta ehkä sorbetti olisi ollut parempi vaihtoehto.

Sunnuntaina piti mennä muuten vain syömään, mutta mammalle tulikin n. 120 euron lasku, höhöhö. Syötiin veljen kanssa naudan grillipihviä, minä ulkofileellä ja pikkuveli sisäfileellä. Nyt oli kunnolla medium, ellei vähän medium raren puolellakin omakin. Veli totesi, että vetelee tästä lähin rarena, koska parhaimman makuista. Äiti söi mozzarellalla ja basilikalla täytettyä parmankinkkuun käärittyä kanaa, jonka kyljessä tuli helvetillinen määrä hunajamarinoitua hillosipulia. Vähemmälläkin olisi pärjännyt.
Jälkkäriksi otin talon tiramisun, joka oli sitä mitä pitikin olla, namnam. Pikkuveli otti suklaakakkua, jota oli oikeasti reippaasti (vaikka olikin juusto-/hyydykekakkua) ja äippä otti päivän erikoisen, eli sitruunamarenkitartelettia, joka puolestaan ei minun mielestäni ollut niin hyvää kuin esim. Lidlin sitruunamarenkitortut. Sitruunahillo oli liian kirpeää, olisi ollut parempi vähän kermaisempana versiona ja pelkällä lusikalla kovan pohjan läpi riipiminen oli hankalaa.
Silti, taitaa olla Perlina di Castello Savonlinnan paras hieno ravintola. Ruoasta tulee kylläiseksi, hinnat ei ole pilvissä (jos on S-etukortti) ja valikoimaa riittää. Viiniä saa maistaa ennen kuin lyö lukkoon, että jos ei tykkääkään, niin ei tarvitse väkisillä sitä kuravettä litkiä.

Lukitsin myös vahingossa poikaystävän yöksi ulos näin viidennen vuosipäivän kunniaksi. :'D
Sanonpa vaan, että oma on häpeänsä, jos ei ole avaimia mukana eikä lähde oman seurueen mukana samaan aikaan baarista pois vaan on pakko mennä sinne pers-Coloon, jota kaikki muut paitsi yksi ainoa kaveri vihaa. Kaikki, jolle olen tästä sanonut, olivat samaa mieltä kuin isäni: "Oma häppeesä. Pitikö mennä?"

Minua kävi kyllä sääliksi sitten kun olin lopettanut nauramisen. Tarkoituksena oli ottaa ritolat, mennä porukoille nukkumaan ja säikyttää kaverin seuran minun ylitseni valinnut poikaystävä, kun en olekaan kotona nukkumassa (koska mielestäni puolison tehtävä on varsinkin vuosipäivänä saattaa kotiin, eikä pikkuveljen), mutta nyt se meni niin, että minä sitten säikähdin eilen päivällä puhelimen avatessani, kun tulee yöllä lähetetty viesti: "Päästä sisään!"
Kuulemma oli kymmeneltä aamulla kuusi tuntia rappukäytävässä istuttuaan päässyt nukkumaan porukoilleen pienet päiväunet. Ei ollut töhö huoltomies saanut meidän ovea auki, kaikilla puhelimet kiinni ja yksikään naapurikaan ei tajunnut, että jotain voi olla vialla, jos joku rinkuttelee ovikelloa parin tunnin ajan ennen kuin käy selväksi, että minä en ehkä niin sikeästi nuku, etten edes korvatulppien läpi kuulisi ovikelloa. Minua huonounisempaa ihmistä ei olekaan.

Voi sitä viidettä vuosipäivää viettää näinkin.

Ystävän valmistujaispippalot

Eilen juhlittiin yhteiskuntamaantieteiden maisteriksi valmistunutta ystävää. Tutkintotodistus pyörii yhä teillä tietämättömillä, mutta meillä on yksi maisteri lisää Suomessa. Hip hei huraa!

Koulutus on nykyään sen verran jännä juttu, että ylioppilaita juhlitaan yhä ihan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten, jolloin se merkitsikin jotain muuta kuin väliopiskelua ennen ammatin hankintaa, mutta amikset ja varsinkin korkeammin koulutetut unohtuvat. Toki korkeakouluista valmistuu väkeä vähän milloin sattuu, mutta kun minä valmistuin amk:ista, oli minulla tarjolla kakkukahvit, joihin puoletkaan alle kymmenestä kutsutusta ihmisestä eivät edes tulleet.
Eli kertoo paitsi siitä, että minulla on hyvin pieni tuttavapiiri, myös siitä, että vaikka lukiosta valmistuvia juhlitaan isoin pippaloin, ei sillä ole väliä, vaikka opiskelisit neljästä kuuteen vuotta korkeakoulussa (jonne on vaikeampi päästä ja vaikeampi valmistua), kun yleisellä tasolla kukaan ei muista sitä. Ja eihän aikuisia tarvitse muutenkaan juhlistaa.

Ystävällä oli isohkot valmistujaisjuhlat, joissa ei ollut ihan hirveästi vieraita (koska ylempi selitys + aikatauluongelmat), mutta tarjoilut sitäkin parempia. Oli salaattia, pastasalaattia, perusriisipiirakat ja munavoi, kermakakkua, suklaakakkua... Ainoastaan juuri se himoitsemani voileipäkakku uupui, mutta salaatti onkin paljon terveellisempää.

Tukan kanssa kävi tässä aiemmin viikolla sellainen vahinko, että kun yritin taittaa pillarpox rediä plumilla vähän kylmempään sävyyn, taittui se vähän liikaakin. Alkuviikosta tukka oli hyvin tummanvioletti, mutta lauantaina se olikin sopivasti samaa sävyä mekon kukkien kanssa. Onni onnettomuudessa.

Päälle valikoitui jo aiemmin blogissa näkynyt Lady Vintagen Sophia-mekko, jonka ostin juurikin juhliin, mutta jota olen kyllä käyttänyt jo töissäkin. Ai että tykkään tästä. Alla on uusi Samsin kermanvaalea petticoat, joka ei taktisesti kuvissa näy, mutta joka on niin pitkä, että taidan siirtää kuminauhan yhtä alemmaksi, jolloin alushamekin näyttää tuuheammalta. Nyt se levenee liian alhaalta.

Tukan kanssa kävi toinenkin juttu, nimittäin yleensä kiharran hiukseni ilmakihartimella, joka on vähän hiusystävällisempi vaihtoehto kuin toinen kihartimeni, mutta jos kihartaa kaksi tuntia niin vähintään tunnin kohdalla on osa suortuvista jo suoristunut, ihan sama vaikka tukassa olisi lämpösuojat ja multisprayt odottamassa. Toisekseen kiharat ovat yleensä pörröiset, joten vaihdoin sitten vanhaan kunnon kiharrusrautaani, joka kyllä toi halutun tuloksen, mutta sitten myös ei-niin halutun tuloksen.

Kihartaessa aina sanotaan, että harjaa hiukset kihartamisen jälkeen. No minä toivon, etten olisi harjannut, koska lopputulos oli pörröinen ja suttuinen ja osa latvoista oli takussa (ja tänään tajusin miksi - ne kärventyivät).

Korkkiruuvikiharat oli mielestäni nätimmät, mutta koska ajoin pyörällä 4km kiharoissa tuulisessa säässä, niin lopputulos olisi varmaan ollut jälkimmäinen vaikka en olisi yrittänyt harjata kiharoita vähän enemmän auki. Jotenkin tuo auki harjaaminen toimii (ja ei toimi) paremmin ilmakiharrinkiharoiden kanssa, jotka eivät ole ihan niin jämäkät, mutta sitten ne taas suoristuu nopeasti.
Aina halutaan pitkät ja paksut hiukset, mutta jos on tukevan paksut ja painavat hiukset, niin kampausten ja erityistä kiharoiden tekeminen on tuskaa. Joko poltat tukkasi karrelle ja kiharat kestää tai teet kiharoita kaksi tuntia ja ne suoristuu puolta lyhyemmässä ajassa. Huoh.

Joka tapauksessa pippalot oli hyvät, silittelin koiraa, söin paljon salaattia ja kakkua, ja join boolia, joka oli vähän turhan makeaa, mutta parin annoksen jälkeen alkoi makukin kummasti olemaan parempi :D
Pippaloiden päätteeksi käytiin terassilla paleltumassa ja ysäribileissä Taminossa, mutta sen olisi voinut jättää väliinkin, koska ei oltu kuin pari tuntia joraamassa ja sitten jo mentiinkin nukkumaan. Rahaa meni enemmän kuin olisi suotavaa, kun kahteen suuntaan köröttää taksilla, maksaa sisään pääsystä 6€/perse + pari juomaa. Se siitä säästämisestä sitten.

Poikaystävälle pitäisi ostaa synttärilahja ja kampaajallekin pitäisi varmaan mennä. Jos leikkaisi nuo pahimmat kärvähtäneet latvat tuosta tiehensä, tai jos ne öljyhoidolla kuntoutuu, niin pelkän juuren voisi vaalentaa, että shokkivärikin tarttuu. Mietin tosin, että tekisin senkin itse niin pääsisi halvemmalla eikä sitten tarvitsisi ajella kaupungilla juuri vaaleana ja latvat violetin kirjavina. Ei sillä ettenkö olisi ajanut pyörällä juuri kotiin hiukset eilisen kemikaalipläjäyksen jykevöittämillä itsestään kaarella pysyvillä pikkuleteillä. Jos joku ohikulkija pohti, että mitä hemmettiä niin pikkuveljen sanoin: minulla on antennit ufojen yhteenottoa varten.

Lappeenrannan kevätretki

Kysyin toissa viikolla Janinaa mukaani Lappeenrannan kevätretkelle, kun ei tuo ukon turjake reissusta oikein innostunut, ja Janina oli heti täysillä mukana lähdössä. Kyseessä oli siis liiton retki, ja ylläri, ylläri, olimme reissun nuorimmat osanottajat. Meitä oli kaksi bussillista ja n. 80 henkeä, ja matkalla Lappeenrantaan pysähdyimme mm. Mälkiän sululla höntsäilemässä. Meille piti olla kierros järjestetty, mutta koska on turistien off-season, kuljeksimme yksinämme sellaisen tunnin ajan ympäristössä ja kuvailimme Janinan kanssa.

Kuten näkyy, meillä oli aikaa kuvailla ja sääkin helli meitä. Valitettavasti aika pitkälti saman tien, kun osa porukasta oli heitetty Erämessuille, kaunis aurinko meni pilveen ja loppupäivän olikin pilvistä.
Lappeenrantaan saavuttua meillä oli reilu pari tuntia aikaa shoppailla, mutta onnistuimme Janinan kanssa hortoilemaan vähän mitättömimmissä kauppakeskuksissa Isoristiinan sijaan. Kävimme läpi Armadat ja Oprit, ja jos niistä ei mitään muuta hyötynyt niin sen, että tulipahan liikuntaa.

Kun viimein pääsimme IsoKristiinaan, oli meillä vajaa tunti aikaa, joka kului tehokkaasti Marks & Spencerillä uimapukuja sovitellessa. Minulla ei ollut tarvetta uikkarille, mutta ostinpa kuitenkin, kun löysin niin sievän. Kengillä oli tarvetta molemmille, joten käytiin ostamassa Kookengästä sellaiset. Minä ostin työkengiksi Gaborin sandaalimaiset korolliset kengät ja Janina osti Riekerin sandaalit kesäksi edellisten jo aikansa eläneiden tilalle.

Shoppailun jälkeen ehdimme sopivasti pinkoa Scandic Patriaan syömään, jossa sai hakea noutopöydästä evästä niin, että napa ruski. Huomasin taas, että olen huono ruokajonottaja, koska inhoan sitä, kun jono jakautuu (niin kuin nyt teki) ja ihmiset änkevät eteen "tasapuolisuuden" nimissä. Siinä ei ole tasapuolisuutta, jos minä olin siinä ensin, piste.

Tässä hiekkapatsaassa oli asennetta.

Ruokailun jälkeen meillä oli vajaan tunnin Linnoitus-kierrokseksi mainittu opastus, mutta ajelimme bussilla ehkä sen 20min linnoituksen puolella ja loput hortoilimme kaupungissa. Kuvistakin olisi tullut parempia, jos niitä ei olisi tarvinnut ottaa liikkuvasta bussista.
Kierroksen jälkeen olisin halunnut shoppailla lisää, mutta joku vanhoista pieruista halusi lähteä jonnekin Myllymäkeen, jossa olikin sitten tyyliin Motorest ja Tarjoustalo Robinhood. Joo... Olisi nyt edes pysähdytty siihen, jossa oli Eccon myymälä, mutta ei.
No, tulipa ostettua hyötytavaroita, eli halvimpia mahdollisia höyliä mitä kaupasta löytyi (koska ajattelin testata Dermosilin ihokarvanpoistogeelin tehoa niiden kanssa), lisää sähköhammasharjan vaihtopäitä ja huulirasvaa.

Viimeisenä vuorossa oli Imatran koskinäytös. Aurinko paistoi jälleen pilvien takaa, mutta tuuli niin kylmästi, että palelimme molemmat Janinan kanssa ja katsoimme aika pitkälti vain alun koskinäytöksestä ja sen jälkeen menimme bussiin lämmittelemään. Totta puhuen sieltä näki ihan yhtä hyvin kuin sillalta miten vesi vaahtosi ja sitä rataa.

Lisätkää tähän korni klassinen musiikki, niin olette kuin paikan päällä.

Työkaveri otti meistä yhteiskuvan pyynnöstäni. :)

Kaiken kakkiaan retki oli edullinen ja hauska ja vaikka toivoin vähän pitempää shoppailuaikaa turhan maleksimisen sijaan, eiköhän tuo parin sadan euron köyhtyminen ole tältä erää riittämiin. Suunnitelmissa oli kuitenkin ostaa vielä pari mekkoa kesäksi, ja kaiken sain mitä tarvitsinkin ja mitä lähdin ostamaan. Ostokset esittelen erillisessä postauksessa, koska tässä taitaa olla kuvia riittämiin jo tälläisenaankin.

Lappeenranta vaikutti kaupunkina oikein viihtyisältä ja mukavalta, ja ihmiset olivat kohteliaitakin. Joku herrasmies tarjoutui omatoimisesti neuvomaan meidät Scandic Patrialle, kun yritimme navigaattorin kanssa sinne navigoida. Mäkeä ja monttua oli kyllä riittämiin keskikaupungilla, sen minä sanon. Tuli liikuttua niin paljon, että ei haitannut yhtään, että söin jälkiruoalla kermavaahtoa koko kuukauden tarpeeksi. Nyt voi taas kutjottaa, kunhan tuo ukon turjakkeen pizza syödään tuolta ensin pois.

Hyvää ystävänpäivää!

Ympäri maailman ystävänpäivää pidetään superromanttisena juhlapyhänä, jolloin poikaystävät tuovat kukkia, käydään leffassa tai treffeillä, paskotaan sydämiä ja joka paikka on vaaleanpunaista. Jenkkilästähän tämä hössötys on kotoisin, sillä siellä Valentine's Day on romanttinen juhlapyhä, mutta Suomessa puhutaan ystävänpäivästä, joten minä pyhitän tämän postauksen ystävyydelle, en sille kuinka joka vuosi romantiikannnälkäiset naiset pettyvät ja jurottavat yksinkotona, vaikka kaupungilla sydämiä lentää päin näköä ja jokaikinen kauppa, johon olet hommannut asiakaskortin lähettää kotiin tekstiviestiä, että nyt hurja -20% haluamastasi tuotteesta, tulehan ostamaan seksikkäät alusvaatteet, joilla yllättää se ukko.

Mutta entä kaikki sinkut? Pitääkö sitä masentua, että joutuu sen sydämenmuotoisen suklaarasian syömään yksin? Tai sitten ostaa vain suosiolla Fazerin sinistä ja katsoo Disney-elokuvia.
Minulla on kyllä poikaystävä, mutta jonka romanttisuus on kiven luokkaa, niin juhlin tänä vuonna mieluummin ystävänpäivää ystävänpäivänä, en rakkauden päivänä. Eipähän tule niin paha mieli, kun muut juhlii Lunta Ilosaaressa -festareilla ja itse istut harmaassa kulahtaneessa haalarissa tietokoneella ja pohdit pitäisikö niitä mangomuffinseja paistaa vai ei.

Ystävät on parhaita, joten tässä tuleekin sopivasti katsausta minusta ja Paawosta, joka tulee taas ensi viikolla Savonlinnaan. Hyvä aika käydä läpi kaikki parin vuoden aikana tehdyt hölmöilyt ennen kuin aloitetaan vuosi 2015 uudenlaisilla hölmöilyillä. :D

Ja itseasiassa minä kyllä tykkään ystävänpäivästä myös romanttisessa mielessä, mutta on niin ison vaivan takana saada siitä mitään romanttisessa mielessä irti, että samapa tuo istua siinä harmaassa rähjäisessä haalarissa tietokoneella ja ylistää ennemmin ystävyyttä, koska hyvä ystävä kestää, mutta parisuhteista ei nykymaailmassa ikinä tiedä.
Ei kyllä sen puoleen kaikista ystävistäkään, muuten vanhat ystävät olisivat pitäneet yhteyttä, eivätkä unohtaneet ihan kokonaan.

Teini-ikäisenä koulussa saatiin aina ystävänpäivänä sydämet, joihin sitten kerättiin mahdollisimman paljon nimiä kaikilta tutuilta, puolitutuilta ja tuntemattomiltakin. Suurin jännitys liittyi siihen, kun olisi siltä ihastukselta pitänyt se nimikirjoitus käydä hakemassa ja sitten kun sinne menit kuuden muun tytön kanssa ihan paniikkipaskat housussa, niin sitten sitä nimikirjoitusta vaalittiin vielä kesälläkin sydän sängyn yllä seinällä killottamassa, vaikka se oli vain yksi sadasta tai enemmästäkin nimestä.

En tiedä mitä ystävänpäivän tienoilla kouluissa nykyään tehdään tai tehdäänkö yhtään mitään vaan onko se sitä että What's Appissa laitetaan kaverille sydän viereisestä pulpetista ja sitten hihitellään. Ystävyyttä joutaisivat vaalia, ettei se tosiaan roiku pelkästään älypuhelimen ja Facebookin varassa.

Joka tapauksessa, hyvää ystävän päivää kaikille ihmisille! Vaalikaa ystäviä, romantiikkaa, mitä hyvänsä haluattekaan. Miehistä ei aina romantiikkaa irti saa, mutta hyvä ystävä pysyy, vaikka seurustelukumppani vaihtuisi :D