Tuulisimmat asukuvat koskaan

Kun ulkona tuulee niin, että tukka lähtee, tai ainakin yrittää erittäin kovasti.

Viime lauantaina suosikkikahvilani lopetti, joten pitihän sitä lähteä ihmisten ilmoille pienestä tuulesta (lue: myrskyvaroituksesta) huolimatta. Viisaana tyttönä puin pöksyt jalkaan kellohelmojen sijasta, mutta vähemmän viisaana tyttönä halusin kuvia asustani ja missäs muuallakaan kuin järven rannalla. Piti ottaa ilo irti kesän viimeisistä 21 asteen lämmöistä!

Tuuli ei ollut ihan yhtä mieltä asukuvien ottamisesta ja vaikka tiesinkin, ettei kuvissa kovin montaa mestarillista yksilöä olisi, niin pakko sanoa, ettei niitä hyviä ollut kuin yksi. Olkaa hyvä.

Aaaaaasi svengaaa!

Totta puhuen valitsin tähän postaukseen niistä lukuisista enemmän tai vähemmän epäonnistuneista kuvista ne koomisimmat, jotta tekin saatte nauraa niille. Joukossa oli tosiaan myös se yksi onnistunut kuva, jossa tuulen pienet tepposetkaan eivät haittaa.

Top: Dolores top by Collectif

Trousers: Parker Cigarette Trousers by Hell Bunny

Shoes: Lola Ramona

Lauantain päivän asuna oli yksinkertaisesti Dolores-toppi ja aiemmin blogissa näkyneet Parker-housut, jotka olivat vähän liian lämpimät yli 20 asteen lämpötilassa, mutta jotka pitivät tuulta hyvin. Lähdin (korkokengistä huolimatta) arkisesti liikenteeseen, ja tarkoitus oli julkaista asukuvat jo viikonloppuna, mutta unohdin ne autuaan onnellisesti kameran uumeniin. Nyt kun näitä katsoo, ei voi olla miettimättä, että kesä oli ja meni, nyt on jo syyskuu. En tiedä tuleeko enää kunnolla lämmintä ja vaikka tänäänkin oli 17 astetta lämmintä, niin ulkona alkaa olla jo syksyistä. Puista tippuu lehdet, vettä tihkuttaa, yöllä viilenee. Voi tuulettaa ilman, että naapurin tupakan savut tulee sisälle jatkuvasti.
Ah, syksy.

Kuten ilmeestä huomaa, kesä oli hyvä. Ehdin tehdä melkein kaiken mitä halusinkin, mitään ei jäänyt hampaan koloon. Paitsi ehkä hiuksia, lehtiä ja vähän hiekkaa.


In English:

It was very windy last Saturday, so of course I had to take some outfit of the day -photos. I didn't expect them to turn out great, but there was only one good picture (the second last one) and the rest were more or less terrible/funny/hilarious, so why not share them with you.

Now it's officially autumn, but back on Saturday it was still very summery, 21 celcius degrees. I wore my red Dolores top with Parker cigarette trousers for a casual but stylish outfit and enjoyed the warm weather. Now I think I can finally accept it's autumn and enjoy the cooling weather, pretty autumn colors and the rainy days. Most of all I can finally open the window without getting cigarette smoke inside, 
Ah, gotta love autumn.

2015 in FAIL pictures

No niin, aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen, joka on muuten kolmas vuosi bloggauksen saralla. Kolme vuotta sitten aloitin blogin Vaaleanpunainen Pörröhaalari Ruokatahroilla, joka oli humoristinen ruokablogi, jossa oli myös tyyli-/vaatepostauksia. Hyvin pian aloittamisen jälkeen blogin painopiste siirtyi tyylipostauksille ja ruoka- ja leivontatekstit jäivät vähemmälle.

Pari vuotta sitten aloin pukeutua fiftarityyliin ja samalla blogin painopiste siirtyi pysyvästi tyylipuolelle omituisesta sekasikiöstä, vaikka aina silloin tällöin tykkäänkin yllättää herkkuohjeilla. Kuluneen vuoden aikana en ole julkaissut kuin pari leivontaohjetta, vaikka leivon yhä, joten syyskuussa blogi kävi läpi pikkuriikkisen muodonmuutoksen ja vaihtoi nimensä Mekkoaddiktin Vaatekaapissa. Vaihdoin nimen kuvaamaan sisältöä paremmin, koska ollaan nyt ihan rehellisiä -  90% sisällöstä on mekkoja ja hameita. Nyt ei ainakaan tule yllätyksenä, että sisältö voi olla vähän yksitoikkoista.

Tykkään kuitenkin myös poiketa kaavasta. Teen sitä harvoin, mutta sitten kun teen, niin sitten teen kunnolla. Minulla on säilössä kaikilta kolmelta vuodelta lukematon määrä pilalle menneitä otoksia, mutta nyt pääsette ihailemaan edellisvuoden satoa. Olkaa hyvä, aloitetaan suosikkikuvallani viime toukokuulta.

Vastedes voitte kutsua minua Demoniksi.

Useimmiten pilalle menneissä kuvissa vikana ovat ilmeeni. Derppaan sallittua enemmän ja siksi vaadinkin useita kymmeniä kuvia, että sieltä löytyy edes kymmenkunta asiallista kuvaa.

Mutta puhutaanpa nyt mitä muuta tänä vuonna on tapahtunut kuin, että en osaa olla ihmisiksi kuvia otettaessa.
Pääsin töihin!

Kaksi vuotta työttömänä ja pääsin töihin työllistettynä. Mikä parasta - pääsin töihin tämänkin työpätkän jälkeen sijaiseksi ja olen ollut nyt töissä yhtä kyytiä hurjat yhdeksän kuukautta, samassa paikassa, mutta eri osastolla. Pidin molemmista töistä, mutta nykyinen työ on sitä, mistä olen aina enemmän tai vähemmän haaveillutkin. Se sopii kaltaiselleni nörtille, koska vaikka en osaa vielä kaikkea, haluan osata kaiken.  
Teach me, senpai! (Sanavalinta tarkoituksellinen, koska en ole koulussa.)

En ole aina se, joka derppaa.

Kyllä Paawokin osaa!

Joskus myös eläimet trollaavat. Tämä sorsa tuijotti meitä liikkumatta monta minuuttia.

Trollimpia viime vuoden kohokohtia oli se, että lukitsin poikaystävän vahingossa yöksi ulos. Edelleen oma häppeesä, kun lähti erilleen.
Samana päivänä aiemmin törmäsin toiseen bloggaajaan, Minttu-Maariaan, ja tapaaminen oli myös vuoden kohokohtia. Minulla ei ole paljon lukijoita, vaikka olen pitänyt blogia kolme vuotta, mutta tänä vuonna ajattelin jos blogi saisi vähän näkyvyyttä ja lisää lukijoita. Mainostatteko te blogianne jotenkin, vai löytävätkö ihmiset itsestään bloginne lukijoiksi?

Ja sitten on niitä päiviä, kun ei vaan onnistu kuvaajalta eikä kuvattavalta.

Minun on pitänyt tehdä fail-postauksia jo parin vuoden ajan, mutta kumma kun ne jää aina tekemättä. Kuka nyt haluaisi julkaista pilalle menneitä otoksia netissä? Ei ainakaan kukaan täysjärkinen.

No, omaksi puolustuksekseni voin sanoa, että aina ei ole minun vika, että tulee näitä vähemmän järkevän näköisiä kuvia. Yritän opastaa kuvaajia, mutta aina sekään ei mene nappiin, kuten näkyy.

Annat ohjeita niin, että ne tallentuvat kameralle...

... mutta lopputulos on tällainen.

Tai sitten kuvaaja ottaa kuvia salakavalasti silloin, kun en sitä odota.

Kaiken kaikkiaan minulla ei ole ollut erityisen muistettava vuosi muuten kuin tosiaan työn saamisen kannalta. Minulla oli valtaosan vuodesta punasävyiset hiukset, jotka olin värjännyt vuoden 2014 joulukuussa. Olin punapää jonnekin toukokuun loppuun tai kesäkuun alkuun saakka, jonka jälkeen tukka sai puoliksi vahingossa vähän pinkimmän vivahteen, kun yritin taittaa sitä Directionsin Plumilla vähän viileämmäksi. No, siitä tuli sitten tosiaan viileä.

Syksyllä piti tehdä ryhtiliike ja ruveta käymään kuntosalilla, mutta se ei oikein ottanut tuulta purjeisiin EasyFitin hullujen sääntöjen takia. Kävimme Janinan kanssa uimahallin kuntosalilla, mutta uiminen oli mukavampaa, joten päädyimme useimmin pulikoimaan kuin tuhlaamaan aikaa kuntosalilla. Shokkivärit ei kuitenkaan oikein pelitä hyvin tuon klooriveden kanssa, joten vetäisin kuontalooni värinpoiston ja aloitin uudet työt sopivasti blondina. Kumma kyllä viihdyn blondina, mutta kun katselen tuota ihanaa pinkkiä tukkaani vuoden varrelta, niin vähän houkuttaa tuo shokkiväripurnukka kirjahyllyssä. Ajattelin kuitenkin jatkaa uintiharrastusta, kunhan Janina pääsee pahimmista koulukiireistä yli, että parempi jättää purnukka pölyttymään hyllyyn vielä toistaiseksi. Tiedä mitä sitä saa tänä vuonna päähänsä - kirjaimellisesti.

Joskus kuvaajakin feilaa ja tarkennus ei mene ihan nappiin...

... eikä sen puoleen valaistuskaan...

... kuvakulmasta nyt puhumattakaan.

Ja sitten on tietysti ne hetket, kun luonto on vähemmän yhteistyökykyinen.

Ja joskus kamerakin päättää tehdä jäynää ja rikkoa kuvan.

Vuonna 2015 kerrytin myös mekkovarastoa ihan kiitettävästi. En kuitenkaan ostanut pelkkiä mekkoja vaan panostin erityisesti loppuvuodesta neuleisiin ja boleroihin, koska töissä täytyy peittää olkapäät. Jos jollekin ei siis ole selvää, niin tältä minä näytän töissäkin. Toki jätän kaikkein avarimmat kaula-aukot kotiin, mutta Vivien of Hollowayn mekot ovat olleet kovassa käytössä ja juurikin tyylini vuoksi eräs työkavereista risti minut kesäaikaan työpaikan prinsessaksi ja neiti Kesäheinäksi. Olen muutenkin ollut persoonaltani pirteämpi, vaikka joskus kyllä tulen valittaneeksi varmaan vähän kohtuuttomastikin, mutta onneksi kaikki ovat olleet ystävällisiä.

Kun tarkastelee vuotta 2015, niin kaiken kaikkiaan se meni hyvin. Minulla on hyvä olla, olen verrattain pirteä, iloinen siitä, että olen töissä ja parisuhteessakin on vaihteeksi rauhallinen kausi menossa, ettei olla toistemme kurkuissa.

Siksi loppuun onkin hyvä lätkäistä mitä käy, jos päätyy inhokkilistalleni.

Choose wisely.

Red is the new black

Läpi talven minulla on ollut punaista päällä. Olen hurahtanut punaiseen ja jotenkin muistin tänään, että perhana - Hell Bunnyn Momohan on ensimmäinen punainen mekkoni. En ikinä ajatellut asiaa, koska se ei ole aivan niin huomiota huutava sävyltään kuin Collectifin ja VOH:in mekot, mutta kyllä se vain on ensimmäinen punainen (retro-)mekkoni.

Momo-mekko on näkynyt muutamaan otteeseen blogissa, mutta oikeastaan käytän sitä varmaan arkimekoistani vähiten. Jotenkin mieleeni iskostui nelisen kiloa painavampina aikoina, ettei se mahdu päälle, vaikka laihduttuani mekko ei kiristä enää edes hartioista samalla tavalla kuin ennen. Rintamus litistyy edelleen, mutta mekko on mukava päällä (niin kauan kuin ei tarvitse nostaa käsiä ylös ja meikata, silloin katkeaa verenkierto :D) ja ennen kaikkea punainen taitaa nykyään olla suosikkivärejäni. Tai ainakin käytän sitä ehdottomasti eniten niin, että mustakin jää kakkoseksi.
Red is the new black.

Dress: Hell Bunny Momo
Belt & jewellery: Vivien of Holloway
Petticoat: Sams

Kirjoitin kauan sitten jotain vaatteiden nimistä. Pidän siitä, että vaatteilla on nimet ja pidän siitä, että ihmiset kirjoittavat niiden nimet ylös blogiinsa/linkkaavat mistä ovat ostaneet. Silloin on halukkaiden helppoa googlata kyseinen vaatekappale ja käydä kasvattamassa omaa vaatekaappia. Sillä oletuksella tietenkin, että niitä vielä myydään muuallakin kuin käytettynä

Toissa vuonna(ko?) metsästin Restylen vadelmanpunaista mekkoa. Tiesin mekon nimen, mutta oli joka paikasta loppu, kunnes ihan oikeasti vahingossa törmäsin mekkoon tori.fi:ssä ja ostin sen sieltä käytettynä. Olin ihan höpönä ja ehdin vastausta odotellessa panikoidakin, että teinköhän nyt oikein, mutta kun mekko tuli postissa, olin onneni kukkuloilla.
Se on edelleen ainoa mekko, jonka olen ostanut netistä käytettynä. En ylipäänsä osta käytettynä oikein mitään, koska en yksinkertaisesti löydä haluaamani kirppareilta. Viime viikolla tosin onni potkaisi, kun löysin sopivan kokoisen hyväkuntoisen softshell-takin kirpparilta kahdella eurolla. On ollut kovassa käytössä koiraa ulkoiluttaessa.

Joku on varmaan huomannut, että minulla on aika paljon kokovartalokuvia ja hyvin vähän naamakuvia. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että näytän hyvin harvoin edes siedettävältä lähikuvissa. Osaan meikata vain keskinkertaisesti ja tukan laittaminen on niin vaivalloista, että jätän ennemmin laittamatta, pysyypähän pitempään puhtaana. En osaa poseerata kunnolla, mutta ennemmin esittelen koko asua ja vartaloa kuin pelkkää naamaa, koska kuka nyt ei haluaisi esitellä ennemmin hyviä kuin huonoja puolia?

Värjäsin myös tukan, mutta lopputulos ei ollut sitä mitä odotin. Pohjaväri oli äärettömän epätasainen ja siihen nähden nykyinen sävy on ok, koska se on ainakin vähän tasaisempi, mutta jos purkissa lukee kirkas kirsikanpunainen ja lopputulos on punaruskea, niin jotain on mennyt vikaan.
Kaiken lisäksi vaahtoava väri oli kaikkea muuta paitsi riittoisaa ja helppo levittää. Yksi purkki ei riittänyt kunnolla edes pelkkään juureen (wtf) ja kahdella sai juuri ja juuri olkapääpituisen tukan värjättyä. En suosittele kenellekään.

Pohjaväri, L'oreal Sublime Mousse Cherry Bikini ja tukan sävy värjäyksen jälkeen.

Minulle punainen on punainen silloin, kun se ei taita ruskeaan, joten en arvatenkaan ollut ilahtunut värisävystä. Kestoväripunaisilla on tapana karata shokkivärejäkin nopeammin viemäriin ja muuttua ruskeaksi ja tarkoituksena olikin kirkastaa väriä shokkivärillä, mutta niitä ei ole vielä tullut wannabelle, joten odotellessa koitin taittaa sävyä punaisempaan Color Maskeilla, noilla hiusvärin pelastajilla. Havittelin kylmää punaista sävyä ja koska pohjasävy oli tosi lämmin, lätkäisin Color Mask Plumia (jota suositellaan violettien ohella kylmänsävyisille punaisille hiuksille) Pepperin sekaan ja toivoin parasta.

Lopputulos on mitä ylläolevissa kuvissa näkyykin, eli riittävän punainen. Vähän epätasainen tosin, mutta kyllä se siitä kunhan sitä shokkiväriä tulee ja pääsee värjäämään. Täytyy ensi viikon alussa käydä kyselemässä, koska viikonloppuna onkin jo juhlat.

Välillä tuntuu siltä, että olisi pitänyt vain lätkäistä koko pää mustaksi vaalentamisen sijaan. Edelleen ketuttaa kuinka parturi voi kusta niin pahasti ja laskuttaa asiakasta omista virheistään. Menee vielä ikuisuus ennen kuin tukka kasvaa sen verran, etteivät rajat näy. Todella tuskastuttavaa, mutta kun halusin punaisen tukan niin nyt ollaan punaisella tukalla vaikka hampaat irvessä.
Jos musta vaihtuu vaatteissa punaisiin, niin miksi ei tukkakin?

Huonosti istuvat pöksyt ja vähän paremmin istuva toppi

Collectifin viime viikolla saapuneesta tilauksesta esittelemättä jäivät punainen Dolores-toppi ja Monroe-farkut, jotka aiheuttavat ristiriitaisia tunteita sekä minussa että muissa. Erityisesti housuista on tullut riitakapula; poikaystävän mielestä kamalat, veljen mielestä kamalat vain reisien väljyyden vuoksi, serkun mielestä söpöt, äitin mielestä hyvät, iskän mielestä parhaat housut tähän mennessä ja minun mielestäni... No, voisivat olla söpöt, jos reidet eivät olisi ihan näin väljät.

Mitä mieltä te olette?

Ja näin kadotat vyötärösi vaatteilla, joiden pitäisi korostaa sitä.

Olisipa parempi tausta (ja parempi sää) ottaa kuvia, mutta torstaina ehti tulla jo pimeää ennen kuvien ottamista ja pikkuveli unohti lähikuvaukseen sopivan putken Mikkeliin, perjantaina tuli räntää ja tänään oli 15cm loskaa joka paikassa, joten tässä sitä taas ollaan oman digipokkarin ja rankan photoshoppauksen kanssa. Ehkä kuitenkin farkut sopii paremmin varastoa vasten kuin nätti musta kynämekko? :D
Keväällä ajattelin käyttää farkkuja tennareiden kanssa, mutta ennen sitä pitäisi tehdä päätös: kavennuttaako lahkeet vai ei? Siinä vasta pulma.

Tykkään housujen "vapaudesta", eli ei kiristä, ei nouse pyllyvakoon, eikä varsinkaan vilku mitään sopimatonta. Vyötäröön ei kuristu, mutta ei ole liian löysäkään (vielä). Ainoa miinus tosiaan tuo reisien ylenpalttinen väljyys, mikä ei haittaisi, jos kangas olisi joustamatonta ja jämäkkää niin kuin 50-luvulla, mutta koska kangas joustaa niin tulee pussimainen efekti ja vannon, että kun käytin näitä kerran ennen näitä kuvia, niin ehtivät jo löystyä.

Sama ongelma on vähän paremmin istuvan Dolores-topin kanssa. Se oli suoraan paketista otettuna jämäkkä, kurveja nuoleva ihanuus, mutta käytössä kurttaantuu heti ja kiipii ylös housujen alta. En usko olleeni niin turvoksissa näissä kuvissa, jota minun ei pitänyt julkaista, mutta jotka otin viime torstaina vaatteita kokeillessani voidakseni esitellä ostokseni etukäteen Paawolle (ja kuullakseni hänen mielipiteensä).

Jos joku miettii miksi otan kuvat ennemmin metsässä tai ulkona loskassa, niin tässä on hyvä esimerkki siitä millaisia kuvia tulee sisällä :D

Kyllähän vaatteet aina muuttuu käytössä, mutta en oikein nyt tykkää tästä venähtämisestä - käytin vaatteita kerran. Kerran.
Eihän siihen kuole, että paita on vähän rypyssä, mutta kun katsoo näitä viimeviikkoisia juostenkusten pyykkitelineen päältä ajastimella otettuja kuvia niin olisin suonut tuon topin pitävän paremmin muotonsa sen sijaan, että se kadottaa vyötäröni, vaikka pitäisi korostaa sitä ylläolevien kuvien tapaan. Housujen vyötärökin olisi saanut pysyä jämäkämpänä, mutta nyt etenkin kumartuessa saa hyvin käsivarren kyynärpäätä myöten housuihin. (Jos joku pohtii, että miksi, niin käytin litistysshortseja torstaina, ettei tullut vilu pikkupakkasella ilman sukkahousuja ja piti korjata niiden rullaantuneet lahkeet suoraksi.)

En nyt oikein tiedä mitä ajatella. Myönnän, etteivät ole tippaakaan tyyliäni, mutta keväällä tennareiden kanssa housut saattaisivat olla oikein söpöt ja paitaa voi käyttää vaikka mustien hameiden kanssa ja pituutensa puolesta sopii muidenkin housujen kanssa. Siihen se sitten jääkin, mutta tietääpähän vastaisuudessa pysyä oman tyylin rajoissa, eikä hurahtaa fiftarihömppään niin kuin poikaystävä sen ilmaisi.

Oliko hukkaostos vai saako näistä vielä nätin asukokonaisuuden aikaan esim. lahkeet kavennuttamalla? Vai meneekö muoto/tyyli pilalle, jos niin tekee?
Ehkä pesu auttaa, jos kutistaisin pöksyt kunnolla kuudessakympissä.

Teemonsterin päiväkirja vol. 5

Siitä tietää, että talvi on tulossa, kun ryhdyn hamstraamaan teetä. Tottahan juon sitä ympäri vuoden, mutta erityisesti talviaikaan tulee lipitettyä teetä monta kertaa päivässä ja koska olen prinsessa, en tietenkään juo samaa teetä joka kerta.
Mustaa aamulla, vihreää päivällä, illalla kofeiinitonta - tämä on tullut sanottu jo monesti.

Kesällä tykkäsin enemmän pussiteestä, kolmiopussiteetä oli monenlaista, Strawberry Cheesecake, Blueberry Cupcake ja paljon erilaista hedelmäteetä, esim. vadelmaa ja mansikkaa. Ostin pussiteelle nätin rasiankin, jonne ei nykyään mahdu enää kaikki, koska ostin perus Liptonin paketin montaa erimakuista mustaa teetä - ja samanlaisen vihreän.
Sitten hairahduin ostamaan viime kaupunkireissulla Rooibos Kirsikka & Suklaa -teetä, karpalo&aronia-teetä ja mustikkateetä. Olisin ostanut Väsyneen prinsessan teetä, jossa luki että prinsessa on äkäinen huonojen yöunien jäljiltä, mutta pikkupussi maksoi 6,60€, joten jäi vastedeskin Taitoshopin hyllyyn. Olisi ollut paikallista yrttiteetä.
Mandragoran teetä ostin Alegriasta, koska herkkukahvien ohella sieltä saa herkkuteetä. Tykkään kovasti kirsikasta ja karpalosta.

Pussiteenä minulla on sekalaista tavaraa, kesäisen Clipperin jämät mustaherukkaa, valkoista teetä ja sitruunaa ja lakritsiteetä, jota ei ehkä tule juotua, koska se maistuu heinälle. Ja sitten on Yogi tee lakritsia, jossa on mukana myös kanelia ja kamomillaa, siitä tykkään, vaikkei se olekaan kuvassa.

Suurin suosikkini pussiteestä on varmaankin tuo päärynä-suklaa Liptonin pussitee. Maistuu muuten sille mitä luvataankin, haaveilen siitä toisesta mausta, Lemon macarone. Sitä saisi lähi-Siwasta, jossa se houkuttelee hyllystä. Ostin tuon päärynä-suklaateenkin sieltä, vaikka olin juuri rohmunnut Lidlistä tuota vihreää talviteetä ja kasapäin perusmaustettua pussiteetä. :D
Kun ostan teetä, ostan sitä kunnolla.

Talvella varastot kertyy aina kauniisti, eikä kaikkea ehdi juoda. Huomasin, etten tykkää siitä kuinka irtoteestä tulee ituja ja pöröä teepallosaksien läpi ja ihmettelin miksei tämä riesa piinannut minua aiemmin. Sitten muistin, että käytin irtoteepusseja. Niinpä niin. Pitänee pistää ostoslistalle.

Täysin teehen liittymättömästi sanottakoon, että minulla on very bad hair day. Ajattelin päästä eroon kuivista latvoista ja tasoittaa tukan sävyn, että lätkäisen koko pään joko punaiseksi tai violetiksi, mutta eilen kampaajalla tehdyn värinpoiston jälkeen musta osa tukasta on edelleen musta. Ja värinpoisto tehtiin muka 9% hapetteella.
Haistan tässä ison pahan kusetuksen varsinkin, kun omistaja antoi "alennuksella" hinnaksi 110€. Ja sitten korjaus, joka on ensi viikolla maksaa 65€.
Anteeksi vain, mutta missä paikassa asiakkaan pitää maksaa työntekijän virheestä? Tai kuunnella sitä kuinka omistaja kysyy "etkö ollut kesätöissä" kuin vihjatakseen, etteikö työttömällä ole muka säästöjä kesältä. Kuule, on tuo iso raha työssä käyvälle ihmisellekin kankkulan kaivoon heitettäväksi, kun lopputulos on pahempi kuin lähtökohta.

Värinpoistoko? PFFT.

Viimeinen kerta, kun käyn Säteellä, enkä suosittele ketään muutakaan savonlinnalaista menemään sinne värjättäväksi. Tukan osaavat vielä leikata, mutta tämä on jo kolmas kerta, kun kusevat värin/vaalennuksen ja toinen kerta, kun joudun pulittamaan heidän virheestään yhteensä enemmän kuin mitä onnistuneesta tuloksesta.
Mikä logiikka siinä on, että epäonnistuneesta tuloksesta joutuu maksamaan enemmän kuin onnistuneesta?
Tukasta ei lähtenyt väriä paskaakaan paitsi että nyt turkoosit latvat on suoranaisen vihreät. Toisen värinpoiston jälkeen en uskalla arvata millainen ripulipaska päässä sen jälkeen on, mutta sitten se on ainakin kuiva luuhka, jollaisesta nimenomaan halusin eroon leikkuuttamalla 15cm latvoista pois.

Olen tehnyt kahdesti elämässäni värinpoiston ennen eilistä, kerran kampaajalla mustasta ketunpunaiseksi hellävaraisella shampoosekoitteella. Olin 17, tukkaan oli kerrostunut reippaasti mustaa, josta halusin eroon, koska piti saada tukka punaiseksi niin kuin Naruton Gaaralla. Lähti helposti, minulla oli kiva punainen tukka vuoden.
Toisen kerran tein kotona värinpoiston 18-19-vuotiaana sellaisesta tummanpunaruskeasta vaaleaksi, otsatukka oli musta. Lopputulos oli oljenkeltainen ja olisi vaalentunut varmaan enemmän, jos olisin antanut olla pidempään.
Serkku vaalensi pari kuukautta sitten tummanruskeasta suorastaan platinablondiksi kaupan värillä.
Joten kertokaa miten helvetissä tämä on mahdollista, ettei parturi saa väriä lähtemään ammattilaisaineilla ja 22 vuoden kokemuksella?!

Tarkennettakoon, etten odottanutkaan kullankeltaista, mutta edes kuparinpunaista tai ketunpunaista, koska musta ei ole kerrostunut. Tuossa on 1-2 kerrosta mustaa ollut, yksi kampaajan ja yksi kaupan, joka haalistui välittömästi.
Ei tee mieli mennä toiste edes korjausvaalennukseen, jos tukasta tulee vaan huonokuntoinen luuhka, eikä lopputulos ole sittenkään se kupari, mikä piti olla jo ensimmäisellä kerralla.

Pitänee pitäytyä vastedes kotivaalennuksissa ja -värjäyksissä, kun kampaajien ammattitaitoon ja aineisiin ei voi enää luottaa. Ennemmin otan oljenkeltaisen hampputukan kaupan töhnän hinnalla kuin maksan kymmenkertaisen hinnan siitä, että lopulta se tukka tulee kuitenkin olemaan hamppu (minkä vuoksi menin kampaajalle, kun en halunnut riskeerata epäonnistunutta lopputulosta, että tukasta tulee huonokuntoinen luuhka).

Ja sanottakoon vielä, että virheitä sattuu, kampaajat on ihmisiä, mutta asiakkaan ei pidä juotua maksamaan siitä että tulos epäonnistuu, ja vielä enemmän kuin onnistuneesta. Korjaus pitää saada ilmaiseksi, jos lopputulos on tosiaan näin päin persettä, eikä epäonnistuneesta tuloksesta pidä velottaa edes puolia oikeasta hinnasta, jos ei mene sinnepäinkään.
Jos ostat kaupasta vaikka mikron, mikro ei toimi ja hajoaa, saat uuden. Ei siitä pidä maksaa lisää, että valmiiksi paska tuote korjataan - kaikella on takuu, paitsi ilmeisesti tukalla, mutta mistäs ostat uuden tukan pilalle menneen tilalle? Peruukkiko tässä pitää hankkia?

Loppuun voisi sanoa sen mitä pikkuveljeni tästä sanoisi: tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Minä en aio maksaa enää senttiäkään, jos tukkani ei ala näyttää paremmalta ensi keskiviikkona ilman, että muuttuu haparaksi tai purukumeksi.

Leivosfailit osa 1

Minulla oli kamala hinku paistaa jotain herkullista toissapäivänä, joten päätin tehdä sitruunalimeleivoksia pikkuisen muokatulla ohjeella Yhteishyvälehdestä. Jotain meni kuitenkin pieleen...

Pohjafailit:
1. Tein pohjan ihan ohjeen mukaan, mutta katsoin vähän uunin lämpötilan kieroon ja sen sijaan, että pohja olisi ollut uunissa 175 asteessa 15 minuuttia se oli 200 asteessa. Ei se mitään, kun se ei palanut...
2. Vai haittasiko sittenkin? Pohja näet mureni hieman kun nostin sen pois pellin päältä jäähtymään.

Täytefailit:
1. Halusin täyttää pohjan muullakin kuin hillolla. Laitoin toiselle puoliskolle omenahilloa, toiselle vadelma ja ajatuksissani valelin sitten niin päälle laitettavan puoliskon kuin allekin jäävän. Halusin myös laittaa rahkaa väliin ja sitä laitoinkin.
2. Lopputulos: täytettä tursui reunojen yli ainakin noiden vadelmaversioiden kanssa.

Kuorrutefailit:
Ei enää ikinä Valio Viola tuorejuustoa, mutta kun Siwassa ei ollut mitään muuta kuin sitä ja aivan ylisuolaista Philadelphiaa myynnissä. Olen aina käyttänyt mascarponea ja aion tästedes käyttää vastaisuudessakin, koska:
1. laitoin paketillisen Viola tuorejuustoa, puolikkaan limen mehun ja melkein purkillisen tomusokeria yrittäessäni kiinteyttää sitä ja lopputulos on silti yllä näkyvä lieju.
2. Jälkikäteen mieleeni juolahti, ettei 13% kevyttuorejuusto ollut ehkä paras vaihtoehto kuorrutteeseen.
3. Olisin päässyt helpommalla jos olisin vain tehnyt ohjeen mukaisen sitruunasokerikuorrutteen.

Lopputulos:
1. Pilkkoessani paloja pohja otti ja mureni.
2. Vadelmatäytteistä valtaosa tursui ulos leivosten välistä.
3. Kuorrutteet ovat kaikki "tarjoilulautasella" eivätkä leivosten päällä.

 

Voin lohdutuksekseni sanoa, että ulkonäöstä huolimatta maistuvat ihanalle ja kohta kaikki muut on syöty, paitsi tuo onneton riekale, joka ei näytä leivokselta vaan koiran oksennukselta T___T