lauantai 24. tammikuuta 2015

Kaktus kurkussa

Olen ollut viikon kipeänä, eikä taudille näy loppua. Pikkuveli tartutti koko perheen ja viikon potemisen jälkeen taidan olla viimein tartuttanut siippani. Viereltä kuuluu yskimistä, mutta kyllä minä silti yskin koko rakennuksessa eniten. Naapuritkin varmaan tykkää näistä kello kolmen yskänpuuskista keskellä yötä, tai sitten vaihtoehtoisesti puoli kaksi, puoli kolme ja puoli viisi.

Kävin eilen ekaa kertaa ulkona viime lauantain jälkeen. Se on hurja aika minulle, koska minä teen aina kauppaostokset ja ulkoilutan itseäni huvikseni, mutta nyt poikaystävä joutui käymään parikin kertaa kaupassa ja ostamassa lääkkeitä. Ryystin jo yhden pullon Resilaria, nyt menossa on Silotoc ja joku Mustanparran yskänmikstuura, joka on kolmiolääke ja melko ätäkkää tavaraa. Ei silti sekään oikein auta, kun kurkkua kutittaa, vaikka lämmittääkin mukavasti keuhkoissa asti.

Menetin äänenikin yskän aiheuttaman kurkkukivun johdosta ja pihisin kolme päivää. Nyt alkaa äänen jo tunnistaa omaksi, mutta ei se silti kunnossa ole. Ärsyttää kun meni kauniit auringonpaisteet ja paukkupakkaset ohi taudin takia, ja poikaystävä joutui tokaisemaan tänään porukoilleen, että pare kun ette tule kylään. Ei kannata, this is highly contagious.
Siksi onkin hyvä käyä vähän Lidlissä tartuttamassa ihmisiä. Tai siis... joku muu yski enemmän kuin minä.

Bafucin on ihmelääke. Se ei ole yskänlääke, mutta se on ainoa asia, joka estää yskimistä, siksi nukun Bafucin-pastelli suussa yöt. Se desinfioi kurkkua, ei ärsytä ja sulaa nätisti, joten sen voi painaa mukavasti kitalakeen tai hampaankoloon ja vedellä hirsiä, kun se vaikuttaa kaikessa rauhassa.
Strepsils tuntuu hyvältä tasan sen aikaa, kun se on suussa, mutta sitten tulee pistelyä. Jotenkin olen aina reagoinut huonosti Strepsilseihin, eivät auta nimeksikään ja jälkikäteen tuntuu aina vastenmielinen pistely kurkussa.

Vesi on bensaa liekkeihin, se kuivattaa kurkkua entisestään ja sitten on tosiaan kaktus kurkussa ja Saharan hiekat kyljessä. Ei ole hyvä homma, kun juodakin pitäisi.
Maito tekee hyvää; sitä minä yskänlääkkeen perään kolmelta yöllä ryystän yskittyäni ensin kymmenen minuuttia putkeen polvillani keittiön matolla silmät vettä valuen.

Good life.

lauantai 17. tammikuuta 2015

Huonosti istuvat pöksyt ja vähän paremmin istuva toppi

Collectifin viime viikolla saapuneesta tilauksesta esittelemättä jäivät punainen Dolores-toppi ja Monroe-farkut, jotka aiheuttavat ristiriitaisia tunteita sekä minussa että muissa. Erityisesti housuista on tullut riitakapula; poikaystävän mielestä kamalat, veljen mielestä kamalat vain reisien väljyyden vuoksi, serkun mielestä söpöt, äitin mielestä hyvät, iskän mielestä parhaat housut tähän mennessä ja minun mielestäni... No, voisivat olla söpöt, jos reidet eivät olisi ihan näin väljät.

Mitä mieltä te olette?
Ja näin kadotat vyötärösi vaatteilla, joiden pitäisi korostaa sitä.
Olisipa parempi tausta (ja parempi sää) ottaa kuvia, mutta torstaina ehti tulla jo pimeää ennen kuvien ottamista ja pikkuveli unohti lähikuvaukseen sopivan putken Mikkeliin, perjantaina tuli räntää ja tänään oli 15cm loskaa joka paikassa, joten tässä sitä taas ollaan oman digipokkarin ja rankan photoshoppauksen kanssa. Ehkä kuitenkin farkut sopii paremmin varastoa vasten kuin nätti musta kynämekko? :D
Keväällä ajattelin käyttää farkkuja tennareiden kanssa, mutta ennen sitä pitäisi tehdä päätös: kavennuttaako lahkeet vai ei? Siinä vasta pulma.

Tykkään housujen "vapaudesta", eli ei kiristä, ei nouse pyllyvakoon, eikä varsinkaan vilku mitään sopimatonta. Vyötäröön ei kuristu, mutta ei ole liian löysäkään (vielä). Ainoa miinus tosiaan tuo reisien ylenpalttinen väljyys, mikä ei haittaisi, jos kangas olisi joustamatonta ja jämäkkää niin kuin 50-luvulla, mutta koska kangas joustaa niin tulee pussimainen efekti ja vannon, että kun käytin näitä kerran ennen näitä kuvia, niin ehtivät jo löystyä.

Sama ongelma on vähän paremmin istuvan Dolores-topin kanssa. Se oli suoraan paketista otettuna jämäkkä, kurveja nuoleva ihanuus, mutta käytössä kurttaantuu heti ja kiipii ylös housujen alta. En usko olleeni niin turvoksissa näissä kuvissa, jota minun ei pitänyt julkaista, mutta jotka otin viime torstaina vaatteita kokeillessani voidakseni esitellä ostokseni etukäteen Paawolle (ja kuullakseni hänen mielipiteensä).
Jos joku miettii miksi otan kuvat ennemmin metsässä tai ulkona loskassa, niin tässä on hyvä esimerkki siitä millaisia kuvia tulee sisällä :D
Kyllähän vaatteet aina muuttuu käytössä, mutta en oikein nyt tykkää tästä venähtämisestä - käytin vaatteita kerran. Kerran.
Eihän siihen kuole, että paita on vähän rypyssä, mutta kun katsoo näitä viimeviikkoisia juostenkusten pyykkitelineen päältä ajastimella otettuja kuvia niin olisin suonut tuon topin pitävän paremmin muotonsa sen sijaan, että se kadottaa vyötäröni, vaikka pitäisi korostaa sitä ylläolevien kuvien tapaan. Housujen vyötärökin olisi saanut pysyä jämäkämpänä, mutta nyt etenkin kumartuessa saa hyvin käsivarren kyynärpäätä myöten housuihin. (Jos joku pohtii, että miksi, niin käytin litistysshortseja torstaina, ettei tullut vilu pikkupakkasella ilman sukkahousuja ja piti korjata niiden rullaantuneet lahkeet suoraksi.)

En nyt oikein tiedä mitä ajatella. Myönnän, etteivät ole tippaakaan tyyliäni, mutta keväällä tennareiden kanssa housut saattaisivat olla oikein söpöt ja paitaa voi käyttää vaikka mustien hameiden kanssa ja pituutensa puolesta sopii muidenkin housujen kanssa. Siihen se sitten jääkin, mutta tietääpähän vastaisuudessa pysyä oman tyylin rajoissa, eikä hurahtaa fiftarihömppään niin kuin poikaystävä sen ilmaisi.

Oliko hukkaostos vai saako näistä vielä nätin asukokonaisuuden aikaan esim. lahkeet kavennuttamalla? Vai meneekö muoto/tyyli pilalle, jos niin tekee?
Ehkä pesu auttaa, jos kutistaisin pöksyt kunnolla kuudessakympissä.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Melkein kuin Mad Menissä

Tilasin ennen joulua Collectifin -50% alesta farkut, topin ja mustan kynämekon ja tilaus saapui viimein eilen. Kävin kipaisemassa sen kotia ja kauhulla pelkäsin sopivatko vaatteet päälle. Farkuista oli näet sanottu, että ovat melko isoa mallia erityisesti lanteilta ja mekon puolestaan tilasin kokoa normaalia pienempänä eli XS, koska sivuilla luki, että se on isoa mallia.

No, kaikki mahtuivat päälle, mutta mekko on tosiaan isoa mallia, koska se on venyvä neuletta ja koostaan huolimatta siltikin aavistuksen väljä erityisesti selästä. Siksi asustin sen asukuviin paksulla vyöllä, vaikka ilman vyötä mekosta tulee mieleen enemmän Mad Menin Joan. Ei sillä että olisin ohjelmaa katsonut, mutta pitäisi varmaan ryhtyä katsomaan. :)
Rakastan mekon pehmeää materiaalia, mutta olisihan se nyt joutanut vähän jämäkämpi olla, kun sivusta löytyy (tarpeeton) vetoketjukin. Täyteen hintaan en olisi tätä ostanut, mutta puolen hinnan mekoksi oikein mukava ja vöitä vaihtamalla (tai vaikka ilman vyötäkin) on loistava asu talvella ja syksyllä ja mikä ettei keväälläkin, kun kevääseen päin tässä mennään.
Väri on kestänyt päässä hyvin, 5 pesua takana ja kirkkaana mennään kiitos Color Mask shampoon ja hoitoaineen.
Mitä puolestaan tulee farkkuihin, niin ne ovat tosiaankin reisistä todella isot, vaikka minulla on melko paksut reidet. Tyyliltään ne ovat täydellisen fiftarit korkean vyötärönsä kanssa, mutta taas eivät yhtään minun tyyliseni. En vielä tiedä miten usein niille tulee käyttöä, mutta ehkä jos käyttäisin lahkeet kavennutettavana (mahtaako onnistua?) enemmän myötäileväksi niin miellyttäisivät omaa silmää ja miehen silmää, joka tuumasi, että ne ovat suoranaisen rumat ja kysyi vieläpä perään että ostinko miesten housut.
Dolores-toppi sentään istui täydellisesti, mutta jos ihan rehellisiä ollaan niin ei sekään ole minun tyyliäni leikkaukseltaan, mutta ainakin se istuu päälle kuin toinen iho ja sopii yhteen niin normaaleiden kuin noiden edellä mainittujenkin farkkujen kanssa. Ne farkut taasen sopivat yhteen vain tasan tarkkaan tämän paidan kanssa, joten kallistun vakaasti farkkujen reisien kavennuttamisen kannalle. En vain tiedä onko se miten vaikeaa ja tuleeko siitä julmettomat kustannukset. Toisaalta se punainen talvitakkikin odottaa yhä kavennusta, joten olisi tosiaan asiaa ompelijalle.
Jos yhden mekon jättää ostamatta niin sillä rahallahan saa hyvin kavennutettua kaiken tarpeellisen, eikö vain?

Luistelemaan piti mennä, mutta ehti tulla jo pimeää ja näiden kuvien jälkeen aloin köhiä kuin tautinen. En kyllä usko, että tunnissa ehtii tulla kipeäksi, mutta katsotaan sitten sitä luistelua huomenna - jospa joku olisi ehtinyt lumisateiden jälkeen kolata jään puhtaaksi.

maanantai 5. tammikuuta 2015

Vuodenvaihteen kuulumiset

Joulu oli ja meni. Sain viisi pakettia suklaata ja melkein 2kg lisää painoa.Olisipa pudottaminen yhtä helppoa kuin kilojen saaminen, mutta kun on tuota suklaata.
Sain myös sukkahousuja ja maailman trolleimman lahjan tähän mennessä: Tom of Finlandin tyynyliinan ja kauppakassin. Oli jo käytössä ihan Prismassa saakka, että varmasti mahdollisimman moni näki. Pikkuveli yllätti tänä vuonna toteamalla, että lahja on samaan aikaan trolli ja samaan aikaan sellainen, että tykkään - ja ihan oikeaan osui.
Tyynyliina on hippusen iso, mutta onpahan puuvillasatiinia. Äiti tokaisi pervosti, että onpahan sitten nukkuessa hyvällä kohdalla vehje melkein suussa. Niin. Pussilakanan kun vielä viitsisi ostaa, mutta on tyyris, kun n. 80€ maksaa.

Joulun ja uuden vuoden välissä kävin pikkuveljen kanssa Mikkelissä, jonne upposi reilu satanen joululahjarahoista. Ostin korurasian kaikelle rihkamalleni, lisää rihkamaa, pari söpöä pinup-peltipurnukkaa ja sukkahousuja lisää. Sain sukkahousuja joululahjaksi ja olin jo Seppälän alennusmyynnistä käynyt nappaamassa paksut fleecevuorelliset talvisukkahousut. Niissä ei kintut palele.
4,90€/kpl Euro Marketissa.
Ostin myös yllä olevassa kuvassa näkyvän Vilan mekon Kekäleestä. Se suorastaan huusi perääni hengarista ja kun sovitin sitä, olin kerralla myyty. Hymyilin kassatädille kuin sienissä oleva tyytyväisenä siihen, että törmäsinpä harvinaisen hyvin istuvaan mekkoon. Tosin sitä eloa kesti muutaman käyttökerran, koska viskoosisekoitekangas venähti vähän käytössä väljemmäksi. Korjaantuu toivon mukaan pesussa, eikä tuo liian väljä ole vieläkään.
Jotenkin tämä mekko toi mieleeni vähän Chanelin. Ehkä se on tuo väriyhdistelmä ja rusettikin. Joka tapauksessa hiukan klassisempi ja "normaalimpi" vaatekappale kylmiin vuodenaikoihin.

Kuvia piti olla myös äidiltä saaduista meripihkakorvakoruista, mutta koska pikkuveli otti kameransa takaisin, on laatu yllänäkyvän suttuista vastedeskin, kun joudun käyttämään omaa pikkupokkariani. Olen tosiaan harkinnut kunnon kameran ostamista, mutta sen käyttöä pitäisi opetellakin, että se maksaisi itsensä takaisin. Pitäisi olla linssin takapuolellakin, eikä vain etupuolella.

Näiden konkreettisempien juttujen ohella ostin Steamin joulualesta Final Fantasy III:n, joka on yksi niistä harvoista vanhoista Final Fantasyista, joita en ole vielä pelannut. Nintendo DS:ltä tietokoneelle käännetyssä versiossa on kuitenkin huonot kontrollit, joten revin hiuksiani, kun yritin virittää ps3-ohjaimen toimimaan tietokoneen kanssa. Oli muuten hommaa, en suosittele kenellekään. Joko toimii analoginen ohjain tai pelkät nuolet, mutta eivät toimi yhtä aikaa, ei vaikka pitkän etsimisen jälkeen on kaikki ajuritkin asennettuna.
FF3:n kanssa tein poikkeuksen ja ensimmäistä kertaa en tehnyt tytöstä White Magea. Yleensä siitä näteimmästä tytöstä tulee White Mage, mutta jotenkin Arc sopi paremmin maagiksi, kun oli niin reppana pisamineen kaikkineen.

En ole nyt vähään aikaan pelaillut, koska Steamin alesta tarttui mukaan muutakin. Lukioaikoina tein omaa pikseligrafiikkaroolipeliä RPG Maker XP:llä ja sain jopa hurjat 2-3h pelattavaa tehtyä ennen kuin vanha tietokone sanoi itsensä irti. Kokeilin myös RPG Maker VX:ää, mutta koska homppeliystäväiseni ei ollut enää neuvomassa koodien kanssa, se jäi kokeiluksi. Ja sitten vaihtui jo konekin.
Nyt ostin Steamin alesta RPG Maker VX Ace:n, eli ilmeisesti tuoreimman version kyseisestä ohjelmasta, koska totesin, että voisin hyvin yhdistää kaksi suosikkiasiaani, eli pelit ja kirjoittamisen. Miksipäs ei?
Tätä karttaa tein koko eilispäivän, eikä se ole vieläkään valmis :D
Olen yrittänyt muistella kertaalleen opittuja ja unohdettuja juttuja vähän vaihtelevalla menestyksellä. Olen varmaan käyttänyt jo parikymmentä tuntia aikaa pelin tekemiseen, enkä ole saanut tehtyä edes kaikkia taustajuttuja puhumattakaan sitten kartoista ja muusta vastaavasta. Pelattavaa on ehkä hurjat viitisen minuuttia. Longest game ever!
Tähän sitten uppoaakin ilmeisen kiitettävästi aikaa, mutta samapa tuo työttömänä saada edes jotain aikaan. Mies tuumi, että tällä menolla teen tätä vielä ensi vuonnakin, eikä se veikkaus varmaan mene kovinkaan pahasti vikaan, joten katsotaan sitten ensi vuoden alussa uudestaan miltä näyttää pelintekorintamalla.

Mitä tulee uuden vuoden aattoon, se sujui hyvin. Pikkuveljen kaveripariskunta kävi kylässä, käytiin baarissa, juorusin tuttujen kanssa koko illan ja kun tulin kolmelta kotiin, istui kotiin väsymyksen varjolla jäänyt siippani vieläkin tietokoneella. Että sellaista.

Miten uusi vuosi sujui teillä?