Delta Carnaby Street

Tauot sen kuin venyvät postausten välillä, vaikka materiaalia olisi julkaistavana. Kaipa se on tämä kevätvaihe, kun laiskottaa, mutta samaan aikaan maailmaan tulee kuitenkin enemmän väriä - lähinnä näin vaatteiden muodossa. Tuosta harmaudestahan ei ihan heti eroon päästä, kun tälläkin hetkellä ulkona sataa lisää lunta, mutta kevättä voi aina luoda itse näin pirteiden asukokonaisuuksien voimalla. Suoraan sanottunahan tämä asu sopisi hyvin myös syksyyn ja mikä ettei talveenkin neutraalin värimaailmansa puolesta, mutta näin alkukevään harmauteen se tuo myös mukavasti väriä.

Kyseessä on Lindy Bopin Delta Carnaby Street -mekko, pitkään kuolaamani yksilö, joka on varmaan se ensimmäinen Lindy Bopin mekko, jonka kanssa on ikinä tullut sellainen "pakko saada"-fiilis. Monet muutkin varmaan ajattelivat tästä samoin, sillä kun tämä tuli ensimmäisen kerran myyntiin, se myytiin heti loppuun monesta eri paikasta ja jäi siis minulta hankkimatta. Näin kuukausia myöhemmin tätä tuli takaisin Lindy Bopin sivuille ja koska olin siinä vaiheessa löytänyt muutakin sellaista, jota halusin heiltä, tämä tuli sitten viimein kotiutettua.

Vaikeaahan se ei varmasti ole arvata, että tässä mekossa huomion kiinnitti tuo kertakaikkisen upea helmaprintti. Tottahan minä pidän laivastonsinisestä yksinäänkin, mutta border-printtejä minulta löytyy niin vähän, että kun niitä saa edullisesti upeassa, ei liian silmille hyppäävässä mallissa, niin se on jo rakkautta ensisilmäyksellä. Itseni tosin yllätti miten paljon tässä printissä on vaaleanpunaista, koska jotenkin punainen hyppäsi mallikuvista enemmän silmille, mutta värimaailma on joka tapauksessa oikein kaunis. Kaavailin alunperin yhdistäväni mekkoon punaista, mutta vaaleanpunainen sopi tässä tapauksessa paremmin, ja totta kai tuo MAKin sinapinkeltainen neuletakki oli ihan silkkaa rakkautta tämän mekon kanssa.

Helman alla käytössä on Samsin 545 alushame 25" pituisena ja se oli tämän mekon kanssa juuri sopiva, vaikka jos helmaa olisi ollut leveyden osalta hivenen enemmän tai alushametta aavistuksen vähemmän, niin helma ei olisi jäänyt ihan noin kuppikakun muotoon kuin nyt, mutta joka tapauksessa helmaa on riittävästi jopa tällaiselle leveitä helmoja rakastavalle prinsessalle, ja pidän myös erittäin paljon tuosta rypytyksestä. Se ei näytä ihan niin halvalta kuin hintaansa nähden voisi odottaa ja taskutkin löytyy, tosin pienet nekin.

Dress: Delta Carnaby Street by Lindy Bop

Cardigan: MAK from Pinup Girl Clothing

Petticoat: Sams 545 from PinupVintage

Boots: Gabor

Necklace: Collectif

En ole vielä virallisesti esitellyt tätä Samsin uutta alushamettani, vaikka se on kuvissa "vilahtanutkin" lähinnä toisen alushameen alla. Sanottakoon, että tässä on 45 jaardia organzaa ja helmassa kaunis pitsi. Ostin hameen PinupVintagelta alennuksesta vähän heräteostoksena, mutta ihan hyvä niin, koska tämä on pituudeltaan juuri täydellinen vähän lyhyemmille helmoille, kuten näille Lindy Bopin mekoille ja joillekin Pinup Couturen hameille ja mekoille, joissa helma on vähän lyhyempi. Pituutta tyllillä on tosiaan 25" ja muhkeutta senkin edestä, joten ihan täydellinen tämä ei ole vähän kankaan kanssa säästellyille LB:n helmoille, mutta kohottaa kyllä helmaa upeasti eikä rapisekaan ihan niin pajon kuin voisi odottaa. Varmaan käytössä pehmenee entisestään.

Delta Carnaby Street -mekko puolestaan on hieman joustavaa puuvilla-elastaani sekoitetta, joka näyttää läheltä katsottuna vähän pellavakankaalta (sellaista karheampaa). Materiaali on hintaansa nähden oikein hyvälaatuista ja mekko on yläosasta vuorattu jollain ihoa vasten supermiellyttävällä keinokuitumateriaalilla (samantyyppisellä kuin Ophelia-mekot). Materiaali joustaa mukavasti niin, että mekkoon mahtuu hyvin sekä isommat että vähän pienemmät rinnat, mutta koon valitsemisen kanssa neuvoksi, että valitkaa koko vyötärön kanssa. Vyötärö ei tässä mekossa ihan hirveästi jousta ainakaan noiden saumojen kohdalta ja mukana tuleva vyö on myös sen verran lyhyt, että jos jää (vyötärön osalta) kokojen väliin, niin kannattaa suosiolla ottaa se isompi koko. Ilman waist cincheriä tämän mekon vyö menee minulla kiinni vasta uloimpaan lenkkiin koossa UK10 ja waist cincherin kanssa (kuten kuvissa) saan sen kurottua toiseksi ulommaiseen reikään. Mekossa on vyötä varten sivuilla lenkit, mutta jos haluaa jättää soljen keskelle mekkoa, niin kannattaa yrittää pyrkiä vähintään siihen toiseksi ulommaiseen reikään tai vyö ei yllä vyölenkkiin asti ja jää repsottamaan. Näin ainakin minulla, mutta itse vyö on onneksi mukavan ryhdikäs eikä sellaista lörppöä retkottavaa materiaalia niin kuin joillain muilla repro-merkeillä (*köh* Hell Bunny). Propsit tästä(kin) Lindy Bopille.

Näistä kuvista ei nyt ihan hirveän selkeästi näy sitä, mutta mekossa on kiva pieni yksityiskohta myös tuossa dekolteen kohdalla, sellainen pieni v-halkio, joka tuo vähän mielenkiintoa muuten yksinkertaiseen yläosaan.

Kaiken kaikkiaan pidän tästä mekosta todella paljon. Mekko on riittävän näyttävä, mutta samaan aikaan arkinen materiaalinsa ja vähän pienemmän helmansa osalta ja se näyttää itse asiassa hyvältä myös ilman tylliä, jos joku ei tykkää kuppikakkuhelmoista. Bonuksena myös se tosiasia, että tämä mekko näyttää oikeasti livenä paremmalta kuin Lindy Bopin tuotesivuilla, joissa helman printti näyttää katkeavan kesken, mutta joka on oikeasti kokonainen niin kuin näistä kuvista näkyy. Ihan rehellisesti sanottuna tuohon hintaan olisin ottanut vaikka rikkonaisenkin printin, mutta ainahan se on parempi, jos tuotteessa ei ole yksinkertaisesti mitään moitittavaa - ja tässä ei ole.

Delta Carnaby Street-mekkoa saa yhä Lindy Bopin sivuilta hintaan 36£, jos jotakuta kiinnostaa ja kokojakin näyttää olevan mukavasti jäljellä. Olen kyllä itse niin positiivisesti yllättynyt, että voi olla, että ostelen Lindy Bopilta tavaraa tulevaisuudessakin. Minulla ei ole ollut kovinkaan isot odotukset heidän tuotteitaan kohtaan, joten on oikein mukavaa yllättyä näin positiivisesti tuotteiden laadusta.

Lopuksi nostetaan kissa pöydälle tämän blogin viime aikoina vähän turhan yksitoikkoiseksi jääneen sisällön suhteen. Tämähän on tyyliblogi, jossa on tarkoituskin esitellä mekkoja blogin nimen mukaisesti, mutta tarkoituksena ei ole ollut olla ihan näin suoraviivaisesti pelkkä mekkoblogi. Suunnitelmissa on ollut tuottaa vähän monipuolisempaa sisältöä, mutta vaikka ideoita on, niiden toteuttaminen on vähän ontunut. Olen ollut hyvin laiska viime aikoina ja blogin päivittämisen sijaan olen keskittynyt enemmän fiktiivisen tekstin tuottamiseen. Olen aina ollut sitä tyyppiä, joka keskittyy yhteen asiaan täysillä (simsittäminen, tarinoiden kirjoittaminen) ja siinä sitten unohtuu kaikki muu. Saatan istua tietokoneella ihan onnellisesti aamusta iltaan ja siinä jää tiskit tiskaamatta, pyykit pesemättä, ruoka tekemättä ja melkein syömättäkin, eikä haittaa yhtään (paitsi ehkä nälkäistä poikaystävää) :D Ulkona on kyllä välillä pakko käydä happihyppelyllä, mutta muuten olen hyvin pitkälti erakoitunut sisälle omiin maailmoihini. Tuotan tekstiä parhaimmillaan parikymmentä sivua päivässä, hykertelen itsekseni kirjoittaessani ja kuuntelen Abbaa, Yirumaa tai Ludovico Einaudia monta tuntia putkeen ihan onnessani. Tykkään kyllä ulkoilla hyvällä säällä niin kuin näiden kuvien ottamisen aikaan, mutta varsinkin vesisateella tai kun ulkona on muuten vain vastenmielinen sää, sisällä jurottaminen on varsin houkutteleva vaihtoehto. Sitten kun oppisi vielä ottamaan itseään niskasta kiinni ja uhraamaan blogillekin muutaman tunnin aikaa, varsinkin kun kyse on rakkaasta harrastuksesta, josta pidän melkein yhtä paljon kuin fiktiivisten tarinoiden kehittämisestä. Eihän minun henkilökohtainen tarinani ole mitenkään mielenkiintoinen (kuten voitte tästä rivien välistä lukeakin), mutta vaatteet, joita kannan, tuovat siihen vähän väriä.

Mekkoaddiktin vaatekaapissa pysyy vastedeskin tyyliblogina, mutta sormet ristiin, että kevään edetessä sisältö olisi vähän monipuolisempaa ja että saisin vanhasta päivitystahdista taas kiinni. Ei se ole ihan hepskukkua, että kotona erakoituminen passivoi, mutta jospa sitä valoisan ajan lisääntyessä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja muistutettua, että vaikka hahmot elävät omaa elämäänsä, niin ehkä kirjoittaja voisi joskus ottaa niistä mallia ja tehdä samoin.

Näihin sanoihin lopetellaan tämä postaus. Hyvää alkanutta kevättä kaikille!


In English:

I've been horribly lazy at updating my blog, but I'm finally back with another dress from Lindy Bop: Delta Carnaby Street. I wanted this dress for a long time, but when it was initially released, it was so popular it got sold out in most sizes. Now months later I finally have this dress and I have to say it was worth the wait - if something is worth your money, it's this dress.

For only 36£ this dress is beautifully structured, made from good quality stretch cotton material, lined in the top and it has a beautiful gathered skirt with a lovely vibrant border print and small hidden pockets. Everything I could ever want.

The skirt isn't quite as full as I'd like it to be, but the border print is gorgeous and looks even better than in product pictures (where the print is actually cut off, but luckily it's whole irl). It barely fits my second fullest petticoat, Sams 545 which is 25" long and is made of 45 yards of organza. I've worn this petticoat before in my blog, but haven't really said much of it, so I will now. It's not quite as soft as chiffon petticoats, but it's more structured and therefore gives a better lift with heavier fabrics and the lace trimming is also very pretty. Due to the material it's scratchier than your regular tulle/chiffon petticoats, but not uncomfortably so and it will also probably get softer with wear anyway. The length and shape of this petticoat are also perfect for my shorter (gathered) skirts and dresses, like some Pinup Couture and Lindy Bop dresses with skirts shorter than 26" so even though this petticoat was sort of an impulse purchase, it was worth the cost (69€ in sale).

Back to the dress, I really like it. It fits me quite well, the waistline is a little bit too high but not uncomfortably so and the detachable fabric belt is also much better quality than I expected - not one of those unstructured fabric belts Hell Bunny is using. It's a little on the short side especially if you want the buckle to be in the middle of the skirt, but long enough to stick in the belt loops which are on the sides of this dress. If you are between sizes, I'd recommend to go with your waist measurement since even though Tte top stretches enough to fit girls of all bust sizes, the waist doesn't. I'm wearing a UK10 and I'm little bit above the measurements for this size, but the dress fits well and feels very comfortable. I really love it, the colors are gorgeous, the border print is perfect and the skirt actually looks pretty even without a petticoat. It's rare for me not to have anything to complain about, but I really don't have any complaints about this dress. I love it <3

Lately I haven't been blogging as much as I used to and I've also noted that contents of this blog have been rather monotonous for a while, but I'll try to get back to creating more versatile content at some point. (Sounds very promising.) I've just been so into writing my stories that I haven't really done anything else, including cleaning our apartment, doing the laundry, doing the dishes, cooking... Yeah, I'm really lazy. I can write like 20 pages a day, listen to Abba, Yiruma or Ludovico Einaudi for hours and hours, but that's about it. Even though I like living in my own little world, sometimes I need to remember that even though my characters live their lives, sometimes the writer has to do the same. It's not like I don't go out at all, because I do (these photos are proof of that), but I've been so focused in one hobby that the other one hasn't been getting the attention it deserves. I can't promise the next blog post will be about something else than clothes (because this is a style blog after all), but I hope that sometime around spring I'll be able to focus more of my creativity on this blog and create better content for you guys. Blogging is a dear hobby to me and I plan on getting better at it :)

Have a nice spring everyone!

Mustaa kimalletta ja kuulumisia

Marraskuu alkoi ja marraskuun myötä National Novel Writing Month, joka lähti yllättävän hyvin käyntiin, vaikka takkuilin alussa enemmän kuin normaalisti, varsinkin jos olen suunnitellut mitä kirjoitan. Parin päivän pakollisen sanamäärän jälkeen tekstiä alkoi tulla vaadittua enemmän ja viimeiset muutaman päivän olen ollut muutamaa sataa sanaa edellä päiväkohtaisen sanamäärän osalta. En ole aloittanut tämän päivän osiota, mutta olen jo puolivälissä sitä.

Perfektionismini tekee nanoilemisesta vähän hankalaa, koska minusta on tullut melkoinen muotokielinatsi (kaikkialla muualla paitsi blogissa) ja päädyn kumittamaan kokonaisia kappaleita pois, jos niiden lauserakenteessa ei jokin asia ole kohdallaan. En tahdo kirjoittaa täytesoopaa, mutta jos asetan itselleni liikaa rajoitteita sen suhteen mitä pitää tapahtua, ei sitä tekstiä tule sitäkään vähää. Ideoita on, mutta kirjoittajan blokki uhkaa, jos joku yksi pieni asia ei nyt mennytkään niin hyvin kuin piti. NaNoWriMossa on se hyvä puoli, että kun on joku tavoite päivässä, niin se pitää saavuttaa vaikka hampaat irvessä ennen kuin voi laiskistua ja tehdä jotain muuta. Onneksi tähän mennessä tekstiä on tullut ihan hyvin, enkä ole ehtinyt edes pelaamaan juurikaan sitä The Sims 4 Kaupunkielämää -lisäosaa, josta olen jo kohta kaksi kuukautta vaahdonnut. Eilen oli eka kerta, kun pääsin viimein kurkistamaan lisäosan antia ja toistaiseksi vaikuttaa hyvältä.

Meillä tuli jo lokakuun lopussa ensilumet ja näiden viikko sitten otettujen kuvien jälkeen lunta on tullut aina tasaisin väliajoin lisää. Vielä ei ole niitä kutsuvia kinoksia, joihin on ihan pakko hypätä telmimään kuin pieni eläin, mutta ollaan jo siinä vaiheessa, että aamulla on valoisaa, vaikka ei paistaisi aurinkokaan. Melkein neljään viikkoon ei nähty aurinkoakaan, mutta muutamana aamupäivänä on saatu nauttia auringosta. Näiden kuvien aikaan oli tarkoituksena päästä kuvaamaan auringossa, mutta ehtihän se mennä pilveen ennen kuin sain itseni valmiiksi. Tyypillistä.

Syksyn ja varsinkin talven tullessa tummemmat värit alkavat viehättämään minua. En yleensä välitä murretuista väreistä, mutta kun on aina pimeää, tummat tartankuviot, mustat vaatteet ja tänä vuonna myös viininpunainen alkavat viehättää enemmän. Sen täydellisen viininpunaisen mekon/hameen/asukokonaisuuden ostaminen on vielä vähän vaiheessa, mutta mustia vaatteita on tullut kerättyä vaatekaappiin siitäkin huolimatta, etten enää oikein koe mustaa omakseni. Tottahan musta pukee kaikkia, hoikentaa ja vaikka mitä muuta mairittelevaa, mutta varsinkin nyt kun hiukseni ovat niin vaaleat, se tuntuu entistä rajummalta "väriltä" varsinkin, jos siihen pukeutuu kokonaan. Silti siinä on oma elegantti viehätyksensä.

Puin näihin kuviin vähän vahingossa ylle käytännössä pelkkää Hell Bunnya, vaikka yleensä tykkään sekoitella eri brändien vaatteita keskenään. Hame on Hell Bunnyn Joni Pencil Skirt, joka on samaa mallia aiemmin blogissa näkyneen Jackson-hameen kanssa. En totta puhuen muista kumman hameen ostin ensin, mutta tämäkin ehti olla pitkään vaatekaapissa ennen kuin se pääsi viimein käyttöön. 

Joni-kynähame on joustavaa keinokuitusekoitetta, joka nuolee mukavasti kurveja, mutta ei nouse käytössä rullalle. Halkion tilalla on samanlainen rypytys kuin Jackson-hameessa, joten hame ei myöskään paljasta enempää kuin on tarkoitus, vaikka paksumpien sukkahousujen kanssa kävisikin niin, että se nousisi ylös. Helma ylettää mukavasti polven alle, mutta ei joustavan materiaalin ansiosta rajoita kuitenkaan liikkumista.

Yläosa on uudempi (heräte-)ostos. Menin yhtenä päivänä wannabelle katsomaan Hell Bunnyn kaunista hopeista Tippi-laukkua, mutta lähdinkin kaupasta mukanani jotain muuta kimalteella varustettua. Mukaan tarttui tämä Angette-toppi, jota on uutta AW16-mallistoa ja jota on eri kaupoissa saatavina myös hopeisena, vihreänä ja punaisena. Minä havittelin sitä hopeista, mutta wannabella ei ollut juuri sitä väriä ja vaikka minulla ei ollut varsinaisesti tarvetta tällaiselle kiiltävälle mustalle topille, sovitin tätä ja mukaanhan se lähti. Paita istuu upeasti, tuntuu mukavalta päällä ja rusettia säätämällä tästä saa joko mallikuvien mukaan v-kaula-aukkoisen tai sitten solmimalla sen väljemmin tällaisen pyöreäkaula-aukkoisen. Itseä miellytti tällainen pehmeämpi kaula-aukko enemmän kuin syvään uurrettu v-kaula-aukko.

Angette-toppi on muuten ihana, mutta tässä on yksi minimaalinen vika: ilmeisesti rintojen alle tarkoitettu sauma tulee rintojen päälle. Olen huomannut sitä muillakin, joten leikitään että se on virheen sijaan ominaisuus, eikä se niin selkeästi ainakaan mustasta värisävystä erotu, että siitä pitäisi hermostua.

Top: Angette Top in Black by Hell Bunny

Skirt: Joni Pencil Skirt in Black by Hell Bunny

Tights: Lindy Bop

Boots: Gabor

Necklace & Earrings: Gifts from my mum

Topissa ja hameessa molemmissa on sama hyvä puoli: niitä voi käyttää sekä päällä että alla. Angette-toppi on sen verran lyhyt ja myötäilevä, että sen voi sulloa hyvin myös kynähameen sisään ilman että rajat paistavat räikeästi läpi ja Joni-kynähame istuu sen verran hyvin vyötäröltä, ettei sekään jää ryppyisen näköisenä näkymään, jos myötäilevän topin tai neuleen laittaakin sen päälle. Kuvista näkyy, että kokeilin molempia tapoja ja vaikka kaupungilla ollessa ajattelin, että toppia on mukavampi käyttää hameen päällä kuin alla, kyllä se näyttää paremmalta hameen sisällä. Vyötärö korostuu paremmin.

Minulla oli aiemmin vähän kehnoja kokemuksia Hell Bunnyn kynähameista, mutta Joni ja Jackson-kynähameet ovat kyllä olleet enemmän kuin hintansa arvoisia. Ne istuvat vyötäröltä kauniisti ja takalistolle on riittävästi tilaa, ettei tarvitse pelätä milloin kuuluu se pahaa enteilevä rusahdus istuessa, niissä ei ole ärsyttävän korkeaa halkiota ja siitä huolimatta niillä voi ajaa pyörällä. Materiaali ei ole niin armotonta, että kaikki muhkut ja makkarat näkyisivät läpi, mutta näillä säillä ihan lämmön nimissä on mukavampi silti käyttää muotoilevia alusvaatteita, ettei peppu palellu, koska hameessa ei ole vuorta ja materiaali on kesäisempää kuin Jackson-hameessa.

Nyt on postausvälit päässeet viime aikoina vähän venähtelemään ja syy on ollut aiemmin pitkälti siinä, ettei sää ole sallinut ulkona kuvaamista ja viimeisen viikon ajan siinä, että käytän ison osan päivästä NaNoWriMon parissa. Pyrin silti tuottamaan sisältöä vähintään kerran viikossa, vaikka se vaatisi pakkasessa ja lumisateessa kekkuloimista, mutta ehkä kaikista suurimmassa lumituiskussa en lähde kaupungille strippaamaan. Joku luuli jo näiden kuvien aikaan lumihangessa retkottavan takkini nähdessään, että nyt on joku lähistön vanhainkodin mummoista tuupertunut siihen heidän pihalleen. Osuvasti oli palvelutalon lippukin puolitangossa.

Ajattelin tehdä taas kosmetiikkapostausta jossain vaiheessa, koska nyt on käynyt sellainen ihme, että tännekin tuppukylään saatiin Sokokselle NYXin meikkipiste! Ostinkin sitten peräti neljä huulituotetta, joista kahta minulla on näissä kuvissa käytössä. Rakastan tuota väriä, juuri täydellinen kirsikanpunainen, mutta ei niin tumma kuin näissä kuvissa käytössä oleva Cliniquen huulipuna. Vaikka tykkään Cliniquestakin, niin toivon silti, että NYX olisi löytänyt tiensä tänne peräkorpeen vähän aikaisemmin, niin olisin kerralla ostanut oikean sävyn sen sijaan, että minulla on nyt kaksi melkein samanväristä punaa... Ei sillä etteikö minulta löytyisi varmaan viittä punaista huulipunaa ja vähintään saman verran pinkkejä, joiden sävyissä ei massiivista eroa ole. Jännä, että naisella joka ei käyttänyt koskaan huulipunaa, onkin yhtäkkiä hirveä huulipuna-addiktio :D

Nyt taidan ruveta jatkamaan nanoilua. Harmi, ettei tämän postauksen tekstiä lasketa siihen, koska tässä tuli taas kirjoitettua melkoinen romaani. Pitkästä jaarittelusta on hyötyä sanamäärän täyttymisessä, mutta olisihan se hyvä jos oppisi edes bloggaillessa ilmaisemaan itseään lyhyesti ja ytimekkäästi. Joku saattaisi ehkä jaksaa lukeakin mitä kirjoitan.

In English:

It's November and it means it's National Novel Writing Month. I've spent my time writing a novel so lately I haven't blogged as often as I'd want to, but I'll try to keep up the one blog post per week pace even though the weather hasn't really been good and I've been so caught up in my writing that I haven't even played the new Sims 4 expansion pack. I waited so long for it to come out and I've barely had a look at it :D

Last Monday we did manage to get some photos (right before NaNoWriMo began) and I ended up wearing a set of Hell Bunny clothes. The Joni Pencil Skirt is not a new purchase, I think I bought it around the same time as my Jackson skirt, but I haven't worn it until now. It's the exactly same model as my Jackson skirt, but made from stretchy polyester fabric. It fits like a dream and can be worn over tops and under them as well. It doesn't create any ugly bulges, but I do wear a waist cincher underneath for that defined waist.

The Angette top however is a new (impulse) purchase, I bought it less than two weeks ago. It's available in silver, green, red and black and although I wanted it in silver, I ended up with the black one. I had decided not to buy this top, but when I tried it on, I changed my mind. It's so beautiful and fits like a dream, it's stretchy and figure hugging and like the skirt, can be worn over skirts or tugged in. It's relatively short so it won't work with trousers, but it's not like I wear tops like this with trousers anyway. There is a small seam that's supposed to be under bust, but ends up climbing over bust, but it's not too visible so it doesn't bother me. The bow can be closed tighter, when you'll end up with a v neck or looser like I did and you get a rounded neck. I think it's intended to be a v neck, but I personally like it better this way. I think I really do need this in silver as well.

I have couple of ideas for blog posts in mind and I will try post them when I'm not writing my novel. One includes some new cosmetics from NYX and the other one is almost finished, I just need to choose which photos to use and write the text. Lots of writing for me, but I've always loved writing and I work better under little pressure. I've had sort of a writer's block for a few months now and despite having lots of ideas I've had trouble writing them into a proper story. I'm a perfectionist, everything needs to go smoothly and if the outcome isn't perfect, I end up deleting huge chunks of text. Having a daily goal of ~1700 words makes it much easier to come up with something even if I have to re-write some parts. For the time being it has worked for me, but if I want to keep up the good work, I'll better get to writing soon to get the rest of today's work done (and maybe tomorrow's since I'm at it.) ;P