Sukujuhlat III

 Viime lauantaina oli jälleen yhdet sukujuhlat, isän sisaruskatraan viimeiset viisikymppiset. Ostettiin serkus- ja puolisoporukalla pullo XO-konjakkia ja kortti, joka kertoo kaiken olennaisen:

"Mitä enemmän ikää..."

"... sitä kosteammat juhlat."

Hyvin päti logiikka, sillä viinit oli tuttuun tapaan ilmaisjakelussa (oluet ei tällä kertaa) ja jälkiruokakahvin kanssa sai valita joko amarettoa, konjakkia tai calvadosta. Minä sain toisena synttärisankarina olla kermaperse ja ottaa tuttuun tapaan Irish Coffeen, jonka valmistamistavasta myöhemmin jutustelin baarimikon kanssa. Kyllä, siihen tulee fariinisokeria useampi teelusikallinen, ja tumma ruokosokeri ei ole sama asia kuin fariinisokeri.

Asuista sanottakoon sen verran, että minulla on aika pitkälti tismalleen sama asu kuin tässä postauksessa, paitsi, että lisäsin tukkaan kukan. Piti punata huuletkin, mutta samperin hätähousut eivät viitsineet odottaa sen vertaa, mutta eipähän tällä kertaa oltu viimeisenä paikalla.

Paawolla on kaunis Lindy Bopin Isadora-mekko, joka on melko tukevaa, mutta miellyttävän tuntuista neuletta. Alta pilkistää upouusi Hell Bunnyn musta tyllihame, jonka Paawo osti semi-heräteostoksena wannabelta perjantaina. Minäkin tein heräteostoksia, mutta niistä tulee kuvia seuraavassa postauksessa.
Huomatkaa myös Paawon faaabulous tukka ja asun 40-luvun henkeen sopivat pienet victory rollsit. Toisin kuin minä, hänellä on kärsivällisyyttä harjoitella ja opetella laittamaan tukkaa. Toisaalta tukan rakenteellakin saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että minä en viitsi. Pelkästään kihartamiseen uppoaa ikuisuus ja hyvä jos sittenkään kestävät muutamaa tuntia kauemmin.

Juhlien jälkeen oli jossain määrin tarkoitus mennä jatkoille, mutta kun puolen porukan budjetti ei oikein anna periksi, on parempi pummia sukulaisilta juotavaa juhlapaikalla. Tosin suurempi syy jatkoille menemättä jättämiseen oli varmaankin se, ettei kenenkään pää olisi enää kestänyt sitä senkään vertaa kuin lompakko. :D Toisin sanoen menin kymmeneltä illalla nukkumaan ja aamulla yhdeksältä omenapäärynöitä nassuun. Ostin niitä ihan sitä varten, että pikkuveli väitti jonkin tutkimuksen todenneen, että ne auttavat krapulaan. Ei paljon päätä pakottanut, ja oltiin Paawon kanssa niinkin freesejä, että pidettiin kuvaussessio, kunhan oltiin ensin syöty 26-vuotissynttärikakkuani, jonka väkertämisen aloitin heti omenapäärynöiden mutustamisen jälkeen.

Sneak peak myös tulevista asukuvista.

Kakun kanssa kävi sellainen kämmi, että vadelmahillo oli päättänyt homehtua hyvästä säilytyksestä huolimatta ja omenahillokin loppui ennen kuin ehdin levitellä sitä edes yhteen kerrokseen. Harkitsin juoksevani Lidliin hillo-ostoksille, mutta kun vieraat olivat jo tulossa, ei kun sulattamaan marjoja pakastimesta yhdessä sokerin kanssa. Kerman maustoin mangosiirapilla, joten tuli sitten tehtyä mango-vadelmakakku, joka on koristettu mantelirouheella ja itsekerätyillä viinimarjoilla. Mango ei tosin kenenkään muun mielestä maistunut kuin minun; veljen mielestä kakku maistui drinkeilleni (jotka on ylläri, ylläri maustettu mangosiirapilla).

Loppuun vielä ryhmäkuvat meidän fiftarityttöjoukkueesta lauantailta. Oli taas prinsessat liikkeessä.