Amerikkalainen juustokakku

Tykkään tosi paljon juustokakuista, mutta yleensä teen ne kypsentämättöminä versioina keksipohjalla ja liivatteella jähmetetyllä täytteellä. Välillä on kuitenkin hyvä poiketa kaavoista, joten pääsiäisenä tein sitten sitruunaista amerikkalaistyylistä juustokakkua, eli sitä ehtaa cheesecakea. Tässä tein tosin täytteen kanssa poikkeuksen ja lisäsin siihen rahkaa, jottei se ole aivan pelkkää juustoa. Rahka antaa hiukan keveyttä muuten tuhtiin kakkuun ja kaivattua raikkautta sitruunan kanssa.

Amerikkalainen juustokakku

Pohja:
150 g voita
3 rkl sokeria
1 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 muna
1 rkl vettä

• Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella.
• Sekoita kuivat aineet keskenään.
• Lisää muna ja kuivat aineet voi-sokerivaahtoon vähitellen.
• Viimeisenä lisää vesi ja sekoita tasaiseksi massaksi.
• Painele voidellun ja jauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille vehnäjauhoja apuna käyttäen. Anna levätä jääkaapissa täytteen teon ajan, jotta pohja pysyy muodossaan.

Täyte:
1 prk (175g) maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
1 prk (n. 200g) mascarponea
1 prk (n. 250g) maitorahkaa
1 dl kuohukermaa
3 rkl perunajauhoja
2 dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria
yhden sitruunan mehu ja kuoriraaste
4 munaa

• Sekoita ja notkista juustot vatkaimella. (Halutessasi voit käyttää pelkkää Philadelphiaa ja korvata myös rahkan tuorejuustolla, mutta mielestäni rahka antaa hyvää rakennetta ja mascarponen maku on pehmeämpi kuin suolaisen Philadelphian, joten näillä saa hyvän tasapainon täytteeseen ilman, että sokeria täytyy lisätä kohtuuttomasti.)
• Lisää maitorahka, sokerit ja sitruunan mehu ja kuoriraaste juustojen sekaan ja sekoita tasaiseksi.
• Sekoita kuohukerma ja perunajauhot tasaiseksi tahnaksi erillisessä astiassa. Tahnaan ei saa jäädä minkäänlaisia paakkuja, joten tämän kanssa kannattaa olla huolellinen.
• Lisää kermatahna muiden aineiden sekaan ja sekoita täyte tasaiseksi.
• Viimeisenä lisää munat yksitellen vatkaimella täytteen sekaan.
•  Kaada täyte pohjan päälle, tasoita ja paista uunissa 175 asteessa aluksi n. 50 minuuttia ja sen jälkeen laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 20-30 minuuttia.

Monissa muissa juustokakkuohjeissa on paisto-ohjeena yksi tunti 175 asteessa, joka saattaa hyvinkin toimia, mutta epäilin, että paksuhko täyte saattaa jäädä raa'aksi ja lässähtää, joten pelasin mieluummin varman päälle ja kypsensin kakkua hieman pidempään pienemmässä lämpötilassa. Lämpötilan laskeminen oli tässä tapauksessa oleellista, ettei kakun pinta pala, ja näin kakusta tuli täydellisen kypsä, mutta mehevä. Loppuvaiheessa kakkua kannattaa vähän vahtia, ettei täyte tosiaan ota liikaa väriä, sillä täyte nimittäin turpoaa aika reilusti ja nousee koholle, mutta laskeutuu sitten jäähtyessään. Tällöin kakku saattaa lässähtää, jos se ei ole tarpeeksi kypsää, muussa tapauksessa täyte laskeutuu normaalitasolleen.

Tässä herkkuhetkiä muillekin sitruunan ystäville. Jos ei liikaa tykkää sitruunasta, kuoriraasteen voi jättää pois, mutta minusta se tuo mukavasti raikkautta tuhtiin juustokakkuun. Ei kun herkuttelemaan!

Sitruunamarenkitorttu

Pitkästä aikaa herkkuohje ja mistäs muustakaan kuin toisesta suosikkihedelmästäni sitruunasta. Jos ette vielä tiedä, niin minä rakastan sitrushedelmiä ja lime on suurin suosikkini, mutta sitruuna tulee heti perässä. Drinkkini ovat niin kirpeitä että ikenet vetäytyvät, mutta leivokseni ovat juuri sopivan makeita.

Sitruunamarenkitorttu kuuluu suosikkeihini, koska... no, sitruuna. Tein sitä mummolta jo pari vuotiaana saadun Hyvä kokki -kirjan ohjeella teini-iässä ja se osoittautui niin hyväksi, että mökillä olleille vanhemmille ei jäänyt kuin murut. Pohja oli siinä kuitenkin käyttämääni vuokaan vähän turhan pieni, joten en ollut tehnyt sitä sen koommin. Kahviloissa olen kyllä nautiskellut sitruunaisista leivoksista ja ostanut pieniä sitruunamarenkitorttuja Lidlistä enemmän kuin laki sallii.

Kun sitruunan- ja makeanhimo kävi ylivoimaisen vaikeaksi pari viikkoa sitten, palasin vanhan tutun ohjeen pariin, mutta aivan uudella twistillä. Pohja oli tosiaan liian pieni, joten sovelsin ja tein pohjan omalla ohjeella katsottuani millaisia pohjia on muissa ohjeissa. Lopulta päädyin tekemään koko tortun omalla ohjeella, koska missään ei ollut täydellistä täytettä. Tätä käy minulle usein leivonnaisten kanssa; en kykene noudattamaan ohjeita, joten teen omia. Joskus ei onnistu, mutta joskus lopputulos on niin herkullinen, että se pitää jakaa muillekin.

Sitruunamarenkitorttu

Pohja

2,5 dl vehnäjauhoja
2-3 rkl sokeria (riippuen kuinka makean pohjan haluat)
ripaus vanilliinisokeria
1/2 tl leivinjauhoja
100 g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä

• Nypi jauhot, sokerit, leivinjauhe ja pehmeä rasva keskenään.
• Lisää keltuainen ja sekoita. Lisää kylmä vesi nopeasti ja sekoita tasaiseksi.
• Halutessasi voit säilyttää taikinaa jääkaapissa tovin, jotta se jähmettyy. Painele jähmeä taikina vuoan (n.24-25cm) pohjalle ja osittain myös reunoille.
• Pistele pohjaa haarukalla, jotta se ei kohoa liikaa uunissa ja paista uunissa 200 asteessa n. 15min.

Pohjan ollessa uunissa voit alkaa valmistaa sitruunakiisselitäytettä.

Täyte

2 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl maitoa
3,5-4 rkl vehnäjauhoja
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste (jos haluat todella kirpeää, voit käyttää 2 sitruunan mehun)
3 keltuaista
25 g voita

• Sekoita kaikki ainesosat sitruunamehua lukuun ottamatta keskenään.
• Keitä täyte kokoon, eli paksuksi kiisseliksi ja lisää sitruunamehu loppuvaiheessa.
• Kun täyte on jäähtynyt vähän, levitä se uunista otetun pohjan päälle ja anna jäähtyä, ettei se ole ihan kuumaa, kun marengin laittaa päälle.

Marenkikuorrute

4 valkuaista
1 dl sokeria

• Yleensä marengissa vaahdotetaan ensin valkuaisista melko kova vaahto, jonka jälkeen lisätään sokeri, mutta tunnustan että feilasin ja heitin vahingossa molemmat sekaisin, eikä lopputulos eronnut mitenkään kuin jos olisin tehnyt asiat oikein. Toisin sanoen, riittää että vatkaa valkuaiset ja sokerin kovaksi vaahdoksi, joka ei valu, vaikka astian kääntää nurin päin.
• Kun vaahto on valmis, levitä se vähän jäähtyneen sitruunatäytteen päälle. Jos sitruunakiisseli on liian lämmintä, marenki saattaa valmiina liukua paikallaan, mutta siitä ei ole muuta haittaa. 
• Laita torttu takaisin uuniin 200 asteessa muutamaksi minuutiksi, kunnes marengin pinta on saanut vähän väriä. Huom! Tarkoituksena ei ole, että marengista tulee kovaa, vaan sen kuuluu jäädä miellyttävän pehmeäksi, joten uuniluukun tuntumassa kannattaa kytätä, ettei marenki ota liikaa väriä.

Lisäsin pohjaan vanilliinisokeria ja hieman enemmän sokeria kuin monessa netistä löytyvässä ohjeessa, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin Hyvä kokki -kirjan ohjeessa. Kultainen tasapaino toimi tässäkin.
Pelkän vesitäytteen sijaan lisäsin puolet maitoa. Hyvä kokki -kirjassa oli pelkästään maitoa, mutta makuuni liian vähän sitruunaa. Pidän tosi sitruunaisesta mausta, joten käytän (ison) sitruunan kuoret kiisseliin ja yhden sitruunan mehun, jolloin täyte on kirpeää, mutta maidon ansiosta samaan aikaan sopivan pehmeää. Ei vetäydy ikenet niiltäkään, jotka eivät rakasta sitruunaa yhtä paljon kuin minä.

Kiisseleihin käytetään yleensä peruna- tai maissijauhoja, mutta sitruunamarenkitortun kohdalla vehnäjauhot toimii parhaiten. Vehnäjauhot antavat paksumman koostumuksen kuin muut jauhot, mutta gluteenittomassa leivonnassa maissijauhot toimivat varmasti myös hyvin.

Tein tortun Pirkan kertakäyttövuokaan, koska oma vuokani on liian iso ja vaikka olisin voinut tehdä isomman annoksen (olisi jäänyt enemmän itselle syötävää), olin viemässä torttua töihin, joten tällainen näppärä kertakäyttövuoka toimi paremmin. Torttu oli yön jääkaapissa, jonka jälkeen paketoin sen sellofaaniin ja kippasin töihin.

Sitruunamarenkitorttu maistuu paremmalta kylmänä, mutta jääkaapissa marengilla on tapana hikoilla. Pienet pisarat marengin pinnalla näyttävät kuitenkin vain kauniilta, eivätkä haittaa tarjoilua. Monissa ohjeissa lukee, että tarjoa heti, mutta kyllä tämä säilyy ihan nätisti jääkaapissa parikin päivää.

Nyt kun olen kirjoittanut herkkuohjeen, tekee aivan armottomasti mieli paistella, mutta kun puntari näyttää sellaisia lukemia, ettei oikein kehtaa. No, ehkä joku muu saa tästä pahimpaan makean nälkäänsä helppoa ja halpaa laitettavaa, tässähän ainesosat maksaa vain kolmisen euroa. Sopii siis köyhänkin budjetille, joten sopii miettiä miksi olen tehnyt niitä juustokakkuja kun olisi voinut tehdä tätä...

Aito italialainen tiramisu

Kun mittari näyttää heinäkuun puolivälissä sellaiset 12-15 astetta, on hyvä aika paistella kaikenlaista. Talvella iskee apatia, koska on aina pimeää, mutta kesällä on sentään valoisaa, niin energiaa riittää enemmän leipomiseen.
Viimeisimpiin paistoksiini kuuluu porkkanakakku, josta tuli enemmänkin sokeripärinäpiirakka, mutta palataanpas vielä vajaa kuukausi taaksepäin aikaan, kun tein tiramisua.

Viime vuonna tein tiramisukakkua vähän sovelletulla ohjeella, mutta kun löysin Lislistä savoiardi-keksejä ja mascarponea, niin päätin tehdä ihan oikeaoppista tiramisua, jossa ei ole mitään ylimääräistä vaan täyttä tavaraa italialaiseen alkuperäiseen tyyliin. Toisin sanoen kahta edellä mainittuja, kananmunaa, kahvia/espressoa ja mantelilikööriä.
Helppoa kuin heinänteko, vai mitä?

Aito tiramisu

500g mascarponea
5 kananmunaa
4-5 rkl sokeria
3-5 rkl Disaronno-mantelilikööriä tai marsalaviiniä
savoiardikeksejä
2-3 dl espressoa tai vahvaa kahvia
(1-2 rkl mantelilikööriä)
tummaa kaakaojauhetta

• Valmista kahvi/espresso ja anna jäähtyä. Lisää halutessasi jäähtyneeseen kahviin Disaronnoa.
• Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita mascarpone keltuaisvaahtoon ja lisää mantelilikööriä tai marsalaviiniä oman maun mukaan.
• Vatkaa valkuaiset ilmavaksi vaahdoksi. Lisää mascarponesekoitus valkuaisvaahdon sekaan kevyesti esim. kaapimella.
• Uita savoiardikeksejä nopeasti espressossa ja lado niistä kerros esim. isohkon uunivuoan pohjalle tiiviisti. Laita päälle mascarponevaahtoa kerros. Uita loput keksit kahvissa ja tee niistä toinen kerros ja laita pintaan vielä mascarponevaahtoa.
• Koriste luomus paksulla kerroksella tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta ja laita jääkaappiin muhimaan pariksi tunniksi tai miksei vaikka yöksi. :)

Kannattaa vähän katsoa etukäteen kuivilla kekseillä, että miten ne mahtuvat vuokaan parhaiten.

Tiramisu on oiva herkku vähän aikuisempaan makuun, lapsillehan tämä ei varmaan kahvin (ja alkoholin) takia maistu, enkä sitä heille suosittelekaan syöttämään. Alkoholina voi käyttää joko mantelilikööriä tai marsalaviiniä, mutta itse käytin nimenomaan Disaronnoa, koska sekin on italialaista. Aika pitkälti vain kaakaojauhe, munat ja sokeri oli tässä ohjeessa suomalaista, kahvikin oli muistaakseni italialaista paahtoa. Tähän voi tosiaan käyttää myös vahvaa kahvia (tummapaahtoa asteikolla 4-5), jos ei espressoa kotoa löydy.

Porkkanakakun/piirakan ohjetta en laita tänne ennen kuin kokeilen voiko sokerin määrää vähän vähentää. Oli muuten sellainen sokeripärinäkakku, että ihme, että vieläkin tekee mieli herkkuja. Se on tämä kun on kylmä ja pimeää kuin syksyllä konsanaan, että keho alkaa vaatia sokeria. ;P

Suuri petticoatpostaus

Eli kaikki mitä tarvitsee tietää alushameista.

Useimmilla fiftarityyliä suosivilla naisilla on varmaankin vähintään yksi alushame, petticoat, tyllihame... nimiä on monia, mutta kaikki tarkoittavat suurinpiirtein samaa. Itsellä niitä löytyy hevoskuormallinen kaapista ja lisää tekisi mieli ostaa. Niitä löytyy kaikissa väreissä, eri hintaluokissa, eri pituisina ja erimallisina kaikenlaisiin tarpeisiin.

Seitsemäs + yksi puuttuu kuvasta.

Tunnetuin petticoat-merkki lienee eritoten Suomessa Hell Bunny.

Hell Bunnylta löytyy kahdenpituisia petticoateja, eli lyhyitä (20"/50cm) ja pitkiä (27"/68cm) petticoateja. Hameiden pituus vaihtelee muutamalla sentillä riippuen minkä koon ottaa, esim. koon XS-M pituus pitkänä on suurinpiirtein tuo 68cm, mutta koon L-XXL pituus on useita senttejä pidempi. Lyhyiden ja pyöreiden henkilöiden kannattaa ottaa täten huomioon, että kuminauhavyötärö venyy pienemmässä koossa ainakin 95cm asti, että pienemmän kokoisellakin tyllillä pärjää hyvin, jollei halua hameen roikkuvan nilkoissa asti.

Yleisesti ottaen lyhyemmät petticoatit ylettävät polvien yläpuolelle ja niitä käytetään lyhyempien mekkojen kanssa, tai jos ei halua tyllin vilkkuvan helman alta. Pidemmät petticoatit sopivat klassisen pituisten vähän polven alle ylettävien mekkojen kanssa.

Ensimmäinen petticoatini oli Hell Bunnyn valkoinen pitkä petticoat. Se oli kovassa käytössä aikansa, mutta kuten monet muutkin halvat vaatteet, tämäkin kulahti käytössä ja on nykyään huomattavan paljon luttanampi kuin näissä yli vuoden vanhoissa kuvissa.

Hell Bunnyn helmasynti petticoateissa onkin, että ne menevät vähänkin nopeammassa käytössä nopeasti ei-nyt-sentään pilalle, mutta huonoksi. Ne siis menettävät muotonsa, kuohkeutensa ja alkavat repsottaa rumasti helman kohdalta.

Omalla osalla valkoisen petticoatin kanssa kävi niin, että säilytin sitä väärin hengarissa yläreunasta taitettuna, joten se litistyi sieltä ja venähti. Toisekseen Hell Bunnyn alushameissa on se vika, että vaikka säilyttäisitkin niitä oikein, ne venähtävät epätasapituisiksi helmoista. Se puolestaan johtuu materiaalista.

Hell Bunnyn alushameiden materiaali on rakenteeltaan ilmavaa ja karheaa, mutta suhteellisen pehmeää tylliä. Hameen kohottavuus perustuu kankaan rakenteeseen, eli siihen, että karheahko materiaali pysyy ilmavana. Kun ilmavuus katoaa käytön myötä ja hame pehmenee, katoaa myös tyllin kuohkeus. Vastaavasti rakenteeltaan liian ilmava/väljä tylli venyy aivan liian helposti, jolloin hameeseen tulee eripituisia rumasti repsottavia osioita.

Tämän vuoksi siirryinkin pääosin Samsin petticoatteihin, jotka ovat, toisin kuin Hell Bunnyt, tehty Yhdysvalloissa Kiinan sijaan. Sen huomaa paitsi laadussa myös hinnassa ja saatavuudessa. Hell Bunnyn alushameita saa liki jokaisesta eurooppalaisesta fiftarimekkoja ja -hameita myyvästä kaupasta, mutta Samsejä saa Euroopasta vain harvasta paikasta ja niistä joutuu pulittamaan vähintään tuplamäärän rahaa. Vastaavasti ne puolestaan kestävät pitempään käytössä hyvänä.

Siinä Hell Bunnyn alushameiden kuohkeus ja kohottavuus perustuu karheuden rakentamaan ilmavuuteen, Samsin alushameissa se perustuu puhtaasti kankaan määrään. Rakenne muistuttaa nopeasti katsottuna Hell Bunnya, mutta läheltä katsottuna huomaatte varmaan, että kangas on paljon tiheämpää ja ennen kaikkea huomattavasti sileämpää sifonkia.

Samsin alushameiden yleisimmin Euroopassa myytävässä mallissa on kangasta jopa 35 jaardia, eli n. 32 metriä. Tämä kaikki hyvälaatuista, sileää sifonkia, joka ei keräänny isoksi mytyksi jalkojen eteen kävellessä, tartu sukkahousuihin kiinni tai tunnu istuttaessa villahousuilta. Koska kangasta on enemmän ja se on tiheämpää, ei näistä näy myöskään samalla tavalla läpi kuin Hell Bunnyn hameista, joten tummempia sävyjä voi käyttää sellaisenaan hameina.

Omat Samsin alushameeni olen ostanut TopVintagelta, jossa niitä kutsutaan Sammyn hameiksi, ja Vivien of Hollowaylta, jonka hameisiin aivan liian monet sekoittavat nämä. Yleisimmin näitä saa siis useassa värissä VOH:ilta ja monet sieltä hameensa ostaneet mainostavat niitä vain Vivien of Hollowayn hameina, vaikka hameet ovat oikeasti Samsin.

Samsin alushameita on montaa eri mallia ja eripituisina, mutta Euroopassa myydään eniten tätä 835 mallia, joka on suosituin ja sopii melkein kaikkien fiftarimekkojen kanssa.

Ensimmäisen Samsini ostin Topvintagelta Pinup Couturen Birdie-mekon kanssa. Jossain toisessa blogissa oli käytetty tätä yhdistelmää ja vaikka olisin voinut ostaa vain punaisen Hell Bunnyn, päätin kokeilla eri merkkiä - olihan minulta mennyt jo yksi Hell Bunny pilalle. Otin riskin ja voitin.

Samsin laatu on ylivoimainen, mutta samoin on hintakin. Ennen maksoi 84,90€ Topvintagella, nykyään satasen, ja ennen kuin euron kurssi laski, maksoivat Vivien of Hollowaylla n. 73€, nykyään 84€. Silti näihin jää koukkuun ja vielä edullisempien hintojen aikaan ostinkin punaisen lisäksi valkoisen ja mustan.

Tänä kesänä ostin myös kermanvärisen petticoatin käytettäväksi tuon Camellia-mekon kanssa, mutta se ei ole vielä päässyt näkyvästi kuvin. Se oli kuitenkin käytössä kaverin valmistujaisjuhlissa. Se on myös ainoa Sams, jonka kuminauhan paikkaa olen vaihtanut.

Toisin kuin Hell Bunnyn hameissa, Samsin hameissa on kolme kuminauhakujaa, joita vaihtamalla voi lyhentää tai pidentää hametta eri tarkoituksiin. Jostain kumman syystä kermanvärinen alushameeni on muita pitempi, joten lyhensin sitä siirtämällä kuminauhan yhtä alemmas, mutta se on edelleen niin pitkä, että olisi joutanut laittaa alimpaan kujaan. Kavensin myös sitä, sillä kuminauhaakin saa lyhyemmäksi helposti siirtämällä napin paikkaa, joten yksi koko sopii aika pitkälti kaikenkokoisille ihmisille.

Ennen Samsin hameiden ostamista kokeilin Olivia Rougen petticoatia, joka on minulla päätynyt arkialushameeksi, eli sellaiseksi, jota käytän silloin kun on haluan olla arkisempi, mutta en kokonaan ilman petticoatia.

Olivia Rougen petticoat oli suosikkini, mutta siinä on todella jämäkkä vyötärö, joka uppoaa hoikankin ihmisen vyötärönahkaan tehokkaasti, ja itse alushame on todella kovaa, rapisevaa ja helposti talvella sähköistyvää organza-kangasta. Tylliä on vain pieni kaistale välissä, joten hameen kohotus perustuu tosiaan lähinnä tuohon organzaan, ja kun se kerran litistyy, ei hame kohota enää ihan niin hyvin kuin joskus ennen.

Olivia Rougen petticoatissa on organza- ja tyllikerrosten alla satiinikerros, joka estää hameen tarttumisen sukkahousuihin, kinttuja pitkin kiipeämisen ja kerääntymisen jalkoväliin ja/tai jalkojen eteen. Siinä hommassa hame on erinomainen, mutta näitä kuvia ottaessani huomasin, että ompeleet ovat aika hataraa tavaraa ja ryhtyvät ratkeamaan.

Nämä alushameet maksaa nykyään 65€, mutta silloin kun minä ostin omani pari vuotta sitten syksyllä, maksoi alushame n. 40€. Hintojen noustua jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tilaukseksi sieltä.

Olivia Rougen alushameet ovat n. 60cm pitkiä, eli ne eivät näy "standardipituisten" kellohameiden ja mekkojen alta, josta päästäänkin siihen, että haluaako hameen ylipäänsä näkyvän alta vai ei. Samsin hameissa voi itse säätää sitä, mutta esim. Hell Bunnyt näkyvät lähes aina alta enemmän tai vähemmän käyttäjän omasta pituudesta riippuen (ja siitä viitsiikö vetää hameen vyötärön kainaloihin saakka).

Jotkut ihmiset riitelevät siitä kuuluuko tyllin näkyä vai ei. Toisten mielestä alushame on nimenomaan alusvaate, jonka ei kuulu näkyä sen enempää kuin sukkahousujen, mutta jos se on alushame, jonka ei kuulu näkyä, miksi ostaa erivärisiä hameita?

Itse käytän molemmilla tavoilla. Hell Bunnyn Vanity-mekon kanssa (yksi kuva aiempaa ylempänä) tykkään, että tylli ei näy liikaa tai juuri laisinkaan, koska siinä on tuollainen kuviointi helmassa, johon helman niin sanotusti kuuluu päättyä. Jos taas on yksinkertainen tai yksivärinen mekko, tykkään että helman alta kävellessä vilkkuu esim. neuleen kanssa yhteensopivan värinen tylli, joka tuo vähän lisäväriä asukokonaisuuteen.

Tyllihameen pituus puolestaan vaikuttaa siihen minkä verran tylli näkyy alta. Omasta mielestä hyvän maun rajoissa tylli saa näkyä helman alta juuri ja juuri sen verran, että vilkkuu nätisti kävellessä. Se ei saa roikkua 10cm alempana kuin mekon helma, koska se menee jo mauttomaksi, ja samoin melko rumannäköistä on jos eripituiset päädyt esim. Hell Bunnyn tylleissä roikkuvat miten sattuu homssuisesti.

Hyvän tyllihameen kuuluu näyttää mekon kanssa siltä kuin se olisi osa mekkoa, eikä erillinen asuste, eli helman kuuluu näyttää tasaiselta ja tasapituiselta. Tietysti joskus tyllihameet vain ovat epätasapituisia, kuten Hell Bunnyt. Itsellä sama ongelma vaivaa Lady Vintagen tyllihametta, joka oli minulle kaikin puolin suuri pettymys.

Hame on ensinnäkin turhan keltainen samppanjanväriseksi, se on todella litteä jo valmiiksi ja ihan täysin läpinäkyvä. Kangas on vielä hatarampaa ja karheampaa kuin Hell Bunny, eikä alushame tosiaankaan kohota hametta juuri laisinkaan. Kesällä tuntuu siltä kuin olisi villapantaloonit jalassa, ja vaikka laatu on huonompaa kuin Hell Bunnyssa, maksavat kymmenisen euroa enemmän lyhyenäkin versiona. En suosittele kenellekään.Minun on kuitenkin ainakin sukkahousujen kanssa pakko käyttää alushametta Lady Vintagen mekkoni kanssa, koska muuten se kiipeää kinttuja pitkin ylös. Olenkin ajatellut lyhyen Hell Bunnyn hameen ostamista, koska sellainen puuttuu vielä valikoimistani.

Toisaalta haluaisin ennemmin Malco Modesin petticoatin. Heidän alushameensa ovat samanlaista laatua kuin Samsilla, mutta heiltä saa myös lyhyempiä ja vähän erilaisia malleja. Valitettavasti en kuitenkaan viitsi tilata Jenkkilästä asti, koska en ole ainakaan vielä törmännyt eurooppalaiseen sivuun, josta näitä saisi ostettua.

Muita petticoatteja myyviä merkkejä ovat Collectif, Banned, Voodoo Vixen ja Lindy Bop. Aika pitkälti kaikki retromekkoja myyvät merkit myyvät myös alushameita. Lindy Bopin alushameet ovat yleisesti ottaen huonolaatuisia (ja liian pitkiä), mutta esim. Bannedin Lola-petticoatit ovat hyvin samankaltaisia kuin Samsin petticoatit ainakin kankaan rakenteen mukaan, ja he myyvät myös pettipusseja.

Mikä sitten on pettipussi?

Pettipussi, pettibag on alushameille tarkoitettu pesu- ja säilytyspussi. Alushameita ei voi pestä sellaisenaan koneessa, koska ne venähtävät ja voivat kärsiä, mutta ne voi pestä pesupussissa samaan tapaan kuin muutkin alusvaatteet. Itsellä on kaksi Samsin pettipussia, joissa säilytän mustaa ja valkoista petticoatiani. Maksoivat vissiin 5-10€ kappale, näitäkin saa TopVintagelta ja myös Bannedin versioina.

Petticoatin säilyttäminen on sellainen juttu, että väärin säilytettynä ne menettävät muotonsa. Älkää siis tehkö niin kuin minä tein ensimmäisen alushameeni kanssa, eli säilytin sen taitettuna hengarissa. Ei, ei. Rakas alushame pitää säilyttää joko hengarissa vyötäröltään klipseillä kiinni roikkumassa ilmavasti, esim. seinällä tai jossain väljässä tilassa, tai sitten jos sellaista tilaa ei ole, niin väljästi pettipussiin laitettuna. Älä taittele sitä vaan tunge mahdollisimman sotkuisesti ja ilmavasti se pussiin, niin hame säilyy hyvänä.

Jos ei ole säilytyspussia petticoatille, sitä voi hellävaraisesti säilyttää esim. kaapissa, mutta silloin se vaatii tilaa. Omista petticoateista valkoinen Hell Bunny, Olivia Rouge, kermanvärinen Sams, Lady Vintage ja punainen Sams retkottavat yksinään yhdellä isolla tilavalla hyllyllä vaatehuoneessa. Mahdollisimman levällään, tietenkin, koska petticoatin pahinta väärinkohtelua on lytätä se ryttyyn paketista avaamisen jälkeen. Ilmavuus katoaa ja hame menee luttanaksi, ja itse ainakin tahdon mahdollisimman kuohkean ja pitkäkestoisen hameen.

Jos käy kuitenkin niin ikävästi, että rakas hame menee luttanaksi, eikä viitsi ostaa uutta, voi käyttää kahta tyllihametta päällekkäin. Se toimii myös, jos Euroopasta saatavat hameet eivät ole omaan makuun riittävän tuuheita tai jos haluaa olla poikkeuksellisen pörrrrheä.

Kahden alushameen käyttäminen toimii myös silloin, kun hameen kangas on niin raskasta, ettei yksi riitä antamaan toivottua lopputulosta. Esim. Vivien of Hollowayn puuvillasatiinisissa mekoissa on tämä ongelma, ettei yksi hame kohota välttämättä tarpeeksi, jolloin tarvitaan kaksi. Tämän vuoksi en ole heittänyt vanhaa valkoista Hell Bunnyani vielä mäkeen, jotta voin käyttää sitä yhdessä Samsin valkoisen alushameen kanssa saadakseni sopivan tuuhean lopputuloksen.

Entä sitten värit?

Turvallisinta on aloittaa valkoisella alushameella, joka sopii oikeastaan kaiken kanssa, niin tummien kuin vaaleidenkin. Jos on varaa ja halua, niin voi ostaa hameen sävyihin sopivan tai kontrastoivan alushameen. Vaaleanpunainen sopii monen eri sävyn kanssa, punainenkin on hyvä, eikä mustassakaan vikaa ole. Itse en kuitenkaan välttämättä ostaisi violettia tai vihreää tylliä, koska minulla ei ole mitään minkä kanssa niitä voisi käyttää ja minulle on tärkeää, että voin käyttää alushameita useiden eri vaatteiden kanssa, jolloin hintakaan ei kirpaise ihan niin paljon kuin jos alushame rajoittuisi värinsä vuoksi vain yhteen mekkoon. En minä joka päivä kuitenkaan käytä samaa mekkoa.

TL;DR

Merkit
- Sams, Malco Modes > Hell Bunny > Lady Vintage > Lindy Bop
- Hell Bunny ja Lady Vintage ovat karheaa kangasta, joka kiipeää kinttuja pitkin, takertuu sukkahousuihin ja menettää ilmavuutensa nopeasti
- Sams ja Malco Modes ovat pehmeää sifonkia ja alushameiden kohottavuus perustuu isoon (32-40m) kankaan määrään, ei karheuteen. Eivät kiipeä kinttuja pitkin, eivätkä ole jalassa villahousut vaan sifonki tuntuu hyvältä ihoa vasten
- Olivia Rouge sopii hyvin arkeen alushameeksi. Ei kiipeä, mutta on sähköinen erityisesti talvella. Rapisee.
Säilytys
- Säilytä alushame väljästi joko roikkumassa vyötäröltään hengarissa esim. seinällä, säilytyspussissa tai tilavasti hyllyllä levällään.
- Älä taita, älä ryttää pieneen tilaan, älä pese ilman pesupussia
Käyttö
- Tyllin alta vilkkuminen on mielipidekysymys. Älä kuitenkaan käytä aivan liian pitkää alushametta liian lyhyen helman kanssa tai 15-20cm mekon helmaa lyhyempää tylliä, koska sekään ei näytä kovin hyvältä.
- Tyllihame on oiva lämmike talvella, kesällä suojaa vilauttelulta
- Jos kaipaa enemmän muhkeutta, voi käyttää kahta alushametta päällekkäin. Tämäkin on mielipidekysymys, mutta omasta mielestä more is more.

Vielä loppuun sen verran, että vaikka tämä postaus koskee lähinnä tyllihameita, on helmojen alle muitakin vaihtoehtoja, esim. kankaiset alushameet, joita saa muun muassa Pinup Couturelta. Vanhaan aikaan oli myös pumpattavia alushameita, jotka ei kyllä varmaan nykyään enää ole ollenkaan niin käteviä kuin joskus aiemmin.

Millaisia alushameita teillä on?

Kookos-limekuppikakut

Lime ja kookos ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin ja sitä rataa. Eli tänään vuorossa limen ja kookoksen ylivoimainen harmonia kuppikakuissa. Ovat niin maukkaita, että vaikka tein vasta viime viikolla, ostin jo uuteen satsiin tarvikkeet, että pikkuvelikin pääsee herkkuapajille.

Kookos-limekuppikakut

2 munaa
1,5 dl sokeria
1 prk valkosuklaa-limerahkaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 dl kookosöljyä (tai voita)
1 limen mehu ja kuoriraaste
1 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta

Kuorrute:
1 prk mascarpone-tuorejuustoa
100 g valkosuklaata
1 rkl sokeria
1-2 limen kuoriraaste ja mehu
kookoshiutaleita

Koska tämäkin on tuunattu versio perusohjeesta, aloitetaan samalla tavalla, eli:

• Raasta lime. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata kookosöljy (tai voi) valmiiksi.
• Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää rahka varovaisesti kaapimella sekaan.

• Lisää limeraaste ja sen jälkeen vuoron perään kuivia aineita ja kookosöljyä + limen mehu. Taikinasta tulee hieman jähmeää, joten se on helppo lusikoida muffinssi-/kuppikakkuvuokiin.
• Paista 175 asteisessa uunissa 25 min.
• Tästä annoksesta tulee 12 kuppikakkua keskikokoisiin silikonivuokiin.

Nämä maistuvat hyvältä ilman kuorrutetta, koska pohjassa maistuu hyvässä tasapainossa sekä kookos että lime, mutta jos sattuu tykkäämään limen dominanssista niin kuorrutteessa sitä on riittämiin. Ja ilman kuorrutettahan näitä voi sanoa vain suosiolla muffinsseiksi :)

• Kuorrutteeseen sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä mikrossa. 
• Sekoita mascarponen sekaan limen kuoriraaste ja mehu (tarvittaessa kahden limen mehu), 1 rkl kookoshiutaleita ja 1 rkl sokeria. Lisää sulatettu valkosuklaa ja sekoita.
• Kuorruta kuppikakut ja koristele kookoshiutaleilla.
• Säilyvät jääkaapissa useita päiviä.

Näiden tekoaika on aika lyhyt (n.20 min pohja + uunissa 25min), mutta ylivoimaisesti pisimpään itsellä menee limen raastamisessa. Jos haluaa tehdä itselle asian helpommaksi, niin ensinnäkin hyvä raastin auttaa paljon ja toisekseen kannattaa valita mahdollisimman kovia limejä. Pehmeät hedelmät antaa periksi raastimen alla ja joutuu käyttämään enemmän voimaa. Sama pätee sitruunoihin, jos joku tekee mangositruunakuppikakkuja tai mitä tahansa muuta, johon täytyy käyttää sitrushedelmien kuoret, kuten vaikka limejuustokakkua.

Aloitin blogini enemmän ruokaan/leivonnaisiin keskittyvänä ja siksi nimessäkin lukee millainen sottapytty olen leipoessa ja ruokaa laittaessa, mutta nykyään pidän blogia enemmän tyyliin keskittyvänä, joten olen harkinnut nimen lyhentämistä. Julkaisen kyllä vastedeskin leivos-/ruokaohjeita, mutta tässä oli hyvin pitkä tauko ilman minkäänlaista ruokaan liittyvää ohjetta (koska laihdutin, enkä paistanut mitään), joten saa nähdä lyheneekö blogin nimi sanalla tai parilla.
Kyllähän tuo nyt nimittäin on melkoinen nimihirviö, vaikka se kirjoitustaipumuksiani kuvaakin. Kommenttejani lukeneet varmasti huomanneet, että joskus minulta irtoaa melkoisia romaaneita, mutta kun on kirjailijasielu, niin sellaisena pysyy. :)

Mustikkakuppikakut

Olen hurahtanut kuppikakkuihin, koska niitä on itseasiassa aika helppo tehdä ja tuunata. Viime viikolla tein mustikkakuppikakkuja, joista tuli itseasiassa vielä parempia kuin mangokuppikakuista - kuorrute on ainakin veikeämpi, vaikkakin edelleen ilman pursotinta söherretty.

Mustikkakuppikakut

2 munaa
1,5 dl sokeria
200g mustikka-vaniljarahkaa (tai kermaviiliä, mutta silloin lisää 0,25dl sokeria)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
100g voita
1,5 dl mustikoita

Kuorrute:
1 prk (n. 200g) mascarponea
100g valkosuklaata
1 dl mustikoita
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

• Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
• Sekoita muna-sokerivaahtoon rahka/kermaviili (kermaviili siksi, että rasvaa on saman verran kuin ruoanlaittoon tarkoitetussa rahkassa, eli 10% tienoilla).
• Lisää vuoron perään vehnäjauhoja ja voita. Kun olet lisännyt molempia puolet, lisää mustikat. Taikinasta tulee jämäkkää (pakaste-)mustikoiden takia, mutta kuuluukin olla. Lisää loput jauhot ja voi vuorotellen.
• Täytä lusikalla muffinssi/kuppikakkuvuoat vähän yli puolenvälin ja paista uunissa 175 asteessa n. 25 min.

• Anna kuppikakkujen jäähtyä ja valmista sitten kuorrute.
• Murskaa sekaisin mustikat ja sokerit erillisessä astiassa jonkin sortin karkeaksi survokseksi. Sulata valkosuklaa mikrossa miedolla lämmöllä tai vesihauteessa ja vatkaa tuorejuuston sekaan. (Älä vatkaa tuorejuustoa liikaa, ettei juoksetu, äläkä lisää suklaata kuumana.) Sekoita mustikkasurvos tuorejuuston sekaan tasaiseksi seokseksi ja mausta halutessasi 1 rkl sitruunamehua, jos tahdot vähän lisää kirpeyttä.
• Kuorruta jäähtyneet kuppikakut tuorejuustoseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. Säilyvät jääkaapissa ainakin neljä päivää hyvänä, todennäköisesti lähemmäs viikkoa.

Seuraavaksi vuorossa olisivat kookos-limekuppikakut. Jos jollain on tietoa miten kookosöljy reagoi leivonnaisissa, saa kirjoittaa tänne, sillä ajattelin korvata limeversion rasvan kookosöljyllä.

Sitruuna-mangokuppikakut

Pitkästä aikaa leivosohje, eli sitruunaisia mangokuppikakkuja herkkusuille.

Kuppikakut

2 munaa
1,5 dl sokeria
200g mangorahkaa (esim. Arlan keittiön)
1 sitruuna (kuoret + mehu)
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
100g voita

Kuorrute:
1 prk (n. 200g) mascarponea
100g valkosuklaata
1 sitruuna (mehu+kuoret)

• Raasta sitruunan kuori karkeaksi raasteeksi.
• Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään.
• Sekoita munasokerivaahtoon kevyesti kaapimella mangorahka ja sitruunan kuoriraaste. Lisää vuoron perään (siivilöityjä) jauhoja, sitruunamehua ja sulatettua voita. Sekoita kuohkeaksi taikinaksi.
• Täytä kuppikakku-/muffinssivuoat vähän yli puolenvälin ja paista uunissa 175 asteessa n. 25min.

• Kuorrutteeseen raasta sitruunankuoret raasteeksi, sekoita ne ja sitruunamehu mascarponeen. 
• Sulata valkosuklaa miedolla lämmöllä vesihauteessa tai mikrossa ja vatkaa tuorejuuston sekaan.
• Kuorruta kuppikakut tuorejuustoseoksella, kun ne ovat jäähtyneet ja laita hautumaan jääkaappiin puolesta tunnista muutamaan tuntiin. 

Kuppikakut säilyvät hyvin jääkaapissa parista päivästä muutamaan. Nämä ovat samaan aikaan makean mangoisia, mutta myös sitruunan raikkaita. Jos ei sitruunasta tykkää hirveästi, onnistuvat varmasti myös ilman sitruunaa, mutta itse pidän sen tasapainottavasta vaikutuksesta. Tästä annoksesta tuli 12 kpl kuppikakkuja kuorrutteineen.

Tiramisukakku

Viikonloppuna poikaystävälläni oli syntymäpäivät ja kaikesta mansikkakakun haikailusta huolimatta päätin tehdä tiramisukakkua, koska tiramisu on vaan niin nomnomnom.

Muille tiramisuja rakastaville lätkäisen ohjeen tänne, niin onpahan omalla itselläkin muistutuksena, kun tekee mieli tehdä kakkua toiste.

Pohja:
5 munaa
2,5 dl sokeria
2,3 dl vehnäjauhoja
4 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutus:
2,5-3 dl vahvaa kahvia (tai 2 dl espressoa)
4 rkl mantelilikööriä (Disaronno)
3 rkl sokeria

Täyte 1:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
1 muna
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl mantelilikööriä (Disaronno)

Täyte 2:
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponejuustoa
4 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 rkl cappuccinojauhetta
1 rkl mantelilikööriä

Tee pohja:
Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Varaa pyöreä irtopohjakakkuvuoka, jonka pohjalle laita leivinpaperi.
Sekoita pohjaan tulevat kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Mitä pitempään vatkaat, sitä kuohkeampaa tulee. Tässä voi käyttää joko jääkaappikylmiä tai huoneenlämpöisiä munia, ja useimmat leipojat tykkäävät huoneenlämpöisestä, koska ne vaahtoavat paremmin, mutta minä tein jääkaappikylmistä munista ja hyvin vaahtosivat 20-30 min vatkauksen jälkeen.
Lisää kuivat aineet siivilän läpi vähitellen munasokeriseokseen ja kääntele sekaan kaapimella, kunnes taikina on tasaista. Paista pohjaa uunissa 175 asteessa n. 40 minuuttia. (Minulla oli ongelmia tarkistaa kakun kypsyys, koska kotona ei ollut tikkuja, mutta kannattaa siinä 35 minuutin kohdalla tökkäistä tikulla ja jos kakku ei tartu siihen, on se kypsä.)

Vinkki: Kakkupohjan voi tehdä myös vehnäjauhoilla ja perunajauhoilla. Gluteenittoman pohjan saat käyttämällä pelkästään perunajauhoja, joita tarvitset vähemmän kuin vehnäjauhoja kokonaisuudessaan. Myös maissijauhot käyvät tähän tarkoitukseen.
Kakku on tehty 23 cm irtopohjavuokaan; jos käytät pienempää vuokaa tai haluat pienemmän annoksen, voit suhteessa pienentää ainesosien määrää. Hyvänä ohjeistuksena kakkupohjaan on laittaa jauhoja, munaa ja sokeria kaikkea saman verran ja sitten vähentää jauhoista sen verran, kun laitat kaakaojauhetta.

Kun kakkupohja on vähän jäähtynyt, irrota se vuoasta ja kumoa. Jäähtyneenä leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen, joista paksuin kannattaa lätkäistä pohjalle, jos et osaa leikata tasapaksuja kerroksia.
Keitä vahvaa kahvia tai espressoa kakun kostutusta varten ja lisää siihen sokeria. Kun kahvi on jäähtynyt haileaksi sekoita siihen mantelilikööriä oman maun mukaan. Minulle neljä ruokarusikallista oli riittävästi, että maistui, mutta ei pelkästään alkoholille.

Tee täytteet:
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla. Laita jääkaappiin odottamaan.
Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi, lisää mascarpone ja mausteet. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.
Munattomassa versiossa vatkaa mascarpone pehmeäksi, lisää sokeri, likööri ja cappuccinojauhe. Kääntele kermavaahto kaapimella joukkoon.

Vinkki: Jos haluat, voit käyttää täytteeseen munaa, mutta siitä saa helposti myös munattoman vain yksinkertaisesti jättämällä sen pois. Minun kakkuni välikerroksessa oli ensimmäisellä tavalla munallinen versio ja päällä oli tuo jälkimmäinen täyte ilman munaa, mutta cappuccinojauheen kanssa. Väliin laitettavaan täytteeseen ei cappuccinojauhetta tarvinnut, koska kostutus on vahvaa kahvia, mutta pintaan laitoin cappuccinojauhetta, että siihen tulee vähän enemmän aromaattisuutta. 
Tarvitset siis joka tapauksessa kaksi täytettä tai kaksinkertaisen määrän jompaa kumpaa täytettä, että riittää koko kakulle. Minulla on koko toinen annos kakun päällä lukuun ottamatta sitä osaa, jonka nuoleskelin muovipussista epäonnistuneen pursotuksen tuloksena.

Täytä kakku:
Kostuta kerrokset reippaasti; kakku saa ja sen pitääkin olla kostea. Laita jompaa kumpaa täytettä väliin, nosta toinen kerros päälle ja toista. Viimeisen kerroksen päälle koristeeksi voit halutessasi/osatessasi pursottaa pieniä söpöjä tiiviitä kekoja niin kuin oikeaoppiseen tiramisuun. Jos epäonnistut/et osaa, niin voit vain tehdä paksun kerroksen täytettä pintaan ja peittää pienet kauneusvirheet kaakaolla.
Vähän ennen tarjoilua siivilöi pintaan tummaa kaakaojauhetta. Nauti kahvin, teen tai jälkiruokaviinin kanssa, tai vaikka sen ylimääräisen jäljelle jääneen manteliliköörin kera.

Tiramisukakku maistuu kaikille kahvin ja suklaan ystäville ja hienovaraisen manteliliköörin maun myötä on myös aikuisempaan makuun. Meillä kakusta tykkäsivät kaikki muut paitsi äiti, joka ei siedä mitään alkoholia edes rommilakkakakun muodossa. Kaikki muut ottivat kakkua lisää ja minä jo pelkäsin, ettei sitä riitä kaikille, vaikka tästä tulee arviolta 12-14 ihmisen annos, riippuen siitä millaisia kakkumonstereita siellä ruudun toisella puolella lymyää.

Lapsille sopivan kakusta saa käyttämällä kaupan teennäisiä mantelinmakuisia litkuja, ja jos kaapista ei sitä mantelilikööriä tähän hätään löydy, tai jos joku ei tykkää siitä, niin täytteeseen voi käyttää myös marsalaviiniä tai amarettoa. Jotkut hurjat käyttävät myös kahvilikööriä, jota on kaupan tiramisussa, mutta minusta italialainen Disaronno-mantelilikööri sopi tähän parhaiten, koska kyseessä on italialainen jälkiruoka.
Jos tahdot ihan täysin oikeaoppisen tiramisun, niin sitten kakkupohjankin voi korvata savoiardikekseillä tai lady fingerseillä, joita sitten uitetaan kostutuksessa ja pinotaan, mutta minä halusin että kakkuni näyttää kakulta ja tuntuu kakulta, joten tein suklaisen kakkupohjan. Tuntuu enemmän itsetehdyltä kun pääsee leipomaan ja nuolemaan taikinakupin.

Kaunis teerasiakin sai kehuja. Ostettu tässä postauksessa Saimatalon kaupasta.

Nyt ei ihan heti tee mieli syödä tiramisua, tuli muuten sen verran syötyä kakkua. Toivottavasti ei ole tullut paisuttua pullataikinan lailla, jospa se Vivien of Hollowayn tilaus saapuisi pian. Uutta mekkoa ja parempia säitä odotellessa voikin kutjottaa taas rauhassa varsinkin, kun jääkaapissa vastaan katsoo vain valo ja sää on niin kurja, ettei tee mieli mennä edes kauppaan.

Tällä viikolla kaupungissa on tivoli, jonne haluaisin päästä uudessa mekossa käymään, mutta ulkona sataa vettä ja myrskyää. Ilmeisesti lämpimämpiä säitä on kuitenkin luvassa, joten toivotaan, että kesä tulisi takaisin ja pääsisi jälleen uimaan uudessa uikkarissa ja nauttimaan lämmöstä.

Uunitomaatit kahdella täytteellä

En ole ikuisuuksiin julkaissut ruokaohjetta, mutta tässä tulee yksi maailman laiskimmista, mutta maukkaimmista ohjeista.

Uunitomaatit

pihvitomaatteja, nyrkin kokoisia
emmentaljuustoraastetta
oreganoa tai pizzamaustetta

Täyte 1:
broilerinfileesuikaleita (marinoituja tai maustamattomia oman maun mukaan)
sipulia
fetajuustoa
(mausteita esim. currya ja chiliä)

Täyte 2:
pekonia
persiljaa
pehmeää vuohenjuustoa
(pippuria)

• Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. 
• Leikkaa tomaatteihin aukko ja kaiverra sisukset astiaan, ne voi myöhemmin soseuttaa tuoreeksi tomaattimehuksi ja/tai käyttää esim. pastan kanssa tai juoda tuoreeltaan.
• Paista broilerit ja silputtu sipuli pannulla, mausta haluamallasi tavalla (itse unohdin maustaa, mutta ei haitannut, koska käytin marinoitua broileria). Täytä osa tomaateista vuorotellen fetajuustopaloilla ja vuorotellen broilerilla. Kuorruta reippaalla määrällä emmentaljuustoraastetta ja ripottele pinnalle oreganoa tai pizzamaustetta.
• Paista pekonit pannulla ja silppua sillä aikaa persilja. Kun pekonit ovat kypsiä, laita ne valuttamaan ylimääräiset rasvat talouspaperille. Kun pekonit ovat vähän jäähtyneet, silppua ne ja sekoita silputun persiljan (ja pippurin) kanssa. Täytä tomaatit kerroksittain vuohenjuustolla ja pekonilla, esim. pohjalle vuohenjuustoa, väliin pekonia ja pintaan vuohenjuustoa. Laita pintaan juustoraastetta ja pizzamaustetta reippaasti (sen voi painaa osittain tomaatin sisälle jos meinaa pudota pois pinnalta).
• Kypsennä uunissa n. 20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja tomaatit vähän pehmenneet. Nämä pysyvät pitkään lämpimänä, joten sopivat myös laiskalle nörtille koneen ääressä syötäväksi. Jos ostat isoja tomaatteja, yksi tomaatti riittänee per ruokailija, mutta jos syöjistä löytyy ahmatteja, kyllä näitä kaksikin syö.

Minua ärsyttää, kun valtaosassa uunitomaattiohjeita on riisiä, enkä minä suoraan sanottuna niin välitä riisistä varsinkaan uuniruoissa. Riisin tarkoituksena on sitoa nestettä, mutta nämä ovat mehukkaita, mutta eivät vetisiä ilmankin riisiä, joten mielestäni se ei ole tarpeen. Sopinee myös (hyvä-)karppaajalle ilman riisiä. :)

Sinihomejuustobroileria

Pahoitteluni hyvin pitkästä päivitystauosta jälleen kerran, mutta olen ollut kiireinen. Aloitin työkokeilun yrittäjyysvalmennuksessa mikä tietää töitä 6h/pv, vaikka oikeastaan töitä on aina enemmän - tasapainoksi ei sentään ihan joka päivä ja osa hommista hoidetaan etänä. Ensi viikolla alkavat myyntihommat, mutta ei siitä sen enempää, ettei viikonloppu mene pilalle stressatessa.

Onko töykeää olla menemättä pikkujouluihin? 
En nimittäin mene, vaikka ne alkaisivat 22 minuutin kuluttua tästä hetkestä eteenpäin. Meitä on vain kuusi ihmistä ryhmässä, koska kaksi ihmistä joukosta lopetti ja itsekin harkitsin vakaasti leikin jättämistä kesken, koska ihmiset alkoivat pakottaa minua Facebookiin enkä siihen suostu. En luovu periaatteista puolituntemattomien ihmisten vuoksi, koska elämässä on muutakin kuin Facebook.
Ei siitäkään enempää, homma hoidossa, mutta mietin tosiaan pikkujouluja että onko joku muu jättänyt menemättä? '
En siis ole kipeä, mutta siitä kun ei ole takeita ehtivätkö muutkaan paikalle samaan aikaan, koska joukkion ainoa miespuoleinen jäsen on kuvaamassa Sapkon peliä, yksi ihmisistä on muuttoapuna Mikkelissä, yksi oli kipeänä vielä toissapäivänä... Ja sitten olen minä, joka kävin baarissa kahtena aiempana viikonloppuna, eikä alkoholi maistu enää tänä viikonloppuna ja minusta tuntuu, ettei siitä selvinpäin selviäisi, joten päätin jäädä kotiin viettämään laatuaikaa poikaystävän ja oman itseni kanssa - jotain mitä en ole kerennyt tekemään varmaan kuukauteen, koska aina on pitänyt olla menossa jonnekin.

Tänään tein ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnolla ruokaa, enkä juosten kusemalla. Epäsäännölliset työajat ja yleensä iltapäivästä iltaan keskittyvät työajat liukuvine työtunteineen (jos ei hommat ole hoidossa, istutaan vaikka 10 h, vaikka vain kuudesta maksetaan) ovat kusseet ruokailurytmiäni ainakin jo kuukauden ajan ja minä olen aina halunnut pitää edes jossain määrin ruokarytmistä kiinni. Suoraan sanottuna vituttaa, kun ei koskaan ehdi tekemään ruokaa tai jaksa - kuka jaksaa enää kahdeksalta illalla aloittaa tekemään ruokaa, jonka tekemisessä menee kaksi tuntia?!

No mutta tänään poikkeuksellisesti tein ruokaa ja ihan suurella sydämellä päätettyäni, että jätän pikkujoulut väliin. Tein erästä ruokaa, josta minun piti tehdä postaus jo pitkä aika sitten, mutta edellisellä kerralla en ottanut kuvia, joten jäi tekemättä. Tällä kertaa otin, joten tässä tulee eeppisen rasvainen (ei siis laihduttajille), mutta täydellisen herkullinen ohje sinihomejuustolla täytetylle leivitetylle broilerille!

Leivitetty sinihomejuustobroileri (4 annosta)

4 paksua luutonta broilerin fileepihviä
Aurajuustoa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
1 kananmuna
paprikajauhetta
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä
voita

• Leikkaa broilerin fileisiin keskellä syvä viilto/pussi, joka ei saa mennä toiselta puolelta läpi. Täytä viilto sinihomejuustolla (Aura tai Castello) niin paljon kuin viiltoon suinkin mahtuu.
• Suolaa fileet kevyesti.
• Ota kolme astiaa. Laita yhteen astiaan vehnäjauhoja 1-2dl ja mausteet (paprikajauhe, pippurit, suolaa), toiseen astiaan riko kananmuna ja vatkaa rakenne rikki. Kolmanteen astiaan laita korppujauhoja reilu desi ja halutessasi myös mustapippuria ja tilkka suolaa.
• Leivitä sinihomejuustolla täytetyt kanafileet ensin vehnäjauhoseoksessa, sen jälkeen uita fileet yksitellen kananmunassa kauttaaltaan ja viimeisenä pyörittele ne korppujauhoissa.
• Ota isohko paistinpannu käyttöön ja laita pannulle paljon rypsiöljyä ja voita. Kun sanon paljon, tarkoitan niin paljon, että voi-öljyseoksesta tulee sulaessaan ja kuumetessaan pari senttiä korkea vaahto. Seoksen suhde voi olla 40-60 niin, että voita on vähän enemmän, mutta jos kovan rasvan määrä hirvittää voi sen tehdä myös 60-40 suhteella - joka tapauksessa voita on oltava paljon, että vaahto syntyy, koska vaahto on ehdottomasti tarpeen, että paksut pihvit kypsyvät myös sivuilta.
• Paista fileet voi-öljyseoksessa (kaikki neljä jos mahtuvat pannulle) molemmin puolin. Korkea kuohuva rasvavaahto pitää huolta, että ne kypsyvät myös sivuilta. Käännä fileet, kun kuorrute on kullanruskea ja yhteensä kypsennä fileitä n. 12-15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.
• Nauti sinihomejuustobroilerit esim. lohkoperunoiden, perunakakkusten ja/tai höyrytettyjen/paistettujen/keitettyjen kasvisten kera.

Sitten loppuun tällainen hieno kommentti kuin että sain viimein aikaiseksi tilata sen kauan kauan kauan haikailemani Collectifin Regina mekon punaisena ja myötäilevänä. Ja vieläpä ihan Collectifin omilta sivuilta!
Olisi jäänyt tälläkin kertaa tilaamatta, elleivät veronpalautukset olisi tulossa ja jos en saisi sitä huikean suurta 9€/pv kulukorvausta työkokeluista ja ellei Collectifin omilla sivuilla olisi ollut -50% KAIKISTA TUOTTEISTA (paitsi takeista) alennusta. En ole koskaan tilannut brittilästä ja eivät meinanneet hyväksyä Mastercardiani, mutta onneksi Paypal pelasti ja nyt odottelen tässä innolla pakettia saapuvaksi. :)

Kerrankin hyvä viikonloppu, mutta hyvä tuuli varmaan kuolee heti maanantaina kun projektin myynti alkaa. Vihaan ja pelkään puhelinsoittoja, joten saattaa hyvinkin mennä yöunet sunnuntaiyönä.

Juustoinen porkkanasosekeitto

Ensi alkuun pahoittelut hiljaiselosta täällä blogin puolella, olen laiminlyönyt tätä hommaa, mutta suoraan sanottuna elämässäni ei ole tapahtunut oikein mitään. Olen käynyt Innostimen valmennuksessa ja pelannut tietokoneella (ylläri) ja kirjoitellut serkun kanssa. Mielenkiintoni on aika lailla nollassa vähän kaiken kanssa, mutta jospa sitä nyt pimeän vuodenajan aikaan alkaisi jälleen kokkailla enemmän.

Yhteishyvän uusimmassa ruokanumerossa oli kivoja jauhelihaohjeita ja sisäfileepippuripihviohje konjakkikastikkeella, jota haluaisin tehdä jos olisi varaa ostaa naudan sisäfilettä. Minähän olen siis kunnon pihvihamsteri, söisin vaikka joka päivä pihviä, jos rahat riittäisivät :D Lidlissä oli 19.90/kg naudan sisäfile, mutta ne ovat niitä melkein kahden kilon mötiköitä, joten taitaa jäädä ostamatta.

Syksyisin ja talvisin teen jonkin verran keittoja, erityisesti sosemuodossa, koska sateisena masentavana päivänä apatian kourissa taistellessa lämmin keitto on oikein mukavaa ja yleensä ne on helppo tehdä ja helppo syödäkin, ei tarvitse edes pureskella! :D Tässä siis tämän syksyn ensimmäinen keitto-ohje.

Juustoinen porkkanasosekeitto

vettä
1 iso peruna (tai 2 keskikokoista)
4-5 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
lihaliemikuutio
puoli pakettia savuporotuorejuustoa
1-2 dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa

• Pilko peruna(t), porkkanat, sipuli ja valkosipuli ja laita kattilaan veden kanssa. Lisää lihaliemikuutio ja anna keittyä kypsäksi.
• Valuta keitinliemi erilliseen asiaan. Soseuta, lisää savuporotuorejuustoa puoli pakettia (käytin Creme Bonjouria, mutta muutkin kelvannee hyvin), ruokakermaa oman makusi mukaan ja lisää keitinlientä, kunnes keitto on sopivan juoksevaa omaan makuusi.
• Mausta mustapippurilla ja suolalla.
• Huom. halutessasi tuorejuuston voi korvata jollakin muulla maulla tai vaikka Koskenlaskijalla, mutta mielestäni savuporo ja porkkana sopivat loistavasti yhteen :)

Hickoryperunat

Tiedättekö Atrian puolivalmiit ruoat, jotka vaativat vain uunissa kypsentämisen? Olen yleensä skeptinen niiden suhteen, mutta pekonipossua hickoryperunoilla on taivaallista. Ikävä kyllä täällä sitä saa vain City-Marketista, joten emme ole ostaneet sitä kuin pari kertaa.

Tänään kävin Lidlissä isoilla ruokaostoksilla, koska sinne on vain 300m matkaa, eikä mieheni päässyt mukaan, koska tallasi kimalaisen päälle. (Oli vain ilmestynyt keittiön lattialle mysteerisesti.) Jos joku katsoo telkkaria niin tietää varmaan, että nyt on runsaasti Grillimaisterin herkkuja myynnissä. Ostinkin possun ulkofilettä, naudan ulkofilepihvit ja raakamakkaraa. (Rakastan raakamakkaraa.)
Sitten näin myös Grillimaisterin Hickory BBQ-kastikkeen myynnissä ja mietin, että mitä suotta itkeä valmisruoan perään, kun voi tehdä sitä itse. Viis siitä, ettei netistä löytynyt ainoatakaan ohjetta kyseiselle ruoalle, osaanhan minä soveltaa!

Kas tässä (herkullinen) tulos.

Pekoni-hickory-perunat

jauhoisia perunoita
1 paprika
1 iso sipuli
hickory-kastiketta (esim. Grillimaisteri)
oliiviöljyä
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
1 pkt (n.140-180g) pekonia

• Pilko perunat, paprika ja sipuli suht isoiksi lohkoiksi. Lorottele sekaan pari ruokalusikallista hickorykastiketta ja oliiviöljyä ja sekoita tasaisesti. Mausta paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla.
• Pilko pekonisiivut ja sotke joukkoon, jätä pintaan enemmän siivuja.
• Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 1h.
• Tarjoa sellaisenaan tai grilliruoan, esim. pihvien tai makkaran kanssa.
• Nämä maistuvat yhtä hyvälle tai jopa paremmalle kuin Atrian perunat, joten jätetään ne valmisruoat vastaisuudessakin hyllyyn :)

Maawon megahampurilaiset

... eli Osa 2 sarjassamme "Kuinka teet roskaruokaa kotona".

Ensimmäinen osa oli minun oma herkkukebabohjeeni yhdistettynä insanity_:n kebabkastikkeeseen.
Toinen osa tähän sarjaan on Maawon megahampurilaiset. Ihan koko kunniaa en tästä herkusta voi ottaa itselleni, koska teen hampurilaismajoneesin myöskin insanity_:n ohjeella. Kirjoitan hampurilaismajoneesin ohjeen tähän, mutta se ei ole oma keksintöni.

"Big Mac" Hampurilaismajoneesi

1 dl paksua majoneesia
2 rkl Ranskalaista salaattikastiketta
2 rkl kurkkusalaattia tai silputtua suolakurkkua
2 rkl hyvin pientä sipulisilppua
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl paprikajauhetta
vajaa 1 rkl sokeria
hyppysellinen suolaa

• Sekoita aineet keskenään ja anna hautua jääkaapissa n. 30 minuuttia ennen tarjoamista niin maut ehtivät tasaantua.
• Maistuu oikeasti samalta (paitsi paremmalta) kuin Hesen ja mäkkärin kerroshampurilaisessa oleva kastike, joten sopii kaikkiin hampurilaisiin ja näin tiedät, mitä napaasi pistäät.

Hampurilaispihvit

400g naudan jauhelihaa tai paistijauhelihaa
1 muna
1 rkl grillimaustetta
1 tl mustapippuria
0,5-1 tl suolaa

• Vatkaa jauheliha lihakoukuilla tasaiseksi mössöksi, lisää muna ja mausteet. Vatkaa vielä jonkin aikaa, kunnes taikina on samalla tavalla kiinteää tasaista mönjää kuin kebabissakin.
• Muotoile taikinasta neljä palloa, litistä ne noin puolen sentin paksuisiksi isoiksi (jonkin verran isommiksi kuin hampurilaiset) pihveiksi. Kääri pihvit voipaperiin tai leivin paperiin ja pakasta.
• Paista pakastetut pihvit jäisinä kuumalla paistinpannulla voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia puoleltaan ja paina niitä lastalla, jottei liha vetäydy. Pakastaminen jäisinä auttaa vetäytymiseen ja jossain luki, että pihvejä pitäisi paistaa vain hetkinen, jotteivat ne vetäydy, mutta jos jäisinä paistaa niin kannattaa kärventää ihan ajan kanssa, ettei liha ole kylmää/raakaa sisältä.

 

Maawon megahampurilaiset

Pirkka isoja hampurilaissämpylöitä (ovat parhaita, mikään muu ei yllä läheskään näiden tasolle)
4 hampurilaispihviä
hampurilaismajoneesia
ketsuppia
sinappia tai Dijon-sinappia
cheddarjuustoa
edam- tai oltermannijuustoa
suolakurkkuviipaleita
jäävuorisalaattia
+ vapaavalintaiset ainekset:
paistettua sipulia
tomaattiviipaleita
paistettu ananasviipale
jalapenoviipaleet

• Paista ensin pihvit. Pihvien kypsymisen loppuvaiheessa laita pihvien päälle edam- (tai Oltermanni) ja cheddarjuustoviipaleet.
• Paista hampurilaissämpylät leivänpaahtimessa ja pihvien ollessa yhä pannulla lämpimässä aloita kasaaminen kannen päälle. (Kannen päälle kasaamisesta kunnia insanity_lle tässäkin, se toimii.) Levitä kanteen ketsuppia ja sinappia (jos tykkäät majoneesista myös sitä), lisää päälle mahdollinen paistettu sipuli ja/tai tomaattiviipaleet. Laita seuraavaksi pihvi juustoineen, suolakurkut ja jäävuorisalaatti. Valele pohja isolla määrällä hampurilaismajoneesia, lisää muiden päälle ja kippaa hampurilainen oikein päin. 
• Nauti ennen kuin se megahampurilainen leviää käsiin.

Näistä minun täytyy sanoa, että nämä ovat TODELLA täyttäviä.
Mieheni ilmaisi sen näin: "Hesessä joutuu syömään megahampurilaisen ison limpparin ja ranskalaisten kanssa ja sittenkin jää vielä nälkä. Näitä riittää pelkkä hampurilainen, eikä varmasti jää nälkä."
Mietimme yhdessä syytä ja tulimme siihen tulokseen, että 100g pihvit + iso sämpylä täyttävät enemmän kuin höttöpulla ja pikkupihvit. Maistuukin paremmalle, sillä ei ole tarvinnut käydä Hesessä enää kuukausiin, kun kotona saa parempaa kuin sieltä :)
Suosittelen lämpimästi kaikkia roskaruoan ystäviä kokeilemaan niiden tekemistä kotona, jolloin kyse ei oikeastaan ole enää roskaruoasta, sillä ainesosia muuntelemalla saa ruoasta terveellisemmän. Tai ainakin kebabista, tässähän on majoneesi, joka on niin hyvää, ettei sitä voi syödä kohtuudella...

Päästäisherkut: lammasta ja kreikkalaisia perunoita

Viime pääsiäisenä tein lampaan ulkofilettä niin pitihän sitä tänä pääsiäisenäkin. Mieheni oli lampaan syöntiä vastaan alusta asti, koska ei muistanut, että se oli viime vuonnakin hyvää ja uhkasi jo mennä kebabille, mutta söi sitten kuitenkin, kun tein hänen suosikkiaan kreikkalaisia perunoita lampaan kylkeen. (Ovat minunkin suosikkiperunoitani.)
Söin niitä ensimmäisen kerran tätini 50-vuotissynttäreillä lähemmäs 10 vuotta sitten jonkin punaviinikastikkeessa olevan lampaan kera. Silloin olin hyvin pieniruokainen ja oli minulta suuri saavutus, että otin ruokaa lisää. Tätini oli hyvin onnellinen ja sanoi:

"Paras kohteliaisuus kokkia kohtaan on se, kun ruokaa ottaa lisää."

Lammasohjeet tulevat varmaan vähän myöhään, kun pääsiäinen meni jo, mutta ihan varmasti kauppojen pakastealtaissa killuu vielä hyviä villasukkia odottamassa syöjiään.

Rosmariini-timjami-marinoitu lammas

n. 500g lampaan/karitsan ulkofileetä (pakaste)
oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
tuoretta timjamia
(valkosipulia)
mustapippuria
suolaa

• Ota lammas sulamaan edellisenä päivänä. Kun lammas on sulanut laita se kulhoon tai johonkin muuhun syvään astiaan, lorottele päälle oliiviöljyä ja mausta mustapippurilla ja suolalla kevyesti.
• Pilko rosmariini ja timjami ja lisää marinadiin. Lisää halutessasi myös valkosipulia.
• Anna marinoitua vähintään 5h, mielellään yön yli. (Itse marinoin lauantain annosta sen 6h, sunnuntain meni yön yli kun marinoin koko kilon kerralla.)
• Ota lammas huoneen lämpöön tunti ennen valmistamista.
• Pyyhi marinadi ja ylimääräiset yrtit lihan pinnasta talouspaperilla. (Maku jää, mutta ylimääräiset yrtit lähtee.)
• Paista fileitä suurehkossa määrässä voita pannulla 3-5 minuuttia puolelta lihan paksuudesta riippuen. Lammas on punertavaa, kun se jo kypsennetty puoli puskee vähän lihasnesteitä läpi. Pinnan kuuluu olla rapea, sisältä pehmeä ja punertava, silloin lammas on roseé.
• Kiedo fileet folion sisään vetäytymään n. 10 minuutiksi. Tarjoa esim. kreikkalaisten perunoiden tai yrttimaustettujen perunalohkojen ja tsatsikin kanssa.

Huom! Lampaan voi maustaa lisäksi ylimääräiselle pippurilla ja suolalla joko ennen paistamista tai paiston jälkeen. Itse laitoin pippurit niskaan paiston aikana, koska pidän pippurisesta lihasta.

Kreikkalaiset perunat

Oliivit puuttuu, kun luulin, että niitä oli kaapissa, muttei ollutkaan. I've been cheated by mah frigde.

perunaa
tomaattia
1 iso paprika
2-3 isohkoa sipulia
paljon valkosipulin kynsiä
200g fetajuustoa
kivettömiä kalamata-oliiveja
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
(timjamia ja rosmariinia)

• Lorottele ison uunivuoan pohjalle reippaalla kädellä oliiviöljyä.
• Pilko perunat lohkoiksi tai kuutioiksi ja lisää uunivuokaan. Kierittele öljyssä ja mausta runsaalla määrällä pippuria ja himpulla suolaa.
• Pilko tomaattia melkein saman verran kuin perunaa ja laita uunivuokaan perunoiden kanssa. Pilko myös paprika ja sipuli isoiksi lohkoiksi ja lisää vuokaan.
• Lisää kokonaisia valkosipulin kynsiä sinne tänne perunoiden ja muiden rehujen väliin.
• Pilko oliiveja vähän pienemmäksi ja ripottele palaset muiden vihannesten sekaan. Lorottele koko komeuden päälle isolle kädellä lisää oliiviöljyä, lisää pippuria ja halutessasi timjamia ja/tai rosmariinia pintaan. Ruikkaa 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi.
• Kun herkkuruoka on ollut uunissa sen 45 minuuttia pitäisi huushollissa olla ihana valkosipulin katku. Sekoita rehuja sekaisin keskenään ja murenna päälle feta. Kypsennä vielä 15 minuuttia uunissa. (Alkuperäisessä ohjeessa oli lyhyempi kypsennysaika, mutta perunat jäivät vähänkin kerroksissa ollessaan raa'aksi, joten pidensin sitä.)
• Tarjoa kreikkalaiset perunat sellaisenaan kasvisruokana tai esimerkiksi lampaan tai naudan kanssa.

Huom! Tätä voi tehdä myös jättämällä esim. paprikan pois jos siitä ei tykkää ja oliiveistakin voi luopua. Tein pitkään ilman paprikaa ja oliivia ja ihan yhtä hyvää se oli.

Rosmariini-timjamiperunat

perunaa
rosmariinin oksa
timjamia
suolaa
voita

• Pilko perunat lohkoiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja samaan aikaan kuumenna myös paistinpannulla runsaasti voita.
• Lisää rosmariinin oksa voin sekaan ja paista perunoita seoksessa, kunnes ne saavat kullankeltaisen värin.
• Kippaa perunat astiaan ja mausta pienellä määrällä timjamia ja suolaa. Paista perunoita uunissa uunipellillä 200 asteessa, kunnes ovat kypsiä eli n. 15-20 minuuttia riippuen siitä kuinka pitkään paistoit niitä pannulla.

Eilen kävin omilla porukoilla ja mieheni porukoilla katsomassa hänen siskoaan, koska mies itse päätti perua lupauksensa mennä käymään siellä. Oli kuulemma nähnyt sisartaan ja perhettään "ihan tarpeeksi elämänsä aikana." Myöhemmin paljasti, ettei tee mieli lähteä minnekään kun viisaudenhammas ärjyilee puskiessaan ikenen läpi ylös. Tänään hän sitten varasi ajan Viisauden Hampaalle hammaslääkäriin. Saa nähdä syödäänkö seuraavat pari viikkoa pelkkää keittoa, jos ukon hammas poistetaan.