keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Merry Christmas!

Jouluaatto on tänään, jännittääkö?
Olen ollut kuin tuli hännän alla, skitsosin valehtelematta joulusiivouksen kanssa ja sain itkupotkuraivarit uudessa raidallisessa potkupuvussani, kun mies oli aluksi haluton siivoamaan. Lopulta siivosimme yhdessä jouhevasti koko kämpän ja tänään kävimme kuusen sisälle. Kämppä on koristeltu, lahjat ostettu, kinkku, piparit ja tortut paistettu. I'm happy.
Kävimme myös veljen kanssa jouluruokaostoksilla tänään, että huomenna on sitten evästä mitä mässätä oikein olan takaa. Ennen sitä räpsittiin vähän jouluisempia tonttufiilistä hakeneita kuvia. Ulkona oli kymmenen astetta pakkasta, mutta kashmirneule pitää lämpimänä. <3

Alan kallistua tuota järkyttävän epätasaisesti haalistunutta tukkaa katsoessa sille kannalle, että tonttulakki olisi saattanut olla enemmän kuin sopiva asuste kuviin - tai edes mikä tahansa hattu.
Käytännössä kirosin tukkani silloin, kun päätin vaalentaa. Tai kehno parturi kirosi vaalentaessaan juurta latvoja enemmän, mutta mysteerisesti juuri haalistuu vahvasti pinkkiin vivahtavaksi kuparista pohjaväristä huolimatta ja latvoista paistaa alta mustasta vaalennettu tukka. Olisi kai pitänyt vaalentaa ne hampuksi tai värjätä tukka tummemmalla punasävyllä ennen shokkiväriä.

Olen pessyt tukkani kuudesti, joten haalistumista saattaakin odottaa. Itseasiassa odotin juuren haalistuvan enemmän, mutta samapa tuo, koska lätkäisen viimeistään uudeksi vuodeksi lisää väriä päähän, mutta ennen sitä pitäisi käydä uimahallissa. Ja arvatkaapas miten se onnistuu punaisella shokkivärillä värjätyn pään kanssa? Uskallan arvata, että väriä lähtee vielä kuudentoista pesun jälkeen, joten joko jää uinnit uimatta tai uimalakki pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön.
Kokeilin Le Keux Cosmeticsin Whistle Bait -huulimaalia ekan kerran. Peachy Keen-sävyä onkin näkynyt aiemmissa kuvissa, mutta olen nyt pari päivää tätä punaista käyttänyt ja todennut, että kyllä tämän kanssa tarvitsee ehdottomasti huultenrajauskynän. Kestää kyllä hyvin huulissa, mutta karkaa juonteisiin, jos ei ole varovainen.
Väri itsessään on näyttävä ja jos tukan saa pidettyä hieman kirkkaampana ja tasavärisempänä, se sopii ihon- ja hiustensävyyni hyvin. Ennen kaikkea väri on mukavan jouluinen ja saa naapurit tuijottamaan entisestäänkin, jos eivät valmiiksi jo tuijota monttu auki, kun tepastelen puolipukeissa pakkasessa.
Nätti kuusi, sanoi naapuri isolla viiveellä vaimolleen. Puhe oli ollut kuusesta.

Hyvää joulua kaikille!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Minäpäs silitin poroa!

Kyllä, luitte oikein - nyt on päivä ja joulu pelastettu. Silitin ihan ihkaelävää poroa!
Proof or it didn't happen:
Kaupungilla oli joulumarkkinat, oli joulupukki ja oikein poro Korvatunturilta. Karkkiakin sai. Puuroa piti olla, mutta eipä näkyny, joten kävimme Hesessä. Lakuja olisi voinut ostaa, mutta olen syönyt kotona aika paljon suklaata, joten ostin vain muikkukukon. Siellä oli myös hienoja puisia esineitä, joita olisi voinut harkita ostavansa jollekulle joululahjaksi, jollen olisi ostanut jo kaikkia lahjoja.

Janinaan törmäsin sattumoisin omalla ulko-ovella, kun olin lähdössä kaupungille. Vaihdettiin joululahjat ja mentiin hipelöimään poroa kaupungille. Poro oli pehmeä ja kiltti, muttei tykännyt juurikaan korvan takaa rapsuttamisesta. Joulupukilta kysyttäessä oli kuulemma Petteri Korvatunturilta. Ylläri :D
Koska poikaystävältä ei ilmeisesti ole tiedossa joululahjaa, ostin itse itselleni maailman hienoimman, seksikkäimmän ja samaan aikaan rumimman vaatteen: haalari-vauvanpotkupuku-asun Seppälästä. Iskin siihen silmäni jo pari viikkoa sitten ja totesin, että tuon haluan, mutta en malttanut odottaa/uskoa saavani sen lahjaksi, joten lahjoin itseäni sillä, kun oli yöpuvut -30% alennuksessa.

Ulkona tuiskutti lunta, joten en uskaltanut laittaa Hell Bunnyn takkiani, koska se materiaali ilmeisesti nukkaantuu lumi- ja vesisateessa ikävästi. Saappaat sen sijaan kestävät hyvin loskaisenkin maan, pitäisi vain lätkäistä mehiläisvahalaa pintaan, että nahka pysyy paremmin kunnossa.

Se viimeviikkoinen saunaepisodi on piinannut minua koko viikon. Huomenna pitäisi mennä poikaystävän vanhemmille saunaan ja siitäkin hirveä hepuli saatiin aikaan, kun ei ole tietoa siitä kuka hakee sinne ja vielä vähemmän siitä kuka tuo takaisin. Minä en lähde minnekään, jos ei ole kyytiä takaisin. Katson ennemmin leffaa kotona ja maistelen Cointreauta. T. hyvää vauhtia jo muutenki erakoitumassa oleva ihminen.

Googlailin eilen Drinkkiklubista kivoja Cointreau-pohjaisia drinkkejä ja löysinkin muutaman, joiden maistelemista en malta odottaa. Ilmeisesti kotoa puuttuisi vain rommi ja gini (ja tequila, mutta sitä en kyllä ikinä osta kotiin) ja voisi jo tehdä jos jonkinlaista herkkua, paitsi että juon alkoholia hyvin harvoin, enkä silloinkaan paljon. Kesällä join usein Avaloneja, koska olivat ihanan raikkaita, ja vodkaa ostin kotiin varmaan kolme kuukautta sitten, mutta pulloa ei ole vieläkään avattu. Elämä rullaa hyvin ilmankin alkoholia, koska jos ollaan rehellisiä niin eipä se hyvälle maistu, eikä kukaan sitä juo sen takia, että se olisi hyvää. Joten miksi sitten juoda ollenkaan?
Joillekin se on tapa, mutta minä kun en tykkää oluesta, niin eipä paljon kiinnosta saunajuomatkaan. Ehkä limun voisin ottaa tai hyvän drinkin, joka on oikeasti hyvä. Olen varmaan liian kulinaristi, että joisin mitään kuravettä pelkästään tavan vuoksi ja liian perinteinen, että ajattelisin oluen sopivan naisen suuhun, ellei kyseessä ole neitimäinen marja-/hedelmäolut. Sittenkin miellän mallasjuomat miesten huviksi ja nätit värikkäät drinkit tytöille, koska hieno neitihän juo drinkkinsä cocktail- tai high ball -lasista (mutta yritäpä saaha sellainen normibaarissa).

Asiasta toiseen Collectifilla on -50% alennuksessa kaikki muut roinat paitsi asusteet ja Pearl Coat vielä 31.12 saakka. Siitä vaan ostamaan koko kauppa tyhjäksi joululahjarahoilla viimeistään. Suututtaa vaan, kun se ainoa mekko (ylläri), jonka haluaisin on loppunut minun koostani (ylläri). Farkkuja harkitsen, koska minulla ei ole housuja ja olen niitä kytännyt jo jonkin aikaa, mutta istuvuus epäilyttää. Ilmeisesti vaativat melko muhkean peräsimen ja vaikka minulla onkin "junk in the trunk", niin en tiedä onko tarpeeksi. Kokeilemallahan se tietty selviää.

Onko teidän kotipaikkakunnillanne ollut joulupukkeja poroineen liikenteessä? Onko joululahjaostokset tehty vai jätättekö viime tinkaan?

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulunajan odotusta ja vitutusta

Nyt on jouluostokset tehty. Tiistaina käytiin äidin kanssa jouluostoksilla ja rahaa kyllä meni - mutta ei jouluostoksiin. Ostin uudet talvikengät edellisten huonoksi menneiden tilalle: suomalaiset Topmanin nahkasaappaat villavuorella. Ei varpaita palella. Kerrankin valitsin käytännöllisyyden ulkonäön sijaan, vaikka ei ulkonäössäkään moitetta ole.
H&M:ltä ostin myös alusvaatesetin ja totesin, että megapuskuriliivit eivät ole riittävän puskurit Vivienin mekkoihin. No, ovatpahan nätit.
Näin kaupungilla asioita, joita haluaisin lahjaksi, mutta ei kukaan maksa satasta joululahjasta, ellei rahaa ole yllin kyllin. Jos saan rahaa joululahjaksi, ostan itse tuollaisen kashmirneuletakin, mutta valkoisena. Kashmir on maailman paras talvimateriaali vaatteisiin, vaikka ei ehkä käytännöllisin, kun sitä ei oikein tohdi/voi pestä vedellä.

Ostin muutaman joulukoristeen kirpparin outlet-puolelta puoleen hintaan. Halusin laittaa tuon tähden makuuhuoneeseen, mutta johto oli aivan liian lyhyt, joten se meni keittiöön. Fudgeakin on tullut tehtyä, ohjeet laitan tänne myöhemmin.
Perjantaina shoppailin lisää, mutta tällä kertaa vain joululahjoja. Miehelle ostin lahjan, vaikka ukko jurputtaa, ettei tänä vuonna lahjoja, koska pleikkari neloseen peleineen ja plus-jäsenyyksineen upposi tolkuttomasti rahaa, mutta minulle siitä ei ole toistaiseksi ollut kuin pelkkää haittaa. Koko päivän kuuntelen tunti kaupalla kamalaa räiskintää päänsärystä ja armottomasta vitutuksesta kärsien, enkä pääse katsomaan höpöhöpö-roskaohjelmia töllön ääreen. Nyyh, nyt on elämä pilalla, kun en pääse katsomaan hulluja mustalaishäitä :D

Pitkän perjantaipäivän päätteeksi vitutus sen kuin paheni, kun menin kymmeneltä saunaan vain huomatakseni, ettei se ole päällä. Kyllä meni koko perjantai pilalle.
Kolme vuotta tässä ollaan asuttu kohta ja juuri silloin, kun olen koko päivän odottanut saunaan pääsyä, joku idiootti on lätkäissyt sen päältä - sisällä oli 40 astetta lämmintä. Ota sitten selvää oliko tämä jonkin asukkaan vai isännöitsijän tekosia, mutta maksavana asukkaana tahdon nauttia saunavuorostani ilman vastaavia pettymyksiä. Viime kerralla löylykiulun lahonnut kahva sanoi itsensä irti, kun olin kantamassa vettä saunaan ja kahva jäi käteen.
Kotiin palattuani laskin vaahdokylvyn ja nautin puolen metrin vaahdosta kärttyisenä jupisten ja kostotoimia hautoen. Toivotaan, että ensi viikolla on sauna on lämmin silloin kun kuuluu olla tai lähtee muuten kymmenen aikaan illalla hyvin äkäinen puhelu isännöitsijälle, että hyvää viikonloppua vaan sinnekin.

Olen nukkunut vuoron perään hyvin, vuoron perään huonosti ja ärsytyskynnys on hyvin matalalla. Suututtaa se sauna vieläkin, vaikka nyt on jo sunnuntai.
Suututtaa myös, että näin unta että minulla oli sekarotuinen saksanpaimenkoira-kultainennoutaja-labbis rescue-dog nimeltä Oona ja sitten kun heräsin, ei sitä ollutkaan. Julma maailma.
Kyllä sitä nyt voisi vetäistä kalsarikännit vanhempien Virosta tuomalla Cointreaullä. Tai sitten ei.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Red hair and Le Keux Cosmetics

Eilen lätkäisin Directionsin Pillarpox Redit päähän ja katsoin kuinka poikaystävä pelasi Destinyä - kotiin tultua näet ps3:n paikalla odotti ps4. Oli mies käynyt Prismassa hakemassa sillä välin, kun kyläilin sukulaisissa.

Pää oli puolentoista tunnin muhimisen jälkeen ihanan punainen. Ei näytä toistaiseksi epätasaiselta, mutta saa nähdä miltä näyttää, kun lähtee haalistumaan. Joka tapauksessa olen nyt perin tyytyväinen tukkahelvetin (tilapäiseen?) päättymiseen.
Behold!
Ps3 pääsi kakkosen paikalle ja nettijohtoa kai pitänee vaihdella, jos mielii pelata netissä ps3:lla. Destiny vaikuttaa kivalta peliltä, mutta ps4:n pakottama PlayStation plus -jäsenyys on suolesta. Miksi uusissa konsoleissa on vähemmän ominaisuuksia? Ihan niin kuin muutaman vuoden välein uuden konsolin suoltaminen ei tuo valmistajille tarpeeksi rahaa, miksi täytyy laittaa aiemmin täysin ilmainen nettipelaaminen maksulliseksi? Uudet valikot tilulilulii-äänineen ja taustamusiikkeineen aiheuttavat minulle vain päänsärkyä.
Ja en pääse yli siitä, että Ghostin ääni on Peter Dinklage aka Tyrion.

Tänään tulivat Collectifin Black Friday -ostokset ja kipaisin ne hakemassa ruoan ollessa uunissa.
Olin tilannut punaisen Freddie cardiganin, joka osoittautui hyvin väljäksi ja odotettua pidemmäksi malliksi. Oli kuitenkin mukava päällä, joten käyttöä löytyy - harmi vaan että on aivan liian pitkä kellomekkojen kanssa käytettäväksi, joten edelleen on tarvetta lyhyemmälle punaiselle neuletakille tai bolerolle. Pfft.

Kun huomasin, että Collectifilla oli Le Keux Cosmeticsin huulimaalia, tilasin ne oitis -20% alella Black Fridayn aikaan. Olin kytännyt näitä Topvintagelta, mutta en ollut tilannut, vaikka olivat seuraavana ostoslistalla. Collectifilla nämä ovat normaaliin hintaankin edullisempia ja alennuksen kanssa olin oikein hyvällä tuulella.
Värit ovat Peachy Keen, eli persikka ja Whistle bait, eli punainen. Ostin pensselinkin levittämistä varten niin ei tarvitse sorkkia sormineen, eikä tarvitse erillistä rajauskynää.
Katsoin joskus näistä videon, jossa Diablo Rose opettaa käyttämään näitä ja vetelin tänään ulkomuistista testikokeilut persikansävyisellä huulimaalilla. En ehkä ole vielä mikään mestari, mutta ei ole liian vaivalloinen käyttää ja on toistaiseksi ainakin pysynyt rajojen sisäpuolella. Huomenna teen virallisen testiajon, kun käyn kaupungilla jouluostoksilla mamman kanssa.
Peachy keen on oikein hyvä sävy arkikäyttöön, vaikka toisaalta punainenkin saattaisi sopia nyt kun tukkani on yhtä punainen kuin huulimaali.
Peachy keen "matte look".
Le Keux Cosmeticsin huulimaaleissa on se hyvä puoli että niillä saa aikaan normaalilookin, mattalookin ja oikein täyteläiset hollywood-huulet. Teoriassa. Käytännössä saan tehtyä juuri ja juuri mattahuulet. Pitää kokeilla punaisella sitten kun tulee otettua asukuvia, kaupungille en uskalla lähteä sitä koeajamaan jos se päättääkin levitä kahvia juodessa pitkin poskia niin kuin kävi kesällä H&M:n huulipunan kanssa jäätelöä syödessä.
Freddie cardie sneak speak.
Loppuun sanon, että minä sitten vihaan selfieiden ottamista. Miehen piti ottaa kuva tukastani, mutta aloitti sitten pelaamaan Destinyä kaverinsa kanssa ihan vain minua piinatakseen ja piti yrittää ottaa itse kuvia naamasta ilman, että ovat suttuisia, kun käsi vipattaa, himmeitä huonon valaistuksen takia tai hölmöjä tyhmän mallin takia.
Vihaan myös sisätiloissa kuvaamista, koska kaikki valomme ovat kellertäviä ja himmeitä ja järkkärillä kuvaaminen pelastaa vain niin ja niin paljon. Ulkona on kurja sää ja meillä on ollut tänään valot aamusta iltaan asti päällä, eli sisäinen kelloni on sekaisin ja olen pahalla tuulella. Mutta olin reipas ja tiskasin ja siivosin keittiön, tuon maailman suurimman sikolätin. Laitoin joulupöytäliinankin paikalleen ja kiukuttelin miehelle, että veisi roskat, mutta siellä ne keittiön lattialla yhä lojuu. Mur.

Huomenna haluaisin ostaa joulukoristeita lisää ja kuusenkin voisi tänä vuonna raahata ajoissa sisälle. Jotenkin vaikka olisi pimeää ja huonot valot, on paljon mukavampi olla, jos on joulukoristeita. Monet ihmiset inhoaa jouluhössötystä, mutta minä tykkään, että pimeässä talvessa on edes joku (kirjaimellinen) valopilkku. Kaupungin uudet jouluvalotkin on tosi upeat, vaikka joku mielensäpahoittaja on niistäkin saanut päähänsä valittaa.

Pidättekö joulukoristeista ja aiotteko koristella itse vai nauttia muiden koristeluista?

torstai 4. joulukuuta 2014

Temporary gingerhead

Kävin tiistaina kaupungilla ostamassa hiusvärin, kun kaksi viikkoa vaalennuksesta tuli täyteen. Aikani muuten vain kaupungilla haahuiltuani ostin Garnier Olian punakuparikestoväriä pari purkkia ja kotiin saavuttua lätkäisin päähän ja tulin todenneeksi, että eipä ollut erityisen riittoisa. Sain juuren värjättyä yhdellä purkilla, lopuilla sitten latvat.

Tiesin jo entuudestaan, ettei kestoväri välttämättä tartu ihan normaalilla tavalla vaalennettuun hiukseen ja lopputulos onkin melko kirjava. Pahinta oli kuitenkin se, että latvat jäivät vihreiksi - juuri sellaisiksi, että näyttää siltä, että on yritetty laittaa jotain päälle siinä onnistumatta. Tältäkin olisi vältytty, jos kampaaja olisi vain vaalentanut latvat kerralla kunnolla tai katkaissut suosiolla vihreän rajalta tukan poikki. Nyt jouduin tekemään sen itse.

Tunnin silppuamisen ja viiden minuutin taivutuksen jälkeen pää näyttää tältä.

Olen koko ikäni vihannut polkkaa, enkä ole koskaan pitänyt kuparistakaan, mutta tässä sitä nyt ollaan. Tukkani on pitkä polkka ja oksennuksenvärinen. No, ainakin pohjaväri on hieman tasaisempi kuin aiemmin. Sunnuntaina varmaan vetäisen punaisen shokkivärin päälle, joten tämä on vain tilapäisratkaisu.
Jos väri olisi onnistunut, voisin pysytelläkin gingerheadina, mutta nyt lienee viisainta vain lätkäistä se shokkiväri, se ainakin tarttuu vaalennettuun hiukseen.

Melko edustava kuvaharha.
En myöskään pidä erityisen paljon kuvissa näkyvästä mekosta. Ainoa syy on se, että se on minulle väljä ja kun sen on kerran nähnyt Janinan päällä istumassa täydellisesti, ei se enää näytä oman itsen päällä niin hyvältä. Minulla on kai liian pitkä selkäranka tähän, mutta ajattelin että parempi käyttää sitä silloin, kun se kerran kaapissa vielä pyörii.
Vyötärön kavennuksella tästäkin tulisi varmaan ihan kelpo vaate jos tuon rusetin vaihtaa toiseen.

Jotenkin tämä tukan kanssa venkslaaminen alkaa vähitellen ärsyttää, mutta onpahan tämän pituisessa tukassa hyvä puoli: juostenkusten muutamassa minuutissa kihartamallakin saa ihan kivan ja ilmavan kampauksen. Se tosin lätsähti ulkosalla melko nopeasti, mutta lohdullisesti ainakin vasen puoli päästä taipuu luonnostaan kaarelle viimeisimmän kuvan tavoin, joten tukka on varsin helppolaittoinen. Valitettavasti se oikea puoli kaartuu sisäpuolelle kaarelle ja muistuttaa minua siitä miksi oikeastaan en tykkää tämän pituisesta tukasta. :D

Mutta voinpahan nyt harjoitella laittamaan tukkaa kivoille kampauksille, kun ei mene kahta tuntia pään kihartamiseen, eivätkä kiharat suoristu viidessä minuutissa. Ei aina saa olla pessimisti, kun asioista löytyy hyviäkin puolia.

Veronpalautuksilla voisi ostaa alkajaisiksi lämpörullat, hiustököttiä ja niitä pinnejä, että edes joskus saisin tehtyä sievän pin up -kampauksen. Pian saapunee Collectifin tilaus eli pari huulimaalia ja punainen neuletakki, joten toivottavasti seuraaviin kuviin onnistun laittautumaan tämänpäiväistä paremmin. Tänään piti tehdä kaikki pikavauhtia puolessa tunnissa kebabbia odotellessa, koska eihän julmettoman kebabannoksen syönnin jälkeen hullukaan pue kynämekkoa päälle. Paitsi ehkä sitten mekkoni ei olisi enää väljä, jos vatsani paisuisi muutamalla sentillä food babyn ansiosta.

Vaikuttaa siltä, että elopainoa meinaa kertyä tänäkin talvena, jos tämä kebabin mässyttäminen jatkuu. Kohta on joulu ja ajattelin tehdä fudgea kotosalla puhumattakaan muiden jouluherkkujen syömisestä, joten vaikea tässä on ryhtyä laihduttamaankaan. Ei sillä että kiinnostaisi, mutta voisihan tuota tämän ylenpalttisen herkuttelun jättää vähemmälle.

Onko teillä muilla aina talvisin kohtuuton himo roskaruokaan ja makeaan?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Uusi talvitakki - Hell Bunny Coleen Coat in Burgundy

Rahanmenoa on ollut ja tulee olemaankin. Kampaajakäynnit söivät paitsi tukan kunnon myös pirusti rahaa, ja päätin lopulta minkä talvitakin hommaan: Hell Bunnyn Coleen coatin, viininpunaisena. Arvoin pitkään ostanko tämän vai sen vaaleanpunaisen, mutta totesin että punainen on väriltä käytännöllisempi. Haaveilin myös Bannedin talvitakista, mutta siinä ei ollut riittävän leveä helma tylleille, enkä tykkää leopardikuviosta, joten vaihtoehdoksi jäivät vain Hell Bunnyn takit siitäkin huolimatta, ettei niiden materiaalissa ole villaa laisinkaan.
Sen jälkeen arvoinkin vain koon kanssa, koska pidän takistani myötäileväni ja tämä osoittautui arvatenkin jokseenkin väljäksi mittojen mukaan. Menisi tällaisenaankin, mutta harkitsen kavennuttavani ompelijalla, koska pitäisi pari muutakin kesästä asti kaapissa joutilaana roikkunutta juttua kaventaa, että pääsevät käyttöön.
Google väänsi värit sinertäviksi, vaikka kuvan "parantelu" on poissa käytöstä. FML.
Halusin kirkkaanpunaisen takin, mutta kyllä viininpunainenkin menee. Kellohelman alle mahtuu hyvin tyllit ja takki on lämmin, vaikkei siinä villaa olekaan. Tosiaan kavennuttamista harkitsen, koska haluaisin tyköistuvan vyötärön, mutta toisaalta vähän (tai tässä tapauksessa paljon) ilmaa välissä pitänee minut lämpimämpänä. Toisaalta kovemmille pakkasille minulla on paksumpi talvitakki.

Luulen, että takista tulee vähemmän tätimäinen jos kavennutan sitä vähän selästä, minulla kun on hyvin kaareva selkä ja muuten tulee telttafiilis, jos vyötäröllä on yli 10cm ylimääräistä kangasta.

Mitä tulee muihin kuluneen viikon asioihin, ei hiusten vaalennus mennyt vieläkään ihan nappiin. Juuresta olen ihan blondi, välimaastosta tuo mitä kuvissa näkyy, eli jonkin sortin punertava vaaleenruskea/palanut hius ja sitten yhdessä kuvassa näkyykin kauniisti vihreä tupsuni. Tukka on rutikuiva, joten enpä taida ihan heti vaalentaa lisää, jos vaalennan ollenkaan, mutta eiköhän tähän joku shokkiväri tartu.
Mietin vaan sitä syväpuhdistavan shampoon käyttöä ja shokkivärjätessä tapahtuvaa hiusten harjaamista, että pään saa vaahtoamaan, joten voi olla melkoinen takkutukka edessä värjäysvaiheessa. Hrrr.

Alunperin halusin värjätä koko pään violetiksi, mutta nyt mietin pinkkiä ja punaista. Molemmista pääsee sitten joskus liukumaan violettiin kyllästyessä, mutta vain niin kauan kuin laitan päähäni vain "kylmän" sävyistä punaista, ettei tukka muutu oranssiksi. Ongelmana on vain se, että punaisella on tapana karata viemäriin jo parissa pesussa ja koska pohja on hyvin kellertävä, kummittelee se oranssin tukan kauhukuva viime vuodelta. :D

Harkitsin myös lätkäiseväni kuparin kestovärin pohjalle tasoittaakseni värisävyeroja, mutta vaalennettuun tukkaan siitä saattaa tulla vähintäänkin mielenkiintoisen sävyinen.

En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Hoidan päätäni Goldwellin korjaavilla tuotteilla, joihin napsahti kolmisenkymppiä, kylppärissä on No Nothingin ja Goldwellin värishampoitakin ja sitten ostin myös neitsytkookosöljyä, joka on kuulemma hyvä lätkäistä vaalennuksen/kestovärin alle, että suojaa vaurioilta. Ei se mitään tietenkään korjaa, mutta öljymaskeja voi tehdä saadakseen paremmantuntuisen kuontalon ja eilisen kookosöljyllä lutraamisen jäljiltä pää tuntuu ihan hyvältä. Tukka on yhtä pehmeää pumpulia kuin Janinalla.
Tosin en tiedä johtuuko se öljystä vai shampoosta, mutta ajattelin kokeilla eri kombinaatioita ja katsoa mikä on paras shampoo+hoitoaineyhdistelmä kuivan tukan pelastukseksi. Katsotaan parin viikon päästä mitä tälle uskaltaa tehdä, mutta houkuttaisi kyllä olla blondinakin pitkästä aikaa. Edelliskerrasta on kuusi vuotta ja tottahan se olisi sitten shokkivärjätessäkin parempi, jos pohja olisi tasaisen vaalea, ettei lopputulos ole tällainen sillisalaatti kuin se nyt on.

No, pidetään pipo päässä pakkasella, pysyy tukkakin piilossa!

torstai 13. marraskuuta 2014

Teemonsterin päiväkirja vol. 5

Siitä tietää, että talvi on tulossa, kun ryhdyn hamstraamaan teetä. Tottahan juon sitä ympäri vuoden, mutta erityisesti talviaikaan tulee lipitettyä teetä monta kertaa päivässä ja koska olen prinsessa, en tietenkään juo samaa teetä joka kerta.
Mustaa aamulla, vihreää päivällä, illalla kofeiinitonta - tämä on tullut sanottu jo monesti.


Kesällä tykkäsin enemmän pussiteestä, kolmiopussiteetä oli monenlaista, Strawberry Cheesecake, Blueberry Cupcake ja paljon erilaista hedelmäteetä, esim. vadelmaa ja mansikkaa. Ostin pussiteelle nätin rasiankin, jonne ei nykyään mahdu enää kaikki, koska ostin perus Liptonin paketin montaa erimakuista mustaa teetä - ja samanlaisen vihreän.
Sitten hairahduin ostamaan viime kaupunkireissulla Rooibos Kirsikka & Suklaa -teetä, karpalo&aronia-teetä ja mustikkateetä. Olisin ostanut Väsyneen prinsessan teetä, jossa luki että prinsessa on äkäinen huonojen yöunien jäljiltä, mutta pikkupussi maksoi 6,60€, joten jäi vastedeskin Taitoshopin hyllyyn. Olisi ollut paikallista yrttiteetä.
Mandragoran teetä ostin Alegriasta, koska herkkukahvien ohella sieltä saa herkkuteetä. Tykkään kovasti kirsikasta ja karpalosta.

Pussiteenä minulla on sekalaista tavaraa, kesäisen Clipperin jämät mustaherukkaa, valkoista teetä ja sitruunaa ja lakritsiteetä, jota ei ehkä tule juotua, koska se maistuu heinälle. Ja sitten on Yogi tee lakritsia, jossa on mukana myös kanelia ja kamomillaa, siitä tykkään, vaikkei se olekaan kuvassa.

Suurin suosikkini pussiteestä on varmaankin tuo päärynä-suklaa Liptonin pussitee. Maistuu muuten sille mitä luvataankin, haaveilen siitä toisesta mausta, Lemon macarone. Sitä saisi lähi-Siwasta, jossa se houkuttelee hyllystä. Ostin tuon päärynä-suklaateenkin sieltä, vaikka olin juuri rohmunnut Lidlistä tuota vihreää talviteetä ja kasapäin perusmaustettua pussiteetä. :D
Kun ostan teetä, ostan sitä kunnolla.

Talvella varastot kertyy aina kauniisti, eikä kaikkea ehdi juoda. Huomasin, etten tykkää siitä kuinka irtoteestä tulee ituja ja pöröä teepallosaksien läpi ja ihmettelin miksei tämä riesa piinannut minua aiemmin. Sitten muistin, että käytin irtoteepusseja. Niinpä niin. Pitänee pistää ostoslistalle.

Täysin teehen liittymättömästi sanottakoon, että minulla on very bad hair day. Ajattelin päästä eroon kuivista latvoista ja tasoittaa tukan sävyn, että lätkäisen koko pään joko punaiseksi tai violetiksi, mutta eilen kampaajalla tehdyn värinpoiston jälkeen musta osa tukasta on edelleen musta. Ja värinpoisto tehtiin muka 9% hapetteella.
Haistan tässä ison pahan kusetuksen varsinkin, kun omistaja antoi "alennuksella" hinnaksi 110€. Ja sitten korjaus, joka on ensi viikolla maksaa 65€.
Anteeksi vain, mutta missä paikassa asiakkaan pitää maksaa työntekijän virheestä? Tai kuunnella sitä kuinka omistaja kysyy "etkö ollut kesätöissä" kuin vihjatakseen, etteikö työttömällä ole muka säästöjä kesältä. Kuule, on tuo iso raha työssä käyvälle ihmisellekin kankkulan kaivoon heitettäväksi, kun lopputulos on pahempi kuin lähtökohta.

Värinpoistoko? PFFT.
Viimeinen kerta, kun käyn Säteellä, enkä suosittele ketään muutakaan savonlinnalaista menemään sinne värjättäväksi. Tukan osaavat vielä leikata, mutta tämä on jo kolmas kerta, kun kusevat värin/vaalennuksen ja toinen kerta, kun joudun pulittamaan heidän virheestään yhteensä enemmän kuin mitä onnistuneesta tuloksesta.
Mikä logiikka siinä on, että epäonnistuneesta tuloksesta joutuu maksamaan enemmän kuin onnistuneesta?
Tukasta ei lähtenyt väriä paskaakaan paitsi että nyt turkoosit latvat on suoranaisen vihreät. Toisen värinpoiston jälkeen en uskalla arvata millainen ripulipaska päässä sen jälkeen on, mutta sitten se on ainakin kuiva luuhka, jollaisesta nimenomaan halusin eroon leikkuuttamalla 15cm latvoista pois.

Olen tehnyt kahdesti elämässäni värinpoiston ennen eilistä, kerran kampaajalla mustasta ketunpunaiseksi hellävaraisella shampoosekoitteella. Olin 17, tukkaan oli kerrostunut reippaasti mustaa, josta halusin eroon, koska piti saada tukka punaiseksi niin kuin Naruton Gaaralla. Lähti helposti, minulla oli kiva punainen tukka vuoden.
Toisen kerran tein kotona värinpoiston 18-19-vuotiaana sellaisesta tummanpunaruskeasta vaaleaksi, otsatukka oli musta. Lopputulos oli oljenkeltainen ja olisi vaalentunut varmaan enemmän, jos olisin antanut olla pidempään.
Serkku vaalensi pari kuukautta sitten tummanruskeasta suorastaan platinablondiksi kaupan värillä.
Joten kertokaa miten helvetissä tämä on mahdollista, ettei parturi saa väriä lähtemään ammattilaisaineilla ja 22 vuoden kokemuksella?!

Tarkennettakoon, etten odottanutkaan kullankeltaista, mutta edes kuparinpunaista tai ketunpunaista, koska musta ei ole kerrostunut. Tuossa on 1-2 kerrosta mustaa ollut, yksi kampaajan ja yksi kaupan, joka haalistui välittömästi.
Ei tee mieli mennä toiste edes korjausvaalennukseen, jos tukasta tulee vaan huonokuntoinen luuhka, eikä lopputulos ole sittenkään se kupari, mikä piti olla jo ensimmäisellä kerralla.

Pitänee pitäytyä vastedes kotivaalennuksissa ja -värjäyksissä, kun kampaajien ammattitaitoon ja aineisiin ei voi enää luottaa. Ennemmin otan oljenkeltaisen hampputukan kaupan töhnän hinnalla kuin maksan kymmenkertaisen hinnan siitä, että lopulta se tukka tulee kuitenkin olemaan hamppu (minkä vuoksi menin kampaajalle, kun en halunnut riskeerata epäonnistunutta lopputulosta, että tukasta tulee huonokuntoinen luuhka).

Ja sanottakoon vielä, että virheitä sattuu, kampaajat on ihmisiä, mutta asiakkaan ei pidä juotua maksamaan siitä että tulos epäonnistuu, ja vielä enemmän kuin onnistuneesta. Korjaus pitää saada ilmaiseksi, jos lopputulos on tosiaan näin päin persettä, eikä epäonnistuneesta tuloksesta pidä velottaa edes puolia oikeasta hinnasta, jos ei mene sinnepäinkään.
Jos ostat kaupasta vaikka mikron, mikro ei toimi ja hajoaa, saat uuden. Ei siitä pidä maksaa lisää, että valmiiksi paska tuote korjataan - kaikella on takuu, paitsi ilmeisesti tukalla, mutta mistäs ostat uuden tukan pilalle menneen tilalle? Peruukkiko tässä pitää hankkia?

Loppuun voisi sanoa sen mitä pikkuveljeni tästä sanoisi: tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Minä en aio maksaa enää senttiäkään, jos tukkani ei ala näyttää paremmalta ensi keskiviikkona ilman, että muuttuu haparaksi tai purukumeksi.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

New bag and dress - both in red

Lumi tuli jo toistamiseen, mutta vaikka kuinka toivoisin, ettei se ehdi sulaa pois, niin eiköhän tuo tuolta kohta katoa jos ei tule pakkasia. Minä olen niitä harvinaisia ihmisiä, jotka pitävät talvesta - mutta vain silloin, kun on lunta, ettei ole aamusta iltaan hämärää ja masentavaa. Ja mielellään saisi olla sitä pakkasta, vaikka talvitakistani irtoaa viimeisetkin napit. Alkaa uuden takin ostaminen olla ajankohtaista.

Viime viikolla tilasin itselleni laukun ja kylkiäisenä Hell Bunnyn Melanie- mekon alennuksesta, johon tuli päälle vielä tarjousalet mukaan, joten halvalla irtosi. Mekko on sopiva päälle, vaikkakin ehkä hiukan ahdas rintojen päältä, mutta joka tapauksessa tulee olemaan kovassa käytössä.
Eilen piti saada siitä kuvia, koska olin kuin tuli hännän alla sen kanssa, että kuvat pitää saada kun on vielä valoisaa (mutta ei ollut siitäkään huolimatta, sain muokata kuvien valoisuutta todella rankalla kädellä) ja ennen kaikkea lunta, koska sittenhän ei ainakaan ole valoisaa, kun se ehtii sulaa pois. Eli tyypillisenä stressihirviönä otin hepulit tällaisestakin asiasta.


Ja ei, ei tuonne jäätynyt. Ulkona oli pari astetta pakkasta, saman verran kun Vivienin punaisessa mekossa otettujen kuvien aikaan. Ei sillä, että minulla olisi ollut mitään lämpimämpää muutenkaan laittaa päälle. Takin virkaa toimitti ikivanha karvareunuksinen hupullinen fleecetakki, koska villatakkini napit sanoivat itsensä irti.
Pitänee silti odotella ainakin veronpalautukset ennen kuin ostan uuden takin, jos ostan, kun pitäisi käydä parturissakin ja senhän tietää, että tämän pituisella tukalla se ei ole halpaa huvia varsinkin, jos aikoo värjätä tai vaalentaa.

Haluan leikkuuttaa tukasta pois 10-15cm, eli kuivimmat latvat. Alkaa jo vähän käydä hermoille, kun ammeen viemäri menee tukkoon ja pitää suihkun aikana kahdesti tyhjentää sieltä karvat pois. Viimeinen tikki oli kuitenkin se, kun viime suihkun jälkeen lattiakaivo pulpautti vedet pitkin lattioita ja lattialla ollut pesuainelaatikko otti mukavan kylvyn ja levitti saippualiejut lattioille.
En yleensä käytä jauhemaista pesuainetta, mutta saatiin sitä ilmaiseksi miehen työpaikalta työvaatteiden ym. pesuun, joten en minä sitä poiskaan heitä. Ostin eilen Saimatalon kaupasta söpön retrovintagemetallipurnukan pesuainejauheelle, johon pelastan ne kuivana säilyneet pesuaineet, kunhan jaksan. Eli onni onnettomuudessa, oli siis siis hyvä tekosyy päästä "sisustamaan" tai ainakin ostamaan asioita, joita haluan.

Mitä tulee yllänäkyvään laukkuun, minulla ei ollut vielä punaista laukkua ja ensisijainen vaihtoehtoni vaihtoi mysteerisesti värinsä kirkkaanpunaisesta viininpunaiseen, joten jäi ostamatta. Tilasin sitten rockabillypinupilta Lux de Villen Sin City -laukun. Oh so pretty. 
Se on ihan tummanpunainen, ei pinkki, jos se siltä kuvassa näyttää. Lakeeria ja vaikka en oikein tykkää lakeerista yleensä, näyttää tämä oikein söpölle. Se on myös tilava; se imaisi nätisti pikkuveljen järkkärin itseensä, mutta ei sitten meinannut päästää sitä ulos, koska se ei aukea ihan niin leveäksi kuin saisi puolestani luvan aueta. Kyllä se silti paljon tavaraa syö.

Toisekseen minulla ei ole oikein siistimpää keskikokoista laukkua, on vain isoja, joissa kummassakin vetoketju kiukuttelee ja sitten tuo pienempi, joten tämä ajaa hyvin asiansa. *mestariselittelijä-tai-ainakin-melkein*

Päivän asusta sen verran, että olen tykästynyt navyn ja punaisen yhdistelmään. Kuvista ei ehkä saa selvää, että neuletakki on laivastonsininen, mutta kyllä se on navy ja näkynyt kuvissa ennenkin. Joka tapauksessa väriyhdistelmä on samaan aikaan pirteä että eloisa ja vaikka en ole koskaan tykännyt vahvoista väreistä, alan kallistua sille kannalle, että mikä ettei. Voittaa pastellit ainakin talvella.

Saimatalon kaupassa käynnin ja kuvailun jälkeen kävimme lämmittelemässä kahvilla Cafe Saimassa herkkukahvien ja herkkukaakkupalan kera. Juon aina lattea, mutta nyt kokeilin Cafe au laitia, joka maistui aivan samalle, mutta se tarjoiltiin kirjaimellisesti kulhosta. Sellaisesta, josta voisi syödä alkupalakeittoa.

Kahvikulho.

Kaakuttelun jälkeen menimme sedän luo, jossa tarjolla oli paitsi ruokaa, myös kotitekoista kirsikkaviiniä, Cointreuta, karkkeja ja peruskahvit/teet pullien ja muiden herkkujen kera talvella. Ja sitten sitä tulee ihmeteltyä, miksi talvisin tulee kerättyä aina painoa. Kai se on tämä luontainen persous herkuille ja sitten se, että itseä ainakin talvella piristää kaikkien herkkujen syönti. Kesällä kun on pirteää ja ennen kaikkea valoisaa, ei kaipaa samalla tavalla niitä Lidlin korvapuusteja ja muita herkkuja kuin talvisaikaan.

Kohta pitänee lähteä isänpäivävieraisille appilaan syömään ja sen jälkeen jatkamaan herkuttelua porukoille. Siellä odottaa kääretorttua, nam.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Nautical autumn & puhetta isänpäivästä

Nautical colors today, eli merellisissä sävyissä liikenteissä tänään. Jotenkin olen kovasti mieltynyt punaiseen niin mekoissa, housuissa, hameissa kuin laukuissakin. Metsästin jo pari viikkoa punaista laukkua ja päädyin tänään tilaamaan Lux de Villen punaisen laukun jostain päin Brittilää. Kylkiäisenä mukaan tarttui alemekko. Kyllä, mekko. Taas. Oikeutan sen oston halvalla hinnalla. Alehinnalla ja -10% lisäalennuksella maksoi 28€ ja risat.
Olisi ollut tyhmää maksaa 9£ postikuluista pelkän laukun takia.

Muiden ostosten ohella kävin eilen kirpparilla haahuilemassa. En ostanut mitään, mutta löysin Retro-kirpparilta aidon Lagerfeldin laukun, joka maksoi 65€. Harkitsin ostavani, mutta laukku oli painava ja teksti luki vähän turhan isolla minun makuuni, joten sinne se jäi odottamaan jotakuta muuta.
Uteliaana googlasin laukun ja löysin, että sitä myydään parhaimmillaan 150$ hintaan netissä. Sillähän olisi melkein voinut tienata. Melkein siksi, että suomalaiset harvemmin kyttäävät vanhoja klassikkomerkkejä ja ulkomaille myyminen tulisi kalliiksi.
Oli siellä toinen sievä pikku vintagenyssäkkä, mutta se taas oli vähän liian pieni, kun ei lompakko mahtunut sinne. Ainoa asia, jonka olisin voinut ottaa kotiin, oli toisella kirpparilla ollut tanskandoggi, joka oli oppinut pentuna sylivauvaksi.
Shirt H&M, cardigan Hell Bunny, trousers Collectif Bonnie, belt VOH, scarf From Paris with love!
Tänään kävimme veljen kanssa etsimässä isänpäivälahjaa, mutta jotenkin yli kuusikymppiselle miehelle (tai miehelle ylipäänsä) on vaikea ostaa mitään. Ehdotin trollina Jallun historia -kirjaa ja Jallu-pulloa. Ei napannut.

Kun mitään ei meinannut löytyä, kävimme Alegriassa kahvilla Taito Shopissa piipahtamisen jälkeen. Jos en löydä muille mitään, löydän kyllä itselleni ja ostinkin yhteensä kolmea erilaista teetä. Winter is coming.

Minttulatte, nam.
Penskoina ja teineinä emme juuri koskaan ostaneet vanhemmille lahjoja. Se taas johtui siitä, että ei ollut maksukorttia, eikä sen puoleen rahaa muutenkaan. Kavereiden joululahjatkin ostettiin mamman rahoilla.

Nykyään ostamme äitienpäivä-, isänpäivä- ja joululahjat vanhemmille veljen kanssa yhdessä, mutta isälle on aina ollut vaikea ostaa lahjoja.
Muutama vuosi sitten ostimme veljen kanssa porukoille muumipaidat, isälle Muumipappa ja pontikkapannu ja äidille Muumimamma torkkumassa puun alla, kun äidillä on tapana torkkua nojatuolissaan. Itselläni oli ihana Haisuli-paita, joka katosi mystisesti. Jäi varmaan eksälle. Nyyh.

Talvitakista puuttuu nappi ja viime vuonna äiti ompeli toisen taskun umpeen :D
Vuosien varrella isä on saanut lahjaksi Reinot, konjakkilasin ja alkoholia erillisinä juhlapyhinä. Kallein pullo konjakkia maksoi tyylikkäät 150€ (ostimme kolmestaan, minä, veli ja äiti), eikä kukaan vieraista uskaltanut tarjottunakaan juoda sitä. Isä onneksi uskalsi. Äidillä on tapana säilyttää kaikki kalliimpi "parempana", eli ei koskaan pääse käyttöön. Ei sillä, että hän alkoholia joisi muutenkaan.

Tänä vuonna ajattelimme, että ei alkoholia, tai ei ainakaan sitä samaa jälkiruokaviiniä taas, vaikka se olisi kuinka hyvää. Kaupat on täynnä niitä peruspyjama-, Axe-, bokseripaketteja, mutta yritäpä löytää jotain oikeasti hyödyllistä miehelle, jolla on kaikkea.

Joidenkin mielestä nämä päivät on kulutushysteriaa, eikä isäkään välttämättä tarvitse mitään, mutta jotenkin sitä haluaa välillä antaa jotain muutakin takaisin kuin kiusallisen halin. Isällä ei ole ihan vielä sitä haliominaisuutta, joka oli isoisällä ja mummolla. Äitiä sen sijaan pitää halia aina.

Vanhemmiten sitä osaa arvostaa vanhempia, vaikka teininä on saattanut muutamat kerrat vituttaa. Nykyään silti arvostaa sitä mikä on joskus saattanut tuntua turhalta rajoitteelta/nalkuttamiselta. Hyvää ne vanhemmat vain tarkoittaa. Meistä molemmista kasvoi veljen kanssa kunnon ihmisiä.

Ostatteko isän/äitienpäivälahjoja tai muistatteko isää jollain tapaa ensi viikonloppuna?

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Color of the day is black

Heräsin yöllä yli kymmenen kertaa jo toista viikkoa flunssanssa olevan miehen kuorsaukseen. Aamulla kun kello näytti 8.27, olin äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu ennen kuin poikaystäväni ystävällisesti muistutti, että kelloja siirrettiin tunti taaksepäin. Iltapäivällä unohdin taas ja mietin miksi puoli kolmen aikaan alkaa olla pimeää, ja sitten kun muistin, tulikin kiire räpsäistä pari kuvaa tämän päivän asusta.

Äitini päivittelee tyllihameita jokapäiväisessä elämässä ja poikaystävän isän mielestä näytin siltä, että olin menossa hautajaisiin. Koska ulkona oli kylmää ja märkää, valikoitui päivän "väriksi" musta ja ihan vain pelkkää mustaa päästä varpaisiin.
Jos joku miettii näitä tyllihameitani, ne ovat syksyllä ja talvella mukavan lämpimiä ja on paljon mukavampaa kurasäälläkin, kun joka päivä on prinsessapäivä.

Olin vähemmän kateellinen kuin yleensä, kun poikaystävän vanhemmat esittelivät lomamatkakuvia Kreikasta. Sillä aikaa kun me kärvistelemme Suomen märässä syksyssä, nauttivat he milloin mistäkin lämpimästä paratiisista. Pääsisipä itsekin, mutta ei ole rahaa ja passikin on umpeutunut.

Keskiviikkona kävin kaupungilla ostamassa hiusväriä ja osuin sopivasti myös Sokoksen aleviikoille, jolloin hiustenhoitotuotteet olivat -40%. Ostin violetin Colormaskin, Goldwellin shampoota ja hoitoainetta (koska No Nothing oli loppu, eikä se sen puoleen alennuksessa ollut muutenkaan) ja Cutrinin hiuslakkaa ja multispray-muotoilukiinteen niissä toivoissa, että saisin joskus tehtyä kestävät kiharat.

Lauantaina kävin markkinoilla vain toteamassa, että siellä on vähemmän kojuja kuin normaalin toriaikaan. Sinne meni nekin bussirahat kankkulan kaivoon, kun talvikenkiäni varten ostamani kengänpohjallisetkin osoittautuivat liian paksuiksi.

Dress Collectif Regina doll, bolero Seppälä, petticoat Sam's, shoes City-Market, accessories Vivien of Holloway.
Tukan voisi tässä joku päivä värjätä taas violetiksi, alkaa latvat olla taas siniset ja juuri paistaa melkein kaljun näköisenä juurikasvun kohdalta. Tuon päälle on hyvä lätkäistä violettia, koska se itseasiassa kestää aika hyvin päässä ja näyttää siltä kuin koko pää olisi latvoja lukuun ottamatta musta. Edellisen violetin raja on sulautunut nätisti mustaan, oikeastihan minulla on varmaan kymmenen sentin juurikasvu.

Kunhan tukan saa värjättyä, voisin testailla ostamiani hiustuotteita. Muistelin, että serkun maailman paras hiuslakka olisi ollut Cutrinin, joten uskallan toivoakin, että tuosta on jotain hyötyä. Sillä suihkutellut kiharat kestivät kaksi päivää, mutta toisaalta kihartimen käyttö vaatii kärsivällisyyttä, jollainen minulla on usein kortilla.
No, jospa noista tuotteista olisi apua ja saisin kestävät kiharat ilman, että minun täytyy käyttää puoltatoista tuntia niiden kihartamiseen. Jos ei super strong -hiuslakat auta, niin en tiedä auttaako mikään.