Prinsessa ruusulinnassa

Prinsessa ruusulinnassa, linnassa, linnassa,
prinsessa ruusulinnassa, linnassa.
On pahan noidan pauloissa, pauloissa, pauloissa.
on pahan noidan pauloissa, pauloissa.
Vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen,
vuossadan nukkuu Ruusunen, Ruusunen.
Ja linnan muurit kohoaa, kohoaa, kohoaa,
ja linnan muurit kohoaa, kohoaa.
Vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo, avun tuo,
vaan prinssi uljas avun tuo, avun tuo.
Hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo, Ruusun luo,
hän rientää kauniin Ruusun luo, Ruusun luo.
Heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen, kaunoinen,
heräjä, Ruusu kaunoinen, kaunoinen.
Nyt tanssikaamme laulellen, laulellen, laulellen
nyt tanssikaamme laulellen, laulellen.

Päiväkodissa suosikkileikkini oli aina Prinsessa Ruusunen, joka on oikeammin loru, jonka mukana lapset tanssivat. Leikkiin valitaan ilkeä noita, prinssi, tornit, kukkasia ja tietenkin itse prinsessa - joka minä halusin aina olla, mutta joka niin hyvin harvoin sain olla.
Olin 19-vuotiaana työharjoittelussa päiväkodissa ja harjoittelun päätteeksi sain valita leikin, jota leikitään yhdessä ryhmän lapsien kanssa. Ei kai ollut vaikea arvata minkä leikin valitsin ja mihin rooliin päädyin?
Prinsessan tietenkin.

Tästä ihanasta Pinup Couturen Jenny-hameesta tulee juuri tämä leikki mieleen hameen upean linnaprintin myötä. Kun tilasin tämän Lucky Lolalta, ostin kuvassa näkyvän Hell Bunnyn Paloma neuleen juuri sitä varten, että yhdistäisin sen tämän kanssa, vaikka se jo aiemminkin blogissa on näkynyt ja on päässyt monen muunkin vaatteen kaveriksi. Hame itsessään on yhdisteltävissä jos jonkinlaisen yläosan kanssa, mutta itsellä kävi ensisijaisesti mielessä hameen sävyjä toistavat värit, jotka sointuvat hempeän prinsessamaiseen hameeseen.

Neuletakin ohella yhdistin hameeseen Collectifin valkoisen Dolores-topin, mutta vaihtoehtona oli myös Dusky Blue Dolores, joka olisi tuonut pallokuvioineen ehkä vähän liikaa sekavuutta asuun, joten valkoinen osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi.

Jenny-hameissa on hyvin paljon laskoksia ja tämä yksilö on melko raskasta puuvillasatiinia, joten mietin pitkään minkä alushameen laittaisin tämän kanssa. Muuten tätä voisi käyttää hyvin ilman, mutta hame on minulle vyötäröltä liian iso (normaalia isompaa kokoa, olisi pitänyt uskoa kun tästä varoiteltiin), joten jotta vyötäröni ei katoa kokonaan, käytän alushametta. Ja onhan olo tyllin kanssa aina faaabulous.

Ikävä kyllä musta Olivia Rougen tyllihameeni on tätä nykyä onnettoman littana eikä minulla vielä pari viikkoa sitten näiden kuvien aikaan ollut Hell Bunnyn tylliä (joka näyttäisi varmasti ihanalta näiden kanssa ja sopisi huivin väriin), joten lyhensin sitten Samsin tylliäni vaihtamalla kuminauhan alemmalle kujalle, mutta silti se vilkkuu välillä alta. Minulla on siinä mielessä erikoiset päähänpinttymät, että 50-luvun tyylisten mekkojen, kuten Vivien of Hollowayn kanssa minua ei haittaa, jos tylli vilkkuu alta ja itse asiassa tykkäänkin siitä, koska se tuo yksiväriseen mekkoon hyvin kontrastia ja toimii asusteena, mutta 60-luvun tyylisten mekkojen ja hameiden kanssa en tykkää yhtään, että tylli töröttää alta ja sekä tämä että Pinup Couturen Amanda-mekko ovat silmissäni enemmän 60-lukua kuin 50-lukua. Olen haaveillut Samsin supertuuhean 60 jaardin organza petticoatin ostamisesta, ja sen täytyy sitten olla sen pituinen, että se ei näy alta, koska alta töröttävä organza ei näytä kauniilta niin kuin ihana sifonkinen hattarapilvi.

Onko muilla tällaisia rajaavia päähänpinttymiä vai pätevätkö samat säännöt teillä kaikkiin vaatteisiin?

Kuvaajana toimi tällä kertaa Janina, ja kuvat on tosiaan otettu pari viikkoa sitten "kesän" viimeisenä päivänä, eli silloin kun näitä otettiin, sää oli lähempänä kahtakymmentä astetta, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Oli mukava käydä kaupungilla kuvattavana eri paikoissa ja vielä mukavampi oli katsoa kuinka kivoja kuvia saatiin aikaan. Ai että on ihanaa kun on monta hovikuvaajaa :)

Kahdenkymmenen asteen lämpötiloista ei ole enää tietoakaan, nyt ulkona on aamulla töihin mennessä jotain 8-10 asteen väliltä ja on käytettävä hanskoja ja mielellään pitkähihaista takin alla. Hyvä puoli siinä on se että voin käyttää trenssiäni nyt aiempaa aktiivisemmin, mutta huono puoli se, että jos sataa, niin sitten takiksi valikoituu jompi kumpi jotenkuten vettä pitävä softshell. Jos aamulla sataa ja iltapäivällä paistaa aurinko, niin sen vedenpidon voi kääntää myös niin päin, ettei mikään pääse sisäpuoleltakaan haihtumaan, että ihan kiitettävän tahmainen olo on pyöräillessä jos iltapäivä sattuukin olemaan vähän lämpimämpi.

Vielä vähän ihan postauksen alkuun palatakseni, minä tosiaan olen rakastanut prinsessoja lapsesta asti, mutta en koskaan päässyt olemaan se prinsessa paitsi ehkä ulkona pihaleikeissä oltiin merenneitoprinsessa, joka ui pakkasessa lumihangessa ja nousi välillä "kuivalle maalle" paistattelemaan lumipenkan päälle, mutta muutoin en. Naapureilla oli nätimmät barbit, minulla vain Pocahontas, jonka tukan väri vaihtui lämpimässä vedessä siniraitaisesta pinkkiraitaiseksi, ja ai että olin katkera kun se nätti valkoinen barbin hääpuku katosi jonnekin, eikä enää ikinä löytynyt. Joku kylän mukuloistakin varasti yhden barbeistani ekalla (ja vikalla) vierailullaan kotonani. >:(

Mekkoja ja hameita minulla ei ollut kuin juhliin ja naapureilla oli niitäkin, niin olin kamalan kateellinen. Pitkän tarinan voi lukea Tietoa blogista -välilehden alta, jonka päivitin taannoin blogin ulkoasun muutoksen yhteydessä, mutta long story short: se että elin lapsuuteni ja teini-iän saamatta olla haluamani prinsessa, purkautuu nyt niin, että olen sitten prinsessa senkin edestä leveine helmoineni ja tyllihameineni. Kiukuttelen myös poikaystävälle, mutta se on toinen asia sitten, eikä tätä yksiötä voi linnaksi sanoa, mutta ehkä sitten joskus, jos voittaisi vaikka lotossa (vaikka en lottoa).