sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joulunajan höpöilyt

Joulu oli ja meni porukoilla möllöttäessä. Söin neljä päivää putkeen jouluruokaa neljässä eri paikassa: kotona kaksi päivää putkeen, porukoilla kolmantena ja neljäntenä kävin ensin mutustamassa miehen perheen luona ja sitten vielä mummon luona. Tuli syötyä laatikot, kinkut, kalat, sienisalaatit, sillit, perunat, perunalaatikkoakin mummon luona oli...

Ja tulipa sitä muuten otettua alkoholiakin, kun ruoalla oli punkkua, jälkeen oli jälkiruokaviiniä, kotona oli tullut juotua jo punkkupullo edellisenä ja viikko sitten perjantaina oli miehen kaverin 26v synttärit niin totta kai minut raahattiin baariin. Olisin ollut iloinen jos oltaisiin menty Rocksiin, mutta minut raahattiin Coloon, tuonne kamalaan teiniparatiisiin.Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, todettiin yhdessä ukon kanssa.
Kymmenen minuuttia oltiin ehkä oltu sisällä, kun joku abiteini jo yrjösi oman pöydän viereen. Kukkahattutäti-mode päälle ja baarimikolle kielimään kuin tuli hännän alla! Portsari käy kyttäämässä, ottaa pari kuvaa ja jää odottelemaan, koska teiniparan kaveri yritti kusettaa, että juoma kaatui lattialle. Niin varmasti, kun pöydällä ei ole yhtään tyhjää lasia eikä pulloa. Meni alle puoli tuntia ja sama tytsi sammui pöytään.
Puol kahdelta illalla synttärisankari oli riidoissa tyttöystävänsä kanssa ja minä jo lopen kyllästynyt siihen teineilyyn. En tiedä miten 26v mies jaksaa juosta juuri ja juuri täysi-ikäisten kanssa samoissa mestoissa. Kyllä, siellä baarimikot osaavat tehdä drinkkejä, mutta hyi kamala sitä musiikkia ja väkeä siellä. Ihan nousee niskavillat vieläkin pystyyn. Never again!

Maailman kaunein joulukuusi. Not.
Tapsana miehen juoppolallikaveri tuli kylään. Eivät olleet nähneet kolmeen vuoteen ja vaikka tyyppi on ihan mukava minua kävi hieman riipomaan se, että piti raahautua silloinkin juomaan. Ja eräällä ei ollut kuin 10€ tilillä niin se meni oman ukon tarjoamiseksi...
Onneksi oli seuraavana aamuna lähtö Mikkeliin, joten koska herra Ammattijuopolta lähti yösija alta, sanoin, että saa tulla meidän keittiöön nukkumaan jos lähdetään aikaisin takaisin. Venähti puoli yhteen, juoppo kuorsasi keittiössä ja mies kuorsasi vieressä ja minä kieriskelin sängyssä hereillä. Sniff.


Mikkelissähän oli tarkoitus hakea vissiin veljen puhelinlasku, mutta arvatkaapa oliko se tullut? Nope.
No, käytiin shoppailemassa eli minä juoksen ja pikkuveli raahautuu perässä. Kävin Stuntmanilla ja voin sanoa, että se oli vähintäänkin mielenkiintoisella sijainnilla tuossa ylläolevassa valkoisessa rakennuksessa. Vieressä oli toinen vielä kauniimpi talonräyhkä.

Pikkuveli oli ostanut itselleen Cupsolo-keittimen niin pitihän sitä keitellä herkkuja. Kaakao-lattea ja tavallista lattea ja cappuccinoa ja muita herkkuja. Juotiin neljän euron edestä namiherkkuja siellä.
Kyyläsin Kekäleen myymälässä Guessin laukkua kieli pitkällä joululahjarahat mielessä, mutta väritys ei ollut maailman paras, eikä hinta varsinkaan, joten jäi ostamatta. Lopulta ostin koko reissulta vain Stuntmanilta ostamani paidan, jonka olisin halunnut ostaa jo Wannabelta kesällä, mutta oli oma koko loppu ja hintakin oli vissiin kalliimpi.

Bestburgerissa oli kuin olikin hyvät hampparit.
Joululahjaksi sain meripihkakorun, suklaata, irtoteetä (ihmiset tuntevat minut, yay!), jonkin hiushäkkyräväkkyrän, jota en ole vielä käyttänyt ja rahaa SSD:n ostamiseen. Löysin jo sen minkä haluan, mutta jotenkin tilaaminen viipyilee, koska ajatus kaiken asentamisesta uudestaan (lue: Simsin asentamisesta uudestaan) ahdistaa ehkä hieman. Toisaalta nopea ja ennen kaikkea toimiva kone houkuttaa vietävästi. Simsiä en varmaan kuitenkaan SSD:lle kehtaa asentaa, vaikka pelaamaan pääsisi huomattavasti nopeammin niiden 10gt:n ladattujen tavaroidenkin kanssa, eikä tarvitsisi odotella 10 minuuttia ennen kuin peli aukeaa.

Collectifilla oli taas -50% viikonloppu, mutta ei onneksi ollut kokoja jäljellä mistään :D Ajattelin hommata Olivia Rougelta pari hametta, mutta en haluaisi ihan 100% puuvillaa, koska se on suht ohutta ja takertuu sukkahousuihin kiinni. Pitäisi olla hyvä alushame käytössä, muttei arkena viitsisi aina petticoatin kanssa porhaltaa, koska silläkin on taipumusta tarttua kiinni sukkahousuihin.

Katsotaan katsotaan mitä tulee ostettua. Jospa kuitenkin ensimmäisenä se SSD-levy.

torstai 19. joulukuuta 2013

Little red dress

Collectifilta tilaamani rytkät saapuivat viimein maanantaina! Olin nukkumassa, luulin että on yö, kun yhtäkkiä ovikello soi. Unenpöpperössä ei käynyt mielessä, että kuriiri se vaan siellä rinkuttelee - ei ennen kuin kuulin luukun kolahtavan ja vessaan mennessä huomasin, että kappas kuppas, postista noutolappunen.

Tänään oli jouluateria Willa Nutussa, joten tottahan toki päätin pistää uuden Regina-mekkoni päälle, kun värikin on ihanan joulunpunainen. Mekko on niin tyköistuva, että piti ostaa eilen hätäpäissään sellaiset kainaloon asti ylettävät vatsaa litistävät pikkuhousut, ettei food babyn ansiosta maha pääse paisumaan :D Kuvat on otettu aterian jälkeen, joten ilmeisesti onnistuin olemaan näyttämätttä raskaana olevalta.

Mekossa on samanlainen boleromallinen yläosa kuin mustassa kellohelma Regina-mekossanikin ja se on oikeastaan muuten sama, mutta malli ja väri vain eri :)
Tilasin Collectifilta myös boleron, neulepaidan, Alice in Wonderland -korun ja mustan Liesel -kellohameen, joka osoittautui liian pieneksi vaikka kokojen väliin putoajille suositeltiin sitä pienempää kokoa, joka oli tässä tapauksessa UK10/S. Muut osuivat päälle kuin toinen nahka paitsi tuo aivan ihana paksua mustaa puuvillakangasta oleva murheenkryynihame. Mietin, että vien sen ompelijalle, jos osaisi jotenkin pelastaa sen leventämällä vyötäröä tai sitten täytyy vain laihduttaa, kun ei enää nämä spankseja kopioivat alkkaritkaan kaikkea pelasta :D

Rakastan tuota käsikorua, mutta nuo kuvat on liian paksuja ja toiselta puolelta valkoisia, joten joko kättä roikottaessa ne näkyvät tai käsi vähänkin pystyssä esim. kirjoittaessa ne ovat nurinpäin ja valkoisia. Uskon silti, että tulen tuota suht paljon käyttämään, koska se sopii varsin hyvin yhteen viikko sitten perjantaina ostamaani H&M:n upeaan petroolinväriseen mekkoon.

H&M:llä yleensä myötäilevät vaatteet ovat tehty suoraan sanottuna perseettömille ihmisille tai ylipäänsä putki-ihmisille, että jos rinnat mahtuu niin vyötärölle jää 10-15 cm ylimääräistä tilaa ja vice versa. Mutta tämä mekko näytti jo rekissä ihanalle ja koska minulla on joku petroolimieltymys ollut viime aikoina niin oli pakko sovittaa ja kappas kun istui kuin toinen nahka! Tämä ei nuole ihoa ihan yhtä hyvin kuin Collectifin punainen mekko, mutta kerrassaan sievä ja aivan ihana kaikinpuolin, eikä vaadi spankseja alle! :D

Henkkamaukalla oli myös kasvonaamioita viimeinkin myös meidän myymälässämme. Olen aina Tampereen H&M:ltä noita hamstrannut, mutta nyt oli tullut kosmetiikkapuoli myös tänne niin arvatkaa kun tosiaan nappasin kuudella eurolla noita mukaan ihan onnessani :D Ostin myös tosiaan Lindexiltä sellaiset hienot mustat bling bling -sukkahousut metsästäessäni joululahjoja (tähän mennessä olen lahjonut vain itseäni) ja ne litistysalkkarit, jotka osoittautuivat oikeasti toimiviksi. En näyttänyt siltä kuin olisin kuudennella kuulla raskaana edes hirveän jouluruoka-ahmimisen jälkeen.

Wonder pants! Actually slims down!

Yllätys oli suuri, kun me työkokeilussa olevat saimme myös ns. "pikkujoulupaketin". En ole koskaan saanut mitään, joten oi riemastusta kun sainkin suklaata, kahvia, jota en juo ja leipää, josta olikin kotona puute ja savulohta, jota rakastan :D Ja ihan ilmatteeks. Kiitos kaunis, NuTu!

Loppuun vielä mielenkiintoinen huomautus. Siinä vaiheessa huomaa olevansa liikkeen vakioasiakas, kun menee kauppaan ja myyjä tulee ensimmäinen minuutin aikana luoksesi mukanaan upea juuri sinun tyylisesi pikkumusta ja sanoo, että se mekko näyttää ihan sinun tyyliseltäsi :D Minulle kävi näin Wannabella, mutta vaikka mekko oli ihana niin ei ehkä näiden ostosten jälkeen enää viitsi ostaa + perseeni ei meinannut mahtua mekkoon. Tosin ehkä ihmealkkareiden kanssa mahtuisikin, koska ei ainakaan tulisi makkaroita ja muita kivoja pikkurullia.

Olen käynyt jouluostoksilla jo muutaman kerran, mutta olen ostanut tavaraa vain itselleni. Ehkä viimein huomenissa tai lauantaina tulisi ostettua myös niille vanhemmille ja kaverille jne. :D
Ostatteko te muut joululahjoja ja onko se teistä hankalaa?

maanantai 2. joulukuuta 2013

Teemonsterin päiväkirja vol. 3

a.ka Varastot täyteen talven varalle!


Minun on jo pitkään pitänyt tehdä postaus teestä, ah, tuosta ihanan monipuolisesta juomasta, jota inhosin 16-vuotiaaksi saakka. Kuvauskeliä ei ole ikävä kyllä ennen tätä aamua ollut ja koska ulkona on aina pimeää, on sisälläkin aina pimeää, eikä erkkikään halua ottaa kuvia keltaisessa valaistuksessa, koska lopputulos on surkea.

Joten aloitetaan!

Inhosin teetä 16-vuotiaaksi saakka. En koskaan tykännyt maustamattomasta mustasta pussiteestä, enkä tykkää vieläkään, mutta kokeilin sitä silti monestikin, koska vaihtoehtoina olivat tasan tee ja kahvi ja kahvia en juo vieläkään. Maistelin teetä hunajalla, maidolla, sokerilla ja taisinpa pari kertaa maistaa kaikella kolmellakin ja surkealtahan sellainen koiranoksennus maistui.
Kun olin 15-16-vuotias ja seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, tutustuin afganistanilaisiin. Mahnaz oli pitkään paras kaverini ja aina kun kävin heillä kylässä (ja kävin usein) jouduin juomaan teetä ja syömään jos jonkinlaista ruokaa. Siitä alkoi pitkä ystävyyteni basmatiriisin kanssa ja lopulta opin tykkäämään myös teestä ja join sitä kotosallakin - aloitin Keisarin Morsiamesta, jota jouduin aina mummon luona lipittämään.

Tutustuin vihreään teehen joskus 19-vuotiaana, kun opiskelin Ikaalisissa. Lipittelin minttuteetä ja sitruunateetä onnessani ja toisinaan myös kaikkea muuta kivaa. Kunnolla hairahduin jos jonkinlaiseen teehen, kun aikani erilaisia pussiteitä juotuani ostelin Herkku-Pekasta aina haudutettua teetä työharjoittelussa ollessani ja sitä kautta tutustuin Aavikkokerma-teehen, joka on edelleen suursuosikkini (eikä se oikeastaan ole edes teetä sen kirjaimellisessa merkityksessä vaan rooibosta, omnomnom). Ostin sitä kotiin ja siitä alkoikin kunnon teehörhöys, koska pian ostin Revontuli-teetä pikkuveljeni innoittamana ja nyt en voi kävellä City-Marketin teehyllyn ohi kurkkaamatta onko sinne tullut uutta irtoteetä.
Nykyään siis juon enimmäkseen irtoteetä.


Kas siinä kokoelmani. Aavikkokerma on ikävä kyllä loppu, mutta Lidlin Strawberry&Cream -pussitee maistuu melkein samalta, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi ostaa lisää. Aloittelin Revontuli-Teellä ja perässä tuli Sydämellinen ja sitten Nippon Green, koska kaipasin vihreää teetä. Siitä sitten alkoikin kertyä jos jonkinlaista teetä ja viimeisimpänä ostin Valkoinen Helmi-, Chamraj sitruuna-lime- ja Rauhoittava teet.
Minulla on siis irtoteenä kolme mustaa teetä, neljä vihreää teetä, kolme yrttiteetä (joissa kaikissa on oikeastaan myös vihreää teetä, mutta valtaosa yrttejä) ja kaksi valkoista teetä.

Ja tässä ovat pussiteeni. Lakritsiteetä on kierrossa jo toinen paketti, koska se lämmittää eikä siinä ole kofeiinia. Morello Cherryä menossa jo kolmas paketti, koska toisin kuin ylläolevassa kuvassa oleva kirsikkatee, tämä maistuu sentään oikeasti kirsikalle. Strawberry & Cream maistuu tosiaan Aavikkokermalle, eikä missään näissä kolmessa ole kofeiinia.

Sitten hairahdukset. Lidlissä myytiin Green 4 You -teetä, jota ostin koska olen välillä laiska enkä jaksa sotkea irtoteen kanssa, koska vedän poikkeuksetta röpöjä ohi pussin pöydälle. Ikävä kyllä sisällön neljästä eri teelaadusta minulla oli jo kahta irtoteenä (Nippon Green ja China Green), joten vähän turha ostos, mutta ainakin voin sanoa, että älkää missään nimessä ostako näitä pussissa, koska eivät maistu YHTÄÄN samalle kuin irtoteenä! Maku on valju ja jotenkin vetinen, vaikka liottaisit pussia kymmenen minuuttia.

Toinen hairahdus oli tuo Eldoradon halpistee, jota ostin koska katsoin, että siinä oli kivoja makuja. Pussit ovat pieniä ja teelaatu varmaankin huono, mutta ainakin makuaineita on ruikkastu pussiin rutkasti, sillä nämä sentään maistuvat sille mille pitääkin toisin kuin ylemmäs paketin Lady Green, jossa piti olla vaniljaa ja kirsikkaa mukana, mutta maistuu vain vihreälle teelle.

Sitten sananen teenjuontitavoistani.

Aamuisin juon yleensä mustaa teetä, että päivä lähtee käyntiin, koska mustassa teessä on melkein yhtä paljon (ja joissain tapauksissa enemmänkin) kofeiinia kuin kahvissa.
Päiväsaikaan tasapainotan vatsaa vihreällä teellä ja koska se maistuu hyvälle. Myös iltapäivällä ja alkuillasta juon vihreää teetä, koska siinä on vähän kofeiinia ja se on vatsaystävällistä.
Iltaisin juon joko valkoista teetä (ei kofeiinia ja kaikista terveellisin teelaatu) tai yrttiteetä, esim. rooibos tai tuota lakritsiteetä, koska niissä ei ole kofeiinia ja toisinaan tykkään juoda lämmintä juotavaa iltaisin, koska se rauhoittaa ja tee on minulle vähän niin kuin karkin korvike.

Teeni juon miedolla juoksevalla hunajalla kiitos, mutta hunajan puutteessa menee sokeri. Riippuu teestä, mutta joskus juon vihreää teetä ja lakritsiteetä ilman hunajaa ja sokeria, enkä valkoisen teen sekaan myöskään ainakaan hunajaa sotke, koska se on niin mietoa, että hunaja maistuisi ja peittäisi teen maun alleen.

Loppuun sanottakoon, että viikko ei alkanut hyvin tälläkään kertaa. Lauantaina olin laittanut viestin pikkujoulujen järjestäjälle, etten ole tulossa, mutta kiitos kopiopaperin, joka oli vääntänyt kahdeksikon kakkosen muotoon, viesti eksyi jonnekin aivan muualle ja porukka odotteli minua turhaan. Mietinkin jo vähän, kun ei minkäänlaista kommenttia kuulunut ja oli tänä aamuna porukka aika vaitonaista. Kuka hyvänsä viestin sitten lopulta saikaan niin toivottavasti aiheutti riittävästi hämmennystä :D

Kuvittelin aina olevani selkeä puhuja, mutta en tiedä mistä johtuu etteivät viestit mene perille sen enempää puhelimitse kuin paikan päälläkään. En tiedä kuuntelevatko ihmiset vai kuulevatko he asiat tahallaan väärin - itselläni on ainakin valikoiva kuulo ja suodatan kiinnostamattoman paskan auttamatta matkan varrelle.
Poikaystävällä taasen on tapana suodattaa kaikki muukin luurit korvilla ollessaan, mutta ehkäpä sitä voisi kohta mennä ahdistelemaan miestä ja jallittaa murhemursun paikka sille, koska serkkutyttö tuntuu olevan kunnolla kipeänä. Olisi hyvä, jos olisi edes joku joka kuuntelee ja kuulee, mutta jos ei onnistu niin höpötän sitten torstaina koiralle senkin edestä, kun joudun koiravahtiin porukoiden painuessa Tallinnaan pikkujouluihin.

Tämän päivän fiilikset on kuin olisin Kiinassa Suomen sijaan. "Everything you say can and will be used against you."

lauantai 30. marraskuuta 2013

Sinihomejuustobroileria

Pahoitteluni hyvin pitkästä päivitystauosta jälleen kerran, mutta olen ollut kiireinen. Aloitin työkokeilun yrittäjyysvalmennuksessa mikä tietää töitä 6h/pv, vaikka oikeastaan töitä on aina enemmän - tasapainoksi ei sentään ihan joka päivä ja osa hommista hoidetaan etänä. Ensi viikolla alkavat myyntihommat, mutta ei siitä sen enempää, ettei viikonloppu mene pilalle stressatessa.

Onko töykeää olla menemättä pikkujouluihin? 
En nimittäin mene, vaikka ne alkaisivat 22 minuutin kuluttua tästä hetkestä eteenpäin. Meitä on vain kuusi ihmistä ryhmässä, koska kaksi ihmistä joukosta lopetti ja itsekin harkitsin vakaasti leikin jättämistä kesken, koska ihmiset alkoivat pakottaa minua Facebookiin enkä siihen suostu. En luovu periaatteista puolituntemattomien ihmisten vuoksi, koska elämässä on muutakin kuin Facebook.
Ei siitäkään enempää, homma hoidossa, mutta mietin tosiaan pikkujouluja että onko joku muu jättänyt menemättä? '
En siis ole kipeä, mutta siitä kun ei ole takeita ehtivätkö muutkaan paikalle samaan aikaan, koska joukkion ainoa miespuoleinen jäsen on kuvaamassa Sapkon peliä, yksi ihmisistä on muuttoapuna Mikkelissä, yksi oli kipeänä vielä toissapäivänä... Ja sitten olen minä, joka kävin baarissa kahtena aiempana viikonloppuna, eikä alkoholi maistu enää tänä viikonloppuna ja minusta tuntuu, ettei siitä selvinpäin selviäisi, joten päätin jäädä kotiin viettämään laatuaikaa poikaystävän ja oman itseni kanssa - jotain mitä en ole kerennyt tekemään varmaan kuukauteen, koska aina on pitänyt olla menossa jonnekin.

Tänään tein ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kunnolla ruokaa, enkä juosten kusemalla. Epäsäännölliset työajat ja yleensä iltapäivästä iltaan keskittyvät työajat liukuvine työtunteineen (jos ei hommat ole hoidossa, istutaan vaikka 10 h, vaikka vain kuudesta maksetaan) ovat kusseet ruokailurytmiäni ainakin jo kuukauden ajan ja minä olen aina halunnut pitää edes jossain määrin ruokarytmistä kiinni. Suoraan sanottuna vituttaa, kun ei koskaan ehdi tekemään ruokaa tai jaksa - kuka jaksaa enää kahdeksalta illalla aloittaa tekemään ruokaa, jonka tekemisessä menee kaksi tuntia?!

No mutta tänään poikkeuksellisesti tein ruokaa ja ihan suurella sydämellä päätettyäni, että jätän pikkujoulut väliin. Tein erästä ruokaa, josta minun piti tehdä postaus jo pitkä aika sitten, mutta edellisellä kerralla en ottanut kuvia, joten jäi tekemättä. Tällä kertaa otin, joten tässä tulee eeppisen rasvainen (ei siis laihduttajille), mutta täydellisen herkullinen ohje sinihomejuustolla täytetylle leivitetylle broilerille!

Leivitetty sinihomejuustobroileri (4 annosta)

4 paksua luutonta broilerin fileepihviä
Aurajuustoa
vehnäjauhoja
korppujauhoja
1 kananmuna
paprikajauhetta
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä
voita

  • Leikkaa broilerin fileisiin keskellä syvä viilto/pussi, joka ei saa mennä toiselta puolelta läpi. Täytä viilto sinihomejuustolla (Aura tai Castello) niin paljon kuin viiltoon suinkin mahtuu.
  • Suolaa fileet kevyesti.
  • Ota kolme astiaa. Laita yhteen astiaan vehnäjauhoja 1-2dl ja mausteet (paprikajauhe, pippurit, suolaa), toiseen astiaan riko kananmuna ja vatkaa rakenne rikki. Kolmanteen astiaan laita korppujauhoja reilu desi ja halutessasi myös mustapippuria ja tilkka suolaa.
  • Leivitä sinihomejuustolla täytetyt kanafileet ensin vehnäjauhoseoksessa, sen jälkeen uita fileet yksitellen kananmunassa kauttaaltaan ja viimeisenä pyörittele ne korppujauhoissa.
  • Ota isohko paistinpannu käyttöön ja laita pannulle paljon rypsiöljyä ja voita. Kun sanon paljon, tarkoitan niin paljon, että voi-öljyseoksesta tulee sulaessaan ja kuumetessaan pari senttiä korkea vaahto. Seoksen suhde voi olla 40-60 niin, että voita on vähän enemmän, mutta jos kovan rasvan määrä hirvittää voi sen tehdä myös 60-40 suhteella - joka tapauksessa voita on oltava paljon, että vaahto syntyy, koska vaahto on ehdottomasti tarpeen, että paksut pihvit kypsyvät myös sivuilta.
  • Paista fileet voi-öljyseoksessa (kaikki neljä jos mahtuvat pannulle) molemmin puolin. Korkea kuohuva rasvavaahto pitää huolta, että ne kypsyvät myös sivuilta. Käännä fileet, kun kuorrute on kullanruskea ja yhteensä kypsennä fileitä n. 12-15 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.
  • Nauti sinihomejuustobroilerit esim. lohkoperunoiden, perunakakkusten ja/tai höyrytettyjen/paistettujen/keitettyjen kasvisten kera.
Sitten loppuun tällainen hieno kommentti kuin että sain viimein aikaiseksi tilata sen kauan kauan kauan haikailemani Collectifin Regina mekon punaisena ja myötäilevänä. Ja vieläpä ihan Collectifin omilta sivuilta!
Olisi jäänyt tälläkin kertaa tilaamatta, elleivät veronpalautukset olisi tulossa ja jos en saisi sitä huikean suurta 9€/pv kulukorvausta työkokeluista ja ellei Collectifin omilla sivuilla olisi ollut -50% KAIKISTA TUOTTEISTA (paitsi takeista) alennusta. En ole koskaan tilannut brittilästä ja eivät meinanneet hyväksyä Mastercardiani, mutta onneksi Paypal pelasti ja nyt odottelen tässä innolla pakettia saapuvaksi. :)

Kerrankin hyvä viikonloppu, mutta hyvä tuuli varmaan kuolee heti maanantaina kun projektin myynti alkaa. Vihaan ja pelkään puhelinsoittoja, joten saattaa hyvinkin mennä yöunet sunnuntaiyönä.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Juustoinen porkkanasosekeitto

Ensi alkuun pahoittelut hiljaiselosta täällä blogin puolella, olen laiminlyönyt tätä hommaa, mutta suoraan sanottuna elämässäni ei ole tapahtunut oikein mitään. Olen käynyt Innostimen valmennuksessa ja pelannut tietokoneella (ylläri) ja kirjoitellut serkun kanssa. Mielenkiintoni on aika lailla nollassa vähän kaiken kanssa, mutta jospa sitä nyt pimeän vuodenajan aikaan alkaisi jälleen kokkailla enemmän.

Yhteishyvän uusimmassa ruokanumerossa oli kivoja jauhelihaohjeita ja sisäfileepippuripihviohje konjakkikastikkeella, jota haluaisin tehdä jos olisi varaa ostaa naudan sisäfilettä. Minähän olen siis kunnon pihvihamsteri, söisin vaikka joka päivä pihviä, jos rahat riittäisivät :D Lidlissä oli 19.90/kg naudan sisäfile, mutta ne ovat niitä melkein kahden kilon mötiköitä, joten taitaa jäädä ostamatta.

Syksyisin ja talvisin teen jonkin verran keittoja, erityisesti sosemuodossa, koska sateisena masentavana päivänä apatian kourissa taistellessa lämmin keitto on oikein mukavaa ja yleensä ne on helppo tehdä ja helppo syödäkin, ei tarvitse edes pureskella! :D Tässä siis tämän syksyn ensimmäinen keitto-ohje.



Juustoinen porkkanasosekeitto


vettä
1 iso peruna (tai 2 keskikokoista)
4-5 porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
lihaliemikuutio
puoli pakettia savuporotuorejuustoa
1-2 dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa

  • Pilko peruna(t), porkkanat, sipuli ja valkosipuli ja laita kattilaan veden kanssa. Lisää lihaliemikuutio ja anna keittyä kypsäksi.
  • Valuta keitinliemi erilliseen asiaan. Soseuta, lisää savuporotuorejuustoa puoli pakettia (käytin Creme Bonjouria, mutta muutkin kelvannee hyvin), ruokakermaa oman makusi mukaan ja lisää keitinlientä, kunnes keitto on sopivan juoksevaa omaan makuusi.
  • Mausta mustapippurilla ja suolalla.
  • Huom. halutessasi tuorejuuston voi korvata jollakin muulla maulla tai vaikka Koskenlaskijalla, mutta mielestäni savuporo ja porkkana sopivat loistavasti yhteen :)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

I got trolled


I got trolled, enkä edes vain kerran vaan kolmesti.
Kun katson kameraani, löydän pikkuveljen eilen illalla koneeni päälle taiteilemat taiteilemat kirjaimet (ah, tuota vanupuikkojen hyötykäyttöä).
Kun avaan tietokoneen kannen, välistä löytyy talouspaperiin kirjoitettu "trolled you".
Kun yritän miettiä miksi hiiri ei liiku, löydän trollfacen teipattuna laserin päälle. (Muistuttaa ihan niistä ajoista, kun olin työharjoittelussa Graficalilla. I still remember!)

Minä jo mietinkin mitä ihmettä pikkuveli oikein puuhasi sillä välin, kun riekuimme hänen kihlattunsa kanssa Rock Bandissa Bohemian Rhapsodya, A-han Take on Me:tä ja Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heartia harmoniamikeillä. Tällä kertaa naapuritkaan eivät tulleet valittamaan, vaikka hoilotimme peräti puoli tuntia kymmenen jälkeen lauantai-iltana! (Johtunee siitä, että ne valittajanaapurit muuttivat pois ja tilalle tuli ilmeisesti nuori pariskunta.)
Menimme käymään baarissa, koska mieheni halusi mennä pelaamaan ilmaista biljardia ja ottaa pari olutta siinä samalla. No, meillä muilla kolmella ei ilta pariin olueen jäänyt, taisin vetää baarissa jotain 4-5 juomaa, koska jätin viimeisen Sex on the Beachin juomatta ja vaihdoin vesilinjalle. Trollasimme baarissa ja toivoimme perinteisen Michael Cembellon Maniacin ja Ylviksen the Foxin, jota ilmeisesti joku muukin toivoi, koska se soitettiin peräti kahdesti rokkibaarissa! Ah, näitä elämän pieniä iloja. Jorasin myös Gangnam styleä ja vaikka pikkuveli intti, että on niin vanha juttu ettei ketään enää kiinnosta, niin olipa siellä muitakin joraamassa.

Rokkibaarin ainoa "huono" puoli on se, että sieltä löytyy aina vähän erikoisempaa joukkoa. Tällä kertaa seuraamme lyöttäytyi karhun kokoinen parrakas mies, joka haukkui joko minua tai rintojani putkeksi ja minua vielä perään apinaksikin, ja kruunasi solvauksensa näyttämällä minulle kieltä. Arvelin äijän kolmekymppiseksi, mutta vastaus ikää kysyttäessä oli "kaksitoista" ja näyttipä kieltä uudestaankin. Vedin äijää parrasta ja nauroin vielä pitkään jälkikäteen, koska ilmeisesti tämän äijän kaveri oli tirpaissut sitä nyrkillä naamaan baarin vessassa vähän sen jälkeen, kun äijä lähti pois seurastamme :D Joku narkkari taas oli tirpaissut nyrkkinsä peiliin.

Hyvä meininki!

Tämä päivä meneekin nautiskellessa uusimmista teehankinnoistani. Miestäni alkaa jo riipoa, kun ostan aina teetä, mutta jos Lidlistä saa halvalla niin tottahan toki minä ostan! Olen jo pitkään halunnut valkoista teetä ja nyt tuli tilaisuus siihen, eivätkä pussiteetkään paha asia ole aina välillä, vaikka Lady Green ei kyllä maistunut sen enempää vihreälle teelle kuin kirsikalle tai vaniljallekaan.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Laiskamadon paluu

Ensialkuun pahoittelut pitkästä tauosta taas jälleen. Olen ollut kiinnostunut kaikesta muusta paitsi bloggaamisesta, enkä ole jaksanut ottaa kuvia niin en ole viitsinyt tehdä postausta vailla sisältöä. En kyllä voi kutsua tätäkään postausta mitenkään sisältörikkaaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Hömm hömm. Ensimmäisenä voisin laittaa ainoan järkevän asukuvan, jonka olen viime aikoina itsestäni ottanut, koska valtaosan ajasta olen viihtynyt sisällä kollareissa laiskottelemassa, koska ulkona on kylmää, märkää ja pimeää ja kaikinpuolin vastenmielistä. Kauniillakin säällä kynnys ulos raahautumiseen on vaikeaa, vaikka tunnustin vasta vähän aikaa sitten itselleni rakastavani syksyä - pidän syksynväreistä ja kirpeästä (kuivasta) syysilmasta.
Ostin yllä näkyvän neuletakin wannabesta, koska olin jo pitkään kaivannut tuonmallista neuletakkia, vaikka vasta vähän aikaa sitten ostin sen harmaankin. Se on kuitenkin liian paksu syksysäähän toisen takin alle, mutta tämä ajaa hyvin asian. Ainoa iso miinus tulee käsinpesusta (napit varmaan irtoaa pesukoneessa). Tukka on hienosti haalistunut kuvissa, mutta itseasiassa pidän hyvinkin paljon myös haalistuneesta väristä.

Ostin myös Kingdom Hearts 1.5 HD REMixin. Niille, jotka eivät tiedä mikä on Kingdom Hearts, googlatkaa. Niille, jotka tietävät sanon sen verran, että minulla on myös alkuperäinen Kingdom Hearts PS2:lle, mutta ostin sen PS3:lle parempien kontrollien takia (jälleen kerran alkuperäistä peliä pelanneet tietävät mitä tarkoitan tällä - R1 ja L1 eivät ole päteviä kameran kääntelyyn) ja siksi, että RE: Chain of Memories tuli mukana. Minulla on GBA-emulaattorilla Kingdom Hearts: Chain of Memories, mutta olen aina halunnut pelata sitä pleikkarilla ja tottahan toki, kun sen saa KH:n HD-version mukana samaan hintaan niin pakkohan se on ostaa, varsinkin kun sitä ei ole ennen ollut mahdollista Japanin ulkopuolella saada.
Aikani on siis kulunut pääasiassa serkun kanssa kirjoitteluun ja Kingdom Heartsin pelaamiseen. Olen mättänyt peliä melkein joka päivä sellaiset 4-5 tuntia, kiljunut innosta Atlanticassa, repinyt perseeni Wonderlandin pomon kanssa ja ihmetellyt miksi ihmeessä joistain bosseista on tehty vaaleanpunaisia hd-versiota varten, tai ylipäänsä vaihdettu värejä. Odotin myös, että HD-versiossa olisi ehkä vähän animoitu joitain naamoja uudestaan, mutta pikkuveljeni oli sitä mieltä, että olisihan se ollut liian vaivalloista, kun olisi pitänyt itse peliä muuttaa.

Toisin sanoen, turha ostaa Final Fantasy X, jos se tulee joskus HD-versiona, koska animoimattomat naamat ovat yhtä yhä surkeita kuin PS2-versiossa. Vain ne, jotka näyttivät hienolta jo alkuperäisessä versiossa, ovat hienoja uudessakin versiossa.
(Edit 2016: Ostin tämän ja ne hienotkin naamat oli rakennettu uudestaan ja pilattu. Alkuperäinen peli on paljon hienompi.)

Kingdom Hearts 2.5 HD REmixin sen sijaan aion ostaa, koska vaikka olen pelannut PS2-version läpi, en omista itse peliä ja muistelin, että se oli oikein viihdyttävä. Jospa vain ne loput kuusi pelisarjan osaa eivät olisi kaikki eri pelikonsoleille niin voisi harkita niiden ostamista, mutta minkäs teet.

Sitten loppuun pitänee mainita, että olen juoksennellut vähän väliä evakossa porukoilla putkisaneerauksen takia. Ukot kävivät meillä eilen ja vaikka olemme viimeinen kämppä, ne puuhaavat jotain ilmeisesti vielä tiistainakin. Ensi viikolla ei ole yrittäjyysvalmennusta, mutta tällä viikolla sitä oli ma-ti. Minusta siellä on muuten ihan kivaa, mutta iso takapakki tuli, kun minua alettiin painostaa liittymään Facebookiin. Olin jo etukäteen varautunut siihen ja kiekaisin heti suorilta käsiltä "en ole, enkä tule". Lisäkseni kahdeksasta ihmisestä oli vain yksi, joka ei ollut Facebookissa, mutta tämä henkilö myöntyi heti sanomaan: "voin liittyä, jos on pakko."

Minulle ehdotettiin, että liittyisin feikkinimellä anonyymina, mutta kun ongelma ei ole se, että haluaisin pysyä anonyymina vaan se, että Facebook edustaa minulle enimmäkseen sellaisia asioita, joihin en halua ottaa osaa enkä arpaa. Se on periaatekysymys ja ennemmin lopetan koko kurssin kuin liityn fäsäriin. Se on sama asia kuin kasvissyöjälle sanoisi, että jos et syö lihaa tämän kurssin ajan, syrjimme sinua. Minulle asia on samalla tasolla, enkä voi arvostaa itseäni ihmisenä, jos myönnyn painostuksen alla perumaan omat ideologiani. Internetissä on paljon muitakin tapoja pitää yhteyttä kuin joku hiton FB. Rakennan vaikka itse projektia varten foorumin, jos on ihan pakko tai tosiaan lopetan kurssin heti alkuunsa - se, kun ei ole työkkärin kurssi, niin en menetä mitään siinä.
(Edit 2016: Näin kävi pari kuukautta myöhemmin.)

Ihmiset, jotka käyttävät Facebookia eivät varmaan ymmärrä niitä, jotka eivät käytä, mutta ne ihmiset, jotka on oikeasti ystäviä, pitävät kyllä yhteyttä jollain muulla tavalla kuin yhdellä ainoalla nettisivulla. Jos yhteydenpito rajoittuu pelkästään Facebookiin, niin ennemmin olen erakko.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tyylileikkejä Tampereella

Ensi alkuun pahoittelut, etten ole viitsinyt päivittää blogia pitkiin aikoihin. Kävin serkkuni luona Tampereella jo pari viikkoa sitten ja saimme idean kirjoitella jälleen kirjaa yhdessä, joten aika pitkälti olen ollut kiinnostunut vain siitä. Sen jälkeen lähdin evakkoon porukoille pois putkisaneerauksen tieltä, jossa olisin kyllä voinut tehdä postauksen, mutta arvatkaa vain jaksoinko. No, tässä se viimein on.
Perjantaina kiersimme kirpputoreja, söimme todella isolla määrällä kermavaahtoa varustettuja vohveleita Vohvelikahvilassa - Voltairen kahvi kermavaahtoineen oli overkill - ja kuvailimme ympäri Tamperetta haahuillen. Paawo oli liikenteessä vähän neutraalimmassa vaatetuksessa, kun minä erotuin joukosta kuin musta, tai oikeastaan pinkki, ankka valkoisten joukosta.

Kuvia oli sellaiset kolmesataa, joten karsin niitä reippaalla kädellä pois siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa kaikkia muokata ja Bloggerilla on sellainen paha tapa, että juuri kun saat koodattua kaikki kuvat saman kokoisiksi nättiin riviin, Blogger päättää kusta silmään ja yhtäkkiä kuvat hyppivät sivulta toiselle aivan mielipuolisella tavalla.
Lauantaina kävimme haahuilemassa Koskikeskuksessa ja vaikka missä, mutta yllättäen mitään muuta en ostanut koko reissulta kuin yhden kaulakorun, muutaman H&M:n kasvonaamion ja kuorivan suihkusaippuan. Ruoat tietenkin lisäksi ja ruoasta puheenollen söin maailman parhaan hampurilaisen American Dinerissa. En muista nimeä, mutta siinä oli Black Angus pihvi 200g, pippurikastiketta, majoneesia ja sipulia. Voi että se oli hyvää. Sen jälkeen Mäkkärissä käynti oli vähintäänkin itkettävä kokemus.

Leikimme pukuleikkejä sinäkin päivänä, otimme kuvia ulkosalla ja parvekkeella. Paawo pääsi stailaamaan itseään paremmin, kuvia löytyy hänen blogistaan. Minä taasen onnistuin vain huljuttamaan helmojani parvekkeella, mutta onneksi parvekkeella, sillä pinkissä Restylen mekossa (jonka muuten ostin vastikään käytettynä tori.fi:stä - että sainkin etsiä tuota mekkoa!) meinasin vilautella kaupungillakin pariin otteeseen. Sää oli vähän kurjanpuoleinen, vettä tihkutti toisinaan ja pilvistä oli kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina, jolloin olimme laiskoja ja möllötimme valtaosan päivästä sisällä juonien uuden tarinamme kuvioita.

Loppuun hieno Pin Up -kollaasi, josta meidän samanlaiset mekkomme näkee paremmin. Olisi pitänyt itsekin ottaa valkoinen vyö mukaan, koska sattuupa minulla olemaan samanlainen vyö kuin Paawolla :D

lauantai 14. syyskuuta 2013

Maawo v24.0

Maawo v24.0 is now available for free.
New exciting features: pretty much nothing, just updated the version number.
Known bugs not yet fixed: still not adult.
Have fun with this new v.24.0 of Maawo! Next version available in 365 days.

Täytin 24 vuotta, että osaakin olla vanha olo, vaikka toisaalta viimeiset kolme kuukautta olen luullut olevani 24.
Ukko on kiukunnut ja marmattanut, etten tee kotitöitä, mutta osti kuitenkin minulle synttärilahjaksi haluamani nilkkurit (monetkohan kengät hän on jo minulle ostanut pyynnöstäni joulu-/synttärilahjaksi, neljät?) ja lähti kanssani kebabille, koska en viitsinyt ruveta ruokaa väsäämään synttäripäivänä; pitihän minun jo tiskata, siivota keittiö, tehdä kakku ja sotkea keittiö ja siivota keittiö uudestaan. Että sellaista.

Ainakin kakku oli hyvää ja tulipa pitkästä aikaa juotua Canapi-punaviiniä, varmaan Alkon halvinta. Ei ehkä oikein uponnut, kun on jo joitakin edes vähän parempia tullut litkittyä, mutta kuten melkein kaikkien viinien kanssa: ensimmäisen lasin jälkeen pienessä hiprakassa toinen maistuukin jo paremmalle.

Hyvää syntymäpäivää minulle! Ensi vuonna ollaan jo lähempänä kolmeakymmentä, hyrrr.
Kiitos pikkuveljelle, joka laittoi aamulla postauksen alussa olleen vitsikkään synttäritoivotuksen :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Jos metsään haluat mennä nyt, niin sieniä sieltä löytyy


Wait, wat?
"Miekin halluun pullaa ja kahvia!"
Vesipeto vauhdissa.

Lähdin ihan randomisti porukoiden ja pikkuveljen kanssa perheen kesken mökille. Siitä on varmaan lähemmäs kymmenen vuotta, kun olen viimeksi syyskuussa mökillä käynyt tai järvessä uinut, mutta nyt tuli sitten sekin tehtyä. Joimme nuotikahvia, kuuntelimme koiran haukkumista melkein koko automatkan, kävimme keräämässä marjoja ja sieniä juuri ennen kuin thaimaalaiset ehtivät seuraavana aamuna paikalle ja tulipa sitä saunottua ja uituakin - vesi oli 18 asteista, eli yllättävän lämmintä, vaikka suoraan sanottuna tuli sitä kiljuttua kun ekan kerran kastauduin. Lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi samoja lukemia, joten ihan mukava sää ja sienestäessä varsinkin tuli kuuma.

En nukkunut mökillä kovin hyvin, koska stressasin 30 metrin päähän vessaan menoa yöllä, joten rakkoni sekin sitten stressasi ja päädyin lopulta juoksentelemaan kusella pitkin yötä taskulampun kanssa kirjaimellisesti säkkipimeässä - ei edes kahta metriä edemmäs nähnyt ilman lamppua.
Aamulla koira tyrkkäsi makkarin oven auki ja tuli nuolemaan ja jurisemaan korvan juureen ja sain jopa selkähieronnankin toissa-aamuna. Sekopäisenä Pöysti juoksenteli metsässä vapaana minun, iskän ja äitin ja veljen väliä, mutta nukkui yönsä sitten rauhassa eikä ollut livahtamassa karkuun oven raosta niin kuin oli kuulemma aiemmin tehnyt.
Ihan mukava oli olla perheen kesken mökillä, vaikka äitiltä pääseekin aina ilkeitä kommentteja niin painosta, perseestä, vatsasta kuin löllökäsivarsistakin (eikä edes itse tajua olevansa loukkaava) ja vaikka iskä murjottikin, kun saunassa meni pitkään ja vaikka mamma teki liian löysin lettutaikinan ja miehet liian paksun ja sitten vielä polttivatkin letut.
Sainpahan ison kasan suppilovahveroita ja paljon puolukoita, joten pääsee tekemään herkkuja. Namnam!