Liebster Award -blogihaaste

Remains of todayn Alisa haastoi minut Liebster Award-blogihaasteeseen. En yleensä vastaile niihin, koska en kehtaa haastaa ihmisiä, mutta tällä kertaa menkööt. Johan minä olen jonkin sortin infopostausta pohdiskellut varmaan vuoden päivät, mutta aina on jäänyt tekemättä. Kiitos siis tästä tilaisuudesta :)

Ajatuksena on kertoa 11 satunnaista faktaa itsestä, vastata haastajan yhteentoista kysymykseen ja keksiä omat 11 kysymystä. 
En nimitä ketään erikseen, mutta kuka haluaa, saa vastata tämän postauksen lopussa oleviin kysymyksiin omassa blogissaan. Tänne saa käydä linkittämässä/kertomassa sitten, jos on innostunut tekemään niin käyn katsomassa.

Pidemmittä puheitta mennään asiaan.

  11 Faktaa minusta

1. Olen luonnostani brunette, mutta olen värjäillyt tukkaa 16-vuotiaasta asti. Kaikki luonnolliset värit on käyty läpi: musta, punainen, blondi, tummanruskea, ginger... Ja shokkiväreistä violetti, pinkki ja punainen.
2. Teini-iässä sanoin äidille, ettei minusta tule koskaan punapäätä. Eikä blondia.
3. Minulla on äärettömän huono ääreisverenkierto, joten pesen varpaani ennen nukkumaanmenoa kuumalla vedellä ja nukun pörrösukat jalassa ympäri vuoden lukuun ottamatta kesähelteitä.
4. En käytä kotona rintaliivejä.
5. Pienenä halusin balettitanssijaksi ja olisin ollut siinä vielä hyväkin ainakin sen puolesta, että olin ruokottoman laiha. Ykkösluokalla painoin 20kg ja yläasteen lopussa 47kg, vaikka olin 168cm pitkä.
6. Omat kaverini mollasivat minua nuorena, koska olin laiha.
7. En ole koskaan tupakoinut, enkä voi sietää tupakointia/tupakoijia. Eniten raivostuttaa se kun kesällä tulee naapurin tupakansavut sisälle ja tekisi mieli työntää postilaatikosta sinappikaasut heidän kämppäänsä vastineeksi.
8. Minulla on krooninen nuha ja olen käyttänyt nuhasuihketta aivan liian kauan. Ei vain ole varaa mennä erikoislääkärille, mutta lupaan että jos nyt saan töitä, joista saa palkkaakin, varaan ajan Terveystalon lekurille.
9. Minulla on hirvittävä emektofobia eli oksennuskammo. Jos joku oksentaisi päälleni, näyttäisi oksentaja itse oksennukselta nyrkkieni jälkeen. Välttelen pahoinvoivia ihmisiä kuin ruttoa ja tärisen shokissa jos joudun olemaan tekemisissä oksennuksen kanssa. 
(Jouduin työharjoittelussa pesemään oksennuksen peitossa olevan lapsen. Lastentarhaopen haaveet kaatui siihen.)
10. Lueskelen yaoita internetistä joskus monta tuntia putkeen muun tekemisen puutteessa. Omistan myös Fifty Shadesit ja vielä niitäkin irstaamman Henkäys-kirjasarjan, jota en olisi ostanut jos olisin tiennyt, että siinä on kolmenkimpasta lähtien kaikkea. Hyi. Pidän eroottisesta lukemisesta, mutta joku raja töryn kanssa, kiitos.
11. Kirjoitan paljon enemmän kuin luen. Kirjoitin ensimmäisen romaaninini 14-vuotiaana ja sen jälkeen olen kirjoittanut kaksi kokonaista kirjaa, joista toinen on tulostettukin. Paawon kanssa ollaan kirjoitettu yhdessä kaksi vai kolme valmista usean sadan sivun tarinaa ja pari keskeneräistä. Omia tekstejä on kesken myös useita, mutta tuppaavat usein jämähtämään 200 sivun tienoille. Jos joskus saisi kirjoitettua loppuun asti, niin sitten voisi tuputtaa niitä julkaistavaksi, mutta valitettavasti Suomessa on äärettömän vaikeaa julkaista high fantasya, kun täällä pärjää vain Suomeen (tai Viroon) sijoittuvat juopporomaanit, trillerit ja harlekiinit.

11 vastausta

1. Makeaa vaiko suolaista?
- Makeaa, ehdottomasti makeaa. Suolainen kelpaa sitten kun makeaa on syöty liikaa.

2. Hame vai housut?
- Hame, mutta vielä mieluummin mekko. Käytän housuja vaan talvella koiran kanssa lenkillä, kotona on jalassa kollarit, mutta ihmisten ilmoilla minua näkee housuissa aniharvoin.

Suomenluimukorva.

 3. Tuliko muna vai kana ennen?
- Munasta on paha kuoriutua, jos kukaan ei haudo sitä.
4. Lemppari menneistä vuosikymmenistä? Miksi?
- Saako vastata vuosisadoista? Vastaisin että 1800-luku ja nimenomaan 1800-luvun alkupuoli.
Vuosikymmenistä lemppari on varmaankin 1950-luku, koska silloin naiset oli vielä naisia, pukeuduttiin kauniisin mekkoihin ja hiuksia laitettiin. Musiikki oli menevää, lavatansseissa käytiin ja ruoka oli oikeaa ruokaa (silloin kun sitä oli). Lapsia sai kurittaa, ja opettajia ja vanhempia kunnioitettiin.
5. Mistä tiedät onko elämäsi totta?
- Siitä kun en vieläkään osaa lentää enkä taikoa. Sniff.

6. Haittaisiko sinua tietää, että ihmiselämällä ei ole mitään merkitystä?
- Eipä varmaan haittaisi, koska ei sillä hirveästi ole merkitystä. Ihmiset elää ja kuolee ja kerran vuosikymmenessä tai -sadassa ilmestyy joku, jonka elämällä on merkitystä ja sitäkin vain toisille ihmisille. Eläimiä eläinten joukossa.
7. Oletko tyytyväinen itseesi?
- Kyllä, minulla on ihan hyvä itsetunto ja sen verran narsistisia piirteitä, että osaan tarvittaessa vierittää syyn muiden niskoille niin ei tarvitse olla tyytymätön itseeni :D Vitsi vitsi. Olen ihan riittävän tyytyväinen, vaikka töitä kun saisi niin voisi olla elämäänkin tyytyväinen.
8. Oletko koskaan joutunut onnettomuuteen?
- Jäin puoliksi auton alle lukioaikoina. Onko se onnettomuus vai vain haveri? Säilyin parilla naarmulla, kun auto töytäisi pyörän takarengasta.
9. Kuinka monta kertaa päivässä luultavasti katsot peiliin?
- Aika monta. Aamulla ja illalla kun pesen hampaat, silloin kun harjaan hiukset ja silloin kun menen/tulen suihkusta. Veikkaan viidestä kymmentä kertaa.
10. Mikä on lempivaatteesi?
- Mekot ja mekoista suosikit on Vivien of Hollowayn navynvärinen mekko ja Pinup Couturen Birdie Red Floral.
11. Olisitko mieluummin kuuro vai sokea?
- Kuuro, koska silloin kykenen edelleen kirjoittamaan, näen kaikki kauniit värit, voin pukeutua nätisti, laittaa tukkaa. Miehen kuorsauskaan ei enää haittaisi siinä vaiheessa :D

11 Kysymystä

1. Jos voisit olla mikä tahansa myyttinen olento/satueläin, mikä olisit?
2. Jos pitäisi valita, pukeutuisitko loppuelämäsi mekkoihin vai housuihin?
3. Epämukavat, mutta upeat korkokengät vai rumat, mutta mukavat mummokengät?
4. Jos sinulla olisi rahaa, ostaisitko merkkilaukun esim. Louis Vuittonin tai Birkinin?
5. Maistaisitko tarjottaessa eksoottisempia ruokia esim. häränkiveksiä tai ötököitä?
6. Kuljetko koskaan commandona (ilman alusvaatteita)?
7. Tykkäätkö saunomisesta?
8. Oletko uinut koskaan avannossa?
9. Osaatko perata kalan?
10. Oletko aamuvirkku vai kukutko mieluummin myöhään yöhön ja heräät myöhään?
11. Mikä on ihanteellisin unien pituus sinulle?

Siinä on. Vastata saa kaikki, jotka haluaa. :)

Ylistyshaaste - I'm fabulous!

Vastaan Poonamuksen ylistyshaasteeseen. Pohjustukseksi kerron vähän oman vartalonkuvani näkemisestä. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen huono itsetunto, vaikka siihen olisi varmaankin ollut syytä - olin lukioon asti jokseenkin alipainoinen ja ystäväni ja luokkalaiseni ottivat tavaksi huomautella, että olen niin laiha, etteivät kuukautiset ala, en saa lapsia ja muuta kivaa. Äiti onneksi opetti että tällaiset kommentit ovat kateellisten panettelua ja nyt kun miettii laihuutta ihannoivaa yhteiskuntaa, mamma saattoi olla oikeassakin.

Maawo 15 vee, terve!

Edellisessä postauksessa oli kuva minusta 15-vuotiaana. Olin 168cm pitkä ja painoin 47kg. Saatoin olla melko luiseva, mutta minulla ei ollut eikä ole syömishäiriötä vaan pysyin luonnostaan hoikkana. Söin pieniä annoksia ja pyöräilin/kävelin joka päivä kouluun 3km yhteen suuntaan, lukiossa 6km.
Minäkuvani muodostui aika pitkälti siitä, että olin pitkä ja hoikka/laiha. Joskus saatoin mainita Jippiin chathuoneissa juttukavereilleni, että minulla on pitkät ruskeat hiukset.

Tukka vaihtui mustaksi pari kuukautta 16v synttäreiden jälkeen ja pysyi mustana valtaosan ajasta 17-vuotiaaksi asti. Paras ystäväni oli afgaani niin piti yrittää sopia joukkoon mustan tukan kanssa.

Tähän aikaan housutkin vielä mahtuivat jalkaan, nykyään en tykkää farkuista, enkä oikeastaan misään housuista.

Mökki-Maawo vs. juhlamaawo. Pää vaihtui punaiseksi, koska Gaara-fanitus oli tyylikkäästi valloillaan Naruton ansiosta.

Lukiossa lihoin luonnostaan kasvamisen mukana muutaman kilon ja lukulomalla painoni repsahti kuudenkymmenen paremmalle puolelle. Nähdessäni ensimmäistä kertaa elämässäni oman vatsakumpuni, saatoin hiukan säikähtää, mutta nykyään se on kuin rakas ystävä. :D

Aivopieru iski 2008 ylppäreillä ja halusin vaaleanruskeat hiukset. Samana syksynä vetäisin blondiksi ja blondi pää oli koko vuoden 2009.Vuodelta 2008 oli tasan yksi kuva minusta ja hienosti tukka kiinni, mutta se oli polkkapituinen.

Olen sitä mieltä, että parisuhde lihottaa. Painoni lähti nousemaan seurustelun aloittamisen jälkeen, mutta varsinaiseen nousukiitoon se lähti vasta yhteenmuuton jälkeen, koska kebabbilaan on matkaa parisataa metriä ja lähes tulkoon alakerrassa on Siwa, josta on niin helppo hakea karkkia. (Älkää muuttako lähelle kauppoja, ne ovat petollisia!)

Kipeän eron jälkeen vetäisin pään takaisin tummaksi ja nykyinen ukkeli tykkää tummasta, joten siinä ollaan pääosin pysytty. Kuvissa näkyvä mekko on myynnissä, vink vink. Ei ole käytetty kertaakaan noiden kuvien jälkeen.

Monet ihmiset haluavat pysyä laihoina tai olla hoikkia, mutta kun minä sain vähän kiloja niin sain myös niitä aina haluamani naisellisia muotoja. Viis pienestä pömppiksestä, olin iloinen, koska sain viimein tissit!
Toisin sanoen olin siis tyytyväinen omaan painooni, mutta monesti se vertaisarvostelu on sitten se, joka saa epäröimään, mm. mieheni ei oikein pitänyt vatsamakkaroistani ja äidillä oli tapana huomautella painon nousustani negatiiviseen sävyyn puolivahingossa.

En ole ollut missään vaiheessa ylipainoinen, mutta kun osa vaatteistani alkoi tehdä tiukkaa ja jäädä pieneksi, oli se minulle viimeinen sysäys päätökseen muutaman kilon karistamisesta. En nähnyt peilikuvaani rumana vaan yksinkertaisesti vaan omana itsenäni, mutta kun vaaka näytti enemmän kuin mihin olin tottunut ja vaatteet jäivät pieneksi, oli pakko ajatella, etten ehkä näe peilikuvaa ihan oikealla tavalla. Ehkä poikaystävällä olikin jotain totuusperää siinä huomautuksessa, että vatsani on paisunut vähän liikaa viimeisen vuoden aikana.

Vuodelta 2012 oli vain pari kuvaa. Tammikuussa 2013 aloitin pitämään tätä blogia.

Tavoitteena oli laihtua neljästä viiteen kiloa. Aloitin karsimalla kaloreita ja ekalla viikolla lähti -1,5kg. Toisella viikolla kilo, kahdella seuraavilla puoli kiloa kummallakin. Sen jälkeen ei lähtenytkään yhtään mitään pariin viikkoon, mutta ajan kanssa puntari näytti, että kuusi kiloa oli kadonnut. Nyt painan saman verran kuin neljä vuotta sitten ennen seurustelun aloittamista. Vyötäröltä lähti 6cm, perseestä melkein kahdeksan ja rinnastakin taisi karista muutama sentti, mutta onneksi tissit eivät lähteneet. Jos olisivat, lihottaisin sen verran, että saisin ne takaisin :D
Ennen kaikkea mahdun taas vaatteisiini, eli goal accomplished!

Koska tämän on tarkoitus olla vastaus oman vartalon ylistyshaasteeseen, sanottakoon että minun oli ihan hyvä olla vähän painavampanakin. En ollut mielestäni ruma, vaikka mamman pullamaha ja geenit (minullakin on notkoselkä) mielessä kummittelivatkin, enkä kärsinyt vartalokomplekseista vaan pukeuduin myötäileviin vaatteisiin siinä missä ennenkin. Pidin siitä että ensimmäistä kertaa elämässäni saatoin kuvailla rintojani pyöreiksi sen sijaan, että olisin vain sanonut niitä pieniksi.
Äitini sen sijaan jaksoi huomautella naisellisten muotojen mukana tuomista paksuista reisistä ja isosta takapuolesta. Kun olin laihtunut kaksi kiloa, hän kommentoi omaan tapaansa ajattelemattomasti, että olenko muka laihtunut, että laihdutanko muka oikeasti. Saatoin ehkä päästää eeppiset raget ilmoille tässä vaiheessa.

Kevyempänä pidän vartalostani enemmän kuin ennen, koska mahdun paremmin paitsi vaatteisiini myös omaan minäkuvaani ja äidin/kaikkien muiden minut pitkään tunteneiden mielikuvaan vartalostani. Minulla on vielä tissit, jotka ovat yhä pyöreät ja mielestäni vartaloni parhaita puolia, mutta vatsani ei enää näytä ruoankaan jälkeen siltä kuin olisin kuudennella kuulla raskaana, vaikka siinä vielä pientä pyöreyttä onkin. Mutta arvatkaa mitä?
Minä tykkään että siinä on vähän pyöreyttä! Naiset saavat olla rehellisesti pehmeitä. Rasvaprosentittomat kuivan kesän oravat eivät ole mielestäni erityisen kauniita, mutta kukin tallaa tavallaan. Tiedän, että jos laihtuisin enemmän, lähtisivät rintani siinä mukana, eikä ajatus alusvaatekerran uusimisesta houkuta. Haluan olla muodokas omassa koossani ja ihailen kurvikkaita kauniisti itsensä kantavia naisia.

Loppuun se ylistys:
Pidän paitsi rinnoistani myös naisellisista reisistäni ja lanteistani. Olen rehellisesti päärynä.
Pidän suhteessa melko kapeasta uumastani ja siitä että mahdun nyt kunnolla Vivienin mekkoihin ja Collectifin vaatteisiin, enkä putoa enää kokojen väliin.
Pidän siitä, että mieheni pitää minusta. En pidä siitä, että hän hipelöi vatsaani kun kirjoitan tätä ja kommentoi "voithan sie tästä pudottaa vähän rasvaa." Totta kyllä sekin, mutta kun en viitsi liikkua ihan jatkuvasti. Eikö riitä, että syön terveellisesti 80% ajasta ja liikun muutaman kerran viikossa enemmän kuin jääkaapille? T. söin tänään Hesessä ja syön parasta aikaa kesäkurpitsakakkua. Ja syön muuten huomennakin ja ylihuomenna jos yli jää.
Pidän siitä, ettei äiti ainakaan enää huomauttele painostani, eikä kehtaa huomautella koska käy itse kebabbilassa vähintään kerran viikossa ja se alkaa varmasti ajan kanssa näkyä. T. Been there, done that.
Pidän siitä, ettei minun tarvitse käyttää enää kuristusalkkareita makkarankuorimekkojen alla ellen erikseen halua. Pidän siitä, että olen löytänyt itselleni sen kultaisen keskitien, jossa ei ole mitään valittamista sen enempää itselläni kuin kellään muullakaan.
I am fabulous! Olkaa te kaikki muutkin, tehkää ylistyspostaus itsestänne tai kommentoikaa blogiin. Mitkä ovat parhaita puolianne? Nimenomaan ulkonäöllisesti, nyt ollaan rehellisesti pinnallisia!