tiistai 24. tammikuuta 2017

Hurahdin Finlaysonilla

Monesti kun kaupoissa on alennuksia, juuri ne tuotteet, joita sieltä voisi ostaa, eivät ole koskaan alennuksessa. Varsinkin Finlaysonilla alennuksesta löytyy yleensä täysin geneerisiä tuotteita, joita on kolmetoista tusinassa, mutta aina joskus on onni onnettomuudessa ja alennuskaman joukosta löytyykin jotain hyvää.

Aiemmin tässä kuussa ostin Finlaysonin pop-up-myymälän joulunjälkeisestä alennuksesta itselleni sellaiset pyyhekangasta olevat tohvelit saunareissuille ja ne ovat olleet oikein mukavat jalassa. Harkitsin myös kylpytakin ostamista, mutta koska alennus ei ollut kylpytakin osalla kovin kaksinen, jäi kylpytakki kauppaan odottamaan vähän vähemmän pihejä päiviä. No, ne vähän vähemmän pihit päivät saapuivat viime viikon perjantaina, kun kuvausreissun jälkeen kävimme Janinan kanssa kaupungilla ja päätimme piipahtaa pop-up-myymälän loppuunmyyntialessa, jossa kaikki tuotteet olivat -60%. Joululahjapostaukseni lukeneet ihmiset varmaan tietävät, että olen höpönä kaikkiin Tom of Finland -tuotteisiin, mutta ne eivät ole ikinä alennuksessa. Koko muun kaupan valikoimasta saattaa saada -20% alennusta tiettyinä ajankohtina, mutta ei Tom of Finlandista. Monta kertaa olen kaiholla katsonut tuotteita ja jättänyt ostamatta, koska niillä on liikaa hintaa, mutta nyt loppuunmyyntialennusten aikaan myös rakkaat tomppatuotteeni olivat alennuksessa, joten annoin palaa koko rahan edestä.
Edellisellä kerralla olin kysellyt myyjältä noista Tom of Finland -pussilakanoista, koska huomasin vanhan pussilakanani kanssa, että kuvallinen puoli on sileämpi kuin kuvaton, joka tuntuu itseasiassa puuvillasatiiniksi yllättävän karhealta ja takertuu yöpuvun housuihin kiinni ikävästi. Otaksuinkin, että kyse on normaalista puuvillasta ja tästä huomautettuani aiheutin melkein reklamaatioprosessin, kun avulias myyjä otti yhteyttä Finlaysonin muihin tyyppeihin, jotka olisivat halunneet minun lähettävän pussilakanani tutkittavaksi. Onneksi se on edelleen valtavan pyykkivuoren alle hautautuneena, joten kieltäydyin kohteliaasti ja päädyin samaan lopputulokseen mitä Finlaysonin tyypit arvelivat, että lakanan kuvattoman puolen karheus todennäköisesti johtuu siitä, että printtipuoli on ohuempaa ja sileämpää. Ja niin onkin.

Alun perin menin Finlaysonille takaisin, koska avulias myyjä oli myös luvannut tuoda oman pussilakanansa minulle hipelöitäväksi (koska sitä kaupan pakkausta ei ilmeisesti voi avata), että voin arvioida onko kangas samanlaista. Aikani kangasta hiplattuani huomasin, että uusissa pussilakanoissa myös se kuvaton puoli on ohuempaa materiaalia, eikä paksuuseroa kankaissa enää ole. Sitten kun vielä tosiaan sain varmistuksen, että jopa rakastamistani tomppatuotteista saa -60% alennusta, hurahdin ihan tyystin. Tarkoituksena oli ostaa vain köysikuvioinen pussilakana joululahjaksi saamani tyynyliinan kaveriksi, mutta ostin sitten myös sinisellä kuviolla varustetun tyynyliinan ja pussilakanan ja kun kerran olin lakanaostoksilla, mukaan tarttui myös satiinialusalakana.
Nyt olen melkein onnellinen isohkon Tom of Finland-kokoelman omistaja. Melkein onnellinen siksi, että eka yritys tuon sinisen setin käyttämiseen oli onneton. Tiedän, että pesuohjeissa suositellaan pesemään lakanat ennen käyttöä, mutta en ole oikeasti tehnyt sitä vuosiin. Veljenkin mielestä lakanat on parhaimmillaan suoraan pussista otettuina, mutta tällä kertaa se ei mennyt ihan nappiin. Lakanat tuntuivat iholla niin perhanan karheilta, että poskeani kävi hiertämään yöllä niin kuin olisi hiekkapaperilla raapinut ja jouduin yön pimeydessä ryömimään kaapille kaivamaan tutut rakkaat Hello Kitty-lakanat kaapista ja vaihtamaan lakanat itselleni.

Otin edellisen Tom of Finland-tyynyliinani suoraan paketista käyttöön niin kuin kaiken muunkin näiden 27 vuoden aikana ja se oli alusta asti ihana ja sileä, mutta noissa sinisissä lakanoissa oli kyllä jotain vialla niin, että minäkin alan ymmärtää miksi niiden pesemistä suositellaan ennen käyttöä. Huomasin myös, että materiaali ei ole puoliksikaan niin sileää kuin muissa puuvillasatiinia olevissa lakanoissani vaan se on kauttaaltaan ohuempaa ja se kangas on paikoitellen jopa läpikuultavaa. Laatu ei ole 79.90€ alkuperäishinnaksi kovin kaksinen, mutta koska ostin nämä ja vielä jättimäisen Mörkö-pyyhkeen yhteensä 103.80 eurolla, en ryhdy valittamaan. Lakanat roikkuvat pestyinä ovien päällä kuivamassa ja oikein runsaalla huuhteluaineella huuhdeltuina, että kunhan raaskin vaihtaa Hello Kitty-lakanastani pois, niin annetaan näille uusi mahdollisuus. Siihen saakka en aio mollata lakanoita enempää, koska printit ovat oikein kivoja ja tuottavat minulle iloa (ihan hykertelen ilosta kun pääsen esittelemään näitä poikaystävälle, joka ei ymmärrä). Toivotaan, että pestyinä ja käytössä nämä pehmenevät, eivätkä ole enää ihan niin "rapsakoita" kuin suoraan paketista avattuina.
Sitten tosiaan aluslakanan lisäksi tein toisen (kolmannen/neljännen?) heräteostoksen Mörkö-pyyhkeen muodossa. Katselin ensin Tom of Finlandin jättipyyhkeitä, mutta tulin siihen tulokseen että tummansininen ja musta ovat liian miehekkäitä värejä ja printti liian tylsä aiheuttaakseen minussa sitä hykertelyreaktiota, jonka saan Tom of Finland-tuotteista, joten kyselin sitten saako jättipyyhkeitä eri printissä. Vaihtoehtoina olivat sellainen ruma tiikerin naamalla varustettu rantapyyhe ja sitten tämä Mörkö-pyyhe, joka tämäkin on väriltään ei-niin-tyttömäinen, mutta koska Mörkö on faaabulous, niin pyyhe lähti mukaan. Olen kaipaillut pyyhettä, johon kietoutuneena takapuoli ei pilkota alta, mutta ei tämäkään pyyhe ollut vastaus rukouksiini. Pituutta kyllä löytyy ihmisen verran, mutta sitä leveyttä ei merkittävästi tavanomaista enempää, enkä ymmärrä miksi. Mitä järkeä on tehdä ihmisen pituinen pyyhe, kun se leveys on ainoa asia, jota siihen pyyhkeeseen tarvitsee lisää? Ei sitä pyyhettä tarvitse kietoa kahta kertaa itsensä ympäri, sen tarvitsee vain olla riittävän leveä/pitkä, että pyyhkeeseen kietoutuneena ei tarvitse kulkea perse paljaana.

Miten olisi jos pyyhe olisi vaikka 100 x 160cm?
Minulla on yksi suunnilleen sen kokoinen pyyhe ja jos pyyhettä ei tarvitsisi joskus pestä, en mitään muuta käyttäisikään. Tykkään siitä, että sen pyyhkeen voi kietoa rinnan ympäri tai vaikka hartioiden ympäri, eikä siitä pylly pilkota sittenkään. Miksi näitä ei enää tahdo saada lisää mistään? En varmasti ole ainoa nainen, joka kaipaa pyyhkeeltä vähän peittävyyttä.

Harkitsin vielä sen kylpytakin kotiuttamista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että ehkä tuolla aamutakillakin sen verran pärjää. Olen hirveän pihi panostamaan mihinkään käyttötavaraan (paitsi paistinpannuun) ja totta puhuen voisin mennä saunaan vaikka pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena, jos tosiaan olisi pyyhe, jolla kehtaisi kulkea kaksi kerrosta rappukäytävässä. Joskus kesäaikaan olen kyllä kulkenut saunalta kotiin pelkkään pyyhkeeseen kietoutuneena, kun aamutakki on ollut liian kuuma vaihtoehto, mutta silloin on pitänyt toivoa, etteivät naapurit osu samaan aikaan rappukäytävään. Saatan kuljeskella kotona alusvaatteissa silloinkin, kun ikkunoiden edessä ei ole verhoja, mutta en silti halua esitellä rappukäytävässä pyllyäni naapureille.

Oletteko te tehneet viime aikoina ostoksia Finlaysonilla ja jos olette, niin oletteko testailleet puuvillasatiinisia tuotteita? Olisi kiva kuulla, jos jollakulla muulla on samanlaisia kokemuksia tuosta puuvillasatiinin laadusta kuin minulla, vai onko minusta tullut vain herkkäihoinen.


In English:

So basically this is a blog post about my sale finds from Finlayson, a Finnish company that produces fabrics, towels, bed sheets and that kind of stuff. Our local pop-up shop is closing by the end of January so everything was on -60% sale, including my beloved Tom of Finland products, which are usually never on sale. They're the most expensive products of Finlayson and pretty much the only ones I want, so I'm happy that this time they were on sale as well.

I had intended to buy only the duvet cover depicting ropes, but since everything was much cheaper than usually, I also got the blue set and a bottom sheet (which isn't Tom of Finland, but is cotton sateen like the other ones). I'm happy that I got them on sale, because they're not as high quality as I thought they would be (not worth the original price of 79.90€). 

I know you're supposed to wash sheets before using them, but I have never done that until now. Like always I tried using the blue set right off the package, but my skin got so terribly itchy that I had to change sheets in the middle of the night to be able to sleep. The fabric is lighter and much more crispy than my previous cotton sateen sets and it also differs from my older Tom of Finland duvet cover, of which I had complained, because the non-printed side of the duvet cover was scratchier than the one with the picture. In my opinion the quality should be consistent on both sides, which is the case with my newer duvet covers, but sadly in the way that now both sides are equally as scratchy. It's not bad quality, but it's not as smooth as cotton sateen should be. I have no idea what they changed and why, but it's definitely not for the better. Even the bottom sheet is much lighter material and scratchier than it's predecessors (which are also from Finlayson).

The Groke towel was an impulse purchase as well. I thought I could use another large towel, but even though this towel is very long (180cm), it's not much wider than your regular towel (90cm). Why can't people make proper wide towels, like 100 x 160cm? It doesn't need to be really long, it just needs to wide enough to give proper cover when you wrap it around yourself.

The total price of all my purchases was 103.80€ which is a huge bargain considering that if I bought a Tom of Finland duvet cover and pillow case in their original prices, they would cost about 100 €. Now I got an extra duvet cover, a bottom sheet and a large Moomin towel on top of that, so even though the quality of some items isn't top notch, it's still a great bargain.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Ballerina Angette

Hyvää päivää, tänään on luvassa vuoden ensimmäisiä asukuvia. Asukuvat ovat värimaailmaltaan hyvinkin jouluiset - ja itseasiassa tarkoituksenani olikin käyttää tätä asua jouluna, mutta jouduin korvaamaan hameen toisella, koska olin jo ennen joulua ehtinyt syödä itseni niin turpeaksi, että en olisi saanut syötyä tässä hameessa edes yhtä torttua... Mutta nyt on pahin jouluturvotus jo ohi ja tämä upea Hell Bunnyn asukokonaisuus saatu kuvattua.
Yltäni löytyy tällä kertaa tosiaan hyvin paljon Hell Bunnya koruja, tylliä, sukkahousuja ja Lindy Bopin neuletakkia lukuun ottamatta. Neuletakki onkin vilahtanut blogissa aiemmin, mutta eihän tuota tahdo samaksi takiksi enää tunnistaa. Kutistin sen vähän vahingossa pesukoneessa, mutta onni onnettomuudessa nyt se istuu paljon paremmin. Vyötärö ei ole enää väljä eikä neuletakki ole enää liian pitkä vaan vyötärö on siellä missä kuuluukin, eli vyötäröllä. Vähän ikävänä sivuvaikutuksena myös hihat ovat lyhentyneet 3/4-mittaan, mutta väliäkö tuolla, kun eivät ne alun alkuenkaan olleet riittävän pitkät minun makuuni. Toivotaan, ettei kutistu pesussa enää enempää, sillä nyt tämä istuu täydellisesti.

Muut asun osat ovatkin tosiaan Hell Bunnya: Angette-toppi, Ballerina-hame, joululahjapostauksessa vilahtanut Tippi-laukku ja hopeinen vyö. Ostin yläosan ja hameen jo joulukuun alussa, sillä ne olivat ylläni yliopiston joulukonsertissa, mutta vaikka yläosa on ollut kovassa käytössä sen jälkeenkin, joutui hameen kuvauttaminen odottamaan vielä pari viikkoa joulun jälkeenkin. Laukun sain joululahjaksi ja hyvä niin, koska ostin tuon vyön jo etukäteen niissä toiveissa, että pääsen yhdistelemään näitä toisiinsa. Asua oli siis suunniteltu jo pitkään, jokseenkin kuvauspäivänä siihen tuli pieni twist mukaan: lisäsin jo entuudestaan tylliä olevan hameen alle erillisen alushameen. Tylliä tyllin alla, siis, mutta lopputuloksesta tuli ihanan muhkea ja ainakin omaa silmää miellyttävä.
Top: Angette top by Hell Bunny
Belt: Hell Bunny
Skirt: Ballerina Skirt by Hell Bunny
Bag: Tippi bag by Hell Bunny
Cardigan: Hartley Cardigan by Lindy Bop
Necklace: Collectif
Bracelet: Sulokas 

Viime aikoina olen pitänyt tyllihameet visusti piilossa helmojen alla, mutta kun aikani lyhyillä tylleillä leikiteltyäni testasin tätä ihkaensimmäistä Samsin alushamettani Ballerina-hameen alla, muistin kuinka kivan pienen yksityiskohdan kauniisti helman alta vilkkuva tylli voi antaa asuille. Ballerina-hame on itsessäänkin tylliä (kaksi kerrosta suoraa tylliä satiinikankaan päällä), eikä se välttämättä tarvitse alushametta, mutta rakastan muhkeita helmoja, joten halusin kohottaa helmaa tyllihameella. Lyhyemmät tyllit jättivät lopputuloksesta liian kuppikakkumaisen, mutta tällä pidemmällä tyllillä siluetista tuli oikeanlainen ja kauniin muhkea. Lopputulos ei varmastikaan olisi näin hyvä, jos tyllihame olisi eri väriä, mutta tummanpunainen tyllihame jotenkin sointui hyvin tämän asun värimaailmaan.
Hame itsessään on joustamatonta kangasta ja siinä on hyvin napakka melko kapea vyötärönauha. Kokeilin samaa hametta kaikissa eri väreissä ja violetti oli näistä väljin, punainen pienin, vaikka kaikkien kokolapussa luki S. Kokoero ei ollut massiivinen, mutta huomattavissa kun kaikkia sovitti samaan aikaan. Harkitsin mustan ostamista, koska minulla on tuo Angette-toppi myös mustana, mutta päädyin lopulta sitten tähän punaiseen hameeseen. Jos ostan joskus mustan tyllin, ostan astetta laadukkaamman, sillä tässäkin tapauksessa halvalla ei saa täydellistä. Ballerina-hameen tyllimateriaali on karheahkoa ja herkästi itseensä takertuvaa ja kurttautuvaa, mutta onneksi sen saa helposti suoristettua. Ei tätä voi verrata siihen täydelliseen Carrie-hameeseen, joka laskeutuu kauniisti monessa kerroksessa ja hulmuaa tuulessa niin, että tuntee olonsa prinsessaksi, mutta istuvuudeltaan tässä ei ole moitteita. Vyötärö on sen verran napakka, ettei tämän kanssa tarvitse minkäänlaista vyötä ja vaikka minun mielestäni tässä olisi voinut olla muutama sentti lisää pituutta, lyhyemmille neitokaisille tämä on varmasti oikein passeli.

Vinkkinä tästä hameesta haaveileville: jos putoat kokojen väliin etkä käytä waist cincheriä, kannattaa ottaa suosiolla isompi koko. Syy siihen miksi en voinut käyttää tätä jouluna, on siinä etten mahtunut hameeseeni varsinkaan ilman waist cincheriä. Nyt kun turvotus on lähtenyt hame mahtuu taas päälle, mutta ei tämän kanssa kyllä kannata edes haaveilla minkään syömisestä, jos ei ole jo valmiiksi kiristänyt muutamia senttejä vyötäröltä muotoilevilla alusvaatteilla. Siinä tapauksessa tämän kanssa uskaltaa käydä kahvilla ilman, että saumat alkavat rutista.
Yllättäen myös tämä punainen Angette-toppi on mustaa versiota huomattavasti napakampi. Musta toppi on aina ollut ihanan mukava päällä, joten kun huomasin punaisen Angetten puristavan käsivarsia/hartioita, minun oli pakko katsoa kokolapusta olinko sittenkin ostanut vahingossa XS:n. En ollut. Seuraavaksi kokeilin mustaa sillä ajatuksella, että elopainoa on tullut kerättyä enemmän kuin tarpeeksi, mutta musta toppi istui yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Vaihdettuani takaisin tähän punaiseen toppiin tulin siihen lopputulokseen, että tämä punainen Angette on mustaa sisartaan arviolta puoli kokoa pienempi. Vaikka kokoero ei ole niin massiivinen, että olisi pitänyt ostaa tämä toppi isommassa koossa, sen huomaa kuitenkin selkeästi. Tämä punainen jää ylläni lyhyemmäksi ja hartioista tämä tuntuu tiukalta varsinkin eteenpäin kumarrellessa, mutta onneksi materiaali antaa periksi sen verran, ettei tästä jää mitään hiertymiä käsivarsiin tai kainaloiden alueelle (köh, Dolores-topit). En tiedä muista väreistä, mutta jos joskus löydän Angette-topin jostain hopeisena, niin toivotaan, että se vastaa kooltaan enemmän mustaa kuin tätä punaista.

Jos jollain muulla on näitä toppeja eri väreissä (mustana, punaisena, vihreänä ja hopeisena), niin olisin kiinnostunut kuulemaan onko niissä ollut kokoeroja?


In English:

First outfit post of this year and it's a very Christmassy outfit. I was supposed to wear this outfit for Christmas, but this skirt fits so tightly I wouldn't have been able to it or breath in it during the holidays... But now I'm done over eating so it was time to take some outfit photos!

I'm wearing mostly Hell Bunny in these photos, aside from the Hartley cardigan by Lindy Bop, which has been featured in the blog previously with my Juliana dress. I complained that it wasn't as form fitting as the product photos suggested, but that isn't a problem anymore. I accidentally shrunk it in the washing machine and now it fits perfectly, lol.

You might have seen my Tippi bag in my Christmas present post earlier, but now it's here in action. I actually bought my silver belt to go with that bag, even though at that time I didn't even know if my bf would buy it for me or not. Luckily he did :D

The Ballerina skirt by Hell Bunny and the red Angette top are earlier purchases back from early December (or maybe even November, can't remember). I have worn that top a lot, but the skirt has been waiting in my closet and finally it was time for her to shine. I added a very poofy Sams petticoat underneath to bring out the fullness of the skirt, but it's wearable as it's own as well (and probably intended to wear without a separate petticoat). I like how the red petticoat works so well with this skirt, as it it was a part of it. This reminds me how much I liked showing off my petticoats before and that maybe I should let them show every once in a while.

The Ballerina skirt itself isn't very poofy, the material is relatively scratchy and doesn't stay in place. It's not the perfect "Carrie skirt", but good enough for the price. The fit is very tight on me and the waistband doesn't stretch either so if you are between sizes and don't like shapewear, it would be better to size up. This skirt is also available in black and purple, but in my experience those are slightly more forgiving on the sizing than this red one, which runs slightly smaller.

Surprisingly enough the red Angette top also runs small, like a half size small. I have the same top in black and it's a lovely, very comfortable fit, but this one is actually tight around my arms and shoulders. I had to check if I had accidentally bought an XS, but no, both tops are size S. Then I tried on my black one to see if it was because I had gained weight, but that wasn't the problem either. The red Angette just runs smaller than the black one: it's tighter and shorter and it doesn't stretch as much as the black one. (Or maybe it's just that it's smaller.)

Those of you who have these Angette tops in different colors, have you noticed if they have differences in sizing? I'm interested in getting the silver Angette at some point (it was always my first color choice, but now it's the only one I don't have, except for green which I don't need), but I hope it'll fit more like the black, nice and comfortable as opposed to the (too) tight fit of the red one.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Kasuaalimpaa fiftaria: Emily, Bardot & Caterina

Viimeinen setti Paawon kanssa otettuja kuvia, vuorossa vähän arkisempaa asua molemmilta.
Aloitellaan blogin vierailevasta tähdestä, joka päätti voittaa fashion fearinsa ottamalla kuvia korkeavyötäröisissä farkuissa. Paawolla on tapana aristella myötäileviä vaatteita ja itsensä kuvaamista myötäilevissä housuissa, mutta nähtyään kuvansa hän totesi itsekin, että joskus pelolle ei ole mitään aihetta. Olin vähän hämilläni, kun hän tunnusti fashion fearinsa, koska otimme jo monta vuotta sitten kuvia kynämekoissa, mutta kaipa sitä joskus jokainen tuntee itsensä epävarmaksi. Joulukilojen jälkeen ei ainakaan itse tee mieli pukea housuja jalkaan, puhumattakaan että pukeutuisin bengaliinikynämekkoon, mutta siitä syystä sitäkin suuremmat aplodit Paawolle fashion fearinsa voittamisesta! *tapu tapu tapu*
Housujen kaveriksi Paawo oli valinnut kaksi kivaa yläosaa, joista päällimmäisenä löytyi tämä kaunis Collectifin Emily-neuletakki. Tämä on taas sitä settiä, joka (minun mielestäni) näytti tuotekuvissa kummalliselta enkä luonut sille montaakaan katsetta, mutta Paawon yllä niin upealta, että kelpaisi omaankin vaatekaappiin. Harmi vain, että tämä on vanhempaa mallistoa ja loppuunmyyty Collectifilta, sillä kuvio on oikein sievä ja taskuyksityiskohdat ovat supersuloiset. Mikä vielä parempaa, taskut ovat oikeita ja jos pienet muhkurat eivät haittaa, niin niissä voisi varmaan hyvin kuljettaa esimerkiksi avaimia tai huulipunaa.
Top: Bardot top by Hell Bunny
Jeans: Zizzi
Shoes: Ten Points
Earrings: Cybershop (old)

Neuletakin alta puolestaan paljastuu Hell Bunnyn Bardot-toppi, joka on valittu kuvattavaksi samalla perusteella kuin aiemman postauksen neuletakki: koska sitten voimme esitellä blogissa miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla (ja osoittaa, että kuka tahansa voi olla koosta riippumatta faaaabulous). Hassua kyllä meillä on yllättävän paljon samoja vaatteita, vaikka emme ole tarkoituksella yrittäneet olla kuin paita ja peppu, mutta kaipa se vaan tulee siitä kun asumme niin kaukana toisistamme ja tyylisuuntakin on tietyissä määrin samanlainen. Toinen kaverini on aina kauhuissaan sanomassa "ei, en mie voi ostaa kun siulla on jo", vaikka yritän sanoa, että ei se haittaa, mutta Paawon kanssa ollaan enemmänkin ilahtuneita siitä, jos vaatekaapista löytyykin jotain samanlaista, oli se sitten tarkoituksella tai vahingossa. Muutenkin fiftari- ja bloggaajayhteisöissä suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan enemmän "näyttääpäs tuo upealta siun päälläs, miekin tahon!"/"Miullakin on tuo, näyttää ihanalta myös siun päällä!" kuin "Etkö sie ossaa ite pukeutua, onko pakko mennä matkimaan?" Henkilökohtaisesti tykkään katsella samoja vaatteita erikokoisten ja -muotoisten ihmisten yllä, mutta muistan nuoruudesta, miten kamalan noloa oli, jos jollakin oli sama vaate kuin itsellä ja siihen törmäsi väistämättä, kun kaupungissa oli ehkä kolme nuorille suunnattua vaatekauppaa. Fiftarityylisuunnan kanssa samoihin vaatteisiin törmää väkisinkin, mutta minusta se on vain hyvä asia, koska se antaa osviittaa siitä miltä jokin vaate näyttää, joten voi arvioida sopiiko se itselle. Suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan blogimaailmassa muutenkin positiivista ja jopa kannustavaakin. Onko joku muu huomannut saman?

Palatakseni takaisin Bardot-toppiin, se on malliesimerkki siitä, miten yksi vaate sopii kaiken kokoisille ja muotoisille ihmisille, sillä rintamuksen kokoa ja mallia voi säätää sitomalla etumuksen eri kohtaan. Paawon toppi on kokoa XL, ja kesällä otetuissa kuvissa minulla on ylläni koko S.
Näissä kuvissa puolestaan yltäni löytyy tuttuun tapaan mekko, Collectifin Caterina Chaise Check Swing Dress, jonka ostin TopVintagen Black Friday-alennuksesta. Olin etsinyt ikuisuuden shirtwaist-mekkoa, eli napitetulla kauluspaitamaisella yläosalla varustettua mekkoa, mutta sitä oikeaa ei vaan tahtonut tulla vastaan. Googlasin maat ja mannut, kävin läpi 200 sivua Etsyn hakutuloksia löytämättä täydellistä, harkitsin jopa täydellisen mekon teettämistä, mutta en kehdannut ruveta venyttämään budjettia niin runsaasti. Bernie Dexterillä oli kivanmallisia paitamekkoja, mutta ne ovat tunnetusti tehty lyhyille ihmisille ja jos joissain Hell Bunnyn mekoissakin vyötärö tahtoo kiivetä lähemmäksi kainaloa, ei 172cm pitkällä ihmisellä ole mitään jakoja 150 senttisen naisen suunnittelemien mekkojen kanssa.

Etsintä venyi, venyi ja venyi. Collectifille tuli Caterina-mekkoja, ensin pilkkuprintissä ja sitten printittömänä. Malli oli kiva, mutta printti ei, en pidä liian tiheästä pienestä pilkusta, koska sitä ei kunnolla erota polkadotiksi, eikä se yksivärinenkään sitten viehättänyt, koska rumanväriset napit. Huomasin, että vaatimuslista alkoi kasvaa entisestään, mutta mietin vain löytyykö jostain edes etäisesti Miss Candyflossin Idda-mekkoa muistuttavaa yksilöä, tai bonuksena vielä parempaa versiota, kunnes sitten tänä vuonna Collectifille tuli jälleen lisää Caterina-mekkoja, tällä kertaa ruutuprintissä. Nyt oltiin jo sen verran lähellä, että kun tuli Black Friday, mekko päätyi ostoskoriin ja tässä sitä nyt ollaan, viimeinkin vaatekaapista löytyy shirtwaist dress.
Mekossa on juuri täydellinen napitettava yläosa kauluspaita-kauluksella ja lyhyillä hihoilla. En olisi pistänyt pahakseni, vaikka hihat olisivat ylettäneet kyynärpäihin saakka, mutta sitä varten sitten repsahdin Collectifin joulunjälkeisissä aleissa toiseen samantyyliseen mekkoon... Mutta siitä myöhemmin. 

Caterina-mekossa ei ole vetoketjua vaan mekon edessä olevat napit ovat täysin funktionaaliset, ja helmassa olevat piilotaskut ovat myös mukavan syvät, että niihin mahtuu sullomaan vaikka älypuhelimen. Mekon mukana tuli vyö, mutta se on oikea murheenkryyni, jonka takia käytän näissä kuvissa Pinup Couturen mekon mukana tullutta vyötä. Caterinan mukana tulleessa vyössä ei ole laisinkaan vyönreikiä eikä se kestä tiukalla vaan aina istuessa/kumartuessa/hengittäessä vyö löystyy ja sitä saa olla jatkuvasti korjailemassa, joten ei se kelpaa oikein mihinkään muuhun kuin siihen, ettei porsastellessa tarvitse vaivihkaa löystyttää vyötä, kun se löystyy sitä mukaa kun vatsa turpoaa. Hyvä mekko joulupöytään ja käytinkin tätä joulupäivän aterialla poikaystävän vanhempien luona.
Mekon materiaali puolestaan oli vähän yllätys, koska en tajunnut lukea materiaaliselostetta. Luulin, että mekko on puuvillaa koska se näytti kuvissa sellaisilta, mutta mekko onkin flanellimaista polyesterisekoitetta, eli täydellinen talveen. Kangas on mukavan paksua ja pehmeää, eikä se rypisty samaan tapaan kuin puuvilla ja helmakin laskeutuu kauniisti tyllin kanssa ja ilman. Näissä kuvissa minulla on tyllihame alla, mutta ei tässä mekossa pylly palellu pakkasellakaan, vaikka sitä tylliä ei olisikaan, on sen verran lämmin materiaali. Testattu on.

Tässä oli nyt vuoden 2016 viimeiset kuvat, seuraavassa asupostauksessa onkin sitten jo tämän vuoden puolella otettuja kuvia. Voi olla että julkaisen kollaasipostauksen ennen sitä, mutta joka tapauksessa tässä oli myös viimeiset Paawon kanssa otetut kuvat. Toivotaan, että ensi vuonna ehtisimme nähdä useammin, jolloin hän pääsee vierailemaan myös blogissa useammin :)


In English:

Here's the last set of photos of me and my cousin and also the last photos from 2016. I'll probably make a post about 2016, but the next outfit photos will be the first of 2017 :)

About this photoshoot, we both went with more casual looks. I'm still wearing a dress, but Paawo decided to face her fashion fear and wear highwaisted jeans with a tucked in Bardot top by Hell Bunny. I have the same top, which is why she decided to wear hers for these photos, so you guys can see how it looks on people of different sizes. As you can see, fits and looks great.

Her cardigan is by Collectif, it's older season but very pretty. I overlooked it on Collectif website for ages, but now I wish I hadn't because it's so cute with those little pockets and ribbon details. Since it's a bit longer, it works perfectly with trousers.

I was wearing Collectif too, Caterina Chaise Check Swing Dress. Finally I have a shirtwaist dress! I had been looking for one for like two years, but never quite managed to find a perfect one. I searched 200 pages of Etsy results on "shirtwaist dress", googled multiple repro manufacturers and even though I found one or two dresses I could have considered from Bernie Dexter, I knew they'd be way too short on me, and to be honest, too expensive. I even considered going to a tailor to get the dress I wanted, but that would have been even more expensive, so I just waited and kept searching for "the One".

Then came the Caterina dress in a new chaise check fabric and I was sold. I always liked the style of the Caterina dress, but not the polkadot fabric or the simple colorway, which for me was ruined by bad choice of buttons. (Yes, I'm very specific with the type of shirtwaist dress I want.) This version of Caterina however was about as close to perfect as it can get. It's not grey like "the One" would be, but it's check print, has a nice neckline, functional buttons (no zip), belt and deep pockets. Falls beautifully with and without a petticoat. It's not cotton like I thought it would be, but a flannel type of polyester fabric that keeps me warm in winter months even if I don't wear a petticoat, but like always, I prefer wearing one. It really brings out the volume in the skirt.

The only bad thing about this dress is the belt it came with. I'm wearing my PUG belt here, because the belt doesn't have any holes so whenever I bend over, sit or breath, the belt becomes looser and it's a pain in the ass to keep adjusting it every minute. Even though I'd prefer to wear a self-fabric belt with this dress, it's just not worth the effort. Except maybe when you're eating heavily. That way you don't have to adjust the belt, because it does it by itself.

Like I said, this is the last set of photos of us from 2016, but let's hope this year we'll get to meet more often :)

tiistai 3. tammikuuta 2017

Lumituiskussakin voi kuvata, kun ystävyys lämmittää

Jatketaan Paawon visiitin aikaisilla kuvilla, antina tällä kertaa toisen kuvauspäivän saalista. Kuvat on otettu jo reippaasti ennen joulua, kun lunta vielä oli runsaasti ja tuli lisää sitäkin runsaammin (kuten kuvista huomaa), mutta olen ollut vähän laiska päivittämään blogia sisäisen gamer girlini herättyä taas vaihteeksi eloon. Loskakeleillä oli mukava vetäytyä sisälle pelaamaan tuntikausiksi astumatta ulos jalallakaan, mutta nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanut jälleen lenkkeilyn ja sitä myötä virkistynyt sen verran, että blogillekin liikenee aikaa. Jatketaan siis lumituiskun täyteisillä kuvilla ja todetaan, että vaikka lumisateessa voi kuvata, niin ei se ehkä ole kovin ihanteellista.
Säästä riippuen meillä olikin pientä erimielisyyttä siitä, missä kuvataan ja ennen kuin ehdimme ottaa yhtään kuvaa, veljeni liittyi seuraamme. Erillisten kompromissikuvien jälkeen valjastimme veljen kuvaajaksi, jonka ansiosta saimme myös yhteiskuvia pitkästä aikaa. Edellisistä alkaa olla jo luvattoman pitkä aika, mutta niin tuppaa käymään, kun välimatkaa on kevyet 400 km.
Dress: Hell Bunny
Cardigan: Collectif
Shoes: Ten Points
Petticoat: Hell Bunny
Lipstick: NYX Liquid Suede in Cherry Skies

Paawolla oli yllään Collectifin kaunis neuletakki, jollainen minullakin on ja joka on nähty mm. näissä kuvissa, joissa oli muuten näemmä vielä kurjempi sää kuin näissä. Tarkoituksella valittiin Paawon osalta kuvattavaksi sellaisia vaatteita, jollaisia molemmilla on, että blogin lukijat näkevät miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla ihmisillä. Kuten huomaatte, tämä neuletakki on Paawolla jonkin verran pitempi kuin minulla sekä vyötärön että hihojen osalta, mutta osansa voi toki olla silläkin, että meillä on pituuseroakin kymmenen senttiä.

Mekkona Paawolla on niinkin tuore ostos kuin juuri päivää ennen näitä kuvauksia wannabelta ostettu Hell Bunnyn April-mekko. Paawo haaveili hameesta, eikä olisi uskaltanut sovittaa mekkoa peläten sen olevan liian pieni, mutta pienellä patistuksella sain hänet sovituskoppiin ja lopputulos oli upea.
Mekko on kokoa XL ja istuu täydellisesti, vaikka Paawon oli sitä aluksi vaikea uskoakin, sillä hän käyttää yleensä kokoa UK20 (Collectifin vaatteissa). Toisekseen minun näkökulmastani hänellä on ollut tapana ostaa ainakin kokoa liian isoja vaatteita ja sitten kavennella niitä sopivaksi. Yleensä se auttaa hyvän koon saamisessa, jos sattuu putoamaan kokojen väliin, niin kuin Paawolle harmillisen monesti käy, mutta joskus varman päälle pelaaminen menee liioittelun puolelle. Siitä hyvänä esimerkkinä on hänen Vanity-mekkonsa, jonka hän aikoinaan tilasi koossa 3XL. Mekkoa ei ollut saatavilla koossa XXL, joten Paawo vetäisi sitten vielä yhden koon isommaksi ja kaventeli mekkoa sitten ihan urakalla.

Tämän mekon kanssa kävi niin, että minä tosiaan patistin tämän Paawon mukaan pukukoppiin ja lupasin maksaa siitä joululahjaksi 20 euroa, jos se mahtuu päälle. Paawo uskoi vakaasti, että mekko on liian pieni, mutta tässä sitä ollaan. Olin oikeassa ja Paawo on uuden mekon onnellinen omistaja. Taitaa olla Paawon ensimmäinen mekko, jossa on taskut, sellainen riemu niistä repesi :D Vähän niin kuin minulla Sasha-mekkoni kanssa, kun kahden viikon jälkeen tajusin, että herran pieksut, siinähän on taskut! Mekko on samaa mallia kuin April, joten tässäkin voitte katsoa miltä samanmallinen mekko näyttää eri kokoisen ihmisen päällä. Minulla on mekosta koko S.
Sweater: Lindy Bop
Skirt: Retrolicious
Petticoat: Lady V London
Belt: Seppälä (old)
Shoes: Thrifted

Näissä kuvissa minulla on puolestaan ylläni Lindy Bopia ja Retroliciousta. Neulepaita on niitä aleostoksia kesän alkupuolelta, kun hurahdin ja ostin Lindy Bopin alesta 7-11€/kpl sen verran villapaitoja, että niillä pärjää koko talven. Minulla on tämän neulepaidan ja aiemmassa postauksessa näkyneen neuletakin lisäksi sama neule myös sinisenä neuletakkina. Nyt alkaa taas olla sopivan kylmä käytellä tällaisia lähes 50% villapitoisuudella varustettuja neuleita, koska nollakeleillähän näissä tulee kuuma.

Neuleessa on tosiaan ihan hyvä villapitoisuus ja hyvä niin, koska ostin tämän (ja ne kaksi muuta) korvikkeeksi kashmirneuleelleni, johon ilmestyi viime talvena randomisti reikiä, eikä sitä ole enää sen jälkeen voinut ihmisten ilmoilla käyttää. Villalla on yleensä ollut tapana kutittaa ihoani ja siksi suosinkin kashmiria, mutta tämä neule ei alun syyhystä huolimatta ole päällä yhtään hullumpi. Kunhan iho tottuu karheahkoon villamateriaaliin, tämä on päällä oikein mukava ja lämmin ja juuri sopivan neutraali käytettäväksi värikkäiden alaosien kanssa.

Hame on TopVintagen Black Friday-alennuksesta ostettu Retroliciousin Madison Swing Skirt, jonka värimaailma veti minua puoleensa niin paljon, että se pääsi ostoskoriin saakka. Olen kuluneen vuoden aikana tykästynyt keltaiseen ja vaikka Vivien of Hollowayn mekkoni onkin liian kesäinen käytettäväksi talvella, tätä Madison-hametta sen sijaan voi huoletta käyttää ympäri vuoden sen sinapinkeltaisen värimaailman ja kevyen materiaalin ansiosta. 

Hame on 100% joustamatonta puuvillaa, mutta ei sitä rapsakkaa sileää materiaalia, jota Hell Bunnyn hameet ovat, vaan sellaista flanellin tuntuista. Kangas on talviaikaan käytettäväksi melko ohutta, mutta laskeutuu rypytyksen ansiosta kauniisti sekä tyllin kanssa että ilman, eikä takerru kiinni sukkahousuihin niin kuin normipuuvillalla on tapana tehdä. Näissä kuvissa hameen alla on littein tyllihameeni Lady Vintagelta, joka kohottaa helmaa juuri sen verran, että vyötärö näyttää kapeammalta kuin onkaan, mutta hame imaisee myös muhkean Samsin alleen ihan nätisti. Olen käyttänyt tätä ilman tylliä, kevyellä tyllillä ja oikein tuuhealla tyllillä ja näyttää ja tuntuu joka kerta aivan yhtä hyvältä. Bonuksena tässä on myös ihan tilavat taskut, joissa lämmitellä käsiä ulkokuvauksissa. Koko M on aavistuksen väljä vyötäröltä, mutta ihan hyvä vaan, että on ruokailuvara, koska jouluna tuli syötyä sen verran runsaasti.
Kun olimme kuvaamassa sisätiloissa, luoksemme tuli silmävikainen ilmeisesti juoppo mies, joka tunki vierelleni puhumaan höpöjä. Ennen kuin ehdin kieltäytyä tästä vähemmän hurmaavasta kuvausseurasta, oli mies jo tuijottamassa tissejäni käsi puoliksi ojolla, eikä asiaa auttanut yhtään se, että neuleen alla minulla oli bullet brat, koska havittelin autenttisuutta (mustista sukkiksista huolimatta). Aikansa tuijoteltuaan ja jotain sönköteltyään mies möläytti: "Mikä kuppikoko?"
Kyllä muuten muljauttelin silmiäni kysymykselle, kun tokaisin takaisin: "Eikö tuo ole aika asiaton kysymys?"

Oli muuten ensimmäistä kertaa epämiellyttävällä tavalla itsetietoinen olo siitä, että ihmiset tuijottaa eri tavalla pukeutuvia. Olen aiemmin käyttänyt huomattavasti seksikkäämpiä ja paljastavampia vaatteita, mutta juuri silloin, kun olen oikeasti peittänyt itseni kaulaan saakka, pukeutunut herran pieksut sentään harmaaseen villapaitaan ja yli polviin ylettävään leveään hameeseen, juuri silloin saan sitä ei-toivottua huomiota. Kyllä muljauttelin silmiäni vielä pitkään äijän jatkettua matkaansa ja vaikka kyseessä ei tainnut olla ihan täysissä järjissään oleva ihminen, niin joku roti sentään. En hepuloi siitä, jos joku viheltelee perään tai jos juopot kutsuvat prinsessaksi, niin kuin heillä yleensä tuntuu olevan tapana tehdä, mutta kun joku on kosketusetäisyydellä käpälä ojossa kysymässä kuppikokoani, niin kyllä siinä menee iho kananlihalle.

No, tilanne oli ja meni, enkä lopettanut bullet bran käyttämistä. En ole kyllä hirveästi joulun aikaan tai sen jälkeen ulkoillut, mutta kunhan pääsee taas ottamaan asukuvia, eiköhän siellä tule lisää sweater girl -tyyliä. Vielä on se kolmas samanlainen neule nimittäin kuvaamatta, kaikesta muusta kivasta puhumattakaan :)
Minulla on suunnitelmissa tehdä myös postauksia koskien vuotta 2016. Tarkoitus olisi tehdä taas vuosi epäonnistuneina kuvina, mutta sen lisäksi myös vuoden parhaat ja huonoimmat ostokset kattava postaus, tai ehkä jopa kaksi riippuen siitä kuinka paljon siihen on tulossa sisältöä. Hukkaostoksia on nimittäin tehty ihan jonkin verran, mutta hyviä onneksi sitäkin enemmän.

Vaikka ollaankin jo kolmannessa päivässä, niin hyvät uuden vuoden toivotukset vielä kaikille! Vietin uuden vuoden aika pitkälti kotona Baileysin ja pelien parissa, mutta käytiin alkuillasta vahtimassa myös hauvaa vanhempien saunan ajan, koska Pöysti pelkää rakettien pauketta. Lopun iltaa pelasin poikaystävän kanssa Heroes of the Stormia, jota on tullut hakattua myös yksinään ihan kohtuullisesti. Siksi pitääkin vähän katsoa missä vaiheessa postailee mitäkin, sillä HotSin kaltaiset moba-pelit ovat melko koukuttavia ja niihin uppoaa ihan mukavasti aikaa. Ensin kello on neljä ja seuraavan kerran sitä katsookin puoli yhdeksältä. Oho.
Seuraavaa kertaa odotellessa muistakaa, että vaikka lumituisku kylmää, ystävyys lämmittää.
(Ihan ite keksin!)


In English:
I'm back with some photos of me and my cousin and this time we actually have a few where we're together, thanks to my brother. It was snowing rather heavily, but friendship keeps us warm!

My cousin Paawo was wearing her new April Dress by Hell Bunny, which she bought just the day before these photos and a cardigan by Collectif. I actually have the same cardigan, which is why she chose to take photos of this cardigan, so my readers can see how it looks on people of different sizes. I also have the same dress in a different print called the Sasha Dress.

Paawo's dress fits beautifully even though she initially thought that her size XL would be too small on her (she's used to wearing size UK20) as she has a tendency to buy too big clothes and then take them in to make them fit. It works when you're between sizes, but sometimes you can go overboard like she did with her Vanity Dress, which she bought in size 3XL, two sizes too big for her. That dress needed some heavy sewing to fit properly, but luckily this April Dress fits perfectly right from the start.

I wore a sweater by Lindy Bop and Madison Swing Skirt by Retrolicious (another new brand!), which is lovely for multiple reasons. I love the colorway, the fact that it has pockets and that it looks pretty with and without a petticoat. For these photos I wore my lightest petticoat from Lady Vintage, but it can fit a full one as well. The fabric is a very light 100% cotton flannel type material that falls beautifully and doesn't climb up my legs. It's not a very warm skirt, but it's good, because now I wear this all year.

The sweater on the other hand is very warm. It has almost 50% wool and it's quite thick so it'll keep me warm in the colder winter days. I actually have this top as two cardigans as well, one you saw here and then another one in blue that I haven't worn yet, despite buying them way back in June from Lindy Bop's huge sale. All of these cost less than 10£ a piece so they were very affordable and good quality for the price.

In other news I spent my New Year's Eve mostly at home. I did go watch our dog at my parents' house, but came back home and spent rest of the evening playing Heroes of the Storm with my boyfriend and drinking Baileys. I've actually spent a lot of time playing games on my computer and PlayStation and that's why I haven't been posting as often as I used to, but I'll try to make some time for this hobby as well. I have plenty of ideas for next posts so I need to get to preparing them if I want to publish them in January. It wouldn't be wise to wait too long, especially since those posts will be about year 2016: my fails, my purchases, my fail purchases... Things like that.

Even though it's already 3rd of January, Happy New Year for everyone!