torstai 26. toukokuuta 2016

Punaa huulille - Chanel & Nyx

Tehdään jotain missä en ole hyvä - puhutaan kosmetiikasta. Minulla on koneen syövereissä todella paljon kosmetiikka-aiheisia kuvia, joista kirjoittamista olen vältellyt vähän tahattomasti ja nyt niitä alkaa olla sen verran, että pakon edessä on käytävä niitä alta pois. Aloitetaan siis viimeisimmillä kosmetiikkaostoksilla, eli huulipunilla, mutta pohjustetaanpa ensin vähän suhtautumistani meikkeihin.

Minut tuntevat tietävät, että minä olen onneton meikkaaja, koska aloitin meikkaamaan kunnolla vasta parikymppisenä. Käytin kyllä meikkejä silloin tällöin ennenkin tätä, mutta muistelisin kulkeneeni lukion läpi kokonaan ilman meikkiä ja pitkän aikaa ammattikorkeakoulussakin, jolloin hommasin ensimmäistä kertaa meikkivoiteen - vääränvärisen tietenkin. Näytin Tuksulta niissä ainoissa pikkujouluissa, joihin osallistuin exän kanssa.

Vasta takaisin kotikaupunkiin muutettuani aloin käyttää muutakin meikkiä kuin ripsiväriä ja nyt minulta löytyy jopa meikinpohjustusvoide (jonka ostin alle kaksi viikkoa sitten, höhö) jonka funktio oli pitkään hukassa, koska en yksinkertaisesti tarvinnut (enkä välttis tarvitse vieläkään) sellaista. Minulla ei ole mitään massiivisia iho-ongelmia ja silloin kauan sitten, kun en kärsinyt tummista silmänalusista, en tarvinnut meikkivoidettakaan, joten ei tullut perehdyttyä näihin asioihin.

En vieläkään osaa käyttää luomiväriä, vaikka se oli ensimmäinen meikki, jota opettelin käyttämään teini-iässä, ja koska en ole ostanut juurikaan luomivärejä paria hukkaostosta lukuun ottamatta, en ole viitsinyt opetellakaan. Rehellisesti sanottuna olen pärjännyt ihan hyvin ilmankin, koska pidän yksinkertaisesta meikistä. Ihailen muiden ihmisten kauniita silmämeikkejä, mutta minulla ei riitä kärsivällisyys pestä niitä pois. Kaiken pitää lähteä yhdellä ainoalla tuotteella tai kiinnostukseni lakkaa.

Huulipunia tuli kokeiltua teini-iässä juhlien aikaan, mutta siihen ne jäivät. Äidin mieleen on jäänyt parhaiten hopeinen glitter-huulipunani ja sininen huulikiilto, jotka olivat ainoat, joita käytin useamminkin kuin kerran. Parikymppisenä ostin ekan punaisen huulipunani Paawon inspiroimana, jotta saatoin edustaa ensimmäistä kertaa fiftarivivahteisessa tyylissä rakkaan serkkuni ylioppilasjuhlissa. Tämä huulipuna pyöri kaapissa vielä vuosia tämänkin jälkeen, mutta lopetin sen käytön, kunnes hurahdin todella fiftarivaatteisiin jälleen Paawon inspiroimana ja aloin ostella jos jonkinlaisia halpishuulipunia, Henkkamaukkaa ja Rimmeliä. Niillä pääsi hyvin alkuun tällainen aina meikkaamista ja varsinkin huulipunia aristellut tohelokin, ja vaikka niiden kesto olikin kertanuolaisun luokkaa, käytin niitä vain kuvissa, joten se ei haitannut.

Sitten aloin ottaa kuvia ihmisten ilmoilla, vaikka pelkäsin edelleen punaisessa huulipunassa ihmisten ilmoilla kulkemista. Pelkoni juontuu varmaan aika pitkälti siitä faktasta, että silloin välttelin vielä kirkkaita värejä ja kun pyörällä päräyttää kaupunkiin tuulisessa kesäsäässä, niin huulipunan pitää olla sellainen, ettei se ole poskilla ensimmäisen minuutin jälkeen. Ostinkin sitten parhaan huulipunani koskaan, Bésame Cosmeticsin Besame Redin, jota hehkutin paljon viime syksynä, jolloin suhtautumiseni huulipunassa julkisesti kulkemiseen alkoi muuttua. Vaatekaappini oli jo entuudestaan värikäs ja minut oli siitä huolimatta hyväksytty töissä, joten mitä se haittasi jos huuletkin ovat huutavan punaiset? Ollaan nyt rehellisiä ja sanotaan, etä punainen huulipuna näyttää useimmiten upealta - varsinkin nyt, kun pinkki tukka ei enää riitele sen kanssa.

Päästyäni näistä päänsisäisistä ongelmistani yli, minulla ei ollut enää minkäänlaista ujoutta kulkea kaupungilla huulipunassa. Töissä en uskaltanut käyttää punaista huulipunaa, mutta ostettuani talvella Chanelilta vaaleanpunaisen huulipunan, rohkaistuin käyttämään sitä. Vasta viimeisenä työpäivänä huhtikuussa käytin punaista huulipunaa töissä ja totesin, että ei se ollutkaan niin kamalaa.

Nyt suhtautumiseni huulipunaan on sellainen, että se on asuste siinä missä muutkin ja jos asuni on muuten tylsä, se piristyy söpöllä huulipunalla. En ole käynyt kaupungilla ilman huulipunaa montaakaan kertaa tämän kevään aikana, koska olen niin rakastunut huulipuniini ja nyt olen onnistunut ostamaan myös sen verran laadukkaita punia, että niitä kehtaa käyttääkin. Ennen tuijotin vain hintaa ja petyin, kun alle kympin huulipunani olikin susi, mutta töihin päästyäni lakkasin tuijottamasta hintaa ja repäisin niin, että kukkaron nyörit natisivat. Ostin Chanelin huulipunan!

Pinkki Chanelini onkin näkynyt blogissa muutaman kerran ja vaikka pidän sävystä, ei se ole ihan millilleen täydellinen. Kaavailin tilaavani Bésame Cosmeticsilta muutaman upeansävyisen huulipunan (ja kaavailen yhä), mutta viime viikkoisella Kuopion reissulla en voinut välttää kävelemästä Sokoksen Chanel-osastolle ihastelemaan niitä ihania mattahuulipunia, joita olen jo vuoden ajan kyylännyt. Tammikuussa arvoin parin eri sävyn välillä (koska eihän niitä molempia vaan kehtaa ostaa kerralla) ja päädyin silloin tuohon toiseen, mutta nyt kun oltiin kerran Kuopioon saakka vaivauduttu, ostin sen toisen. Sen paremman.
Vasemmalla kuvassa näkyvä sävy on se, jonka ostin talvella ja oikealla kuvassa on tämä uutukainen, joka minun olisi pitänyt ostaa jo silloin talvella. Älkää käsittekö väärin - pidän kyllä kovasti tuosta kylmemmästä ja vaaleammasta vaaleanpunaisesta, mutta tämä uudempi on vain ylivoimaisesti parempi, koska se on aidosti mattainen huulipuna, joka kestää, kestää ja kestää.

Rouge Allure 94 Extatique ei sekään ole missään nimessä huono huulipuuna, mutta se on koostumukseltaan ihan erilainen kuin mattaisempi sisarensa. Se tuntuu enemmän huulirasvalta, joka värjää, kuin huulipunalta, joka hoitaa. Se ei ole kovin pigmenttinen, eikä se tahdo tarttua huulille, jos niillä on tai on ollut huulirasvaa, vaan se pitää levittää melkeinpä mahdollisimman kuiville huulille (ja kaikki tietää, ettei se näytä kauniilta). Toisekseen sitä pitää levittää useampi kerros mielellään puuteria apuna käyttäen, jos huulipunan meinaa saada kestämään, ja mattaisempaa lopputulosta tavoitellessa huulia kannattaa painella välissä myös paperiin ja samoin viimeisen kerroksen jälkeen. Tarpeeksi kärsivällisesti kun levittää, niin tälläkin pärjää useammin tunnin. Töissä ollessani lisäsin huulipunaa lounastauon jälkeen ja kerran iltapäivällä, jos huulten sisäreunalta uhkasi väri karata, mutta muuten väri kesti kyllä miellyttävän kirkkaana hyvän pohjatyön jälkeen.

Uutukaiseni, rakkahaiseni Rouge Allure Velvet 42 L'Éclatante taasen on ihan toista maata. Se on todella mattainen, joten se tarttuu rasvatuillekin huulille, ja siinä on sen verran tukeva pinkki pigmentti, ettei sitä tarvitse laittaa kuin yksi kerros saadakseen lopputuloksesta peittävän, mutta koska en tykkää lisäillä jatkuvasti huulipunaa, laitan mieluummin usean kerroksen puuteria apuna käyttäen. Silloin lopputulos kestää aika pitkät syöpöttelyt ja juopottelutkin, joiden jälkeen punaa voi sitten käydä vaivihkaa lisäämässä. Väristäkin pidän enemmän, koska se on kirkas, lämpimäksi luokiteltava pinkki, joka sointuu kellertävään ihonväriini vähän paremmin kuin tuo kylmempi siskonsa. Molemmille on silti käyttöä :)

Palatakseni takaisin kosmetiikkaostoksille, olisin pärjännyt ihan hyvin tällä uudella Chanelilla ja uudella Touche Eclatilla, mutta matkalla kassalle törmäsin Nyxin hyllyyn. Blogeja seuranneet on varmaan huomanneet kuinka paljon Nyxin tuotteita on viime aikoina hypetetty, joten minäkin uteliaana lampsin puoliksi tyhjänä olevien huulipunien hyllylle selailemaan mitä sieltä löytyy. Monissa huuliväreissä ei ollut ollenkaan testereitä tarjolla ja niissä, joissa oli, ei ollut enää yhtään putelia jäljellä, mutta onnistuin löytämään sieltä kaksi sellaista sävyä, jotka 8,50€/kpl hintaan lähtivät testiin. Alla koko huulipunien konkkaronkka.
Minun piti ostaa lämmin, oranssehtavan punainen Nyxin Soft Matte Lip Cream, mutta kävi niin, ettei siitä ollut testeriä ja ainoa varteen otettava purkki näytti niin epämääräisen väriseltä, että ratkesin ostamaan jotain ihan muuta. Pitäydyin kuitenkin alkuperäisessä heräteostossuunnitelmassa ja ostin nimenomaan näitä mattaisia huulimaalikermapunia, joita on niin monessa blogissa hypetetty, koska eihän sitä voi käyttää omia aivoa ja kokeilla jotain sellaista, mistä ei ole kuullutkaan mitään ennen.
Kun kokeilin ensimmäistä kertaa tuota ylemmän kuvan Tokyota, näytin siltä kuin se olisi vienyt kaiken värin kasvoilta. Näytin kamalalta, mutta nyt kun testasin sitä uudestaan meikkipohjan kanssa, se näyttikin jo huomattavasti paremman väriseltä. Olin tällaista nudemaista vaaleanpunaista sävyä kaipaillut arkikäyttöön ja vaikka tämä on ehkä vähän turhan vaalea tummempiin sävyihin tottuneelle, eiköhän tuollekin käyttöä löydy alun shokin jälkeen. Jos se näyttäisi vähän kivemmalta päivettyneellä iholla.

Livenä intensiivinen punainen Monte Carlo taas oli vielä isompi heräteostos kuin tuo Tokyo, sillä minullahan on näitä punaisia huulipunia jo aika monta, enkä olisi tarvinnut enää uutta, mutta ajattelin, että entä jos otan sen testiin ihan sen vuoksi, että siinä on erilainen koostumus. Nämähän ovat sellaisia kermaisia töhniä, joita levitetään huulikiiltlon tavoin applikaattorilla ja jos sillä tavalla kerran voi saada mattaisen lopputuloksen, niin sehän voi olla ihan kokeilemisen arvoinen.

Hintaansa nähden nämä Soft Matte Lip Creamit ovatkin ihan hyviä. Ne tarttuvat hyvin huulille myös huulirasvan päälle (joka on pakollista, koska nämäkään ei näytä kauniilta rutikuivilla huulilla), mutta pigmenttiä näissä on aika vähän, joten näissäkin useampi kerros on tarpeen, jos meinaa, ettei lopputulos jää läpikuultavaksi. Tuosta Tokyosta tuli nopeasti kaunis matta lopputulos, mutta Tokyolla kesti vähän pitempään kuivahtaa, joten se näyttää kuvissa kiiltävämmältä kuin mitä se oikeasti on.

En ole käyttänyt näitä vielä ihmisten ilmoilla, koska testaan yleensä huulipunat ensin kotona. Tämän postauksen aikaan testissä on tuo punainen Monte Carlo, joka kuivahti mukavan intensiiviseksi lopputulokseksi, mutta joka ruokailun jälkeen kaipaa kipeästi parantelua. Huulten reunat ovat yhä intensiivisen punaiset, mutta sisäreunilla ei ole tietoakaan väristä. Normihuulipunilla ei tule ihan näin rajua kulumajälkeä, joten suosittelisin ehkä värittämään huulet kauttaaltaan huultenrajauskynällä ennen tämän käyttöä, jos tarkoituksena on syödä jotain.
Viimeisenä yritin kuvata swatchin näistä esitellyistä huulipunista, mutta värit eivät toistuneet kuvissa niin kuin olisin toivonut. Tokyo ei ole noin tumma, eikä myöskään Chanelin 94 Extatique, jonka sävy on lähempänä alkupään kuvaa. Sen sijaan tässä pääsee hyvin esille tuo 42 L'Éclatanten lämpimämpi, kirkas sävy, joka ei erotu aiemmasta kuvasta, ja tästä erottaa myös kuinka erilainen koostumus on verrattuna tuohon Extatiqueen, joka on kosteampi ja kiiltävämpi verrattuna samettiseen L'Éclatanteen.

Ei ollut tarkoitus tehdä ihan näin pitkää postausta, mutta koska tässä nyt ollaan, niin toivotaan, että joku jaksaa lukeakin. Niille, jotka eivät jaksa lukea, englanninkielinen versio on sama pähkinänkuoressa.

Onko teillä Chanelin tai Nyxin huulipunia? Suositteko mieluummin kallista ja laadukasta, vai halpaa ja ihan hyvää, mutta ei kuitenkaan täydellistä?


In English:

I've never been good at using cosmetics and for the first 20 years of my life, I barely used any make up. I've always had a relatively good skin and back then I didn't have dark circles around my eyes, so I didn't need anything else except for mascara, which I used rarely as well. 

Around the time I started my blog, I began buying and using more make up. Now I have things I never thought I'd need: highlighter, blush and even primer, which I actually bought like two weeks ago after finally learning how to use it... But I still don't know how to use eye shadow properly even though it was the first make up I've ever used and only make up I used for several years, aside from my blue lip gloss and silvery lipstick. Yeah, you heard me right - silver.

When I was around 20, I got inspired by my cousin and bought my first red lipstick. It took a couple more years before I bought another and actually wore it more than once. I had just gotten into 50's style clothing and pin-up and wanted to be pretty like my cousin was. Then I went overboard, hoarded like 30 dresses and other clothing, but still stuck to cheapest possible lipsticks, because I used them so rarely I didn't need anything better. But then I actually started using them more often, because I found out how much better I looked in my dresses, when I had lipstick on and so I developed the need for a good lipstick. That was how I bought my Besame red, my favorite lipstick. 

Last winter I thought I'd take a step outside my (dis-)comfort zone and bought myself a pink lipstick, Chanel Rouge Allure 94 Extatique. I was employed so I could actually afford a proper lipstick to go with my outfits, and even though I'm not employed anymore, I ended up buying another, a more deep pink Rouge Allure Velvet 42 L'Éclatante. It's a deeper, more matte pink, which I was initially after, but didn't dare to buy earlier.

You see I've always been quite shy about using lipstick in public and when I was at work, I only wore lipstick 3 times. The only day I wore red lipstick was my last day at work, since it was that now or never-moment. I'm quite happy I did, since nowadays I don't go out much without my lipstick. That's quite a change for someone who only wore lipstick for outfit photos previously. ;P

But back to my Chanels. I love matte lipsticks and my Extatique wasn't matte enough for me. It's very creamy and moisturizing, but it requires multiple layers unless you like it transparent. The L'Éclatante on the other hand is so matte it requires only one layer, but for durability I usually do more than that, since I don't like to do touch ups all the time. (Got used to too good, because of the Besame Red.)

Since I'm all about matte I had to try some Nyx make up as well. I bought two Soft Matte Lip Creams, a pinkish nude Tokyo and an intensive red Monte Carlo. I wanted to buy a warm, carmine red, but there weren't any left with testers, so I ended buying yet another red lipstick. These two don't have a good pigment and especially the red one requires multiple layers not to look transparent, but they are very matte once they settle and stay in place rather well. They do require well moisturized lips to look good and they don't last over a dinner, but they are easy to reapply, so I think for the price (8,50€) they're good. I understand all the hype in the blog world. ;P

Do you have any Chanel lipsticks or Nyx lip reams? Would you prefer a more expensive, higher quality product, or a cheaper, good enough but not perfect lipstick instead?

9 kommenttia:

  1. Channelia en ole raaskinut ostaa (pihi kun olen), mutta vähän halvemman hintaluokan meikeistä Inglot on noussut suosikiksi. Huulipunat ihan uskomattoman hyviä ja pysyviä. Suosittelen kokeilemaan, jos käsiin onnistuu saamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse testailin jonkin verran näitä halpispunia, mutta niistä ei vain ollut mihinkään. Sitten ajattelin, että kun kerran olin töissä, niin voisi kokeilla jotain minkä pitäisi hintansa puolesta olla laadukasta, ja olihan se. Toki jos halvemmalla löytää hyvän sävyn, jolla on oikeanlainen koostumus, niin sehän on vain hyvä. En minä merkkien perässä juokse, mutta esim. Diorilla ei ollut yhtä mukavia sävyjä (jos ei paria punaista lasketa, mutta minulla tosiaan on jo hyvä punainen huulipuna) ja markettituotteilla taas oli, mutta se osoittautui pettymykseksi, joka tuoksuu ihanalta, mutta ei ole peittävä eikä kestä huulilla :/ Täytyy katsoa jos noita Inglotin punia löytyisi jostain, en oikein testaamatta uskalla ostaa.

      Poista
  2. Luin koko postauksen.. Sen lisäksi, että itse kirjoitan aina pitkästi, tykkään lukea pitkiä postauksia :)

    Mulla on haussa täydellinen punainen huulipuna ja voi taivas, kun voi olla vaikeaa... Sävy ei saa olla yhtään oranssi, koska se riitelee mun omien sävyjen kanssa ja pitäisi siis taittaa siniseen. Mutta jos taittaa liikaa, niin näytän vampyyrilta!

    Mä olen myös tekemässä huulipunapostausta jossain vaiheessa, on pitänyt tehdä pitkään mutta aina on vaan jäänyt. En siis kommentoi tähän pitkästi, koska taas on riskinä, että tulee ylipitkä kommentti vaan kirjoittelen joskus tästä aiheesta :) Mutta siis, ymmärrän hyvin tuon pinkkien punien sävyerohomman, se on pienestä kiinni, että mikä tuntuu omalta ja mikä sopii ja minäkin olen sitä mieltä, että tuo uusi on parempi.

    Mä suosittelisin keskihintaista punaa, koska olen todennut, että ylikalliit ei ole sen kummempia kuin halvemmat. Mulla on ollut luonnonkosmetiikasta Laveran ja Benecosin punia ja kumpikin erinomaisia, Laverat on loistavia, oli jopa parempi kuin samansävyinen Estee Lauderin puna. Nyt mulla on (sattuneestä syystä :)) Avonin punia ja niihin oon enemmän kuin tyytyväinen.

    En ole vuosiin voinut käyttää oikein mitään markettipunia, koska huulet on reagoinu, mut Avonit tuntuu sopivan ja samoin vanhat Lumenet ja yksi Diorin kiilto, joka on kyllä muuten tosi huono. Mä olen käyttänyt jo pitkään vanhoja punia pois ja nyt alan taas täydennellä varastoja ja käyttää eri sävyisiä punia rohkeammin. Ihastuin yhteen mattapunaan ja myös pitkästä aikaa glitter-kiiltoihin ja kesäksi aion jonkin oikein säihkyvän kiillon hankkia :) Vaikka joku trendi-ihminen sanoikin, että niitä ei pitäisi käyttää jos ikää on yli 20 v.

    Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mikä punainen puna sulla on ollut kaikkein kestävin ja mikä on sun suosikki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Besame Red, Bésame Cosmeticsilta on kestävin ja oma suosikki. Värikin on hyvä, juuri täydellisen neutraali punainen, joka tosin haalistuessaan taittaa kylmempään sävyyn. Se vaan ei haalistu kovinkaan helposti ja on myös hankala poistaa - huulista jää pakostikin sellaiset pinkinsävyiset, vaikka kuinka hinkkaisi :D Tarttuu rasvatuille ja rasvaamattomille huulille, ei karkaa, joten ei tarvitse rajata ja on todella pigmenttinen. Yksi kerros riittää ja kestää, kestää ja kestää jopa ruokailut. Sen suttaantumisesta ja haalistumisesta ei tosiaankaan tarvitse huolehtia, joten se on ollut ehdottomasti käytössä eniten.

      Toinen suosikki on Estee Lauderin huulipuna, joka on hieman paremman värinen ja vähän liukkaampi kuin Besame, mutta se ei kestä ihan niin hyvin kuin tuo, joten Besamen tuotteita pakko liputtaa :) Haluaisin heiltä vielä vähän lämpimämmän punaisen ja sitten hempeän vaaleanpunaisen sävyn, mutta niitä ei enää tahdo saada Euroopasta, joten pitäisi tilata Jenkkilästä, siksi olen vähän vitkutellut tämän asian kanssa.

      Omasta Besamen punasta maksoin 29.90€ (joten olettaisin, että se on keskihintainen) ja sillä hinnalla niitä on myyty Euroopassa, mutta nyt ne on ainakin suomalaiselta Joyliciousilta loppuneet eikä niitä oikein ole löytynyt muualtakaan. Kaipa etsivä löytäisi, mutta ongelma on se, että jos haluaa useampia sävyjä, niin harvasta paikasta saa kaikkea.

      Ja tosiaan, Chanelia ostin, koska ainakin tuo uudempi pinkki puna oli vaan niin täydellisen värinen. Oon katellut markettipunia ja testannutkin monia, mutta ne ei vaan kestä. Viimeisimpänä ostin Max Factorin Marilyn-sarjan Sunset Redin, joka on ihanan värinen, mutta niin liukas, että se jää läpikuultavaksi ja lähtee huulilta samantien. Sitä joutui lisäämään koko ajan, joten kekkasin sitten, että pohjalle jotain mikä kestää, sitten huulet paperiin ja päälle sitä "oikeaa" sävyä. Helpommalla pääsisi, jos ostaisi vain Besamelta sen oikeansävyisen huulipunan, niin ei menisi kymppejä hukkaan satunnaisia punia testaillessa. Eikös se ole niin, että mitä sitä hyväksi todettua vaihtamaan? ;P

      Poista
  3. Kauniita sävyjä, kyllä pinkki sopii sulle niin hyvin! Chanelista olen vain haaveillut (ehkä joku päivä), mutta itse olen tykästynyt kovasti NYXiin, vaikka edullinen merkki onkin. Se pysyy huulilla hyvin :) Aiemmin käytin vaan jotain Rimmelin halpiksia jotka lähti tosiaan ekan huikan aikana pois.. :D Nyt oon uskaltanut vähän nostaa hintatasoa - ja laatua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyx kestää hyvin paikallaan joo, mutta huomasin tuon punaisen kanssa, että syödessä se lähti kokonaan. Helposti "nuoltavissa" pois koko huulipuna ja vaalea lähti ihan kokonaan kahvilla käydessä, ei jäänyt edes reunarantuja jäljelle :D

      Jännä juttu tässä on, että miehän en edes haaveillut Chanelista, mutta kun se hylly oli aikoinaan jo Lappeenrannassa hyvin lähellä YSL:n hyllyä (josta ostin siis valokynän),niin kävin katsomassa ja ai että kun oli herkullisia värejä. En vielä silloin viime vuoden toukokuussa raaskinut ostaa mitään, mutta sitten talvella kun tuli tilaisuus, niin ostin sitten tuon Extatiquen ja nyt keväällä sen, joka olisi pitänyt valita jo silloin talvella :) En minä muuten merkkiä katso, mutta kun aloitin H&M:n huulipunalla, jonka kesto oli sellaista, että älä nuolaise tai katoaa, niin totesin, että pakko testata jotain, minkä pitäisi edes teoriassa kestää.

      Poista
    2. Joo ja Rimmeliäkin tuli siis kokeiltua, Apocalips-huulimaalin muodossa. Siinä oli ihana pigmentti, mutta se lähti karkailemaan juonteita pitkin, joten ei ole paljon (=kerran) tullut käytettyä.

      Poista
  4. En ole raaskinut koskaan ostaa kallista huulipunaa, vaan suosin aina edullisempia vaihtoehtoja. Sama pätee yleensä kaikissa ostamissani meikeissä. Tai sitten yritä löytää laadukkaampia meikkejä alennuksista. Aika vähän tulee käytettyä huulipunia, sillä arkailen vieläkin niiden käytössä ja pelkään sen olevan hetken päästä pitkin poskia :D

    Haluaisin itsekin kokeilla joskus noita Nyxin huulipunia ja meikkejä, mutta en ole vielä ehtinyt perehtymään kunnolla niihin. Täytynee etsiä tietoa ensin muiden blogeista, mitä kannattaisi ostaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin käytän yleensä markettimerkkejä, mutta ripsivärejä olen metsästänyt kalliimmilta merkeiltä alessa, esim. jos Lancomea saa 19.90€/kpl hintaan, niin ostan ennemmin sitä kuin L'orealia 17.90€/kpl hintaan. Kaikki meikkivoiteet on edullisia, koska kalliimmistakaan ei tahdo löytyä tarpeeksi vaaleaa sävyä ja Fit Me on hyväksi todettu :)

      Huulipunia tuli tosiaan kokeiltua edullisiakin (H&M:llä oli ihana sävy, mutta ei kestänyt sitten alkuunkaan huulilla Rimmelin huulimaalista puhumattakaan), mutta ne joko lähti samantien tai olivat pitkin poskia, joten niissä ei tosiaankaan uskaltanut lähteä minnekään ihmisten ilmoille, jossa ei ole peilin ääressä. Siksi minäkin arkailin pitkään huulipunia, mutta nyt kun tuli ostettua pari laadukkaampaa, jotka kestää paikallaan (huom. ilman rajaustakin!), niin on tuo pelko poistunut ja uskaltaa huoletta kuljeksia kaupungilla huulipunan kanssa. Löytyisipä halvalla oikeasti kestäviä huulipunia, mutta kun kerran löysin sellaisen joka kestää, niin ei tee mieli heittää aina 8-10€ hukkaan halpispunien kanssa, jos ne ei kestä paikallaan.

      Nyxin nuo lip creamit on ihan hyviä, mutta itellä ainakin ne haalistuu nopeasti, jos jotain juo. Paikallaan ne kestää erinomaisesti, kuivattaa hieman huulia, mutta ei massiivisesti jos ei kärsi kuivista huulista entuudestaan.

      Poista