Shoe Love

Minulla on aika paljon kenkiä, mutta verrattuna moniin muihin naisiin, niitä on oikeastaan (mekkojen määrään suhteutettuna) aika vähän. Omistan yhdet ainoat tennarit/kävelykengät, viidet ballerinat (joista yhdet pitäisi heittää pois, koska pohja on rikki, mutta en raaski), kolmet kokomustat korkokengät, yhdet punaiset korkokengät, yhdet normaalit sandaalit, yhdet korolliset sandaalit, joita käytin työkenkinä ja aika monet talvi- ja syyssaappaat, kaikki mustina. Koska vaatekaappini on täynnä väriä, kaipailee kenkäosastokin väriä, koska näyttäähän se nyt vähän hoopolta laittaa hempeän vaaleanpunaisen asun kanssa mustat simppelit City-Marketin korkkarit.

Ostoslistalla roikkui pitkään kevät- ja kesäsäille paremmin sopivat kumpparit, jotka ostin Kappahlista. En voinut vastustaa niiden kukkakuviota ja olin katsellut niitä aiemminkin, mutta polttavampi aihe ostoslistalla oli ihan puhtaasti mieliteko, värikkäämmät syksyynkin sopivat kengät, joissa ei ole peep toeta. Minulla on entuudestaan Pinup Couturen kirkkaanpunaiset korkokengät, jotka onkin näkynyt täällä blogissa varsin usein, ja sen lisäksi suuret rakkauden aiheet ja murheenkryynit, eli mustat Lola Ramonat, joista molemmista varpaat pursuilee pilkistää sirosti ulos. Minähän rakastan Lola Ramonan kenkiä, koska 1. ne ovat aitoa nahkaa ja 2. persoonalliset (ja 3. norjalaista tuotantoa, vaikka eiköhän nämäkin teetetä jossain Aasiassa), joten olen pitkään kaavaillut tuovani niitä lisää vaatekaappiini. Vitkuttelin pitkään tämän mieliteon kanssa, koska aina jostain tuli suurempi mieliteko, mutta kun kaupunkiin oli tulossa Lola Ramonan kenkiä myyvä liike, tiesin, että nyt se tilaisuus tuli. Kahvihetki keskeytyi, kun näin naapuriliikkeen ikkunassa juuri ne kengät, joita olin jo yli vuoden kyylännyt. Liikkeen avauduttua kipaisin heti seuraavana päivänä hakemaan rakkaat poponi kotiin, minne ne kuuluvat.

Näiden aiemmassa postauksessa ohimennen piipahtaneiden kenkien kanssa ei kuulu mitkään muut sukkahousut kuin nuo kuvassa olevat Pamela Mannin Love-sukkahousut. Valitettavasti ne sanoivat heti näiden kuvien jälkeen sopimuksensa irti, kun niitä vessassa käynnin jälkeen jalkaan kiskoessani työnsin sormeni reidestä läpi ja vietin lopun vappuiltaa koko vasemman jalan kattavan saumapaon kanssa. Onneksi löysin myöhemmin jostain ketjuliikkeestä Love- ja Hope-teksteillä varustetut lähes samanlaiset sukkahousut, mutta en nyt valitettavasti muista oliko ne Lindexiltä, Kappahlista vai Sokokselta.

Nämä Angie-kengät ovat punaista aitoa mokkanahkaa, joiden väri on luonnossa ihan yhtä upea kuin kuvissakin. Tuossa rusetin kohdalla on pieni pätkä kuminauhaa, jonka kautta kengät sullotaan sujautetaan jalkaan ja sisällä kengissä päkiän kohdalla on vähän pehmuketta, että näillä on sitten hyvä sipsutella kaupungilla. Jalassa nämä ovat erittäin hyvät ja näillä on mukava kävellä, kunhan ei tarvitse kohtuuttoman pitkää matkaa lähteä taittamaan. Kyllä näillä baariin kävelee ja takaisin, jos seuraavan päivän saa lepuuttaa päkiöitä rauhassa.

Oli minulla ihan oikeitakin kenkätarpeita noiden punaisten ihanuuksien ohella. Ne ainoat tennarini, rakkaat Guessini, alkavat olla siinä pisteessä, että nekin sanovat pian sopimuksensa irti. Muuten hyvässä kunnossa olevien kenkien pvc-osio on vähän kärsinyt ja oikean jalan ulkosyrjä on revennyt, joten olen etsinyt uusia samantyylisiä kenkiä, mutta ikävä kyllä kaikki popot kaupoissa on joko ylettömän urheilullisia "muotilenkkareita", joita ei vaan voi yhdistää mihinkään muuhun mekkoon tai hameeseen kuin sporttiseen skater-mekkoon, tai sitten sellaisia perinteisiä tennareita, jotka ei vaan sovi jalkaan. Sovitin kivoja punaisia Converseja, jotka näyttäisivät hirveän kivalta fiftarityylissä, mutta jotka olivat jalassa epämukavammat kuin monet korkokengät. Kuopiossa asti käytiin ostoksilla ja vaikka sinne hujahti kolmisen sataa euroa, ei mukaan tarttunut yksiäkään kenkiä. Pitänee kävellä vanhoilla, kunnes jostain löytyy tarkat kriteerit täyttävätuudet yksilöt.

No, en minä ihan vajaaksi ole jäänyt kenkätarpeen kanssa. Tarvitsin myös uudet kevät-/syyssaappaat/-nilkkurit, jotka löysin ihan vahingossa Pelastusarmeijan kirpparilta kahdella eurolla. Mikä parasta, taisin ostaa ensimmäiset vintagekenkäni.

En osaa ajoittaa näitä, että miltä vuodelta nämä ovat, mutta googlatessani löysin sen tiedon, että Desiréen kenkiä on ainakin valmistettu vuosina 1960-1969. Ainoat samanmerkkiset kengät, joita löysin netin syövereistä olivat juhlakenkiä 1960-luvulta, mutta veljen kanssa pohdittiin, että nämä saattaa olla vähän tuoreempaa mallia. Jos joku osaa heittää paremman veikkauksen, saa kertoa.

En yleensä välitä ruskeasta, mutta koska nämä olivat selkeästi vintageksi laskettavat kengät, tyyliin sopivat, hyvänmalliset, oikeankokoiset ja aitoa nahkaa, kotiutin nämä edullisesti. Vaikka ulkopinta näissä onkin vähän kulahtanut, ovat nämä muuten hyvässä kunnossa ja ruskealla lankilla ja uusilla pohjallisilla näistä saa ihan kelvot kengät ensi syksyyn.

Oletteko te tehneet kenkäostoksia viime aikoina, tai onko sellaisiin tarvetta? Kumpi on teille tärkeämpää kengissä: hinta vai laatu?


In English:
I have plenty of shoes, but compared to other women not all that many. I've only got one pair of sneakers for walking, a few ballerinas, few heels and the rest are mostly winter boots. I've been in need of a new pair of sneakers, since my old Guess shoes are about to break, but I haven't found any. The only shoes I have found were new cute floral rubber boots and something I didn't actually need, but what I've wanted for a loong time - new heels by Lola Ramona.

For the last year or so I've been dreaming about new Lola Ramona heels, but somehow I never managed to add them to my shopping cart until a store, which sells specifically Lola Ramona's shoes, came into town. That's when I barged in and bought these beautiful red Angie heels, which are absolutely gorgeous. I can't imagine it took my this long to buy something I've wanted for such a long time!

I love Lola Ramona, because their shoes are usually genuine leather - I hate paying insane amounts of money for faux leather shoes that don't have any of the great qualities real leather has - and because they are so personal and funny. If I can choose, I will always buy real leather, and that's how I ended up buying these boots.

These boots are genuine leather, made in Finland (really rare these days!) and most likely vintage. I don't know which era these are from, but other shoes from the same brand were placed in the 60's, so I would assume these are from around 60's-70's. I don't really care how old these are, but if someone has a better guess, let me know.

Eitherway these boots are a find, because they're genuine leather, made in Finland and they only cost 2 euros. The outside isn't in perfect shape, but there's nothing wrong in the inside. New insoles, a little bit of shoe polish and these boots are ready to wear for next autumn!

Do you have any need for new shoes, or do you mostly buy shoes because you simply want them? Which is more important: price or quality?