Yet another VoH - Cream Tea Rose Dress

On aika nauttia kesän viimeisistä päivistä, ulkoilla, kuljeskella upeassa kukkamekossa kaupungilla ja olla vain yksinkertaisen fabulous. Lämpöä 24 astetta, eli juuri sopivasti, ei liian kuuma eikä kylmä, taivaalla ei ainoatakaan pilveä ja tuulikaan ei piinaa kellohelmoissa kulkijaa.
Yllä on tänään Vivien of Hollowayn Cream Tea Rose Dress, eli kukkamekkoa parhaimmillaan. Vähän on mummolan verho fiilis, mutta näin upean mekon kanssa saakin olla. Vintagetyyliä parhaimmillaan - samaa mieltä oli myös viikolla kaupassa törmäämäni vanhempi rouva, joka kertoi kulkeneensa lähes samanlaisessa mekossa 50-luvun loppupuolella. Eli onnistunut valinta siis, ja koska on niin onnistunut, lätkäistään tähän kuvia koko viikon (ja vaikka seuraavankin) edestä.

Ihme ja kumma poikaystävä suostui kuvaajaksi ja kuvasimmekin monessa eri paikassa ympäri kaupunkia. Ukonturjake onnistui ottamaan poikkeuksellisen paljon poikkeuksellisen hyviä kuvia enkä minäkään näyttänyt jokakuvassa lobotomiaan joutuneelta. Sää tosiaan helli ja kuuma ei ollut, vaikka helmojen alla oli kaksi tyllihametta. Toinen Samsin kermanvaalea ja toinen Lady Vintagen lyhyt shampanjanvärinen. Värillä ei ollut tosin niin väliä, koska lyhyt on vain antamassa lisämuhkeutta helmoille. Kahdella pitkällä tyllillä en viitsinyt lähteä pyöräilemään, olisi voinut olla jo turhankin tuuheat helmat siihen hommaan.

Kuvia otin parilla eri tyylillä, kahdella eri vyöllä. Vaaleanpunainen rusettivyö (ensimmäinen kuvasarja) on Collectifilta ja rakastan sitä aivan älyttömästi. Ihan vain tätä mekkoa varten ostin sen muutama viikko etuajassa, ja vaikka värisävy ei tämän kanssa osu täysin yksiin, näyttää se todella hyvältä mustien mekkojen kanssa. On ollut käytössä töissä ja kehuja kerännyt sekin.
Punainen vyö on Pinup Couturen ja sitä onkin täällä näkynyt. Se kuuluu Birdie-mekkoon, mutta käytän sitä useammin kaikkien muiden vaatteiden kanssa.

Olemukseni kun tajusin, että takana olevassa violetissa puskassa oli varmaan 50 mehiläistä.

Collectifin English Rose-korvikset, joita minulta löytyy myös punaiset ja valkoiset.

Viimeisimpänä otettiin kuvia myös ilman vyötä, koska kumma kyllä tämä mekko istuu eri tavalla kuin muut VOH:in mekot (sen ei tosin pitäisi yllättää, koska vastaan on tullut eripituisia helmoja, pitempi torso ja sitä rataa). Tässä on pienempi rintamus, joten ensimmäistä kertaa koskaan Vivien of Hollowayn mekkokuvissa minulla ei näy rintaliivien olkaimet!
Siksi tässä blogipostauksessa on pari kuvaa takaperinkin, että mitään muuta merkitystä niillä ei ole kuin lesottaa, että mekko kestää päällä ilmankin. Tosin tarvitsen edelleen vähän enemmän täytettä kuin omasta takaa löytyy, mutta se on jo iso etu, ettei tarvitse käyttää aina jotakin niistä kolmesta bombshell-rintaliivistä, jotka omistan. Nyt voin käyttää niitä neljänsiä, jotka olivat liian pienet muihin VOH-mekkoihin, höhöhö.

Näissä mekoissa on kaikissa sama malli, mutta jostain syystä (materiaaliko?) joissakin on himpun eri leikkaus. Punainen ja navy puuvillasatiininen mekko istuu samalla tavalla, mutta esim. kuppikakkumekko on väljempi. Pilkulliset mekot on muita pitempiä ja punapilkullisessa mekossa on vieläpä pari senttiä pitempi torso kuin muissa. Tässä roikkui langanpätkiä helmoissa, mutta onneksi olivat irrallisia, eikä niin että sauma on purkautumassa jo ennen kuin olen ehtinyt mekkoa päälle vetää.
Joten... vaikka aina hehkutan, että tietää mitä ostaa, kun tilaa Vivieniltä niin on näissäkin eroa. Johtuuko siitä, että mekot ommellaan-ommellaan eikä tehdä tehtaalla? Who knows.

Käytiin myös Tallikahvila Kinskissä, koska pitihän poikaystävä tutustuttaa uuteen suosikkipaikkaani. Omistaja on herttainen ja viime viikolla vitsailtiinkin, että kanta-asiakkaille pitäisi olla omat mukit. Pitäisikö viedä söpö fiftarimukini tuonne, niin olisi enemmän käyttöä kuin kotona? :D

Tallikahvilassa käynti oli myös sinällään ajankohtaista (tai oikeastaan ei), koska kävin eilen ratsastamassa(!). Viimeksi olen istunut hevosen selässä 12 vuotta sitten kasiluokalla, kun oli koululiikuntapäivä. Vuohimäessä oltiin silloinkin ja silloin saatiin istua hurjat puoli tuntia kaakin kyydissä ja pitää ohjista kiinni, nyt piti tunnin aikana tehdä muutakin kuin keinua selässä ja kuvitella, että osaa jotain.
Sanonpa vain, että innokkaalla teinillä ja epävarmalla aikuisella on iso ero. Vaikka sellainen 600kg ero.

Toisin sanoen olin aika paskat housussa, kun juurikin sen laiskan keinumisen jälkeen piti ravata. Kumpparit ei kestäneet kunnolla jalassa, ei minkäänlaista jalkatuntumaa, jalustimet lähti jalasta, asento väärä, jalat on spagettia... Eli ihan perusensikertalainen kyseessä :D
Kunhan korjailin asentoani jonkin verran, ei jalatkaan enää tuntuneet siltä kuin olisi pitänyt vääntää ne solmuun länkisääriksi, ja takalistokin taisi säästyä mustelmilta. Kaakki olisi kyllä voinut olla nakkelematta niskojaan, niin ei olisi tarvinnut rystyset valkoisena ohjista pitää kiinni (vaikka se taisi olla nimenomaan syy niskojen nakkeluun). Vauhtiakaan ei tarvinnut kannustaa kun hepo lähti liikenteeseen omia aikojaan nähdessään, että edessä menevät ottivat vauhtia. Vähän jäi siis tämä "minulla on tämä paska hallussa"-fiilis saamatta.

En tiedä onko ratsastus ihan oma juttu, varsinkin kun yksi tunti rokottaa 30€. Eilen jalat kipeänä sängyllä maatessa mietin, että taidanpa jättää tuohon, mutta nyt kun jalat särkee edelleen ja ensishokista on päästy yli, harkitsen, etten heitä vielä kuokkaa kaivoon vaan annan tälle uuden mahdollisuuden. Jospa sitä kokeilisi toisen kerran paremmilla kengillä ennen kuin tyrmää koko homman - saa ratsastaessa ainakin maailmanluokan jalka- ja pyllytreenin jos ei muuta.