Melkein-Erakon hammasvaivat ja huvitukset

Tänään oli se kauan odotettu päivä, kun pääsin pitkästä aikaa hammaslääkäriin. Monet ihmiset vihaavat hammaslääkäriä huonojen kokemusten takia, eikä minullakaan ole hyviä kokemuksia.

Kun haljennut hampaani kärsi kamalasta kivusta, juurihoitoa tekevä hammaslääkäri naputteli sitä ihan urakalla ja hyvä etten nähnyt tähtiä. Kun paikkani irtosi päivää ennen penkkareita, teki ulkomaalaistaustainen hammaslääkäri toisesta etuhampaastani majavahampaan, jollainen se on vielä näin seitsemän vuotta myöhemminkin. Jäi viimeiseksi julkisen puolen hammashoidoksi minun osaltani ja vaihdoin yksityiselle.
Viime kerran kävin hammaslääkärissä 2012 ihan perustarkastuksessa ja hammaskiven poistossa, joka oli niin kamala operaatio, että se sattui ihan helvetisti kroonisesta ientulehduksesta kärsivän suussa, suu vuoti verta kolme tuntia enkä oikein kyennyt puhumaankaan ja etuhampaitakin kiristi viikon jälkikäteen. Ei ollut mukava operaatio ja siksi vitkuttelinkin tämän vuoden helmikuuhun asti ennen kuin tilasin uuden ajan. Oli pakko, koska oltuani kolme viikkoa kipeänä litkin 5-10 kuppia teetä päivässä ja se näkyi hampaissa. Hammaskivet oli värjäytyneet ruskeiksi, eikä se lähtenyt Oral B:n tahnalla toisin kuin hampaiden kellertävyys.

No, tänään voin sanoa saaneeni parasta palvelua koskaan hammaslääkärissä. Menin tarkastukseen ja ajattelin, että tietääpähän varata ajan kun on ensin kurkannut suuhuni, mutta kun kerroin mistä on kyse, hampulilääkäri totesi että tehdään sen verran kuin keretään. Eli kaikki.
Lähti hammaskivet, ienpussit tyhjennettiin, värjäymät hiottiin ja hampaat kiillotettiin. Meni nohevat 35minuuttia, hintaakin vähemmän kuin odotin ja lähdin melkeinpä Pepsodent-hymyllä pois. Omat hampaani ovat riittävän valkoiset, että uskaltaa hymyillä (=irvistää) niin, että hampaat näkyy.
Ei tarvitse edes photoshopata!

Tällaisella asulla olin liikenteessä. Mekko keräsi kehuja hammashoitajilta ja ihan aiheesta. Taitaa olla uusi suosikkini :)

Ensi kerralla en odota kahta ja puolta vuotta ennen uutta hammaslääkärikäyntiä. Ehkä tämä krooninen ientulehduskin joskus lähtee, mutta se on yhtä todennäköistä kuin kroonisen nuhani äkillinen katoaminen. Not gonna happen.

Hammaslääkärin jälkeen kävin kaupungilla veljen kanssa ja lupasin viedä kahville, jos räpsäisee päivän asukuvat. Tässä on tämän päivän asua, joka keräsi kehuja hammashoitajilta, jotka kyselivät kovasti mistä näitä saa. Yleensä olen vastannut kyselijöille, että netistä, mutta onko se vähän töykeää/ylimielisen kuuloista? Pitäisikö vain vastata, että Iso-Britanniasta?

Harmittaa, ettei tylli näy alta kuin tarkoituksella näyttämällä, koska se antaa asuun kaivattua pehmeyttä. Joku päivä lyhennytän helmaa sen verran, että tyllin saa halutessaan vilahtelemaan helman alta.

Dress & Belt Vivien of Holloway
Bolero & bracelet Collectif
Petticoat Hell Bunny
Necklace From Paris with Love

Harmittaa myös, ettei käsikoru näy kuvissa kunnolla ja silloin, kun näkyy, on väärä puoli esillä :D Perhanan koru, kun ei ole kuvia molemmilla puolilla. Ostin tuon tosiaan jo kauan sitten ihan ekalla tilauksella Collectifilta, kuvia on tässä postauksessa. Unohdin sen laatikkoon ja löysin tänään ja eikös äiti kysellyt, että onko uusi. No ei, kun se unohtui laatikkoon ihan niinkuin Cubukselta ostettu helminivaska, joka ei sovikaan niin hyvin yhteen mekkojani kanssa kuin luulin. Korurasiakin ammottaa tyhjillään, koska olen liian laiska siirtämään rihkamaani sinne, vaikka paremmassa kunnossa säilyisivät siellä kuin työpöydän laatikon pohjalla pyörimässä. Vasta tänään huomasin että korutelineessä roikkuneista äidiltä saaduissa turkooseista korviksista toinen oli pudottanut kivensä. Ja eihän sitä mistään löydy.

Ostin myös tänään vaakaan patterit ja kauhukseni katsoin lihoneeni 2-3 kg. Sitten mittasin itseni ja pohdin, että minnehän nekin kilot on menneet, kun eivät olleet ainakaan sinä hetkenä vyötäröllä. Kaipa sitten persuksiin, jossa niistä ei onneksi haittaa ole, mutta kaipa se pitää kesäksi talvivarastot karistaa tänäkin vuonna. Tosin se ei onnistu kahden munkin päivävauhdilla (nämä hammaslääkärin jälkeen), mutta huomenna on päivä uusi!

Alkava kevät saa minut pirteämmäksi, eikä enää riivo juosta porukoilla maanantaista keskiviikkoon. Saanpahan liikuntaa koiran kanssa ulkoillessa ja röhönauruja, kun bussipysäkillä viereen istuu töistä krapulansa takia lähtenyt keski-ikäinen mies, jolla on hirveä puheripuli. Luulee minua artistiksi niin kuin Ikaalisen aikainen stalkkerini (jep, sellainenkin oli olemassa, körötteli aina autolla lähistöllä ja sniikkailin vieraiden talojen pihasta livohkaan, ettei näkisi missä asun), sen jälkeen taikkarilaiseksi ja lopulta alkaa puhua siitä, että on lapsenmielinen, mutta ei hullu, että on saanut vaimosta pidettyä huolta, lapset aikuiseksi ja lapsenlapsiakin. Hyvä niin, itsehän olen työtön lurjus, joka ei ole saanut elämässä mitään aikaan ja lapsenmielinen itsekin. Hyvä tietää, että oman elämänsä Peter Panitkin pärjää tosielämässä.
Bussissa seuralainen ehdottelee päiväkaljoille menemistä ja sitä, että voisin koiran sijaan ulkoiluttaa häntä. Ei siinä mitään, mutta äiti olisi voinut suuttua jos olisin jättänyt menemättä. Kutsun Kerimäillekin sain sen flirttailun ohella, että pitää punapäistä ja vapailla markkinoillakin on. Oh, dat catch.

Ja ei, en pitänyt miestä hulluna, koska pidin seurasta, siitä että edes joku puhuu ja suomenpystykorvia koskeva keskustelukin oli jees; sympatiat sillä, että puhuu oman räksyttäjänsä lopettamisesta, kun ei jaksa enää sohvalle nousta viereen. Joten ehkäpä olen itse vain se tärähtänyt tässä asiassa, kun tuollainen seura on niin mukavaa, että siitä pitää kirjoittaa nettiin. :)

Rakkaudella,
Melkein-Erakko