Savo on kehitysmaa

Nyt kun Paawon lähdöstä alkaa olla viikko, voisi olla ihan hyvä aika käydä viime viikon touhut läpi. Heti alkuun mainittakoon, että Paawo siis raahasi luistimensa Tampereelta toiselle puolelle Suomea. Yhden ainoan luistelukerran takia. Jäällä oli (ylläolevassa kuvassa) kymmenen senttiä vettä, oli plussaa, märkää ja luistimetkin tuppasivat uppoamaan sulamassa olevaan jäähän. Mutta tulipahan luisteltua, niin ei vituta puoliksikaan niin paljoa kuin että ei olisi luistellut kertaakaan tänä talvena.

Keskiviikkona kävimme elokuvissa katsomassa Fifty Shades of Greyn. Leffa oli parempi kuin kirja ja kaikki kirjan tökeröt kiusalliset kohtaukset oli juuri sopivan humoristisella tavalla kiusallisia elokuvissa.
Alussa laskettiin monta kertaa hörähdetään elokuvan aikana, mutta kun viisitoista ylittyi ensimmäisen puolituntisen aikana, niin jäi lopulta laskematta. Saatiin sitä mistä maksettiin: alaston miesperse näkyi ja vilahti vähän ylimääräistäkin karvan juuresta. Ehkä sitä nyt jaksaisi lukea sen kolmannen kirjan loppuun saakka.

Ennen elokuvaa hortoilimme kaupungilla, kävimme kahvilla ja totesimme, että asustin punaiset Collectifin pöksyni näyttämään ratsastushousuilta. Totesin jälkikäteen, että se johtuu saappaista. Olen jotenkin mieltynyt punaiseen, joten ei haitannut, vaikka näytin kävelevältä... mansikalta?

Käytiin myös suosikkikahvilassani Cafe Alegriassa herkuttelemassa. Paawo otti epic fail tiramisukakkua, joka ei maistunut yhtään tiramisulle, oli kärpäsenpaskan kokoinen ja tehty ilmeisesti tiramisunmakuisesta rahkasta, vaikka yhtä helppoa olisi ollut tehdä se oikeaoppisesti suosiolla vain mascarponesta, munista ja mantelilikööristä tai -uutteesta ja vaikka cappuccinojauheesta. Anteeksi, olen tässä kamala pilkunviilaajanatsi, mutta kun tiramisu on niiiiiin helppo tehdä edes sinnepäinkin.

Itse otin porkkanakkua, joka oli niin iso palanen, että siitä liikeni Paawollekin. Olisi ollut melkoinen ällömakea pakkaus, kun otin vaahtokarkkikaakaotakin. Alegriasta saa niin hyviä kahveja ja kaakaoita (Reilun Kaupan/luomu), ettei haittaa, vaikka leivokset onkin vain sinnepäin. Maistuuvatpahan kotitekoisille ja tunnelma on sopivan herttainen.

Torstaina tosiaan luisteltiin ja oli kyllä niin sad, että jää ne kaikista surkeimmat kuvat julkaisematta. Märkää oli, vettä riitti ja suurinta hupia oli katsoa, kun iso mies huvitti tytärtään luistelemalla heti ensitöikseen sen kymmenen senttiä syvän järven läpi "WIHIII!"-meiningillä. Hyvä tietää, etten ole ainoa lapsenmielinen.

Perjantaina paistettiin kotonakin herkkuja, eli sitruunamangokuppikakkuja, joista ohje tulee tänne kunhan jaksan. Paawo sitä jo kaipaili ja itsekin tekisi mieli paistaa lisää, olivat niin hyviä. Olen niitä jo pari kertaa tehnyt ja menevät kuin kuumille kiville. Saavat ihmiset myös hilpeäksi, kuten kuvista näkyy. Hyvä ruoka parempi mieli!

Joo, meillä on vielä joulukoristeet ikkunassa.

Päätettiin myös käydä keilaamassa porukalla, kun kukaan ei ollut pitkään aikaan käynyt. Paawon mielestä Savo on kehitysmaa, koska keilahalleissa joutuu maksamaan kenkävuokran erikseen ja rata-aikaa varataan yleensä tunti kerrallaan (eikä esim. 20min, mutta eipä tullut kysyttyä onnistuisiko). Toisekseen täällä on vain kaksi keilahallia ja toinen oli saanut vähän poikittaisia arvosteluja, joten pysyttiin vanhassa tutussa Pietari Kylliäisissä.

Kun kysyttiin nimiä, niin Paawo päätti trollata. En tiedä luuliko vastaanottovirkailija meidän olevan humalassa vai pitikö nainen meitä ihan kaheleina, mutta näillä pelattiin. Paawolla ei mennyt eka kierros ihan nappiin, minä taas kusin kakkoskierroksella ensimmäistä kertaa, jätin aina yhden keilan pystyyn keskelle rataa ja pikkuveljeä laskuvehje huijasi, koska hän heitti edellisen kierroksen viimeisenä kaksi paikkoa ja ylimääräiset heitot, mutta ei saanut pisteitä kummastakaan :D Voitti silti.

Keilaamisen jälkeen pelattiin Alfapetiä, jonka voitin riuhtomalla sanasta TYÖ 64 pistettä. Osuin nelinkertoimelle ja tyhjensin pelilautani kolmella kirjaimella, kahdella mustalla ja nuolella. Että olenkin epeli.

Pelattiin myös viime lauantaina sukulaisten kanssa Alfapetia ja voitin senkin. Eivät muut naiset oikein ymmärtäneet, että sanoja voi tehdä alaskin päin ja setä puolestaan yritti inttää, että MIG on hyväksyttävä sana, koska se tarkoittaa hitsaustyyliä ja venäläistä asetta. Toisaalta viimeksi hyväksyttiin HIV ja FBI, että kaipa se pitää katsoa joka kerta erikseen ja päättää mitkä hyväksytään ja mitkä ei. Cd herätti jonkin verran mielipiteitä, koska on niin vakiintunut käyttöön, eikä sille ole oikein sopivaa vastinetta. Jos joku keksii järkevältä kuulostavan suomenkielisen nimikkeen sille, niin saa kertoa vastaisuuden varalle.

Sunnuntain tullen kotimatkalle lähtenyt Paawo totesi jälleen, että Savo on kehitysmaa. Jos se ei riitä, että elokuvateattereihin ostetaan liput vasta puoli tuntia ennen esityksen alkua, etukäteen ei voi varata, bussissa ei ole vessaa, eikä kuljettaja muista avata pitkänmatkalaisille matkatavarasäiliötä puhumattakaan siitä, ettei niitä keilakenkiä saa samaan hintaan kuin rataa, niin sepäs vasta mukavaa onkin kun sunnuntaina kulkee tasan yksi vuoro Savonlinnasta Tampereelle niin bussilla kuin junallakin. Vessaan ei vaihtoyhteyden välillä pääse, koska naistenvessa on suljettujen kaltereiden takana ja invavessan lukko on rikki.
Savo on kehitysmaa.

P.S. Jos jotain unohtui listasta, niin kommentteihin saa lätkäistä omia kokemuksia.
P.P.S. Minua kutsuttiin savolaiseksi taskulaskimeksi, kun Lippakioskilla 19-vuotiaana ollessani kirjoitin pahvilautaselle kaikkien tuotteiden hinnat. Se auttoi muistamaan paremmin mitä on tilattu ja mikä maksaa mitäkin, mutta aiheutti hilpeyttä etelän miehissä.