Mitä tuhmat aikuiset saa joululahjaksi?

Joulu alkaa olla käsillä, joululahjat on paketoitu ja jouluruoatkin tehty. Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa itse porkkana- ja lanttulaatikkoa ja ai että kun tuli hyvää! Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa kinkkua ja tämänvuotisesta tuli vielä parempaa. Tein myös piparit itse ja niistäkin tuli hyviä, riisipuurosta puhumattakaan. Kaikki maistuu paremmalta, kun on tehnyt itse.

Meillä on ollut tapana viettää joulua perheen kanssa, minä oman ja poikaystävä oman. Joskus raja perheiden välillä on vähän liiankin selkeä, mutta meillä on silti ollut tapana käydä aina joulupäivänä syömässä poikaystävän vanhempien luona. Hänen äitinsä on kokki, jolla on aina ollut tapana loihtia pöytä koreaksi - valitettavasti hyve, jota ei omilta vanhemmilta löydy.

Meillä elettiin jouluaatto pitkään pelkällä riisipuurolla ja riisipiirakoilla, tehokkaasti riitelyllä siivitettynä. Ennen kuin ryhdyin seurustelemaan siippani kanssa, ainoa toivo oikeasta jouluruoasta oli tapaninpäivänä, jolloin toivoimme veljen kanssa ajoittavamme jokavuotisen vierailun mummon luo niin, että pääsisimme syömään jouluruoan jämiä, sitä kun oli aina monipuolisesti ja riittävästi. Ei oikein toiminut, koska vanhemmat eivät halunneet mennä "norkoilemaan".

Monessa joulupöydässä kinkku on koko aterian tähti, mutta porukoilla sitä on tehty tasan kerran. Muuten meillä on ollut kaupan halvinta punaista kinkkua, jota ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua joulukinkuksi, koska se maistuu leikkeleeltä. Karjalanpaistia meillä on ollut aina (meille se kuuluu olennaisena jouluun), mutta sitäkin vasta joulupäivänä. Haisteltiin koko aattoilta uunissa kypsyvää karjalanpaistia kuola valuen, mutta ei päästy syömään.

Muutos tähän epämukavaan "perinteeseen" tuli muutama vuosi sitten, kun poikaystävä tuli meille jouluaattona omien isovanhempiensa luota tyytyväisesti ylensyöneenä ja iloisessa hiprakassa. Minä olin elänyt koko päivän pelkällä liian lyhyen aikaa keitetyllä riisipuurolla (sellaisella, jossa riisit ovat turhan irrallaan), joten kun poikaystävä kertoi mummonsa kysyneen, miksi en osallistunut jouluaterialle, pahoitin mieleni niin pahasti, että itkin katkerasti koko joulun, kaikki kolme päivää. Seuraavana vuonna päätin, että nyt en enää itke sitä kun muut mässäävät. Osallistuimme veljen kanssa jokavuotiseen valitettavaksi perinteeksi tulleeseen jouluriitaan vaatimalla, että jouluaattona on saatava ruokaa, joka ei koostu pelkästä riisistä. Ostin itse valmiiksi viipaloitua harmaasuolattua kinkkua ja pitkän valittamisen jälkeen isäkin sai aikaiseksi tehdä karjalanpaistin niin, että sitä päästiin jopa syömäänkin jouluaaton puolella. Äiti riiteli perunoiden tarpeettomuudesta, mutta lopulta niitäkin saatiin pöytään ja vielä oikein viiniä ruoan kyytipojaksi. Kaikki oli hyvin.

Kunnes tuli seuraava vuosi. Ja sitä seuraava.

Tänä vuonna riidellään taas samasta asiasta. Enää ei tarvitse kuunnella vanhempien raivoamista joulukoristeista ja niiden sijoittamisesta, mutta ruoasta riidellään vieläkin. Ruokaa ostetaan, mutta äidille se perunoiden keittäminen on edelleen ylivoimaista ja isä ei vieläkään tahtoisi syödä ruokaa jouluaattona, mutta suostuu siihen pitkin hampain ja jupisten. Kun siinä yrittää tolkuttaa järkeä itsepäisten vanhempien päähän, riita on valmis ja syyttävä sormi osoittaa minua, joka haluaisin vain noudattaa perinteistä joulua. Veli ratkaisi asian niin, että pesee kätensä koko asiasta, syö kotonaan itsetehtyä ruokaa ja käy vain pyörähtämässä vanhemmilla sen verran, että lahjat avataan. Toki tähän vaikuttaa sekin, että joulu osuu lauantaille, jolloin molemmilla on omat saunavuorot, joihin täytyy päästä. Se tarkoittaa sitä, että perhejoulusta on turha haaveilla siinä mittakaavassa kuin olisin toivonut. Olisin halunnut tehdä niin kuin poikaystävä ja viettää perheen kesken samanlaista joulua kuin lapsena, jolloin kaikki oli hyvin, kun ei tiennyt paremmasta.

Dress: Vivien of Holloway

Cardigan: Lindy Bop

Belt: Pinup Couture

Shoes: Thrifted

Socks: Happy Socks

Avaudun tästä asiasta täällä, koska minä rakastan joulua ja haluaisin viettää sitä perinteiden mukaan olemalla koko päivän perheen kanssa, käymällä haudoilla, syömällä hyvin ja nauttimalla joulusta yhdessä. Tiedättekö, juuri sillä tavalla kun kaikissa lehdissä, mainoksissa, elokuvissa, televisio-ohjelmissa, blogeissa ja normaaleissa perheissä vietetään?

En odota mitään täydellistä kuvaston jenkkijoulua notkuvine pöytineen, övereine joulukoristeineen ja Jingle Bellsin tahdissa vilkkuvine jouluvaloineen, mutta olisi kiva, jos olisi edes jonkinlainen joulutunnelma, oltaisiin kaikki yhdessä ja syötäisiin hyvin. Ihan niin kuin lapsena, jolloin joulut olivat mukavia, saatiin paljon lahjoja, oli kuusi ja naapurin setä joulupukkikin kävi kylässä. Kun kasvoimme isoiksi, pukki ei enää käynyt, oikean kuusen pitäminen kävi liian vaivalloiseksi ja meille tuli tekokuusi, joulukoristeet vähenivät ja vanhemmat laiskistuivat. Mamma paistaa edelleen pipareita ja muita keksejä ihan överipaljon, mutta joulutunnelma on laskenut maan tasalle, koska vanhempien mielenkiinto ei enää jaksa ylläpitää joulukulisseja - juuri niitä, jotka lapsuuden muistoista ovat niin kovin rakkaita ja joiden perään vielä aikuisenakin haikaillaan.

Siksi tänä vuonna toivonkin joulupukilta vielä yhtä asiaa: voisitko suoda meille kaikille joulurauhan, että edes yhden kerran jouluaatto sujuisi niin, ettei kukaan pahoita mieltään?

Päätetään tämä Leevi and the Leavingsin laulun sanoin.

Ja me toivotamme ikävää, synkkää, kylmää, pimeää ja oikein surullista joulua!

P.S. Tiedän, että on paljon pahempiakin asioita kuin jokavuotinen riita ruoasta, kun sitä ruokaa kuitenkin on, mutta ärsyttää niin älyttömästi se, miten vaikeaa on edes yhtenä päivänä vuodessa nähdä vaivaa sen eteen, että kaikilla olisi mukavaa. Veljeni ehdotti, että tähänkin ongelmaan saa ratkaisun, kun perustan oman perheen, mutta valitettavasti se ei ole vielä vaihtoehto, joten sormet ristiin, että pukki kuulee tämän viimeisen toiveen ja huominen menisi kauttaaltaan mukavissa merkeissä. Vaikka meillä aina sovitaan viimeistään joululahjoja avatessa, olisi hyvä jos saataisiin se turhanpäiväinen riitely kuriin. Loppujen lopuksi tuhmat lapset saa risuja, mutta entä tuhmat aikuiset? Piiskaa?