Fatale & Swallows

Siitä on kuulkaa mennyt jo yli vuosi, kun Paawo on vieraillut viimeksi blogissa (ja ylipäänsä Itä-Suomessa), mutta tällä viikolla tähän kamalaan vääryyteen tuli viimein muutos, kun rakas serkkuni saapui vierailulle. Meillä on aina ollut koko blogihistoriani ajan tapana kuvailla yhdessä, eikä asiasta poikettu tänäkään vuonna vaan Paawon visiitti jätti minulle runsaasti materiaalia postausten tekemiseen. Aloitellaan ensimmäisen kuvauspäivän annilla, jolloin molemmille valikoitui päälle punaista.

Paawolla oli yllään herttaisen punainen asukokonaisuus, joka koostui Olivia Rougen sydänhameesta ja Collectifin Christie Swallow-neuleesta, minulla pari päivää ennen Black Fridayta ostettu The Pretty Dress Companyn Fatale-mekko ihanassa tartanprintissä. Talvisaikaan minuun iskevät tartan-printit ja olenkin kotiuttanut melkein joka vuosi jotain tartania ja tänä vuonna valintani kohdistui tähän Fatale-mekkoon.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla The Pretty Dress Companyn mekkoja, mutta niillä on ollut liian monesti vähän liikaa hintaa minun makuuni ja niin oli tämänkin Fatale-mekon kohdalla. TPDC:n sivuilla mekon hinta on 195£ ja vaikka Black Fridayn aikaan siitä olisi saanut -25% alennusta, minä löysin netistä vielä paremman tarjouksen. Mekko oli loppuunmyyty koossani The Pretty Dress Companyn ja monen muunkin firman sivuilla, ja googlaillessani löytyisikö sitä edes jostain, päädyin Fraülein Backfischin verkkokauppaan, jonka ainoa tästä mekosta jäljellä oleva koko oli juurikin se, joka puuttui kaikkialta muualta, eli minun kokoni UK10. Mikä vielä parempaa, hinta oli melkein puolet alkuperäisestä, 125€. En voinut uskoa silmiäni ja arvoinkin pari päivää onko hintaan joku koira haudattuna, mutta lopulta tulin siihen lopputulokseen, että ainoa syy mekon (alkuperäiseen verrattuna) alhaiseen hintaan, johtuu siitä, että se on viimeinen jäljellä oleva kappale. Lisäsin mekon ostoskoriin ja tässä sitä ollaan: unelmien tartan-mekko kaapissa roikkumassa, reippaaseen alennukseen ostettu ja vieläpä firmalta, jolta olen jo pitkään kuolannut mekkoja, kun niitä on niin paljon muissa blogeissa näkynyt. Alkaa sujua hyvin tämä uusien repro-merkkien testailu!

Toinen uutuus on tämä Voodoo Vixenin laukku, joka puolestaan on Black Fridayn ostoksia TopVintagelta. Ostin alennuksista kaksi laukkua ja vaikka olen käyttänyt toista enemmän, niin viimein pääsi tämäkin käyttöön ja siitä saakka onkin ollut käytössä. Laukku on tilava, mutta ei valtava (inhoan niitä isoja tote-laukkuja), siinä on pari lokeroa pikkutavaroille, se sulkeutuu vetoketjulla ja mukana tulee myös pitkä kantohihna, jolle ei tosin ole tarvetta omassa käytössä, koska tykkään kantaa laukkua kädessä. Siihen nähden koko on juuri passeli, että tänne ei voi ihan kohtuuttomasti työntää roinaa, mutta laukku syö ihan mukavasti järkkärin, ison lompsan ja Sokoksen hius- ja kosmetiikkaostokset. Bonuksena tänne mahtuu hattu ja huivi, joita en kuvissa käyttänyt, mutta jotka roikkuivat mukana siltä varalta, että jäädyn pihalle. En jäätynyt, mutta Paawo kyllä jäätyi räpsiessään minusta kuvia.

Aluksi en oikein ollut varma oliko tämä laukku hyvä ostos vai ei, koska kaipailin vieläkin jo toukokuussa hajonnutta Gussaccin laukkuani, jolle ostin tämän korvaajaksi, mutta nyt kun tätä laukkua on tullut käytettyä, niin voin todeta, että on. Laukku on juuri oikeankokoinen, kauniin yksityiskohtainen menemättä kuitenkaan överiksi ja vieläpä edullinen, koska sain -15% alennusta alkuperäisestä 44.95€ hinnasta, joka on sekin mielestäni varsin kohtuullinen. Toivotaan, että laukku kestää yhtä pitkään käytössä kuin edeltäjänsäkin ja mieluusti vielä pidempäänkin.

Dress: Fatale Dress in Tartan by The Pretty Dress Company

Cardigan: King Louie Heart Ajour

Belt: Thrifted (Gina Tricot)

Petticoat: Sams

Shoes: Tamaris (old)

Fatale-mekon alkuperäistä hintaa puolestaan mietin pitkään, että miten hitossa se on niin paljon kalliimpi kuin esimerkiksi Priscilla-mallin mekot, mutta se selittyi sillä, että:

1. mekko on vuorattu

2. siinä on luut rintamuksessa

3. helman alla on alushame, joka on varustettu tyllillä

Se nyt on sanomattakin selvää, että tämän hintaluokan mekot ovat laadukkaita, mutta ihan yllätyin siitä miten ylellistä materiaalia mekko on. En nyt tähän hätään löytänyt lappua kaiken sen helmassa olevan kankaan välistä, mutta uskokaa kun sanon, että kangas on laadukasta ja sitä on paljon. Siitä kertoo jo vähän sekin, että pelkästään tätä mekkoa kantava postipaketti painoi 1,4kg. Katsoin lähetyksen seurantaa pohtien tuleeko sieltä Saksasta sittenkin mekon sijaan kiviä, mutta ei - mekossa on vaan niin paljon kangasta, että se painaa kuin synti. Ei onneksi kuitenkaan tunnu siltä päällä, vaikka off-shoulder-lookin kanssa vähän epäröin, että lähteekö valumaan alas, mutta rintamuksen pehmeät muoviluut pitävät mekon paikallaan ja mekko istuu hartioista erinomaisesti, vaikka se onkin vyötäröltä himpun väljä. Isosta koosta oli Fraülein Backfischin sivuilla vähän varoiteltukin, mutta väliäkö tuolla, kun vyöt on keksitty.

Mekon mukana tuli muuten sellainen ohut vyö, jollaisia poikaystäväni kutsuu kissantalutushihnoiksi (lol), mutta tällä paksulla vyöllä vyötärö korostui paremmin, joten päädyin siihen. Helman alle työnsin toisen tyllin, mutta eihän sitä juuri huomaa, koska kangas on niin painavaa, että sen alla jykevimmätkin krinoliinit litistyvät littanoiksi. Mekossa on sivuilla tilavat piilotaskut, joissa sormet pysyivät ihanasti talvisäässä lämpimänä toisin kuin Paawolla, joka jäädytti sormensa kuvaajana toimiessaan ja loputkin vartalostaan kameran edessä ollessaan :D

Top: Christie Swallow Jumper by Collectif

Skirt: Olivia Rouge

Earrings & Necklace: Miss Katie Cupcake

Shoes: Ten Points

Ei muuten huomaa kuvista, että Paawo oli meistä kahdesta se, joka oli jäässä. Minä näytän kuin rautaputken nielleeltä, mutta rakas serkkuni on yhtä pirteä kuin neuleeseensa kuvioidut pääskyset :D Neule on Collectifin viime vuoden mallistoa oleva Christie Swallow Jumper, joka on ostettu alennuksesta. Neule on 100% puuvillaa ja sopii hyvin käytettäväksi sekä hameiden että korkeavyötäröisten housujen kanssa.

Suloinen sydänhame puolestaan oli joululahja Paawon entiseltä poikaystävältä, joka vielä silloin osoitti hyvää makua valinnallaan. (Seuraavan vuoden paskanruskeasta mekosta ei samaa voinut sanoa.) Se on Olivia Rougen tekemä ja suomalaista käsityötä, mutta ei valitettavasti kovin laadukasta sellaista materiaalin osalta. Hame on ohutta, läpinäkyvää, karheaa 100% puuvillaa, joka on rypistyy helposti ja takertuu kinttuihin ilman tylliä, mutta ainakin Paawolle 60cm pituus on juuri loistava. Ommeltyö on hyvää, mutta materiaali on niin kehnoa, että sen jälkeen kun hinnat nousivat monta kymmentä euroa, ei näitä ole paljon tarvinnut katsella.

Minulla itselläni on kaksi Olivia Rougen puuvillahametta ja tyllihame, enkä ihan hirveästi arvosta sitä että satiinihameeni helma roikkuu epätasaisena ja että neppari poksahtelee omia aikojaan auki jatkuvasti. Eikä se sinisen hameen ryppyyntyminenkään ihan hirveästi mieltä ilahduta ihmisellä, jolla ei ole silityslautaa, puhumattakaan siitä, että tyllihameeni on revennyt normaalissa käytössä kolmesta eri kohtaa, rapisee ja sähköistyy varsinkin talvikäytössä. Olen iskenyt ihan mukavaa kipinää vaatehuoneen pimeydessä aina välillä.

Jos ei nyt mennä murmatuksen puolelle, niin Paawo on osoittanut tässäkin tapauksessa parempaa makua kuin minä. Hän on ostanut hameensa sellaisissa väreissä ja printeissä, että niistä on käyttöä pitkäksi aikaa toisin kuin minä, joka ostin epämääräisen värisen sinisen hameen, jota olen käyttänyt vain muutaman kerran ja satiinihameen, jonka edessä on muiden vikojen lisäksi koiran kynnestä jäänyt pitkä suora rantu, joka näyttää ylimääräiseltä saumalta. 

Olenko muuten sanonut, että Paawo on muutenkin jonkinasteinen tyyli-ikonini? Olen kankea ja yksitoikkoinen kuvattava, joka valitsee aina sen paikan, jossa taustalla on roskis/tolppa/kyltti/omat vaatteet (huomaatte kyllä mitä tarkoitan, kun katsotte vähän kuvia), mutta Paawo on kameran edessä luonnollisempi ja ennen kaikkea luovempi taustan ja asentojen kanssa. Yleensä otamme kuvia minusta ensin, mutta taktisempaa on ottaa kuvia ensin Paawosta, koska sitten pääsen matkimaan häntä :D

Ulkona oli pilvistä ja hämärää, joten otimme muutaman kuvan myös sisätiloissa. Minä pyrin aina neutraaleja taustoja vasten, jonka takia ne WC-kyltit sitten kummittelee siellä taustalla, mutta Paawo pystyy poseeraamaan keskellä aulaakin oikein hyvin, kuten kuvista näkyy.

Tästä tuli nyt melkoinen kuvapläjäys, mutta oikeutin tämän kuvatulvan sillä, että meitä on kaksi ja edellisestä yhteispostauksesta on aikaa niin kauan, että nautitaan siitä nyt täysin siemauksin. Sunnuntaina oli tädin 60-vuotisjuhlat ja siihen nähden, etten ollut nähnyt monia serkkujani vuosiin, pitäisi olla iloinen, että Paawoa näkee sentään kerran vuodessa, mutta ollaan siitä huolimatta saatu jo pariin otteeseen riita aikaiseksi, kun tehdyt suunnitelmat peruuntuvatkin. Ensimmäinen kerta oli viime kesänä, kun varasin kesäloman kaikista kiireisimpään ajankohtaan ja jätin työkaverin pulaan, mutta Paawo ei päässytkään tulemaan tänne ja toinen kerta oli tämän vuoden kesäkuussa, kun juhannus osui samalle viikolle suunnitellun Tampereen visiitin kanssa, jolloin hepuloin sekä aikatauluista, Paawon töistä että nukkumisesta ja kusin Paawon juhannussuunnitelmat. Molempina kertoina murjotimme reilun viikon toisillemme, kunnes pääsimme yli karvaasta pettymyksestä ja piti päästä jo avautumaan.

Seuraavassa postauksessa jatketaan Maawon ja Paawon seikkailuja, kunhan saan kuvat käytyä läpi. Yritän tässä joulukiireiden keskellä tehdä toisen postauksen, etteivät postausvälit veny mahdottomaksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kämppä kiiltää puhtauttaan, kinkku, laatikot, karjalanpaisti, riisipuuro, piparit ja tortut on valmiina, on mukava löllähtää koneelle bloggaamisen pariin.

In English:

It's been over a year since my cousin Paawo was last visiting, but we finally managed to meet and make some time for photoshoots. For the first photos we both ended wearing red and I finally had the chance to wear my new Fatale Tartan Dress by The Pretty Dress Company.

The thing with dresses by The Pretty Dress Company is that they're usually way out of my budget and that was the case with this Fatale Dress as well. The original price of 195£ was too high for me and even though TPDC had a site wide -25% sale on Black Friday, I managed to grab the dress for even better bargain from Fraülein Backfisch. My size UK10 was the only size available (whereas it was sold out everywhere else, including TPDC) and on top of that the dress cost only 125 euros, which is very reasonable for a dress as high quality as this one. After all the dress is lined, has pockets, boning and a built-in petticoat, and it weights a ton (1.4kg according to parcel tracking). I was worried it would fall off, but even though the dress runs large, it stays in place beautifully and comes with a thin belt to define the waist. I wore another belt, but the thin belt is also nice quality faux(?) leather.

Another new purchase was my Voodoo Vixen bag, which I got from TopVintage's Black Friday sale. My old bag broke down in May and I had been using some less cute alternatives, but now I have two new beautiful bags to take out with me whenever I go out. (Yes, I bought another one as well.) The bag is just the size, not as big as those ugly totes but big enough to take in my camera, scarf, a hat, large wallet and some smaller purchases, like shampoo bottles. It also looks very cute with the bow and quilted details.

Paawo is wearing a last season Christie Swallow Jumper from Collectif and a skirt by Olivia Rouge, a Finnish burlesque artist. The jumper is a lovely 100% cotton knit that looks much better live than on product pictures and the skirt is 100% cotton as well, but of lower quality. It looks beautiful, but it's very rough, gets easily wrinkled and is actually even more see-through than cheaper Hell Bunny alternatives. The 60 cm length works well for my cousin and so does the print, but the quality just isn't as good as it should be for the current price of 70 euros. (Back when we were customers of Olivia Rouge these skirts cost 45 euros, and this particular skirt was actually a Christmas present from Paawo's ex-boyfriend.)

I have two skirts and a crinoline from Olivia Rouge myself, a blue cotton one I have worn only a handful of times, and one made of satin. I don't like the blue one, but the satin skirt was decent until the snap fastener began to pop open every time I sit down. The hem is also uneven and doesn't look good with a petticoat. The crinoline was useful in the beginning and I wore it almost everyday, but it soon became flat and has now been ripped in three places. I swear I treated it well, but it just broke and became flat and useless. I'd sell it away, but nobody wants to buy a broken petticoat...

Paawo has now left the city, but we had three days of fun and now I have plenty of material to blog about. It's always nice to take photos with her, because she's a huge inspiration as on how to pose in front of camera and if I take photos of her first, I can mimic her later :D

In other news my aunt had a 60th birthday party yesterday and I got to meet some relatives I hadn't seen in ages. Paawo and I often complain how seldom we see each other even though we meet at least once a year, but I hadn't seen some of my cousins in years!

It's last week before Christmas and I have plenty of things to do, but I'll probably try to make another blog post before Christmas to avoid long periods of time between posts. I have plenty of material, but lately I've been avoiding things that take several hours, like writing a blog post, cleaning, baking and cooking - all the things I should be doing. I'll better get to it or I'll never finish before it's Christmas, so until next time!