Tuulee niin että tukka lähtee

Olen marmattanut tällä viikolla paljon. Valitin siitä kun mies ei ole vieläkään tiskannut, siitä että oli liukasta kun oli lunta ja pakkasta ja nyt marmatan siitä, että kun ei ole sitä lunta ja pakkasta. Tuulee ja myrskyää niin, että puut katkeavat ja on niin kosteaa, että kiharat suoristuu ekstranopeasti - sen kuin astut ovesta ulos ja kävelet bussipysäkille, niin se on siinä.

Oli minulla kivaakin tällä viikolla. Työkaveri trollasi minua ja otti minusta hienon videon, jonka julkaisemista täällä harkitsin, mutta se jäi sisäpiirin huviksi ainakin toistaiseksi. Oli mukava päivä toimistolla eikä viikossa kokonaisuudessaankaan ollut muuta vikaa kuin se, että jäin torstaina sillan taakse ja olin töissä vasta puoli yhdeksältä. Korjasin sen menemällä eilen töihin puoli kahdeksan. En ole koskaan ollut niin aikaisin töissä!
Perjantaina oli myös puhe siitä, että sovin hyvin joukkoon, kun olen samanlainen kuin muutkin: kun ystäviä ei ole, niin on mukava tulla töihin, että on edes jotain seuraa. :D Forever alone together?

Poikaystävän sisko ja lapsuuden paras kaverini on muuttamassa tammikuussa Helsinkiin, joten ei tänne jää kovinkaan montaa ihmistä. Vähän tuntuu siltä, että lopulta muutkin muuttavat pois ja ainoaksi paikkakuntalaiseksi kaverikseni jää Pöysti. Mutta kyllähän koirat pelastavat masentavankin päivän - katsokaa nyt, miten sateinen ja tuulinen ruma saa muuttuu heti pirteämmäksi, kun kädessä on koirakuvioitu sateenvarjo! (Kissaihmiset, tätä saa myös kissaprintissä!)

Umbrella: It's Raining Dogs

On minulla aika pirteä mekkokin ja vaikka Paawo inhoaa tätä Pinup Couturen Jenny Snow White-printtiä, minusta se on niin vastustamattoman pirteä, että ostin tämän LuckyLolalta jonkin aikaa sitten samassa paketissa Rockin' Rollersien kanssa. Molemmat on olleet käytössä ja vaikka kauniit kiharani eivät säilyneetkään näihin kuviin asti, ainakin mekko näissä näkyy jotenkuten. On niin hämärää, että on vaikea saada tarkkoja kuvia ja sitten kun minä haluan, että kuvat ovat vaaleita ja väreiltään kirkkaita, vievät valoisuussäädöt viimeisenkin tarkkuuden mukanaan.

Ja sitten ihan tosissaan mokasin itse, kun unohdin kuvauttaa mekon yläosan. Ja yksityiskohdat. Se saattaisi olla hyvä idea, kun mekossa on printti pääosassa. Hupsis.

Taito Shopissa oli jo joulukoristeet ja joululauluja :)

Dress: Pinup Couture Jenny Snow White
Belt: Pinup Couture
Cardigan: Hell Bunny Paloma

Jenny-mekoissa on aika jännä rakenne. Niissä on yläosassa pehmeähköt, mutta hyvin muotonsa pitävät luut ja ohuet, säädettävät olkaimet. Luin monen monituista kertaa arvosteluja Pinup Girl Clothingin omilta sivuilta Jenny-mekoista ennen kuin uskalsin ostaa tämän. Säädettävien olkaimien ansiosta saan rintamuksen osumaan omien rintojeni kohdalle ja samalla vyötärölinjakin laskeutuu alemmas luonnolliselle vyötärölleni eikä sen yläpuolelle niin kuin monissa muissa halvemmissa fiftarimekoissa, ja tämä mekko on myös poikkeus siinä mielessä, että tämä istuu vyötäröltä niin napakasti, ettei tämän kanssa tarvitse vyötä ollenkaan (mutta käytin sellaista silti, koska tämän asukokonaisuuden olin nähnyt mielessäni jo ennen kuin tilasin tämän mekon). Hell Bunnyjen ja monien Vivien of Hollowayn mekkojen kanssa on pakko käyttää vyötä, koska vyötärölle jää tyhjää tilaa, mutta ei tässä. Helmakin laskeutuu niin nätisti, ettei se vaadi edes tylliä alleen, mutta näyttää kyllä kivemmalta tyllin kanssa.

Kesällä tätä voisi käyttää ilman tylliä, mutta vastaan tulee se ongelma, että Pinup Couturen mekot ovat Dry Clean-pesumerkinnällä varustettuja. Vaikka Birdie-mekon pystyi pesemään ihan hyvin pesukoneessa 30 asteessa, oli siinä se ero, ettei siinä ollut luita. Luut tekevät aina mekkojen pesemisestä ongelmallista ja siksi en ole käyttänyt navynsinistä Vivieniäni sitten syyskuisen postauksen, koska se olisi pesun tarpeessa, mutta ei huvita maksaa 30 euroa kemiallisesta pesusta ja vähän aristelen käsinpesua, jos tummaan kankaaseen jää valumajälkiä. Samaa ongelmaa ei ole vaaleissa kankaissa, joten otaksuisin, ettei tämä pilalle mene käsinpesussakaan, mutta ei silti passaa mennä pudottamaan ruokaa helmoille eikä hikoilemaan niin, ettei tuuletus riitä.

Earrings & Necklace: Collectif
Lipstick: Besame Red by Besame Cosmetics

Minun piti jo viime viikolla käydä ostoksilla, mutta odottelin sitten Black Fridayta, joka osoittautui vähän pettymykseksi nettikauppojen osalta. Collectifilla on vain -25% ale, eikä oikein mitään mitä haluaisin ja Lindy Bopin neuleet eivät tulleet alennukseen ollenkaan, koska siellä on oma yli 500 tuotteen superaleosasto jo valmiina. Harkitsin kantavani rahani Amerikkaan Pinup Couturelle ja tilaavani neuleita ja muuta kivaa -30% alesta, mutta sekin suunnitelma valui kankkulan kaivoon, kun kaikki muut haluamani vaatteet olivat loppu koostani paitsi ne neuleet, enkä ihan sen takia viitsi Amerikasta saakka tilata.

Ostin sitten 90 eurolla The Sims 4:n lisäosia kokonaista kuusi kappaletta, joista kolme on varsinaisia lisäosia ja kolme kamapakettia. Yhdestä sain jopa Black Fridayn kunniaksi alennustakin.
En ole vielä ehtinyt testaamaan muuta kuin luomalla uuden perheen ja rykäisemällä sen vahingossa vanhalle tallennukselle (onneksi on Galleria, jonne perhe toivon mukaan tallentui, että voin laittaa sen omalle tallennukselleen) ja niilläkin on kaikilla ladatut hiukset. Oli muuten vaikea löytää Sims 4:n omaan tyyliin tehtyjä esineitä, kun kaikki ovat sellaista fancympaa ja realistisempaa settiä, jollaista Sims 2:ni latauskansio on täynnä, mutta jollainen ei sovi Sims 4:en yleiseen tyyliin. Jos niitä jokaisen haituvan erikseen kuvaavia hiuksia alkaisia käyttää, pitäisi ladata korvaavat realistiset ihot, korvaavat silmät, realistisia vaatteita ja sitten Sims 4:n latauskansio olisi sekin 10gt. No thanks on my 250gb hard drive.

Taas oli tarvetta trenssille, vaikka harkitsin jo laittavani sen talviteloille.

Ihan ilman vaateostoksia en Black Fridaysta selvinnyt. Käytiin poikaystävän siskon kanssa ostoksilla ollessa Inga Shopissa, joka oli sen verran piilossa, etten edes tiennyt sen olemassaolosta. Vanhasta puutalosta löytyi herttainen ranskalaisia vaatteita myyvä putiikki, jossa laatua sai edullisella hinnalla - varsinkin, kun siellä oli Black Fridayn kunniaksi vielä lauantainakin -40% kaikesta. Aletuotteistakin sai lisäalennusta -25%.

Minullahan on aina ollut jo kauan ennen nykytyyliä sellainen vimma, että ranskalaiset vaatteet tuppaa kotiutumaan, jos budjetti antaa periksi. Sama homma italialaisilla; molemmat ovat sen verran tyylikkäitä, että vaikka ne eivät pinup-/fiftarityyliin sovikaan, niin ostan niitä silti, koska ne sopivat omaan henkilökohtaiseen tyyliini. Nyt repsahdin ja ostin kolme poolokauluksista neuletta - enkä minä edes tykkää poolokauluksesta :'D
Tulee mieleen pistaasijäätelöepisodi heinäkuulta, jolloin oli muuten myös päällä ranskalaista (vai oliko italialaista?) vaatetta.

Poolokaulukset tosiaan aiheuttaa minussa sellaisen kuristumisreaktion ja samasta syystä en käytä mitään tiukka- ja korkeakauluksisia vaatteita, mutta Ingasta ostamissani neuleissa ei sitä ongelmaa tullut, koska poolokaulus oli sopivan väljä. Mutta miksi hitossa sitten ostin kolme mustaa, lähes samanlaista paitaa, joiden ainoat erot ovat se, että yksi on lyhyt ja kaksi pitkää erottaa toisistaan siitä, että toinen on paksumpaa materiaalia, jossa on edessä palmikkokuvio?
Varmaan siksi, että se 60% merinovillaa ja 30% kashmiria (loput elastaania) kuulostaa niin houkuttelevalta kolmenkympin hintaan, että ehkä sen takia voi uhrautua ja käyttää housujakin, tai ehkä vielä ostaa sellaiset. Ostin nimittäin Vero Modalta bengaliinipöksyt ihan näitä neuleita varten, koska ohuemmasta neuleesta näkyy läpi esim. farkun vyötärönauha ja taskut ja sehän ei näytä kivalta. I want a sleek silhouette! 

Jos minulla ei olisi niin pitkä selkä, voisin kahta pitempää neuletta käyttää mekkoina paksujen sukkahousujen kanssa, johon ne varmaan on tarkoitettukin, mutta tosiaan siinä vaiheessa, kun takalisto vilkkuu helman alta, voi olla parempi käyttää vaikka paksuja legginssejä. Ehkä minäkin voin joskus tehdä lady Gagat ja järkyttää työyhteisöä näyttämällä normaalilta.

Kävin myös varaamassa ajan Sokoksen kampaamoon, koska minulla on sinne -15% alekuponki S-ryhmään liittymisen jäljiltä. Leikkautan lobin (eikö ole ärsyttävä muotisana?) eli kuivat latvat pois ja vaalennutan kuontaloa lisää, jos pääsisi tästä keltaisuudesta (ja niskavillojen vihreydestä) eroon. Ajatus siitä, että kun tukan saa kerran sievän väriseksi, niin sitä ei tarvitse enää latvoista värjätä, kuulostaa huojentavalta.

Tutustutin myös poikaystävän siskon Kinskiin, jossa herkuttelin lohiwrapilla ja vohvelilla, joka voitti kakun tahtojen taistossa nipin napin. Kotiin toin kahden ostamani tuulihatun sijaan neljä. <3 Tämä pikkuylläri ilahdutti kovasti myös poikaystävää, joka nälissään tappeli sotkemansa BIOS:in kanssa, kun kone ei enää käynnistynyt, bootannut eikä korjannutkaan itseään. Eikä näppäimistökään toiminut cd-asemasta puhumattakaan. Kumma kun sekin ratkasi vaihtamalla yhden ainoan osa-alueen toiseen. Miksi kaverille kilauttaminen käy mielessä vasta sitten kun on ensin raivottu puolitoista tuntia ja resetoitu BIOS kolmesti?