Ystävän valmistujaispippalot

Eilen juhlittiin yhteiskuntamaantieteiden maisteriksi valmistunutta ystävää. Tutkintotodistus pyörii yhä teillä tietämättömillä, mutta meillä on yksi maisteri lisää Suomessa. Hip hei huraa!

Koulutus on nykyään sen verran jännä juttu, että ylioppilaita juhlitaan yhä ihan yhtä paljon kuin 50 vuotta sitten, jolloin se merkitsikin jotain muuta kuin väliopiskelua ennen ammatin hankintaa, mutta amikset ja varsinkin korkeammin koulutetut unohtuvat. Toki korkeakouluista valmistuu väkeä vähän milloin sattuu, mutta kun minä valmistuin amk:ista, oli minulla tarjolla kakkukahvit, joihin puoletkaan alle kymmenestä kutsutusta ihmisestä eivät edes tulleet.
Eli kertoo paitsi siitä, että minulla on hyvin pieni tuttavapiiri, myös siitä, että vaikka lukiosta valmistuvia juhlitaan isoin pippaloin, ei sillä ole väliä, vaikka opiskelisit neljästä kuuteen vuotta korkeakoulussa (jonne on vaikeampi päästä ja vaikeampi valmistua), kun yleisellä tasolla kukaan ei muista sitä. Ja eihän aikuisia tarvitse muutenkaan juhlistaa.

Ystävällä oli isohkot valmistujaisjuhlat, joissa ei ollut ihan hirveästi vieraita (koska ylempi selitys + aikatauluongelmat), mutta tarjoilut sitäkin parempia. Oli salaattia, pastasalaattia, perusriisipiirakat ja munavoi, kermakakkua, suklaakakkua... Ainoastaan juuri se himoitsemani voileipäkakku uupui, mutta salaatti onkin paljon terveellisempää.

Tukan kanssa kävi tässä aiemmin viikolla sellainen vahinko, että kun yritin taittaa pillarpox rediä plumilla vähän kylmempään sävyyn, taittui se vähän liikaakin. Alkuviikosta tukka oli hyvin tummanvioletti, mutta lauantaina se olikin sopivasti samaa sävyä mekon kukkien kanssa. Onni onnettomuudessa.

Päälle valikoitui jo aiemmin blogissa näkynyt Lady Vintagen Sophia-mekko, jonka ostin juurikin juhliin, mutta jota olen kyllä käyttänyt jo töissäkin. Ai että tykkään tästä. Alla on uusi Samsin kermanvaalea petticoat, joka ei taktisesti kuvissa näy, mutta joka on niin pitkä, että taidan siirtää kuminauhan yhtä alemmaksi, jolloin alushamekin näyttää tuuheammalta. Nyt se levenee liian alhaalta.

Tukan kanssa kävi toinenkin juttu, nimittäin yleensä kiharran hiukseni ilmakihartimella, joka on vähän hiusystävällisempi vaihtoehto kuin toinen kihartimeni, mutta jos kihartaa kaksi tuntia niin vähintään tunnin kohdalla on osa suortuvista jo suoristunut, ihan sama vaikka tukassa olisi lämpösuojat ja multisprayt odottamassa. Toisekseen kiharat ovat yleensä pörröiset, joten vaihdoin sitten vanhaan kunnon kiharrusrautaani, joka kyllä toi halutun tuloksen, mutta sitten myös ei-niin halutun tuloksen.

Kihartaessa aina sanotaan, että harjaa hiukset kihartamisen jälkeen. No minä toivon, etten olisi harjannut, koska lopputulos oli pörröinen ja suttuinen ja osa latvoista oli takussa (ja tänään tajusin miksi - ne kärventyivät).

Korkkiruuvikiharat oli mielestäni nätimmät, mutta koska ajoin pyörällä 4km kiharoissa tuulisessa säässä, niin lopputulos olisi varmaan ollut jälkimmäinen vaikka en olisi yrittänyt harjata kiharoita vähän enemmän auki. Jotenkin tuo auki harjaaminen toimii (ja ei toimi) paremmin ilmakiharrinkiharoiden kanssa, jotka eivät ole ihan niin jämäkät, mutta sitten ne taas suoristuu nopeasti.
Aina halutaan pitkät ja paksut hiukset, mutta jos on tukevan paksut ja painavat hiukset, niin kampausten ja erityistä kiharoiden tekeminen on tuskaa. Joko poltat tukkasi karrelle ja kiharat kestää tai teet kiharoita kaksi tuntia ja ne suoristuu puolta lyhyemmässä ajassa. Huoh.

Joka tapauksessa pippalot oli hyvät, silittelin koiraa, söin paljon salaattia ja kakkua, ja join boolia, joka oli vähän turhan makeaa, mutta parin annoksen jälkeen alkoi makukin kummasti olemaan parempi :D
Pippaloiden päätteeksi käytiin terassilla paleltumassa ja ysäribileissä Taminossa, mutta sen olisi voinut jättää väliinkin, koska ei oltu kuin pari tuntia joraamassa ja sitten jo mentiinkin nukkumaan. Rahaa meni enemmän kuin olisi suotavaa, kun kahteen suuntaan köröttää taksilla, maksaa sisään pääsystä 6€/perse + pari juomaa. Se siitä säästämisestä sitten.

Poikaystävälle pitäisi ostaa synttärilahja ja kampaajallekin pitäisi varmaan mennä. Jos leikkaisi nuo pahimmat kärvähtäneet latvat tuosta tiehensä, tai jos ne öljyhoidolla kuntoutuu, niin pelkän juuren voisi vaalentaa, että shokkivärikin tarttuu. Mietin tosin, että tekisin senkin itse niin pääsisi halvemmalla eikä sitten tarvitsisi ajella kaupungilla juuri vaaleana ja latvat violetin kirjavina. Ei sillä ettenkö olisi ajanut pyörällä juuri kotiin hiukset eilisen kemikaalipläjäyksen jykevöittämillä itsestään kaarella pysyvillä pikkuleteillä. Jos joku ohikulkija pohti, että mitä hemmettiä niin pikkuveljen sanoin: minulla on antennit ufojen yhteenottoa varten.