Kotijuhannus ja perusmekkoilua

Juhannus oli ja meni. Kahtena viime vuonna juhannuksena on ollut tekemistä etenkin päiväsaikaan, mutta nyt juhannusaatto meni siinä, että tein meille naudan ulkofileepihveistä oikean gourmet-aterian, seitsemältä käytiin saunassa ja sitten oltiinkin kotona loppuilta. Väliinputoajien juhannus, kun kaikilla muilla olikin omat (mökki-)suunnitelmansa. Katsoin elokuvan televisiosta ja nauskin sekoittelemiani drinkkejä.

Juhannuspäivänä totesin, että nyt on hyvä aika ottaa kesäisiä kuvia wannaben Hell Bunny mekkokilpailuun. Olen liian ronkeli, että viitsisin käyttää viimevuotisia kuvia, mutta ehkä jollain näistä voisi osallistua kilpailuun ainakin siksi aikaa, kunnes otan lisää kuvia.

Olisin halunnut mennä kaupungille terassille ja kuvaamaan, koska se oli vähän niin kuin suunnitelmissa, mutta poikaystävän sisko ei halunnutkaan lähteä, joten poikaystäväkään ei sitten halunnut lähteä ja sain taistella, että sain kuvat edes laiturilla. Olin ehkä vähän kyrpiintynyt, kun olin juuri laittautunut kaupungille ja oli ensimmäinen kaunis kesäsää, jolloin rohkenin/tarkenin olla ilman sukkahousuja ja ihmiset halusivatkin möllöttää sisällä.
Helvetti soikoon, mitä *******ja. En nätimminkään voi sanoa.
Tekisi mieli haistattaa kaikilla pitkät ja ottaa hatkat uuteen elämään.

Pahimmasta masennuksesta päästyäni ja drinkkitarpeiden loputtua totesin, että koska kaapissa on munia, savoiardikeksejä ja mascarponea, teen sen kauan suunnitelemani oikean tiramisun.
Juuri kun olisin saanut sitä kahden tunnin odottelun ja suinkun jälkeen syödä naureskellen Nicolas Cagelle Wicker Manissa, niin kyllä silloin sitten yhdeksän jälkeen pitää mennä sinne terassille. Oliko ihan pakko odottaa, että ehdin jo käydä iltasuihkussa, pestä meikit pois ja vaihtaa vapaalle ennen kuin mieleen juolahtaa, että hei, ulkonahan oli tänään hyvä sää, pitäisikö käydä jossain.

Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että pitää väkisillä jurottaa sisällä täydellisellä kesäsäällä (lämmin, mutta ei kuuma, aurinkoista ja tuulee, mutta ei paljon) vain koska ei ole mitään hyvää syytä ulkoilla. Paitsi se, että naapurin tupakansavut tulee ikkunasta sisälle.
Mutta mikä hemmetti on parempi syy ulkoilla kuin se, että on upea kesäsää ensimmäistä kertaa tänä kesänä?
On typeryyden huippu odottaa iltaan, jolloin lämpö laskee viiteentoista, aurinko ei enää paista minnekään ja itikatkin tulee pörräämään, jos voisi nauttia lämmöstä terassilla päiväsaikaan ja paistua.

No, söinpähän Sarastrossa Savonlinnan parhaan burgerin. Tuo majoneesi oli taivaallista, ja pihvi mehevä.

Asiasta toiseen, rakastan tuota hiuksissani olevaa huivia. Ihanan kirkkaan pinkki, mukava rakenteeltaan ja edullinenkin. Tulee vähän vain mieleen Minni Hiiri tuosta rusetin koosta, mutta pikkuvikoja. Harkitsin ostavani samanlaisen valkoisena, koska sillekin tulisi käyttöä, mutta en vielä raaskinut. Eri asia nimittäin miten pitkään se kestää valkoisena tukan kanssa. :D

Mutta nyt te rakkaat lukijat pääsette vaikuttamaan niinkin tähdelliseen asiaan kuin minkä näistä asukuvista rykäisen wannaben mekkokilpailuun. Oma veikkaus on viimeisessä hulmuhelmakuvassa, mutta ei kai sillä niin väliä ole, koska jos en voi kalastella ääniä Facebookissa, ei millään kuvalla pääse minnekään.
Aion osallistua myös muilla mekkokuvilla sitä mukaa kun tekee mieli kuvata, ja jos ja kun ostan lisää Hell Bunnyn mekkoja.

Sanonpa vaan, että nyt on syöty tiramisua koko kuukauden tarpeeksi (sopivasti kun kuu alkaa olla lopussa, höhö). Kakku pitäisi viikonlopuksi tehdä ja tuorejuustossakin alkaa parasta ennen -päivämäärä muistuttaa olemassaolostaan, joten varmaan porkkanakakkuakin pitäisi väkertää. Töissäkin oli muffinsseja, joista jouduin kieltäytymään, koska kotona oli vielä yhdeksän annosta tiramisua. Nyt on kaksi, koska pikkuveli vei osan mukanaan, ja siinä ohella kameran. Sniff.

Saa nähdä milloin tulee otettua seuraavan kerran kuvia, mutta ehkäpä nyt viimein tällä viikolla saisin tehtyä sen petticoat-postauksenkin, kunhan muut kuvat ja ideat loppuu. Johan sitä olenkin lupaillut, mutta lienee parempi kun en lupaile vaan teen sen. Kaikki muu on valmiina paitsi teksti, mutta töiden jälkeen on aina sellainen kooma, ettei jaksa tehdä mitään. Haluaisin tehdä kaikkea, mutta rahkeet ei riitä mihinkään. :D
On se elämä niin vaikeaa, mutta onneksi on sentäs kesä.