Spring is coming - bring out the pastels!

Nyt on saatu nauttia hyvistä säistä oikein urakalla. Aurinko on paistanut ja lämmintä on ollut parhaimmillaan päivällä kahdeksan astetta. Eli siis hyvä aika kaivaa pastellivärit kaapista ja ostaa vaaleanpunaista huulipunaa.

Tämän päivän asun rakensin kokonaan uuden huulipunani ympärille - mutta sitten kävi sellainen kämmi, että huuleni olivatkin niin kuivuneet, että uusi upea punani upposi juonteisiin ja kurttuihin ja näytti kamalammalta kuin huulilta karannut vanhan mummelin 20 vuotta huulipuna. Eli ei niin kauniilta.
Ostin tässä torstaina(ko?) Tokmannilta jonkin verran meikkejä, kun kaikki Maybellinen meikit olivat -40% alennuksessa. Ostin uuden eyelinerin, joka on tähän mennessä varmaan parhain mitä olen käyttänyt (saa nähdä kuinka nopeasti kuivahtaa), uuden poskipunan entisen silpun tilalle ja huulipunaa, sekä Baby Lipsin ihan vain siksi, että sitä on ilmeisesti hypetetty kaikenlaisissa blogeissa. Ei kyllä ole hypettämisen arvoinen, mutta ainakin tuo Cherry Me värjää huulia ihan kiitettävästi. Mutta niin kyllä värjää nämä peruspunaiset huulirasvat aina Pirkka-rasvasta lähtien, että en kyllä neljän euron täyteen hintaan ostaisi. Kuvissa minulla on Baby Lipsiä, mutta alta taitaa paistaa poistetun pinkin huulipunanen jämät.

Ostin kaupungilta aika paljon muutakin, mutta teen ostoksista erillisen postauksen, ettei tule ihan sillisalaattia tähän. Ehkä joskus sen huulipunankin esittelen, jota varten näitä kuvia nimenomaan piti ottaa, mutta olisi se pitänyt tietää jo siinä vaiheessa, kun huulet sanoo ei, ettei kuvistakaan tule mitään. Aurinko poltti käytännössä kaikki kuvat ja yritin pelastaa niitä sekä Photoshopilla että Windowsin Valokuvavalikoima-työkalulla, jota serkku suositteli, mutta päädyin repimään vain lisää hiuksia automaattitallennuksen ja jatkuvan palauttamisen kanssa. Minä haluan pitää varmuuskopiot tallessa, enkä tallennella päällekkäin.

Mitä tulee vaatteisiin, tarvitsen pastellisävyisen neuletakin. Minulla on jo kolme pastellisävyistä mekkoa, joiden kanssa ei ihan joka kerta viitsi tuota valkoista neuletta pitää, eikä se edes kaikkien kanssa sovi kellertävän sävynsä kanssa. Hell Bunnylla on muutamia kivoja neuletakkeja, mutta en ole löytänyt sopivaa vaaleanpunaista, joten alan kallistua vaaleansinisen puolelle. Kevään mallistoissa on useilla merkeillä ihania pastellisävyjä, mutta erityisesti Collectifin sivuille niitä tulee hitaasti. Hell Bunnyn ihania mekkoja sen sijaan pupsahtelee milloin mihinkin kauppaan, joita kyttään kieli pitkällä.
Camellia-mekko on tosi kaunis, mutta yläosan malli hiukan epäilyttää, koska en tykkää kaulaa kohti kurottavista sydänkaula-aukoista; mielestäni niiden kuuluu olla rintojen kohdalla, jossa malli pääsee parhaiten esille, eikä reippaasti rintojen ylle, jolloin näyttää siltä kuin tissit roikkuisi. Kun tulisi vielä se kirsikkakynämekko niin hyvä olisi ja vielä parempi, jos nämä tulisivat wannabelle, niin pääsisi sovittamaankin.

Muiden merkkien mekkoja kyllä kehtaa tilata netistä, mutta valitettavasti Hell Bunnyn mekot ovat milloin minkäkin kokoisia ja yleensä vielä sillä isommalla puolella vyötäröltä mutta rintojen kohdalta pienellä, niin niitä on ihan hyvä päästä sovittamaan. Voihan ne aina tietysti palauttaa, mutta jotenkin se on niin "iso vaiva", etten lämpene sille. Yhden ainoan Hell Bunnyn mekon olen tilannut ja senkin vain siksi, että se maksoi alessa jotain kolmenkymmenen euron luokkaa ja oli malliltaan erilainen kuin muut + onhan punaset pilkut aina söpöjä.

Yksi merkki siitä, että kevät on tulossa, on se, että minulla on enemmän energiaa. Jaksan tehdä postauksia, minulla on ideoita, jaksan ja haluan ulkoilla, teen ruokaa ja leivon, enkä vain röhnötä koneella. Röhnötän sängyllä lukemassa jotain vielä Fifty Shadesiakin pornompaa kirjasarjaa, joka jää kieroudessaan ja käännöstankeroudessaan reippaasti kakkoseksi. En tiedä mitään kirjaa, joka olisi käännetty niin pirun huonosti kuin Maya Banksin Huuma. Se käännös on kuin 12-vuotiaan tekemä; tehty niin punastellen ja nolostellen, että kirjotusvirheitäkin löytyy joka luvusta.

En tiedä mistä olen saanut vaikutteita, mutta viime yönä oli sellaiset zombiapokalypsit unissa, että jopas paukkui. Pelastin koiran metsästä, ryllin jonkin toisen ryhmän hallussa pitämään sairaalaan Pöysti kainalossa, koska omalla ryhmällä ei ollut rahkeita pitää haukkuvaa koiraa hallussaan. Siellä sitten yhdessä iskän kanssa ammuin monikerroksisen rakennuksen sisäpihalla riehuvaa kyklooppia valtavalla yli metrin pitkällä jalkajousella, kiväärillä ja jonkin sortin yrjövatsahappoaseella ja yritin pelastaa toisella puolen sisäpihaa olevalla parvekkeella olevat ystäväni. Siinä välissä vannoin uskollisuutta pahalle kykloopille ja sitten kuitenkin puukotin (= ammuin) selkään jalkajousella.
Jep. Isä-tytär-koira laatuaikaa a'la Maawo.

Tänään tulee töllöstä ensimmäistä kertaa koskaan Mad Max. Kakkososa on näytetty luvattoman monesti, mutta vuonna 1979 julkaistu ensimmäinen osa joutui sensuuriin ja nyt vasta 36 vuotta myöhemmin näytetään tv:stä. Se ei tainnut koskaan olla edes elokuvalevityksessä raakuutensa vuoksi, joten odotan kello yhdeksää kuin kuuta nousevaa ja olettaisin, että isäkin tahtoo katsoa kyseisen leffan. On sellainen klassikko kyseessä, että ihmettelen jos jättää katsomatta. Siinä sitä postapokalyptistä maailmaa onkin kerrakseen ;P