lauantai 18. lokakuuta 2014

Red & White - VOH-dress again

Eli toinen stailausversio Vivien of Hollowayn punaisesta mekosta - jotain mitä suunnittelin jo ennen sitä ensimmäistäkään postausta, mutta eipä tullut toteutettua ennen kuin tänään. Pikkuveli järkkäreineen oli jälleen oikein avulias ja räpse kävi ahkerasti.
Tänä syksynä olen hullaantunut punaiseen. Viime vuonna tukka oli punainen, tänä vuonna vaatteet. Haaveilen punaisesta nahkalaukusta ja punaisesta villatakista, jollaisen olisin ostanut jo kolme vuotta sitten, mutta kahden kuukauden odottelun jälkeen Halensilta tilattu takki osoittautui valtavaksi teltaksi (vähän niin kuin Lidlin tänä torstaina myydyt juoksuvaatteet). Blogissakin paljon näkynyt musta villatakki sen sijaan on hiukan ahdas, eikä sen alle maksu paksua neuletta, ja haaveilen muutenkin hiukan väreistä, tai siis punaisesta väristä. Se on naisellinen ja vahva, jotain mitä en ehkä vielä ole, mutta yritän ja haluan olla.
Dress: Vivien of Holloway, 

cardigan: King Louie, 
belt: Tatyana, 
heels: Lola Ramona, 
petticoats: Hell Bunny & Sams


Olen joskus miettinyt lempivuodenaikaani ja pitkällisen pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että kaikissa vuodenajoissa on jotain mistä pidän. Talvella tykkään lumesta ja aurinkoisista pakkasaamuista (erityisesti sunnuntaisin, kun kirkon kellot kumisevat jossakin taustalla), keväällä pidän siitä kun luonto herää eloon ja puihin tulee hiirenkorvia, ja kesällä nautin auringosta ja uimisesta. Syksyllä pidän kirpeistä aamuista ja päivistä, syksyn väreistä, puista pudonneista lehdistä ja suurinta hupiani olisi istua auton/moottoripyödän kyydissä jotain lehtien täyttämää metsätietä pitkin ajellessa. Kun ei ole autoa, eikä moottoripyörää, tyydyn takametsässä hienoissa vaatteissa kekkuloimiseen ja kuvittelen, että ulkona ei ole pakkasta. (Siellä oli -2 pakkasta näiden kuvien oton aikaan.)
Kävelevä VOH-mainos ilmaisen laukun kanssa. Viime tilauksen kylkiäisenä tuli myös kynä, peili ja tarra. Kylkiäisiä saa yhä, kun tilauksen arvo on yli 150£.
Se on jännä, kun kuvatessa alkaa paleltaa vasta sitten, kun on puoli tuntia juossut pakkasella pelkässä neuletakissa tai parhaimmillaan ilman sitä. Olen ennenkin ottanut kuvia ulkona pakkasella ja talvella, eikä siinä ole ehtinyt yleensä jäätyä tai vilustua. Ja nyt kun sanon tämän, herään huomenna sellaiseen flunssaan, että oksat pois. Poikaystävällä on ollut flunssa, joten ei sinällään olisi mikään ihme.
Käytin vaihteeksi kahta petticoatia. Alle laitoin lätsähtäneen Hell Bunnyn petticoatin, joka ajaa nykyään lähinnä villahousujen virkaa ja päälle kuohkeamman Sam'sin petticoatin. So fluffy <3
Tässä tämän kertainen katsaus, eiköhän tällä pötkitä taas kahden viikon päähän. No ei, kyllä minä haluaisin postailla useammin, mutta useimmiten en saa kuvaajaa, kun ei tuota flunssaista ukonreppanaa ole viitsinyt ulkona turhaan juoksuttaa.

En ole sentään kasvanut pelkästään hometta sisällä. Ostin Lidlistä halvalla urheiluvaatteita ja ainakin softshell-takki oli järkyttävä teltta vyötäröltä ja meni mamman käyttöön. Urheilupaidan kaventaa kaveri, housut olivat sopivat ja samoin kerrasto. Ehkä sitä aloittaisi taas lenkkeilemään, ettei tule kasvettua vain naavaa sisällä tietokoneen ääressä. Intersportista saisi talvijuoksulenkkareita oikein Goretexina sunnuntaina 60€/pari. Rupesin miettimään onko paikallinen Intersport edes auki sunnuntaina.

Olen myös kokkaillut ja paistellut, joten periaatteessa oisin voinut jakaa useampiakin herkkuohjeita tänne blogiin, mutta ne herkut on yleensä menneet parempiin suihin ennen kuin kameran kaivaminen esille on käynyt mielessäkään. Toisekseen nimestään huolimatta blogi on kääntynyt enemmän tyylin kuin ruoan puolelle ja olenkin harkinnut nimihirviön karsimista ihan vain Vaaleanpunaiseksi (Pörrö)haalariksi - se ei muutu, vaikka nimikkovaate harvemmin blogissa vilahtelee. Minä sen sijaan vietän vapaa-aikani juurikin kyseisessä vaatekappaleessa elättäen blogini nimeä paskoittelemalla haalarini juurikin ruokatahroihin. Ehkä ensi kerralla näiden siistimpien photoshoot-kuvien sijaan saatte kuvan minusta jauhoisissa haalareissa, sormet taikinassa nuoleskelemassa taikinakippoa. Koska siltä minä varmaankin 90% ajasta oikeasti näytän.

4 kommenttia:

  1. Tuo asu sopii sinulle kyllä todella kauniisti. ♥ :) Punainen on itselläni haastava väri ja kadehdin aina mielessäni ihmisiä, joiden yllä se näyttää noin hyvältä. Olisi, juuri kuten sanoit, mukavan voimakas ja naisellinen väri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aristelin aina punaista, mutta serkkuni inspiroimana rohkenin siirtyä mustasta ja pastelliväreistä vähän rohkeampiin sävyihin. :) Vielä kun uskaltautuisi käyttämään huulipunaa useamminkin, mutta mekko on ainakin kovassa käytössä ja punainen takkikin haussa.

      Poista
  2. Punavalkoinen on raikas yhdistelmä ja jotenkin tuo asu onnistuu olemaan yhtäaikaa tyttömäinen ja aikuismainen eli on siis onnistunut asu.

    Minä en ole saanut asukuvia aikoihin, kun olen aina töissä, ei ole kuvaaja paikalla tai jos on, niin ei ole sopivaa asua ja illalla on jo hämärää ja ulkona en tarkene ilman takkia. Eräs asupostaus on kyllä tulossa, tai tarkemmin huivijuttu, joka sekin piti tehdä jo vuosi sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on sama ongelma, että kuvaaja on joka toinen viikko paikalla paremman kameran kanssa, joskus saan houkuteltua miehen tai jonkun muun räpsäisemään kuvia :)
      Yllättävän hyvin tarkenee asukuvia otettaessa jonkin aikaa ilman takkia, vaikka olisi pakkasta. Ei kai sitä tule ajateltua, että kylmä, esim. vertaa siihen, että heittää roskat haalarissa roskakatokseen.
      Tuo ulkoilman hämäryys piinaa minua sisällä vielä enemmän, pakko mennä ulos koska sisällä ei näe ja pimeä tosiaan tulee nyt vielä nopeammin kuin aiemmin, niin on vähän rajalliset kuvausajankohdat. Kun tähän lisätään ihana pilvinen hämärä tää aamusta iltaan,niin siitä sitten ollaankin. Onneksi sentään näissä kuvissa paistoi aurinko :)

      Poista