perjantai 10. lokakuuta 2014

Ostoksia, jaarittelua ja outoja unia

Minun on pitänyt esitellä loput ostokseni edellisen postauksen punaisen mekon jäljiltä, mutta olen laiskotellut ja sen sijaan aloitin jälleen yhden keskiaikafantasiatarinan kirjoittamisen, joka ei toivon mukaan jää sekin 200 sivun rajapyykin kohdalla kesken. Loin ainakin tällä kertaa sen verran myrkyllisen ja monipuolisen hahmokaartin, että mielenkiinnon pitäisi kestää, koska tarinan keskiössä ei ole (vielä) romanssi.

Sen lisäksi olen katsonut suurta inspiraatiota antavaa, mutta muutoin varsin keskinkertaista White Queen -sarjaa, jonka Ylekin on näyttänyt televisiosta. Katson erittäin mielelläni keskiajalle/renessanssiin sijoittuvia sarjoja ja The Borgias on suuri suosikkini, mutta ainakin White Queen alkoi sen verran tylsästi, etten ole kahtonut yhtään jaksoa kokonaan putkeen. Jos aloitan katsomaan jaksoa aamulla, saan sen katsottua ehkä kuuteen mennessä illalla. Ensimmäinen jakso ei ollut mukaansa tempaava, toinen oli suoranaisen lame, mutta kolmannessa alkoikin tapahtua ja viidenteen jaksoon mennessä sarja onkin jo ihan viihdyttävä. Ehkäpä malttaisin katsoa kuudennen jakson korkeintaan kolmessa osassa kolmen minuutin pätkien sijaan.

Sitten ne ostokset tämän ja viime kuun puolelta.
Tilasin Vivien of Hollowaylta valkoisen Sam'sin petticoatin punaisen mekkoni ohella - tarkoituksena oli ostaa musta, mutta se ehti tietenkin loppua ja tuli kaksi päivää tilaukseni laiton jälkeen takaisin varastoon. Ei ollut mikään yllätys, näin käy aina.
Topvintagelta ostin petticoatin sitten mustana ja se näkyikin (tai oli näkymättä) edellisen postauksen kuvissa. Pidän Sam'sin petticoateista, koska ne ovat pehmeämpiä ja tuuheampia kuin Hell Bunnyn, eivätkä tunnu villahousuilta jalassa. Alushameiden säilytystä varten ostin saman valmistajan pettipussit, koska ne eivät mahdu enää hyllylle neljän muun alushameen kanssa.

Topvintagelta mukaan tarttui myös jo kauan kyttäämäni King Louien kermanvärinen neuletakki. Minulla on yllättävän vähän neuletakkeja varsinkin lyhyinä malleina, joten kun törmäsin alemmassa kuvassa olevaan H&M:n neuletakkiin (milloin ne ovat myyneet jotain näin söpöä?) kierrätyskeskuksella, nappasin senkin mukaan vain parilla eurolla.
Siinä vaiheessa tietää päässeensä hyvälle mallille tyylissään, kun täysin satunnainen samaan aikaan vessassa vaatetta sovittamassa oleva täti kommentoi, että näytät prinsessalta, vaikka olet vetänyt 3/4-hihaisen neuletakin pitkähihaisen mekon päälle.

Loppuun korut: mustat lasihelmet ovat VOH:ilta ja samoin korvakorut. Topvintagelta ostin From Paris with love -merkin kuppikakkukorun. Se oli vain niin yltiöpäisen söpö ja herkullisen näköinen, että lähti mukaan enempiä empimättä.

 Viime aikoina olen vain lymynnyt sisällä ja laiskotellut, vaikka ulkona on mystisesti yleensä yhdentoista ja kahden välillä kaunis auringonpaiste ja heti kahden jälkeen kun alan harkita ulkoilemista, aurinko menee pilveen, tuulee ja yleensä sataa vettäkin. Tänään poikkeuksellisesti on satanut koko päivän vettä, joten minulla on hyvä tekosyy istua koko päivä sisällä.

Sen lisäksi olen nähnyt kolmena yönä/aamuna peräkkäin painajaisia.
Ensin näin unta kerrostalon varastokoppiin itsensä 70-luvulla tappaneesta tytöstä, jonka kuolemaa selvittelin joidenkin ihmisten kanssa. Kopin löydettyämme kyselin tytön haamulta miksi hän surmasi itsensä, vaikka loistava tulevaisuus kadettina/vesitasolentäjänä oli edessä, ja jotenkin onnistuin suututtamaan kummituksen. Pakenin varastotilan ulkopuolella olevaan toiseen betoniseen välitilaan ja nojauduin ovea vasten, mutta kummitus työnsi kätensä oven läpi. Purin ihanaa kuollutta kättä täysin voimin ja astuin muutaman metrin kauemmas, kun kummitus ihan kaikessa rauhassa vain lipui oven läpi lähestyen meitä vaaleat hiukset leijuen. Vetelin hienosti agnostikkona muutamankymmentä ristiä naamani edessä Isä meidän -rukousta lausuen ja kummitus vain nauroi minulle.
Heräsin naapurin jo päiviä kestäneeseen poraukseen juuri kun kummitus oli kuristamassa minua. Halleluja naapurit, on siitäkin jatkuvasta poraamisesta kerrankin hyötyä.

Toisena yönä se Sinkkuelämän poliitikkomies, joka halusi Carrien virtsaavan päälleen, pahoinpiteli unen sisäisen lesboystäväni ja jahtasi sen jälkeen minua. Piilouduin roskikseen, mutta enhän minä ikinä pääse karkuun, vaikka minulla olisi kilometrin etumatka. Heräsin omaan herätyskellooni.

Kolmantena yönä näin unta, että riitelin poikaystäväni kanssa neljän aikaan yöllä, hän varasti kirjahyllystä tukevat levyt ja jätti vain ohuet vanerit jäljelle, jolloin kaikki kirjat ja muut kirjahyllyssä olevat esineet levähtivät pitkin lattioita. Minä paniikissa kiljuin käytävässä, että mitä vuokrantantaja sanoo, ja sitten naapuri tulee valittamaan melusta keskellä yötä. Poikaystävä lähti ja minä masennuin pohtien kirjahyllyn kohtaloa, ja vaikka pikkuveljeni onnistui houkuttelemaan hänet takaisin, oli yö pitkällä ja kirjahylly yhä rikki.
Ahdistuneena aamun tullen herättyäni halin ukkoa niin hartaasti ennen hänen töitään, että hän lähti kotoa 6.58, vaikka työpäivä alkoi seitsemältä. Ei ollut onneksi kokonaan minun vikani.

Ai että pitäisikö minun käydä ulkona vähän useammin? Hyvin mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti