Kasuaalimpaa fiftaria: Emily, Bardot & Caterina

Viimeinen setti Paawon kanssa otettuja kuvia, vuorossa vähän arkisempaa asua molemmilta.

Aloitellaan blogin vierailevasta tähdestä, joka päätti voittaa fashion fearinsa ottamalla kuvia korkeavyötäröisissä farkuissa. Paawolla on tapana aristella myötäileviä vaatteita ja itsensä kuvaamista myötäilevissä housuissa, mutta nähtyään kuvansa hän totesi itsekin, että joskus pelolle ei ole mitään aihetta. Olin vähän hämilläni, kun hän tunnusti fashion fearinsa, koska otimme jo monta vuotta sitten kuvia kynämekoissa, mutta kaipa sitä joskus jokainen tuntee itsensä epävarmaksi. Joulukilojen jälkeen ei ainakaan itse tee mieli pukea housuja jalkaan, puhumattakaan että pukeutuisin bengaliinikynämekkoon, mutta siitä syystä sitäkin suuremmat aplodit Paawolle fashion fearinsa voittamisesta! *tapu tapu tapu*
Housujen kaveriksi Paawo oli valinnut kaksi kivaa yläosaa, joista päällimmäisenä löytyi tämä kaunis Collectifin Emily-neuletakki. Tämä on taas sitä settiä, joka (minun mielestäni) näytti tuotekuvissa kummalliselta enkä luonut sille montaakaan katsetta, mutta Paawon yllä niin upealta, että kelpaisi omaankin vaatekaappiin. Harmi vain, että tämä on vanhempaa mallistoa ja loppuunmyyty Collectifilta, sillä kuvio on oikein sievä ja taskuyksityiskohdat ovat supersuloiset. Mikä vielä parempaa, taskut ovat oikeita ja jos pienet muhkurat eivät haittaa, niin niissä voisi varmaan hyvin kuljettaa esimerkiksi avaimia tai huulipunaa.

Top: Bardot top by Hell Bunny

Jeans: Zizzi

Shoes: Ten Points

Earrings: Cybershop (old)

Neuletakin alta puolestaan paljastuu Hell Bunnyn Bardot-toppi, joka on valittu kuvattavaksi samalla perusteella kuin aiemman postauksen neuletakki: koska sitten voimme esitellä blogissa miltä samat vaatteet näyttävät erikokoisilla (ja osoittaa, että kuka tahansa voi olla koosta riippumatta faaaabulous). Hassua kyllä meillä on yllättävän paljon samoja vaatteita, vaikka emme ole tarkoituksella yrittäneet olla kuin paita ja peppu, mutta kaipa se vaan tulee siitä kun asumme niin kaukana toisistamme ja tyylisuuntakin on tietyissä määrin samanlainen. Toinen kaverini on aina kauhuissaan sanomassa "ei, en mie voi ostaa kun siulla on jo", vaikka yritän sanoa, että ei se haittaa, mutta Paawon kanssa ollaan enemmänkin ilahtuneita siitä, jos vaatekaapista löytyykin jotain samanlaista, oli se sitten tarkoituksella tai vahingossa. Muutenkin fiftari- ja bloggaajayhteisöissä suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan enemmän "näyttääpäs tuo upealta siun päälläs, miekin tahon!"/"Miullakin on tuo, näyttää ihanalta myös siun päällä!" kuin "Etkö sie ossaa ite pukeutua, onko pakko mennä matkimaan?" Henkilökohtaisesti tykkään katsella samoja vaatteita erikokoisten ja -muotoisten ihmisten yllä, mutta muistan nuoruudesta, miten kamalan noloa oli, jos jollakin oli sama vaate kuin itsellä ja siihen törmäsi väistämättä, kun kaupungissa oli ehkä kolme nuorille suunnattua vaatekauppaa. Fiftarityylisuunnan kanssa samoihin vaatteisiin törmää väkisinkin, mutta minusta se on vain hyvä asia, koska se antaa osviittaa siitä miltä jokin vaate näyttää, joten voi arvioida sopiiko se itselle. Suhtautuminen "matkimiseen" tuntuu olevan blogimaailmassa muutenkin positiivista ja jopa kannustavaakin. Onko joku muu huomannut saman?

Palatakseni takaisin Bardot-toppiin, se on malliesimerkki siitä, miten yksi vaate sopii kaiken kokoisille ja muotoisille ihmisille, sillä rintamuksen kokoa ja mallia voi säätää sitomalla etumuksen eri kohtaan. Paawon toppi on kokoa XL, ja kesällä otetuissa kuvissa minulla on ylläni koko S.

Näissä kuvissa puolestaan yltäni löytyy tuttuun tapaan mekko, Collectifin Caterina Chaise Check Swing Dress, jonka ostin TopVintagen Black Friday-alennuksesta. Olin etsinyt ikuisuuden shirtwaist-mekkoa, eli napitetulla kauluspaitamaisella yläosalla varustettua mekkoa, mutta sitä oikeaa ei vaan tahtonut tulla vastaan. Googlasin maat ja mannut, kävin läpi 200 sivua Etsyn hakutuloksia löytämättä täydellistä, harkitsin jopa täydellisen mekon teettämistä, mutta en kehdannut ruveta venyttämään budjettia niin runsaasti. Bernie Dexterillä oli kivanmallisia paitamekkoja, mutta ne ovat tunnetusti tehty lyhyille ihmisille ja jos joissain Hell Bunnyn mekoissakin vyötärö tahtoo kiivetä lähemmäksi kainaloa, ei 172cm pitkällä ihmisellä ole mitään jakoja 150 senttisen naisen suunnittelemien mekkojen kanssa.

Etsintä venyi, venyi ja venyi. Collectifille tuli Caterina-mekkoja, ensin pilkkuprintissä ja sitten printittömänä. Malli oli kiva, mutta printti ei, en pidä liian tiheästä pienestä pilkusta, koska sitä ei kunnolla erota polkadotiksi, eikä se yksivärinenkään sitten viehättänyt, koska rumanväriset napit. Huomasin, että vaatimuslista alkoi kasvaa entisestään, mutta mietin vain löytyykö jostain edes etäisesti Miss Candyflossin Idda-mekkoa muistuttavaa yksilöä, tai bonuksena vielä parempaa versiota, kunnes sitten tänä vuonna Collectifille tuli jälleen lisää Caterina-mekkoja, tällä kertaa ruutuprintissä. Nyt oltiin jo sen verran lähellä, että kun tuli Black Friday, mekko päätyi ostoskoriin ja tässä sitä nyt ollaan, viimeinkin vaatekaapista löytyy shirtwaist dress.

Mekossa on juuri täydellinen napitettava yläosa kauluspaita-kauluksella ja lyhyillä hihoilla. En olisi pistänyt pahakseni, vaikka hihat olisivat ylettäneet kyynärpäihin saakka, mutta sitä varten sitten repsahdin Collectifin joulunjälkeisissä aleissa toiseen samantyyliseen mekkoon... Mutta siitä myöhemmin. 

Caterina-mekossa ei ole vetoketjua vaan mekon edessä olevat napit ovat täysin funktionaaliset, ja helmassa olevat piilotaskut ovat myös mukavan syvät, että niihin mahtuu sullomaan vaikka älypuhelimen. Mekon mukana tuli vyö, mutta se on oikea murheenkryyni, jonka takia käytän näissä kuvissa Pinup Couturen mekon mukana tullutta vyötä. Caterinan mukana tulleessa vyössä ei ole laisinkaan vyönreikiä eikä se kestä tiukalla vaan aina istuessa/kumartuessa/hengittäessä vyö löystyy ja sitä saa olla jatkuvasti korjailemassa, joten ei se kelpaa oikein mihinkään muuhun kuin siihen, ettei porsastellessa tarvitse vaivihkaa löystyttää vyötä, kun se löystyy sitä mukaa kun vatsa turpoaa. Hyvä mekko joulupöytään ja käytinkin tätä joulupäivän aterialla poikaystävän vanhempien luona.

Mekon materiaali puolestaan oli vähän yllätys, koska en tajunnut lukea materiaaliselostetta. Luulin, että mekko on puuvillaa koska se näytti kuvissa sellaisilta, mutta mekko onkin flanellimaista polyesterisekoitetta, eli täydellinen talveen. Kangas on mukavan paksua ja pehmeää, eikä se rypisty samaan tapaan kuin puuvilla ja helmakin laskeutuu kauniisti tyllin kanssa ja ilman. Näissä kuvissa minulla on tyllihame alla, mutta ei tässä mekossa pylly palellu pakkasellakaan, vaikka sitä tylliä ei olisikaan, on sen verran lämmin materiaali. Testattu on.

Tässä oli nyt vuoden 2016 viimeiset kuvat, seuraavassa asupostauksessa onkin sitten jo tämän vuoden puolella otettuja kuvia. Voi olla että julkaisen kollaasipostauksen ennen sitä, mutta joka tapauksessa tässä oli myös viimeiset Paawon kanssa otetut kuvat. Toivotaan, että ensi vuonna ehtisimme nähdä useammin, jolloin hän pääsee vierailemaan myös blogissa useammin :)

In English:

Here's the last set of photos of me and my cousin and also the last photos from 2016. I'll probably make a post about 2016, but the next outfit photos will be the first of 2017 :)

About this photoshoot, we both went with more casual looks. I'm still wearing a dress, but Paawo decided to face her fashion fear and wear highwaisted jeans with a tucked in Bardot top by Hell Bunny. I have the same top, which is why she decided to wear hers for these photos, so you guys can see how it looks on people of different sizes. As you can see, fits and looks great.

Her cardigan is by Collectif, it's older season but very pretty. I overlooked it on Collectif website for ages, but now I wish I hadn't because it's so cute with those little pockets and ribbon details. Since it's a bit longer, it works perfectly with trousers.

I was wearing Collectif too, Caterina Chaise Check Swing Dress. Finally I have a shirtwaist dress! I had been looking for one for like two years, but never quite managed to find a perfect one. I searched 200 pages of Etsy results on "shirtwaist dress", googled multiple repro manufacturers and even though I found one or two dresses I could have considered from Bernie Dexter, I knew they'd be way too short on me, and to be honest, too expensive. I even considered going to a tailor to get the dress I wanted, but that would have been even more expensive, so I just waited and kept searching for "the One".

Then came the Caterina dress in a new chaise check fabric and I was sold. I always liked the style of the Caterina dress, but not the polkadot fabric or the simple colorway, which for me was ruined by bad choice of buttons. (Yes, I'm very specific with the type of shirtwaist dress I want.) This version of Caterina however was about as close to perfect as it can get. It's not grey like "the One" would be, but it's check print, has a nice neckline, functional buttons (no zip), belt and deep pockets. Falls beautifully with and without a petticoat. It's not cotton like I thought it would be, but a flannel type of polyester fabric that keeps me warm in winter months even if I don't wear a petticoat, but like always, I prefer wearing one. It really brings out the volume in the skirt.

The only bad thing about this dress is the belt it came with. I'm wearing my PUG belt here, because the belt doesn't have any holes so whenever I bend over, sit or breath, the belt becomes looser and it's a pain in the ass to keep adjusting it every minute. Even though I'd prefer to wear a self-fabric belt with this dress, it's just not worth the effort. Except maybe when you're eating heavily. That way you don't have to adjust the belt, because it does it by itself.

Like I said, this is the last set of photos of us from 2016, but let's hope this year we'll get to meet more often :)