Teemonsterin päiväkirja vol. 6: Mandragora-teet

Piti ihan katsoa, että milloin viimeksi on tullut kirjoitettua teestä... No, nopean blogin tutkimisen jälkeen yllätyin, että ei ollut viime vuonna eikä edes sitä edellisenä vuonna... vaan marraskuussa 2014. Hupsis tupsis. Teetä on kuitenkin tullut juotua näiden kuluneiden kahden ja puolen vuoden aikana ihan saman verran kuin ennenkin, jokseenkin kesällä vähemmän kuin talvella.

Minulla oli tässä kuluneen vuoden aikana sellainen eeppinen laiskotus, kun hermostuin teepallooni, että join vain pussiteetä monta kuukautta ja lopputuloksena osa irtoteevarastoistani ehti vanhentua. Eihän se tietenkään estä niitä juomasta, mutta kun niille ei enää ollut tarvetta, heitin kaikki vanhentuneet roskiin ja vein valtaosan kunnossa olevista teelaaduista pikkuveljelleni, jossa kyläillessä tulee teetä juotua kuitenkin.

Sitten tuli talvi ja irtotee alkoi taas kiinnostaa. Ostin pressopannun lähinnä kahvia varten, mutta päädyin tekemään sillä valtaosan ajasta teetä. Ei se ole sitä samaa ongelmaa kuin teepallon kanssa, jonne isolehtisemmät valkoiset ja vihreät teet eivät tahdo mahtua kunnolla ja joka päästää pöröjä läpi. Pussiteetäkin löytyy yhä pääosin Clipperin kofeiinittomia sekoituksia ja iänikuista suosikkiani Lidlin kirsikkateetä, jota myytiin joskus nimellä Morello Cherry, mutta nykyään paketin kyljessä lukee Cherry Kiss.

Irtoteen puolesta taas vahvasti johdossa ovat olleen Mandragoran irtoteet, joita on niin montaa erilaista makua, että aina löytyy jotain, mitä kokeilla. Edellisessä parin vuoden takaisessa postauksessa olin vasta päässyt niiden makuun, mutta nykyään ostan melkein pelkästään niitä - ei siksi, että olisin jotenkin merkkiuskollinen vaan siksi, että niissä kun ei käytetä pelkkiä aromeja. Makueron oikeasti huomaa siinä, että onko teessä oikeaa mansikkaa vai mansikka-aromia ja jostain syystä en vain enää tykkää (pelkästään) aromeilla maustetuista teelaaduista. (Paitsi Earl Greystä, jota inhosin vuosia huonolaatuisen teen takia, mutta jota voi nykyään jopa juodakin.)

Salaisen granaattiomenan ja Paratiisin Omenan ostin jo pitkä aika sitten ja ainakin tuon mustan Darjeeling-teen osalta näkee, että sitä on tullut juotuakin. Ei meinannut pussi suoristua kuviin, mutta kun ei siinä ole enää kuin jämät pohjalla, niin ei siitä samannäköistä pakettia saa kuin muista. En maista tuosta granaattiomenaa, mutta ehkä se on sitten olevinaan se jännä sivumaku. Ei parhaimmistoa.

Paratiisin omena on valkoista teetä - juuri sitä, jossa on isoja lehtiä, jotka eivät mahdu pieneen teepalloon/sihvelään, niin tuota on parempi keitellä pressopannulla. Tämäkin maistuu jännälle, ei yhtä hyvälle kuin jotkin teelaadut, joissa on selkeä maku, mutta "puhtaammalle" kuin aromivahventeiset teet. Voi olla silti, etten osta näitä kumpaakaan uudestaan, kun näistä molemmista puuttuu se selkeä maku.

Mansikkasamppanjassa taas ei ole mitään moittimista. Muistatteko kun mainitsin ihan äsken ne aidot mansikat? No, tässä on niitä ja sen kyllä huomaa tuoksussa ja maussa. Aromiahan tässäkin on (koska samppanja), mutta juuri sen verran, että juoma saa vähän makua, mutta maistuu kuitenkin vielä aidolle. Mansikat maistuvat, samppanjasta en niin tiedä, mutta veikkaisin, että tästä voisi saada hyvää jääteetä kesällä, jos sekaan laittaisi vielä tuoreita mansikoita. Mukava iltapäivätee joka tapauksessa, aamulle vähän turhan mietoa.

Tätä voisin ostaa uudestaankin, jos tulee vastaan, mutta Savonlinnassa olen huomannut, että näitä Mandragoran teelaatuja saa lähinnä Wanhalta Asemalta ja Alegriasta. Joskus näitä on ollut myös Taitoshopissa, koska sieltä muistaakseni ostin näitä edellisen kerran, mutta kaikissa valikoima vaihtuu, eikä voi olla ikinä varma saako juuri sitä lisää, mistä tykkää. Tiedän, että näitä voi tilatakin ja voi olla, että jos sitä Mandragoran Blueberry & Cream-kahvia ei ilmesty Wanhalle Asemalle lähikuukausina, pistän tilausta menemään. Heillä on nimittäin tosi hyviä maustekahveja, jotka ovat yleensä perhanan kitkeriä muilla valmistajilla, joilla on vääränlainen kahvilaatu pohjana, mutta Mandragoran maustekahvit on kyllä tosi hyviä. Olkoonkin, että ovat aromeilla maustettu.

Viimeisimmät Mandragoran ostokset Wanhalta Asemalta ovat Mustikkasuukko ja Kirsikkaherkku, jossa on kiva pikkutypo etiketissä. Koska sitä Blueberry & Cream -kahvia on tehnyt hirveästi mieli viime aikoina, ajattelin ostaa teekorviketta ja itseasiassa tuo Mustikkasuukko oikeasti maistuu mustikoille. Tee ei ole yhtään kitkerä vaan lopputulos on sellainen... maitoisen makuinen, vähän niin kuin mustikkamaito, mustikkamuffinssit... Mietoa ja maukasta, nomnom.

Kirsikkaherkku taas iski silmään, koska luin tuoteselosteen, jossa luki "hapankirsikka". Ostoskoriin.
Rakastan kirsikoita, siksi olen juonut jo monta vuotta sitä Lidlin Cherry Kiss-teetä, koska se on tähän mennessä ollut ainoa, joka oikeasti maistuu kirsikalle. Sehän on yrtti-/hedelmätee, joten maku on puhtaampi kuin näissä vihreän ja valkoisen teen sekoituksissa, mutta tässä Kirsikkaherkussa on kyllä myös oikeasti sitä kirsikanmakua, jota rakastan. Tuotteessa on sekä kirsikoita että hapankirsikoita, joista tulee se juuri oikeanlainen maku ja teelaadut on valittu sen verran hyvin, että ne toimivat hyvin kirsikan taustamakuna, mutta eivät peitä sitä alleen. Parin vuoden takaisessa Kirsikka & Suklaa -teessä (joka oli muuten myös Mandragoran), ei maistunut kumpikaan ja vaikka join sen pois kokonaan, niin pettymys oli. Tämä ei ole. This is purrrrfect!

Mandragoralla on tosiaan myös hyviä kahveja. Olen juonut Irish Creamia, joka oli pitkään suosikkini, (koska Irish Coffee ilman alkoholia, omnom), Caramelloa, joka oli vähän turhan ällömakeaa, Vaniljaa, joka oli vähän meh, koska pelkkä vanilja, ja sitten sitä Blueberry Creamia, jonka ajattelin olevan idiotismia suurimmillaan, koska eihän nyt mustikka voi sopia kahvin kanssa yhteen, mutta joka oli niin hyvää, että ihan kuola valuu ajatellessakin. Olen kaikki nämä ostanut tosiaan paikallisista liikkeistä eli pääosin Wanhalta Asemalta, mutta en ilmeisesti ole ainoa, joka kuolaa näiden kähvien perään, koska ne tuntuvat häviävän sieltä aika vauhdilla. Voi olla, että jossain rakosessa täytyy laittaa tilausta menemään, niin voi välillä kermaperseillä kahvienkin kanssa. En vieläkään identifioi itseäni kahvinjuojaksi, vaikka olen jo vuosia vedellyt cafe latteja, mutta jos kotoa löytyy oikeasti laadukasta, hyvän makuista kahvia, niin mukavahan sitä on juoda venäläisellä perseensuristimella maidonvaahdottimella vaahdotetun luomumaidon kanssa. Pientä luksusta arkeen mukavien makuelämyksien muodossa.

Sorry, but I won't be translating this in English, because none of the labels are in English and it seems like Mandragora doesn't deliver outside of Finland. All of these are good teas, and Mandragora also makes lovely coffee (Blueberry & Cream and Irish Cream are my favorites). Maybe one day you guys also have a chance to try them, but for now, these delicacies are only for us Finns.