Sweet Autumn Simplicity

Pidän syksyssä ruskasta, kirpeän viileistä ja aurinkoisista päivistä, mutta viime aikoina olen saanut nauttia lähinnä vain ruskasta. Sää on ollut vaihtelevan puolipilvistä tai täysin pilvistä ja hämärää ryyditettynä tihkusateella. Olen bongaillut kivoja kuvauspaikkoja ulkoillessani, mutta harmaa sää ei suoranaisesti innosta laittautumaan ja täysin pilvisellä ja hämärällä säällä otetut kuvat harvemmin onnistuvat muutenkaan. Näiden asukuvien aikaan pari viikkoa sitten sää oli kuitenkin mitä mainioin, juuri sellainen mitä haluaisin aina syksyn olevan, joten käytiin veljen ja äidin kanssa kaupungilla ottamassa kuvia ja kahvittelemassa. Asuksi valikoitui tämä hempeän yksinkertainen yhdistelmä kukonaskelkuviota ja vaaleanpunaista, ja vaikka hempeän vaaleanpunaista harvemmin mielletään syksyiseksi väriksi, materiaalit toimivat sen verran hyvin yhdessä, että asukokonaisuus on mielestäni juuri täydellinen syksyyn. Kaiken ei tarvitse olla viininpunaista ollakseen syksyistä.

Ostin tämän Lindy Bopin Onassis-neulepaidan jo alkukesästä, mutta aloin käyttää sitä vasta syksyn tullen. Esittelin sen punaisen sisaren jo kesäkuussa tässä postauksessa, jossa mainitsin sen miten tykkään enemmän myötäilevistä topeista, mutta että tämän väljempi istuvuus on mukavaa vaihtelua. Olen edelleen samaa mieltä siitä, että joskus on mukava käyttää sellaisia yläosia, jotka eivät saa liian itsetietoiseksi vatsamakkaroista, varsinkin kun on kesän ja syksyn aikana tullut kerättyä vähän elopainoa. Toisekseen olen mieltynyt autenttisempaan vintagetyyliin, johon tämän neuleen istuvuus on erinomainen, mutta valitettavasti tästä näkyy edelleen läpi, joten en voinut hakea samaa sweater girl -tyyliä kuin kesällä cone bran kanssa. Siitä huolimatta löysin kuin löysinkin pursuilevasta alusvaatelaatikostani liivit, jotka eivät paista hempeänvaaleasta kankaasta läpi, joten tämä persikansävyinenkin Onassis pääsi viimein käyttöön.

Yhdistin neulepaidan tähän Hell Bunnyn Jackson-hameeseen, jonka ostin elokuussa yhdessä Parker-housujen kanssa, koska en osannut päättää haluanko housut vai hameen. Silloin päädyin siihen lopputulokseen, että lyhytlahkeiset cigarette-housut toimivat kesällä ja alkusyksystä ja myöhemmällä syksyllä (ja talvella) hame on parempi vaihtoehto, koska sen kanssa voi käyttää sukkahousuja. Vähän lämpimämmällä säällä on ihana lisätä asun vintagetyyliin kuuluvaa autenttisuutta saumasukilla, mutta koska hameessa ei muutoin lämpimästä materiaalista huolimatta ole villaa, talvella sukkahousut ovat parempi vaihtoehto, jos mielii pitää pepun lämpimänä.

Jackson-hame on leikkaukseltaan samanlainen kuin Hell Bunnyn Joni -kynähame (jonka omistan myös, mutta joka ei ole vielä päässyt blogiin saakka), mutta materiaaliltaan paremmin syksyyn soveltuva. Helma on hieman pidempi kuin parissa muussa kynähameessani, mikä on omasta mielestäni vain hyvä asia, koska en enää nykyään tykkää hameista, jotka vilauttavat liikaa reittä. Niissä on aina se riski, että kun hame nousee liikkuessaan, takahalkiosta vilahtaa vähän muutakin kuin reittä, mutta Jackson-hameessa ei ole sitä riskiä koska ensinnäkin hame ylettää vähän polvien alle ja toisekseen tässä ei ole halkiota, jolla vilautella.

Olen joskus aiemmin vaahdonnut siitä kuinka varsinkin Collectifin kynämekoissa ja hameissa halkiot nousevat niin korkealle, että huonolla tuurilla niistä näkyy vähän toisenlainen "halkio", mutta Hell Bunnyn kynähameissa asia ollaan ratkaisu niin, että takana helmassa on tuollainen rypytetty osio, joka tarjoaa sievän pienen yksityiskohdan ja lisää hameen liikkuvuutta. Minusta tämä on paljon parempi vaihtoehto kuin halkio, mutta jos hameeseen on pakko sellainen laittaa seksikkyyden vuoksi, niin ottakaa ainakin mallia siitä, ettei sen tarvitse nousta tuota korkeammalle. Muussa tapauksessa seksikkyydellä on iso riski muuttua mauttomuudeksi.

Jonkun mielestä tällainen selkeä midimitta voi olla vähän tätimäinen, mutta minä olen tullut henkilökohtaisesti siihen tulokseen, että voidakseen olla seksikäs, ei hameen helman tai halkion tarvitse hivellä peppuvakoa. Pidän yhä nykyaikaisella tavalla seksikkäistä myötäilevistä vaatteista, mutta arkielämässä tällainen toimistoystävällinen yhdistelmä toimii paremmin. Tästä tulee muuten ainakin itsellä mieleen 60-luvun alun toimistotyyli ja Mad Men, vaikka kengät ovatkin eri aikakaudelta.

Top: Lindy Bop Onassis

Skirt: Hell Bunny Jackson Pencil Skirt

Stockings: What Katie Did

Shoes: B.A.I.T

Ensimmäisissä kuvissa näkyvä knalli on suhteellisen uusi ostos. Ostin sen aiemmin wannabelta juuri sen takia, että viininpunainen on syksyn väri ja että saan hatulla vaihtelua asuihini, mutta koska se on niin perhanan kovaa materiaalia, se puristaa sekä otsan että takaraivon kohdalta. Käyttämällä hattua enemmän se varmaan muotoutuisi sopivaksi ajan kanssa, mutta en ole ihan joka päivä viitsinyt kehittää itselleni päänsärkyä, joten täytyy varmaan kokeilla hatun kastelemista ja muotoilla se pääkoppani mukaan sillä tavalla.

Viime viikonloppuna vietin laatuaikaa Kiden kanssa Janinan ja veljen ollessa kylässä Janinan perheen luona. Koska vietin viikonlopun Downton Abbeyn kolmannen kauden ja linnulle höpöttämisen parissa, en ehtinyt tavata vanhempieni luona vieraillutta serkkuani, mutta ehdin sentään toissaviikonloppuna nähdä tätini. Äidin puolen sukulaiset ovat aina tuntuneet etäisimmiltä kuin isän puolen sukulaiset, joita näkee useammin ja joiden kanssa on hyvä ja lämmin ryhmähenki. Varhaisimmat ja yleisimmät muistot äidin sukulaisista taasen ovat siitä kuinka aina tapaamisen jälkeen äiti päätyi murjottamaan loukkaantuneena ja lapsen silmissä sellaiset ihmiset, jotka saavat äidin joka kerta itkun partaalle, eivät ole suuressa arvossa. Veikkaan että samasta syystä isä ei hevillä lähde äidin suvun "kissanristiäisiin". Vaikka välillä tuntuu ilkeältä erotella niin selkeästi "omat" sukulaiset ja äidin sukulaiset, heidän toiminnassaan on monia asioita, joita minun on vaikea ymmärtää tai hyväksyä. Henkilökohtaisesti kannan kaunaa siitä, että enoni tuli ylioppilasjuhliini nahkarotsissa ja risaisissa farkuissa mikä osoittaa täydellistä tilanne- ja tyylitajun puutosta. Tilanteeseen sopiva asiallinen pukeutuminen on kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan.

Asiasta toiseen, minua eniten parin viimeisen viikon aikana koskettanut asia on varmasti se kuinka erään toisen bloggaajan koti ja kaikki mitä hän omistaa, tuhoutui tuhopoltossa. En yleensä pillitä millekään muulle kuin onnettomille eläimille, mutta nyt kiipesin nyyhkyttämään poikaystävän syliin. Ajatus siitä, että menettää typerän teinin takia koko elämänsä ja elinkeinonsa (ja kissansa), on kertakaikkisen kamala. Lehdissä luki vastikään tulipalossa elinkeinonsa menettäneestä suomalaisesta sahayrittäjästä, joka ei saanut maksumerkinnän takia vakuutuksia yritykselleen, eikä näin ollen saanut mitään korvauksia, mutta jos miettii sitä, että menettää sen lisäksi vielä kotinsa ja lemmikkinsä, niin siinä ei jää mitään muuta jäljelle kuin oma henki ja onneksi Jessican tapauksessa myös puoliso ja koira. Jessica pyytää ihmisiä jakamaan tarinaansa somessa ja koska minä en käytä Facebookia, niin tämä olkoot minun kanavani jakamiseen. Vaikka asunkin ihan eri mantereella eikä minulla ole mitään muuta kosketusta hänen elämäänsä kuin ne asiat, joita olen lukenut hänen blogistaan, Jessican perheelle tapahtunut vääryys koskettaa minua silti ja toivon, että hän saa kaiken tarvitsemansa avun. <3


In English:

Back when we had the perfect autumn weather, I wore this 60's inspired outfit for a day out. I had planned to wear this particular outfit for a long time, but I ended up waiting till fall before I actually wore it.

I bought this Onassis sweater from Lindy Bop's sale all the way back in June, when I posted photos of the red Onassis top. I mentioned that I like the more relaxed fit of this sweater and I still agree, it's very nice for a change. It's not quite as see through as I thought back then, but see through enough for me to not wear cone or bullet bra for that authentic sweater girl look. Lately I've been really into looking as authentic as possible (with my hair limitations of course), but it just didn't work with this top so I hoped seamed stockings would give that vintage look to this outfit.

The skirt isn't particularly new either, I got it back in August together with Parker cigarette trousers after not being able to decide which I wanted more. The Jackson skirt is made from the same, warm material as the Parker trousers, perfect for autumn weather. It's a bit longer than my Collectif pencil skirts and it doesn't have a slit, which is perfect, because I hate having to pull my skirts down all the time in order not to show too much skin. I wish all pencil skirts had a more modest solution like in this Jackson skirt, or at least that the slits were a lot shorter.

In other news I spent the weekend mostly at my brother's place. I kept company for their cockatiel Kide when they were away and watched Season 3 of Downton Abbey. I didn't get to see my cousin who came to visit my mum, but it's alright as I'm not very close with my maternal relatives. They visit seldom and when I was younger I remember my mum being very upset after every single meeting with them. (That's probably why we don't visit them often either.) On top of that my mum's brother came to my graduation wearing an old, ugly leather vest and jeans, which I find very disrespectful. My paternal relatives on the other hand have always known how to behave (and how to dress for occasion) and I have only good memories about them. We always got along but now that we're all adults, we're even closer and see more often. My dad is the loner of the family, but me and my brother see his siblings (our aunts and uncles) quite often and spend time with them.

Yesterday I came back to blogging world after doing other stuff for few days and got very sad after reading what happened to Jessica Cangiano. Her house burned down and she lost everything, including her cat. I don't usually cry at things like this even though they are very touching, but after reading about her situation I had climb on my bf's lap and cry. I can't even imagine how terrible it is to lose everything you own to a fire :(

Jessica has asked for people to share her story and since I don't use Facebook, I felt like I had to talk about it in my blog. I wish she get's all the help she needs to get back on her feet and hope that everyone from this community shows their support for her family. <3