Paperinukkeja - Paper dolls

Monet 90-luvun lapset varmaan muistavat ne paperinuket, joita tuli joidenkin mainoskuvastojen ja naistenlehtien kylkiäisenä, jotta lapsetkin saivat nauttia kuvastoista. Kun äidit olivat selanneet kuvastot läpi, lapset saivat leikata paperinuket irti ja leikkiä niiden kanssa pukuleikkejä. Ihania eikö?

Minä vihasin niitä.

Jos kävi sellainen tuuri, että lehden mukana tuli paperinukke, jolle oli jopa hurjat kaksi vaatetta vaihdettavaa, niin lehden seuraavaa numeroa ei koskaan tullut. Vähän sama homma kuin nykyaikanakin Postin mainoslehdessä on paperinukke, jolle ei koskaan saa lisävaatteita, koska seuraavassa lehdessä sen tilalla onkin mainos ylihintaisista pakettipalveluista. Paperinukellani oli siis ikuisesti ne vaatteet, jotka sillä oli sen yhden ainoan numeron mukana tulleet, mikä tarkoitti sitä, että siinä missä muut säilyttivät paperinukkejaan siististi säilytyslaatikossa, minun paperinukkeni olivat roskalaatikossa.

Vaikka olinkin katkera ja muiden nukeista kateellinen lapsi, paperinukeissa on silti sitä jotain. Kun näin tämän Collectifin Dolores Paper Pin-Up Doll -mekon, katsoin ensimmäisenä mekon ihanaa väri maailmaa ja oikein osasin nähdä mielessäni millaisiin asusteisiin sen yhdistäisin. Kun sain sen kotiin, olin kiljahdella innosta nähdessäni printin. Osasin luonnollisestikin odottaa pin-up-tyylisiä paperinukkeja, mutta että kaikki vaatteet olisivat Collectifin omia vaatteita!

Trixie Doll Dress, Penny Doll Dress, Willow Polkadot Doll Dress, Dolores Top Feral, Dolores Doll Dress Feral, Marina Top, Dolores in Cherry print, Winifred Skirt, Rebel Kate jeans, Fiona Skirt

Kaikki tuotteita, jotka Collectifilla on ollut tai on vieläkin valikoimissaan. Minä jopa omistan muutaman Dolores-topin, joskaan en noissa printeissä, navynsinisen Marina-topin, Winifred-hameen ja Rebel Kate-farkut. Sen lisäksi olen pitkään halunnut juurikin tuon petroolinvärisen Trixie-mekon, mutta en ole saanut itseäni ostamaan sitä vähän liian avaran kaula-aukon takia.

Voi että kiljahtelin, kun katsoin tätä printtiä tarkemmin ja tunnistin siinä olevat vaatteet. Taidan olla todellinen Collectif-fanaatikko, kun muistin ulkoa kaikkien kuvassa olevien vaatteiden oikeat nimet ja että miten minua ilahdutti nähdä "vanhoja tuttuja" samassa mekossa. Vähän kuin omistaisi ne puuttuvatkin palaset!

Mekon väri on ihana, murrettu tummansinisen, joka on hienoinen violetin vivahde. Minulla ei ole tämän väristä mekkoa ollutkaan ja mekon värimaailma iski silmään sen verran hyvin, että otaksuintämän näyttävän upealta sekä vaaleansinisten, mustien että punaistenkin asusteiden kanssa, mutta ensisijaisesti mietin punaista, koska se sopii vaan niin täydellisesti tuon pohjavärin kanssa. Mekossa on paperinukkekuvioinnin ohella pientä tähtikuviota, joka saa aika aktiivisesta printistä vähän neutraalimman niin, etteivät paperinuket ihan hypi silmille. Muutenkin mekossa on erityisen onnistunut värimaailma ja upea printti kruunaa sen.

Ilmeisesti tämä Dolores on ollut muidenkin mielestä sen verran suosittu, että tämä myytiin Collectifin sivuilta loppuun parissa päivässä. Löysin tämän kuitenkin suomalaiselta Blackgroup-sivustolta ja tilasin sen vaatekaappiani piristämään, vaikka en yleensä tilaa vain yhtä tuotetta mistään, jos mukaan tulee postikulut. Tämä on kuitenkin hintansa ja postikulujen arvoinen, ja tällä kertaa tuli halvemmaksi tilata Suomesta kuin ulkomailta, jossa pelkkä mekko maksaa TopVintagella enemmän kuin Blackgroupilla, toimituskuluista puhumattakaan. Toisekseenkin koska mekko on ilmeisen suosittu upean printtinsä ansiosta, tällaiset aarteet pitää napata silloin, kun on vielä mahdollisuus!

Dress: Collectif Dolores Paper Pin-up Doll Dress

Belt: Pinup Couture

Petticoat: Sams

Shoes: Converse Chuck Taylor II

Scarf: From Paris with Love

Tights: Pamela Mann

Nämä kuvat on otettu ihanan pikkukirkon pihalla, jossa meillä oli lapsena joulujuhlia joko päiväkodin tai ala-asteen puolesta, mutta jossa en ollut käynyt vuosiin. Olin kuitenkin jo pitkään ihaillut kirkon ympäristöä ja halunnut ottaa siellä kuvia, mutta vasta pari viikkoa sitten sain aikaiseksi ehdottaa kyseistä miljöötä taustaksi asukuville. Töissä ollessani työkeikoilla katselin joskus kateellisena ikkunasta ulos ja kirkon pihalle miten upeat maisemat muilla oli työhuoneistaan, itsehän tuijotin molemmissa töissä pelkkää parkkipaikkaa ja toisessa harvoin näin sitäkään. Olen vähän tällainen ikkunasta tuijottelija, pieni tauko taivasta ihastellen (tai kauhistellen, jos sataa vettä juuri silloin, kun pitäisi lähteä töistä) ja keskityn taas töihini paljon paremmin.

Näin työttömänä taas on aikaa ottaa kuvia monessakin eri paikassa, jos vaan sää ja kuvaajien aikataulut sallivat. Näistä kuvista osa on veljeni ottamia ja osa Janinan, joten sain monipuolisesti kuvia, jos ei lasketa huomioon sitä, että pääni on näemmä jokaisessa kuvassa samassa asennossa. Monet kuvista eivät erittäin värikkään ja yksityiskohtaisen taustan ja kasvojen ja hiusten samankaltaisen värisävyn takia tarkentuneet kunnolla ja kaikissa hyvissä kuvissa pää on näemmä samassa asennossa. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun näin käy, mutta ilmeisesti tämä puoli kasvoistani on vaan se kuvauksellisempi puoli :D Toisekseen jakauksen takia korvakorut näkyvät vain tässä pään asennossa, joten se on todennäköisesti yksi iso syy siihen, miksi aina vaistomaisesti kallistan kasvoni vasemmalle.

Loppuun voitte kertoa omia muistojanne paperinukeista. Minä voin sanoa sen, että yksi syy siihen miksi en pitänyt paperinukeista, on siinä että olen aika tohelo saksien kanssa. Leikkaan huonosti ääriviivoja pitkin, tuhosin työharjoittelussa aika monta käyntikorttia leikkaamalla ne vinoon, toisessa työpaikassa leikkasin asiakkaille meneviä muistutuslappuja vinoon sen verran monta kappaletta, että piti tulostaa lisää ja jo lapsena silppusin vuodessa kolme penaalia, koska minun oli ylivoimaisen vaikea käsittää, että vetoketju katkeaa, jos sitä nakertaa saksilla. Silppusin myös kukkien terälehtiä ja minulla on sellainen mielikuva, että olisin ainakin yhtiin housuihini leikannut reiän. Veljen farkuista piti tehdä muutama vuosi sitten shortsit ja toisesta lahkeesta tulikin polvipituinen, mutta toinen hiveli sisäreidestä haaroja. Taitettuna ja pinoittain leikkaaminen on aina hyvä idea, koska nopeuttaahan se asiaa, kun surauttaa kaikki kerralla vinoon saksilla, vaikka samalla käytävällä olisi paperileikkurikin, ja paperinukkejen kanssa voi myös vetää mutkat suoriksi ja leikata vaatteet niin, ettei niihin jää niitä pieniä nököjä, jotka taitetaan nuken taakse, että vaatteet kestää paikallaan. Kyllähän ne vaatteet kestää pelkän ajatuksen voimalla päällä ja hätätilassa ne voi liimata paikalleen. Ei niillä nukeilla kuitenkaan ole koskaan kuin se yksi ainoa vaatekerta.

Minulle ei siis kannata antaa saksia, paitsi jos haluat minun tappavan zombeja. Siinä olen erittäin hyvä ja painajaisissani suosikkiaseeni heti keittiöveitsen jälkeen onkin sakset. Ne uppoavat hyvin zombin otsaan ja tunkeutujatkaan eivät ihan niin ankarasti yritä ovesta sisään, jos niitä hutkaisee ensin saksilla ja tökkää sitten sen sukkapuikon rintaan. Sille unensieppaajalle oli jo tarvettakin :D


In English:

Some of you probably remember those paper dolls that you could get from certain papers and catalogs after your mum had read them. Poor girls best friend, right? Well, I hated them. I was happy when I got one, but soon grew bored of it, because it only had one outfit and I never quite manage to get another one, At some point I draw outfits for them, but they were too flimsy to use and my paper dolls always ended up in a trash bin within a couple of days.

Even though I'm not a huge fan of paper dolls I couldn't take my eyes of this Dolores Paper Pin-up Doll Dress, For one, the colorway is gorgeous and secondly, it has paper pin-ups. What's best though is that the clothing is all real pieces made by Collectif! Imagine how happy I was recognizing all of the pieces pictured in the fabric and that I even own several of them, including Winifred Skirt, Marina Top and Rebel Kate jeans. Great!

Like I said, the colorway is beautiful and I think I can wear the dress with black and blue accessories, but for me pairing this dress with red was a must. I aimed for a rockabilly styled look with Converses and a scarf, but this dress will look gorgeous with heels as well. It's the same old Dolores Style, but the sleeves aren't quite as tight as on some other pieces, even though it's otherwise very form fitting, which is how I love my dresses.

I assume this dress was very popular, because it sold out within days on Collectif's own website. I managed to snag mine from a Finnish retailer, but it's also available on some other sites like TopVintage. If you love this as much as I do, get it while you can!

Also, if you were wondering why I don't like paper dolls in addition to having only one outfit per doll, is that I'm bad with scissors. I cut three pencil case zippers in one year during elementary school, ruined quite a few visit cards I was supposed to cut in my old job in addition to other paper work (and yes, there was a paper cutter nearby, but I decided to use scissors) and I also like to cut holes into clothing. I was supposed to cut my brother's jeans into knee-lenght shorts and the other leg turned out fine, the other one looked like it was half shorts, half hot pants.

It's not a good idea to give me scissors, unless you want me to kill zombies. I'm quite efficient at killing them with scissors in my dreams and they're apparently my preferred weapon right beside kitchen knives in case zombie apocalypse arrives or if someone decides to invade my house. Good thing I got that dream catcher, right?