Nicky or Antoinette?

Jotkut muistavat varmaan kuinka kauan, kauan sitten puhuin siitä kuinka paljon halusin Hell Bunnyn Antoinette-mekon, mutta joka myytiin loppuun TopVintagella ja jota ei ikinä tullut lisää myyntiin. Katselin mekkoa monta kertaa muilla sivustoilla ja harkitsin uskallanko ostaa joustamatonta 100% puuvillaa olevan mekon. Lopulta päädyin jänistämään niin pitkään, että mekko ehdittiin myydä koossani loppuun lähestulkoon joka paikasta ja siellä ainoassa paikassa, jossa kokoani olisi ollut ja vieläpä alennuksessa, ei ollut mitään muuta mitä halusin. Hölmöläisen ajatusmallissani ei yhden tuotteen takia viitsi maksaa postikuluja - ei edes silloin, vaikka se tuote tulisi silti halvemmaksi kuin jostain muualta ostaessa. Se juna meni siis ja Antoinette jäi saamatta, tai niin ainakin luulin.

Elokuussa wannaben sivuja selatessani yhytin sivuilta jotain kovin tutun näköistä. Sitä oli punaisena ja mustana ja omg, sinisenä. Antoinette! Vanha tuttu!

Hell Bunnylla on vähän kummallinen tapa nimetä samanmalliset, mutta eriväriset tuotteet eri tavoilla. Cilla-toppia myydään muun muassa yksivärisenä nimellä Bardot ja raidallisena nimellä Hannah. Samoin Antoinettesta on tullut tänä vuonna Nicky, joka on tismalleen samaa mallia kuin kauan kaipaamani Antoinette, mutta materiaali on vaihtunut sataprosenttisesta puuvillasta vanhaan tuttuun puuvillasatiiniin (97% puuvillaa, 3% elastaania) ja värejä on tullut kaksi lisää. Sovitin tätä mekkoa myös punaisena ja se oli todella kaunis, mutta koska minulla on jo kaksikin punapilkullista mekkoa, päädyin laivastonsiniseen - siihen "alkuperäiseen" Antoinetteen, jonka olin aina halunnutkin.

Dress: Hell Bunny Nicky

Cardigan: Banned

Belt & Necklace: Collectif Peggie

Shoes: Lola Ramona

Petticoats: Sams & Banned

Stockings: What Katie Did

Mekko on tosiaan sitä samaa Hell Bunnyn perinteistä puuvillasatiinia mitä monet muutkin, joten se ei suoranaisesti ole mikään talvimekko sen enempää materiaalinsa kuin leikkauksensakaan puolesta. Kangas on sen verran kevyttä, että mekon täyskellohelma nousee kauniisti koholle yhdenkin alushameen kanssa, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa kahden tyllin kanssa. Käytin Samsin pitkää valkoista tylliä ja alla Bannedin lyhyempää antamaan vielä vähän lisää tuuheutta. Pidän oikein pöyhkeistä helmoista ja mitä paremmin täyskellohelma nousee koholle, sitä parempi.

Muina asusteina käytin vakiovarusteeksi tulleita Lola Ramonan kenkiä, What Katie Didin vaaleanpunaisella saumalla varustettuja saumasukkia ja paljon käytettyä, mutta blogissa aiemmin esiintymätöntä Bannedin neuletta, josta itseasiassa otettiin kuvia jo keväällä Wanhaa & Vintagea -tapahtuman aikaan, mutta jotka eivät koskaan päässeet blogiin saakka. Tässä postauksessa neuletakki vilahti rintakorun taustalla ja olenkin käyttänyt paljon tuota rintakorua juuri tämän neuletakin kanssa, koska minusta suloiset toisiinsa kietoutuneet kissat vaan sopivat niin täydellisesti sydänkuvioisen neuletakin kanssa yhteen.

Ihmiset eivät yleensä yhdistä kahta erilaista printtiä toisiinsa ja totta puhuen minäkin kaavailin käyttäväni pelkästään valkoisia asusteita tämän mekon kanssa, mutta sitten muutin mieleni ja tein jotain erilaista. Lopputulos miellyttää ainakin omaa silmää, se on jotain erilaista ja neuletakki tuo mekkoon tietynlaista hempeyttä.

Ostin mekon normaalikoossani S ja se istuu muuten kauniisti joka puolelta, mutta hartioiden kohdalta se on tiukka. Aluksi jätinkin mekon kauppaan, koska koin sen perhanan epämukavaksi enkä halunnut maksaa 60 euroa nätistä, mutta epämukavasta mekosta, jota ei tulisi käytettyä sen takia, ettei siinä voi liikuttaa käsiä. Myöhemmin muutin mieleni, palasin takaisin ja sovitin mekkoa uudestaan ja vaikka se oli edelleen tiukka hartioiden/käsiaukkojen kohdalta, ostin sen silti niissä ajatuksissa, että veisin sen korjattavaksi ompelijalle. Colleen-takki pitäisi nimittäin viedä viimein tänä vuonna kavennettavaksi, joten ajattelin että siinä samalla se tämäkin menisi.

Kun otin tässä mekossa kuvia, käytin Harlow-rintaliivejä ja huomasin sellaisen asian, että en koko päivän aikana (olin mekossa useita tunteja) kokenut mekkoa epämukavaksi. Hartioita ei kiristänyt, enkä saanut käsivarsiini samanlaisia punaisia naarmuja kuin useimmista Dolores-topeista ja mekoista. Tässä tapauksessa käsiaukkojen tiukkuuteen vaikuttivat siis enemmänkin rintaliivien malli kuin varsinainen hartioiden leveys, joten taitaa olla niin, ettei tämä mekko siis tarvitsekaan ompelijareissua. Säästyypähän nekin rahat, vaikka Colleen täytyy edelleenkin kiikuttaa ompelijalle, jotta sitä tulisi käytettyä. Ostin nimittäin toisen talvitakin, Hell Bunnyn Vivienin, jonka käyttämistä en malta odottaa. Se istuu niin hyvin ilman mitään korjauksia, että siinä tuntee olonsa ihan Marilyniksi. (Sovitin sitä näiden kuvien jälkeen maanantaina, joten tukkakin oli kunnossa!)

Maanantai olikin yksi niitä harvoja päiviä, kun tukka melkein onnistui. Parissa kuvassa varmaan näkyy kuinka yksi osio otti ja suoristui omia aikojaan, vaikka en tällä kertaa edes pyöräillyt, mutta ainakin loput tukasta on minun mitta-asteikollani siedettävässä kunnossa. Harmittelin tässä vastikään blogikuvia selatessani sitä kuinka yleensä aluksi hyvällä mallilla ollut kampaukseni näyttää aina blogikuvissa harakan pesältä. Se johtuu pitkälti siitä, että pyöräilen joka paikkaan, joten viima tekee tepposensa ja toisekseen siitä, että hiukseni ovat kaikkien tököttien käyttämisestä huolimatta yleensä niin liukkaat että varsinkin kostealla säällä alimmat hiukset suoristuvat ennen kuin ehdin edes kuvauspaikalle. Olen välillä ottanut itselleni kotona kuvia todistusaineistoksi siitä, että hiukseni olivat kunnossa ennen asukuvia, mutta sitten taas en ole lisännyt niitä kuvia blogiin kovinkaan montaa kertaa, koska ei siitä todistelusta ole kellekään mitään hyötyä. Ainakin yritin ja yritän edelleen. Ostin uuden kiharoiden harjaamiseen tarkoitetun harjan ja olen lukenut hiustutoriaaleja netistä, joten toivoa saattaa, että ehkä vuoden päästä saisin aikaan oikeasti siivon fiftarikampauksen, joka toivon mukaan kestää kuvien ottamispaikalle saakka siistinä. Otin pitkään kuvia mahdollisimman lähellä kotia juuri sen takia, ettei kampaus ehtisi lätistyä matkan aikana, mutta nyt olen yrittänyt välillä vaihdella taustaa, koska sen tietää että kun talvi tulee, niin kuvauspaikat vähenevät. Silloin otetaan kuvia siellä mistä pääsee mahdollisimman nopeasti takaisin sisätiloihin, eli yleensä kodin lähellä tai kaupungilla paikasta, josta pääsee nopeasti herkkukahville. Ei sillä, että minulla olisi muutenkaan montaa eri kuvauspaikkaa, mutta riippuen asusta havittelen yleensä tietynlaista kuvausympäristöä ja ehkä kaikista fiineimpiin lookkeihin ei tuo takametsä aina sovi. Paitsi talvella, koska heti kuvien jälkeen voi vaihtaa takaisin pörröhaalariin.

Odotan, että pääsen kuvaamaan lisää syksyisessä ympäristössä. Nämä tämän postauksen kuvat on vielä melko kesäisiä, mutta ulkona alkaa olla jo niin upea ruska, että toivottavasti saadaan se taltioitua seuraaviin kuviin. Tässä joutuu vähän tasapainottelemaan kuvaajien aikataulujen ja sään kanssa, mutta pyrin pitämään postaustahdin samana kuin tähänkin mennessä, eli tuottamaan uutta sisältöä vähintään kerran viikossa, joskus useamminkin jos siltä tuntuu ja kuvia riittää. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus, jonka rakkaat mussukkani minulle mahdollistavat, joten toivotaan ettei ihan kaikkina (kuvaajien) vapaapäivinä sada vettä :)


In English:

There was this dress called Antoinette by Hell Bunny that I really, really wanted, but didn't manage to buy it in time. I waited for a long time for it to come back in stock and even though there were some other sites where it was available, they had nothing else that interested me. Not willing to pay delivery fees for one dress only, Antoinette was lost for good. Or so I thought...

One day I noticed a very similar dress that was available in red, black and OMG, navy blue! Antoinette, my old friend!

Hell Bunny has this odd way or renaming products of different colors and although Cilla, Bardot and Hannah are essentially the same top, they have different names. Same thing happened to my beloved Antoinette dress, which is now called Nicky. Whereas the original Antoinette was 100% cotton, the Nicky dress is 97% cotton and 3% spandex, but that's about the only difference between the two dresses, so finding and purchasing the Nicky was like finding a long lost love.

I tried on the red Nicky dress, but ended up with blue one, because it's the one that reminded me of Antoinette and to be honest, I almost didn't end up with this dress at all. It's not the most comfortable around the shoulders and when I tried it on, it dug into my upper arms quite painfully. I left the store, but came back and bought it anyway thinking I'd take it to the seamstress to fix the armholes. It was a dress I had yearned after for such a long time that it was worth some extra money, I thought.

Before taking it to the seamstress I thought I'd take some pictures, because you know, I still haven't taken my Colleen coat to the seamstress although I talked about it over a year ago. So I wore my Harlow bullet bra with this dress to enhance the pretty neckline and after wearing this dress for hours I noticed something: it wasn't painful. I assumed I wouldn't be able to move my arms in this dress, but I did everything like usual and didn't break the dress, didn't get red marks in my upper arms and didn't feel any pain either. The dress fit me perfectly without any issues! I guess it wasn't my shoulders being too broad, it was my bra being too padded. With a proper bra the dress was fine and even though I can't move my arms around as freely as in other dresses, I won't need to take it to the seamstress.

Initially I thought about wearing only white accessories with this dress, but then I ran into my Banned cardigan, which I bought last spring and have worn multiple times, but which never quite managed to sneak into my blog before. I absolutely love it and even though most people don't wear prints over prints, I think it works well with this dress. It's something different and cute, especially with my cute cat brooch, which I often wear with this cardigan. 

Rest of the accessories I picked to go with the cute look of the cardigan, and even my hair turned out great, almost. I say almost, because one section decided to straighten out on it's own, but the rest is as good as it gets on my hair. I try so hard to get that beautiful 50's hairstyle, but since I usually travel to photo shoots by bike, my hair has to withstand a lot of wind on the way and ends up looking messy before I even get to take one picture. I've taken some pictures at home to have proof that my hair looked fine before the photo shoot, but really, who am I kidding? It's not like it has ever been perfect to begin with, but at least I try. I even bought a new smoothing brush to get that sweet soft curl everyone else seems to get so easily, but my hair just doesn't want to play nice with me and whereas most of my hair curls up nicely, there's always a section or two that decide to straighten out the minute they see a hair brush. It's like the harder I try, the harder I fail. This time I was close so maybe if I keep on trying, some time around next year I'll actually succeed.

I love the fall foliage and hope to be taking some more outfit photos soon. The only issue I have is the weather (humidity makes my hair goes bad even faster and I look like a ghost when it's cloudy) and that my photographers have work. My bf works full time and my brother is getting more hours, but I hope we'll find time on some nice sunny autumn day to take some pretty autumnal photos.